Seksuaalinen häirintä – Sexuella trakasserier – Sexual Harassment in universities

Seksuaalinen häirintä on vakava ongelma akateemisessa maailmassa ja sitä esiintyy kaikilla aloilla

Helsingin tutkijanaiset ry:n toteuttama kysely keväällä 2018

Kyselyn tavoite ja tausta:

Syksyllä 2017 alkanut seksuaaliseen häirintään liittyvä keskustelu koskettaa myös yliopistomaailmaa. Häirinnästä ja sen käsittelystä yliopistolla on kuitenkin vähän koottua tietoa. Sen vuoksi Helsingin tutkijanaiset ry päätti tehdä aiheesta kyselyn. Pyysimme kertomaan kokemuksia, joissa ihmiset olivat törmänneet seksuaaliseen häirintään yliopistomaailmassa.

#Metoo-kampanja on nostattanut keskustelua ja lisännyt tietoisuutta häirinnästä ja sen ilmenemismuodoista. Samalla on herännyt huoli, miten yliopistolainen voi tahtomattaan tai vahingossa käyttäytyä tavalla, joka voidaan kokea häirintänä. Vaikka häirintä on määritelty lainsäädännössä, moni on epätietoinen siitä, mikä on häirintää. Tämän vuoksi pyysimme näkemyksiä ja kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä, häirinnän määrittelystä ja siitä, mitä erityispiirteitä yliopistomaailmassa olisi otettava huomioon.

Kyselyn pääkohderyhmät olivat Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto, Taideyliopisto ja Hanken sekä yliopistoja lähellä olevat tutkimuslaitokset. Muutamia vastauksia tuli myös muista Suomen yliopistoista. Vastaajina olivat sekä henkilökunta että opiskelijat. Kyselyä levitettiin Helsingin tutkijanaisten sivuilla, sähköpostilistoilla ja yliopistojen kotisivuilla. Vastaajina on 437 henkilöä. Näistä naisia on noin 79 %, miehiä 18 % ja muita 3 %.

Tilastoja näkyy tästä linkistä:

tilastoja:statistics

Tuloksista lyhyesti

Vaikka moni yliopisto pyrkii nollatoleranssiin, niin käytännössä naisvastaajista noin puolet ja miesvastaajista kolmannes olivat kokeneet seksuaalista häirintää. Sitä esiintyy kaikilla aloilla. Moni niistäkin, jotka eivät itse olleet kokeneet häirintää, oli kuitenkin todistanut häirintätapauksia toisten kohdalla. Häirintäkokemukset sisälsivät vartalon mittailua seksuaalissävytteisesti, vihjailevien vitsien kertomista, sanallista seksin ehdottamista, vartalon koskettelua luvatta, väkisin suutelemista, seksisävytteisten valokuvien lähettämistä, arvosanojen tai akateemisen edistyksen lupaamista seksiä vastaan sekä jopa raiskauksia. Häirintää kokeneista naisvastaajista 12 % oli raportoinut kokemastaan häirinnästä virallisia kanavia pitkin eteenpäin ja miesvastaajista yksi prosentti.

Erityisesti nuoret naiset olivat olleet seksuaalisen häirinnän kohteena. Ensimmäisen vuoden opiskelijat, alkuvaiheen väitöskirjan tekijät sekä määräaikaisissa työsuhteissa olevat olivat erityisen haavoittuvassa asemassa. Tekijöinä olivat heidän ohjaajansa, opettajansa tai opiskelijatoverinsa. Uhrit eivät yleensä ilmoittaneet tapauksista, koska he pelkäsivät uransa tai maineensa puolesta. Useissa tapauksissa järkyttynyt uhri ei tiennyt minne tai kenelle olisi voinut ilmoittaa. Jos virallisia kanavia käytettiin, ilmoitusta ei useissa tapauksissa otettu vakavasti tai se jopa jätettiin huomiotta. Myös miehet kuvasivat häirintätapauksia, tyypillisimpiä tapauksia olivat epätoivotut koskettelut ja painostava seksin ehdottelu.

Häpeä ja syyllisyys

Kaksi teemaa toistui vastauksissa: häpeä ja syyllisyydentunne. Häirinnän kohteeksi joutuneet syyttivät itseään ja miettivät, mitä olivat tehneet väärin joutuessaan seksuaalisen häirinnän kohteeksi. He kokivat henkilökohtaisen tilansa loukatuksi. Lisäksi nöyryytys, turvattomuus ja tunne kontrollin puutteesta omassa elämässä oli vallitseva tunne. Kokemus siitä, ettei heitä otettu vakavasti tai uskottu, lisäsi häpeän ja syyllisyyden tunteita. Vastauksista kävi ilmi, että häirintäkokemukset vaikuttivat traumaattisesti ihmisten elämissä vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Hämmennys ja seksuaalisen häirinnän tunnistamisen vaikeus

Usein seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuneet olivat hämmentyneitä ja epävarmoja siitä, mitä tapahtui. Moni vastaajista totesi, että nykykeskustelun valossa monet aiemmin epäselvät tilanteet ovat olleet selvästi seksuaalista häirintää.

Yleisiä huomioita

Valta-aseman väärinkäyttö toistui useissa vastauksissa. Osa ohjaajista ja opettajista käyttäytyy epäasiallisesti ja häiritsevästi toistuvasti. Perheellisten henkilöiden jatkuva parisuhteen ulkopuolisen seksin hakeminen herätti ihmetystä ja hämmennystä. Se koettiin moninkertaisesti eettisesti vääräksi.

Esiin nousi myös, että tiedeyhteisö tietää ja tunnistaa häiritsijät hyvin, heidän käytöksestään saatetaan varoittaa etukäteen, kertoa vinkkejä, kuten ”jätä ovi auki”, ”älä mene yksin”, ”varo hänen käsiään kokouksissa pöydän alla”. Heistä ei kuitenkaan yleensä tehdä lähijohdolle ilmoitusta. Tämä vajavaisen puuttumattomuuden kulttuuri mahdollistaa valta-aseman väärinkäytön ja seksuaalisen häirinnän jatkumisen. Osa tekijöistä on päässyt jatkamaan toimintaansa useita vuosikymmeniä.

Ohjaustapaamisten ja luentotilanteiden lisäksi tieteelliset konferenssit, väitöskaronkat, juhlat ja sitsit sekä esimerkiksi kenttämatkat olivat tilanteita, joissa seksuaalista häirintää tapahtui usein. Moni jätti ilmoituksen seksuaalisesta häirinnästä tekemättä, koska ajatteli oman valmistumisensa venyvän tai koska koki, että ohjaaja oli ainoa asiantuntija alalla. Muutama vastaaja oli vaihtanut yliopistoa tai oppialaa, jotta ei kohtaisi häiritsijäänsä.

Joillakin tieteenaloilla seksuaalisen häirinnän kulttuuri kulki tai on kulkenut sukupolvien ajan professorilta toiselle.

Seksuaalinen häirintä linkittyy vahvasti sukupuoliseen syrjintään.

Toimenpide-ehdotuksia

* Seksuaalisen häirinnän tunnistamisen on tapahduttava yliopistoissa nykyistä nopeammin.

* Matalan kynnyksen väyliä sen ilmoittamiseksi on syytä olla useita.

* Asiasta tiedottamiseen on kiinnitettävä huomiota, pelkkä maininta nettisivuilla ei riitä.

* Nollatoleranssin soveltaminen vaatii jatkuvia käytännön tekoja.

* Seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisy on tavoite.

 

Helsingin tutkijanaiset ry jatkaa aineiston parissa työskentelyä ja tulee julkaisemaan aineistoon liittyviä analyysejä vuoden mittaan.