Olutseuran uusi blogi

Tämä on Akateemisen olutseuran uusi blogi.

Sivujen muokkaus on vielä kesken mutta täältä löydät jatkossa ajankohtaiset tiedotteet ja uusimmat kirjoitukset.

Pubielämyksiä

Pubielämyksiä on taas kertynyt ja onkin korkea aika jakaa ne kanssanne. Ensimmäisenä mainittakoon Sheep Heid Inn, joka on Edinburghin ja mahdollisesti koko Skotlannin vanhimpia pubeja. Pubi itse väittää juuriensa juurtavan jopa vuoteen 1360(!??!) ja että Skotlannin (myöhemmin myös Englannin) kuningas James VI lahjoitti pubille lampaan pään pelattuaan skittleä (keilapeli) pubin pihamaalla. Niin tai näin, pubi on erittäin viihtyisä ja vanhoja seiniä koristavat nostalgiset valokuvat ja 1800-luvun esineet. Pubista löytyy myös pieni Beer Garden, sekin Edinburghin vanhin. Pubi sijaitsee Dunningstonin kylässä (nykyään kaupunginosa) aivan 1300-luvun kivikirkon kupeessa. Aivan pubin takana kohoaa Arthur’s Seat, Edinburghin mahtava kallioinen kukkula ja suosittu ulkoilukohde (aivan meren rannalla ja korkeutta silti yli 200m.) Pubin väki oli vanhemmanpuoleista kuten tämän tyyppisessä paikoissa yleensäkin, mutta tunnella oli oikein leppoisa. Olutvalikoima oli myös hyvä, perusskottioluiden lisäksi löytyi vierailevia oluita. Tällä kertaa kokeilen Islayn Angus Og Alea (4,5%, premium bitter). Maku on yhdistelmä humalaisuutta ja hedelmäisyyttä. Erityisen erikoiseksi Islay-panimon tekee se, että Islayn saari on erityisen tunnettu viskitislaamoista (niitähän on kahdeksan samalla saarella), mutta 2004 perustettu Islay panimo kasvattaa suosiotaan jatkuvasti. Panimo tuottaa tällä hetkellä kahdeksaa eri olutta. Maistelin myös Tadcasterin Caffreysiä (bitter, 4,2%) mutta tämä oli taas niin tyypillinen brittibitteri että sanottavaa ei yksinkertaisesti löydy.

Toinenkin pubi jonka tahdon mainita sijaitsee kaukana keskustasta, rauhallisella Cramondin asuma-alueella meren rannalla. Kyseessä on jälleen entinen erillinen kylä, jonka Edinburgh on kasvaessaan ympäröinyt. Alueella sijaitsee roomalaisen linnoituksen rauniot (siitä kelttiläinen nimikin caer-linnoitus, Amond-joen nimi). Aivan meren rannassa kylän päässä sijaitsee Cramond Inn, erittäin viihtyisä pubi jossa takassa palavat hiilet lämmittävät mukavasti. Asiakaskunta on paikallista, ja tuntuu viettävän pubissa aikaa reilumminkin sanomalehtiä lukien. Sisään poikkeaa myös väkeä sunnuntaikävelyltä, meren rannalla kulkee mukava rantatie joka on kävelijöiden suosioissa. Turisteja on turha bongailla, onneksi. Hanasta löytyvät perusskottioluet sekä lisäksi pubi tuntuu keskittyvän hieman yllättäen englantilaisen Samuel Smith’s panimon tuotteisiin. Panimo on kotoisin Yorkshiresta. Maistelin Old Brewery Bitteriä (4%) sekä Sovereign Best Bitteriä (4,1%). Näistä ensimmäinen oli perinteinen bitteri, toinen taas hieman metallinen, eikä kovin maltainen.

Näin siis rauhallisissa ”kylissä” keskustan ulkopuolella. Lisää muistoja luvassa myöhemmin…

Vielä muutama pullo-olut

Skotlannin ruokakauppojen pullovalikoima alkaa olla jo aika koluttu ja varsinkaan mitään mainitsemisen arvoista on vaikea löytää; brittibitterit kun tuppaavat olla kohtalaisen samanlaisia. Tässä nyt kuitenkin muutama olut joita bongasin kaupasta ja jotka kiinnittivät huomioni:

Kaukainen ja syrjäinen Orkney Brewery (osa Sinclair Breweries Ltd. ryhmää) tarjosi kolme olutelämystä. Ensimmäinen näistä oli Northern Light (4%, Blond Ale). Tämä oli kohtalaisen humalainen, mutta ei kuitenkaan kovin kitkerä, hieman savuinen. Toinen oli Black Island (4,6%, Old Ale, vaikka jo aika lähellä stouttia maltaiden tummuuden osalta), joka on voittanut monia palkintojakin Briteissä. Paahteisen maltainen, pitkä jälkimaku joka on hieman kitkerä. Kolmas saman panimon tuote oli Raven Ale (3,8%, Bitter) joka oli jälleen kerran erittäin tyypillinen brittiläinen bitteri, maltaisen hedelmäinen pitkällä kitkerällä jälkimaulla.

Belhavenin panimosta olen puhunut aikaisemminkin, mutta pakko mainita vielä yksi kyseisen lafkan tuote, nimittäin Twisted Thistle IPA (5,3%, varsin tyypillinen IPA). Olut sinänsä ei ansaitse erityismainintaa paitsi tyypillisenä IPAna, mutta etiketissä komeilee kuuluisa thistle elikkäs ohdake joka on siis Skotlannin kansalliskukka. Tätä kukkaa viliseekin sitten joka paikassa, varsinkin Edinburghin turistikaduilla (löytyy esim. turistikrääsäliike Thistle Do Nicely, hahaha olipa hauska sanaleikki) ja jos katsotte joskus erittäin historiallista Braveheartia niin katsokaapa minkä kukan tyttö antaa nuorelle Wallacelle… No niin, takaisin asiaan.

Yksi englantilainenkin olut on nyt mainittava kun se kerran osui käteeni, nimittäin Hall&Woodhousen Stinger (4,5%, Bitter). Olut sinänsä ei ole kummoinen, erittäin tyypillinen brittibitteri, mutta panimo on perustettu jo 1777 ja tällä hetkellä sitä johtaa Woodhousen perhe jo viidennessä polvessa. Taitaa Sinebrykoffi kalveta tämän rinnalla…

Trappistioluet

Lyhyesti tiivistäen trappistioluet ovat trappistimunkkien valvonnassa
pantuja oluita. Seitsemän panimoa Belgiassa ja Alankomaissa käyttää tätä
suojattua tuotenimeä eikä lisää ole näillä näkymin tulossa. Aiemmin
trappistipanimoita on ollut myös Ranskassa, Itävallassa, Saksassa ja
Bosniassa. Trappistiolut ei itsessään ole varsinainen olutlaji, vaikka
tiettyjä tunnusmerkkejä onkin mahdollista eritellä. Oluet ovat poikkeuksetta
pintahiivaoluita, käyvät lähes aina pullossa ja ovat pääsääntöisesti varsin
alkoholipitoisia.

Oikeiden trappistiluostareiden lisäksi muutamat maalliset panimot ovat
yrittäneet ratsastaa trappistien maineella väärinkäyttämällä heidän
tavaramerkkiään. Esimerkkeinä tällaisista entisistä valetrappisteista voi
mainita Veltemin ja Witkapin oluet. Moinen toiminta oli laillista vuoteen
1962 asti, jolloin nimitys ”trappist” suojattiin Belgiassa koskemaan vain
aitojen trappistiluostareiden tuotteita. Niin sanotut luostarioluet ovat
asia erikseen. Jotkut luostarit ovat myyneet lisenssejä, joiden turvin
maalliset panimot saavat käyttää luostarin nimeä. Itse munkkien tai
hengellisyyden kanssa näillä oluilla ei ole muuta tekemistä kuin luostariin
virtaavat rojaltit. Kuuluisin esimerkki tällaisesta lisenssioluesta on
Leffe, joka valitettavasti on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa
”luostarioluena”. On toki muistettava, että kaikki luostariolut, joka ei ole
trappistiolutta, ei välttämättä ole pelkkää lisenssituotetta. Ilman
taustatyötä aidon hengellisen oluen löytäminen voi kuitenkin olla hyvinkin
hankalan työn takana.

Trappistimunkit ovat sisterssiläisjärjestön haara, joka muotoutui 1600-luvun
puolivälin uudistusliikkeestä. Normandialaisessa Notre Dame de la Grande
Trappen luostarissa oltiin tyytymättömiä sisterssiläisten turhan lepsuun
menoon, jota pyrittiin kurinalaistamaan muun muassa osittaisella
vaitiololupauksella. Munkkien päivä koostuu rukoilusta ja työstä, jolla
heidän oletetaan Pyhän Benedictuksen luostarisäännön mukaisesti elättävän
itsensä. Niinpä maailman noin 170 trappistiluostaria tuottaa mitä
erilaisimpia tuotteita ruumisarkuista ja vaatteista juustoihin ja olueen.
Trappistioluita on pantu nykyistä muistuttavassa muodossa karkeasti ottaen
1800-luvun puolivälistä lähtien. Maailmansodat katkaisivat tai ainakin
haittasivat oluenpanoa olennaisesti. Esimerkiksi Achelin panimo aloitti
toimintansa 80 vuoden tauon jälkeen vasta 1998.

Luostaripanimoiden oluet ovat yleensä nimetty hyvin yksinkertaisesti
numeroinnin (Rochefort 10) tai värin perusteella (Chimay Blue). Riippuen
oluen alkoholipitoisuudesta, voidaan siitä käyttää nimitystä enkel, dubbel,
tripel ja hieman epäortodoksisesti quardupel, jota nimitystä käyttävät
lähinnä muut kuin trappistipanimot. Enkel on munkkien omaan käyttöönsä
panemaa miedohkoa olutta, joita harvat ulkopuoliset ovat päässeet
maistamaan. Dubbel on pääsääntöisesti tummaa brown alea, jossa on alkoholia
noin 7 tilavuusprosenttia. Tripel on vaaleaa ja vieläkin vahvempaa alea kuin
dubbel. Koska panimot yleensä valmistavat nimenomaan kolmea olutta, jotkut
ovat nähneet tässä viittauksen pyhään kolminaisuuteen.

Trappistit ovat onnistuneet luomaan itsestään vahvan mielikuvan erinomaisina
oluenpanijoina, joiden oluet ovat maailman ehdotonta kärkiluokkaa. Tiettyyn
pisteeseen saakka väite jopa on todenperäinen. Kaupallisuus on kuitenkin
tietyissä tapauksissa ajanut perinteiden ohi, mitä on seurannut
olutreseptien hienoinen muokkaaminen suuren yleisön makuhermoja vastaavaksi.
Tästä johtuen muutama panimo muutti humalointiaan 1990-luvulla,
olutharrastajien mukaan poikkeuksetta huonompaan suuntaan. Toisaalta
kaupallistumisella on ollut myös positiivisiakin seurauksia, kuten oluiden
saatavuuden parantuminen. Hyvin monista peruskapakoistakin saattaa löytyä
jotakin trappistia, joka huonoimmillaankin voittaa mennen tullen
ravitsemusliikkeen myydyimmät hana- ja pullotuotteet.

Makuskaala trappisteissa on monipuolinen, kuten belgialaisessa
pintahiivaouluessa kuuluu ollakin. Laaja ja erikoistunut hiivakanta tuo
oluisiin muutakin hedelmäisyyttä kuin sitä perinteistä sahtimaista banaania.
Väriskaala on käytetty laidasta laitaan hyvin vaaleasta ruskean kautta
mustaan. Humaloinnissa voi olla suuriakin eroja, mutta pääsääntöisesti oluet
ovat kohtalaisen miedosti humaloituja. Tosin oluet ovat niin vahvoja, että
runsaskin humalointi peittyy väistämättä alkoholiprosentin noustessa päälle
kymmenen.

Lopuksi luetellaan seitsemän trappistiluostaria ja niiden valmistamat oluet
sekä linkit niiden arvosteluihin olutppaassa. Kaikkia niitä on ainakin
joskus saanut ostaa suomalaisista olutravintoloista, lukuunottamatta
luostarien omaan käyttöön tarkoitettuja oluita. Kattavia valikoimia löytyy
ainakin Kaislasta, One Pint Pubista ja Pikkulinnusta, joskin myös muista
hyviksi havaituista kapakeista kannattaa kysellä trappistien perään.

St Benedictus Abadij – Achel: Panimo perustettu 1998, vuosituotanto 4500hl.

Abbaye Notre Dame de Scourmont – Chimay: 1863, 123000hl.

Abbaye Notre Dame de Orval – Orval: 1931, 45000hl.

Abbaye de Notre Dame de Saint Rèmy – Rochefort: 1595, 18000hl.

Abbaye N.Dame de la Trappe du S.Coeur – Westmalle: 1836, 120000hl.

Abbaye Notre Dame de St Sixte – Westvleteren: 1838, 4750hl.

Abbaye N.Dame de Koningshoeven – La Trappe: 1884, 145000hl.

Kirjoittajan omia suosikkeja ovat vaikeasti saatavilla olevat ja mukavasti
humaloidut Westvleterenin oluet sekä niin ikään hyvin humaloitu ja raikas
Orval. Myös kuuluisa ”Rokkarin kymppi” maistuu aina silloin tällöin.

Lisätietoa halukkaille löytyy osoitteesta http://www.trappistbeer.net/

Lauri Viljanen

Linkkejä trappistiluostareihin:

Sääntökunnan sivut:

http://www.ocso.org/

Sint Benedictus Abadij:

http://www.achelsekluis.org/

Abbaye Notre-Dame de Scourmont:

http://www.scourmont.be/

Abbaye Notre-Dame d’Orval:

http://www.orval.be/

Abbaye Notre-Dame de Saint Remy:

http://www.trappistes-rochefort.com/

Abbaye Notre-Dame Sacrè-C

Maisteluilta ja sauna pe 23.5.

AOS järjestää vielä ennen kesälaitumille/töihin siirtymistä maisteluillan
sekä saunailtaman perjantaina 23.5.

Kevään viimeisen maisteluillan teemana ovat pale alet. Tarjolla on Huvilan Pale Ale, Flying Dog Doggie Style Classic Pale Ale sekä Sierra Nevada Pale
Ale. Kuinka suomalainen pienpanimo pärjää amerikkalaisten kanssa? Hintaa
oluille tulee 5 euroa.

Paikkana on kerhohuone Pikku-Alina (Kylmiö) Uuden ylioppilastalon
kolmannessa kerroksessa Alina-salin vieressä. Maistelun aloitamme kello
18.00. Noin kello 20 alkaen halukkaille on mahdollisuus siirtyä saunomaan
Uuden ala-alasaunalle (B-rappu).

Ilmoittautumiset ja maksu osallistumisesta maisteluiltaan to 22.5. mennessä

hallituksen sähköpostilistalle: aos-hallitus@helsinki.fi. Maksu tulee
suorittaa olutseuran tilille 660100-3353745. Laittakaa viestikenttään
tekstiksi toukokuun maistelu ja oma nimi. Maksun saaja: Vertti Virkajärvi

Mikäli teillä on vaikeuksia päästä sisään tai löytää perille, ottakaa
yhteyttä Lauri Hirvoseen, 040 5882803.

Tervetuloa

Koonti:

Maisteluilta Pikku-Alinassa Uuden 3. kerroksessa klo 18-20. 5e henki.

Saunailta Uuden alasaunalla kello 20->

http://olutopas.info/?olut=709
http://olutopas.info/?olut=699
http://olutopas.info/?olut=323