Category Archives: Tiedotteet

Kolme oivallusta Lammilta

|
Reply

lammi7

Lammin työpaja lähenee loppuaan, ja tiimit valmistautuvat parhaillaan pitchaamaan ideansa muille ensimmäistä kertaa. Aamupäivän aikana saatiin monta timanttista väläystä: tässä niistä kolme.

“Saan välillä itseni kiinni siitä, että ajattelen stereotyyppisiä ryhmiä, joita ei ole oikeasti edes olemassa. Että voi noita toisia.” – Annina Hirvonen

“Jos useampi taho tekee jo samantyyppisiä juttuja kuin me, se on merkki siitä, että tätä asiaa kannattaa pohtia.” – Sari-Anna Pulkkinen

“Ongelma on, että syrjäseutujen vanhuspalveluissa tehdään vain yksi asia kerrallaan: yksi ihminen tuo ruoan, yksi käy mittaamassa verenpaineen, yksi käy ehkä pitämässä seuraa.” – Johanna Rahunen

Muista ihminen!

Image

Reply

lammi_ihminen

Huhtikuisena torstaina Hyvä yhteiskunta Master Classin osallistujat ja mentorit pakkautuivat bussiin ja hurauttivat Helsingin yliopiston biologiselle tutkimusasemalle Lammille. Kaksipäiväisen tehoretriitin aikana porukka muodostaa tiimit, ja ratkaisujen muotoileminen alkaa.

Nelikymppinen Tomi-Jenni asuu pääkaupunkiseudun kehyskunnassa rivitalossa, josta on vielä velkaa maksettavana. Töistä on tärkeää päästä ajoissa kotiin, koska lapset odottavat. Lauantaisin katsotaan televisiosta Putous ja kymppiuutiset. Omat vanhemmat ovat vielä elossa, joten vastuuta pitää kantaa molempiin suuntiin, sekä vanhoista että nuorista. Yhteiskunnallista vaikuttamista ei juuri tule ajateltua: voimat eivät riitä, kun oma ruuhkavuosielämä vie mehut. Vaaleissa kyllä käydään yleensä äänestämässä. Puolue tosin saattaa vaihdella.

“Ajatellaan ehkä vähän niin, että sen takia ne sinne Arkadianmäelle on valittu, että ne päättää”, tiivisti Antto Orasmaa.

Oikeasti Tomi-Jenni asuu Master Classin osallistujien päässä. Hän on linssi, jonka kautta on tarkoitus katsella maailmaa. Ihmislinssejä on muitakin, jokaisella ryhmällä omansa. Heitä voivat olla esimerkiksi Parkinsonin tautia sairastava Pihtiputaan pappa, jonka arki muuttuu mahdottomaksi, kun oman kylän terveyskeskus lakkautetaan, tai 27-vuotias IT-tukihenkilö, joka kyllästyy työelämään ja lähtee opiskelemaan taidealaa alan kehnosta työtilanteesta huolimatta.

Näillä tyypeillä on kaikilla sama synnyinpaikka: Helsingin yliopiston biologinen tutkimusasema Lammilla, jossa Master Classin kaksipäiväinen työpaja käynnistyi perjantaina aamupäivällä. Aluksi osallistujat jaettiin ryhmiin, joista jokainen lähtee ratkaisemaan yhtä haastetta. Ensin haasteiden ympärillä kaarreltiin aiemman tiedon pohjalta, sitten tarkennettiin lähemmäs: jokainen ryhmä loi kohdehenkilön, jonka hyvinvointia haluaa parantaa.

lammi4

Muutamassa ryhmässä vaatimus tuntui kovalta. Miten pelkistää iso haaste vain yhtä ihmisryhmää koskevaksi kysymykseksi? Ei huolta, ihmisiä voi keksiä myöhemmin lisää. Mikä toimii yhdelle, voi olla sovellettavissa toisille, vetäjät tsemppasivat. Seuraavaksi ideoidaan ratkaisuja.

Haasteet ovat selvillä

|
Reply

kysymyslammi

Nyt alkaa puurtaminen! Master Classin osallistujat ovat muotoilleet kuusi hyvinvointiin liittyvää haastetta. Kuusi tiimiä lähtee kukin ratkomaan yhtä näistä kysymyksistä:

1. Miten periferioiden palvelut järjestetään kun palvelut muuttavat kasvukeskuksiin? Kuinka suuret erot palveluissa alueiden välillä ovat hyväksyttäviä?

2. Miten saadaan lyhennettyä työttömyysjaksoja (esimerkiksi luomalla positiivisia siirtymäriittejä työllistymiseen)?

3. Millaista palveluiden tasoa uusia riskejä kohtaavat työttömät tarvitsevat?

4. Miten verkottua niin, ettei ihminen putoa missään vaiheessa turvaverkkojen välistä?

5. Miten julkinen ja kolmas sektori yhteistyössä luovat eri sukupolvien kohtaamisen tilan (joka edistää elämänhallintaa)?

6. Edistäisikö taloudellisen päätöksentekovastuun antaminen ja ns. ”kansalaistilipalvelun” käyttöönotto yksilön vastuunkantoa?

Visaisia kysymyksiä, eikö? Seuraamme ideoiden kehittelyä tiiviisti. Tästä se lähtee!

Syrjäytynyt nuori – mahdollisuus ei taakka?

|
Reply

MC_SallaikäheimoMitä jos puhuisimmekin mahdollisuuksien nuorista syrjäytyneiden nuorten sijaan?” Pohtii masterclassilainen Salla Ikäheimo.

”Hyvinvointivaltiossa ei ole kysymys vain sosiaalisten riskien välttämisestä vaan myönteisistä elämänmuutoksista”, kertoi Heikki Hiilamo Hyvinvoinnin kova ydin – seminaarissa. Hänen mukaansa jokaista riskiä kohden löytyy myös positiivinen muutos, ja voisimme käyttää uusia hyvinvoinnin käsitteitä, joilla olisi positiivisempi ja kannustavampi kaiku.

Jos työttömyysturvaa kutsuttaisiinkin työnhakuvakuutukseksi, eikö se herättäisi ihan erilaisen mielikuvan siitä, mitä tällä ajalla kuuluu tehdä? Ei olla työtön vaan työnhakija. Työttömyyden riskin voi muuntaa uudeksi mahdollisuudeksi kouluttautua ja etsiä uutta mielekästä työtä.

Mietitäänpä vaikka syrjäytynyttä nuorta. Mitä on syrjäytyminen? Negatiivisen mielikuvan herättävä leimaava termi  heterogeeniselle ryhmälle ihmisiä, joille on kasautunut huono-osaisuutta. Syrjäytynyt nuori on toisesta näkökulmasta henkilö, jonka kaikki potentiaali ei ole käytössä.

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa puhutaan syrjäytyneistä tähän positiviisempaan tapaan, käyttäen termiä ”opportunity youth”. Sillä kuvataan nuoria, joilla olisi mahdollisuuksia sosiaalisesti ja taloudellisesti, mutta ne eivät jostain syystä toteudu. He eivät kerrytä inhimillistä pääomaa koulussa tai työtaitoja töissä, mutta heidät voidaan silti nähdä taloudellisena mahdollisuutena.

Syrjäytyneen nuoren kustannusten sijaan olisi hyvä puhua nuoren arvosta yhteiskunnalle ja ehkäisevien palveluiden kustannukset tulisi nähdä investointeina, joilla on epäilemättä korkeat tuotto-odotukset. Menetetyn mahdollisuuden aiheuttamat kustannukset kantavat sekä nuori itse että yhteiskunta. Ne näkyvät muun muassa terveydentilassa, elämänlaadussa, rikollisuuden kasvuna, maksettuina tulonsiirtoina ja tuotannonmenetyksinä.

Mieti kummassa nuorille suunnatussa ohjelmassa olisi paremmat onnistumisen näkymät:

”Oletko syrjäytynyt nuori? Tee muutos elämässäsi ja tule mukaan toimintaamme!”

”Sinäkö mahdollisuuksien nuori? Tule mukaan toimintaamme ja autamme sinua pääsemään kiinni mahdollisuuksiisi!”

Millä positiivisemmalla ja kannustavammalla termillä sinä haluaisit puhua nuoresta, joka tulisi ohjata polulle, jossa hän pääsee toimimaan potentiaalinsa mukaisesti yhteiskunnan jäsenenä?

Salla Ikäheimo on Master Class -osallistuja ja hän työskentelee tutkimusassistenttina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Osallistuvasta budjetoinnista kannustavaan sosiaaliturvaan

|
Reply

Toisessa Master Class -sessiossa ryhmät pähkäilivät seitsemää yhteiskunnallista haastetta Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarin puhujien kanssa. Torstaina haasteisiin ruvetaan rakentamaan konkreettisia ratkaisuja työpajassa Lammilla.

MC_hiilamoNurkkapöydässä Ville Sihto, Antti Kähkönen, Anni Korhonen, Annina Hirvonen ja Heikki Hiilamo puhuivat osattomuudesta. Keitä ovat ne ihmiset, jotka eivät koe osallisuutta yhteiskuntaan ja mistä se johtuu?

“Moni jättää esimerkiksi äänestämättä sen takia, että ei tiedä, millaisiin asioihin sillä voi vaikuttaa ja miksi se on tärkeää. Hyödyt pitäisi pystyä artikuloimaan heille selkokielellä”, Hirvonen selvensi.

Ryhmässä herätti keskustelua muun muassa osallistuva budjetointi, jota on käytetty jo muun muassa Reykjavikissa Islannissa. Sen ideana on, että tavalliset ihmiset pääsevät päättämään, miten julkisia varoja käytetään. Islannissa kuka tahansa on voinut katsoa verkosta mitä julkiset hankinnat maksavat, ja kansalaiset ovat voineet käydä äänestämässä, olisiko heidän mielestään tärkeämpää laittaa esimerkiksi jalkakäytävät vai leikkipuistot kuntoon.

MC_soinivaaraRyhmässä, jossa istui Osmo Soininvaara, lähdettiin pohtimaan hyvinvointiyhteiskunnan rajoja, eli niitä palveluja, joita yhteiskunnan tulisi ainakin tarjota jäsenilleen. Tovin kuluttua keskustelu oli fokusoitunut kysymykseen: mitkä ovat pakollisia palveluita, joita työttömille pitää turvata.

“Työttömät osoittautui meidän kaikkien yhteiseksi kiinnostuksen kohteeksi”, Erika Keppola summasi. Häneen teki vaikutuksen Soininvaaran esittämä ajatus siitä, että toimeentulotuen tason pitäisi olla sellainen, että sillä ei pysy vain hengissä vaan pystyy myös työllistymään. Tuen pitäisi työntää eteenpäin, ei passivoida.

Keppolan kanssa samassa ryhmässä ollut Anna Eskola oli toiseen Master Class -päivään tyytyväinen. Erityisesti häntä inspiroi Sitran Kalle Niemisen esitys kokeilukulttuurista iltapäivän Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa.
“Pelkäämme tosiaan liikaa riskejä. Meillä pitäisi olla enemmän rohkeutta kokeilla asioita.”
Keppola oli samoilla linjoilla. Hän tykkää Master Classin käytännönläheisestä työskentelytavasta, jossa teoriasta siiirrytään nopeasti konkreettisiin kokeiluihin.

MC_rehtori puhuuSeminaarin jälkeen Helsingin yliopiston rehtori Jukka Kola tapasi masterclassilaisia.

Hyvinvointivaltiosta kameleontti ja muita seminaari-ideoita

|
Reply

Yhteiskunnan kova ydin -seminaarin 7. huhtikuuta aloitti Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa sosiliaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Puhujien esitykset löytyvät nimiä napauttamalla.

Hiilamoa kommentoi ensin kansanedustaja Osmo Soininvaara, sitten Nuorten palvelujen koordinaattori Olli Alanen Vamos-hankkeesta Helsingin Diakonissalaitokselta ja lopuksi vielä tutkija Elina Aaltio.

Iltapäivän toinen pääpuhuja oli Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula. Häntä kommentoivat Sitran avustaja asiantuntija ja Master Class 2013 -alumni Kalle Nieminen sekä LähiTapiolan johtaja Veli-Matti Qvintus.

Niemisen vinkkaama napakka video kokeilukulttuurista löytyy täältä.

It’s political economy, stupid

|
Reply

MC_anttikaihovaara“Uusia ideoita tarvitaan, jotta huomisen Suomesta voidaan tehdä eilisen Suomea parempi. Ei siksi, että nykyinen järjestelmä olisi instituutioiden tasolla täysin viallinen”, kirjoittaa Master Class -osallistuja Antti Kaihovaara.

Lehtien pääkirjoituksia lukemalla on helppo todeta suomalaisen hyvinvointivaltion olevan kriisissä. Se on ollut sitä ainakin neljännesvuosisadan ajan; aina 1990-luvun alun talouslamasta lähtien. Poliittisen historian professori Pauli Kettunen on kutsunut kriisitietoisuutta suomalaiseksi menestystarinaksi. Kettunen on myös esittänyt, että koko hyvinvointivaltion käsite syntyi vasta, kun alettiin puhua sen kriisistä.

Syyksi hyvinvointivaltion kriisille nostetaan poliittisesta kannasta riippuen hyvinvoinnin tason lasku tai julkisen sektorin paisuminen. Talouskriisistä johtuen näistä jälkimmäinen tulkinta on saanut viime aikoina yhä enemmän painoarvoa. Hallituksen mukaan vyötä on kiristettävä, vaikka jopa kansainvälinen valuuttarahasto on varoitellut tiukan finanssipolitiikan kielteisistä vaikutuksista talouskasvulle.

Sama huoli hyvinvointivaltion tilasta ja sen rahoituspohjasta näkyy myös kansalaisten asenteissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tuoreen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa kansalaisista pitää hyvinvointivaltiota säilyttämisen arvoisena ”hinnalla millä hyvänsä”. Lähes sama osuus kansasta on kuitenkin huolissaan julkisen sektorin liiallisesta velkaantumisesta. Velkaa pitäisi lyhentää, mutta lapsilisistä ei saisi tinkiä. Kattavat palvelut, matalat verot ja velaton valtio on hieno tavoite, mutta vaikea yhtälö toteutettavaksi.

On päivänselvää, että hyvinvointivaltion on muututtava. Jokaisen toimivan yhteiskuntajärjestelmän on pystyttävä uudistumaan ja sopeutumaan ajan tarpeisiin. EVA:n raportissa puhutaan ”neljännestä Suomesta”, jolla tarkoitetaan tiukempaan taloustilanteeseen sopeutuvaa tulevaisuuden Suomea. Uudet päivitykset ovat varmasti tarpeen, mutta täysin toinen kysymys on, kannattaako markkinoiden parhaasta prosessorista luopua?

Lopulta kyse on arvoista ja poliittisesta tahdosta. Ei ole olemassa mitään ulkoista pakkoa, joka määräisi, millainen ”neljännen Suomen” tulisi olla. Harvardin yliopiston taloustieteen professori Richard B. Freeman on esittänyt, että pohjoismaisella mallilla on kaikki edellytykset menestyä talouden globaalilla kilpakentällä myös tulevaisuudessa.

Pohjoismaat ovat yhdistäneet onnistuneesti laajan sosiaaliturvan ja erittäin avoimen ja markkinamyönteisen talouspolitiikan. Ne ovat kokoaan suurempia lähes kaikilla inhimillistä pääomaa tarkastelevilla mittareilla. Viime vuonna suomalaiset kasvuyritykset houkuttelivat enemmän ulkomaista riskipääomaa kuin saksalaiset kilpakumppaninsa. Melkoinen suoritus reilun viiden miljoonan ihmisen valtiolta, joka sijaitsee maantieteellisesti Euroopan periferiassa.

Tämä on hyvä pitää mielessä myös Master Class -kurssilla. Uusia ideoita tarvitaan siksi, että niiden avulla voidaan tehdä huomisen Suomesta hieman eilisen Suomea parempi. Ei siksi, että nykyinen järjestelmä olisi instituutioiden tasolla täysin viallinen.

 Antti Kaihovaara työskentelee projektitutkijana Kalevi Sorsa -säätiössä.

Edistääkö genomitiedon käyttö tasa-arvoista vastuunjakoa vakuutustoiminnassa?

|
Reply

MC_anjuskakyllonenTulevaisuudessa tietoa ihmisen perimästä voidaan käyttää eri tavoin yksilön ja yhteiskunnan hyväksi, joskaan se ei ole oikeudellisesti ongelmatonta, kirjoittaa Hyvä yhteiskunta – Master Class -osallistuja Anjuska Kyllönen.

Yksi hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista haasteista on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Suuri osa eläkeläisistä on hyväkuntoisia, mutta elintavat ja pitkäaikainen altistuminen eri ympäristötekijöille näkyvät ajan myötä terveyden heikkenemisenä.  Apua on kuitenkin luvassa: viimeisten kymmenen vuoden aikana otetut edistysaskeleet biolääketieteellisessä tutkimuksessa tuovat lähitulevaisuudessa kansantaloudellisesti merkittäviä parannuksia sairauksien ennaltaehkäisyyn, diagnosointiin ja lääkehoitoon.

Genomisekvensointi eli perimän emäsjärjestyksen määrittäminen on pian niin edullista, että jokainen voi halutessaan katsoa, mitä kolmella miljardilla DNA:n emäsparilla kirjoitettu Minun perimäni  -opas pitää sisällään. Kun genomisekvensointi yleistyy, korkeassa sairastumisriskissä olevat yksilöt tunnistetaan riittävän varhain, monet saavat diagnoosin harvinaiselle perinnölliselle sairaudelleen ja yksilöllistetyn lääkehoidon kultakausi alkaa.

Genomisekvensoinnin yleistymisellä on vaikutus lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Vakuutustoiminnassa genomitietoa voitaisiin hyödyntää yksityisestä sairausvakuutuksesta sovittaessa. Lukuisten ihmisten perimän emäsjärjestystä lukemalla on huomattu, että jokainen kantaa yleisille kansantaudeille altistavia muutoksia perimässään. Kun on kyseessä suuri joukko ihmisiä, joilla on yhtä suuri perinnöllinen alttius sairastua, vakuutusperusteena voitaisiin soveltaa yleisesti käytettyä sattumasolidaarisuutta. Sattumasolidaarisuudella tarkoitetaan sitä, että onnekkaat jakavat epäonnekkaampien vahingon. Kun yksilöllä on keskimääräistä korkeampi perinnöllinen alttius sairastua, olisi arvioitava, missä määrin vakuutusehdoissa voidaan joustaa.

Vakuutettujen genomitietoa hyödyntämällä vakuutuslaitos voisi luoda malliprofiileja, joiden avulla arvioitu riski vastaa yhä tarkemmin vakuutettavan tosiallista sairastumisriskiä suhteessa muihin vakuutettuihin. Vakuutettavan suostumuksella hänen profiiliaan voitaisiin myös täydentää tiedoilla elintavoista ja sellaisista ympäristötekijöistä, joilla tiedetään olevan ratkaiseva merkitys sairastumisriskin määräytymiselle.

Genomitiedon käyttö vakuutustoiminnassa ei kuitenkaan ole oikeudellisesti ongelmatonta. Sairausalttiudesta kertova genomitieto voidaan rinnastaa terveydentilaa koskevaan tietoon, ja henkilötietolain mukaan tällaisen tiedon käsittely on kiellettyä vakuutustoiminnassa, ellei se ole tarpeen vakuutuslaitoksen vastuun määrittämisessä. Biopankkilain mukaan biopankista saatuja tietoja ei tule käyttää vakuutusratkaisujen perusteena ilman potilaan suostumusta.

Nykylainsäädäntö korostaa yksityisyyden suojaa, mutta tulkinnanvaraisuutensa vuoksi se ei vastaa genomitietoa aktiivisesti hyödyntävän yhteiskunnan sääntelytarpeita. Kun genomitiedon käyttö vakuutustoiminnassa arkipäiväistyy, tarvitaan erityissäännöksiä vakuutettavan suojelemiseksi. Lainsäädännöllä on varmistettava, että vakuutettavalle turvataan oikeus määrätä vakuutuslaitoksen hallussa olevan genomitiedon käytön laajuudesta. Vakuutettavalla tulee olla oikeus saada riippumaton arvio genomitietoa hyödyntävän vakuutussopimuksen kohtuullisuudesta.

Väärinkäytösten välttämiseksi myös vakuutussopimuksen pätemättömyysperusteiden tulee olla yksityiskohtaisia: Genomitiedon hankkimiseksi käytettyjen menetelmien luotettavuus tulee aina ottaa huomioon perinnöllistä riskiä arvioitaessa. Lisäksi vakuutuslaitoksen on pidettävä julkista luetteloa vakuutusneuvotteluissa huomioitavista perimän muutoksista ja sovittava, millä ehdoilla vakuutus on päivitettävissä uuden tutkimustiedon perusteella.   Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnassa tietoa perimästä ja elinympäristön vaikutuksista geenien säätelyyn voidaan käyttää monin eri tavoin yksilön ja yhteiskunnan hyväksi. Se on kuitenkin mahdollista vain, jos eri alojen asiantuntijat lähtevät yhdessä rakentamaan tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Anjuska Kyllönen on Hyvä yhteiskunta – Master Class -ohjelman osallistuja. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan ihmisgenetiikka ja opiskelee tällä hetkellä myös oikeustiedettä.

Aiheesta lisää:
Kyllönen, Anjuska: Jokamiehen genomioikeudet ja julkisen vallan käyttö. Manipulus 2/2013
Kyllönen, Anjuska: Genomi – esine vai oikeussubjekti? Manipulus 3/2013
Liukko, Jyri: Solidaarisuuskone. Gaudeamus 2013

Tehtävä on asetettu!

|
Reply

Miten käy, kun viisikymmentä kirkasta mieltä kutsutaan Kaisa-talon ullakolle keksimään ratkaisuja isoihin kysymyksiin? Hillitöntä väittelyä, naurunremakkaa ja kuhinaa.

Hyvä yhteiskunta – Master Class kokoaa joukon nuoria vaikuttajia kevään ajaksi etsimään yhteiskunnan haasteisiin uusia luovia ratkaisuja. Ohjelman takana ovat Helsingin yliopisto ja LähiTapiola.

P_140324ekasessio_kuva1

Pikatreffeillä tutustuttiin ja puhuttiin odotuksista

Ennen käsien upottamista ongelmiin osallistujat tutustuivat toisiinsa 3 minuutin pikatreffeillä.

Heidi Lammassaaren ja Antti Kähkösen kädet viuhtoivat ilmassa kiivaasti.
“Olen mukana ennen kaikkea sisältöjen vuoksi. Hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa ja nyt pitää tehdä päätöksiä siitä, mihin suuntaan lähdemme”, Lammassaari kertoi.

“Omat ajatukseni eivät ole ihan noin korkealla, vielä. Odotan uteliaana työtapoja, joilla ajatuksiamme täällä kehitetään eteenpäin. Toivon, että voin ottaa jotain myös omaan käyttööni. Olen kiinnostunut myös siitä, miten ihmisiä saataisiin osallistumaan enemmän päätöksentekoon”, Kähkönen mietti.

Ensin täytyy hahmottaa ongelma, sitten vasta keksiä ratkaisu

Ensimmäisen Master Class -kerran tehtäväksi ei kuitenkaan annettu ratkaisujen keksimistä. Porukka laitettiin miettimään ongelmia!

Kehitystyöhön saatiin pohjaa alustuksista. Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen kertoi hyvinvointiyhteiskunnan suosion olevan historiallisesti tuoretta. Eläketurvakeskuksen tutkija Jyri Liukko kuvasi vakuutuksia sattumasolidaarisuutena onnekkailta epäonnekkaille ja Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto myönsi nuorten maksavan vanhempien eläkkeet.

Keskustelu Twitterissä lähti heti käyntiin Master Classin #hyvayhteiskunta -hashtagin alla.

MasterClass_twiitti1

Ongelmien kimppuun post-it-lapuilla

Konkretiaan päästiin Demos Helsingin ja Avanton fasilitoimassa työpajassa.

“Yhteiskunnan ongelmat on hyvä ensin hahmottaa ja vasta sitten ryhtyä etsimään niihin ratkaisuja”, ohjeisti Avanton Antti Tarvainen.

“Avuksi saatte innovoinnin pyhän kolminaisuuden, eli post-it-lappuja, tussin ja valkoisen paperin.”

140324_masterclass_kuva2

Vastuunjako puhutti

Post-it -lappumyrskyn jäljiltä isot paperit olivat täynnä tussia.

“Harjoitus auttoi niputtamaan ja systematisoimaan näkökulmia. Ja niistä syntyi taas uusia näkökulmia”, Antto Orasmaa sanoi.

Orasmaan ryhmää puhutti erityisesti vastuunjaon ongelma yhteiskunnassa. Mitkä polttavat ongelmat ovat julkisen puolen ja mitkä yksilön vastuulla? Toista ryhmää puhutti taas osattomuuden tunteen lisääntyminen. Kolmas porukka mietti, onko elintasomme yksinkertaisesti liian korkea, ja vaatimuksemme kohtuuttomia?

Seuraavaksi ongelmiin ruvetaan etsimään ratkaisuja. Master Class jatkuu 7. huhtikuuta Hyvinvointivaltion tulevaisuus -seminaarilla kello 14-16 Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa. Seminaariin on vapaa pääsy ja sen tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Master Class -blogi kertoo ohjelman etenemisestä ja esittelee osallistujien ja mentorien näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta.

Hyvä yhteiskunta – Master Class 2014 käynnistyy!

|
Reply

Tämän vuoden Hyvä Yhteiskunta – Master class -haku sai monet liikkeelle – vastaanotimme yhteensä lähemmäs sata hakemusta, kiitos kaikille hakijoille!

Valintojen tekeminen oli hankalaa, sillä osaavia ja innostuneita hakijoita oli paljon. Osallistujat valittiin yhteiskunnan eri sektoreilta ja erilaisin oppiainetaustoin painottaen ohjelman aihepiiriin liittyvää akateemista osaamista sekä työ- ja järjestökokemusta. Paljon hyviä hakijoita jäi ulkopuolellekin.

Tämän vuoden Hyvä yhteiskunta – Master Class toteutetaan edelleen Helsingin yliopiston ja LähiTapiolan yhteistyönä, mukana ovat myös Demos Helsinki sekä Kaskas Media.

Alla osallistujat – hienoa päästä seuraamaan, mitä tällainen joukko saa aikaiseksi yhdessä mentoriemme kanssa!

HYVÄ YHTEISKUNTA MASTER CLASS 2014 – OSALLISTUJAT
VTK Ville Aula
VTK Hanne Dumur-Laanila
VTK Anna Eskola
MMM Lauri Heimala, myynti- ja tuoteryhmäpäällikö, Hankkija oy
YAMK Annina Hirvonen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Diakonissalaitos
VTK Jenni Hämäläinen, harjoittelija, Yhteismaa
VTK Salla Ikäheimo, tutkimusassistentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
VTM Antti Kaihovaara, projektitutkija, Kalevi Sorsa -säätiö
Restononomi Suvi Kantoluoto, kasvatuskoordinaattori, Suomen Partiolaiset
Merkonomi Kai Kauppinen, korvausneuvoja, LähiTapiola
VTK Erika Keppola, toimittaja
YTM Sanna Keskikylä, projektipäällikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso
Marita Kettunen
FM, diplomi-insinööri Jussa Klapuri, data scientist, Autovista
Laura Kontiala
FM Anjuska Kyllönen
Antti Kähkönen, pääsihteeri, Svenska Handelshögskolans Studentkår
KK Heidi Lammassaari, tutkimusassistentti, Helsingin yliopisto
Iiro Leino
VTM Heli Litja, avustusvalmistelija, Raha-automaattiyhdistys RAY
Sosionomi Marcus Lundqvist, Verke-verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus – Helsingin kaupunki
VTK Liisa Lähteenaho, production assistant, Mountain Sheep Oy
Emma Mustala, palvelutoimihenkilö, Nordea Pankki
KK Iiris Niinikoski, hallituksen varapuheenjohtaja, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Antto Orasmaa, avustava lakimies, asianajotoimisto Lexia
Oona Paasolainen, yhteyspäällikkö, LähiTapiola Pääkaupunkiseutu
KTM, YTK Anne Pallaste, projektijohtaja, LähiTapiola Akatemia
YTM Kimmo Parhiala, suunnittelija, THL
VTM Inari Penttilä, suunnittelija, Ruuti – Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
Mimmi Piikkilä, viestintäharjoittelija, Amnesty
VTK Sari-Anna Pulkkinen
VTK Johanna Rahunen
YTM Mette Ranta, tohtorinkoulutettava
HTM Maarit Raukola, suunnittelija, Lääketieteellinen tiedekunta – HY
HT, VTM Pauli Rautiainen, julkisoikeuden lehtori, Tampereen yliopisto
VTM Antti Rissanen, tutkija, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Josi Seilonen, harjoittelija, Euroopan komission Suomen edustusto
VTK Ville Sihto, asiakassihteeri, Kela
TM Katja Tavi, henkilöstösuunnittelija, Maahanmuuttovirasto
VTK Joonas Tuhkuri
Aleksi Tuuri, yhteyspäällikkö, LähiTapiola Pääkaupunkiseutu
Henri Virta