Saimme kutsun kommentoida yliopistolain uudistuksen vaikutuksia erityisesti johtamis- ja päätöksentekojärjestelmiin sekä yliopistoyhteisön osallistumismahdollisuuksiin.
Yliopistolakia oli kritisoitu ja kommentoitu runsaasti ja Opetus- ja kulttuuriministeriö otti palautteen vakavasti. Se valmisteli joulukuussa 2016 selvityksen, jossa totesi kerätyn arvioinnin perusteella, ettei lakia muuttamalla voida prantaa yliopistojen toiminta- ja johtamiskulttuuria. Sen sijaan OKM vierittäisi pallon takaisin yliopistoille: ne voivat edistää kulttuurin muutosta lisäämällä johdon ja yliopistoyhteisön välistä vuorovaikutusta sekä parantamalla johtamisosaamistaan.
Sivistyslakivaliokunta halusi kuulla tästä selvityksestä vielä kommentteja eri toimijatahoilta. Helsingin tutkijanaiset ry oli yksi näistä. Olimme lausuneet laista ennenkin kantamme (ks. esimerkiksi 2012 lausunto yllä). Valmistelimme hallituksen kanssa napakan näkemyksemme viikon varoajalla.
Olin kertomassa Helsingin tutkijanaiset ry:n kommenteista 6.4.2017. Samassa kuulemistilaisuudessa olivat Vaasan yliopiston rehtori, Turun yliopiston vararehtori sekä Hanken Svenska handelshögskolanin henkilöstöpäällikkö. Jokainen meistä sai noin 5 minuuttia aikaa esitellä oman lausuntonsa ja sen jälkeen kansanedustajat saivat esittää kysymyksiä.
Nostimme esiin kolme asiaa (ks. tarkemmin lausunto yllä):
1) Yliopistoyhteisöstä nouseva päätöksentekoon liittyvä osattomuuden tunne, joka näkyy arvioinnissa, on otettava vakavasti. Vastuu tästä on sekä OKM:llä että yliopistojen johdoilla.
2) Yliopistolain muutoksen sukupuolivaikutukset on syytä arvioida.
3) Helsingin tutkijanaiset ry katsoo, että yliopistojen tasa-arvotyölle on edelleen tarvetta, ja tämä työ tarvitsee sekä yliopistojen johdon että OKM:n taholta selvempää tukea ja resursseja.
Valiokuntalaisia tuntui kiinnostavan erityisesti seuraavat asiat: yliopistokollegioiden asema sekä tutkijanaisten esiinnostamat kokemus osattomuudesta ja tasa-arvonäkökulma.
Keskustelu oli vilkasta ja kansanedustajat vilpittömän tuntuisesti kiinnostuneita muun muassa siitä, miksi naiset eivät edelleenkään etene professuureihin samaa tahtia kuin miehet. Kerroin lyhyesti, että syyt ovat samankaltaisia kuin muuallakin yhteiskunnassa. Esimerkiksi hyvä veli- ja sisarverkostot, naisten osaamisen tunnistamatta jättäminen sekä perhe. Viimeksi mainitussa korostin yhtäältä sitä, että naiset ottavat lastenhoidosta enemmän vastuuta ja toisaalta sitä, että naiset saattavat helpommin väistää johtamisvastuita perheeseen vedoten. Siinä naisilla itselläänkin olisi peiliinkatsomista.
Sukupuolivaikutuksen huomiotta jättämistä – lainvalmistelussa kuulemma katsottiin, ettei tasa-arvon edistäminen ole sen tehtävä – voi vain ihmetellä. Toivottavasti sen arviointi tehdään vihdoin.
Kulttuurisista laahautumista eroon ja naisten osaaminen käytäntöön!
Yliopistomaailmaa ajatellen naisten osallistaminen johtaviin tehtäviin vaatii entistä aktiivisempaa toimintaa. Yksi käytännön esimerkki tilanteen parantamisesta on, jos eri tehtäviin pyydettäisiin esitykset sekä mies- että naisehdokkaista. Esimerkiksi dekaaneita valittaessa. Lopullisessa valinnassa pyrittäisiin 50–50 tilanteeseen tai vähintään 40–60. Tällaisella menettelyllä alettaisiin löytää päteviä naisia ja naiset itse eivät voisi väistää vastuita.
Moni yliopistolainen kokee päätöksenteon tapahtuvan etäällä ja pienessä piirissä. Yksi kansanedustaja peräsi konkreettisia ehdotuksia osattomuuden tunteen poistamiseksi yliopistoyhteisössä. Totesin itse, että tätä osattomuuden kokemusta voisi pienentää, jos päätöksenteon eri vaiheista tiedotettaisiin aktiivisemmin, läpinäkyvyyttä parannettaisiin määrätietoisesti sekä erilaiset tilastotiedot olisi koko ajan julkisesti näkyvissä ja helposti löydettävissä. Tähän pyrimme muun muassa korostamalla lausunnossamme vuosittaisen tilastoinnin tärkeyttä ja sen huomioimisen tekemistä automaattiseksi.
Tilastojen käytöstä päätöksen teossa
Tilastotietoihin tuijottaminen ja sukupuolen merkitys herätti valiokunnassa keskustelua. Mitä merkitystä sukupuolen mukaan tehdyillä tilastoilla on, jos sukupuoli on enemmän kuin biologiaa? Kysymys on yksinkertaisuudessaan nerokas ja se viritti omat aivoni prosessoimaan meille tutkijoille ehkä itsestään selvän asian selittämistä. Matkalla eduskunnasta muotoilin vastausta. Kuten tavallista, hyvän vastauksen keksii hiukan liian myöhään, tämän kaltaisesti minun olisi pitänyt vastata:
Tuore tilastotieto pojista ja tytöistä, naisista ja miehistä pitäisi olla jatkuvasti päättäjien käytettävissä. Silloin kun isoja eroja ei näy, asiat ovat pääsääntöisesti kunnossa. Mutta kun tilastot näyttävät selvät erot tilastoissa eri sukupuolten välillä, on tärkeää pysähtyä ja miettiä, mistä on kyse. Syyt eroihin on selvitettävä ja tarpeen tullen pyrittävä muuttamaan tilanne.
Tasa-arvokysymykset ovat viimeisten vuosien aikana painuneet yliopistomaailmassa taustalle. On ehkä ajateltu, että ne ovat historiaa. Mutta näin ei ole. Tasa-arvon pinta on niin ohut, että kun sitä vähän raaputtaa, niiin esiin nousee vanhat kulttuuriset laahautumat ja käytännöt.
Tasa-arvo ei ole saavutettu etu, vaan sen puolesta pitää tehdä jatkuvasti töitä. Siksi meitä tarvitaan.
University of Helsinki
