Author: Deleted User

Avaamme tässä blogitekstissä hieman pohdintojamme siitä, mitä lööppimme mielestämme saattaisi tarkoittaa. Rohkeimmat heittomme eivät luonnollisestikaan päässeet tiistain tutkimussuunnitelman esittelyyn, mutta näiden, puhtaasti omien pohdintojen pohjalta rakensimme näkemyksemme. Joten vaikka olemmekin tekemässä maailman mahtavimman organisaation kulissien takaisesta toiminnasta paljastuksia, emme ole onnistuneet (tai edes yrittäneet) selvittämään kuka on nimikkotutkijamme tai mitä lööppimme oikeasti sanoo. Alla kommenteissa voitte esittää omia teorioitanne YK:n mahdollisesta salajuonesta.

Aivan ensimmäisenä verkkosivuillaan Suomen YK-liitto [1] antaa ymmärtää, että kulttuurinen kestävä kehitys on YK:n alaisen UNESCO:n toimintaa ohjaava periaate. Lööppimme kuitenkin väittää sen olevan salajuoni. Ryhmämme mielestä salajuonesta voidaan puhua, mikäli toiminnan todelliset tarkoitusperät ovat muut kuin julkisesti esiintuodut.

Oletuksenamme on, että tutkijallamme luultavasti on jokin selkeä näkemys mahdollisen salajuonen tavoitteista ja tutkimus rakentuu pitkälti sen näkemyksen päälle. Meillä taas ei ole minkäänlaista aavistusta tutkijan aivoituksista, joten meidän ei tarvitse tyytyä vain jonkin tietynlaisen salajuonikuvion tarkasteluun vaan voimme lähteä siitä, että salajuoni voi olla “mitä vain”.

Ensimmäisenä ryhmällemme tuli mieleen, että entä jos koko kulttuurinen kestävyys on vain paradoksi. Jos YK:lla on tavoitteena ylläpitää vähemmistökulttuureita niin eikö se väistämättä johda niiden kehityksen pysähtymiseen ja lopulta vanhenemiseen. Ajatusleikkinä voisi vaikka kuvitella, että Suomen kirjallisuus tai elokuvataide olisi pysäytetty 50-luvulle vain, jotta saataisiin säilytettyä kyseinen kulttuurinen tilanne.

Siispä toinen arvauksemme oli, että entä jos onkin tarkoituksena ylläpitää väkisin kulttuurien välistä kitkaa. Yleensä kulttuurit pyrkivät hiljalleen sekoittumaan, jolloin kumpikin omaksuu toisiltaan asioita, kunnes lopulta on yhtenäiskulttuuri, joka jälleen alkaa eriytyä. Kulttuurien leimaamisella ja ristiriidoilla voisi ohjailla valtaa ja resursseja ja jopa aloittaa kriisejä. Monella YK:n jäsenvaltiolla on huomattavia intressejä ympäri maailman, etenkin alueilla, joissa kulttuurinen monimuotoisuus on ollut uhan alaisena.

Kriisiytyminen ei kuitenkaan sovi täydellisesti YK:n julkisivuun, joten päädyimme myös pohtimaan niitä valtavia rahasummia, joita YK:n sisällä ja ympärillä pyörii. Oletuksen vastaisesti summa oli yllättävän pieni: viime vuosina YK:n vuosibudjetti on ollut noin 2,7 miljardia dollaria [2]. Harmittavan vähän, kun Suomen valtion budjettikin on yli 55 miljardia euroa eli noin 66 miljardia dollaria. Luvaton ja “luvanvarainen” rahanpesu erilaisten järjestöjen kautta ei kuitenkaan ole ollut historian aikana tavatonta. Jokin maa voisi esimerkiksi ohjata rahoitusta siten, että rahaa palautuu enemmän kuin sitä on maksettu.

Salajuonena voisi toimia myös kulttuurinen karnevalisointi ja marginalisointi. Intressiryhmien, joko valtioiden tai niiden sisäisten toimijoiden, kannalta  saattaa olla edullista, jos tietty kulttuuri saadaan näyttämään yksipuoleiselta. Ryhmämme pohti esimerkiksi suomalaisia kansantanssitapahtumia (eivät liity suoraan YK:n projekteihin). Pelkästään tanssin, musiikin tai vaikka pukeutumisen kautta esittäytyvä kansanryhmä on ehkä vaarattomampi, sen sijaan, että sillä olisi elävä kieli ja omia intressejä. Aika nopeasti voi huomata, että sen suuntaista kehitystä on jo tapahtunut, kun romani- ja saamelaiskulttuuri nähdään usein ainoastaan vaatteiden takaa.

Toivomme todella, että lööpin takainen tutkimus ei mene näin syvällisiin väärinkäytöksiin, mutta samalla voi olla, ettemme ole osanneet ajatella edes tarpeeksi hurjia visioita. Alkujärkytys kurssin vaativuudesta on jo alkanut hellittää, joten odotamme innolla nimikkotutkijan julkistusta. Nimemme otimme juuri otsikosta eli tulemme olemaan kurssin läpi Juánittelijoita. Ilman juonia tästä tuskin selviäisikään.

 

• Jesper, Aino, Milla, Olli, Riina ja Oskar, Juánittelijat

 

[1] http://www.ykliitto.fi/yk70v/kulttuurinen

[2] http://www.ykliitto.fi/uutiset-ja-tiedotus/uutisarkisto/miten-ykn-toimintaa-rahoitetaan

Olemme ryhmä Vallankumoukselliset. Ryhmämme koostuu yhdeksästä kotitalousopettajaopiskelijasta sekä yhdestä yleisen- ja aikuiskasvatustieteen opiskelijasta.

Kohti tutkivaa työtapaa vaikuttaa mielenkiintoiselta ja hyödylliseltä kurssilta. Tämä kurssi tutustuttaa yliopiston tutkimusympäristöön ja antaa valmiuksia tieteellisten artikkelien lukutaitoon. Kurssi on myös hyvä startti kandin työtä ajatellen.

On myös kiva kuulla suoraan tutkijoilta heidän näkökulmiaan ja kokemuksiaan tutkijan työstä. Näin tutkimustyö on helpommin lähestyttävää.

Silmämme iski heti valitsemaamme lööppiin, joka käsittelee vallankumouksellisia mielipiteitä opettajan työssä. Löysimme nopeasti yhteyden kotitalouden ja vallankumouksellisten mielipiteiden välillä. Työskentelymme alkoi jouhevasti ja kaikki osallistuivat keskusteluun aktiivisesti.

 

Terveisin,

Vallankumoukselliset

Antti, Riina, Tanja, Karoliina, Anne, Toni, Henna, Sanna, Laura ja Ilona

“Kulttuurinen kestävyys on YK:n salajuoni”, kuuluu ryhmämme tutkittavaksi heitetty väite. Mysteereistä ja juonittelusta inspiroituva ryhmämme raottaa nyt salamyhkäisyyden verhoa ja tarjoaa vastauksia kysymyksiin, joista “virallinen totuus” tarkoituksellisesti vaikenee…

 

Jesper, 26, Nummela

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Olen opiskellut arkeologiaa vuodesta 2010 alkaen ja kasvatustiede on yksi sivuaineistani.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Toivon, että kasvatustieteiden hallinta auttaisi kehittämään työskentelytapojani. Olen siis ollut pari vuotta Kansallismuseolla oppaana.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Ehdottomasti jokin homma museokentältä. Mikä tarkka titteli sitten olisi…ehkä museolehtori tai muuten pedagogiikan kanssa puljaava hahmo. Arkeologia saisi myös olla suuressa osassa työnkuvaa. Ja ennen eläkettä voisi ryhtyä museonjohtajaksi tai vaikka arkeologian professoriksi.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Vain paljon. Etenkin tutkijapaneelin haastatteluosuus. Neljä aiempaa kurssia oli paljon helpompia.

 

Riina, 46, Sankt-Peterburg

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Olen aloittanut nyt käsityönopettajan opinnot ja vanhasta minulla on vaatetusalan perustutkinto ja suomen kielen opinnot Turun Yliopistosta 70 op ja monenlaista työkokemusta.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Olisin halunnut tulla opettajaksi, että jakaisin osaamiseni lapsille.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Haluaisin tulla opettajaksi ja olla lasten kanssa tehden käsillä monenlaisia asioita leikkien ja oppien.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kovasti haluan tulla opettajaksi ja kestän mitä vaan saadakseen pätevyyden. En pelkää enää mitään, mutta minusta olisi mukavaa olla hyödyksi vaikka epäilen että tässä alkuvaiheessa lähinnä seuraan vierestä.

 

Olli, 25, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Opiskelen pääaineenani tietotekniikkaa Aalto-yliopistossa. Aloitin vuonna 2012; pikkuhiljaa olisi tarkoitus valmistua… Tänä syksynä aloitin kasvatustieteen sivuaineopinnot Helsingin yliopistossa JOO-opinto-oikeuden kautta. Ensivaikutelmani on, että kasvatustieteiden opiskelu on hyvin erilaista kuin aiemmat opintoni (tietotekniikan lisäksi lähinnä matematiikkaa ja fysiikkaa), ja olen siitä innoissani!

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Jo nyt, pari luentoa käytyäni, olen hyötynyt kasvatustieteestä! Se on nimittäin avartanut ymmärrystäni siitä, mitä tiede ja tutkimus on tai voi olla. Uskon, että kasvatustieteen opinnoista on hyötyä myös työelämässä. Esim. minulle tutulla ohjelmistoalalla työskennellessä on jatkuvasti opittava uutta, ja usein tärkeimpinä “opettajina” ovat vieressä istuvat työkaverit. Oman tietonsa, ymmärryksensä ja osaamisensa jakaminen muille on siten ensiarvoisen tärkeää. Tähän kasvatustiede antaa varmasti hyvän teoreettisen pohjan. En poissulje sitäkään mahdollisuutta, että myöhemmin elämässäni jatkaisin perusopinnoista pidemmälle ja sitten jonain kauniina päivänä olisin opettaja jossakin oppilaitoksessa. Vielä se näyttää kaukaiselta haaveelta, mutta saahan sitä uneksia…

 

Mikä olisi unelmatyösi? Yhtä selkeää unelmatyötä minulla ei ole (paitsi ehkä: https://xkcd.com/1346/), mutta sanotaan nyt jokin sellainen työ, jossa voisin hyödyntää osaamistani tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? On kursseja, joiden alkaessa jo tietää, mitä kaikkea kurssilla tehdään, mitkä ovat deadlinet ja miten työmäärä jakautuu pitkin kurssia. Sitten ovat tämänkaltaiset kurssit, joihin vain sukelletaan sisään ja uskotaan siihen, että joskus päästään takaisin pinnalle. Kyllähän se jännittää, mutta toisaalta luottamus ryhmäämme on kova!

 

Milla, 28, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Aloitin yleisen ja aikuiskasvatustieteen opinnot nyt syksyllä 2017.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Kiinnostuksenkohteitani ovat koulutuspolitiikka, sekä työelämän ja organisaatioiden kehittäminen. Uskon että kasvatustieteiden opiskelu, sopivilla sivuaineilla höystettynä, antaa minulle sopivan näkökulman näihin teemoihin.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Ei suoraan sanoen vielä aavistustakaan, joten sanotaan yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelijan vakiovastaus: minusta ei tule opettajaa.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kurssin vaativuustaso ei jännitä, ainakaan vielä. Kurssi kuulostaa siltä, että helpolla emme tule pääsemään, mutta luotan ryhmäämme täysin.

 

Aino, 21, Espoo

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Aloitin nyt yleisen ja aikuiskasvatustieteen pääaineopinnot.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Kuulin kasvatustieteistä yrittäessäni selvittää erilaisia reittejä kognitiotieteen opiskeluun. Kasvatustieteiden kautta voisin pyrkiä opiskelijavaihtoon tai suorittamaan jatko-opintoja Yhdysvaltoihin. Lisäksi yleinen ja aikuiskasvatustiede tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia työkokemuksen keräämiseen.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Toivoisin työskenteleväni sekä kasvatuksen että kognition tutkimisen välillä. Haluaisin olla mukana kehittämässä kasvatuksen paradigmoja globaalilla tasolla, mutta kognitiotieteen alan tutkimus ja kehitys tuntuvat myös ajankohtaiselta.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Kurssin tavoite kuulostaa mielenkiintoiselta ja jännittävältä, mutta uskon että tiimini kanssa suoritus tulee varmasti menemään hyvin.

 

Oskar, 26, Helsinki

 

Mitä ja miten kauan olet opiskellut? Opiskelen yleistä- ja aikuiskasvatustiedettä. Aloitin 2017 syksyllä.

 

Miten olet ajatellut hyödyntää kasvatustieteitä? Mielestäni nuorten syrjäytyminen on suuri haaste ja haluaisin ymmärtää sen syitä ja seurauksia paremmin. Tämä oli alkuperäinen syy linjavalintaani. Opinnot tarjoaa jatkuvasti lisää ideoita.

 

Mikä olisi unelmatyösi? Tietotekniikan hyödyntäminen nuorten syrjäytymisessä kansainvälisellä tasolla ehkä koulutusviennin parissa. Kuulostipas kivalta, mutta oikeasti ei mitään käryä.

 

Rehellisesti sanottuna, jännittääkö kurssin vaativuustaso? Varmasti tulee haasteita ja tuskastumista vastaan. Odotan kuitenkin innolla kurssin antia ja uskon työn olevan todella palkitsevaa.

 

Toivomme tietenkin myös lisää kysymyksiä kommentteihin ja yritämme vastata niihin aina tilaisuuden tullen. Mukavaa kurssia kaikille!

 

• Jesper, Riina, Olli, Milla, Aino ja Oskar, Juánittelijat

Kahvin tuoksuista perjantai-iltapäivää kaikille!

Aivan ensimmäistä kertaa pienen elämäni aikana kirjoitan blogiin, joten yleiset blogikäytännöt ja kirjoitustavat ovat minulle vieraita. Tästä huolimatta annan palaa!

Motivaatiosafka kokoontui Minerva-torilla aamulla jatkamaan siihen, mihin viime kerralla jäimme.  Tessy oli rakentanut PowerPoint -pohjan edeltävänä iltana, johon tänään porukalla loimme sisältöä.  Kuten aikaisemmassa postauksessa Janette mainitsikin, teemme ryhmätyömme ”Kouluruokailun kasvatustavoitteet eivät nyt vain kiinnosta nuoria” -lööpin pohjalta.

Vaikka tehtävänanto onkin melko yksinkertainen ja toteutukselta ei vaadita suurta määrää esitysmateriaalia, meni itsellä ainakin ajoittain sormi hieman suuhun tutkimustermien ja ryhmämme aiheen punaisen langan kanssa! Tästä syystä onkin ehdottaman tärkeää, että tutkimuksen teema, aihe ja tutkimusongelma tulee rajata tarkkaan.  Olen siitä iloinen, että olen ryhmässä jossa kaikki sen jäsenet ovat aktiivisia ja antavat minulle ahaa-elämyksiä. 

Tästä huolimatta on työmme hyvässä vauhdissa ja saimme kasaan keskeisiä asioita tutkimus -ja lähestymistavastamme. Kouluruokakasvatus, mitä se käsitteenä sisältää?  Onko tutkijan väitteessä perää, että kasvatustavoitteet kouluruokailun suhteen eivät kiinnosta nuoria?
Uskon, että ryhmätyömme onnistuu ja hioutuu hyväksi, viimeistään siinä kohdassa kun olemme sitä yleisön edessä selostamassa!

Lopuksi kysymys lukijoille; kuinka teitä aikanaan koulussa kasvatettiin liittyen kouluruokailuun?

Motivaatiosafkan puolesta,

Alpo

Luova yhteisö

Tässä ensimmäisessä blogipostauksessamme esittelemme ryhmämme ja kerromme hieman ensimmäisestä tapaamisestamme.

Jokainen meistä oli valinnut lööpin “Luovat ideat syntyvät yhteisöissä”, ja yhteen kerääntyessämme keskustelimme aiheesta ja mietimme minkälaista tutkimusta siitä voisi tehdä. Pohdimme paljon luovuutta, mitä se on ja miten sitä voi tutkia. Selvää vastausta emme löytäneet kumpaankaan kysymykseen, mutta keskustelu oli varsin mielenkiintoista. Lopulta saimme myös alustavan kuvan tulevasta tutkimussuunnitelmastamme.

Yhteisömme jäsenet:

Olen Kristiina, 34-vuotias ikuinen ja innokas opiskelija. ”Muutama” vuosi sitten lukion opintojen ohjaaja kehotti minua vahvasti hakemaan kasvatustieteitä opiskelemaan, mutta silloin en kokenut paloa alalle. Olen vuosien varrella opiskellut toimintaterapeutin ammattiin ja jatkanut opintojani Jyväskylän yliopistossa terveystieteiden maisteriksi pääaineenani gerontologia ja kansanterveys. Nyt vietettyäni muutaman vuoden kotona lasten kanssa, tulin siihen tulokseen, että opintojen ohjaajani taisi olla oikeassa ja löysinkin itseni opiskelemasta yleistä ja aikuiskasvatustiedettä. Vapaa-ajan ongelmia ei ole, eikä tule olemaan muutamaan vuoteen opintojen ja pienten lasten pyörityksessä, oletan. Valitsin lööpin ”Luovat ideat syntyvät yhteisöissä” puhtaasti intuitiolla luovuuden vaikuttaen kiinnostavalta, joskin haastavalta tutkimusaiheelta.

Minna, ylí viisikymppinen kolmen aikuisen ja yhden iltatähden äiti. Olen ollut päätoimisena kotiäitinä yli kaksikymmentä vuotta, mitä ennen työkokemusta kertyi kauppaopiston opettajana viitisen vuotta. Luovuus oli teemana jo yhdessä kauppakorkeakoulun pääsykoekirjassani ja sitä käsiteltiin silloisessa opetuksessa, mikä mukavasti yhdistää ennen koettua tähän nykyiseen.

Olen Mona ja opiskelen ensimmäistä vuotta kotitalousopettajaksi. Valmistuin viime keväänä lukiosta, joten pääsin yliopistoon heti ensimmäisellä kerralla, mikä oli aivan mahtavaa. Kotitalous on aina ollut yksi mielenkiinnon kohteistani, joten oli luontevaa hakeutua tälle alalle. Vapaa-ajalla pidän liikunnasta, leipomisesta, ruoanlaitosta ja siivoamisesta. Valitsin juuri tämän aiheen “Luovat ideat syntyvät yhteisöissä”, koska aihe herätti minussa kiinnostusta ja kysymyksiä, kuten miten tällaiseen tutkimustulokseen on päädytty ja päästy.

Sanna, pari vuotta neljään kymppiin, kahden tarhaikäisen tytön äiti, tradenomi. En oikein koskaan ole tuntenut liiketalouden ja kaupan alaa omakseni vaikka sen piirissä olen koko työhistoriani pyörinyt. Päätinkin pari vuotta sitten suuntautua uudelle alalle ja aloitin psykologian opinnot Helsingin avoimessa. Kohta on sen suhteen aineopinnot paketissa ja nyt sitten tutkinto-opiskelijana yleistä – ja aikuiskasvatustiedettä mielenkiinnolla opiskelen. Mahtava ajatus, että opiskelu mahdollistaa minullekin vielä täysin uudenlaiset työkuviot tulevaisuudessa. Valitsin ryhmämme aiheen, koska kiinnostuin siitä, miten luovuus tällä hetkellä määritellään ja miten sitä tutkitaan.

Olen Saga, 20 -vuotias yleisen ja aikuiskasvatustieteen ylioppilas. Vapaa-aikaani vietän ystävien ja perheen parissa sekä vuodenajan mukaan erilaisissa urheiluharrastuksissa. Lukion aikana pohdin paljon eri jatko-opiskeluvaihtoehtoja. Vaihto-oppilasvuoteni aikana suunnitelmani selkenivät, kun löysin palon kasvatustieteisiin. Odotankin innolla tulevia opintoja! “Lööpin” luovat ideat syntyvät yhteisössä valitsin, koska olen sitä mieltä, että ihmiset toimivat luovemmin yhdessä kuin erikseen.

Olen Peppi, 22-vuotias alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelija. Valitsin kasvatustieteet sivuaineeksi, sillä lapset ja nuoret ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja toivonkin, että voisin joskus tulevaisuudessa yhdistää kulttuurihommia ja kasvatustieteitä työelämässä. Vapaa-ajallani taiteilen ja näpertelen monella tapaa, mistä ehkä sainkin kipinän valita luovuus- teemaisen ryhmän. Edessäni on varsin tiivis syksy oman aineeni opintojen sekä kasvatustieteiden parissa ja ainakin toistaiseksi olen kovin innoissani kaikesta!

Olen Mari, 39-vuotias juuri käsityönopettajalinjalla opiskelun aloittanut. Aiemmin elämässä tein uraa muodin ja vaatteiden parissa. Etsin pidemmän aikaa motivaatiota siihen miksi tuotimme jatkuvasti uutta tavaraa maailmaan ja sisäinen hippi minussa halusi vaihtaa alaa johonkin itselle merkityksellisempään. Kipinä siihen miksi hain käsityönopettajaksi syttyi pitämässäni himmeli work shopissa. Huomasin, että siinä yhdistyi ihmisten kanssa yhdessä tekeminen ja käsityöt. Olen erittäin onnellinen, että pääsin kouluun. Mitä on luovuus, mistä se kumpuaa ja yhteisöllisyys kiinnostaa minua ja siksi valitsin kyseisen lööpin.

Olen Heidi, 21-vuotias yleisen ja aikuiskasvatustieteen ensimmäisen vuoden opiskelija. Pidin kaksi välivuotta ylioppilaaksi valmistuttuani ja tein töitä muun muassa henkilökohtaisena avustajana sekä opettajan sijaisena. Koulussa työskentely herätti kiinnostuksen lasten ja nuorten kasvatuksen parissa työskentelyyn, mutta toisaalta myös yrittäjyys on tuntunut omalta jutulta. Siksi juuri yleinen ja aikuiskasvatustiede vaikutti sopivalta alalta. Tämän aiheen valitsin eri otsikoiden joukosta siksi, että olen kiinnostunut yhteisön vaikutuksesta yksilön luovuuteen. Toisaalta myös pelkkä luovuus on jo sinällään mielestäni mielenkiintoinen aihe, joskin hyvin vaikea rajata tai määritellä tutkimuksen näkökulmasta.

Olen Sara, 20-vuotias Lappeenrannasta kotoisin oleva kotitalousopettajaopiskelija. Olen aina kokenut olevani luova ja luovat harrastukset ovat kiinnostaneet minua pienestä pitäen. ”Luovat ideat syntyvät yhteisöissä” –lööppi herätti kiinnostukseni, joten laitoin nimeni listaan ja tässä sitä ollaan. Ensimmäisen ryhmätapaamisen jälkeen ajatukset ovat hieman sekavat, sillä huomasin, että en osaa edes määritellä mitä luovuus on. Mielenkiinnolla odotan, mitä tutkimustuloksia nimikkotutkijamme on saanut aikaan ja millä keinoilla.

Mikko, 31-vuotias ensimmäisen vuoden kotitaloustieteen opiskelija. Ennen nykyisten opintojen aloittamista opiskelin käsityökasvatusta, eli käytännössä teknisen työn opettajaksi. Käsityökasvatus jää nyt sivuaineekseni. Ennen kuin keksin haluavani opettajaksi, tein erilaisia töitä ja opiskelin puualan artesaaniksi. Luovuus on kiinnostavaa.

Hyvää viikonloppua!

Terveisin Luova yhteisö

Moikka kaikille ja terkut meijän jengiltä!

Me valittiin tosiaan lööppi “Koulunruokailun kasvatustavoitteet eivät nyt vain kiinnosta nuoria!” ja sen inspiroimana saatiin myös meidän ryhmän nimi Motivaatiosafka.

Ei varmaan tullut yllätyksenä, että ruoka-aiheisen lööpin valinnut porukka koostuu suurimmaksi osaksi toisille entuudestaan tuttuja kotitalousopettajan opiskelijoita Janette, Mikaela, Milla, Saara, Sofia, Tessy, Alpo ja Iiris. Mahtavaa, että saatiin ryhmään myös muutama tuleva kässänope Inkeri ja Wilma.

Pienen höpöttelyn ja toisiimme tutustumisen jälkeen aloimmekin jo miettiä miten me alettaisiin tutkimaan meidän valitsemaa lööppiä. Oli aika nastaa huomata miten lyhyessä ajassa ehdittiin saamaan niin paljon erilaisia ideoita ilmoille ja miten hyvin ryhmämme toimi yhdessä. Innolla jatketaan tällä jengillä syksyä eteenpäin ja aletaan työstämään sekä tutkimaan uusia haastavampiakin tehtäviä.

Toivottavasti päästään tutustumaan myös teihin muihin kurssikavereihin ja saadaan yhdessä mukavan leppoisa opiskelutunnelma niin blogissa, kun luokassakin 🙂

Terveisin  Motivaatiosafkan poppoo 🙂