Hyvinvointivaltiosta kameleontti ja muita seminaari-ideoita

|
Reply

Yhteiskunnan kova ydin -seminaarin 7. huhtikuuta aloitti Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa sosiliaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo. Puhujien esitykset löytyvät nimiä napauttamalla.

Hiilamoa kommentoi ensin kansanedustaja Osmo Soininvaara, sitten Nuorten palvelujen koordinaattori Olli Alanen Vamos-hankkeesta Helsingin Diakonissalaitokselta ja lopuksi vielä tutkija Elina Aaltio.

Iltapäivän toinen pääpuhuja oli Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula. Häntä kommentoivat Sitran avustaja asiantuntija ja Master Class 2013 -alumni Kalle Nieminen sekä LähiTapiolan johtaja Veli-Matti Qvintus.

Niemisen vinkkaama napakka video kokeilukulttuurista löytyy täältä.

It’s political economy, stupid

|
Reply

MC_anttikaihovaara“Uusia ideoita tarvitaan, jotta huomisen Suomesta voidaan tehdä eilisen Suomea parempi. Ei siksi, että nykyinen järjestelmä olisi instituutioiden tasolla täysin viallinen”, kirjoittaa Master Class -osallistuja Antti Kaihovaara.

Lehtien pääkirjoituksia lukemalla on helppo todeta suomalaisen hyvinvointivaltion olevan kriisissä. Se on ollut sitä ainakin neljännesvuosisadan ajan; aina 1990-luvun alun talouslamasta lähtien. Poliittisen historian professori Pauli Kettunen on kutsunut kriisitietoisuutta suomalaiseksi menestystarinaksi. Kettunen on myös esittänyt, että koko hyvinvointivaltion käsite syntyi vasta, kun alettiin puhua sen kriisistä.

Syyksi hyvinvointivaltion kriisille nostetaan poliittisesta kannasta riippuen hyvinvoinnin tason lasku tai julkisen sektorin paisuminen. Talouskriisistä johtuen näistä jälkimmäinen tulkinta on saanut viime aikoina yhä enemmän painoarvoa. Hallituksen mukaan vyötä on kiristettävä, vaikka jopa kansainvälinen valuuttarahasto on varoitellut tiukan finanssipolitiikan kielteisistä vaikutuksista talouskasvulle.

Sama huoli hyvinvointivaltion tilasta ja sen rahoituspohjasta näkyy myös kansalaisten asenteissa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) tuoreen arvo- ja asennetutkimuksen mukaan kolme neljäsosaa kansalaisista pitää hyvinvointivaltiota säilyttämisen arvoisena ”hinnalla millä hyvänsä”. Lähes sama osuus kansasta on kuitenkin huolissaan julkisen sektorin liiallisesta velkaantumisesta. Velkaa pitäisi lyhentää, mutta lapsilisistä ei saisi tinkiä. Kattavat palvelut, matalat verot ja velaton valtio on hieno tavoite, mutta vaikea yhtälö toteutettavaksi.

On päivänselvää, että hyvinvointivaltion on muututtava. Jokaisen toimivan yhteiskuntajärjestelmän on pystyttävä uudistumaan ja sopeutumaan ajan tarpeisiin. EVA:n raportissa puhutaan ”neljännestä Suomesta”, jolla tarkoitetaan tiukempaan taloustilanteeseen sopeutuvaa tulevaisuuden Suomea. Uudet päivitykset ovat varmasti tarpeen, mutta täysin toinen kysymys on, kannattaako markkinoiden parhaasta prosessorista luopua?

Lopulta kyse on arvoista ja poliittisesta tahdosta. Ei ole olemassa mitään ulkoista pakkoa, joka määräisi, millainen ”neljännen Suomen” tulisi olla. Harvardin yliopiston taloustieteen professori Richard B. Freeman on esittänyt, että pohjoismaisella mallilla on kaikki edellytykset menestyä talouden globaalilla kilpakentällä myös tulevaisuudessa.

Pohjoismaat ovat yhdistäneet onnistuneesti laajan sosiaaliturvan ja erittäin avoimen ja markkinamyönteisen talouspolitiikan. Ne ovat kokoaan suurempia lähes kaikilla inhimillistä pääomaa tarkastelevilla mittareilla. Viime vuonna suomalaiset kasvuyritykset houkuttelivat enemmän ulkomaista riskipääomaa kuin saksalaiset kilpakumppaninsa. Melkoinen suoritus reilun viiden miljoonan ihmisen valtiolta, joka sijaitsee maantieteellisesti Euroopan periferiassa.

Tämä on hyvä pitää mielessä myös Master Class -kurssilla. Uusia ideoita tarvitaan siksi, että niiden avulla voidaan tehdä huomisen Suomesta hieman eilisen Suomea parempi. Ei siksi, että nykyinen järjestelmä olisi instituutioiden tasolla täysin viallinen.

 Antti Kaihovaara työskentelee projektitutkijana Kalevi Sorsa -säätiössä.

Hiilamo: Puhumme Suomesta yhä pikkukylänä

|
Reply

HeikkiHiilamo_masterclassHyvinvoinnin kova ydin -seminaarin pääpuhuja Heikki Hiilamon mielestä suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kärsii nostalgiasta.
“Haasteemme eivät ole niin erityislaatuisia kuin kuvittelemme”, Hiilamo sanoo.

Helsingin yliopiston tuore sosiaalipolitiikan professori on hyvinvointiyhteiskunnan voittaja, ilmaisella koulutuksella tohtoriksi väitellyt menestyjä, joka tutkii pääasiallisesti köyhyyttä. Hän on paitsi tiedemies, myös tietokirjailija ja palkittu entinen toimittaja. Viimeksi Hiilamo ilmoitti kannattavansa perustuloa. Media kohkaa lapsilisien leikkaamisesta ja budjettiriihestä, mutta professori lähestyy vyyhtiä aivan muusta kulmasta.

Keskustelu hyvinvointiyhteiskunnasta tai sen ongelmista on Hiilamon mielestä kotikutoista. Suomi on kuin pieni kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa.
“Katsomme hirveän vähän sitä, miten suomalainen malli liittyy Eurooppaan tai muuhun maailmaan. Puhumme Suomesta eristäytyneenä paikkana ja unohdamme, että mallimme on globaalin talouden armoilla”, Hiilamo kritisoi.

Ongelmamme eivät ole muutenkaan niin erityisiä kuin kuvittelemme. Jos kääntäisimme katsetta muihin maihin, huomaisimme, että samojen ongelmien parissa painivat kaikki muutkin. Fiksu poimisi muilta onnistumisia ja toisaalta ottaisi opiksi myös virheistä.

Viikate varastoon

Kun talous kiristyy ja hyvinvointivaltio velkaantuu, patenttiratkaisuksi tarjotaan usein palveluiden leikkaamista. Tämä yksinkertainen ratkaisu saa Hiilamolta kehotuksen harkita vielä toisen kerran.
“Hyvinvointiyhteiskunnan karsiminen tarkoittaa sitä, että sosiaaliturvaa vähennetään ja ihmisten luottamusta heikennetään. En usko, että kukaan oikeasti tahtoo sitä”, hän sanoo.

Palveluiden karsimisen sijaan tulisi kriittisesti arvioida, kuinka tehokkaasti niitä tuotetaan. Hienoksi kehitykseksi hän nimeää kiistellyn sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen. Radikaali hanke osoittaa Hiilamon mielestä rohkeaa ajattelua ja halua muutokseen.
“Olen sitä mieltä, että avoimessa maailmassa julkisorganisaatioita pitää kirittää.”

Viikatteella uhkailu osoittaa professorin mielestä keskustelun heikkoa tasoa. Hyvinvointiyhteiskuntaa rasittaa lisäksi nostalgia. Yhteiskuntamalli on selvinnyt siksi, että se on joustanut eri aikoina esiintyvien tarpeiden mukaan joustavasti. Nyt uudistumiskyky on hukassa.

Lisää shoppailua

 Yhteiskuntamme tai valtion kassan suurin uhka ei Hiilamon mukaan ole tukia tarvitsevat vähäosaiset tai syrjäytyminen.
“Isompi haaste on saada hyvin toimeentuleva keskiluokka uskomaan tähän projektiin.”

Kun keskiluokka on vaurastunut, heistä on tullut myös nirsompia. Sitä on turha moralisoida, vaan muutokseen pitää reagoida. Hiilamon ratkaisu on poistaa pakkovalintoja ja lisätä ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa käyttämiinsä palveluihin. Esimerkiksi muiden Pohjoismaiden tapaan perusterveydenhuoltoon voitaisiin ottaa myös yksityisiä terveysasemia.

Entä mikä on Hiilamon tuomio? Olemmeko pulassa?
“Suomi velkaantuu, ja se on huolestuttavaa. Hyvinvointiyhteiskuntamallimme ei silti osoita romahdusta.”

Miten hyvinvointiyhteiskunta toimisi tehokkaammin?

|
Reply

Ensimmäisessä Master Class -tapaamisessa osallistujat miettivät, miten yhteiskunnan toimintaa voisi tehostaa hukkaamatta hyvinvointivaltion ydintä. Nyt kysymykseen vastaavat Master Class -osallistuja Emma Mustala, LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström ja Hyvinvoinnin kova ydin -seminaarissa puhuva Olli Alanen Diakonissalaitokselta.

MC_hyvinvointiyhteiskuntakuva“Hallintouudistus on hyvä juttu”

”Luin hiljattain Ylen sivuilta, että valtion hallinnossa tullaan tekemään iso uudistus, jonka tarkoituksena on yksinkertaistaa rakenteita. Se kuulosti hyvältä idealta. Mielestäni on kannattavaa miettiä, voisiko asioita tehdä helpommin ja edullisemmin.

Toinen asia, mitä on hyvä tarkastella kriittisesti, on kuntien viiden vuoden irtisanomissuoja liitostilanteissa. Kun kohdalle sattuu useita yhdistymisiä peräkkäin, on syntynyt jopa 15 vuoden ketjutuksia.

Kolmanneksi miettisin vielä yritystukia, voisiko niitä vielä kohdistaa tarkemmin. Kuulin hiljattain työ- ja elinkeinoministeriön selvityksestä, jonka mukaan Suomessa maksettiin tehottomia ja vähän vaikuttavia yritystukia yhteensä jopa 668 miljoonaa euroa. Ensin pitäisi olla vahva idea, jota lähdetään tukemaan, ei niin, että tässä on rahaa ja lähdepä kehittelemään jotain.

Kehysriihen jälkeen tuntui siltä, että kaikilta edunvalvontatahoilta kuului tasaista napinaa, joten ehkä päätökset koskettivat tasapuolisesti melkein kaikkia yhteiskunnan osapuolia.”

Emma Mustala opiskelee toista vuotta valtioteitä Helsingin yliopiston Social- och kommunalhögskolanissa. Hän toimii parhaillaan Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssin kansainvälisen jaoston puheenjohtaja.

MC_eläketurvaneliö“Toisen tutkinnon ilmaista suorittamista pitäisi harkita”

”Julkisen sektorin menot ovat Suomessa maailman korkeimmalla tasolla. Olemme oppineet pitämään mitä moninaisempia palveluja itsestäänselvyytenä. Luulen, että esimerkiksi kuntien hallinnosta säästöjä löytyy varmasti. Kuntaliitosten yhteydessä noudatettava viiden vuoden irtisanomissuoja estää tehostamisen, kun päällekkäisyyksiä ei päästä karsimaan. Yksityissektorilla ei olisi tällaiseen varaa.

Koulujen luokkakokoja voisi myös tarkastella vielä uudestaan. Suomessa on yli 30 lapsen koululuokkia vain 0,6 prosenttia. Suurimmassa osassa luokkia on 20–25 oppilasta ja koulunkäyntiavustaja. Mitä pienempi luokka ja enemmän henkilökuntaa, sitä enemmän kustannuksia. Uskon, että laadukasta opetusta pystyttäisiin antamaan, vaikka luokkakoko olisi vähän isompi. Taannoin luokissa oli yli neljäkymmentäkin lasta ja opetus oli hyvää. Lasten ongelmia ei ratkaista luokkakokoa pienentämällä vaan enemmänkin kotikasvatuksella.

EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden ja toisen tutkinnon suorittajien koulutuksen maksuttomuutta olisi hyvä tarkastella kriittisesti. Jos ulkomaalaiset opiskelijat jäisivät maksamaan tänne veroja, olisi ilmainen koulutus ymmärrettävää, mutta nyt päädymme usein vain Suomessa piipahtavien opintojen maksajiksi.

Toisen korkeakoulututkinnon suorittaminen on harvoin välttämätöntä työllistymisessä, joten voimme miettiä, onko kannattavaa, että yhteiskunta mahdollistaa myös sen ilmaiseksi.

Edellä mainittujen asioiden uudelleenpuntaroinnilla ei mielestäni vielä romuteta hyvinvointiyhteiskuntaa. Parikymmentä vuotta sitten pidimme Suomea myös hyvinvointiyhteiskuntana, vaikka palveluja oli huomattavasti nykyistä vähemmän.”

Jari Sundström on LähiTapiolan yhtiöryhmän johtaja.

MC_lapsiportaissaneliö“Rakenteiden sijasta pitäisi puhua enemmän palveluiden sisällöistä”

”Sote-uudistuksesta ja hyvinvointipalveluista keskustellaan oudon rakennehuuman vallassa. Kestävyysvajeesta on tullut mantra, jota hoemme, vaikka harva meistä edes tietää, mitä se oikeasti tarkoittaa. Kun vetoaa siihen, tuntuu saavan viuhuttaa leikkuria kyseenalaistamatta.

Taloustieteilijät Lauri Holappa ja Jussi Ahokas avaavat Raha ja talous -blogissaan kansantajuisesti nykyisen talouspolitiikan taustalla olevia talousteoreettisia olettamia ja vaihtoehtoja sille. Heidän mukaansa nykyinen sopeuttamispolitiikka on johtamassa täysin eri suuntaan kuin mihin sillä pyritään. Suosittelen perehtymään.

Mielestäni voisimme ensin puhua palveluiden sisällöistä, eli siitä, millaiset palvelut toimivat ja sitten vasta miettiä, mitkä rakenteet tukisivat niitä. Poliitikot tuntevat usein huonosti esimerkiksi päihde- tai mielenterveysongelmaisten arkea ja siksi palvelurakenteista on helpompi puhua kuin niiden sisällöistä. Kun palvelut ovat asiakaslähtöisiä, eli apua tarvitsevien aidoista tarpeista kumpuavia ja niihin vastaavia, syntyy myös säästöjä.

Asiakaslähtöisyyden puutteen lisäksi toinen iso ongelma on se, että hyväksi havaitut käytännöt ja toimintamallit eivät leviä ja juurru, koska niitä kehittänyt projekti tai hanke loppuu. Sosiaali- ja terveyspuolella tarvittaisiin pidempiaikaisempia panostuksia ja laaja-alaista koordinointia.

Tehoja sosiaali- ja terveyspalveluihin voisi hakea myös kolmannen sektorin ja kuntien nykyistä tiiviimmästä yhteistyöstä. Diakonissalaitoksen nuorten Vamos-palvelukokonaisuuteen on esimerkiksi integroitu kunnan tuottamia terveydenhuollon ja sosiaalityön palveluja.”

Olli Alanen työskentelee nuorten palvelujen koordinaattorina Helsingin Diakonissalaitoksen VAMOS-palvelukokonaisuudessa. Sen palvelut on suunnattu 16–29-vuotiaille helsinkiläisille ja espoolaisille nuorille. Toiminnan päätavoitteena on löytää nuorelle tie koulutukseen tai työelämään.

Edistääkö genomitiedon käyttö tasa-arvoista vastuunjakoa vakuutustoiminnassa?

|
Reply

MC_anjuskakyllonenTulevaisuudessa tietoa ihmisen perimästä voidaan käyttää eri tavoin yksilön ja yhteiskunnan hyväksi, joskaan se ei ole oikeudellisesti ongelmatonta, kirjoittaa Hyvä yhteiskunta – Master Class -osallistuja Anjuska Kyllönen.

Yksi hyvinvointiyhteiskunnan suurimmista haasteista on suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle. Suuri osa eläkeläisistä on hyväkuntoisia, mutta elintavat ja pitkäaikainen altistuminen eri ympäristötekijöille näkyvät ajan myötä terveyden heikkenemisenä.  Apua on kuitenkin luvassa: viimeisten kymmenen vuoden aikana otetut edistysaskeleet biolääketieteellisessä tutkimuksessa tuovat lähitulevaisuudessa kansantaloudellisesti merkittäviä parannuksia sairauksien ennaltaehkäisyyn, diagnosointiin ja lääkehoitoon.

Genomisekvensointi eli perimän emäsjärjestyksen määrittäminen on pian niin edullista, että jokainen voi halutessaan katsoa, mitä kolmella miljardilla DNA:n emäsparilla kirjoitettu Minun perimäni  -opas pitää sisällään. Kun genomisekvensointi yleistyy, korkeassa sairastumisriskissä olevat yksilöt tunnistetaan riittävän varhain, monet saavat diagnoosin harvinaiselle perinnölliselle sairaudelleen ja yksilöllistetyn lääkehoidon kultakausi alkaa.

Genomisekvensoinnin yleistymisellä on vaikutus lähes kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Vakuutustoiminnassa genomitietoa voitaisiin hyödyntää yksityisestä sairausvakuutuksesta sovittaessa. Lukuisten ihmisten perimän emäsjärjestystä lukemalla on huomattu, että jokainen kantaa yleisille kansantaudeille altistavia muutoksia perimässään. Kun on kyseessä suuri joukko ihmisiä, joilla on yhtä suuri perinnöllinen alttius sairastua, vakuutusperusteena voitaisiin soveltaa yleisesti käytettyä sattumasolidaarisuutta. Sattumasolidaarisuudella tarkoitetaan sitä, että onnekkaat jakavat epäonnekkaampien vahingon. Kun yksilöllä on keskimääräistä korkeampi perinnöllinen alttius sairastua, olisi arvioitava, missä määrin vakuutusehdoissa voidaan joustaa.

Vakuutettujen genomitietoa hyödyntämällä vakuutuslaitos voisi luoda malliprofiileja, joiden avulla arvioitu riski vastaa yhä tarkemmin vakuutettavan tosiallista sairastumisriskiä suhteessa muihin vakuutettuihin. Vakuutettavan suostumuksella hänen profiiliaan voitaisiin myös täydentää tiedoilla elintavoista ja sellaisista ympäristötekijöistä, joilla tiedetään olevan ratkaiseva merkitys sairastumisriskin määräytymiselle.

Genomitiedon käyttö vakuutustoiminnassa ei kuitenkaan ole oikeudellisesti ongelmatonta. Sairausalttiudesta kertova genomitieto voidaan rinnastaa terveydentilaa koskevaan tietoon, ja henkilötietolain mukaan tällaisen tiedon käsittely on kiellettyä vakuutustoiminnassa, ellei se ole tarpeen vakuutuslaitoksen vastuun määrittämisessä. Biopankkilain mukaan biopankista saatuja tietoja ei tule käyttää vakuutusratkaisujen perusteena ilman potilaan suostumusta.

Nykylainsäädäntö korostaa yksityisyyden suojaa, mutta tulkinnanvaraisuutensa vuoksi se ei vastaa genomitietoa aktiivisesti hyödyntävän yhteiskunnan sääntelytarpeita. Kun genomitiedon käyttö vakuutustoiminnassa arkipäiväistyy, tarvitaan erityissäännöksiä vakuutettavan suojelemiseksi. Lainsäädännöllä on varmistettava, että vakuutettavalle turvataan oikeus määrätä vakuutuslaitoksen hallussa olevan genomitiedon käytön laajuudesta. Vakuutettavalla tulee olla oikeus saada riippumaton arvio genomitietoa hyödyntävän vakuutussopimuksen kohtuullisuudesta.

Väärinkäytösten välttämiseksi myös vakuutussopimuksen pätemättömyysperusteiden tulee olla yksityiskohtaisia: Genomitiedon hankkimiseksi käytettyjen menetelmien luotettavuus tulee aina ottaa huomioon perinnöllistä riskiä arvioitaessa. Lisäksi vakuutuslaitoksen on pidettävä julkista luetteloa vakuutusneuvotteluissa huomioitavista perimän muutoksista ja sovittava, millä ehdoilla vakuutus on päivitettävissä uuden tutkimustiedon perusteella.   Tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnassa tietoa perimästä ja elinympäristön vaikutuksista geenien säätelyyn voidaan käyttää monin eri tavoin yksilön ja yhteiskunnan hyväksi. Se on kuitenkin mahdollista vain, jos eri alojen asiantuntijat lähtevät yhdessä rakentamaan tulevaisuuden yhteiskuntaa.

Anjuska Kyllönen on Hyvä yhteiskunta – Master Class -ohjelman osallistuja. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenaan ihmisgenetiikka ja opiskelee tällä hetkellä myös oikeustiedettä.

Aiheesta lisää:
Kyllönen, Anjuska: Jokamiehen genomioikeudet ja julkisen vallan käyttö. Manipulus 2/2013
Kyllönen, Anjuska: Genomi – esine vai oikeussubjekti? Manipulus 3/2013
Liukko, Jyri: Solidaarisuuskone. Gaudeamus 2013

Tehtävä on asetettu!

|
Reply

Miten käy, kun viisikymmentä kirkasta mieltä kutsutaan Kaisa-talon ullakolle keksimään ratkaisuja isoihin kysymyksiin? Hillitöntä väittelyä, naurunremakkaa ja kuhinaa.

Hyvä yhteiskunta – Master Class kokoaa joukon nuoria vaikuttajia kevään ajaksi etsimään yhteiskunnan haasteisiin uusia luovia ratkaisuja. Ohjelman takana ovat Helsingin yliopisto ja LähiTapiola.

P_140324ekasessio_kuva1

Pikatreffeillä tutustuttiin ja puhuttiin odotuksista

Ennen käsien upottamista ongelmiin osallistujat tutustuivat toisiinsa 3 minuutin pikatreffeillä.

Heidi Lammassaaren ja Antti Kähkösen kädet viuhtoivat ilmassa kiivaasti.
“Olen mukana ennen kaikkea sisältöjen vuoksi. Hyvinvointiyhteiskunta on murroksessa ja nyt pitää tehdä päätöksiä siitä, mihin suuntaan lähdemme”, Lammassaari kertoi.

“Omat ajatukseni eivät ole ihan noin korkealla, vielä. Odotan uteliaana työtapoja, joilla ajatuksiamme täällä kehitetään eteenpäin. Toivon, että voin ottaa jotain myös omaan käyttööni. Olen kiinnostunut myös siitä, miten ihmisiä saataisiin osallistumaan enemmän päätöksentekoon”, Kähkönen mietti.

Ensin täytyy hahmottaa ongelma, sitten vasta keksiä ratkaisu

Ensimmäisen Master Class -kerran tehtäväksi ei kuitenkaan annettu ratkaisujen keksimistä. Porukka laitettiin miettimään ongelmia!

Kehitystyöhön saatiin pohjaa alustuksista. Helsingin yliopiston poliittisen historian professori Pauli Kettunen kertoi hyvinvointiyhteiskunnan suosion olevan historiallisesti tuoretta. Eläketurvakeskuksen tutkija Jyri Liukko kuvasi vakuutuksia sattumasolidaarisuutena onnekkailta epäonnekkaille ja Suomen Pankin johtokunnan neuvonantaja Antti Suvanto myönsi nuorten maksavan vanhempien eläkkeet.

Keskustelu Twitterissä lähti heti käyntiin Master Classin #hyvayhteiskunta -hashtagin alla.

MasterClass_twiitti1

Ongelmien kimppuun post-it-lapuilla

Konkretiaan päästiin Demos Helsingin ja Avanton fasilitoimassa työpajassa.

“Yhteiskunnan ongelmat on hyvä ensin hahmottaa ja vasta sitten ryhtyä etsimään niihin ratkaisuja”, ohjeisti Avanton Antti Tarvainen.

“Avuksi saatte innovoinnin pyhän kolminaisuuden, eli post-it-lappuja, tussin ja valkoisen paperin.”

140324_masterclass_kuva2

Vastuunjako puhutti

Post-it -lappumyrskyn jäljiltä isot paperit olivat täynnä tussia.

“Harjoitus auttoi niputtamaan ja systematisoimaan näkökulmia. Ja niistä syntyi taas uusia näkökulmia”, Antto Orasmaa sanoi.

Orasmaan ryhmää puhutti erityisesti vastuunjaon ongelma yhteiskunnassa. Mitkä polttavat ongelmat ovat julkisen puolen ja mitkä yksilön vastuulla? Toista ryhmää puhutti taas osattomuuden tunteen lisääntyminen. Kolmas porukka mietti, onko elintasomme yksinkertaisesti liian korkea, ja vaatimuksemme kohtuuttomia?

Seuraavaksi ongelmiin ruvetaan etsimään ratkaisuja. Master Class jatkuu 7. huhtikuuta Hyvinvointivaltion tulevaisuus -seminaarilla kello 14-16 Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa. Seminaariin on vapaa pääsy ja sen tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Master Class -blogi kertoo ohjelman etenemisestä ja esittelee osallistujien ja mentorien näkemyksiä hyvästä yhteiskunnasta.

Hyvä yhteiskunta – Master Class 2014 käynnistyy!

|
Reply

Tämän vuoden Hyvä Yhteiskunta – Master class -haku sai monet liikkeelle – vastaanotimme yhteensä lähemmäs sata hakemusta, kiitos kaikille hakijoille!

Valintojen tekeminen oli hankalaa, sillä osaavia ja innostuneita hakijoita oli paljon. Osallistujat valittiin yhteiskunnan eri sektoreilta ja erilaisin oppiainetaustoin painottaen ohjelman aihepiiriin liittyvää akateemista osaamista sekä työ- ja järjestökokemusta. Paljon hyviä hakijoita jäi ulkopuolellekin.

Tämän vuoden Hyvä yhteiskunta – Master Class toteutetaan edelleen Helsingin yliopiston ja LähiTapiolan yhteistyönä, mukana ovat myös Demos Helsinki sekä Kaskas Media.

Alla osallistujat – hienoa päästä seuraamaan, mitä tällainen joukko saa aikaiseksi yhdessä mentoriemme kanssa!

HYVÄ YHTEISKUNTA MASTER CLASS 2014 – OSALLISTUJAT
VTK Ville Aula
VTK Hanne Dumur-Laanila
VTK Anna Eskola
MMM Lauri Heimala, myynti- ja tuoteryhmäpäällikö, Hankkija oy
YAMK Annina Hirvonen, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori, Diakonissalaitos
VTK Jenni Hämäläinen, harjoittelija, Yhteismaa
VTK Salla Ikäheimo, tutkimusassistentti, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
VTM Antti Kaihovaara, projektitutkija, Kalevi Sorsa -säätiö
Restononomi Suvi Kantoluoto, kasvatuskoordinaattori, Suomen Partiolaiset
Merkonomi Kai Kauppinen, korvausneuvoja, LähiTapiola
VTK Erika Keppola, toimittaja
YTM Sanna Keskikylä, projektipäällikkö, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso
Marita Kettunen
FM, diplomi-insinööri Jussa Klapuri, data scientist, Autovista
Laura Kontiala
FM Anjuska Kyllönen
Antti Kähkönen, pääsihteeri, Svenska Handelshögskolans Studentkår
KK Heidi Lammassaari, tutkimusassistentti, Helsingin yliopisto
Iiro Leino
VTM Heli Litja, avustusvalmistelija, Raha-automaattiyhdistys RAY
Sosionomi Marcus Lundqvist, Verke-verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus – Helsingin kaupunki
VTK Liisa Lähteenaho, production assistant, Mountain Sheep Oy
Emma Mustala, palvelutoimihenkilö, Nordea Pankki
KK Iiris Niinikoski, hallituksen varapuheenjohtaja, Helsingin yliopiston ylioppilaskunta
Antto Orasmaa, avustava lakimies, asianajotoimisto Lexia
Oona Paasolainen, yhteyspäällikkö, LähiTapiola Pääkaupunkiseutu
KTM, YTK Anne Pallaste, projektijohtaja, LähiTapiola Akatemia
YTM Kimmo Parhiala, suunnittelija, THL
VTM Inari Penttilä, suunnittelija, Ruuti – Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
Mimmi Piikkilä, viestintäharjoittelija, Amnesty
VTK Sari-Anna Pulkkinen
VTK Johanna Rahunen
YTM Mette Ranta, tohtorinkoulutettava
HTM Maarit Raukola, suunnittelija, Lääketieteellinen tiedekunta – HY
HT, VTM Pauli Rautiainen, julkisoikeuden lehtori, Tampereen yliopisto
VTM Antti Rissanen, tutkija, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Josi Seilonen, harjoittelija, Euroopan komission Suomen edustusto
VTK Ville Sihto, asiakassihteeri, Kela
TM Katja Tavi, henkilöstösuunnittelija, Maahanmuuttovirasto
VTK Joonas Tuhkuri
Aleksi Tuuri, yhteyspäällikkö, LähiTapiola Pääkaupunkiseutu
Henri Virta

Haku Nuorten osaajien Hyvä Yhteiskunta Master Class -ohjelmaan käynnistyy – hae viimeistään 5.3.2014!

|
Reply
Nyt hiotaan esiin hyvinvointivaltion kova ydin.

Mistä hyvinvointi syntyy? Mikä on yksilön ja yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta kaikkein tärkeintä? Miten varmistamme että teemme oikeita asioita ja tarjoamme tärkeimpiä palveluita kun resurssit ovat tiukassa? Millaisia ratkaisuja voimme löytää kun keräämme yhteiskuntamme parhaat voimat saman pöydän ääreen? Entä mittaammeko nyt olennaisia asioita hyvinvoinnista?

Helsingin yliopisto ja LähiTapiola toteuttavat tänä keväänä toista kertaa viime vuonna järjestetyn nuorten osaajien Master Class -ohjelman hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseksi.

Kutsumme nyt nuoria tutkijoita ja opiskelijoita rakentamaan uusia toimintamalleja kestävän hyvinvoinnin hengessä yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin osaajien sekä elinkeinoelämän asiantuntijoiden kanssa.

Mikä Master Class? Miksi mukaan?

Master Class innostaa osallistujiaan kehittämään uusia ajatuksia ja toimintamalleja yhteisen hyvinvoinnin kehittämiseksi ja tulevaisuuden rakentamiseksi.

Kaikkea ei opi luentosalissa. Me lupaamme, että prosessiin aktiivisesti osallistunut master classilainen:
• ymmärtää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden haasteet ja palvelujen järjestämisen problematiikkaa
• ymmärtää mistä shared value (jaettu arvo) -ajattelussa on kysymys
• omaksuu yhteisöllisen, prosessimuotoisen, challenge-pohjaisen työskentelytavan
• pystyy muotoilemaan konkreettisia ratkaisuehdotuksia esitettyihin haasteisiin
• pääsee osaksi verkostoja, joissa voi jatkossa syntyä uudenlaista toimintaa

Ohjelma rakentuu työpaja- ja ryhmätyöskentelystä maalis-toukokuussa 2014.

Miten mukaan?

Ohjelmaan valitaan enintään 45 nuorta osaajaa julkiselta ja kolmannelta sektorilta, yritysmaailmasta sekä Helsingin yliopiston opiskelijoiden ja nuorten tutkijoiden joukosta.

Hakijat voivat edustaa mitä tahansa tieteenalaa ja taustaa – lääketieteestä käyttäytymistieteeseen ja maataloustieteisiin, kansalaisjärjestöistä kuntiin ja pankkiiriliikkeisiin. Mitä laaja-alaisempaa ajattelua, sen parempia ratkaisuja.

Hae nyt!
Haku päättyy keskiviikkona 5.3.2014.
Valinnoista tiedotetaan viimeistään tiistaina 11.maaliskuuta.

Täytä hakemus TÄÄLLÄ viimeistään keskiviikkona 5.3.2014.klo 23.59.
Lue tarkempi kuvaus ohjelmasta otsikon Master Class – Mitä? alta.

Lisätietoja:
Asiamies Tanja Remes
Helsingin yliopiston yhteiskuntasuhteet-yksikkö
tanja.remes@helsinki.fi

Hollannin-terveiset (osa 2)

|
Reply

Mentori Jari Sundströmin päällimmäiset tunnelmat matkan jälkeen:

Master Classin voittajatiimin opintokäynti oli hyvä jatkumo kurssilla aloitetuille asioille. Mielenkiintoisia tapaamisia oli useita ja aikataulu oli tiukka. Voileivän voimalla onneksi jaksettiin yllättävän pitkään.  Oli hieno huomata eri tapaamisten yhteydessä, että ne kysymykset, joita Master Classissa pohdittiin, olivat hyvin ajankohtaisia myös Hollannissa. Lisäksi moni tapaaminen osoitti, että ratkaisuissakin oli samankaltaisuuksia. Y5 -mallia muistuttava toimintamalli näytti olevan käytössäkin – vilkaiskaa, mistä Kennislandin alulle panemassa Kafka Brigadessa on kysymys.

Eri tapaamisten yhteydessä ihastutti hollantilaisten isäntiemme ja emäntiemme into ja energia viedä asioita eteenpäin. Kunnioitettavaa sitoutuneisuutta! Keskustelut olivat monipuolisia ja avartavia. Ja Master Class opiskelijat osoittivat näissäkin keskusteluissa olevansa ohjelman nimen veroisia.

Hieno kokemus kaiken kaikkiaan. Mentorikin sai paljon ideoita ja ajattelemisen aiheita. Uskon, että niin sai myös KEKO -tiimi.

– Jari

Voileipälounaalla hyvässä seurassa Enviussa

Enviu_lounas

Hollannin-matkan tunnelmia – Enviu

|
Reply

Anna-Christina Martin-Mäkipajaan teki vaikutuksen Enviun työskentelytapa:

Matkamme viimeisenä päivänä vierailimme Rotterdamissa Enviussa, joka edesauttaa uudenlaisten sosiaalista ja yhteiskunnallista lisäarvoa tuottavien yritysten alullepanemista. Enviu ei rahoita uusien yritysten syntyä vaan tarjoaa työkaluja erityisesti yrityksen ideointi- testaus- ja validointivaiheeseen. Startup- ja kasvuvaiheeseen Enviu hakee kumppanikseen yrittäjää, joka vastaa uuden yrityksen kehittämisestä – uudet yritykset eivät siis synny Enviun alaisuuteen vaan omiksi toimijoiksi. Enviu on erikoistunut erityisesti yritysten kehittämiseen, crowd sourcingiin sekä muihin yhteisöllisiin toimintamuotoihin. Tavoitteena on parantaa mahdollisimman monen ihmisen elämänlaatua Enviun avulla perustettujen yritysten kautta – Enviun slogan onkin “We Start World Changing Companies”.

Enviun lähtökohtana on osallistua sellaisten liikeideoiden kehittämiseen, joilla on potentiaalia kasvaa kannattaviksi yrityksiksi. Ajan kanssa Enviu on kuitenkin saanut yhteistyökumppaneikseen myös säätiön ja kehitysyhteistyöjärjestön, jotka rahoittavat Enviun vetämiä ideointiprosesseja vaikka eivät välttämättä myöhemmin syntyvään yritykseen investoisikaan. Enviun työskentelytapaa pidetään siis jo sinällään arvokkaana ja siksi sitä halutaan tukea.

Tunnetuimpia Enviusta liikkeelle lähteneitä startup-yrityksiä on Energy Floors (entinen Sustainable Dance Club), joka on erikoistunut ihmisten liikkeiden avulla energiaa tuottaviin lattiapintoihin sekä energiatietoisuuden lisäämiseen. Monet muut Enviun projekteista keskittyvät kehittyvien maiden ongelmien ratkaisemiseen. Näistä projekteista esimerkkinä INURBA, joka kehittää uudenlaisia keskiluokalle suunnattuja, turvallisia asumismuotoja kehittyvissä maissa sekä intialaisten riksa-autojen päästövähennyksiin ja kuljettajien työolojen ja ansiotulojen parantamiseen keskittyvä Three Wheels United.

Lisätietoja Enviusta ja ajankohtaisista projekteista: www.enviu.org.

Alla: Wouter Kersten vetää Thinking Differently -työpajaa KEKO-kodeille – Forget the Box!

enviu_how_to enviu_wall