Kun kerran lähtee olutostoksille niin voikin sitten saman tien ostaa sen verran ettei heti uudestaan tarvitse mennä. Toisaalta yliopistolle on niinkin pitkä kuin viiden minuutin kävelymatka, joten hyvän oluen kantaminen (joka pitäisi lobata olympialajiksi) lienee sopivaa hyötyliikuntaa.

Ahkeran urheilun tuloksena sain tällä kertaa kannettua kotiin ja ennen kaikkea tyhjennettyä antaumuksella seuraavat tuotteet:

Broughton Exciseman’s 80 /- on tummahko bitter, jossa oli melko maltainen maku ja kohtalaisen voimakas bitterin jälkimaku. Panimo sijaitsee Biggarissa, joka on Etelä-Skotlannissa lähellä Englannin rajaa. Nimi juontaa juurensa 1800-luvulla toimineista Excise maneistä, joiden tehtävä oli määrittää oluttynnyrin vero. 4,6%.

Wychwoodin Hobgoblin, premium bitter (tai Extra Special Bitter, jos noudatetaan amerikkalaista mallia), joka mainostettiin Lidlissä (kyllä, valitettavasti rakas saksalainen ketjumme on levittäytynyt myös Skotlantiin) Halloween-oluena jokunen aika sitten. Mainostaa itseään ”Strong Dark Alena, mutta ei oikeastaan ole kovin vahva maultaan, vaikkakin 5,2%. Valitettavasti tämäkin oli englantilainen ja vieläpä Oxfordshiresta…

Morlandin Old Speckled Hen, tämäkin premium bitter brittiläistä jaottelua noudattaen oli kaiken kaikkiaan kovin keskinkertainen kokemus. Oluessa ei sinänsä ollut mitään vikaa, mutta on vaikeaa kuvailla sitä enempää kuin että maku on kohtalaisen mieto, ei kovin kitkerä kuten bitterit yleensä. Kohtalaisen mieto myös maltaisuudeltaan ja jälkimaultaan, vaikkakin olut on vahvuudeltaan 5,2%. Kotoisin Suffolkista, Englannista, siis Lontoosta koilliseen kohti rannikkoa.

Rignwoodin Hufkin on valitettavasti myös englantilainen tuota, mutta kylläkin niin tyyppiesimerkki brittibitteristä, että en voi harmitella sen ostoa, vaikkakin Etelä-Englanti ja Hamsphire kummittelee mielessä. 4,4%, maltainen kitkerän jälkimaun kera.

Voin vain todeta sattuman kautta kaupan johtaneen minut enemmän englantilaisten kuin skottilaisten oluiden ääreen, mutta toisaalta valikoima on mitä on, ja vierailevalle tähdelle kaikki on uutta ja erikoista. Jatkan siis urheilua ja katson mitä seuraavan kauppakassin pohjalta löytyy.

Ja jälleen on olutta ollut tarjolla mukavasti. Päätin tehdä pienen viikonloppuekskursion golfin Mekkaan, siis St Andrewsiin. Kyseinen ”kaupunki” on paremminkin kylä, mutta kyllä varsin idyllinen ja tunnelmaltaan historiallinen. Kaupunki näyttää elävän lähinnä golfpyhiinvaeltajilla, jotka maksavat kierroksesta ”Old Coursella” noin sata puntaa (150eukkaa). Mikäs siinä, itse päätin kuitenkin käyttää rahani tuopilliseen olutta.

Nähtävyyksien (linnan ja katedraalin rauniot) jälkeen oli tietysti paikallaan rentoutua paikallisessa pubissa. Market Streetillä, yhdellä pääkaduista sijaitsi mukavan näköinen pubi nimeltään The Central. Fish & Chips irtosi parilla punnalla. Samalla saattoi seurata televisiosta – yllätys yllätys – golfia. Pubin olutvalikoima oli siedettävä, perusoluiden lisäksi muutamia trappistioluita. Päätin kuitenkin tukea Skotlannin paikallistaloutta ja ottaa Deuchars IPA:n. Tämä bitter on erittäin helppo juotava, mutta ehkä siitä johtuen myös hieman mitäänsanomaton. Suosittelen kuitenkin lämpimästi mukavaksi virvokkeeksi ja varsinkin bittereihin tottumattomille helppoutensa takia. Edinburghilaisen Caledonian panimon tuotteita (jonka siis omistaa Scottish&Newcastle, joka omistaa myös Hartwallin, eli melkein suomalainen olut!)

Toinen mielenkiintoinen kokemus oli lounas Garfunkel’s ravintolassa. Kyseinen paikka edustaa ravintolaketjua, joka muistuttaa ruokalistaltaan, sisustukseltaan ja idealtaan niin paljon Rossoa, että epäilen vahvasti salaliittoa. En kuitenkaan mennyt kyseiseen ravintolaan tuhlatakseni rahaa kalliiseen lounaaseen, vaan huomasin liikkeen tarjoilevan skottilaisia oluita. Kyseessä on Cairngorm, pieni 2001 perustettu panimo Aviemoresta, Ylämailta läheltä Loch Nessiä. Ehdin tutustua kolmeen panimon tuotteista. Ensimmäinen oli sopivasti Nessie’s Monster Mash, mukavan maltainen bitter, jonka maussa oli kuitenkin hieman makeutta, silti yhdistettynä tyypilliseen humalan jälkimakuun. Väriltään olut on punertava ja vaahdon kera lasissa mukavan näköinen, 4,4%.

Seuraava oli nimeltään Stag, jossa nimeen sopivasti olikin vahvan maltainen maku. Tämän bitterin jälkimaku oli myös voimakkaampi kuin edellisen. Hyvä bitter, kaiken kaikkiaan maultaan vahvempi kuin edellinen, vaikkakin vain 4,1%.

Kolmas olut toi mukanaan tilannekomiikkaa. Olut oli nimeltään Black Gold ja kysyin tarjoilijalta onko se ale vai lager. Tarjoilija totesi sen olevan ”tummaa”. Lopulta oluthan selvisi stoutiksi, mikä sinänsä ei kuitenkaan ollut huono yllätys. Stoutiksi kohtalaisen mieto, mutta kylläkin oikein kelvollinen, 4,4%.

Akateemisen elämän ja sen oheistuotteiden tuomien kiireiden takia palstani on loistanut tyhjyydellään jo liian kauan. Onkin siis korkea aika korjata tilanne jakamalle kokemuksiani paikallisista pullo-oluista.

Tescosta, siis paikallisesta S-Marketista, löytyi mainio tumma ale, Black Douglas, 5,2%. Tässä oluessa on mukavasti makua, mikä sopii myös oluen nimeen. Kyseinen Black Douglas oli nimittäin Skotlannin kuninkaan Robert the Brucen (kyllä, sama mies joka heiluu Braveheartissa) luottomiehiä. Black Douglas keksi sitten Brucen kuoltua viedä tämän sydämen mukanaan ristiretkille ja koki kunniakkaan (joskin täysin turhan) loppunsa taistellessaan ristin puolesta. Ihan hyvä valinta, panimo on Broughton kotoisin läheltä Englannin rajaa.

Toinen uusi tuttavuus oli Hall & Woodhousen Fursty Ferret, melkoisen makea ale, 4,4%. Panimo on itseasiassa kotoisin Etelä-Englannin Dorsetista, joten maanpetturuussyyte saattaa uhata palstan toimintaa lähitulevaisuudessa. Tämä janoinen elukka oli kuitenkin mainio brittiale, vaikka tosiaan ehkä hieman liian makea omaan makuuni.

Vain lisätäkseni vettä myllyyn, mainittakoon että kolmantena maistelin Old Peculiar -nimistä tummaa alea, 5,6%, joka oli maultaan sopivan vahva. Panimo on North Yorkshirestä kotoisin, joten pisteet menee taas rajan väärälle puolelle.

Taistelu jatkuu seuraavassa numerossa.

No niin. (Kyllä, jos olet yliopisto-opiskelija, laula se loru läpi)

Eli,

ensimmäisestä pubikokemuksestani pettyneenä päättelin kuitenkin, että ehkäpä poikkeus vahvistaa säännön, joten eiväthän Edinburghin kaikki pubit voi olla yhtä tylsiä valikoiman suhteen kuin lähipubini. Niinpä suuntasin tällä kertaa hieman kauemmaksi kotoa kuin 40 metriä, paikkaan nimeltä Bannerman’s Pub, jota jopa Lonely Planetin matkakirja suosittelee. Paikka oli varsin tyypillinen brittipubi, hieman hämärä, vähän ahdas ja tunkkainen, mutta silti eloisa. Elävää musiikkia oli myös tarjolla, tosin valitettavasti tällä kertaa karaokea (kuulemma ainoa ilta viikossa, kylläpä olinkin onnekas!) Suuntasin tietysti hanojen luokse tehdäkseni syväluotauksen. Lagereita oli jälleen muutama: Carling ”extra cold” (brittien suosituin lager, yrittää ajaa lämpimät oluet perikatoon), Stella Artois (ei liene tarpeen yrittää kehua), Tennent’s (perus skottilager, pistävä jälkimaku) sekä Kronenbourg 1664 (väärä paikka, Ranskan suosituimpia lagereita!) Irkkuystävämme Guinness oli luonnollisesti paikalla. Onneksi näiden lisäksi pubi tarjoilee neljä skottialea: McEwan’s 70/- (ihan mukava, mieto ale, aiemmin itsenäinen panimo, nykään osa Caledonian -panimoa), McEwan’s 80/- (hieman vahvempi kuin edellinen), Deuchars IPA (ihan kelpo bitter, Edinburghilaisen Caledonian panimon tuote myöskin) sekä Caledonian 80/-, joka tuntuu seuraavan minua minne menenkin. Kaikki näistä ovat toki melko massatuotteita, joita tapaa täällä kaikkialla, mutta ainakin ovat paikallisia merkkejä, joita Suomessa tapaa harvemmin.

Henkilökunta oli hieman tympeää (johtunee karaokesta, joka oli ”korvia hivelevää”), mutta paikka oli muuten ihan kelpo pubi, varsinkin jos Molly Malones -henkinen paikka on mieleen. Luulen että olen ainakin hetkeksi saanut käsityksen siitä mitä ja millaisissa paikoissa tavallinen kansa täällä juo. Niinpä seuraavassa numerossa pyrin pääsemään eroon oluen oheistuotteista (kuten elävästä musiikista tai läheisestä sijainnista) ja suuntaamaan pubiin jonka päätarkoitus on hyvän oluen tarjoilu.

Hyvät lukijat,

tervetuloa palstalleni, joka kiidättää teidät tästä päivästä asti suoraan Firth of Forthin rannalle kauniiseen D