Pilsnerien keskellä asujan pelastuksena Berliinissä toimii onneksi ainakin yksi erittäin hyvä olutkauppa. Kerron nyt, mistä löytää Berlin Bier Shopin ja mitä siellä viimeksi maistelin.

Aika pienen liiketilan seinät ovat lattiasta kattoon täynnä mitä erilaisimpia oluita eri puolilta maailmaa. Joskus tarjolla on tyhjien pullojen perusteella ollut esim. Brewdogin Bashah 2009:ää ja yhdeksänprosenttista Prykmeister Savukatajaa. Hyllystä löytyy myös joukko olutkirjoja saksaksi ja englanniksi. Luulen kuitenkin, että niitä lukee lähinnä kauppaa pitävä herrasmies itse. Ainakin sellainen oluttietäjä on kyseessä, että kirjat on varmasti luettu useempaan kertaan.

Aloitetaan maisteluista. Osallistuin joulukuun alulla mielikuvieni (ja verkon mielipiteiden) perusteella Berliinin parhaan olutkaupan “open bottle”-tapahtumaan. Konseptissa tarjolla oli pitkä lista oluita, joita tarjoiltiin pieninä annoksina kohtuullista maksua ( 1,50 € / desin lasi) vastaan.

Maui Brewery Mana Wheat Pineapple
Ei oikein tuoksua. Väri kellertävä. Oikeastaan, jos olet koskaan juonut hunajaviiniä, niin väri on sinulle tuttu. Maku on vähän imelä. Ainakin minun makuuni tämä on liian makea. Lisäksi olut on todella laihaa. Suutuntuma kuin vettä.

Vehnä ei erityisesti maistu, vaan tämä on pikemminkin kuin ananasmehua. Ei pahaa. Ihan hyvää. Ei vain kovin olutmainen.

★★☆☆☆

 

Fritz Ale ESB Special Bitter
Hyvät tuoksut, paljon kukkaisuutta. Maku humalavetoinen. Tuloksena tasainen, ei kovin agressiivinen katkero. Sitrusta, appelsiininkuorta, omenaa. Aikamoinen hedelmäsalaatti, joka jättää suun kuivaksi.

★★★★☆

 

Kehrwieder Prototyp
Tunnistettava Simcoe-humalan tuoksu. Tässä “jenkkihumaloidussa saksalaislagerissa”, joka toimii ennakko-oluena tekijän valmistellessa panimoaan Hampuriin, on kuulemma myös Saazia.

Makuna vahva greippi. Ei kovin katkera. Tasapainoinen.  Seuraava voi kuulostaa monen korvien väliin ikävältä, mutta ei ole yksiselitteisesti pahan maun kuvailua: vähän kuin märkä sukka, vähän saippuainen suutuntuma. Juuri pesty sukka

★★☆☆☆

 

Schönpraumer Imperial Stout
Tätä olen juonut täällä usein ennenkin. Vahva kahvin tuoksu, väri mustanruskea. Pidemmin: karamellinen, imelä, kahvinen, palanut, hieman tummaa suklaata. Vähän sama kokemus kuin, jos pureskelet suklaakuorrutettuja kahvipapuja.

Paksua. Potkii pitkään ja takertuu kitalakeen. Loppumaussa vähän lakua tai salmiakkia. Toimii pienenä määränä paremmin kuin kokonaisena pullona.

★★★★☆

 

Hopfenstopfer Seasonal Special Ale
Omituisuus. Voikukkainen, makea, maltainen. “Double IPA”:ssa maistuu alkoholi hieman. Katkero taas vähemmän kuin odottaisi. Hieman mausteinen, pippurinen.

★★★☆☆

 

De Molen Bock 2011

Suosikkini näistä. Vaahtosi hervottomasti, minkä takia pöydälle hylättiinkin yksi pullo pitkäksi ajaksi. Todella hyvää “olutskumppaa”, joka ikään kuin räjähtää suussa. Kuplii. Jotenkin mieleeni tuli myös karpalomehu. Kevyt.

Hyökkäävä pitkä katkero töksähtää, mutta ei liian rajusti. Runsas suutuntuma. Petollisen helppo juotava, joka jättää suuhun miedon katkeron.

Ei bockeille yleistä hyökkäävyyttä ja maltaisuutta, mutta tällä voi olla tekemistä myös kypsymisajan kanssa. Hienostunut pikku pukinpökkäys.

★★★★★

 

Camba Bavaria IPA
Tuoksu muistuttaa jotenkin voista. Koen tämän kuvailemisen erityisen vaikeaksi. Appelsiinia? Toffeeta? Jättää katkeran maun, muttei muuten ole erityisen katkera tai humalainen.

★★★★☆

 

Green Island Stout
Helppo ja tylsä. Mieto, tasapainoinen stout. Tarjoiltiin ehkä turhan kylmänä, mutta vertaisin silti illan viimeistä lähinnä ihan hyviin massastoutteihin kuten Guinnesiin tai Beamishiin.

★★☆☆☆

Sillan karhu. Kuvalähde: (CC) aj82 on Flickr

Ensimmäisellä kerralla, kun etsin tietä kaupalle metrolta suunnistaen hortoilin pitkään ennen kuin löysin sen. Siksi neuvon:

Ota juna Bellevuen asemalle, lähde Bartningalleeta oikealle (Spreen suuntaan), ylitä joki (Spree) kaunista siltaa (Moabiter Brücke) pitkin. Sillan jälkeen jatka suoraan Kirchstraßea. Pieni kauppa tulee vastaan oikealla.

Sama äärimmäisen helppo 5 minuutin kävely on kuvattu tällä Google-kartalla.

Kävin äskettäin kierroksella Kreuzbergissa. Sieltä tuli löydettyä varsin poikkeuksellinen mausteolut – nimittäin kaikkea hamppuista myyvän Hampputalon hamppuolut. Tämän lisäksi Neun Markthallenista löytyi varsin oiva pieni panimoravintola Heidenpeters.

Hampf Haus löytyy Oranienstraßen varrelta.

Tämä visiitti oli aika lähellä Nikolain päivää, jolloin kiltit lapset saavat jo hamppua… eikun olutta… eikun siis pieniä lahjoja.

Turn (turn.de) -hamppuolut
Ei paljon sanottavaa väristä (kts. kuva), joka ei ollut vihreä. Tuoksu aika voimakas ja kukkainen. Niin ikään maussa kukkaa ja yrttisyyttä – yllättäen ei ruohoisuutta. Laihahkoa ja makeaa. Ei oikein katkeroa. Ei erityisen hyvää jossei nyt pahaakaan. Maista, jos omituisuudet kiinnostavat.

★★☆☆☆
4,9 % ABV. 0,33 litran pullo.

Reissun varsinainen helmi oli kuitenkin Neue Markthallenin Heidenpeters-pikkupanimo. (Kesä)torstaisin sen oluita on tarjolla myös markkinahallin ulkoilmaruokatorilla. (Ohimennen huomautus: Tämä ei noin vain olisi laillista Suomessa, jossa on tiukempi anniskelulainsäädäntö. Vaikka luvat saataisiin pitäisi anniskelualue rajata ja sitä pitäisi valvoa.)

En tajua, miten berliiniläisillä panimoilla on vain hienoja logoja.

Join oluista kahta ensimmäistä paikan päällä ja kolmatta ostin pullon kotiin. (Toinen huomautus: Jälkimmäinen ei käsittääkseni olisi mahdollista Suomessa, vaan panimolla pitäisi olla erikseen ravintola ja elintarvikekioski ulosmyyntiin. Ulos saisi myydä vain alle 4,7-prosenttisia oluita.)

Buckwheat Juniper Ale
Nimi ja ainekset kuin Skyrimista ja makukin aika omalaatuinen. En tiedä, onko tässä korvattu kaikki muut mallasaineet tattarilla, mutta mahdotonta tämä ei ole sillä tällaiselta pohjalta valmistetaan gluteenitonta olutta.

Katajanmarjaoluessa marjaisa tuoksu ei yllätä. Väri on tumma ja punertava – kuin kokiksessa. Luultavasti marjoista johtuu myös oluen kitkeryys. Olut on tumma, mutta siinä on yllättävän vahva alkoholin maku. Muistuttaa paljon itäporttereita, mutta on hieman kevyempi ja raikkaampi.

★★★★☆
5,8 % ABV. 0,3 litraa. Hinta 3 euroa.

Sekä edellisessä että seuraavassa ei oikein ollut vaahtopäätä.

Pale Ale
Väri on kirkas ja ruskea. Ihan hyvä happoisuus ja pyöreä helppo katkero. Ruohoinen ja sitruiksinen.

★★★☆☆
5,2 % ABV. 0,3 litraa. Hinta 2,50 euroa.

Heidenpeters easy Citra Ale.

Easy Citra Ale
Kestävä vaahto ja kaunis pitsi. Tuoksu kukkainen ja trooppinen. Maistuu hedelmäiseltä ja humalan mukaisesti sitruksiselta. Maussa myös vähän appelsiinia. Siitä huolimatta, että jään kaipaamaan enemmän katkeroa, perkeleen hyvää. Ainakin pullosta vähän turhan hiivainen.

★★★★☆
4 % ABV.  0,5 litran pullo.

Viikko sitten tie vei Badehaus Szimpla Musiksaloniin kuuntelemaan punkkia ja maistelemaan ööliä. Tapahtuman konsepti on yksinkertainen: vaihtuva paikallinen panimo tuo maisteltavaksi oluen/oluita ja miljöö sisustetaan panimon henkeen enemmän tai vähemmän sopivalla musiikilla. Loppuillasta soittaa livebändi.

Täytyy sanoa, että jouduin harhaan luullessani Lue loppuun →

Lopultakin on tarjolla narratiivi, jolla sitoa (lähes) kaikki Berliinissä jo koettu yhteen. Huomenna suunnitelmissani on osallistua olutmaisteluun, jonka jälkeen tapahtuma jatkuu punk-keikkana. Tämä Helsinkiin, kiitos!

Aasinsilta aiempaan löytyy järjestävästä tahosta ja maisteltavasta. Hops & Barleysta on kehkeytynyt mulle das bierlokal, jossa on pakko käyttää Berliinissä vierailevat kaverit kierroksella. Kuten vieraileva väki myös oluet vaihtuvat: yksi kolmesta hanasta muuttuu noin kahden viikon välein. Ennen olutta pantiin pubin nurkassa, mutta nykyään tuotanto on jouduttu siirtämään toisaalle isompiin tiloihin. Panovehkeet koristavat vielä sisustusta.

Hops & Barleyn olut on tasalaatuisen kaupallista. Tyypillistä jenkkityylistä mainstream craft-alea. Siis oikein hyvää. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla aina hanasta löytyvää Friedrischainer-pilsneriä. Vähän tuhdimpaa (as in maltaisempaa) kuin paikalliset yleensä. Vaihtelun vuoksi ★★★★☆.

Huomisessa tapahtumassa maistellaan Hops & Barleyn avustuksella ja saman Braufest Berlin -tapahtuman alla, joka toi ilokseni paikallisia pienpanimoita alueelle. Seuraavassa bullet pointit festivaaleilta:

  – Kirjoitin arvioita punakynällä festivaalikartan reunoille. Tämän kartan olen nyt oletusarvoisesti kadottanut.

  – Festivaalin paras olut oli slovakialaisen Kaltenecker-panimon White Shadow. Älkää kysykö miksi, sillä kakkosmuistiinpanot eivät sitä kerro.

  – Oli pakko ostaa paita!

Ehkä löydän vielä nuo muistiinpanot, ehkä en. Jännitystä!

Mutta kuinka aloittaa Berliininsä?

Koko tapahtumasta en olisi tiennyt ilman tiedusteluretkeä Biershop Berliiniin (jonka tapahtumat huomaan aina viikko liian myöhässä). Tarjonta on täällä ihan käsittämättömän hyvä. Lähinnä ulkolaisia oluita. Esim. useampaa laatua BrewDogia, Williams Brothersia, Sierra Nevadaa ja belgejä. Toistaiseksi erikoisinta, mitä sieltä olen ostanut, on ollut Rogue Farms ruis-IPA.

Syyskuussa talon herrasmies ohjasi minut eteenpäin kokeilemaan Vagabund Brauerein tarjontaa Weddingissä:

Plussaa: Vagabundia pitää kolme amerikkalaistaustaista nuorta miestä, joista ainakin yhden päätyö on matematiikan opettajana. Paikalliset täyttävät baarin illan myötä. Tätä tehdään intohimolla ja vapaa-ajalla. Tässä on aito tekemisen meininki. Olutta myy parrakas mies likaisessa paidassa.

Miinusta: Olut maistuu vähän kotikutoiselta. Vastakohtana Hops & Barleylle ei siis mitenkään erityisen suodatettua tai kaupallista. Tässä on aito tekemisen meininki. Olutta myy parrakas mies likaisessa paidassa.

Käydessäni 0,3 litraa 6,5-prossaista Propeller Aufwind -double pale alea maksoi 3,5 €. Tarkempi arvio tästä on kateissa. Seuraavasta puolestaan puuttuu hinta.

Odotin 5,2-prossaisen Victory Summer Ale:n olevan jotain kölschmaista kesäisyyttä. Olenhan Saksassa. Näin ei ollut. Tuoksussa ruohoa ja kukkaisuutta. Maussa hipaus kirsikkaa (mitä en välttämättä olisi huomannut ellei sitä olisi minulle henkilökunnan puolesta spoilattu). Pehmeä ja helppo juotava. Katkerot lähinnä jälkimaussa. ★★★☆☆.

P.S. tai silleen

Kirjoitin tämän postauksen pääosin Schalanderissa. Alkuruokana nautittu pils oli alkuun kuin ilmaa joisi – kiitos runsaan ja ilmavan vaahdon. Vaahdon tasaannuttuakin kyseessä on kevyt pils, jossa on vehreä ja jopa pisaran sitruunainen maku sekä hieman olkinen tuoksu. Hyvää. ★★★☆☆.

Verimakkaran kanssa maistui (niin ikään ravintolan oma) dunkel, joka oli tyylisekseen harmillisen kevyttä ja laihaa. ★★☆☆☆.

Tänne kannattaa ehkä tehdä jopa pöytävaraus, koska kyseessä on vain pieni ravintola. Itse en tehnyt ja söin baaritiskillä istuen, tätä näpytellen.

Aikanaan AOS:n blogissa kirjoitti Edinburghin kirjeenvaihtaja Marko Halonen. Toisin kuin kyseinen kirjoitussarja tämä blogi ei ole niin vahvasti ns. reittausblogi. Teen harjoittelua Berliinissä helmikuun loppuun asti ja tarkoitukseni on tällä välin käsitellä erilaisia olutkulttuurin puolia harrastajan näkökulmasta. Lue loppuun →