Hälytyskellojen olisi pitänyt viimeistään soida siinä vaiheessa, kun huomasin oluttölkin kyljessä sanan humalauute. Päädyin kuitenkin ostamaan kyseisen lieriömäiseen metalliseen säilytysastiaan pakatun juoman, joka osoittautui erääksi vaaleimmista lagereista, mitä olen koskaan nähnyt. Tuoksu oli mitäänsanomaton, tosin raikas, kuten tavallista. Maku oli myös sen mukainen: vetinen ja mauton. Hieman mallasta, mutta ei käytännössä lainkaan humalaa. Jälkimakuun oli jostakin saatu omituista kitkeryyttä, mikä teki oluen juomisesta jopa epämiellyttävää. Käsittämätöntä, että tällaista litkua viitsitään tuoda Suomeen. Aivan kuin täällä ei jo tuotettaisi omasta takaa loputonta määrää vastaavia tasapaksuja ja mauttomia, olueksi nimitettyjä mallasjuomia.

-Lauri Viljanen

Leffen ”luostari”panimon oluet ovat helppoja ja varmoja valintoja, kun haluaa naputella belgialaista olutta aivoja vaivaamatta. Panimo aloitti vuonna 2006 panemaan vahvaa vaaleaa olutta, joka on yllättäen nimetty alkoholipitoisuutensa mukaan yhdeksiköksi. Olut on väriltään meripihkainen ja sen vaahto on kevyt, mikä tosin johtunee maistamiseen käytetystä pienestä viinilasista. Se on tuoksultaan kevyen leipäinen ja ehkä hitusen makea. Maku on tyypillinen leffemäinen blondi, eli ei liian huomattava, mutta mukavan kirpeä. Oluen jälkimaku jää kummittelemaan joksikin aikaa poskiin ja kielen takaosaan. Panimon hehkuttama konjakkimaisuus on ehkä havaittavissa, jos uskoo Darth Vaderiin. Yhdeksikkö miellyttää kuitenkin suussa enemmän kuin perinteinen blondi. Bonuksena ja plussana alkoholi ei maistu läpi lainkaan.

Lopputuomio: mukava eikä liian haastava pussikaljaolut kuuman päivän jälkeen, esiintyi ostopaikassa onneksi vain 0,75 l pulloissa.

Ostettu ranskalaisesta lähikaupasta, en maksaisi suomalaista hintaa tästä.

-lauri hirvonen