Hanna Kuusela, Lontoo
Professorini mukaan pari viikkoa sitten pitämäni esitelmä oli arrogantti. Hänen mielestään katsoin yleisöäni nenän vartta pitkin, ja asetin itseni heidän yläpuolelleen. Mitä oikein tulin sanoneeksi? Continue reading
Häkeltynyt endeemisyydestä
Tuomas Aivelo, Madagaskar
Suomalaisessa metsässä eläimet ovat piilossa. Ne eivät näy ja korkeintaan vähän kuuluvat. Hyttyset kuuluvat ja näkyvät. Madagaskar on toista maata.
Täällä eläimet tulevat lähes iholle. Makit tulevat uteliaina viereen, linnut lauleskelevat lähimmän oksan nokassa ja kameleontit hengailevat parin metrin korkeudessa puiden oksilla. Ja ne hyttyset ovat äänettömiä ja pieniä. Continue reading
Faaraot järjestykseen
Toimittaja lähti innosta puhkuen reportaasireissulle suomalaisten egyptologien luo Luxoriin. Suomalaistiimi on aloittelemassa viisivuotista kaivaus- ja dokumentointiprojektiaan nimeltään Workers’ huts in the Theban mountains, jossa tutkitaan Kuninkaiden laakson hautoja rakentaneiden työmiesten asumuksia ja elämää laakson laidalla.
Palovammoja ja muhkuraisia teitä
Tuomas Aivelo, Madagaskar
Tunkkaisen ja savuisen Antananarivon jälkeen suunnistimme tiistaina kohti pohjoista, Mahajangan kaupunkia. Herttainen rannikkokaupunki on kiireen ja pölyn jälkeen mukava kokemus. Pohjoisen asukkeja vain vähän häiritsee kuumuus, ja omalle osalleni osui myös auringonpaahteessa kärähtäminen. Tanan leppeään sateisen ilman jälkeen kolmekymmentä astetta ja zeniitissä porottava aurinko on musertava. Continue reading
Tavarataivas ja veroparatiisi
Äkkiä katu loppuu kuin seinään: ensimmäiset myyntikojut muodostavat muurin, jonka ohi selvittyään on totuteltava verkkaiseen kävelyrytmiin, tuulettomaan ilmaan ja värikkäiden muovipressujen läpi siilautuvaan kirjavaan hämärään. Ajantaju häviää huomaamatta ja suuntavaisto katoaa viimeistään kolmannen kadunristeyksen ihmispyörteessä. Santa Teresan viikottainen tianguis (náhuatlin sanasta “tianquiztli”, markkinat) on säilyttänyt asemansa yhtenä Guadalajaran suosituimmista. Tavaramäärä aiheuttaa yksissä hienoista hengenahdistusta, toisissa euforiaa. Continue reading
Ei-missään keskellä Eurooppaa?
Kun kerroin lähteväni syksyksi Maastrichtiin Jan van Eyck Akatemiaan, sain kuulla hyvän syksyn toivotuksia sekä Belgiaan että Hollantiin. Harvempi jaksoi muistaa, että Maastricht sijaitsee Alankomaissa. Joku arveli minun viettävän syksyä Saksassa.
Toivotusten kirjo ei niinkään kerro ystävien ja kollegoiden huonosta muistista, vaan päinvastoin tavoittaa Maastrichtin olemuksesta jotain hyvin tärkeää: Kaupunki on keskellä Belgia–Hollanti–Saksa sekamelskaa.
Vajaan 120 000 asukkaan Maastricht sijaitsee Maasin varrella, Hollannin kaukaisimmassa nurkassa, aivan Saksan ja Belgian välissä. Kaupunki tuntuu olevan monella tapaa lähempänä Belgiaa tai Saksaa: Täältä pääsee nopeammin Liègeen ja Brysseliin, Aacheniin ja Kölniin kuin Amsterdamiin, Haagiin tai Rotterdamiin. Vapaamielisen Hollannin katolisista valtaosa asuu juuri etelässä. Myös Maastrichtia ympäröivää maisemaa voisi kuvata epähollantilaiseksi. Kaupungin eteläpuolella kohoaa Sint Pietersberg, kukkula, jossa on linnake sekä hiekkakivikaivoksen käytäviä.
Rotterdamissa asuvat hollantilaiset tuttuni toivottavat vinosti hymyillen hyvää oleskelua siellä Maastrichtissa, ikään kuin kaupunki olisi jossain toisessa todellisuudessa. Välillä siltä tuntuukin. Tätä vaikutelmaa tavallaan tukee kaupungin kaksi näkyvää väestöryhmää, muualta Hollannista tänne muuttaneet eläkeläiset ja Maastrichtin yliopiston kansainvälisestä opinto-ohjelmasta nauttivat opiskelijat. Kummankin ryhmän suhdetta kaupunkiin kuvaa tietty tilapäisyys.
Matkaoppaan mukaan Maastrichtin tunnelma on ”mannermainen”, joka johtuu mm. ”läpi vuoden auki olevista terasseista”. Ilmeisesti juuri mannermaisen eli ”ulkomaalaisen” tunnelman takia kaupunki onkin suosittu päivämatkakohde lähiseudun asukkaiden keskuudessa: lauantaisin akatemian viereinen parkkipaikka on täynnä saksalaisia, belgialaisia ja hollantilaisia autoja, joiden omistajat ovat haalimassa uusia ostoskasseja.
Maastrichtin mannermaisuus kuulostaa suomalaisen korvaan kiehtovalta: voisiko myös hollantilaisilla, belgeillä ja saksalaisilla olla alemmuuskompleksi suhteessa ”mannermaisuuteen”? Voisiko kyse voi olla Euroopan unionin synnyttämästä aistiharhasta, jossa ”eurooppalainen” tai ”mannermainen” on aina jossain toisaalla? Ehkä Maastrichtin salaisuus piilee kaupungin joustavassa identiteetissä: kaupunki näyttäytyy sopivasti hieman eksoottisena, katsoi sitä Alankomaiden, Belgian tai Saksan näkökulmasta?
Terveisiä Antananarivosta
Tällä hetkellä olen kirjoittamassa blogiin St. Laurent -hotellin aulatiloista. Kurssin viralliseen alkuun on vielä viikko aikaa, mutta kurssilaisten kesken lähdemme loppuviikoksi Mahajangaan ja Ankarafantsikan kansallispuistoon. Mahajangassa näemme merenrannan ja Ankarafantsika on monipuolinen lintu- ja makiparatiisi. Kyyhkyräähkiäisiä olisi hauska nähdä.
Ensimmäinen päivä on ollut väsynyt ja hektinen, vaikka lämpötila on ollut miellyttävä, lähes vuorokauden matkaaminen lentokoneella on vienyt veronsa. Prepaid-liittymät on hankittu ja rahaa on vaihdettu, joten kaikki oleellinen on hoidossa. Tuntuu omituiselta matkustaa paikasta toiseen taksilla, mutta koska se ei käytännössä maksa mitään, se on kätevin tapa liikkua kaupungissa.
Ensivaikutelmat eivät ole yllättäneet. Madagaskar on selvästi kehitysmaa. Ihmiset heräävät samaan aikaan auringon kanssa ja nukahtavat sen myötä, koska monessa asunnossa (tai sen puoleen työpaikassa) ei ole sähkövaloja. Mihin tahansa kulkeekin, useamman valkoihoisen seurue houkuttaa heti peräänsä kerjääjiä ja kaupustelijoita. Itselleni oli ainakin yllätys, että vaikka Antananarivo on miljoonakaupunki, varsinaista keskustaa ei kaupungilla ole. On yksi isompi avenue, mutta siihen keskustamaisuus jääkin. Se, että ranskalla pärjää hyvin, on iloinen yllätys.
Joukkoliikennettä ei ole vielä testattu, mutta huomenaamulla kello kahdeksalta lähtee taxibrousse, jonka kyydissä olemme kymmenisen tuntia. Matkustustavan autenttisuus tuntunee ainakin takapuolessa.
Rinkka on pakattu ja malarialääkitys aloitettu
Lentokone lähtee sunnuntaiaamulla Pariisin kautta kohti Madagaskaria. Koneen kyydissä matkaa seitsemän biotieteellisen tiedekunnan opiskelijaa, jotka osallistuvat Ranomafanan kansallispuistossa suojelualueiden suunnittelun kenttäkurssille. Koneen kyydissä matkaa myös rinkkani, joka saa tulikasteensa trooppisissa oloissa. Se näyttää pieneltä, mutta silti se imaisi mukaansa kaiken tarpeellisen, gps-laitteesta kannettavaan, aurinkorasvasta telttaan ja makuupussiin.
Tänään alkoi malarialääkitys ja matkakuume. Lähtöön liittyy aina jännityksen lisäksi pieni harmitus. Mitä kaikkea tapahtuukaan täällä kotona ja mistä jää paitsi? Mitä kaikkea tulee siellä kaukana tapahtumaan ja kuinka pitkä matka sitten on lähimmälle lääkärille? Kuinka paljon hermot ovat riekaleina tuota rinkkaa kantaessa? Mitä tehdä kun jotain tärkeää on unohtunut matkasta? Mitä tehdä kun kaikki menee pieleen? Toivottavasti huomenna sataisi räntää, lähtö olisi helpoin mahdollinen.
Yllätykset ja satunnaiset epämukavuudet ovat kuitenkin halpa hinta ainutkertaisesta opintojaksosta. Madagaskar on jokaisen biologin märkä uni ja meillä on mahdollisuus pysyä tuossa unessa viisi ja puoli viikkoa, parhaiden mahdollisten oppaiden kanssa.
Tässä blogissa julkaistaan kuulumisia kenttäkurssilta, jos ja kun pääsemme metsästä netin äärelle.
Talouskriisi ja yliopistot
Vanhaan hyvään aikaan eli vielä viime keväänä Suomen kansantaloudella meni lujaa. Bruttokansantuote oli edeltävinä vuosina kasvanut muita EU-maita nopeammin, valtiontalous oli hyvässä mallissa, velkaa maksettiin pois ja veroja alennettiin. Silti valtiovarainministeriön laskelmat valtiontalouden kestävyydestä olivat pessimistiset. Väestön ikääntyessä terveydenhuollon kustannukset ja eläkemenot kasvavat nopeammin kuin talous, ja jo viiden vuoden tähtäimellä ennusteltiin miinusmerkkistä budjettia.
Yliopistojen rahoitus on täysin riippuvainen valtion hyvänsuopaisuudesta. Nykyisen hallituksemme ohjelmassa on kauniita sanoja yliopistojen merkityksestä, niiden perusrahoituksen turvaamisesta ja tutkimuksen ja tuotekehityksen tärkeydestä. Budjettiratkaisut eivät ole olleet linjassa tällaisen hymistelyn kanssa. Vain Aalto-yliopiston rahoitus kasvaa, muiden reaalisesti vähenee. Vaikka vuodesta 2015 alkaen lisärahoituspotti on tarkoitus avata myös muiden yliopistojen kilpailtavaksi, on kyseenalaista, missä määrin nykyisen hallituksen periaatepäätökset ja toiveajattelu sitovat seuraavia hallituksia. Continue reading
Sambialaisia stereotypioita etsimässä
Viimeinen materiaalin hakureissuni suuntautui muutama viikko sitten Mambween Msoron alueelle. Matkallani törmäsin stereotypioihin, mutta näin myös elämäni kirkkaimman tähtitaivaan. Continue reading