Valintakoewebinaarin (21.3.) Q&A

Hanke järjesti 21.3. valintakoewebinaarin, jossa esiteltiin luonnos valintakoekokonaisuudesta. Luonnosta voi kommentoida 25.4. saakka Otakantaa.fi-palvelussa. Tähän postaukseen on koottu webinaarin aikana Zoomin Q&A-toiminnon avulla esitettyjä kysymyksiä sekä vastattu näihin kysymyksiin. Kysymyksiä ja kommentteja tuli yli 100, joten kaikkia ei ole ollut mahdollista nostaa tähän postaukseen. Hanketyöryhmä käy kaikki kysymykset ja kommentit läpi kehittämistyön seuraavia vaiheita ajatellen. Joitain kysymyksiä on hieman lyhennetty tai muuten muokattu, kajoamatta kuitenkaan sisältöön.

Kokeen tehtävätyypit

”Mittaavatko uudet kokeet kirjoitustaitoja vai ovatko ne kaikki monivalintaa?”

Valintakokeiden kehittäminen yhteisesti keskustellen on yksi hankkeen tärkeimmistä periaatteista. Tehtävätyypeistä käytävään keskusteluun on ehditty vasta orientoitua. Paremmin aiheeseen päästään syventymään huhtikuun aikana valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmässä sekä koekohtaisissa jatkokeskusteluissa.

Tässä vaiheessa tehtävätyypeistä ei ole vielä päätetty, eikä mitään tehtävätyyppejä ole kategorisesti suljettu pois. Tehtävätyypeistä käytävässä keskustelussa on tärkeää huomioida muun muassa niiden vaikutukset valintakokeiden aikatauluun, kokeen arvioinnin objektiivisuuteen, tehtävien tarkoituksenmukaisuuteen sekä akateemisen henkilöstön resurssien järkevään käyttöön. Nämä ja monet muut reunaehdot määrittävät sen, minkälaisiin tehtävätyyppeihin kussakin kokeessa päädytään.

Ennakkomateriaali

Ennakkomateriaalin osalta esitettiin muun muassa seuraavia kysymyksiä:

”Onko tässä vaiheessa tietoa mihin valintakokeisiin tulee ennakkomateriaali? Toisaalta missä valintakokeissa vaadittava pohjaosaaminen on lukion tiettyjen oppiaineiden oppimäärät?”

”Millä tavalla eri aloilla toteutetaan ennakkomateriaalien vähentäminen?”

”Missä määrin on kuultu opiskelijoiden (hakijoiden) kokemuksia? Satunnaisten kohtaamisten perusteella vaikuttaa siltä, että hakijaa ahdistaa, jos ei voi millään tavalla valmistautua kokeeseen, jos ei mitään ennakkomateriaalia ole. Pieni, hyvin valittu ennakkomateriaali tuntuisi palvelevan motivoitunutta hakijaa, joka saa sen avulla tunteen siitä, että materiaaliin perehtymällä voi edistää menestystään kokeessa. Samalla saisi myös nuuhkaisun alasta.”

Pitkää ennakkovalmistautumista vaativista kokeista on pyritty luopumaan jo aiemmin, eikä tarkoituksena ole tuoda laajoja ennakkomateriaaleja takaisin. Laajoihin ennakkomateriaaleihin liittyy haasteita, joita on avattu esimerkiksi Murron (2023) tutkimuksessa.

Keskustelut siitä, mihin tulevat valintakokeet perustuvat (ennakkomateriaali, kokeessa jaettava aineisto, tiettyä lukion oppimäärää vastaavat taidot) ovat vielä kesken. Näitä keskusteluja jatketaan viikoilla 15 ja 16 koulutusalojen kanssa käytävissä keskusteluissa. Kunkin kokeen jatkovalmistelussa tarkastellaan kriittisesti ennakkomateriaalien tarvetta, samoin kuin lukiokursseihin perustuvan kokeen problematiikkaa, jotta valintakoeväylä tarjoaa aidon mahdollisuuden erilaisista taustoista tuleville hakijoille.

Valintakoekokonaisuutta valmistelevassa valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmässä on mukana opiskelijoiden edustaja.

Kokeen kesto ja eriytyvät osiot

”Montako eriytyvää osaa hakija ehtii tehdä yhtenä koepäivänä? Ovatko hakijat yhdenvertaisessa asemassa, jos hakijoilla on eri määrä eriytyviä osia?”

Hakijalla tulee olla mahdollisuus tehdä kaikkien hakukohteidensa valintakokeet kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi eriytyvien osioiden määrää on tarpeen rajata vain välttämättömiin, ettei lopputuloksena ole niin monta eriytyvää osiota, että hakija ei käytännössä ehtisi tehdä kaikkien hakukohteidensa kaikkia osioita. Teknisesti osiokohtaisia suoritusaikoja on mahdollista rajata siten, että jokaisella hakijalla on sama suoritusaika per koeosio (ellei hakijalle ole myönnetty yksilöllisinä järjestelyinä lisäaikaa). Näin samaan hakukohteeseen hakevat hakijat ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa.

Uudet valintakokeet ylioppilaskokeisiin verrattuna

”Miten uudet kokeet eroaisivat ylioppilaskokeiden perusajatuksesta (muuten kuin testaamalla yo-kokeita huonommin kirjoittamistaitoja)? Eli millä myönteisellä tavalla ne eroaisivat ylioppilaiskokeista, jotka jo testaavat varsin hyvin yleistä soveltuvuutta? Eivätkö todistusvalinta ja suunnitellut valintakokeet ole menetelmällisesti hyvinkin lähellä toisiaan?”

Hakijoilta testataan valintakokeissa yliopisto-opinnoissa kullekin alalle oleellisia geneerisiä taitoja sekä alaan liittyvää osaamista, jota uusilla opiskelijoilla tulee olla, jotta he pystyvät omaksumaan opinnoissa opetettavia asioita. Valintakoekokonaisuuden luonnostelussa (hankkeen tilaamassa tutkimuksessa sekä hankkeen työpajoissa) on selvitetty, millä aloilla nämä taidot ja osaaminen ovat riittävän samankaltaisia, jotta niille voidaan tehdä yhteinen valintakoe.

Tietyillä aloilla yliopisto-opinnot lähtevät siitä oletuksesta, että uusilla opiskelijoilla on tietyt pohjataidot jostain oppiaineesta (esim. biologiasta). Näissäkään tapauksissa tarkoituksena ei ole toistaa kyseisen oppiaineen ylioppilaskoetta, vaan mitata esimerkiksi hakijoiden valmiutta soveltaa sellaista tietoa, jonka omaksuminen ja soveltaminen edellyttää määriteltyjä pohjataitoja (esim. biologian perusymmärrystä).

Niillä aloilla, joilla ei vaadita tietyn oppiaineen pohjaosaamista, mitataan kokeessa mukana olevien alojen kannalta relevantteja valmiuksia. Esimerkiksi kasvatusalalla on jo pitkään ollut tämän tyyppinen koe.

Aikataulu

”Miksi uusia valintakokeita ei oteta käyttöön samanaikaisesti todistusvalinnan pisteytysuudistuksen kanssa, eli vasta 2026?”

Aikataulusta on julkaistu maaliskuun alussa pidempi blogipostaus. Todistusvalinnan osalta pisteytys päätettiin ottaa käyttöön vasta kolme vuotta päätöksen jälkeen, jotta lukionsa aloittavilla on jo lukion ainevalintoja tehdessään tiedossa, miten heidän todistuksensa tulevaisuudessa pisteytetään. Valintakokeiden osalta tällaista valmistautumisaikaa ei tarvita, sillä valintakokeisiin ei ole suunniteltu sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät muutoksia hakijan toisen asteen ainevalintoihin.

Valintauudistusten vaikutukset yliopistoissa

Webinaarin Q&A:ssa käytiin keskustelua myös siitä, mitä vaikutuksia valintakoeuudistuksilla saattaa olla yliopisto-opintojen näkökulmasta. Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen kysymys, on tätä keskustelua tärkeä käydä.

” Alakohtainen erikoisuus ja profiloituminen – seikkoja, joita yliopistoilta jatkuvasti odotetaan – tulee katoamaan ainakin tällä tasolla. Parempi ymmärrys tieteenalasta, joka on välittynyt pääsykokeesta jää nyt saavuttamatta mikä ei välttämättä tue tavoitetta nopeampaan ”opiskelija-aineksen läpivirtaamaan”.”

”Kommentti tai oma tulkintani: tällä hankkeella pyritään yksinkertaisesti saamaan aikaisempaa isompi määrä nuoria aikaisempaa varhaisemmin korkeakouluopintoihin kiinni. Opiskelijan valmiuksien/motivaation sekä alakohtaisen erikoistumisen vaatimusten välinen ”kohtaanto” tulee väistämättä heikkenemään. Tämä tarkoittaa sitä, että kiinnittyminen opintoihin ja alakohtaisen identiteetin vahvistuminen on aikaisempaa selvemmin hakukohteiden itsensä vastuulla. Tämä voi tietysti johtaa kandipolun alun ohjauskäytäntöjen laadun kehittymiseen, mutta realismia on se, että uudistus tulee yhdessä todistusvalinnan uudistusten kanssa entisestään lisäämään yliopistojen kandipolun alun ohjausresurssien tarvetta.”

”Tuo ohjausresurssien tarpeen todennäköinen kasvu on äärimmäisen tärkeä huomio! Valintakoeuudistusta ei voi tehdä ”pullossa”, ajattelematta sen seurauksia opintojen edetessä. Kuvauksen pohjalta tuntuu myös siltä, että maisteriopintoihin tulee paljon intensiivisemmin sitten erikoistumista omaan tieteenalaan, kun sitä ei aiemmin tule. Pakko miettiä miten se vaikuttaa ohjaukseen ja maisteritutkielmien syventymisen tasoon.”

Todistusvalinta on muuttanut siirtymää yliopistoon, kun valtaosa ei osallistu valintakokeeseen. Eri valintatavoilla valituilla tulisi olla samat mahdollisuudet tutustua alaan ja sen erityispiirteisiin jo ennen hakuvaihetta. Valintakoe on tähän tutustuttamiseen liian myöhäinen ajankohta, kun hakija on jo lukinnut hakulomakkeelleen hakukohteet ja sitovan prioriteettijärjestyksen. Yliopistoissa olisi tärkeää tukea siirtymää korkeakoulutukseen sekä kiinnostuksen ja motivaation kehittymistä erityisesti opintojen alkuvaiheessa (Kleemola ym., 2024). Opintoihin ja yliopistoyhteisöön kiinnittymiseen on tärkeä kiinnittää huomiota etenkin ensimmäisen opintovuoden aikana (esim. Korhonen ym., 2019), valintatavasta riippumatta.

”Kiinnostaisi tietää, mitä riskinarviointia tässä vaiheessa on tehty. Mitä jos uudistuksesta tuleekin ihan katastrofi?”

Valintakoeyhteistöitä on ollut olemassa monilla yliopistoaloilla jo pitkään, ja esimerkiksi Åbo Akademin useimpiin koulutusohjelmiin on jo muutaman vuoden ajan valittu opiskelijat yhdellä yhteisellä kokeella, samoin kuin ammattikorkeakouluihin. Tässä uudistuksessa ei siis olla keksimässä täysin uudenlaista tapaa järjestää valintakokeet. Uutta on kuitenkin se, että siirtymä yhteisiin valintakokeisiin tehdään nyt koordinoidusti ja yhtäaikaisesti, kokonaisuutta katsoen. On selvää, että uudistuksen vaikutuksia on tarkasteltava ja mahdollisiin valuvikoihin reagoitava, jos niitä tulevaisuudessa ilmenee.

Photo by Patrick Fore on Unsplash

Yliopistojen valintakokeet uudistuvat 2025 – luonnos uudesta valintakoekokonaisuudesta nyt käsittelyssä yliopistoissa

Jatkossa samalla valintakokeella voi hakea useammalle eri koulutusalalle ja eri yliopistoihin. Uudistuksen myötä valintakokeiden määrä vähenee merkittävästi. Tämä mahdollistaa valintojen aikataulun väljentämisen niin, että todistusvalinnalla valittavien ei tarvitse valmistautua valintakokeisiin.

Valintakokeet ovat yliopistoille merkittävä tapa valita opiskelijoita. Valintakoeuudistuksella halutaan selkeyttää valintakokeiden roolia todistusvalinnan rinnalla. Siinä missä todistusvalinta mittaa hakijoiden menestystä ylioppilaskokeissa, pystytään valintakokeissa painottamaan akateemisten opiskeluvalmiuksien lisäksi kunkin koulutusalan kannalta oleellisia geneerisiä taitoja sekä alaan liittyvää osaamista.

–  Valintakoeuudistuksen yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on antaa hakijoille tosiasiallinen mahdollisuus hakea useampaan eri yliopistoon ja eri koulutusalalle. Uudistuksen toivotaan myös vähentävän nuorten kokemaa kuormitusta, kun jatkossa ei tarvitse valmistautua ja osallistua useampaan eri kokeeseen, Unifin koulutusvararehtorikokouksen puheenjohtaja Marja Sutela kertoo.

Valintakokeiden suuren määrän takia kokeita joudutaan tällä hetkellä järjestämään samanaikaisesti, eikä kaikkia todistusvalinnan tuloksia pystytä julkaisemaan ennen kokeiden pitämistä. Uudistuksen myötä valintakokeet tullaan järjestämään hieman nykyistä myöhemmin, kukin omana ajankohtanaan.

–  Valintakokeiden ajankohdan myöhäistäminen mahdollistaa sen, että hakijat saavat kaikkien hakukohteidensa todistusvalinnan tulokset ennen valintakokeita, Marja Sutela sanoo.

Valintakoeuudistus laajentaa yhteistyötä uusille koulutusaloille

Yliopistoissa nyt käsittelyssä oleva luonnos uudesta valintakoekokonaisuudesta vähentäisi valintakokeiden määrää noin 120 valintakokeesta yhdeksään valintakokeeseen vuonna 2025. Uudistus koskee korkeakoulujen kevään toisessa yhteishaussa mukana olevien koulutusten vuoden 2025 kirjallisia valintakokeita. Uudistuksella ei ole vaikutuksia soveltuvuuskokeisiin, joita käytetään muun muassa opettajankoulutuksissa.

Jokaisessa valintakokeessa on luonnoksen mukaan yhteinen koeosio kaikille hakijoille. Tässä koeosiossa mitataan sellaista osaamista ja valmiuksia, jotka ovat keskeisiä kaikille kokeessa mukana oleville koulutusaloille. Sen lisäksi osassa kokeita on vain tiettyjen alojen hakijoille suunnattuja koeosioita, joissa mitataan näiden koulutusalojen opinnoissa tarvittavia valmiuksia. Hakijan suoritettavaksi tulevat koeosiot määräytyvät sen mukaan, mille koulutusaloille hän on hakenut.

–  Uudistuksesta saadaan maistiaisia jo nyt käynnissä alkavan korkeakoulujen kevään 2024 toisen yhteishaun yhteydessä, kun yhteiskuntatieteiden, humanististen tieteiden sekä terveys- ja hoitotieteiden aloilla nähdään tänä vuonna uusia yliopistojen yhteisiä valintakokeita. Yhteistyö tulee kuitenkin merkittävästi laajenemaan vielä näidenkin koulutusalojen osalta vuoden 2025 opiskelijavalinnoissa, Marja Sutela jatkaa.

Monilla aloilla, kuten tekniikalla ja kasvatustieteillä, on jo vuosikymmenien kokemukset laajoista yliopistojen yhteisistä valintakokeista. Näiden kokemusten mukaan yhteiset valintakokeet toimivat hyvin sekä hakijoiden että yliopistojen näkökulmasta.

Taustaa ja jatkoaskeleet

Yliopistot käynnistivät vuoden 2022 alussa opiskelijavalintojen kehittämishankkeen Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtorien aloitteesta. Hankkeen ensimmäinen vaihe tuli päätökseen vuoden 2023 syksyllä, kun yliopistot julkaisivat uuden todistusvalinnan pisteytyksen vuodelle 2026.

Luonnos uusista valintakoekokonaisuuksista on avoimella kommentointikierroksella Otakantaa.fi-palvelussa 25.4. saakka. Kommentointikierroksen pohjalta yliopistot kehittävät uusien valintakokeiden kokonaisuutta edelleen koulutusalojen välisessä yhteistyössä.

Unifin koulutusvararehtorit antavat esityksen uudesta valintakoekonaisuudesta tämän kesän alussa. Yliopistot päättävät ja julkaisevat korkeakoulujen kevään 2025 toisessa yhteishaussa mukana olevien koulutusten valintaperusteet, mukaan lukien tarkemmat tiedot valintakokeista, Opintopolku.fi-palvelussa vuoden 2024 lokakuun loppuun mennessä.

Photo by Janita Sumeiko on Unsplash

Luonnos valintakoeuudistuksesta julkaistaan 21.3.

Luonnosta valintakokeiden uudesta kokonaisuudesta on valmisteltu viime kuukausien aikana koulutusalojen välisissä yhteistyötapaamisissa sekä viimeisimpänä kuluvalla viikolla sekä hankkeen ohjausryhmässä että valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmässä. Luonnos on nyt valmistumassa vaiheeseen, jossa se on mielekästä julkaista laajalle kommenttikierrokselle.

Seuraava vaihe on luonnoksen esittely torstaina 21.3. järjestettävässä webinaarissa. Ilmoittautuminen on vielä avoinna, ja tilaisuudesta tulee myös tallenne. Tämän jälkeen luonnosta voi kommentoida Otakantaa.fi -palvelussa 25.4. asti. Kommenttien perusteella malliin tehdään tarvittavat muutokset. Koulutusvararehtorit antavat yliopistoille esityksen uudesta valintakokeiden kokonaisuudesta touko-kesäkuun vaihteessa.

Photo by Kelly Sikkema on Unsplash

Uudet valintakokeet keväällä 2025, tuleeko tämä liian pian?

Yliopistojen valintakokeiden kokonaisuus on muutoksen edessä, kun jo ensi vuoden keväällä käytössä on huomattavasti pienempi määrä valintakokeita. Aikataulu on herättänyt jonkin verran kysymyksiä siitä, ehditäänkö näinkin lyhyessä ajassa löytää riittävä yhteisymmärrys siitä, millaisia yhteiset valintakokeet olisivat sekä laatia laadukkaat ja erottelevat valintakokeet, ilman että ensi kevään hakijoita kuormitetaan tarpeettomasti.

Valintakokeiden määrässä tapahtuva muutos on suuri, mutta siihen on valmistauduttu koko hankkeen ajan. Tavoitteet on kirkastettu ja niitä kohti kulkeminen on aloitettu jo pari vuotta sitten, jolloin käynnistettiin myös valintakokeisiin liittyvä tutkimustyö (linkki tutkimusraporttiin). Useilla aloilla on jo hyvissä ajoin alettu myös pohtia, miten valintakoeyhteistyö olisi mahdollista. Hankkeen vetämät keskustelut on käynnistetty hankkeen webinaareissa, ja keskustelua on jatkettu syksyn -23 teematyöpajoissa sekä kuluvan kevään aikana käydyissä yhteistyötapaamisissa. Tämän lisäksi keskusteluja on käyty hankkeen tuottamien materiaalien pohjalta yliopistojen sisäisissä keskusteluissa sekä nykyisten valintakoeyhteistöiden tapaamisissa. Matkan varrella ei ole ilmennyt mitään sellaista, joka estäisi kehittämistyötä etenemästä suunnitellussa aikataulussa.

Miten yliopistoissa ehditään valmistella uudet kokeet?

Valintakoeyhteistyöt eivät ole uusi keksintö, vaan yhteistyötä on tehty jo vuosia, joissain tapauksissa jopa vuosikymmeniä. Viime vuosien valintauudistuksista erityisesti pitkää ennakkovalmistautumista vaativista valintakokeista luopuminen on lisännyt yhteistyön tekemistä entisestään. Kaikki nykyiset yhteistyöt löytyvät yliopistovalinnat.fi -sivuilta. Yliopistoissa on jo paljon kokemusta yhteisten kokeiden tekemisestä ja tätä kokemusta hyödynnetään uusien kokeiden laatimisessa.

Eri koulutusalojen akateemisista asiantuntijoista koostuvia valintakoetyöryhmiä aletaan koota heti kun uusi kokonaisuus on selvillä. Näin kokeiden laatiminen päästään aloittamaan heti syyslukukauden alussa, kuten valintakoeyhteistöissä tähänkin asti on toimittu. Näin kokeiden laatimiselle jää aikaa useampi kuukausi. Koetyöryhmien kokoamisessa on pidettävä huolta siitä, että kaikissa työryhmissä on mukana kokeneita valintakokeiden laatijoita, jolloin kokeet valmistuvat aikataulussa seuraavaa kevättä varten.

Osaavan akateemisen henkilöstön lisäksi yhteisten kokeiden laatiminen ja toteuttaminen vaatii asiantuntevaa hallinnollista koordinaatiota. Jokaiselle kokeelle tulee koordinaattori, joka tekee työtään tiiviissä yhteistyössä muiden koordinaattoreiden kanssa.

Hakijoiden mahdollisuus valmistautua

Valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmän jäsen totesi alkuvuoden kokouksessa oivaltavasti, miten odotamme tulevaisuudelta helposti sellaista varmuutta, jota edes nykyhetki ei meille tarjoa. Hakijanäkökulma on tärkeä pitää mielessä koko kehittämistyön ajan, mutta helposti unohdamme, ettei edes nykyisiä valintakokeita ole lyöty lukkoon vuosiksi eteenpäin, vaan tähänkin asti hakijat ovat saaneet valintaperusteet tietoonsa vasta hakuaikaa edeltävänä syksynä. Muutoksia on siis voinut tulla nopealla aikataululla, ilman että niistä on annettu ennakkoon tarkempaa tietoa.

Nyt tehtävästä uudistuksesta, sen aikataulusta ja tavoitteista on viestitty erityisesti toisen asteen opinto-ohjaajille ja heidän kauttaan hakijoille jo hankkeen alusta eli keväästä 2022 lähtien. Media on uutisoinut yleisellä tasolla valintakokeisiin tulevista muutoksista ensimmäisen kerran jo vuoden 2021 lopulla (esim. Yle 16.11.2021).

Syyskuussa julkaistiin blogipostaus Lukiolaisten ohjaus valintojen muuttuvassa maailmassa siitä, miten toisen asteen opiskelijat ja opinto-ohjaajat voivat valmistautua opiskelijavalinnoissa tapahtuviin muutoksiin. Postauksen yhteenvetona voisi todeta, että yhteiset valintakokeet eivät muuta tiettyjä periaatteita: Niillä aloilla, joilla tieto on kumuloituvaa, täytyy hakijalla olla tietyt tiedot ja taidot ennen opintojen alkamista. Toisaalta yleiset korkeakouluvalmiudet ovat tärkeitä alalla kuin alalla.

 

Photo by Tamanna Rumee on Unsplash

Alkuvuoden kuulumisia

Yliopistoissa käyty sisäisiä keskusteluja valintakokeiden kehittämisestä

Yliopistoille toimitettiin tammikuussa materiaali, jonka pohjalta yliopistojen ja alojen sisällä on käyty keskusteluja valintakokeiden kehittämisestä sekä uusista valintakokeista. Materiaalissa on esiteltynä ensimmäinen malli uudesta valintakoekokonaisuudesta. Valintakoemallia jatkotyöstetään keskusteluissa esiin nousseiden kommenttien ja muutosehdotusten perusteella.

Valintakoeyhteistyötapaamiset

Syksyllä 2023 järjestettiin teematyöpajat, joissa aloitettiin keskustelu siitä, mitä valintakokeen tulisi kullakin alalla mitata. Näiden teematyöpajojen pohjalta on työstetty nyt keskustelutettuna ollut ensimmäinen malli valintakokeiden kokonaisuudesta.

Helmikuun aikana järjestetään koulutusten vastuuhenkilöille suunnatut tapaamiset, joiden tarkoituksena on saavuttaa yhteisymmärrys siitä, minkä alojen kesken aletaan työstää yhteistä valintakoetta. Tapaamisiin kutsutut alat ja ajankohdat löytyvät tältä blogin sivulta. Osalla aloista järjestetään jatkotapaamisia maaliskuun aikana.

Valintakoewebinaari 21.3. klo 9–11 (Zoom)

Webinaarissa esitellään tutkimuksen, syksyn teematyöpajojen sekä kevään keskustelujen ja valintakoetapaamisten pohjalta valmisteltu luonnos valintakokeiden kokonaisuudesta. Lisäksi kuullaan kommenttipuheenvuoroja opiskelijoilta sekä akateemiselta henkilöstöltä.

Webinaarin jälkeen yliopistoilla ja sidosryhmillä on mahdollisuus kommentoida luonnosta Otakantaa.fi-palvelussa.

Ilmoittautuminen on avoinna 20.3. asti. Ohjelma, ilmoittautumislinkki ja webinaarin jälkeen myös tallenne löytyvät hankkeen tältä blogin sivulta.

Ajankohtaista viestinnästä

Helsingin Sanomat julkaisi 30.1. jutun Pistekikkailusta tehdään loppu lukioissa: Näin yliopistojen todistusvalinta muuttuu. Artikkelia varten on haastateltu Jyväskylän yliopiston vararehtori Marja-Leena Laaksoa, joka toimi todistusvalinnan kehittämisen aikaan puheenjohtajana hankkeen ohjausryhmässä, Unifin koulutusvararehtorikokouksessa sekä todistusvalinnan asiantuntijatyöryhmässä.

 

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Valintakokeiden labyrintissa – kirjoittajavieraana Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen Jenni Suutari

Aikanaan hakiessani yliopistoon tuskailin tunteja hakukohteiden järjestyksen ja jokaisen hakukohteen erilaisten valintaperusteiden ja -menettelyiden kanssa, jotta voisin maksimoida mahdollisuuteni päästä opiskelemaan. Olin haaveillut politiikan tutkimuksen opinnoista, joita on mahdollista suorittaa kuudessa eri yliopistossa: Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Jokaisessa hakukohteessa järjestettiin hakuaikanani oma valintakoe, joista jokaisessa oli eri ennakkomateriaali. Sen lisäksi kokeet järjestettiin hyvin lähellä toisiaan tai päällekkäisinä päivinä.

Tämän yhtälön seurauksena minulla ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta hakea jokaiseen politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmaan, sillä kuuden eri hakukohteen ennakkomateriaalien sisäistäminen ja useampaan kokeeseen osallistuminen olisivat vaatineet taloudellisia ja ajallisia resursseja, joita minulla ei ollut. Siispä minun kannatti laittaa kaikki munat yhteen koriin.

Merkittävä osa hakijoista kohtaa kuvailemani tilanteen joka kevät hakiessaan yliopistoon. Vuosittain järjestettävästä noin 130 valintakokeesta vain noin 15 prosenttia on alakohtaisia yhteisvalintakokeita. Suurin osa kokeista on hakukohdekohtaisia, eli monella alalla hakija joutuu taktikoimaan, mihin hakukohteeseen laittaa panoksensa, vaikka opiskelupaikkakunnalla ei olisikaan hakijalle merkitystä.

Valintakokeet ovat käyttöönotostaan lähtien 1960-luvulta tarjonneet laajemmalle joukolle aiemmasta opintomenestyksestä riippumattoman mahdollisuuden päästä korkeakouluun. Valintakoevalintaväylä kytkeytyy siten vahvasti koulutukselliseen tasa-arvoon. Etenkin todistusvalintaväylän laajentamisen jälkeen valintakokeiden aseman säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää, jotta yliopistokoulutus on jatkossakin saavutettavaa myös ammatillisen toisen asteen suorittaneille ja niille, jotka eivät tule yliopistoon suoraan toiselta asteelta sekä niille, joiden ylioppilaskokeet menivät penkin alle tai jotka valitsivat kirjoittaa alan todistusvalinnan pisteytyksen kannalta epäsuotuisia aineita.

Hakukohdekohtaiset valintakokeet ovat kuitenkin merkittävä este yliopistokoulutuksen saavutettavuudelle. Useiden kokeiden järjestäminen venyttää siirtymää toiselta asteelta korkea-asteelle, jos hakija voi panostaa vain yhteen tai korkeintaan muutamaan kokeeseen yhdellä hakukierroksella sen sijaan, että voisi hakea yhdellä kokeella hakea alan kaikkiin tutkinto-ohjelmiin. Hakukohdekohtaisia kokeita ei myöskään voida perustella tutkinto-ohjelman erityisyydellä, sillä monilla aloilla valintakokeiden sisällöt ja alalla vaaditut esitiedot ja -taidot vastaavat toisiaan.

On hakijoiden etu, että tämä este puretaan osana käynnissä olevaa opiskelijavalintahanketta. Monelle varmasti ensisijaista olisi päästä opiskelemaan haluamaansa alaa riippumatta kaupungista ja yliopistosta, jossa tutkinto-ohjelma sijaitsee. Alakohtaisiin valintakokeisiin siirtymisellä on ollut myös positiivisia yhteiskunnallisia seurauksia. Siirtymä on esimerkiksi lääketieteen ja oikeustieteen aloilla lisännyt sosiaalista ja alueellista liikkuvuutta ja tasa-arvoa, sillä useampi alalle valituista opiskelijoista on lähtöisin pienituloisesta tai matalamman koulutustason perheestä ja kotoisin kauempaa yliopistokaupungista. Yhteisvalintakokeiden myötä hakija voi hakea useampaan haluamaansa kohteeseen uhraamatta mahdollisuuksia muualla.

Valintakokeita yhdistettäessä on kuitenkin varmistettava, että kokeista ei synny ylioppilaskirjoitusten toisintoa, jotta hakutavat eivät yksipuolistu tai hakijoita ei tuplatestata. Kehittämishankkeessa tulee varmistaa, että opiskelijavalintajärjestelmässämme on jatkossakin keskenään erilaisia väyliä yliopistoon, sillä se tukee erilaisten oppijoiden ja hakijoiden mahdollisuuksia osoittaa oma soveltuvuutensa ja motivaationsa opintoihin. Kokeista ei tule myöskään muodostaa liian laajoja, alakohtaiset rajat ylittäviä kokonaisuuksia, sillä edellytykset mitata alakohtaisesti relevanttia osaamista ja soveltuvuutta voivat liian laajojen kokeiden myötä kadota.

Valintakokeiden digitalisointi, johon opiskelijavalintojen kehittämishanke valintakokeiden yhdistämisen lisäksi tähtää, on huolellisesti toteutettuna positiivinen asia. Kehittämistyössä on pidettävä mielessä, että yliopistoon hakee esimerkiksi iältään tai koulutus- ja perhetaustaltaan moninainen joukko ihmisiä, minkä vuoksi yhdenmukainen menettely ei aina takaa menettelyn yhdenvertaisuutta. On tärkeää, että tietojärjestelmien saavutettavuus pilotoidaan ominaisuuksiltaan moninaisella testiryhmällä digitaalisiin kokeisiin siirtymisen yhteydessä ja kaikilla on mahdollisuus osallistua valintakokeeseen riippumatta siitä, omistaako yhteensopivan laitteen. Hakijalle on mahdollistettava valintakoeyhteensopivan laitteen lainaaminen valintakokeen suorittamispaikasta riippumatta ja tietojärjestelmän testaaminen ja käytön harjoittelu on mahdollistettava hakijalle ennen koetta.

Kun hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan, eivät valintakokeen pisteeni aivan riittäneet valituksi tulemiseen. Jos olisin voinut hakea samalla valintakokeella useampaan eri tutkinto-ohjelmaan, olisi tilanne voinut olla toinen. Kirjoittaessani tätä blogia tutustuin tarkemmin oman alani nykyisiin valintaperusteisiin ja ilokseni huomasin, että ensi keväänä järjestetään ensimmäistä kertaa yhteiskunnallisen alan yhteisvalintakoe. Vaikka kokeessa ei ole vielä kaikki tutkinto-ohjelmat mukana, hakijan kannalta askeleita parempaan suuntaan on otettu. Kehitettävää koko valintakoelabyrintista löytyy kuitenkin vielä, minkä vuoksi valintakoekokonaisuuden selkeyttämiseen ja kokeiden yhdistelemiseen sekä määrän vähentämiseen tähtäävä kehittämishanke on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen.

Jenni Suutari

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen

Valintakoewebinaarin Q&A

Hanke järjesti 29.9. valintakoevalintaan keskittyvän webinaarin. Webinaarin aikana osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja käydä keskustelua Zoomin Q&A-toiminnon avulla. Alle on koottu muutamia näistä kysymyksistä, sekä niihin annettuja vastauksia. Kysymyksiä on yhdistelty ja osaa kysymyksistä on muokattu useampaa alaa koskevaksi. Vastauksissa on hyödynnetty webinaarin aikana annettuja vastauksia, mutta hankkeen projektiryhmä on myös täydentänyt niitä tätä blogipostausta varten.

Yksi webinaarin puheenvuoroista keskittyi kokemuksiin ja tutkimukseen liittyen valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen (VAKAVA), mikä selittää kyseiseen kokeeseen keskittyvät kysymykset. Webinaarin tallenteen ja materiaalit löydät webinaarit-sivulta.

”Onko lähtökohta se, että kaikki alat menevät yhteiseen yhteen kokeeseen joka tapauksessa?”

Tämä skenaario on nähty koulutusvararehtorien mukaan epärealistisena jo hanketta käynnistäessä. Kaikille yhteinen koe ei ole tavoitteena, vaan kokeiden määrää pyritään vähentämään lisäämällä yhteistyötä.

”Onko tutkittua tietoa siitä, riippuuko opiskelumenestys valintatavasta (todistusvalinta vs. valintakoevalinta), etenkin niiden koulutusalojen kohdalla, joiden valintakoe perustuu lukion oppimäärään? Yliopistojen kannaltahan valintakokeiden järjestämisestä tulisi olla jotain hyötyä. Onko siis näyttöä siitä, että yliopistot saavat parempia opiskelijoita todistusvalinnalla ja valintakokeella kuin pelkällä todistusvalinnalla?”

Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhosen mukaan tähän liittyen on tehty joitain analyysejä. Esim. rinnakkain toteutetun todistusvalintahankkeen tulosten mukaan sekä todistusvalintapisteet että koevalintapisteet ennustavat 1. lukuvuoden opintomenestystä, eikä näiden yhteyksien välillä ole selvää eroa. Toisaalta Suhosen ja Kuuppelomäen analyysien mukaan DIA-valinnassa koevalinnan pisteet ovat ennustaneet paremmin valmistumistodennäköisyyttä, vaikka DIA-valinnassa valintakokeet ovat perustuneet lukion oppimäärään. Valintakokeista näyttäisi siis olleen hyötyä hyvien opiskelijoiden valinnassa. Toki aihetta kannattaa tutkia vielä lisää, esimerkiksi sitten, kun opiskelijavalintauudistuksesta on kulunut riittävästi aikaa, jotta sen vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida.

Webinaariin osallistujan mukaan ainakin hänen oppiaineessaan ero näkyy selvästi siten, että valintakokeella valitut suorittavat 1. opiskeluvuoden aikana keskimäärin 10 op enemmän, kuin todistusvalinnalla valitut – avoimen yliopiston väylällä valitut vielä tätäkin enemmän. Osalla todistusvalinnalla valituista opintopistekertymä on hyvin pieni, mikä painaa keskiarvoa alaspäin.

”Sisällöllisesti etävalintakurssi antaa hakijalle erinomaisen ymmärryksen siitä, mitä ala todella on. Valintakurssin idea on vähän päinvastainen kuin nopeasti suorittava yhdistävä valintakoe, sillä kurssi vie enemmän aikaa kuin yhden päivän aikana tehty koe. Kenties tässä keskustelussa valintakokeesta on hyvä pitää esillä myös erilaisten avoimen väylien kehittäminen.”

Tutkija Virve Murto totesi, että on kiinnostavaa, ettei ennakkomateriaali ole aina perinteistä luettavaa tekstiä. Hyvä kysymys onkin, kuka opetusta tarjoaa ennalta, yliopiston toimija vai yksityiset valmennuskursseja järjestävät organisaatiot.

Etävalintakursseissa ongelmana on myös se, että kurssin todellista suorittajaa ei voida varmuudella tietää.

”Tietyillä aloilla työskentely vaatii ihmisiltä myös vuorovaikutustaitoja. Miten yhteisvalinta (todistuspisteet ja/tai valintakoe) voisi mitata vuorovaikutustaitoja?”

Kirjallisissa valintakokeissa vuorovaikutustaitojen mittaaminen on haastavaa, joten tutkija Jukka-Pekka Jänkälä ehdottaa vuorovaikutustaitojen mittaamiseen erillistä soveltuvuuskoetta.

Toisaalta vuorovaikutustaitoja voisi opettaa opintojen yhteydessä, jolloin niitä ei ole välttämätön mitata vielä opintoihin hakeutuessa.

”Onkohan Otuksen tekemistä kolmesta osatutkimuksesta tulossa Otuksen puolesta vielä noiden kaikkien kolmen tutkimuksen havaintojen yhteenveto, johtopäätökset ja toimenpidesuositukset?”

Otuksen ja Laboren tekemässä tutkimusraportissa on johtopäätös-/pohdintaluku, mutta tutkija Jukka-Pekka Jänkälän mukaan yksityiskohtaiset toimintasuositukset rajoittuvat siihen, että oppiaineiden tulisi perehtyä toistensa valintakokeisiin, mikäli eivät ole sitä vielä tehneet. Sen perusteella voi arvioida a) valintakokeen tarkoitusta tilanteessa, jossa vähintään puolet tulee valituksi todistusvalinnalla; b) sisältöä sen näkökulmasta mitä koe mittaa; ja c) yhteistyömahdollisuuksia, eli olisiko mahdollista tehdä kokonaan tai osittain yhteinen koe. Tarvitaan siis paikallisia oppiaineiden ja yliopistojen välisiä keskusteluja. Tutkimusryhmällä ei ole riittävää tietoa hakukohteista kohdennettujen suositusten antamista varten. Tutkimusten loppuraportit löytyvät blogin tältä sivulta.

”Suosiiko (esim. VAKAVA-) koe hakijoita, joilla on jo akateemisia opintoja taustalla, tai jopa aiempi korkeakoulututkinto?”

Valintakoe mittaa usein niitä valmiuksia tai taitoja, jotka kehittyvät korkeakouluopintojen aikana. Aiempia akateemisia opintoja tehneet hakijat ovat valintakokeissa keskimäärin vahvemmassa asemassa, mutta ensikertalaiskiintiöt tasaavat hakijoiden välistä eroa.

”Mihin perustuu se, että VAKAVA-kokeessa tulisi olla kognitiivisesti vaativampia tehtäviä? Edellyttääkö opiskelu kasvatusaloilla niitä ja eikö niitä voi oppia opintojen aikana? Onko sellainen kasvatusalan opiskelija huono, joka kuitenkin pärjää matalamman kognitiivisen tason tehtävissä ja soveltavuuskokeessa hyvin?”

Kysymykset keskittyvät kasvatusalan valintakokeeseen, mutta asiaa voi ajatella myös muihin aloihin soveltaen. Kognitiivisesti vaativammilla tehtävillä saadaan lisättyä kokeen erottelevuutta. Etenkin hakupainealojen (esim. monet kasvatusalan hakukohteet) kohdalla etusijalle voidaan laittaa sellaiset opiskelijat, joilla on jo vahvat tiedonkäsittelyn taidot.

”Miten kontrolloidaan arvaamis- ja poissulkemistekniikkoja monivalintakokeessa. Voiko siis sanoa, että tehtävä mittaa ”korkeamman tason” taitoja, jos tehtävässä voi vastata oikein arvaamalla?”

Monissa monivalintakokeissa vääristä vastauksista annetaan miinuspisteitä. Esimerkiksi webinaarissa puhujana olleen Riitta-Leena Metsäpellon mukaan VAKAVA-kokeen puheenjohtaja Jouni Peltonen on linjannut, että VAKAVA-kokeessa arvaamalla täytetyn kokeen pistemäärän odotusarvo on 0, eli sama kuin vastaamatta jättäminen. Monivalintakoe ei siis tarkoita sitä, että hakija voisi tulla ”vahingossa” valituksi.

 

Photo by Diego PH on Unsplash

Lukiolaisten ohjaus valintojen muuttuvassa maailmassa

Lukuvuosi 2023–24 on käynnistynyt jo tovi sitten. Kymmenet tuhannet uudet opiskelijat ovat aloittaneet lukiotaipaleensa ympäri Suomea, ja pohtivat, mitä valinnaisia opintoja tulisivat lukion aikana suorittamaan. Samaan aikaan kymmenet tuhannet lukion toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat tekevät lopullisia päätöksiä siitä, mitä ylioppilaskokeita tulisivat kirjoittamaan. Viimeistään lukion loppuvaiheilla kukin joutuu miettimään, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen. Näiden pohdintojen lisäksi monia myös varmasti mietityttää, miten yliopistojen opiskelijavalintojen muuttuminen vaikuttaa omiin suunnitelmiin.

Vuonna 2026 käyttöön otettava todistusvalinnan pisteytys on nyt julkaistu yliopistovalinnat.fi-sivustolla. Muilta osin valintaperusteet julkaistaan Opintopolussa aina hakukierrosta edeltävänä syksynä. Vaikka monilta osin valintaperusteet ovatkin usein pysyneet hakukierroksesta toiseen hyvin samanlaisina, ovat muutokset aina mahdollisia.

Yliopistojen valintakokeita ollaan parhaillaan kehittämässä vuodelle 2025. Tavoitteena on vähentää valintakokeita siten, että yhdellä kokeella voi jatkossa hakea entistä useammalle alalle ja entistä useampaan yliopistoon. Näin ollen kaikkiin nykyisiin valintakokeisiin voi tulla isojakin muutoksia. Vuoden 2025 valintakokeiden tarkemmat tiedot julkaistaan valintaperusteiden yhteydessä syksyllä 2024. Valintakokeiden kehittämisestä tiedotetaan kuitenkin työn edetessä, ja on todennäköistä, että jo ensi kesänä pystymme antamaan enemmän tietoa siitä, miltä valintakokeet tulevat vuonna 2025 näyttämään.

Miten sitten lukiolaisen pitäisi tulkita ylioppilastodistuksen pisteytykseen tehtyjä muutoksia? Entä miten lukiolainen voi ennakoida valintakokeisiin tulevia muutoksia?

Yliopistojen viesti lukiolaisille on, että lukion valinnaisina opintoina kannattaa opiskella sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Samat kiinnostuksen kohteet ohjaavat myös sitä, minkä alan opintoihin nuori pyrkii lukion jälkeen, joten on todennäköistä, että oman kiinnostuksen mukaan tehdyt lukio-opinnot antavat sen alan kannalta keskeistä osaamista, jolle nuori päätyy hakemaan. Tällaisesta osaamisesta on hyötyä niin todistusvalinnassa, valintakokeeseen valmistautuessa kuin itse opinnoissakin. Itseä kiinnostavista aineista on myös helpompaa kirjoittaa hyvä arvosana ja näin varmistaa parhaat mahdolliset todistuspisteet. Lisäksi kaikkien kannattaa lukiossa panostaa äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun (mukaan lukien S2- ja R2-oppimäärät), sillä kaikilla aloilla tarvitaan kyseisen oppiaineen antamia geneerisiä taitoja.

Tietoa uusista valintakokeista tulee verrattain myöhään, mutta lukiolaisen ei kannata huolestua. Hakijalle uusien valintakokeiden kokonaisuus tulee näkymään eniten siten, että hän voi hakea useampaan eri hakukohteeseen – ja jopa eri aloille – samalla valintakokeella. Yliopistot ovat useilla aloilla luopuneet jo vuosia sitten pitkää valmistautumista vaativista valintakokeista, eivätkä uudet valintakokeet tuo pitkän valmistautumisen valintakokeita takaisin, vaan ennakkomateriaalien määrä tullee ennemminkin vähentymään entisestään.

Opetus yliopistoissa lähtee kuitenkin siitä olettamuksesta, että uusilla opiskelijoilla on tietyt valmiudet alan opintoihin. Valmiuksilla tarkoitetaan osaamista, joka on hankittu jo toisen asteen opintojen aikana. Osalla aloista valmiudet liittyvät enemmän geneeriseen osaamiseen, kun taas osalla aloista vaaditaan, että uusilla opiskelijoilla on alan opintojen kannalta keskeistä substanssiosaamista. Esimerkiksi monissa vieraiden kielten koulutuksissa uusilta opiskelijoilta odotetaan tietyn tasoista kielen osaamista ennalta. Substanssiosaamisen tarve korostuu myös luonnontieteellisillä aloilla, joilla osaaminen on luonteeltaan kumulatiivista. Näitä valmiuksia yliopistot mittaavat opiskelijavalinnoissa – niin todistusvalinnassa kuin valintakokeissakin – nyt ja tulevaisuudessa.

Photo by Hans-Peter Gauster on Unsplash

Alkukesän kuulumiset

Todistusvalinnan pisteytysesitys yliopistojen päätettävänä

Unifin koulutusvararehtorit ovat antaneet 17.5. yliopistojen päätettäväksi esityksen uudesta todistusvalinnan pisteytyksestä. Yliopistot päättävät pisteytyksestä 31.8. mennessä. Tämän jälkeen pisteytyksestä viestitään laajemmin toisen asteen toimijoille ja tuleville hakijoille yliopistovalinnat.fi- sivulla.

Valintakoevalinnan kehittäminen

Seuraavaksi hankkeessa aletaan keskittyä valintakokeiden kehittämiseen. Kesän aikana kootaan mahdollisimman kattavasti eri koulutusalojen edustajista koostuva valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmä, joka aloittaa työskentelynsä syksyllä. Asiantuntijatyöryhmän tarkoituksena on tuoda koulutusalojen näkemyksiä valintakoevalinnan kokonaisuuden valmisteluun.

Syksyllä järjestetään työpajoja, jotka rakentuvat erikseen ilmoitettavien teemojen ympärille. Työpajojen tavoitteena on tunnistaa, minkä koulutusalojen kesken keväällä aletaan valmistella yhteisiä valintakokeita. Työpajoihin ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet yliopistojen henkilöstön jäsenet. Tarkemmat tiedot lisätään elo-syyskuussa tälle sivulle.

Lukusuosituksia

Todistusvalinnan pisteytysesityksen julkaisu herätti mielenkiintoa myös mediassa. Aiheeseen tarttuivat muun muassa Yle (17.5.) ja Helsingin Sanomat (21.5. ja 4.6.).

Hankkeen tilaaman todistusvalintaan liittyvän tutkimuksen raportti on julkaistu 21.6. Myös valintakoevalintaan liittyvä tutkimus julkaistaan kesän aikana. Linkit valmiisiin raportteihin löytyvät tältä sivulta.

Kesäkuussa julkaistiin myös valtioneuvoston kanslian rahoittaman Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin (Uusvalu) -hankkeen loppuraportti. Hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus, tutkijoina Sirkku Kupiainen, Irene Rämä, Laura Heiskala sekä tutkimushankkeen vastuullinen johtaja Risto Hotulainen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa opiskelijavalinnan vaikutuksista lukioihin, ja kiitämme mahdollisuudesta keskustella tutkimuksen tuloksista hankkeen tutkijoiden kanssa jo todistusvalinnan pisteytyksen valmisteluvaiheessa.

Photo by Pauline Heidmets on Unsplash

Todistusvalinnan pisteytysluonnoksen julkaisuwebinaarin Q&A

Todistusvalinnan pisteytysluonnos julkaistiin perjantaina 31.3. Tiistaina 4.4. pidetyssä webinaarissa kuvattiin pisteytyluonnoksen työstämisen prosessi, sekä esiteltiin pisteytysluonnos perusteluineen. Tähän postaukseen on poimittu vastattavaksi Q&A:ssa esitettyjä kysymyksiä.

”Voiko taulukoiden koulutusalajaotteluun toivoa vielä tässä vaiheessa muutosta?”

Ehdottomasti voi. Lausuntokierros on käynnissä Otakantaa-palvelussa 21.4. saakka, ja kaikki muutosehdotukset perusteluineen pyydetään antamaan lausuntona, jotta ne tulevat huomioiduksi varsinaista pisteytysesitystä laadittaessa.

”Astuuko muutos voimaan samanaikaisesti kaikille vai onko siirtymäaika aiemmin yo-tutkinnon suorittaneille?”

Uusi todistusvalinnan pisteytys otetaan käyttöön vuonna 2026, eikä aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneille ole erillistä siirtymäaikaa.

”Miten ammattikoululaisten mahdollisuudet hakeutua yliopistoihin on huomioitu?”

Jatkossakin yliopistoon valitaan suuri määrä opiskelijoita myös muilla valintatavoilla (esim. valintakokeilla), jotka ovat avoinna myös ammatillisen tutkinnon suorittaneille.

”Harkittiinko reaalin suhteen mallia, jossa pistemäärä olisi aineen laajuus * arvosana, jolloin pitkän aineen suorittamisesta edelleen palkittaisiin, mutta vaihtoehtona olisi nykyisestä poiketen yhdistää useamman lyhyen aineen pisteet.”

Reaaliaineiden pisteyttämiseksi on pohdittu erilaisia malleja. Sellaisissa malleissa, joissa lukiolainen voi saada saman pistemäärän joko yhdestä laajemmasta aineesta tai useammasta suppeammasta aineesta, on joitain ongelmia. Ensinnäkin tällainen malli on lukiolaisen näkökulmasta hankalammin hahmotettava. Toisekseen malli saattaisi kannustaa taktikoimaan ja tekemään ainevalintoja kurssimäärien pohjalta. Pisteytysluonnoksessa on pyritty selkeään kokonaisuuteen, jossa lukiolaisen ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi valita oppiaineet oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Onko reaaliaineiden muutoksessa uhkana, että oppimäärien suorittaminen valikoituu entistä vahvemmin sen mukaan, mihin opiskelija lukion jälkeen tähtää, ts. opiskelijoiden on aiemmin tiedettävä, mihin haluaa?”

Pisteytysluonnoksessa on pyritty siihen, että lukiolaisen ei tarvitsisi tietää jatko-opintosuunnitelmiaan vielä lukion alkuvaiheessa. Luonnoksessa suurella osalla aloista reaaliaineet on jaettu kahteen eri luokkaan siten, että alan kannalta keskeisemmät reaaliaineet tuottavat enemmän pisteitä. Piste-ero enemmän ja vähemmän tuottavien reaaliaineiden välillä on kuitenkin kohtuullinen, joten vaikka lukiolainen olisi valinnut hakukohteensa kannalta vähemmän pisteitä tuottavan reaaliaineen, voi hän silti tulla hyväksytyksi todistusvalinnassa. On hyvä muistaa, että lähes millään alalla ei tarvitse päästä lähellekään maksimipisteitä tullakseen hyväksytyksi todistusvalinnassa, vaan hyvä suoritus riittää. Kuten pisteytysluonnoksessakin todetaan, on syytä olettaa, että lukiolainen valitsee melko luontaisesti hakemansa alan kannalta ns. oikeat aineet, jos hän saa tehdä lukion ainevalinnat sekä jatko-opintosuunnitelmansa oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Edelleen herättää ajatuksia siitä, että pitkä kieli ja lyhyt matematiikka tuottavat samat pisteet. Onko tälle jokin perustelu?”

Pisteytysluonnoksessa suurin osa L-arvosanan pisteistä määräytyy nykyisen pisteytyksen mukaisesti. Tästä logiikasta on poikettu joidenkin oppiaineiden kohdalla, mutta poikkeamat on perusteltu pisteytysluonnoksessa. Esimerkiksi pitkän vieraan kielen ja lyhyen matematiikan laudaturin tuottamat pistemäärät ovat samat kuin nykyisessä pisteytysmallissa, eikä tämän muuttamiselle ole nähty tarvetta. Pitkän kielen ja lyhyen matematiikan välisen piste-eron ei nähdä ohjaavan valintoja, sillä nämä valinnat eivät ole toisiaan poissulkevia, toisin kuin esimerkiksi valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä.

”Onko tehty sellaisia simulaatioita, joissa on analysoitu nykyisen pisteytysmallin tuomat käyttäytymismuutokset ja sen pohjalta mallinnettu käyttäytymismuutoksia uudelle pisteytystaulukolle?”

Tällaisia simulaatiotuloksia ei valitettavasti ole ollut käytettävissä pisteytysluonnosta laadittaessa.

”Aikovatko yliopistot muokata myös valintakokeitaan niin että niissä ei ole ristiriitaa todistusvalinnan kanssa. Esimerkkinä lääketiede: jos psykologiasta saa saman verran pisteitä kuin fysiikasta se saattaa kannustaa opiskelemaan psykologiaa fysiikan sijasta. Tässä opiskelija saattaa tehdä karhunpalveluksen itselleen, jos ei pääsekään todistusvalinnalla sisään. Onko tarkoitus muuttaa lääketieteen valintakoevaatimuksia myös?”

Todistusvalinnan lisäksi myös valintakokeita ollaan kehittämässä, mutta tämä työ on vasta alkamassa. Vielä ei siis ole käsitystä siitä, mitä tämä yksittäisten alojen, kuten lääketieteen osalta tarkoittaa. Opiskelijavalinnat ovat kuitenkin kokonaisuus, jossa eri valintaväylät täydentävät toisiaan, joten valintakokeiden kehittämistyössä on tärkeä huomioida myös todistusvalinta.

 

Photo by Ana Municio on Unsplash