Author: Deleted User

Special user account.
Posted on

Opettajuuden odotukset nykypäivänä

Lähdimme pohtimaan keskusteluja, joita syntyi esityksemme jälkeen. Oli mukavaa, että monella oli kerrottavana tarinoita ja ajatuksia opettajan vapaa-aikaan ja hyveyteen liittyen. Opettaja-lehden tutkimuksen mukaan jopa 60 % opettajista kokee, että heidän yksityiselämäänsä tarkkaillaan muita tarkemmin. Lähdimme tarkastelemaan eroja nykypäivän ja nimikkotutkimuksemme ajanjakson välillä Jukka Rantalan nelikenttämallin mukaan. Keskellä mallikansalaisuuden käsite, johon opettajan tuli sopeutua.

Pohdimme, että ahkeruutta ei vaadita nykyisin niin paljon kuin ennen. Ennen opettajilta vaadittiin esimerkiksi osallistumista järjestötoimintaan, ja sen ajateltiin suorastaan kuuluvan opettajan työhön. Ajattelimme, että nykyisin on jopa parempi kun ei osallistu. Esimerkiksi uskonnolliseen tai poliittiseen toimintaan osallistuminen voi luoda mielikuvia opettajista. Oletteko samaa mieltä?

Opettajat eivät ole täysin nuhteettomia, mutta sitä kuitenkin odotetaan vähemmän kuin ennen. Toisaalta opettajan ylinopeussakot tai kaahailut voivat aiheuttaa yleistä paheksuntaa paikallisyhteisössä. Myös esimerkiksi työnhaussa pienikin rike voi koitua kohtaloksi, koska hakijoita saattaa olla varsin runsaasti.

Vaatiiko opettajan työ siihen uskollisesti sitoutumista? Kuten esimerkiksi tavoitettavuutta 24/7. Meille heräsi ajatuksia, että toisaalta uskollisuutta nykyäänkin vaaditaan, mutta tiedostetaan myös opettajien vapaa-aika. Tähän vaikuttaa toisaalta myös, että asettaako opettaja itse rajoja ja vanhempien suhtautuminen aiheeseen.

Hurskaus on Kielitoimiston sanakirjan mukaan oikeamielisyyttä ja puhdassydämisyyttä. Rantala liittää hurskauteen kuuluvaksi esimerkiksi seksuaalisen siveyden. Suhtautuminen esimerkiksi esiaviollisiin suhteisiin oli ennen tiukempaan, mutta toisaalta aviorikokseen suhtautuminen on nykyäänkin tuomitsevaa.

Pohdimme, että näissä vaatimuksissa on eroja paikkakunta- ja koulukohtaisesti. Esimerkiksi pienemmillä paikkakunnilla opettajilta vaaditaan enemmän, ja opettajiin törmätään myös useammin vapaa-ajalla. Mitä mieltä olette, mistä nykypäivän opettajien paineet ja yhteisön odotukset voivat mahdollisesti johtua?

Terveisin, vallankumoukselliset

Posted on

Kulttuuria! Kestätkö?

Tässä blogitekstissä valotamme sitä teoreettista taustaa, johon nimikkotutkimuksemme nojautuu. Näin ollen tämä kirjoitus kertaa ja syventää sitä, mistä viimeksi teille kerroimme pitämässämme esitelmässä. Kiitos muuten kaikille teille, jotka tulitte kuulemaan ryhmämme esitelmiä ja osallistuitte antoisaan keskusteluun! Selvästikin kulttuurinen kestävyys herätti teissä kiinnostusta, minkä rohkaisemana kerromme nyt lisää siitä, mitä olemme aiheesta oppineet tämän kurssin puitteissa. Toivottavasti keskustelu jatkuu alla kommenttiosiossa! Seuraavaksi siis kulttuurin ja kestävyyden teoriaa.

Nimikkotutkimuksemme keskeisimmät viitatut artikkelit ovat kaksi Katriina Soinin kulttuurista kestävyyttä tarkastelevaa tutkimusta (Soini & Birkeland 2014; Soini & Dessein 2016), ja ne ovat myös tämän blogikirjoituksen lähteinä. Suosittelemme lämpimästi asiasta kiinnostuneita lukemaan kyseiset artikkelit.

Lähtökohtana ovat siis kulttuurin ja kestävyyden käsitteet. Kulttuuria voidaan pitää yhtenä maailman monimutkaisimmista käsitteistä (Soini & Dessein 2016). Sanalla kulttuuri (engl. culture) on useita merkityksiä. Verrataanpa seuraavia suomen kielen ilmaisuja:
1) “Kivikaudella kulttuuri kehittyi hitaasti.”
2) “Järjestö tukee karjalaisen kulttuurin säilymistä.”
3) “Käyn joka viikko jossain kulttuuririennossa.”
Ensimmäisessä lauseessa kulttuuri viittaa yleisesti kaikkeen inhimilliseen (älyllinen, hengellinen, esteettinen) toimintaan. Toisessa lauseessa kulttuuri tarkoittaa taas tiettyä (tiettyyn kansakuntaan ja aikakauteen liittyvää) elämäntapaa. Kolmannessa lauseessa kulttuurilla viitataan taas erityisesti ajattelulliseen ja taiteelliseen työhön ja toimintaan. (Ks. Soini & Dessein 2016.) Kun jatkossa puhumme kulttuurista, on hyvä pitää mielessä kulttuuri -sanan monimerkityksellisyys.

Kestävyys ja kestävä kehitys ymmärretään monesti synonyymeiksi. Soini ja Dessein (2016) hyväksyvät käsitteiden yhtäläisyyden tietyissä konteksteissa, mutta toisissa konteksteissa taas pitävät käsitteet erillään (suosien ensin mainittua). Voimme kuitenkin lähteä siitä, että kestävyys ja kestävä kehitys tarkoittavat jotakuinkin samaa: kehitystä, joka täyttää nykyiset tarpeemme säilyttäen silti myös tuleville sukupolville mahdollisuuden täyttää heidän tarpeensa (ks. Soini & Birkeland 2014). Kehitystä ei tässä tarvitse ymmärtää yksioikoisesti esimerkiksi taloudellisena kehityksenä (tuotannon kasvuna) vaan se voi olla luonteeltaan myös laadullista (Soini & Dessein 2016).

Perinteisesti kestävyyden on katsottu koostuvan kolmesta “pilarista”, jotka ovat ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen. Kysymys, johon tässä tekstissä paneudumme (Soinin tutkimuksiin tukeutuen) on: mikä on kulttuurin suhde kestävyyteen?

Viime vuosikymmenten aikana, ymmärrys kulttuurin ja kestävyyden yhteenkietoutumisesta on lisääntynyt, mikä näkyy uuden käsitteen, kulttuurisen kestävyyden, käyttöönotossa. Mutta mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kulttuurisesta kestävyydestä?

Diskursiivisessa tarkastelussaan Soini ja Birkeland (2014) analysoivat tieteellisiä tekstejä ja löytävät seitsemän eri lähestymistapaa, joilla kulttuurista kestävyyttä on käsitelty. Emme käy niitä kaikkia tässä läpi, mutta mainitsemme muutaman. Esimerkiksi ‘kulttuurisen perinnön’ näkökulmassa kulttuuri nähdään ihmiskunnalle kertyvänä varantona, jolloin kulttuurinen kestävyys on tämän pääoman vaalintana. Sen sijaan esimerkiksi paikallisuutta korostavassa näkökulmassa (aito, säilytettävä) kulttuuri nähdään vahvasti paikkaan sidottuna ja saavan oikeutuksensa sen alkuperäisyydestä. Näin ollen kaikki ulkoinen (globaali) kulttuuri uhkaa sitä, ja kulttuurinen kestävyys saa merkityksen paikallisen kulttuurin suojelemisena. Ekokulttuurisen sivilisaation näkökulmasta katsottuna kulttuuri taas nähdään kestävyyden perustana: vain kulttuuri, jonka arvomaailmaan, periaatteisiin ja uskomuksiin on kasvanut ymmärrys ympäristönsä ja elinolojensa suojelemisesta, kestää. Mainittujen lisäksi Soini ja Birkeland löysivät siis vielä neljä muuta näkökulmaa kulttuuriseen kestävyyteen.

Soinin ja Birkelandin analyysin pohjalta Soini ja Dessein (2016) konstruoivat kehyksen, jonka kautta kulttuurista kestävyyttä voidaan tarkastella. Siinä kulttuurilla ja kestävyydellä on kolme esitysmuotoa:

1) Kulttuuri osana kestävyyttä (culture in sustainability): kulttuurinen kestävyys ymmärretään kestävän kehityksen “neljänneksi pilariksi” ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden lisäksi. Kulttuurilla on itseisarvo. Edellä kuvattu ‘kulttuurisen perinnön’ diskurssi edustaa tätä ajattelutapaa.

2) Kulttuuri kestävyyttä varten (culture for sustainability): kulttuuri tukee ekologista, taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä. Kulttuurilla on itseisarvon lisäksi välinearvoa. Edellä kuvattu ‘paikallisuuden korostus’ on yksi esimerkki diskurssista, jossa kulttuurin ja kestävyyden suhde ymmärretään täten.

3) Kulttuuri kestävyytenä (culture as sustainability): kulttuuri on perusta kestävyydelle: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys voivat toteutua vain kulttuurissa, joka perustuu kestävälle ajattelulle, ts. kulttuuriselle kestävyydelle. ‘Ekokulttuurisen sivilisaation’ diskurssi on ilmentymä tästä ajatusmallista.

Kuten huomaamme, kulttuurinen kestävyys saa eri yhteyksissä erilaisia merkityksiä. Soini ja Dessein (2016) varovat asettamasta näitä keskinäiseen paremmuusjärjestykseen tai muodostamasta niiden välille kehityspolkua. Liioin ei kellään tulisi olla tarvetta vannoa vain yhden kulttuurisen kestävyyden esitysmuodon nimeen: riippuu kontekstista, mikä esitysmuoto on milloinkin hyödyllisin. Soini ja Dessein kehottavatkin siis tarkastelemaan luomaansa käsitekehystä kokonaisuutena.

Tässä siis oli teorianjanoisille vähän pohdittavaa. Jos jokin jäi epäselväksi, niin kirjoita kysymyksesi kommenttiin. Jos mikään ei jäänyt epäselväksi, niin selitä toki meillekin, mistä ihmeestä tässä oikein on kysymys. 🙂

Lähteet:

Soini, K. & Birkeland, I. (2014). Exploring the scientific discourse on cultural sustainability. Geoforum. 51, 213–223.

Soini, K. & Dessein, J. (2016). Culture-Sustainability Relation: Towards a Conceptual Framework. Sustainability 8, 167. MDPI.

Terveisin,
Juánittelijat

Posted on

Mikä ihmeen HEED? /Seikkailijat

Oma nimikko tutkimuksemme “GET OUT!” on osana HEED:iä eli Home Economics for Diversities tutkimushanketta. Halusimme sen vuoksi avata tätä kiinnostavaa projektia myös teillekin.

HEED tutkimus keskittyy ensisijaisesti opettajankoulutukseen, vielä tarkemmin sanottuna kotitalousopettajiin. Sen kautta halutaan tuottaa parempaa opetusta, joka vastaisi opiskelijoiden tarpeita tässä moninaisessa yhteiskunnassa. Samalla halutaan kiinnittää huomiota siihen, olisiko opiskelijoille mahdollista tarjota erilaisia opetuskeinoja, jotka voisivat parantaa oppimista ja joita he voisivat tulevaisuudessa hyödyntää itse opettajina.

Lisäksi halutaan saada selvittää, miten kansallisilla oppimistuloksilla ja opetussuunnitelmalla olisi mahdollista vaikuttaa monimuotoisuuden määrittelyyn sekä miten voitaisiin luoda kulttuurisesti reagoivaa oppimisympäristöä koulussa ja sen ulkopuolella.

Projektin kannalta tärkeitä käsitteitä ovat mm. sukupuoli ja tasa-arvo, kokemusoppiminen sekä kulttuuri. Blogissa on esitellään monipuolisesti erilaisia kulttuurisia ryhmiä ja sen kautta ilmenee juurikin se, ettei kulttuuri ole vain maiden välinen asia. Kaikki blogissa mainittu toiminta tapahtuu tutkimuksen puitteissa kotitalousopettajien ja -opetuksen näkökulmasta, mutta näkemyksiä olisi helppo soveltaa myös muiden alojen opetukseen ja kasvatukseen.

Tutkimusryhmään kuuluvat nimikkotutkijamme Hanna Posti-Ahokas sekä Salla Venäläinen, Hille Janhonen-Abruquah, Sonja Anttila ja kurssin vetäjämme Päivi Palojoki. Lisäksi muutama maisterivaiheen opiskelija on mukana hankkeessa pro-gradu tutkielmansa kautta.

Lisätietoja tutkijaryhmästä löydät kätevästi blogin sivulta, joka toimii tutkimushankkeen alustana. Blogin julkaisuista löytyy tutkimustietojen ohella opetusvinkkejä ja muuta tarpeellista sisältöä kotitalousopetuksen moninaisuuteen liittyen.

Blogiin pääset tutustumaan tästä: https://blogs.helsinki.fi/heedproject/

Löydät projektin myös Facebookista https://www.facebook.com/heedresearchproject/

 

Terveisin,

Seikkailijat

Posted on

Sukelluksista, niiden tieteellisyydestä ja yliopiston kursseista / Seikkailijat

Tämän päivän kirjoituksemme idea tuli erääseen kirjoitukseemme tulleesta kommentista.

”Jäin itse jälkeenpäin miettimään luokan ulkopuolella tapahtuvaa oppimista ja sen hyötyjä/haittoja. Ootteko itse ryhmässä pohtineet osallistumista kyseiseen kokeiluun? Luulisitteko, että siitä voisi olla jotakin kulttuurista hyötyä muillekin kuin vaihto-oppilaille? Ajatuksen tasolla “kulttuurisukellus” on mielestäni loistava, mutta minun on vaikea uskoa sen toimimiseen käytännössä.” – Saga/Luova yhteisö

Hei Saga,

Mietimme kommenttiasi ryhmänä ja tulimme siihen tulokseen, että tutkimuksessa olleelle kurssille olisi ollut erittäin mielenkiintoista osallistua. Meidän mielestä siitä olisi ollut hyötyä kaikille kurssilla olleille, ei vain vaihto-opiskelijoille. Tekiväthän suomalaisetkin opiskelijat kulttuurisukelluksia kurssin aikana. Suomalainenkin henkilö voi sukelluksen avulla oppia runsaasti eri kulttuureista Suomessa, sillä Suomessa ei ole olemassa vain yhtä kulttuuria vaan yhdistelmiä kymmenistä ja taas kymmenistä eri kulttuureista. Lisäksi mielestämme muut opettajat kouluasteesta välittämättä voisivat ottaa mallia Posti-Ahokkaan kurssista, ja käyttää kulttuurisukelluksia ja luokkahuoneen ulkopuolista opetusta laajemminkin hyödykseen.

Kulttuurisukellushan perustuu kokemusoppimiseen, jolle on olemassa tieteellinen perusta. Bakerin (1989) mukaan kokemusoppimisen hyödyt tulevat esiin, kun ajattelu, tunteet ja tekeminen yhdistetään kokonaisuudeksi. Ja näinhän tutkimuksessa toimittiin. Oppimispäiväkirjojen avulla opiskelija pääsi tekemisen jälkeen reflektoimaan omia tunteitaan samalla kehittäen ajatteluaan. Luokkahuoneen ulkopuolella oppimista tukee muun muassa USA:ssa tehty tutkimus (Riggio, Sapolis ja Chen, 2011), jossa ”oikean maailman oppiminen” paransi opiskelijoiden kriittistä ajattelua ja ongelmanratkaisukykyä. Olet kuitenkin oikeassa siinä, että luokkahuoneen ulkopuolista oppimista on tutkittu vähän, ja sitä tulisi tutkia vielä lisää. Mitä tulee kulttuurisukelluksiin, Nieton (2006) tutkimuksen mukaan sukellusten merkitys kokemukseen ja oppimiseen olivat väliltä suuri ja erittäin suuri, joten viitteitä sukellusten toimivuudesta oppimisen taustalla on jo olemassa. Kulttuurisukelluksen ideahan ei ole uusi, vaan saman tyyppistä opetustapaa/tutustumistapaa on käytetty muuallakin. Esimerkiksi oma äitini kertoi tehneensä saman tyyppisiä harjoituksia teininä eräällä leirillä.

Kulttuurisukelluksen ajatus on hieno, ja vaikka myöhemmin tulisi tutkimuksissa selville, että sukellukset eivät toimi kulttuurisen sukelluksen välineenä toisin kuin Posti-Ahokas ehdottaa, oppii niiden avulla varmasti muitakin taitoja.

(Viittaamani tutkimukset löytyvät laajemmin Posti-Ahokkaan tutkimuksesta, suosittelen kaikkia lämpimästi tutustumaan Get Out! -tutkimukseen!)

Terveisin,

Seikkailijat

Posted on

Aineisto – Juánittelijat

Nimikkotutkimuksemme otsikko on Educating Home Economics Professionals for Sustainable Jobs: Views Through Cultural Sustainability eli Kotitalousammattilaisten kouluttaminen kestävään työntekoon: näkemyksiä kulttuurisesta kestävyydestä. Tutkimus on toteutettu Stadin ammattiopistossa, joka valikoitui kohteeksi yhden tutkijan, Jenni Toppin, toimiessa siellä päätoimisena opettajana. Tutkimus on verrattain uusi ja se on toteutettu kokonaan syksyllä 2016.

Tutkimuksen ovat tehneet yhteistoimin Hille Janhunen-Abruquah, Jenni Topp sekä Hanna Posti-Ahokas. Itse materiaalin, eli opettajien haastattelut, keräsi Jenni Topp. Kolmen Stadin ammattiopiston opettajan ryhmähaastattelun lisäksi aineistona toimi kaksi opetussuunnitelmaa: 2015 vocational education curriculum;  curricula for general studies sekä Hotelli-, ravintola- ja cateringalan perustutkinto. Tutkinnon perusteet, kokin osaamisala (2015).

Keskeisiä tutkimuskysymyksiä on kaksi: miten kulttuurinen kestävyys näkyy ammatillisen kotitalouden opetuksessa ja millainen näkemys opettajilla on kulttuurisen kestävyyden teemoista opetuksessa? Nämä kysymykset liittyvät yhteen läheisesti ja kummankin lähtökohtana on Stadin ammattiopiston vuoden 2015 opetussuunnitelma. Lisäksi jatkokysymyksenä oli konkreettisempi miten saatuja tietoja voitaisiin hyödyntää jatkossa ammatillisen koulutuksen parantamisessa.

Ryhmäkeskustelussa keskusteltiin yhteisesti kuinka seuraavat teemat näkyvät, tulevat esille ja ovat osana todellista opetusta sekä millaisia opetusmateriaaleja opettajilla on aiheeseen liittyen.

 

  • 1. Perinteiden elinvoimaisuus: Kuinka opetuksessa on huomioitu aineellisen sekä aineettoman perinnön näkökulmat. Esimerkiksi kansainvälisesti, kansallisesti ja alueellisesti merkittävät rakennukset tai luonnonsuojelualueet ja niihin liittyvät tavat ja perinteet, sekä tieto. Hyödynnetäänkö opetuksessa kulttuuritapahtumia, -palveluita ja erilaisten toimijoiden, kuten järjestöjen ja yhteisöjen tarjoamaa materiaalia? Näkyvätkö kansalliset ja/tai kansainväliset juhlat ja perinteet käytännön opetuksessa?

 

  • 2. Taloudelliset lähtökohdat: Opetetaanko paikallisten nähtävyyksien, ruokakulttuurin ja historian tukemisen merkitystä? Puhutaanko opetuksessa turismin merkittävästä roolista taloudellisen kasvun tekijänä? Puhutaanko yleisesti rahan merkityksestä tai taloudellisesta puolesta kulttuurin vaalimisessa?

 

  • 3. Paikallisen kulttuurin moninaisuus ja sen ylläpitäminen: Kuinka kulttuurista moninaisuutta ja sen tärkeyttä tuodaan esille opetuksessa? Miten paikallisuus näkyy ja millä tavoin sitä voidaan hyödyntää opetuksessa? Onko nuorison oma kulttuuri näkyvillä opetuksessa? Miten monikulttuurisuus näkyy: onko meidän oppilaitos monikulttuurinen? Miten suvaitsevaisuudesta ja tasa-arvosta puhutaan? Pitäisikö opetuksen muuttua jollain tavalla vastaamaan nykyisiä tarpeita? Puhutaanko kokin / tarjoilijan ammatista / roolista kulttuurin vaalijana?

 

  • 4. Vaikutusmahdollisuudet ihmisen ja ympäristön väliseen tasapainoon: Miten lähiympäristön ja luonnon tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnetty opetuksessa? Eikä vain konkreettinen metsään tai luontoon meneminen, vaan myös muut asiat. Miten opiskelijoista kasvatetaan vastuullisia ja ympäristön, sekä muiden ihmisten hyvinvoinnista välittäviä aktiivisia kansalaisia?

 

Mielestämme tutkimuksessa ei ole merkittäviä ongelmakohtia ja käsiteltävät asiat sopivan suppeita vaikkakin juuri suppeus saattaa aiheuttaa vinouman näkökulmaan. Stadin ammattiopisto on tavallaan erikoisuus Suomen ammattikoulujen joukossa suuren kokonsa sekä pääkaupunkikeskeisyytensä johdosta.Tutkimus on suoritettu vain yhden ammattiopiston tietyn linjan valikoitujen opettajien joukossa. Ryhmähaastattelussa opettajat saattoivat myös jättää kertomatta sellaisia asioita, jotka olisivat käyneet ilmi todellista opetusta seuraamalla tai oppilaiden haastatteluiden kautta. Toki tutkimuksen näkökulmana oli opetussuunnitelman käytäntöönpano opettajien toimesta. Mielestämme on positiivista, että aiemmista tutkimuksista poiketen oma nimikkotutkimuksemme päättyy kehitysehdotuksiin. Kirjoittajat ovatkin luoneet kysymyssarjan, jonka avulla opettajat voivat itse tarkastella näkyykö kulttuurinen kestävyys heidän opetuksessaan.

Posted on

Suunnannäyttäjät #aineisto

Aineistolla pyrittiin vastaamaan tutkimuskysymyksiin kuten: “Minkälaisen ammatillisen suunnan yhdeksäsluokkalaiset ottavat?” Ja “Mitkä tekijät vaikuttavat suunnan muodostamiseen?”

Aineisto koottiin yhteensä kahdeksasta peruskoulusta Turusta ja pääkaupunkiseudulta keväällä 2015. Tutkimuskoulut valittiin tutustumalla kouluihin ja asuinalueisiin sekä kouluja koskeviin tilastotietoihin. Harkinnanvaraisuudella turvattiin maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten tasapainoinen edustus. Perusteet mukana olevien koulujen valikoitumiseen olivat mm. että kyseisissä kouluissa oli paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita ja kansainvälisyys oli keskiössä koulun toiminnassa. Kaikki oppilaat kahdeksasta koulusta eivät vastanneet kyselylomakkeeseen, vain ne joilla oli lupa vanhemmilta. Kyselyt järjestettiin tyypillisesti oppilaanohjaustunnin aikana, haastattelut koulupäivän päätteeksi koululla.

445 nuorta täytti kyselylomakkeen, heistä noin sataa haastateltiin. Näistä sadasta nuoresta 11 valikoitui tutkimusaineistoon. Nuoret olivat haastatteluhetkellä kaikki suurten kaupunkimaisten kuntien peruskoulun yhdeksännellä luokalla, 6 tyttöä ja 5 poikaa. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle ei jäänyt muita kuin nämä 11 nuorta,  joiden haastattelut otettiin lähempään tarkasteluun.

Haastattelurunko laadittiin yhteistyössä kaikkien tutkijoiden kesken. Haastattelut tekivät tutkijat, Helsingissä neljä tutkijaa ja kolme tutkijaa Turussa. Tutkimusavustajan työnkuvaan kuului mm. haastatteluajankohtien sopimista oppilaiden kanssa, aineiston hallintaa eli mp3-tiedostojen lähettämistä ja valmiiden litteraattien vastaanottamista ja arkistointia.

Kyselylomakkeiden ja haastatteluiden ohella käytettiin aineistona asiantuntijahaastatteluita, joita on käytetty Kasvatus-lehden artikkelissa. Haastattelut nauhoitettiin mutta ei kuvattu.

Tutkija ei voinut antaa koko kyselylomaketta tai edes laittaa sitä näytille, sillä he ovat saaneet käyttöönsä sellaisia mittareita (esim. motivaatiomittarit), joita alkuperäiset kehittäjät eivät ole julkaisseet kokonaan. Tutkija oli kuitenkin valmis tarvittaessa jakamaan rajatun kohdan, mikäli ryhmämme sitä tarvitsee. Saimme kuitenkin luettavaksi haastattelurungon, joka löytyy tämän tekstin lopusta.

Ryhmämme mielestä hankitulla aineistolla on päästy käsiksi tutkittavaan ilmiöön hyvin. Haastattelujärjestys oli looginen ja tutkittavat elivät siirtymävaiheessa samalla kun ilmiötä tutkittiin. Haastattelu oli hyvä tehdä ensin, sillä haastateltavien käsitykset voisivat jälkikäteen muuttua. Syyt päätöksentekoon ovat luotettavammat kun kysytään ennen päätöksentekoa, eikä muistelemalla menneisyyttä.

Ryhmäämme mietitytti, miksi tutkimukseen oli valikoitunut  juuri nämä yksitoista nuorta. Saimme tutkijalta kuitenkin vastauksessa tarkennuksen, että vain nämä nuoret jäivät ammatillisen- ja lukiokoulutuksen ulkopuolelle.

Syksyisin terveisin Suunnannäyttäjät

 

Haastattelurunko:

  1. Yhteisvalinta ja muu peruskoulun jälkeinen koulutus

1a Mikä oli yhteisvalinnan ensimmäinen hakukohteesi?

1b Miksi? (kuinka tietoinen valinta on, tutustumisvierailut?)

1c. Aiotko jatkaa opintojasi vielä toisen asteen jälkeen?

1d Mikä on suunnitelma B, jollet pääse?

1d Miten luulet lukion/ammattikoulun eroavan peruskoulusta? (erityisesti vaatimustaso ja tuki)

1e Jollei tule esille edellä: Oletko tietoinen yhteisvalinnan ulkopuolisista koulutusvaihtoehdoista? (10. luokka, valmentavat, talouskoulu, ammattistartti jne.) Onko näitä vaihtoehtoja esitelty/markkinoitu sinulle?

1f Mitkä tekijät/tahot vaikuttivat eniten koulutusvalintaasi?

1g Mihin koulutukseen vanhempasi sinua kannustivat?

HUOM! Jos oppimisvaikeuksia: millaista apua sait?

HUOM! Myös kielitaidon merkitys ja oppimiseen liittyvät vaikeudet

  1. Kaverit, perhe, maahanmuuttajuus, syrjintä

Tässä voi sillata edelliseen tilanteesta riippuen kavereiden tai perheen kautta.

2a Kaveripiiri ja kavereiden merkitys (Kenen kanssa vietät aikaa koulussa/ koulun ulkopuolella?)

2b Perhetilanne ja perheen merkitys

2c Perheen Suomeen muuton ajankohta ja lyhyt historia

2d Mitä mieltä olet termistä ’maahanmuuttaja’ tai mamu?

2e Jollei tule esille edellä: mikä (muu) termi kuvaa parhaiten itseäsi?

2 f Oletko kokenut syrjintää/rasismia? Missä, miten, milloin, kuka?

  1. Tulevaisuus

3a Millaisena näet tulevaisuutesi? Millaisia ovat tulevaisuuden unelmasi? Millaisia unelmia sinulla on ollut aiemmin, ovatko ne täyttyneet?

3b Millaiset asiat sinua huolettavat? (esim. uudessa opiskelupaikassa tms.)

  1. Kehittämisehdotuksia

4a Jos saisit muuttaa jotain peruskoulussa, niin mitä se olisi?

4b Mitä opettajat/koulu olisi voinut tehdä toisin?

Posted on

Luonnonväri-tiimi sienimetsässä

Syksy on parasta sienestyskautta ja haluamme jakaa teille vinkkejä, miten sieniä voi hyödyntää luonnonystävälliseen värjäykseen.

Sienillä saadaan siniharmaita, vihreitä, ruskeata, keltaisia ja oransseja sävyjä. Sienillä saa jopa punaista väriä!

Sienivärjäykseen sopii hyvin syömäkelvottomat sienet, eli myös paleltuneet, mädäntyneet ja toukkaiset sienet. Tuoreet, kuivatut ja pakastetut käyvät tietenkin myös, mikäli niitä ei halua käyttää hyvään sienikastikkeeseen.

Värjäykseen tarvitaan noin kilo tuoretta sieniä / 100 g värjättävää materiaalia. Kuivattuja sieniä tarvitaan pienempi määrä.

Alla on ohje jolla saa punaista väriä. Ohje on Anna-Karoliina Tetrin kirjasta Luonnonvärjäys.

Tarvikkeet:
50 g kuivattuja verihelttaseitikin lakkeja (käyttämällä sienen jalat saat oranssia väriä)
100 g lankaa tai kangasta
10 g alunaa
5 g viinikiveä
Etikkaa

Laita kuivatut ja murskatut sienet kattilaan ja lisää vettä niin että sienet peittyvät. Anna liota yön yli. Keitä liemi tunnin ajan. Siivilöi ja jäähdytä liemi 30 asteeseen. Kastele langat tai kangas lämpimässä vedessä ja laske ne liemeen. Nosta lämpötila 40 asteeseen, nosta langat pois ja lisää alunaa ja viinikivi. Sekoita. Laske langat takaisin ja nosta liemen lämpötila 80 asteeseen. Pidä 80 asteen lämpötila tunnin ajan. Huuhtele langat etikkavedellä ja lopuksi haalealla vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta.

Väriliemen voi säilyttää muovipullossa tai pakastaa jos sitä haluaa käyttää myöhemmin jälkivärjäykseen.

Hyvää syksyä toivottaa Luonnonvärit

Posted on

Neiti Etsivä ja teoreettinen synteesipaperi

”Tutkimusaiheesta ei aina voi kerätä aineistoa suoraan. On tutkimusaiheita joissa tutkimuskohde ja siitä kertova aineisto liittyvät toisiinsa välillisesti hyvin pitkän päättelyketjun kautta.” (Ronkainen ym. 2011, 107.)

Ryhmämme nimikkotutkija on Kai Hakkarainen ja kurssin aikana olemme työskennelleet hänen tutkimusartikkelinsa ”Verkostoälykkyys: välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimukseen” parissa. Koska artikkelissa ei mainita tiedonkeruumenetelmiä, kysyimme siksi nimikkotutkijalta itseltään, miten tutkimusartikkelin aineisto on kerätty. Herra Hakkarainen vastasi, ettei artikkelissa ole varsinaista dataa, koska kyseessä on teoreettinen synteesipaperi. Tässä vaiheessa jouduimme ensin tutustumaan käsitteeseen teoreettinen synteesipaperi. Mitä on synteesi? Synteesi ymmärretään kahden tai useamman jo olemassa olevan asian yhdistämiseksi, jossa yhdistetyistä asioista tulee enemmän kuin vain osiensa summa. Tätä määritelmää noudattaa myös Hakkaraisen tutkimusartikkeli.

Tutkimusartikkelin tehtävänä oli verkostoälykkyyden viitekehyksen kehittäminen. Hakkarainen kertoo artikkelin taustalla olleen suuri joukko oppimis- ja verkostotutkimuksia koulujärjestelmän eri tasoilta. Lähdeluettelo onkin huomattavan laaja: aiempiin tutkimuksiin sisältyy pitkä lista sekä kotimaisia että kansainvälisiä tutkimuksia älykkyydestä. Artikkelissa käsitellään laajasti useiden eri tieteenalojen ilmiöitä, tästä voimme mielestämme päätellä, että artikkelin pohjana olevissa tutkimuksissa on käytetty monipuolisesti erilaisia aineistonkeruumenetelmiä. Hakkarainen antoi meille kaksi esimerkkitutkimusta, siitä minkälaisia aineistoja aiemmissa tutkimuksissa on ollut. Esimerkkitutkimuksissa tutkimuksen kohteena oli asiantuntijat ja korkeakouluopiskelijat. Molemmissa tutkimuksissa aineistonkeruumenetelmänä oltiin käytetty haastattelua.

Pohdimme ryhmänä, että tämän kaltaisessa tutkimuksessa, jossa vedetään yhteen aiempia tutkimuksia, on varmasti haastavaa arvioida, milloin tutkimusaineisto on tarpeeksi laaja. Onko tutkija löytänyt tutkimuksen kannalta merkittävimmät artikkelit eikä vain omaa tutkimushypoteesia tukevat? Myös tutkimusaiheen rajaus on tärkeää. Hakkaraisen tutkimusartikkelin pääoivallus on ajatus, jonka mukaan älykkyys luonnehtii kokonaisen toimijoiden ja työvälineiden verkoston toimintaa pikemmin kuin että se voitaisiin ymmärtää joukoksi yksilöllisiä henkisiä piirteitä (Hakkarainen ym. 2009, 1).

– Luova verkosto

Lähteet:

Ronkainen, S., Pehkonen, L., Paavilainen, E. & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Tutkimuksen voimasanat. Helsinki: WSOYpro.

Hakkarainen, K., Lonka, K., & Paavola, S. (2009). Verkostoälykkyys: Välittynyt näkökulma älykkyyden tutkimiseen. Teoksessa Virkkunen, J. & Engeström, R. (toim.) Kulttuurinen välittyneisyys toiminnassa ja oppimisessa (117-155). Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Tutkimusraportteja 11. Helsinki: Yliopistopaino.

Posted on

Mamut rokkaa – taustoja ja aineistoanalyysia

Nimikkotutkimuksemme ”Maahanmuuttajataustaisten nuorten toisen asteen koulutusvalinnat” aineisto on hankittu kyselylomakkeilla, haastatteluilla ja havainnoimalla. Koulujen valinnassa käytettiin hyväksi tilastokeskuksen ja Vipusen taustatietoja, sekä opojen, rehtorien ja suunnittelijoiden haastattelijoita. Koulujen valintaan tarvittiin paljon taustatietoa, koska koulujen valikoinnissa pyrittiin katsomaan sellaisia kouluja mukaan, joissa oli runsaasti maahanmuuttajataustaisia nuoria ja myös runsaasti erikielistä opetusta. Tutkijat halusivat ottaa myös huomioon, että tutkimuksessa oli mukana sekä matalan sosioekonomisen, että korkean sosioekonomisen aseman asuinalueiden kouluja.

Oppilaat täyttivät kyselylomakkeet seurantavuoden puolessa välissä talvella, vuoden 2014 ja 2015 vaihteessa. Kyselylomake täytettiin kahdeksassa eri koulussa Turussa ja Helsingissä. Kaupungit valittiin harkinnanvaraisesti. Kyselomake oli sähköinen tai paperilomake, joka täytettiin koulussa paikan päällä. Vanhemmilta kysyttiin lupa lomakkeen täyttöön. Aineisto kerättiin 9. luokkalaisilta vapaaehtoisilta. Tutkittavia oli yhteensä 441, joista maahanmuuttajia oli yhteensä 161. Tutkijat keräsivät aineiston.

Haastattelut toteutettiin keväällä 2015 yhteistyökouluilla ennen kuin nuoret tiesivät yhteishaun tuloksia. Tutkijat haastattelivat kaikkia halukkaita maahanmuuttajanuoria ja suomalaistaustaisia verrokkeja (=vertaisryhmän jäseniä). Suomalaistaustaiset tytöt olivat innokkaimpia osallistumaan haastatteluihin. Haastateltavia nuoria oli yhteensä 112.

Oppilaiden havainnointi tapahtui syyskuun ja joulukuun välillä vuonna 2014. Tutkijat havainnoivat itse paikan päällä kouluissa tutkittavia 9. luokkalaisia. Tutkijat halusivat käyttää havainnointia osana tutkimusta, koska he halusivat sitouttaa oppilaat tutkimukseen, kun heidät on tavattu kasvokkain. He halusivat myös tutustua käytännön ohjaustyöhön tutkimustulosten tulkinnan helpottamiseksi.

Aineistolla pyritään vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen:

  • Millaisia tavoiteorientaatioita, koulunkäyntivaikeuksia ja -asenteita monikulttuuristen koulujen maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on verrattuna suomalaistaustaisiin nuoriin?
  • Poikkeavatko maahanmuuttajataustaisten nuorten toisen asteen valintaodotukset ja niihin vaikuttavat tekijät suomalaistaustaisten nuorten odotuksista?

Tavoiteorientaatiomittareina käytettiin oppimisorientaatiota, välttämisorientaatiota ja saavutusorientaatiota. Koulunkäyntivaikeuksia ja asenteita tutkittiin seitsemälle eri osa-alueella. Kysymykset seuraavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kouluterveyskyselyn kysymysmuotoiluja, mikä mahdollistaa tulosten rinnastamisen laajempaan tutkimusjoukkoon. Koulumyönteisyyttä kysyttiin esimerkiksi WHO:n (World Health Organization) käyttämällä kysymyksellä ”mitä nuori pitää koulunkäynnistä”. Vastausvaihtoehdot olivat ”En lainkaan”, ”Vähän”, ”Paljon” ja ”Hyvin paljon”.

Valintaodotuksia selvitettiin avovastauksilla. Vaikuttavia tekijöitä olivat taustamuuttujat eli sukupuoli, syntymämaa, vanhempien työttömyys- ja koulutusaste.

Oppilaiden haastattelut tehtiin tulevan tutkimuksen aineistoksi. Meidän tutkimuksessamme käytettiin siis vain kvantitatiivista aineistoa, mutta haastattelut on mainittu ko. artikkelissa, jotta voidaan osoittaa tutkimusaineiston vahvuutta ja perusteellista pohjatyötä.

Harmiksemme emme saa julkaista kokonaisuudessaan aineistohankinnan instrumentteja, emmekä saa niitä itsellemme nähtäväksi. Saamme nähtäväksi poimintoja lomakkeesta, mutta ne eivät ehtineet tähän blogitekstiin.

Pohdimme, että maahanmuuttajien ryhmittely on liian laaja, sillä samaan ryhmään luokitellaan esimerkiksi henkilö, joka on syntynyt Suomessa ja henkilö, joka on vasta vuosi sitten muuttanut Suomeen. Se vähentää tutkimustulosten tarkkuutta varsinkin, kun halutaan tutkia juuri maahanmuuttajataustaisten eroavaisuuksia kantasuomalaisiin.

Koulujen harkinnanvarainen otos vaikuttaa siihen, ettei tulokset ole yleistettävissä. Artikkelissa ei analysoida koulujen valinnan vaikutuksia.

Dataa on kerätty paljon ja maahanmuuttajataustaisia on tutkimuksessa riittävästi. Kyselylomake on mielestämme paras tapa tutkia kyseistä ilmiötä ja olisimme itse valinnut saman tavan kerätä aineistoa. Harvassa tutkimuksessa käydään tutustumassa tutkittavaan kohderyhmään, vaikka se sitouttaakin tutkittavat erinomaisesti tutkimukseen.
Mikä on teidän mielestänne paras tapa kerätä aineistoa tutkimukseen?

 

Terkuin, Mamut rokkaa

Posted on

Mihin olet menossa verkostoälykkyys?

Jos tähän mennessä olemme saavuttaneet toimivan, älykkyyttämme ja tietoa laajentavan tavan kulttuuristen artefaktien kuten, luku- ja kirjoitustaidon, painotaidon, tietokoneiden ja internetin avulla, mikä voisi olla seuraava suuri mullistus tai edistysaskel tiedon leviämisen ja jakamisen parantamiseksi? Vai onko tämä hetki tiedon jakamisen huipentuma ja lähdemmekin nousujohteiselta tieltä harhailemaan erilaisten valemedioiden ja pseudotieteiden hämääminä, koska monenmoista tietoa on saatavilla nopeasti muutamalla hipaisulla? Voiko käsillämme oleva tiedon määrä tehdä meistä yksilöinä niin “älykkäitä”, että alamme kyseenalaistamaan kaiken saatavilla olevan tiedon ja tiedonlähteet?

Onneksi ympärillämme on muita opiskelijoita, opettajia ja tutkijoita hyvänä keskustelujen ja ajatuksien heijastuspintana. Keskusteluiden ja ajatusten vaihdon yhteydessä  sopivassa asenneilmapiirissä saamme irrotettua omista resursseistamme parhaan mahdollisen tehon. Ja kuten Hakkaraisen artikkelista (2009 s.17) voimme lukea, niin yksilöiden hitsautuminen älykkäiksi verkostoiksi ei välttämättä suju aina yhteisymmärryksessä vaan vaatii ponnisteluja. Ollessamme eri mieltä asioista vaikutamme toistemme kehitykseen ja prosessi tarjoaa tukea verkostoälykkyydelle.

Pohdintaa à la

Saila/ luova verkosto