Uskonnontutkimuksen ja muiden tieteenalojen rinnakkaiselosta

Kun tapaan uusia ihmisiä, monet heistä ihmettelevät, mitä oikeastaan opiskelen, kun kerron olevani uskontotieteilijä ja teologi. ”Tuleeks susta sit pappi?”, kysytään yleensä ensimmäisenä. Kun vastaan kieltävästi, keskustelukumppani tapaa rentoutua ja alkaa kertoa suhteestaan uskontoon. Keskustelun edetessä nousee hyvin usein esiin hämmennys siitä, miten tieteellistä tutkimusta voi tehdä aiheesta, joka pohjaa asiaan, jota ei voi empiirisesti todistaa. Tieteenalaamme tuntemattomien voi olla vaikeaa ymmärtää, ettei uskonnontutkimus ota kantaa jumalien tai muiden yliluonnollisten asioiden olemassaoloon, vaan tutkii ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä suhteessa ilmiöön, jota nimitetään uskonnoksi. Toisaalta tällaisenkin tutkimuksen relevanssia voi olla hankalaa ymmärtää varsin sekulaarissa suomalaisessa ympäristössä elävänä.

Belief in supernatural agents is another hallmark of our species, and has long been seen as somewhat of a scientific mystery. By exploring the natural cognitive foundations of supernatural beliefs, however, researchers from diverse disciplines have helped transform the mystery of belief in supernatural agents into a tractable scientific problem. (Gervais, 2013)

Kuten yllä olevasta lainauksesta käy ilmi, uskon yliluonnolliseen voidaan ajatella olevan merkittävä osa ihmislajia. Vaikka uskon kohde voikin olla tieteen saavuttamattomissa, uskoon itseensä ollaan päästy käsiksi viimeisten vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi kognitiivisessa psykologiassa on vallalla ajatus, että uskonto on ihmismielen sivutuote, eli ensisijaisesti muihin toimintoihin tarkoitetut mielen mekanismit tuottavat myös ajatuksia yliluonnollisista toimijoista. Esimerkiksi niinkin itsestään selvältä arjessa tuntuva asia kuin muiden ihmisten mielien olemassaolo on oikeastaan uskon asia, sillä emmehän voi varmasti tietää, mitä muut ajattelevat. Useimmille, psyykkisesti terveille ihmisille kuitenkin kehittyy valmius ’havaita’ mieliä, eli ymmärtää toisten ihmisten näkyvän toiminnan taustalla olevan ajatuksia ja tunteita, jotka ohjaavat toimintaa. Tämä muiden mielien havaitseminen eli eräänlainen niihin uskominen johtaa teorian mukaan myös persoonallisiin jumaliin uskomiseen. Tutkimuksissa on osoitettu, että muiden mielien ja jumalien ajattelu aiheuttaa uskovilla aktiivisuutta samoilla aivoalueilla ja johtaa samanlaiseen käyttäytymiseen ja ajatteluun.

Jos kerran psykologinen tutkimus osaa selittää, miten usko yliluonnollisiin toimijoihin syntyy, miksi ihmiset sitten uskovat edelleen? Miksi uskontoa pitäisi tutkia omana tieteenalanaan, eivätkö psykologinen ja vaikkapa historiallinen tutkimus riitä? Miksi uskonnontutkimukselle ja teologialle täytyisi antaa rahaa? Miksi ihmeessä yliopistoissa on kokonaisia teologisia tiedekuntia? Kuten aluksi antamassani esimerkissä kuvasin, uskonnontutkijat kohtaavat jo opiskeluaikanaan tilanteita, joissa tieteenalan olemassaoloa joutuu ja samalla oppii perustelemaan. Olemassaolon perustelun taitaminen on uskonnontutkijoille erityisen tärkeää tänä aikana, jona koulutuspolitiikka vaatii suomalaisilta yliopistoilta selviä osoituksia tuloksen tekemisestä ja tutkimuksen sovellettavuudesta. Uskonnontutkimuksen ja teologian kaltaiset, lähinnä laadullista tutkimusta tekevät alat voivat helposti jäädä alakynteen esimerkiksi suhteessa psykologiaan, joka pystyy perustelemaan teoriansa empiirisin kokein ja esittämään tuloksensa matemaattisina malleina.

Muita tieteenaloja ei kuitenkaan tulisi välttämättä nähdä uskonnontutkimuksen ja teologian syrjäyttäjinä. Päinvastoin, monenlaista asiantuntemusta hyödyntämällä voidaan tehdä entistä kattavampaa tutkimusta uskonnoista, jotka ovat jatkaneet olemassaoloaan tieteen tuloksista ja sekularisaatio-oletuksista huolimatta. Esimerkiksi psykologian metodeja ja tuloksia onkin hyödynnetty kognitiivisessa uskonnontutkimuksessa ja uskonnonpsykologiassa.

Yhteistyön lisäksi uskonnontutkijoille on tärkeää ja antoisaa myös perehtyä tutkimukseen, jota muilla tieteenaloilla tehdään uskonnosta ilman uskonnontutkijoiden ja teologien panosta. Helsingin yliopistossa on tällä hetkellä meneillään esimerkiksi psykologian tohtori Marjaana Lindeman-Viitasalon johtama tutkimusprojekti Research on Everyday Thinking (https://blogs.helsinki.fi/everyday-thinking, vierailtu 29.3.2018), jossa nimensä mukaisesti tutkitaan ihmisten arkiajatteluun liittyviä kognitiivisia mekanismeja. Projektissa tutkitaan paitsi uskonnollista uskoa, myös taikauskoa ja jopa ruokaan liittyvää kognitiota. Uskon ja syömisen sisällyttäminen yhden projektin tutkimuskohteisiin on todella mielenkiintoista ja kuvaa hyvin sitä, kuinka arkisena asiana uskominen voidaan nähdä. Tämän kaltaiset tutkimukset sekä niiden tekemät rajaukset ja kategorisoinnit antavat uskonnontutkijoille tärkeää tietoa siitä, miten uskontoon suhtaudutaan ja millaisista näkökulmista sitä voidaan tarkastella.

Lähde:

Gervais, Will M. (2013) Perceiving Minds and Gods: How Mind Perception Enables, Constrains, and Is Triggered by Belief in Gods. Perspectives on Psychological Science, 8 (4), 380–394.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *