Psykiatrian erikoislääkäritentin vaativuudesta on loppukevään aikana käyty keskustelua mm. Lääkärilehdessä. Keskustelussa on tuotu esiin muita erikoisaloja korkeampi reputtaneiden osuus ja tenttiä on kritisoitu ”nippelivisaksi”. Tenttiaineiston laajuuteen kohdistuva kritiikki on mielestämme ollut oikeutettua. Erikoistuvien lääkäreiden onkin hyvä tietää, että tenttikäytännöt ovat viime vuosina uudistuneet ja tenttikirjallisuuteen tulee merkittäviä muutoksia elokuussa 2023 julkaistavaan uuteen opinto-oppaaseen. Muutokset tehtiin jo ennen Lääkärilehden keskustelua, mutta emme voi niitä vielä julkistaa ennen uuden opinto-oppaan lopullista hyväksymistä hallinnon kaikissa portaissa. Tiedotamme asiasta tarkemmin viimeistään elokuun alussa. Muutokset astuvat voimaan vuoden 2024 alusta.
Psykiatrian erikoislääkäritentissä reputtaneiden osuus on viime vuosina ollut valtakunnallisesti kolmasosan luokkaa. Luku ei kuitenkaan anna täysin oikeaa kuvaa läpäisemisen mahdollisuuksista. Reputtaneiden osuudessa on yleensä mukana sellaisia tenttijöitä, jotka ovat reputtaneet aikaisemminkin, joskus useita kertoja. Ensimmäistä kertaa tenttiin osallistuvista sen siis läpäisee kahta kolmasosaa suurempi osuus.
Tenttikysymysten sisällössä painottuvat yleensä kliinisesti tärkeät seikat ydinainesanalyysin painotuksia seuraten. Tentin laatijat pyrkivät yleensä kysymyksillään kattamaan psykiatrian laajan kentän tasapuolisesti. On totta, että aiemmin tenteissä on ollut myös spesifisti johonkin tiettyyn julkaistuun tutkimukseen liittyviä tenttikysymyksiä. Näistä on kuitenkin 2020-luvulla luovuttu. Epäolennaista detaljitietoa ei vaadita.
Psykiatrian erikoislääkäritentti ei ole helppo, sillä alamme on laaja ja tiedettävää on paljon. Tietomäärän hallitseminen on mahdollista vain useiden vuosien määrätietoisen opiskelun pohjalta. Tenttijöiden on myös tärkeää ymmärtää tentin akateeminen luonne: tentissä kysytään faktatietoa samalla tavoin kuin perusopetuksen teoriatenteissä. Jos tenttikysymys esimerkiksi koskee hoitosuosituksen sisältöä, ei omalla kliinisellä kokemuksella tai oman toimipisteen käytännöillä ole merkitystä. On myös huomattava, että erikoislääkärikuulustelu on vain osa erikoislääkärikoulutuksen aikana tapahtuvaa arviointia. Uudessa erikoislääkärikoulutuksessa painottuu osaamisperustaisuus, jota seurataan mm. EPA-arvioinnein. Jo aiemminkin on kliinistä osaamista seurattu mini-CEX-arvioin. Uskomme, että erikoislääkärikoulutukseen kuuluvalla taitojen ja teoreettisen tiedon arvioinnilla on myönteinen puolensa: voimme luottaa siihen, että valmistuva erikoislääkäri osaa ja tietää.
Erkki Isometsä & Tiina Paunio