Tekstin on kirjoittanut Terhi Suvilehto, joka kertoo ajatuksistaan ja kokemuksistaan Kaupunkilaisten oman pellon jäsenenä. Kaupunkilaisten oma pelto on kuluttajavetoinen kumppanuustila, jonka jäsenet ja palkatut puutarhurit viljelevät luomukasviksia yhteisvoimin. Teksti on julkaistu alunperin ruokaloisto.fi-sivulla (31.1.2022).
Kumppanuusmaatalous on kestävän kehityksen mukaista lähiruoan tuotantoa, jossa kuluttaja pääsee halutessaan myös itse osallistumaan yhteisöllisesti ruokansa kasvattamiseen.
Luettelen 10 syytä, miksi olen itse liittynyt mukaan kumppanuusmaatalouteen, Kaupunkilaisten omaan peltoon.
1. Lähiruokaa, jonka kasvattamiseen voin halutessani osallistua myös itse
Miten ihanaa onkaan välillä työntää kädet multaan, olla pieni lapsi perusasioiden äärellä ja ihmetellä maailman ja mahdollisuuksien äärettömyyttä.
Onnistunut puutarhanhoito vaatii kuitenkin paljon tietoa ja osaamista.
Yhteisöllisessä porukassa pääsen viljelemään ruokaani ilman, että joudun sitoutumaan koko kesäksi pitämään huolta puutarhastani.
Kumppanuusmaatiloilla päätyön tekee ammattilainen, joka joko omistaa paikan (viljelijävetoinen malli) tai joka on kuluttajien toimesta palkattu pellolle (kuluttajavetoinen malli). Molemmissa malleissa osakkailla on mahdollisuus osallistua peltotöihin ja sadonjakoon talkoohengessä. Samalla opin myös viljelemään itse.
Kumppanuustilallisena pääsen vaikuttamaan, mitä kasviksia saan keittiööni hyödynnettäväksi. Koska ammattilainen on vastuussa viljelytyöstä, voin myös luottaa, että satoa tulee, vaikka oma palstapuutarhani kukoistaisikin pääasiassa rikkaruohoja.
2. Ruokani on tuoretta – enemmän maku- ja ravintoaineita
Marketeissa myytävät tuoretuotteet eli kasvikset, liha, kala ja kananmunat ovat usein matkanneet useita päiviä, jopa viikkoja, ennen kuin päätyvät kuluttajan lautaselle. Kun hankin ruokani kumppanuuspelloltani, aamulla poimitut vihannekset ovat yleensä jo saman päivän aikana keittiössäni.
Tuoreessa luonnonmukaisesti tuotetussa ruoassa maku- ja ravintoaineet ovat parhaimmillaan.
3. Ruokani on puhdasta – vähemmän raskasmetalleja, kasvintorjunta-aineita tai muitakaan kemikaaleja
Kun ruokani kasvatetaan huomioimalla samalla maaperän ja ympäröivän luonnon hyvinvointi, ei ruoastani löydy kasvintorjunta-aineita tai muita vääränlaisia kemikaaleja eikä vääränlaisista lannoitteista aiheutuneita raskasmetalleja.
Maailma jossa elämme on kemikalisoitunut, kyllä. Mutta miksi minun pitäisi turhaan kemikalisoitua sen mukana?
(Toim. huom. Kaupunkilaisten oma pelto tuottaa ruokaa luonnonmukaisesti. Kumppanuusmaataloutta voi harjoittaa kuitenkin luomutilojen lisäksi hyvin myös muilla tiloilla. Kaikissa tapauksissa kumppanuusmaatalouden periaatteisiin kuuluu kuitenkin pyrkimys ruoantuotannon kestävyyteen ja ruoan lyhyt matka pellolta pöytään.)
4. Haluan tukea paikallisia pienviljelijöitä ja vaikuttaa näin myös ruokaturvaani
Ympäristölliset syyt, tuontiruoka ja kaupan keskittyminen monopoleille on ajanut Suomen maatalouden kriisiin. Maatalous on vahvasti tukiriippuvaista ja ruoan tuottajat saavat kohtuuttoman pienen korvauksen ensiarvoisen tärkeästä työstään.
Haluan tukea lyhyen ruokaketjun järjestelmiä, jotka ohjaavat ruoasta maksamani rahan reilusti ja avoimesti sen tuottajalle. En ole ajatusteni kanssa yksin, sillä iso osa kuluttajista olisi valmis maksamaan ruuasta enemmän, jos raha menisi suoraan viljelijöille eikä hukkuisi väliportaisiin.
Kun Suezin kanava seuraavan kerran tukkiutuu, tulee uusi pandemia, ilmastokatastrofi, talousromahdus tai jotain muuta, minkä seurauksena ruoka loppuu vessapaperin tavoin kauppojen hyllyltä, haluan olla myös varmistunut, että kotimme ruokahuolto pelaa.
5. Lyhyt matka pellolta pöytään, vähemmän ilmasto- ja ympäristöpäästöjä
Ruoantuotanto on yksi suurimmista hiilipäästöjen aiheuttajista maailmassa yhdessä energiantuotannon, teollisuuden ja liikenteen kanssa. Alkutuotannon tehostaminen on perustunut fossiilisten luonnonresurssien hyödyntämiseen. Iso osa hiilidioksidipäästöistä johtuu myös pitkistä kuljetusmatkoista.
Kumppanuusmaatalouden periaatteisiin kuuluu pyrkimys ruoantuotannon kestävyyteen. Turha fossiilikuorma sekä turhat kilometrit ja niiden aiheuttamat päästöt ovat vältettävissä, kun ruoka tuotetaan luonto huomioiden ja mahdollisimman lähellä. Myös pakkausmateriaalia kuluu vähemmän, mikä vähentää osaltaan ympäristökuormaa.
Luonnon tarpeet huomioivilla viljelymenetelmillä ja lähiruoantuotannolla voi siis vähentää merkittävästi ilmasto- ja ympäristöpäästöjä. Samalla lievennän ajoittain sisälläni vellovaa ilmastoahdistusta.
6. Ekologista ja luonnon monimuotoisuus huomioon ottavaa ruoantuotantoa
Kumppanuusmaatalous ei edellytä luonnonmukaista viljelyä, mutta usein juuri näin toimitaan.
Agroekologisessa viljelyssä maaperä, ympäristö ja luonnon monimuotoisuus otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon. Voidaankin puhua, että ruoan tuottaja ei ole niinkään maan viljelijä vaan maan hoitaja. Hyvässä maassa koko monimuotoinen ekosysteemi voi hyvin ja myös kasvikset kasvavat huippulaatuisiksi. Kun hoidamme maata mahdollisimman hyvin, hoidamme samalla myös eläimiä ja ihmisiä.
7. Luontoyhteys vahvistuu
Luonnossa kaikki ovat yhteydessä toisiinsa: madot ja maaperän mikrobit, kukat, hyönteiset, eläimet, puut, kasvit, aurinko, ihmiset ja ruoka. Jos tämä yhteys katkeaa, myös ruoan saanti vaikeutuu.
Pellolla puuhastellessani olen lähellä luontoa. Näin vahvistan ympäristöherkkyyttäni ja ymmärrystäni luonnon kierrosta sekä sen valtavasta monimuotoisuudesta.
Luonnossa oleskeleminen luo tutkitusti myös hyvinvointia vähentämällä mm. stressiä ja allergioita.
(Toim. huom. Kumppanuusmaataloudessa pääsee tutustumaan tuotantoon ja tuottajaan vähintään viljelijäkirjeiden kautta, toisinaan yhteisissä tapahtumissa ja kenties myös osallistumalla viljelyyn, kuten tässä tapauksessa. )
8. Lisää tietoisuutta ruoan alkuperästä, samalla ruokahävikki minimiin
On tärkeää ymmärtää, mistä ruoka tulee, kuka sen on tuottanut ja mitä sen kasvatus edellyttää. Opin kunnioittamaan ruokaani jokaista suupalaa myöten.
Arvostus maanviljelijöitä kohtaan nousee kun ymmärrän, kuinka paljon työtä on vaatinut kasvattaa kädessäni oleva herkullinen porkkana. En myöskään halua heittää ruokaani turhaan roskikseen, kun olen itse valmistanut sen tuoreista raaka-aineista, joiden kasvattamiseen olen itse osallistunut.
9. Syön enemmän kasviksia
Kumppanuusmaatalous ei välttämättä ole puutarhaviljelyä, mutta hyvin usein näin on. Kun saan kuukausittain tietyn määrän tuoreita kasviksia, on niitä helppo opetella myös hyödyntämään.
Keittotaitoni ja ruoan säilöntätaidot lisääntyvät ja syön huomaamattani monipuolisemmin ja terveellisemmin.
10. Yhteisöllistä toimintaa
Ruokailu on sosiaalista toimintaa. Kumppanuusmaatalous tuo sosiaalisuuden myös ruoan alkutuotantoon, kun samanhenkiset eri ikäryhmissä olevat ihmiset työskentelevät yhdessä ruokansa eteen.
Yhteisöllisyyttä syntyy paitsi talven aikaisessa suunnittelutyössä myös kesän ja syksyn aikana peltotalkoilemassa. Voimme myös esimerkiksi laittaa ruokaa yhdessä.
Usein pellolla järjestetään erilaisia tapahtumia kuten suoramyyntiä tai pop-up -ravintola- ja kahvilatoimintaa. Eräs viime kesän mieleenpainuvimmista kokemuksista oli viettämämme ilta ja yö länkkärityyliin itse rakentamassamme tiipiissä nuotion loimussa.
(Toim. huom. Yhteisöllisyys on yksi kumppanuusmaatalouden periaatteista. Tämä voi toteutua eri tavoin. Yhteenkuuluvuuden tunnetta voi herättää jo pelkästään kirjeet tilalta, tieto tutusta viljelijästä ja kuulumisesta kumppanuusmaatilan asiakkaisiin. Usein on myös monia yhteisiä tapahtumia, mutta ei välttämättä – jokainen kumppanuusmaatila muotoutuu omalla laillaan tämänkin asian suhteen.)
