Alkuvuoden kuulumisia

Yliopistoissa käyty sisäisiä keskusteluja valintakokeiden kehittämisestä

Yliopistoille toimitettiin tammikuussa materiaali, jonka pohjalta yliopistojen ja alojen sisällä on käyty keskusteluja valintakokeiden kehittämisestä sekä uusista valintakokeista. Materiaalissa on esiteltynä ensimmäinen malli uudesta valintakoekokonaisuudesta. Valintakoemallia jatkotyöstetään keskusteluissa esiin nousseiden kommenttien ja muutosehdotusten perusteella.

Valintakoeyhteistyötapaamiset

Syksyllä 2023 järjestettiin teematyöpajat, joissa aloitettiin keskustelu siitä, mitä valintakokeen tulisi kullakin alalla mitata. Näiden teematyöpajojen pohjalta on työstetty nyt keskustelutettuna ollut ensimmäinen malli valintakokeiden kokonaisuudesta.

Helmikuun aikana järjestetään koulutusten vastuuhenkilöille suunnatut tapaamiset, joiden tarkoituksena on saavuttaa yhteisymmärrys siitä, minkä alojen kesken aletaan työstää yhteistä valintakoetta. Tapaamisiin kutsutut alat ja ajankohdat löytyvät tältä blogin sivulta. Osalla aloista järjestetään jatkotapaamisia maaliskuun aikana.

Valintakoewebinaari 21.3. klo 9–11 (Zoom)

Webinaarissa esitellään tutkimuksen, syksyn teematyöpajojen sekä kevään keskustelujen ja valintakoetapaamisten pohjalta valmisteltu luonnos valintakokeiden kokonaisuudesta. Lisäksi kuullaan kommenttipuheenvuoroja opiskelijoilta sekä akateemiselta henkilöstöltä.

Webinaarin jälkeen yliopistoilla ja sidosryhmillä on mahdollisuus kommentoida luonnosta Otakantaa.fi-palvelussa.

Ilmoittautuminen on avoinna 20.3. asti. Ohjelma, ilmoittautumislinkki ja webinaarin jälkeen myös tallenne löytyvät hankkeen tältä blogin sivulta.

Ajankohtaista viestinnästä

Helsingin Sanomat julkaisi 30.1. jutun Pistekikkailusta tehdään loppu lukioissa: Näin yliopistojen todistusvalinta muuttuu. Artikkelia varten on haastateltu Jyväskylän yliopiston vararehtori Marja-Leena Laaksoa, joka toimi todistusvalinnan kehittämisen aikaan puheenjohtajana hankkeen ohjausryhmässä, Unifin koulutusvararehtorikokouksessa sekä todistusvalinnan asiantuntijatyöryhmässä.

 

Photo by Aaron Burden on Unsplash

Valintakokeiden labyrintissa – kirjoittajavieraana Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen Jenni Suutari

Aikanaan hakiessani yliopistoon tuskailin tunteja hakukohteiden järjestyksen ja jokaisen hakukohteen erilaisten valintaperusteiden ja -menettelyiden kanssa, jotta voisin maksimoida mahdollisuuteni päästä opiskelemaan. Olin haaveillut politiikan tutkimuksen opinnoista, joita on mahdollista suorittaa kuudessa eri yliopistossa: Helsingin, Turun, Tampereen, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Jokaisessa hakukohteessa järjestettiin hakuaikanani oma valintakoe, joista jokaisessa oli eri ennakkomateriaali. Sen lisäksi kokeet järjestettiin hyvin lähellä toisiaan tai päällekkäisinä päivinä.

Tämän yhtälön seurauksena minulla ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta hakea jokaiseen politiikan tutkimuksen tutkinto-ohjelmaan, sillä kuuden eri hakukohteen ennakkomateriaalien sisäistäminen ja useampaan kokeeseen osallistuminen olisivat vaatineet taloudellisia ja ajallisia resursseja, joita minulla ei ollut. Siispä minun kannatti laittaa kaikki munat yhteen koriin.

Merkittävä osa hakijoista kohtaa kuvailemani tilanteen joka kevät hakiessaan yliopistoon. Vuosittain järjestettävästä noin 130 valintakokeesta vain noin 15 prosenttia on alakohtaisia yhteisvalintakokeita. Suurin osa kokeista on hakukohdekohtaisia, eli monella alalla hakija joutuu taktikoimaan, mihin hakukohteeseen laittaa panoksensa, vaikka opiskelupaikkakunnalla ei olisikaan hakijalle merkitystä.

Valintakokeet ovat käyttöönotostaan lähtien 1960-luvulta tarjonneet laajemmalle joukolle aiemmasta opintomenestyksestä riippumattoman mahdollisuuden päästä korkeakouluun. Valintakoevalintaväylä kytkeytyy siten vahvasti koulutukselliseen tasa-arvoon. Etenkin todistusvalintaväylän laajentamisen jälkeen valintakokeiden aseman säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää, jotta yliopistokoulutus on jatkossakin saavutettavaa myös ammatillisen toisen asteen suorittaneille ja niille, jotka eivät tule yliopistoon suoraan toiselta asteelta sekä niille, joiden ylioppilaskokeet menivät penkin alle tai jotka valitsivat kirjoittaa alan todistusvalinnan pisteytyksen kannalta epäsuotuisia aineita.

Hakukohdekohtaiset valintakokeet ovat kuitenkin merkittävä este yliopistokoulutuksen saavutettavuudelle. Useiden kokeiden järjestäminen venyttää siirtymää toiselta asteelta korkea-asteelle, jos hakija voi panostaa vain yhteen tai korkeintaan muutamaan kokeeseen yhdellä hakukierroksella sen sijaan, että voisi hakea yhdellä kokeella hakea alan kaikkiin tutkinto-ohjelmiin. Hakukohdekohtaisia kokeita ei myöskään voida perustella tutkinto-ohjelman erityisyydellä, sillä monilla aloilla valintakokeiden sisällöt ja alalla vaaditut esitiedot ja -taidot vastaavat toisiaan.

On hakijoiden etu, että tämä este puretaan osana käynnissä olevaa opiskelijavalintahanketta. Monelle varmasti ensisijaista olisi päästä opiskelemaan haluamaansa alaa riippumatta kaupungista ja yliopistosta, jossa tutkinto-ohjelma sijaitsee. Alakohtaisiin valintakokeisiin siirtymisellä on ollut myös positiivisia yhteiskunnallisia seurauksia. Siirtymä on esimerkiksi lääketieteen ja oikeustieteen aloilla lisännyt sosiaalista ja alueellista liikkuvuutta ja tasa-arvoa, sillä useampi alalle valituista opiskelijoista on lähtöisin pienituloisesta tai matalamman koulutustason perheestä ja kotoisin kauempaa yliopistokaupungista. Yhteisvalintakokeiden myötä hakija voi hakea useampaan haluamaansa kohteeseen uhraamatta mahdollisuuksia muualla.

Valintakokeita yhdistettäessä on kuitenkin varmistettava, että kokeista ei synny ylioppilaskirjoitusten toisintoa, jotta hakutavat eivät yksipuolistu tai hakijoita ei tuplatestata. Kehittämishankkeessa tulee varmistaa, että opiskelijavalintajärjestelmässämme on jatkossakin keskenään erilaisia väyliä yliopistoon, sillä se tukee erilaisten oppijoiden ja hakijoiden mahdollisuuksia osoittaa oma soveltuvuutensa ja motivaationsa opintoihin. Kokeista ei tule myöskään muodostaa liian laajoja, alakohtaiset rajat ylittäviä kokonaisuuksia, sillä edellytykset mitata alakohtaisesti relevanttia osaamista ja soveltuvuutta voivat liian laajojen kokeiden myötä kadota.

Valintakokeiden digitalisointi, johon opiskelijavalintojen kehittämishanke valintakokeiden yhdistämisen lisäksi tähtää, on huolellisesti toteutettuna positiivinen asia. Kehittämistyössä on pidettävä mielessä, että yliopistoon hakee esimerkiksi iältään tai koulutus- ja perhetaustaltaan moninainen joukko ihmisiä, minkä vuoksi yhdenmukainen menettely ei aina takaa menettelyn yhdenvertaisuutta. On tärkeää, että tietojärjestelmien saavutettavuus pilotoidaan ominaisuuksiltaan moninaisella testiryhmällä digitaalisiin kokeisiin siirtymisen yhteydessä ja kaikilla on mahdollisuus osallistua valintakokeeseen riippumatta siitä, omistaako yhteensopivan laitteen. Hakijalle on mahdollistettava valintakoeyhteensopivan laitteen lainaaminen valintakokeen suorittamispaikasta riippumatta ja tietojärjestelmän testaaminen ja käytön harjoittelu on mahdollistettava hakijalle ennen koetta.

Kun hain ensimmäistä kertaa opiskelemaan, eivät valintakokeen pisteeni aivan riittäneet valituksi tulemiseen. Jos olisin voinut hakea samalla valintakokeella useampaan eri tutkinto-ohjelmaan, olisi tilanne voinut olla toinen. Kirjoittaessani tätä blogia tutustuin tarkemmin oman alani nykyisiin valintaperusteisiin ja ilokseni huomasin, että ensi keväänä järjestetään ensimmäistä kertaa yhteiskunnallisen alan yhteisvalintakoe. Vaikka kokeessa ei ole vielä kaikki tutkinto-ohjelmat mukana, hakijan kannalta askeleita parempaan suuntaan on otettu. Kehitettävää koko valintakoelabyrintista löytyy kuitenkin vielä, minkä vuoksi valintakoekokonaisuuden selkeyttämiseen ja kokeiden yhdistelemiseen sekä määrän vähentämiseen tähtäävä kehittämishanke on hyvin ajankohtainen ja tarpeellinen.

Jenni Suutari

Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen

Valintakoewebinaarin Q&A

Hanke järjesti 29.9. valintakoevalintaan keskittyvän webinaarin. Webinaarin aikana osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja käydä keskustelua Zoomin Q&A-toiminnon avulla. Alle on koottu muutamia näistä kysymyksistä, sekä niihin annettuja vastauksia. Kysymyksiä on yhdistelty ja osaa kysymyksistä on muokattu useampaa alaa koskevaksi. Vastauksissa on hyödynnetty webinaarin aikana annettuja vastauksia, mutta hankkeen projektiryhmä on myös täydentänyt niitä tätä blogipostausta varten.

Yksi webinaarin puheenvuoroista keskittyi kokemuksiin ja tutkimukseen liittyen valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen (VAKAVA), mikä selittää kyseiseen kokeeseen keskittyvät kysymykset. Webinaarin tallenteen ja materiaalit löydät webinaarit-sivulta.

”Onko lähtökohta se, että kaikki alat menevät yhteiseen yhteen kokeeseen joka tapauksessa?”

Tämä skenaario on nähty koulutusvararehtorien mukaan epärealistisena jo hanketta käynnistäessä. Kaikille yhteinen koe ei ole tavoitteena, vaan kokeiden määrää pyritään vähentämään lisäämällä yhteistyötä.

”Onko tutkittua tietoa siitä, riippuuko opiskelumenestys valintatavasta (todistusvalinta vs. valintakoevalinta), etenkin niiden koulutusalojen kohdalla, joiden valintakoe perustuu lukion oppimäärään? Yliopistojen kannaltahan valintakokeiden järjestämisestä tulisi olla jotain hyötyä. Onko siis näyttöä siitä, että yliopistot saavat parempia opiskelijoita todistusvalinnalla ja valintakokeella kuin pelkällä todistusvalinnalla?”

Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhosen mukaan tähän liittyen on tehty joitain analyysejä. Esim. rinnakkain toteutetun todistusvalintahankkeen tulosten mukaan sekä todistusvalintapisteet että koevalintapisteet ennustavat 1. lukuvuoden opintomenestystä, eikä näiden yhteyksien välillä ole selvää eroa. Toisaalta Suhosen ja Kuuppelomäen analyysien mukaan DIA-valinnassa koevalinnan pisteet ovat ennustaneet paremmin valmistumistodennäköisyyttä, vaikka DIA-valinnassa valintakokeet ovat perustuneet lukion oppimäärään. Valintakokeista näyttäisi siis olleen hyötyä hyvien opiskelijoiden valinnassa. Toki aihetta kannattaa tutkia vielä lisää, esimerkiksi sitten, kun opiskelijavalintauudistuksesta on kulunut riittävästi aikaa, jotta sen vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida.

Webinaariin osallistujan mukaan ainakin hänen oppiaineessaan ero näkyy selvästi siten, että valintakokeella valitut suorittavat 1. opiskeluvuoden aikana keskimäärin 10 op enemmän, kuin todistusvalinnalla valitut – avoimen yliopiston väylällä valitut vielä tätäkin enemmän. Osalla todistusvalinnalla valituista opintopistekertymä on hyvin pieni, mikä painaa keskiarvoa alaspäin.

”Sisällöllisesti etävalintakurssi antaa hakijalle erinomaisen ymmärryksen siitä, mitä ala todella on. Valintakurssin idea on vähän päinvastainen kuin nopeasti suorittava yhdistävä valintakoe, sillä kurssi vie enemmän aikaa kuin yhden päivän aikana tehty koe. Kenties tässä keskustelussa valintakokeesta on hyvä pitää esillä myös erilaisten avoimen väylien kehittäminen.”

Tutkija Virve Murto totesi, että on kiinnostavaa, ettei ennakkomateriaali ole aina perinteistä luettavaa tekstiä. Hyvä kysymys onkin, kuka opetusta tarjoaa ennalta, yliopiston toimija vai yksityiset valmennuskursseja järjestävät organisaatiot.

Etävalintakursseissa ongelmana on myös se, että kurssin todellista suorittajaa ei voida varmuudella tietää.

”Tietyillä aloilla työskentely vaatii ihmisiltä myös vuorovaikutustaitoja. Miten yhteisvalinta (todistuspisteet ja/tai valintakoe) voisi mitata vuorovaikutustaitoja?”

Kirjallisissa valintakokeissa vuorovaikutustaitojen mittaaminen on haastavaa, joten tutkija Jukka-Pekka Jänkälä ehdottaa vuorovaikutustaitojen mittaamiseen erillistä soveltuvuuskoetta.

Toisaalta vuorovaikutustaitoja voisi opettaa opintojen yhteydessä, jolloin niitä ei ole välttämätön mitata vielä opintoihin hakeutuessa.

”Onkohan Otuksen tekemistä kolmesta osatutkimuksesta tulossa Otuksen puolesta vielä noiden kaikkien kolmen tutkimuksen havaintojen yhteenveto, johtopäätökset ja toimenpidesuositukset?”

Otuksen ja Laboren tekemässä tutkimusraportissa on johtopäätös-/pohdintaluku, mutta tutkija Jukka-Pekka Jänkälän mukaan yksityiskohtaiset toimintasuositukset rajoittuvat siihen, että oppiaineiden tulisi perehtyä toistensa valintakokeisiin, mikäli eivät ole sitä vielä tehneet. Sen perusteella voi arvioida a) valintakokeen tarkoitusta tilanteessa, jossa vähintään puolet tulee valituksi todistusvalinnalla; b) sisältöä sen näkökulmasta mitä koe mittaa; ja c) yhteistyömahdollisuuksia, eli olisiko mahdollista tehdä kokonaan tai osittain yhteinen koe. Tarvitaan siis paikallisia oppiaineiden ja yliopistojen välisiä keskusteluja. Tutkimusryhmällä ei ole riittävää tietoa hakukohteista kohdennettujen suositusten antamista varten. Tutkimusten loppuraportit löytyvät blogin tältä sivulta.

”Suosiiko (esim. VAKAVA-) koe hakijoita, joilla on jo akateemisia opintoja taustalla, tai jopa aiempi korkeakoulututkinto?”

Valintakoe mittaa usein niitä valmiuksia tai taitoja, jotka kehittyvät korkeakouluopintojen aikana. Aiempia akateemisia opintoja tehneet hakijat ovat valintakokeissa keskimäärin vahvemmassa asemassa, mutta ensikertalaiskiintiöt tasaavat hakijoiden välistä eroa.

”Mihin perustuu se, että VAKAVA-kokeessa tulisi olla kognitiivisesti vaativampia tehtäviä? Edellyttääkö opiskelu kasvatusaloilla niitä ja eikö niitä voi oppia opintojen aikana? Onko sellainen kasvatusalan opiskelija huono, joka kuitenkin pärjää matalamman kognitiivisen tason tehtävissä ja soveltavuuskokeessa hyvin?”

Kysymykset keskittyvät kasvatusalan valintakokeeseen, mutta asiaa voi ajatella myös muihin aloihin soveltaen. Kognitiivisesti vaativammilla tehtävillä saadaan lisättyä kokeen erottelevuutta. Etenkin hakupainealojen (esim. monet kasvatusalan hakukohteet) kohdalla etusijalle voidaan laittaa sellaiset opiskelijat, joilla on jo vahvat tiedonkäsittelyn taidot.

”Miten kontrolloidaan arvaamis- ja poissulkemistekniikkoja monivalintakokeessa. Voiko siis sanoa, että tehtävä mittaa ”korkeamman tason” taitoja, jos tehtävässä voi vastata oikein arvaamalla?”

Monissa monivalintakokeissa vääristä vastauksista annetaan miinuspisteitä. Esimerkiksi webinaarissa puhujana olleen Riitta-Leena Metsäpellon mukaan VAKAVA-kokeen puheenjohtaja Jouni Peltonen on linjannut, että VAKAVA-kokeessa arvaamalla täytetyn kokeen pistemäärän odotusarvo on 0, eli sama kuin vastaamatta jättäminen. Monivalintakoe ei siis tarkoita sitä, että hakija voisi tulla ”vahingossa” valituksi.

 

Photo by Diego PH on Unsplash

Lukiolaisten ohjaus valintojen muuttuvassa maailmassa

Lukuvuosi 2023–24 on käynnistynyt jo tovi sitten. Kymmenet tuhannet uudet opiskelijat ovat aloittaneet lukiotaipaleensa ympäri Suomea, ja pohtivat, mitä valinnaisia opintoja tulisivat lukion aikana suorittamaan. Samaan aikaan kymmenet tuhannet lukion toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat tekevät lopullisia päätöksiä siitä, mitä ylioppilaskokeita tulisivat kirjoittamaan. Viimeistään lukion loppuvaiheilla kukin joutuu miettimään, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen. Näiden pohdintojen lisäksi monia myös varmasti mietityttää, miten yliopistojen opiskelijavalintojen muuttuminen vaikuttaa omiin suunnitelmiin.

Vuonna 2026 käyttöön otettava todistusvalinnan pisteytys on nyt julkaistu yliopistovalinnat.fi-sivustolla. Muilta osin valintaperusteet julkaistaan Opintopolussa aina hakukierrosta edeltävänä syksynä. Vaikka monilta osin valintaperusteet ovatkin usein pysyneet hakukierroksesta toiseen hyvin samanlaisina, ovat muutokset aina mahdollisia.

Yliopistojen valintakokeita ollaan parhaillaan kehittämässä vuodelle 2025. Tavoitteena on vähentää valintakokeita siten, että yhdellä kokeella voi jatkossa hakea entistä useammalle alalle ja entistä useampaan yliopistoon. Näin ollen kaikkiin nykyisiin valintakokeisiin voi tulla isojakin muutoksia. Vuoden 2025 valintakokeiden tarkemmat tiedot julkaistaan valintaperusteiden yhteydessä syksyllä 2024. Valintakokeiden kehittämisestä tiedotetaan kuitenkin työn edetessä, ja on todennäköistä, että jo ensi kesänä pystymme antamaan enemmän tietoa siitä, miltä valintakokeet tulevat vuonna 2025 näyttämään.

Miten sitten lukiolaisen pitäisi tulkita ylioppilastodistuksen pisteytykseen tehtyjä muutoksia? Entä miten lukiolainen voi ennakoida valintakokeisiin tulevia muutoksia?

Yliopistojen viesti lukiolaisille on, että lukion valinnaisina opintoina kannattaa opiskella sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Samat kiinnostuksen kohteet ohjaavat myös sitä, minkä alan opintoihin nuori pyrkii lukion jälkeen, joten on todennäköistä, että oman kiinnostuksen mukaan tehdyt lukio-opinnot antavat sen alan kannalta keskeistä osaamista, jolle nuori päätyy hakemaan. Tällaisesta osaamisesta on hyötyä niin todistusvalinnassa, valintakokeeseen valmistautuessa kuin itse opinnoissakin. Itseä kiinnostavista aineista on myös helpompaa kirjoittaa hyvä arvosana ja näin varmistaa parhaat mahdolliset todistuspisteet. Lisäksi kaikkien kannattaa lukiossa panostaa äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun (mukaan lukien S2- ja R2-oppimäärät), sillä kaikilla aloilla tarvitaan kyseisen oppiaineen antamia geneerisiä taitoja.

Tietoa uusista valintakokeista tulee verrattain myöhään, mutta lukiolaisen ei kannata huolestua. Hakijalle uusien valintakokeiden kokonaisuus tulee näkymään eniten siten, että hän voi hakea useampaan eri hakukohteeseen – ja jopa eri aloille – samalla valintakokeella. Yliopistot ovat useilla aloilla luopuneet jo vuosia sitten pitkää valmistautumista vaativista valintakokeista, eivätkä uudet valintakokeet tuo pitkän valmistautumisen valintakokeita takaisin, vaan ennakkomateriaalien määrä tullee ennemminkin vähentymään entisestään.

Opetus yliopistoissa lähtee kuitenkin siitä olettamuksesta, että uusilla opiskelijoilla on tietyt valmiudet alan opintoihin. Valmiuksilla tarkoitetaan osaamista, joka on hankittu jo toisen asteen opintojen aikana. Osalla aloista valmiudet liittyvät enemmän geneeriseen osaamiseen, kun taas osalla aloista vaaditaan, että uusilla opiskelijoilla on alan opintojen kannalta keskeistä substanssiosaamista. Esimerkiksi monissa vieraiden kielten koulutuksissa uusilta opiskelijoilta odotetaan tietyn tasoista kielen osaamista ennalta. Substanssiosaamisen tarve korostuu myös luonnontieteellisillä aloilla, joilla osaaminen on luonteeltaan kumulatiivista. Näitä valmiuksia yliopistot mittaavat opiskelijavalinnoissa – niin todistusvalinnassa kuin valintakokeissakin – nyt ja tulevaisuudessa.

Photo by Hans-Peter Gauster on Unsplash

Alkukesän kuulumiset

Todistusvalinnan pisteytysesitys yliopistojen päätettävänä

Unifin koulutusvararehtorit ovat antaneet 17.5. yliopistojen päätettäväksi esityksen uudesta todistusvalinnan pisteytyksestä. Yliopistot päättävät pisteytyksestä 31.8. mennessä. Tämän jälkeen pisteytyksestä viestitään laajemmin toisen asteen toimijoille ja tuleville hakijoille yliopistovalinnat.fi- sivulla.

Valintakoevalinnan kehittäminen

Seuraavaksi hankkeessa aletaan keskittyä valintakokeiden kehittämiseen. Kesän aikana kootaan mahdollisimman kattavasti eri koulutusalojen edustajista koostuva valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmä, joka aloittaa työskentelynsä syksyllä. Asiantuntijatyöryhmän tarkoituksena on tuoda koulutusalojen näkemyksiä valintakoevalinnan kokonaisuuden valmisteluun.

Syksyllä järjestetään työpajoja, jotka rakentuvat erikseen ilmoitettavien teemojen ympärille. Työpajojen tavoitteena on tunnistaa, minkä koulutusalojen kesken keväällä aletaan valmistella yhteisiä valintakokeita. Työpajoihin ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet yliopistojen henkilöstön jäsenet. Tarkemmat tiedot lisätään elo-syyskuussa tälle sivulle.

Lukusuosituksia

Todistusvalinnan pisteytysesityksen julkaisu herätti mielenkiintoa myös mediassa. Aiheeseen tarttuivat muun muassa Yle (17.5.) ja Helsingin Sanomat (21.5. ja 4.6.).

Hankkeen tilaaman todistusvalintaan liittyvän tutkimuksen raportti on julkaistu 21.6. Myös valintakoevalintaan liittyvä tutkimus julkaistaan kesän aikana. Linkit valmiisiin raportteihin löytyvät tältä sivulta.

Kesäkuussa julkaistiin myös valtioneuvoston kanslian rahoittaman Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin (Uusvalu) -hankkeen loppuraportti. Hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus, tutkijoina Sirkku Kupiainen, Irene Rämä, Laura Heiskala sekä tutkimushankkeen vastuullinen johtaja Risto Hotulainen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa opiskelijavalinnan vaikutuksista lukioihin, ja kiitämme mahdollisuudesta keskustella tutkimuksen tuloksista hankkeen tutkijoiden kanssa jo todistusvalinnan pisteytyksen valmisteluvaiheessa.

Photo by Pauline Heidmets on Unsplash

Todistusvalinnan pisteytysluonnoksen julkaisuwebinaarin Q&A

Todistusvalinnan pisteytysluonnos julkaistiin perjantaina 31.3. Tiistaina 4.4. pidetyssä webinaarissa kuvattiin pisteytyluonnoksen työstämisen prosessi, sekä esiteltiin pisteytysluonnos perusteluineen. Tähän postaukseen on poimittu vastattavaksi Q&A:ssa esitettyjä kysymyksiä.

”Voiko taulukoiden koulutusalajaotteluun toivoa vielä tässä vaiheessa muutosta?”

Ehdottomasti voi. Lausuntokierros on käynnissä Otakantaa-palvelussa 21.4. saakka, ja kaikki muutosehdotukset perusteluineen pyydetään antamaan lausuntona, jotta ne tulevat huomioiduksi varsinaista pisteytysesitystä laadittaessa.

”Astuuko muutos voimaan samanaikaisesti kaikille vai onko siirtymäaika aiemmin yo-tutkinnon suorittaneille?”

Uusi todistusvalinnan pisteytys otetaan käyttöön vuonna 2026, eikä aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneille ole erillistä siirtymäaikaa.

”Miten ammattikoululaisten mahdollisuudet hakeutua yliopistoihin on huomioitu?”

Jatkossakin yliopistoon valitaan suuri määrä opiskelijoita myös muilla valintatavoilla (esim. valintakokeilla), jotka ovat avoinna myös ammatillisen tutkinnon suorittaneille.

”Harkittiinko reaalin suhteen mallia, jossa pistemäärä olisi aineen laajuus * arvosana, jolloin pitkän aineen suorittamisesta edelleen palkittaisiin, mutta vaihtoehtona olisi nykyisestä poiketen yhdistää useamman lyhyen aineen pisteet.”

Reaaliaineiden pisteyttämiseksi on pohdittu erilaisia malleja. Sellaisissa malleissa, joissa lukiolainen voi saada saman pistemäärän joko yhdestä laajemmasta aineesta tai useammasta suppeammasta aineesta, on joitain ongelmia. Ensinnäkin tällainen malli on lukiolaisen näkökulmasta hankalammin hahmotettava. Toisekseen malli saattaisi kannustaa taktikoimaan ja tekemään ainevalintoja kurssimäärien pohjalta. Pisteytysluonnoksessa on pyritty selkeään kokonaisuuteen, jossa lukiolaisen ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi valita oppiaineet oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Onko reaaliaineiden muutoksessa uhkana, että oppimäärien suorittaminen valikoituu entistä vahvemmin sen mukaan, mihin opiskelija lukion jälkeen tähtää, ts. opiskelijoiden on aiemmin tiedettävä, mihin haluaa?”

Pisteytysluonnoksessa on pyritty siihen, että lukiolaisen ei tarvitsisi tietää jatko-opintosuunnitelmiaan vielä lukion alkuvaiheessa. Luonnoksessa suurella osalla aloista reaaliaineet on jaettu kahteen eri luokkaan siten, että alan kannalta keskeisemmät reaaliaineet tuottavat enemmän pisteitä. Piste-ero enemmän ja vähemmän tuottavien reaaliaineiden välillä on kuitenkin kohtuullinen, joten vaikka lukiolainen olisi valinnut hakukohteensa kannalta vähemmän pisteitä tuottavan reaaliaineen, voi hän silti tulla hyväksytyksi todistusvalinnassa. On hyvä muistaa, että lähes millään alalla ei tarvitse päästä lähellekään maksimipisteitä tullakseen hyväksytyksi todistusvalinnassa, vaan hyvä suoritus riittää. Kuten pisteytysluonnoksessakin todetaan, on syytä olettaa, että lukiolainen valitsee melko luontaisesti hakemansa alan kannalta ns. oikeat aineet, jos hän saa tehdä lukion ainevalinnat sekä jatko-opintosuunnitelmansa oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Edelleen herättää ajatuksia siitä, että pitkä kieli ja lyhyt matematiikka tuottavat samat pisteet. Onko tälle jokin perustelu?”

Pisteytysluonnoksessa suurin osa L-arvosanan pisteistä määräytyy nykyisen pisteytyksen mukaisesti. Tästä logiikasta on poikettu joidenkin oppiaineiden kohdalla, mutta poikkeamat on perusteltu pisteytysluonnoksessa. Esimerkiksi pitkän vieraan kielen ja lyhyen matematiikan laudaturin tuottamat pistemäärät ovat samat kuin nykyisessä pisteytysmallissa, eikä tämän muuttamiselle ole nähty tarvetta. Pitkän kielen ja lyhyen matematiikan välisen piste-eron ei nähdä ohjaavan valintoja, sillä nämä valinnat eivät ole toisiaan poissulkevia, toisin kuin esimerkiksi valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä.

”Onko tehty sellaisia simulaatioita, joissa on analysoitu nykyisen pisteytysmallin tuomat käyttäytymismuutokset ja sen pohjalta mallinnettu käyttäytymismuutoksia uudelle pisteytystaulukolle?”

Tällaisia simulaatiotuloksia ei valitettavasti ole ollut käytettävissä pisteytysluonnosta laadittaessa.

”Aikovatko yliopistot muokata myös valintakokeitaan niin että niissä ei ole ristiriitaa todistusvalinnan kanssa. Esimerkkinä lääketiede: jos psykologiasta saa saman verran pisteitä kuin fysiikasta se saattaa kannustaa opiskelemaan psykologiaa fysiikan sijasta. Tässä opiskelija saattaa tehdä karhunpalveluksen itselleen, jos ei pääsekään todistusvalinnalla sisään. Onko tarkoitus muuttaa lääketieteen valintakoevaatimuksia myös?”

Todistusvalinnan lisäksi myös valintakokeita ollaan kehittämässä, mutta tämä työ on vasta alkamassa. Vielä ei siis ole käsitystä siitä, mitä tämä yksittäisten alojen, kuten lääketieteen osalta tarkoittaa. Opiskelijavalinnat ovat kuitenkin kokonaisuus, jossa eri valintaväylät täydentävät toisiaan, joten valintakokeiden kehittämistyössä on tärkeä huomioida myös todistusvalinta.

 

Photo by Ana Municio on Unsplash

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on julkaistu 31.3.

Todistusvalinnan pisteytysluonnos on lausuntokierroksella Otakantaa.fi-palvelussa 21.4. saakka.

Lausuntokierroksen pohjalta yliopistot kehittävät pisteytystä edelleen.

 

(Lisäys 31.3. klo 12.21):

Pisteytysluonnoksen luvussa 3.1. olevista taulukoista on jäänyt puuttumaan terveystiedon pisteytys. Tarkista terveystiedon oikea pisteytys kussakin taulukossa liitteestä 1.

Pisteytysluonnoksen luvun 3.1. kolmannessa taulukossa (bio- ja ympäristötieteiden, farmasian, geotieteiden, metsätieteiden ja elintarvike- ja ravitsemustieteiden taulukko) on väärät pistemäärät psykologialle. Tarkista psykologian oikea pisteytys liitteestä 1.

Todistusvalinta uudistuu 2026 – pisteytysluonnos nyt käsittelyssä yliopistoissa

Yliopistojen tavoitteena on selkeyttää todistusvalintaa ja varmistaa, etteivät lukion ainevalinnat tarpeettomasti rajaa mahdollisuuksia hakeutua eri aloille. Näin halutaan vähentää lukiolaisten paineita. Todistusvalinnalla valitaan noin puolet uusista yliopisto-opiskelijoista.

Yliopistot kehittävät sekä todistusvalintaa että valintakokeita niin, että ne tarjoavat hakijoille toisiaan täydentävän ja mahdollisuuksia avaavan kokonaisuuden.

Todistusvalinnan kehittämisessä otetaan huomioon todistusvalinnan vaikutukset lukio-opintoihin ja lukiolaisten jaksamiseen sekä pyritään välttämään mahdollisia negatiivisia ohjausvaikutuksia. Todistusvalinnan kehittämisessä hyödynnetään laajasti tutkittua tietoa.

–  Kehittämistyön yhtenä tärkeimmistä tavoitteista on selkeyttää todistusvalintaa vähentämällä pistetaulukoiden määrää sekä vähentää lukiolaisten paineita. Pisteytysluonnoksessa on pyritty siihen, että lukioaikaiset ainevalinnat eivät tarpeettomasti rajaa hakijan mahdollisuuksia hakeutua todistusvalinnalla häntä kiinnostaville aloille, Unifin koulutusvararehtorikokouksen puheenjohtaja Marja-Leena Laakso sanoo.

Todistusvalinnalla valitaan vuosittain noin puolet uusista ylipisto-opiskelijoista.

Pisteytysluonnos vastaa todistusvalintaan kohdistuneeseen kritiikkiin

Todistusvalintaan on kohdistunut arvostelua julkisuudessa. Muun muassa Lukiolaisten liitto on peräänkuuluttanut todistusvalinnan pisteytykseltä parempaa johdonmukaisuutta.

–  Luonnoksessa pisteytys perustuu entistä vahvemmin siihen, mitkä lukioaineet antavat hakijalle haetun alan kannalta keskeistä osaamista, Marja-Leena Laakso kertoo.

Luonnoksessa reaaliaineiden pisteytystä on samalla myös tasattu niin, että lukiolaisella on paremmat mahdollisuudet valita kirjoitettaviksi aineiksi häntä eniten kiinnostavat reaaliaineet sen sijaan, että valitsisi eniten pisteitä tuottavat aineet.

Äidinkielen osaaminen on tunnistettu kaikilla aloilla keskeiseksi ylipisto-opinnoissa menestymisen kannalta. Siksi äidinkieli ja kirjallisuus antaa pisteytysluonnoksessa aiempaa enemmän pisteitä.

Matematiikan painotus vaihtelee aiempaa selvemmin eri alojen välillä. Matemaattis-luonnontieteellisillä aloilla korostuu tarve lukion pitkän matematiikan oppimäärän antamille taidoille, joten näillä aloilla pitkästä matematiikasta saisi jatkossakin selkeästi paremmat pisteet. Muilla aloilla myös lyhyen matematiikan oppimäärän hallinta antaa hyvät lähtökohdat alan opinnoille, joten pitkän ja lyhyen matematiikan antamia piste-eroja on kavennettu.

–  Haluamme kannustaa kaikkia nuoria matematiikan opiskeluun sekä valitsemaan matematiikan oppimäärä omien valmiuksien ja tavoitteiden mukaan, Marja-Leena Laakso kommentoi.

Vieraiden kielten opiskelu on vähentynyt Suomessa jo pitkään. Yliopistot kantavat huolta Suomen kielivarannon kapenemisesta. Kielten opiskelu on yleissivistävää sekä kehittää viestintä- ja kulttuuritaitoja. Kielten pisteytys on tästä syystä luonnoksessa asetettu reaaliaineiden pisteytyksen tasolle.

Taustaa ja jatkoaskeleet

Yliopistot käynnistivät vuoden 2022 alussa opiskelijavalintojen kehittämishankkeen Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin koulutusvararehtorien aloitteesta.

Todistusvalinnan pisteytyksen luonnos perustuu tutkimukseen sekä laajoihin lukioiden edustajien, lukiolaisten ja muiden sidosryhmien sekä koulutusalojen kanssa käytyihin keskusteluihin.

Pisteytysluonnos on lausuntokierroksella Otakantaa.fi-palvelussa 21.4. saakka. Lausuntokierroksen pohjalta yliopistot kehittävät pisteytystä edelleen.

Yliopistot päättävät keväällä 2026 käyttöön tulevasta todistusvalinnan pisteytyksestä elokuun 2023 loppuun mennessä ja uusi pisteytys julkaistaan yliopistovalinnat.fi-sivustolla syyskuussa 2023.

Photo by mk. s on Unsplash

Opiskelijavalintawebinaarin Q&A-keskustelu

Kehittämishankkeen järjestämät webinaarit saivat jatkoa 16.2. hankkeen järjestäessä yliopistoille, toisen asteen toimijoille sekä muille sidosryhmille yhteisen webinaarin. Webinaarissa kuultiin lisää tutkimushavaintoja hankkeen tilaamista, VATTin, Laboren ja Otuksen toteuttamista tutkimuksista. Lisäksi Sirkku Kupiainen oli kertomassa alustavia havaintoja UUSVALU-hankkeen (Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin) tutkimuksesta. Lukioiden ja lukiolaisten näkökulmaa tuotiin esiin Heini Kelosaaren (SOPO ry) ja Ella Siltasen (Suomen Lukiolaisten liitto) kommenttipuheenvuorojen muodossa.

”Voisiko todistusvalinnan pisteytyksessä käyttää jotakin laadullista mittaria myös kurssimäärien lisäksi?”

Hankkeessa mietitään, millä tavalla eri aineiden pisteytykset voitaisiin määritellä. Laadullisten mittareiden määrittely todistusvalinnan pisteytykseen on haasteellista. Nykyinen todistusvalinnan pisteytys on pohjautunut pitkälti oppimäärän laajuuteen. Tulevaan pisteytysmalliin on hahmoteltu sellaisia vaihtoehtoja, joissa erityisesti ainereaalien osalta kurssimäärä ei ole pistemäärän kannalta merkittävin tekijä.

”Mihin perustuu, että hakija voi päästä opiskelemaan esimerkiksi teologiaa, ilman uskonnon yo-arvosanaa tai edes yhtään uskonnon kouluarvosanaa?”

On tosiaan aloja, joita voi päästä opiskelemaan ilman, että hakija on suorittanut kyseisen aineen ylioppilaskoetta. Pisteytystä on tarkasteltava kokonaisuutena.  Tiedostetaan, että usein hakijoilla on useita eri vaihtoehtoja opiskeltavaksi alaksi. Jos pisteytys on joka alalla kovin omanlaisensa, johtaa se helposti siihen, että lukiolaisen tulee tehdä jo lukion aikaisessa vaiheessa valinta siitä, mihin hän hakee opiskelemaan. Voidaan myös ajatella, että alalle saadaan hyviä opiskelijoita myös muita aineita opiskelleista, eikä lukion tietyn aineen oppimäärän tiedot ole välttämättömät opinnoissa menestymisen kannalta. Esimerkiksi teologiseen haettaessa on hyötyä uskonnon lisäksi myös muista reaaliaineista, kuten elämänkatsomustiedosta, historiasta tai filosofiasta.

Toki yliopistoissa on myös sellaisia aloja, joissa lukion tietyn aineen oppimäärän (tai sitä vastaavien tietojen) hallinta on välttämätöntä opinnoissa pärjäämiseksi. Näiden alojen osalta tämä huomioidaan todistusvalinnan pisteytyksessä, esimerkiksi kynnysehtoja käyttämällä.

Terveystiedon pisteytys

Q&A-keskustelualueella käytiin vilkasta keskustelua terveystiedon pisteytyksestä. Terveystiedossa on muita reaaliaineita vähemmän lukiokursseja, minkä vuoksi siitä on nykyisessä, pitkälti kurssimääriin perustuvassa todistusvalinnan pisteytyksessä saanut vähiten pisteitä. Poikkeuksen muodostavat ne alat, joissa terveystieto on nostettu painotetuksi aineeksi, kuten esimerkiksi terveystieteet.

Matalat todistuspisteet ja vähäinen kurssimäärä saattavat olla syynä siihen, että terveystietoa pidetään muita helpompana kokeena. Q&A-alueella tuotiin esiin sitä, että terveystieto ei maineestaan huolimatta ole helppo koe, mistä kertoo muun muassa se, että terveystiedossa matalampien arvosanojen (A-C) kirjoittaneiden määrä on suhteellisesti muita reaaliaineita suurempi, ja pisterajat ovat matalat. Eri aineiden arvosanajakaumia ja pisterajoja voi tarkastella YTL:n sivuilla. Keskustelussa nostettiin esiin myös kirjoittajien valikoituneisuus, eli webinaarin osallistujan mukaan terveystiedon kirjoittajien määrä on vähentynyt päivälukioissa, kun taas aikuislukioiden ja kaksoistutkintojen suorittajia ohjataan kirjoittamaan terveystietoa, mikä ei näy tilastoissa. Keskusteluun osallistuneiden mukaan tämä saattaa johtua pienemmästä kurssimäärästä ja sen perusteella tapahtuvasta ohjauksesta. Toisaalta tuotiin esiin se, että terveystieto on relevantti aine esimerkiksi lähihoitajan kaksoistutkintoa suorittaville.

”Suomi äidinkielenä (S1) ja suomi toisena kielenä (S2). Miksi näistä saa saman verran pisteitä todistusvalinnassa, vaikka vaatimustaso on aivan eri?”

Nykyisessä pisteytyksessä äidinkielenä huomioidaan lähes kaikissa hakukohteissa suomi äidinkielenä, ruotsi äidinkielenä, saame äidinkielenä, suomi toisena kielenä tai ruotsi toisena kielenä. Tähän ei ole suunniteltu tehtävän muutoksia myöskään tulevassa pisteytysmallissa. Suomi äidinkielenä ja suomi toisena kielenä ovat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen vaihtoehtoisia oppimääriä. S2-opetuksen päämääränä on, että oppilas saavuttaa sellaiset kielen perustaidot, että hän pystyy toimimaan ja opiskelemaan ympäröivässä kieliyhteisössä tasavertaisena muiden kanssa (OPH). Tästä syystä näitä oppimääriä ei ole tarpeen pisteyttää eri tavoin. S2-kielen matalampi pisteytys todennäköisesti jopa vähentäisi korkeakoulutuksen saavutettavuutta niille hakijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame.

Matematiikka ja kielet

Webinaarissa melko paljon keskityttiin nimenomaan matematiikkaan. Tämä oli tietoinen valinta ja syynä oli se, että matematiikka korostuu muutoinkin todistusvalinnan pisteytyksestä puhuttaessa (ks. esim. HS, 2.3.2023). Pisteytyksen kehittämisessä huomioidaan toki kaikki lukioaineet.

”Onko matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen aiheuttanut kieli- ja reaaliaineiden opiskelun ja kirjoittamisen vähenemistä?”

Positiivista on, että matematiikan kirjoittamatta jättäminen on vähentynyt ja pitkän matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt. Kuten webinaarissa nähtiin, ja kuten ilmenee myös YTL:n tilastoista, myös reaaliaineiden kirjoittajamäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tässä on kuitenkin poikkeuksia kuten terveystieto, jonka kirjoittajien määrä on vähentynyt, mutta jonka kirjoittajamäärät ovat kuitenkin samalla tasolla kuin muissa reaaliaineissa.  Vieraiden kielten kirjoittajien määrä sen sijaan on ollut laskussa jo pitkään. Tilaistoista ei ole mahdollista tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, onko juuri matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen vähentänyt kielten kirjoittamista. Todennäköisesti yhteys ei ole ainakaan näin suoraviivainen.

Q&A-keskustelussa nostettiin esiin kielialojen huoli siitä, että matematiikka painotetaan vieraiden kielten kustannuksella, sekä turhautuminen siitä, että vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä ei vaikuteta olevan huolissaan. Keskustelualueella nostettiin esiin sitä, miten myös vieraiden kielten osaaminen on yleissivistystä, viestintätaitoja sekä kulttuuritaitoja. Kielten opiskelu vaatii opiskelutaitoja, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä, mitkä ovat muutenkin opinnoissa tarvittavia taitoja.

Yliopistojen ja toisen asteen välinen viestintä

Q&A-keskustelussa tuotiin esiin se, miten koulutusten sisältöjen ja ”arjen” kuvaaminen on jäänyt yliopistoissa liian vähälle huomiolle. Keskustelussa tiedostettiin se, että tämä vaatii runsaasti resursseja, mutta parhaimmillaan tämä voisi osaltaan ratkaista joitain niitä ongelmia, mitä nyt yritetään ratkaista opiskelijavalinnalla. Tämä oli erinomainen kommentti, sillä yliopistoissakin on havahduttu viime aikoina siihen, miten tärkeää on kuvata opintotarjontaa ja opintojen sisältöjä hakijalle selkeällä ja saavutettavalla tavalla. Hakijoiden sitoutumista ja motivaatiota edesauttaa se, että hakija oikeasti tietää, millaisiin opintoihin on hakeutumassa ja miten niistä työllistyy.

Opot ovat keskeisessä roolissa yliopistojen opiskelijavalintojen viestinnän kannalta. Q&A-keskustelussa pohdittiin sitä, miten yliopistot parhaiten tavoittaisivat opot. Keskustelussa ehdotettiin muun muassa seuraavia: selkeät nettisivut hakijalle, yliopistot voisivat laatia yhteisen materiaalin todistusvalinnasta kaikkiin Suomen kuntiin ja lukioihin jaettavaksi. Yliopistot ovat jonkin aikaa järjestäneet omia tilaisuuksiaan opoille, minkä lisäksi syksyllä 2022 järjestettiin ensimmäinen kaikkien yliopistojen yhteinen opowebinaari – tälle on suunniteltu jatkoa.

Photo by Sigmund on Unsplash

Yliopistojen opiskelijavalinnat lukiolaisten silmin – opiskelijavalintawebinaarissa pidetty kommenttipuheenvuoro

Hanke järjesti 16.2.2023 yliopistojen ja toisen asteen henkilöstölle, sekä muille sidosryhmille suunnatun opiskelijavalintawebinaarin. Webinaarin tallenne on kokonaisuudessaan katseltavissa täällä.

Opiskelijavalintojen kehittämistyössä on tunnistettu hakijanäkökulman huomioimisen tärkeys. Onneksemme saimme webinaarissa kuulla Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Ella Siltasen kommenttipuheenvuoron, jossa hän sanoitti lukiolaisten näkökulmaa yliopistojen opiskelijavalintoihin.

Olemme poimineet tämän puheenvuoron alla olevalle videolle. Katselusuositus!