Helsingin yliopisto
Teologian opiskelija Leena Kaseva osallistui syksyllä 2019 kaupunkiteologian kurssille ’Kaupunki uskonnon kontekstina’. Leena bloggaa kurssin herättämistä ajatuksista ja sen avaamista uusista näkökulmista tuttuun kotikaupunkiin:
Kaupunki uskonnon kontekstina -kurssi muodostui minulle hyvin henkilökohtaiseksi. Kurssimme luento-opetus, aineistot, keskustelut ja ryhmätyöt olivat kokonaisuus. Oivalsin jotain sellaista, mikä muutoin olisi jäänyt passiiviseen muistiin samalla tavalla kuin käyttämätön vieras kieli.
Minun kaupunkini on Helsinki, jonne lapsuudessa matkustin eläkkeelle jääneen isäni kanssa säännöllisesti vuosien ajan. Pidin huoltajani salkusta kiinni ja pysyin matkassa Mannerheimintiellä, Aleksanterinkadulla, Kampinkadulla ja Siltasaaressa. Pankkeja, Sokos, Stockmann ja isän siskon kemikalioliike Hakaniemessä. Harjoittelin kilpauintia Yrjönkadun uimahallissa, jonka saunassa kaupunkilaisia ohjeistettiin: ”Spotta ej på golvet”. Asuin Mikonkadulla Kansallisteatterin vieressä. Minut kuulutettiin avioliittoon Tuomiokirkossa. Siskoni lähtivät sotalapsiksi Helsingin rautatieasemalta. Pääkaupunki on minulle erityisen eletty, koettu ja pidetty paikka.
Kaupungin tarinat ovat ihmisten tarinoita, jotka ovat hyvällä tahtotilalla löydettävissä. Kaupunkiteologia olkoon priimusmoottorina tällä löytöretkellä
Olen saanut asua synnyinseudullani ja pääkaupungin kulmilla aina. Tänä päivänä yhä useampi on muuttanut kotiseuduiltaan kaupunkeihin töiden perään, opiskelemaan tai muun syyn vuoksi. Maahanmuutto ja maaltamuutto ovat olleet merkittäviä tekijöitä elinympäristömme muuttajina. Pääkaupunkiseutu ja muut kasvukeskukset keräävät väkeä. Kaupunkien sisäinen alueellinen eriytyminen, eriarvoisuuden kasvu, köyhyys ja lukuisat muut ongelmat ovat todellisuutta. Omassa maassamme ja maailmalla uskonnoilla on keskeinen rooli urbaanien kontekstien haasteiden parissa. Niiden puoleen käännytään myös kun tapahtuu onnettomuuksia, haetaan lohtua ja voidaan surra kollektiivisesti.
Uskonnon läsnäolo kaupungeissa näkyy ja on piilossa. Uskonnolliset rakennukset muovaavat maisemaa. Hunnutettu nainen katukuvassa kertoo uskontokirjosta. Kampin kappelissa palaa kuukausittain 12 kiloa tuohuksia kun turistit, hiljentyjät ja avunetsijät pistäytyvät. Kaupunkimiljöö mahdollistaa yhteisöllisyyden ja yksityisyyden. Tällaisessa kaupunkiteologia saa olla avainpaikalla tutkimuksineen. Sekularisaation vastapainoksi hyvä etnografinen tutkimus löytänee tilastojen alta henkisen ja hengellisen ihmisen.
Kaupunkien sisäinen alueellinen eriytyminen, eriarvoisuuden kasvu, köyhyys ja lukuisat muut ongelmat ovat todellisuutta. Omassa maassamme ja maailmalla uskonnoilla on keskeinen rooli urbaanien kontekstien haasteiden parissa
Urbaaneissa konteksteissa voi myös nähdä maallistumisen ja uskonnollisuuden kummankin toteutuvan ja jopa voimistuvan samaan aikaan. Uskonnottomuus ja eri uskonnot joutuvat vuoropuheluun. Ne haastavat toinen toisiaan. Virallisen uskonnon asema kyseenalaistuu ja uudenlaiset näköalat sivuuttavat aiemmat opit. Yksi tuttavani on kokenut muodikkaan enkeliuskon omakseen ja kaupungin lenkkipolkuja kulkiessaan puhuu enkelilleen. Minun matkassani taas näkymättömänä vakiovarusteena on rukous, kaupungin kaduilla siunaan tuntemattomia. Kaltaisiani salarukoilijoita on muitakin.
Hyvä etnografinen tutkimus löytänee tilastojen alta henkisen ja hengellisen ihmisen.
Kaupunkiteologiassa on ymmärretty vuoropuhelun merkitys ja moniulotteista tietoa pyritään lisäämään esimerkiksi etnografisen tutkimuksen avulla. Etnofrafi pyrkii tarkastelemaan, kuvailemaan ja ymmärtämään tutkimaansa kohdetta osallistumalla sen piirissä elävien ihmisten arkeen. Voisiko kaupunkiteologia kertoa myös vahvasta kulttuuriperimästämme, laajasta hiljaisesta uskonnollisuudesta ja kirkon läsnäolosta kaupunkilaisen arjessa? Ihminen on valmis puhumaan tarinaansa, jos hänelle annetaan tilaa kertoa. Kaupungin tarinat ovat ihmisten tarinoita, jotka ovat hyvällä tahtotilalla löydettävissä. Kaupunkiteologia olkoon priimusmoottorina tällä löytöretkellä. Kaupungin arjessa ja pyhässä.
Kirjoittaja ja kuvan ottaja: Leena Kaseva