Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämisessä keskeisenä lähtökohtana on tutkimusperustaisuus ja yhteinen keskustelu. Laajempi keskustelu avattiin 27.10., kun järjestimme ensimmäisen yliopistojen henkilöstölle suunnatun valintakoewebinaarin. Tavoitteena oli muodostaa yhteistä näkemystä valintakoevalinnan nykytilanteesta ja kehittämisen suunnasta. Valintakokeisiin liittyvää tutkimusta tekevät Otuksen ja Laboren tutkijat esittelivät webinaarissa ensimmäisiä tutkimushavaintojaan.

Keskustelu oli ilahduttavan monipuolista, jättäen meidät hankkeen parissa työskentelevät positiivisin ja odottavaisin mielin valmistautumaan webinaarisarjan seuraavaan osaan. Alle olemme tehneet nostoja webinaarialustan Q&A:ssa käydystä keskustelusta.

Kysely ja kommentointimahdollisuus valintakoewebinaarin teemoista on avoinna Otakantaa.fi-palvelussa 30.11. asti.

Onkohan missään tilastoa siitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakijat keskimäärin osallistuvat?

Webinaarin osallistujan mukaan Vallu-valintakoepalvelussa yliopistosektorin valintakokeiden osalta 86 % hakijoista suoritti yhden valintakokeen, 12 % kaksi valintakoetta ja 2 % kolmesta viiteen valintakoetta (kevät 2022). Kattavaa tilastoa meillä ei ole tiedossa siitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakija osallistuu, kun otetaan huomioon kaikki valintakoejärjestelmät sekä paperiset kokeet. Tilastoista ei käy ilmi, kuinka moneen hakukohteeseen hakija on tullut huomioiduksi suorittamillaan valintakokeilla. Ei myöskään tiedetä sitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakija on jättänyt syystä tai toisesta osallistumatta.

Nykymuotoiset valintakokeet kuitenkin estävät useaan eri valintakokeeseen osallistumisen, vaikka kiinnostusta alalle olisikin. Tunnistettuja esteitä ovat laajat ennakkomateriaalit, päällekkäiset valintakokeet, sekä logistiset ja taloudelliset haasteet, kun valintakokeisiin on matkustettava pitkiäkin matkoja, mikä saattaa edellyttää myös valintakoepaikkakunnalla yöpymistä. Olisi tärkeää nähdä se osuus hakijoista, joille useat valintakokeet johtavat niiden suorittamatta jättämiseen.

Jos valintakokeesta halutaan tehdä enemmän yleisiä valmiuksia (=tietoja ja taitoja) mittaava koe, miten se eroaa ylioppilaskirjoituksista?

Valintakokeita tarvitaan edelleen niille, jotka eivät ole osallistuneet ylioppilaskirjoituksiin, tai eivät ole niissä syystä tai toisesta menestyneet. Ei ole kenenkään etu, jos hakijat jäävät uusimaan ylioppilaskirjoituksiaan vuosi toisensa jälkeen. Täytyy myös muistaa, että lukuisten erilaisten todistusvalinnan pisteytysmallien ja kynnysehtojen vuoksi on mahdollista, että hyvin sujuneet ylioppilaskirjoitukset eivät välttämättä takaa todistusvalinnalla hyväksytyksi tulemista. Siitä huolimatta kyseinen henkilö voi menestyä valintakokeessa erinomaisesti, ja tulla hyväksytyksi yliopistoon. On tärkeää, että toisella asteella tehdyt valinnat eivät sulje ovia yliopistoon.

DIA-kokeen ongelmanratkaisutehtävä on yksi esimerkki alakohtaisten valmiuksien mittaamisesta. Näiden määrittely onkin haastavaa, miten suuria eroja alojen välillä on siinä, minkälaisia valmiuksia niillä tarvitaan? Juuri tätä tutkitaan käynnissä olevassa tutkimuksessa. Toisaalta miten alakohtaisten valmiuksien mittaaminen eroaisi tiettyjen aineiden ylioppilaskirjoituksista? Eri valintatavoilla valituksi tulleet opiskelijat aloittavat opintonsa yhdessä, joten miksi valintakokeen tulisi mitata jotain täysin eri valmiuksia, kuin ylioppilaskirjoitukset?

Miten yliopistojen/koulutusalojen/oppiaineiden profiloituminen sovitetaan yhteen geneerisiä taitoja mittaavan valintakokeen kanssa?

Valtaosa uusista opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla, jolloin he eivät perehdy esim. valintakoemateriaaliin — näille hakijoille olisi yhtä tärkeää päästä perehtymään profiileihin, eli esimerkiksi nykyistä parempi koulutustarjonnan ja koulutusten sisältöjen kuvaaminen palvelisivat kaikkia hakijoita (ml. muutkin kuin lukiolaiset) ja itse valinta voitaisiin hoitaa mittaamalla geneerisempiä valmiuksia suorittaa korkeakouluopintoja. Jo nyt on olemassa esimerkkejä useita hakukohteita kattavista valintakoeyhteistöistä, joissa ei kuitenkaan ole ilmennyt viitteitä hakukohteiden identiteetin tai profiilin vähenemisestä. Profiloituminen on mahdollista ilmaista jo aiemmassa vaiheessa, valintakoe on tähän verraten myöhäinen ajankohta.

Miksi valintakokeisiin käytettävää rahamäärää pidetään suurena, ottaen huomioon, että opiskelijavalinta on erittäin tärkeä yhteiskunnallisen tehtävän osa, ja jota toteuttaville organisaatioille opiskelijavalinta on kriittinen oman uusiutumisen kannalta?

On totta, että kyseessä on koko yhteiskunnan kannalta kriittisestä vaiheesta, johon täytyy kaikkien osapuolten satsata. Tarkoituksena on nyt tutkia, voitaisiinko vähintään yhtä hyvään lopputulemaan päästä kevyemmillä ja (taloudellisestikin) tehokkaammilla menettelyillä.

Hakijanäkökulmaa on pidetty tärkeimpänä kehittämishankkeen suunnittelussa, taloudellista säästöä syntyy, jos on syntyäkseen. Valintakokeisiin käytettävän rahamäärän lisäksi hakijoille aiheutuu kustannuksia, kaikkien valintaan osallistuvien ajankäytöstä puhumattakaan. Ei ole järkevää eikä tehokasta, että hakija käy useassa valintakokeessa ja useilla paikkakunnilla osoittamassa samantyyppistä osaamistaan tai joutuu tekemään poisvalintoja hakutoiveissaan ajan- ja/tai rahanpuutteessa.

Webinaarin järjestäjien keskustelunavaus: Mitä mahdollisuuksia ja/tai haasteita näet alojen sisäisessä valintakoeyhteistyössä (esimerkki tällaisesta on VAKAVA-koe)?

Webinaarin osallistujien vastauksista ilmeni, että etenkin valintayhteistyön alussa on haastavaa arvioida hakijoiden kokonaismäärää. Tämän koetaan hankaloittavan kokeen muodon suunnittelua, sekä koejärjestelyjä. Yksittäisten kokeeseen osallistuvien hakijoiden määrä pienenee, kun useaan hakukohteeseen riittää yksi valintakoe. Suomessa on jo useita laajoja valintakoeyhteistöitä, joihin osallistuvat alat ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyön toimivuuteen ja valittuihin opiskelijoihin. Näiden valintayhteistöiden hyvien käytäntöjen jakaminen ja soveltaminen tuleviin yhteistöihin voi olla hedelmällistä.

Miten kansallinen yhteistyö mahdollisesti vaikuttaa jo olemassa oleviin isoihin valintayhteistöihin?

Isot valintakoeyhteistyöt toimivat itsessään jo hyvin. Voimme kuitenkin pohtia olisiko niiden välillä mahdollisuutta sellaiseen yhteistyöhön, joka sujuvoittaisi hakijan polkua ja säästäisi resursseja. Toimivaa yhteistyötä ei haluta romuttaa.

Photo by Towfiqu barbhuiya on Unsplash

Uudistuksia ja reunaehtoja

Viime aikoina, kun olen puhunut opinto-ohjauksesta, on puheeseeni usein liittynyt tavalla tai toisella käsite reunaehdot. Tämä on lyhykäisyydessään ajatus siitä, että opinto-ohjausta ei toteuteta missään tyhjiössä. On todella paljon asioita, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella opinto-ohjaukseen.

Yksi viime vuosien suurimmista reunaehdoista lukion opinto-ohjauksessa lienee ollut opiskelijavalintauudistus ja siihen liittyvä todistusvalinta. Toki todistusvalinta ei suinkaan ole ainoa merkittävä reunaehto. Viime vuosilta esiin voi nostaa mm. ylioppilastutkinnon uudistukset, laajennetun oppivelvollisuuden, muutamien lukioon liittyvien lakien uudistamisen, uudet opetussuunnitelmat sekä aina kulloinenkin hallitusohjelma – ihan vain muutamia keskeisiä mainitakseni. Kokonaan oma lukunsa on sitten lukiokoulutuksen rahoitus, jonka leikkauksista mm. Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri on kirjoittanut.

Tässä aallokossa opinto-ohjaajat lukioissa tekevät työtään yrittäen auttaa nuoria parhaansa mukaan niin opintojen suunnittelussa, ylioppilaskirjoitusten miettimisessä kuin jatko-opinto- ja urasuunnitelmissakin.

On monta syytä, miksi meneillään oleva Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke kuulostaa opinto-ohjaajan näkökulmasta hyvältä. Ensinnäkin todistusvalinnan muutosten on tarkoitus pohjautua tutkimustietoon. Muistan ottaneeni monesti kantaa, että koulutusta koskevien päätösten tulisi pohjautua tutkimustietoon ja tiedon keruun ja arvioinnin tulisi olla jatkuvaa. Tässä on tietysti aina haasteensa, koska kaikkea ei esim. pystytä tilastoista helposti esiin kaivamaan. Yksi tällainen todistusvalintaan liittyvä haastava tutkittava voisi olla lyhyen ja pitkän matematiikan asema lukiossa. Kuinka moni valitsee ensin pitkän matematiikan ison todistusvalinnan pistesaaliin toivossa ja matkalla kuitenkin pettymyksekseen tajuaa, että pitkän matematiikan opiskelu ei ole itseä varten. Tämä ei esim. näy ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautumisessa ja siten niissä tilastoissa, mutta lukion arjessa sitäkin selvemmin.

Tutkimuksesta päästään jouhevasti seuraavaan positiiviseen asiaan eli hankkeen aikatauluun. Monet koulutukselliset muutokset on viime vuosina toteutettu aikataulussa, joka ei ole mahdollistanut kunnollista keskustelua, saati sitten tiedottamista opiskelijoille tulevista muutoksista hyvissä ajoin. Se, että uudet todistusvalinnan kriteerit on tarkoitus julkaista 2023 ja ottaa käyttöön keväällä 2026, on vihdoinkin järkevä aikataulu, joka antaa mahdollisuuden myös sidosryhmien kuulemiseen. Aito halu kehittää todistusvalintaa, valintakokeita ja valinnan aikatauluja selkeämmiksi ja vähemmän kuormittaviksi näkyy siis jo nyt.

On silti monia asioita, joita voisi hiukan hankkeen ohikin nostaa keskusteluun. Miten suhtaudumme erilaiseen koulutukseen? Niin kauan kuin yliopistojen valinnoista puhuttaessa keskustelu keskittyy vain lääketieteen, oikeustieteen ja kauppatieteen opiskeluun, puhumme pelkästään hakupainealoista nostamatta muita korkeakoulutuksen tai ylipäänsä koulutuksen vaihtoehtoja esille. Opiskelun ja erilaisen osaamisen hankkimisen pitäisi olla tärkeä arvo jo sinänsä. Lisäksi täytyy vielä nykyistä paremmin varmistaa, että opiskelijoilla on olemassa hyvää ja ajantasaista tietoa opiskelupaikoista, tarvittavasta osaamisesta ja työelämästä yleensä. Millaista sitten on tulevaisuuden korkeakoulussa tarvittava osaaminen? Tai millaisia ovat tulevaisuuden työelämätaidot? Tämän hetken veikkaukset nostavat esiin mm. luovuuden, joustavuuden ja sosiaaliset taidot. Miten nämä sitten näkyvät koulutuksessa ja opiskelijavalinnoissa jatkossa? Sitä jään mielenkiinnolla odottamaan.

Heini Kelosaari
opinto-ohjaaja, KM
Suomen Opinto-ohjaajat ry, lukiotoimikunnan pj.

Kuukausi: marraskuu 2022

Yhteisen keskustelun alku – kooste valintakoewebinaarin Q&A:sta