Hanke järjesti 21.3. valintakoewebinaarin, jossa esiteltiin luonnos valintakoekokonaisuudesta. Luonnosta voi kommentoida 25.4. saakka Otakantaa.fi-palvelussa. Tähän postaukseen on koottu webinaarin aikana Zoomin Q&A-toiminnon avulla esitettyjä kysymyksiä sekä vastattu näihin kysymyksiin. Kysymyksiä ja kommentteja tuli yli 100, joten kaikkia ei ole ollut mahdollista nostaa tähän postaukseen. Hanketyöryhmä käy kaikki kysymykset ja kommentit läpi kehittämistyön seuraavia vaiheita ajatellen. Joitain kysymyksiä on hieman lyhennetty tai muuten muokattu, kajoamatta kuitenkaan sisältöön.

Kokeen tehtävätyypit

”Mittaavatko uudet kokeet kirjoitustaitoja vai ovatko ne kaikki monivalintaa?”

Valintakokeiden kehittäminen yhteisesti keskustellen on yksi hankkeen tärkeimmistä periaatteista. Tehtävätyypeistä käytävään keskusteluun on ehditty vasta orientoitua. Paremmin aiheeseen päästään syventymään huhtikuun aikana valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmässä sekä koekohtaisissa jatkokeskusteluissa.

Tässä vaiheessa tehtävätyypeistä ei ole vielä päätetty, eikä mitään tehtävätyyppejä ole kategorisesti suljettu pois. Tehtävätyypeistä käytävässä keskustelussa on tärkeää huomioida muun muassa niiden vaikutukset valintakokeiden aikatauluun, kokeen arvioinnin objektiivisuuteen, tehtävien tarkoituksenmukaisuuteen sekä akateemisen henkilöstön resurssien järkevään käyttöön. Nämä ja monet muut reunaehdot määrittävät sen, minkälaisiin tehtävätyyppeihin kussakin kokeessa päädytään.

Ennakkomateriaali

Ennakkomateriaalin osalta esitettiin muun muassa seuraavia kysymyksiä:

”Onko tässä vaiheessa tietoa mihin valintakokeisiin tulee ennakkomateriaali? Toisaalta missä valintakokeissa vaadittava pohjaosaaminen on lukion tiettyjen oppiaineiden oppimäärät?”

”Millä tavalla eri aloilla toteutetaan ennakkomateriaalien vähentäminen?”

”Missä määrin on kuultu opiskelijoiden (hakijoiden) kokemuksia? Satunnaisten kohtaamisten perusteella vaikuttaa siltä, että hakijaa ahdistaa, jos ei voi millään tavalla valmistautua kokeeseen, jos ei mitään ennakkomateriaalia ole. Pieni, hyvin valittu ennakkomateriaali tuntuisi palvelevan motivoitunutta hakijaa, joka saa sen avulla tunteen siitä, että materiaaliin perehtymällä voi edistää menestystään kokeessa. Samalla saisi myös nuuhkaisun alasta.”

Pitkää ennakkovalmistautumista vaativista kokeista on pyritty luopumaan jo aiemmin, eikä tarkoituksena ole tuoda laajoja ennakkomateriaaleja takaisin. Laajoihin ennakkomateriaaleihin liittyy haasteita, joita on avattu esimerkiksi Murron (2023) tutkimuksessa.

Keskustelut siitä, mihin tulevat valintakokeet perustuvat (ennakkomateriaali, kokeessa jaettava aineisto, tiettyä lukion oppimäärää vastaavat taidot) ovat vielä kesken. Näitä keskusteluja jatketaan viikoilla 15 ja 16 koulutusalojen kanssa käytävissä keskusteluissa. Kunkin kokeen jatkovalmistelussa tarkastellaan kriittisesti ennakkomateriaalien tarvetta, samoin kuin lukiokursseihin perustuvan kokeen problematiikkaa, jotta valintakoeväylä tarjoaa aidon mahdollisuuden erilaisista taustoista tuleville hakijoille.

Valintakoekokonaisuutta valmistelevassa valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmässä on mukana opiskelijoiden edustaja.

Kokeen kesto ja eriytyvät osiot

”Montako eriytyvää osaa hakija ehtii tehdä yhtenä koepäivänä? Ovatko hakijat yhdenvertaisessa asemassa, jos hakijoilla on eri määrä eriytyviä osia?”

Hakijalla tulee olla mahdollisuus tehdä kaikkien hakukohteidensa valintakokeet kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi eriytyvien osioiden määrää on tarpeen rajata vain välttämättömiin, ettei lopputuloksena ole niin monta eriytyvää osiota, että hakija ei käytännössä ehtisi tehdä kaikkien hakukohteidensa kaikkia osioita. Teknisesti osiokohtaisia suoritusaikoja on mahdollista rajata siten, että jokaisella hakijalla on sama suoritusaika per koeosio (ellei hakijalle ole myönnetty yksilöllisinä järjestelyinä lisäaikaa). Näin samaan hakukohteeseen hakevat hakijat ovat keskenään yhdenvertaisessa asemassa.

Uudet valintakokeet ylioppilaskokeisiin verrattuna

”Miten uudet kokeet eroaisivat ylioppilaskokeiden perusajatuksesta (muuten kuin testaamalla yo-kokeita huonommin kirjoittamistaitoja)? Eli millä myönteisellä tavalla ne eroaisivat ylioppilaiskokeista, jotka jo testaavat varsin hyvin yleistä soveltuvuutta? Eivätkö todistusvalinta ja suunnitellut valintakokeet ole menetelmällisesti hyvinkin lähellä toisiaan?”

Hakijoilta testataan valintakokeissa yliopisto-opinnoissa kullekin alalle oleellisia geneerisiä taitoja sekä alaan liittyvää osaamista, jota uusilla opiskelijoilla tulee olla, jotta he pystyvät omaksumaan opinnoissa opetettavia asioita. Valintakoekokonaisuuden luonnostelussa (hankkeen tilaamassa tutkimuksessa sekä hankkeen työpajoissa) on selvitetty, millä aloilla nämä taidot ja osaaminen ovat riittävän samankaltaisia, jotta niille voidaan tehdä yhteinen valintakoe.

Tietyillä aloilla yliopisto-opinnot lähtevät siitä oletuksesta, että uusilla opiskelijoilla on tietyt pohjataidot jostain oppiaineesta (esim. biologiasta). Näissäkään tapauksissa tarkoituksena ei ole toistaa kyseisen oppiaineen ylioppilaskoetta, vaan mitata esimerkiksi hakijoiden valmiutta soveltaa sellaista tietoa, jonka omaksuminen ja soveltaminen edellyttää määriteltyjä pohjataitoja (esim. biologian perusymmärrystä).

Niillä aloilla, joilla ei vaadita tietyn oppiaineen pohjaosaamista, mitataan kokeessa mukana olevien alojen kannalta relevantteja valmiuksia. Esimerkiksi kasvatusalalla on jo pitkään ollut tämän tyyppinen koe.

Aikataulu

”Miksi uusia valintakokeita ei oteta käyttöön samanaikaisesti todistusvalinnan pisteytysuudistuksen kanssa, eli vasta 2026?”

Aikataulusta on julkaistu maaliskuun alussa pidempi blogipostaus. Todistusvalinnan osalta pisteytys päätettiin ottaa käyttöön vasta kolme vuotta päätöksen jälkeen, jotta lukionsa aloittavilla on jo lukion ainevalintoja tehdessään tiedossa, miten heidän todistuksensa tulevaisuudessa pisteytetään. Valintakokeiden osalta tällaista valmistautumisaikaa ei tarvita, sillä valintakokeisiin ei ole suunniteltu sellaisia muutoksia, jotka edellyttäisivät muutoksia hakijan toisen asteen ainevalintoihin.

Valintauudistusten vaikutukset yliopistoissa

Webinaarin Q&A:ssa käytiin keskustelua myös siitä, mitä vaikutuksia valintakoeuudistuksilla saattaa olla yliopisto-opintojen näkökulmasta. Vaikka kyseessä ei ollut varsinainen kysymys, on tätä keskustelua tärkeä käydä.

” Alakohtainen erikoisuus ja profiloituminen – seikkoja, joita yliopistoilta jatkuvasti odotetaan – tulee katoamaan ainakin tällä tasolla. Parempi ymmärrys tieteenalasta, joka on välittynyt pääsykokeesta jää nyt saavuttamatta mikä ei välttämättä tue tavoitetta nopeampaan ”opiskelija-aineksen läpivirtaamaan”.”

”Kommentti tai oma tulkintani: tällä hankkeella pyritään yksinkertaisesti saamaan aikaisempaa isompi määrä nuoria aikaisempaa varhaisemmin korkeakouluopintoihin kiinni. Opiskelijan valmiuksien/motivaation sekä alakohtaisen erikoistumisen vaatimusten välinen ”kohtaanto” tulee väistämättä heikkenemään. Tämä tarkoittaa sitä, että kiinnittyminen opintoihin ja alakohtaisen identiteetin vahvistuminen on aikaisempaa selvemmin hakukohteiden itsensä vastuulla. Tämä voi tietysti johtaa kandipolun alun ohjauskäytäntöjen laadun kehittymiseen, mutta realismia on se, että uudistus tulee yhdessä todistusvalinnan uudistusten kanssa entisestään lisäämään yliopistojen kandipolun alun ohjausresurssien tarvetta.”

”Tuo ohjausresurssien tarpeen todennäköinen kasvu on äärimmäisen tärkeä huomio! Valintakoeuudistusta ei voi tehdä ”pullossa”, ajattelematta sen seurauksia opintojen edetessä. Kuvauksen pohjalta tuntuu myös siltä, että maisteriopintoihin tulee paljon intensiivisemmin sitten erikoistumista omaan tieteenalaan, kun sitä ei aiemmin tule. Pakko miettiä miten se vaikuttaa ohjaukseen ja maisteritutkielmien syventymisen tasoon.”

Todistusvalinta on muuttanut siirtymää yliopistoon, kun valtaosa ei osallistu valintakokeeseen. Eri valintatavoilla valituilla tulisi olla samat mahdollisuudet tutustua alaan ja sen erityispiirteisiin jo ennen hakuvaihetta. Valintakoe on tähän tutustuttamiseen liian myöhäinen ajankohta, kun hakija on jo lukinnut hakulomakkeelleen hakukohteet ja sitovan prioriteettijärjestyksen. Yliopistoissa olisi tärkeää tukea siirtymää korkeakoulutukseen sekä kiinnostuksen ja motivaation kehittymistä erityisesti opintojen alkuvaiheessa (Kleemola ym., 2024). Opintoihin ja yliopistoyhteisöön kiinnittymiseen on tärkeä kiinnittää huomiota etenkin ensimmäisen opintovuoden aikana (esim. Korhonen ym., 2019), valintatavasta riippumatta.

”Kiinnostaisi tietää, mitä riskinarviointia tässä vaiheessa on tehty. Mitä jos uudistuksesta tuleekin ihan katastrofi?”

Valintakoeyhteistöitä on ollut olemassa monilla yliopistoaloilla jo pitkään, ja esimerkiksi Åbo Akademin useimpiin koulutusohjelmiin on jo muutaman vuoden ajan valittu opiskelijat yhdellä yhteisellä kokeella, samoin kuin ammattikorkeakouluihin. Tässä uudistuksessa ei siis olla keksimässä täysin uudenlaista tapaa järjestää valintakokeet. Uutta on kuitenkin se, että siirtymä yhteisiin valintakokeisiin tehdään nyt koordinoidusti ja yhtäaikaisesti, kokonaisuutta katsoen. On selvää, että uudistuksen vaikutuksia on tarkasteltava ja mahdollisiin valuvikoihin reagoitava, jos niitä tulevaisuudessa ilmenee.

Photo by Patrick Fore on Unsplash