Kategoria: Todistusvalinta

Julkaistu

Opiskelijavalintawebinaarin Q&A-keskustelu

Kehittämishankkeen järjestämät webinaarit saivat jatkoa 16.2. hankkeen järjestäessä yliopistoille, toisen asteen toimijoille sekä muille sidosryhmille yhteisen webinaarin. Webinaarissa kuultiin lisää tutkimushavaintoja hankkeen tilaamista, VATTin, Laboren ja Otuksen toteuttamista tutkimuksista. Lisäksi Sirkku Kupiainen oli kertomassa alustavia havaintoja UUSVALU-hankkeen (Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin) tutkimuksesta. Lukioiden ja lukiolaisten näkökulmaa tuotiin esiin Heini Kelosaaren (SOPO ry) ja Ella Siltasen (Suomen Lukiolaisten liitto) kommenttipuheenvuorojen muodossa.

”Voisiko todistusvalinnan pisteytyksessä käyttää jotakin laadullista mittaria myös kurssimäärien lisäksi?”

Hankkeessa mietitään, millä tavalla eri aineiden pisteytykset voitaisiin määritellä. Laadullisten mittareiden määrittely todistusvalinnan pisteytykseen on haasteellista. Nykyinen todistusvalinnan pisteytys on pohjautunut pitkälti oppimäärän laajuuteen. Tulevaan pisteytysmalliin on hahmoteltu sellaisia vaihtoehtoja, joissa erityisesti ainereaalien osalta kurssimäärä ei ole pistemäärän kannalta merkittävin tekijä.

”Mihin perustuu, että hakija voi päästä opiskelemaan esimerkiksi teologiaa, ilman uskonnon yo-arvosanaa tai edes yhtään uskonnon kouluarvosanaa?”

On tosiaan aloja, joita voi päästä opiskelemaan ilman, että hakija on suorittanut kyseisen aineen ylioppilaskoetta. Pisteytystä on tarkasteltava kokonaisuutena.  Tiedostetaan, että usein hakijoilla on useita eri vaihtoehtoja opiskeltavaksi alaksi. Jos pisteytys on joka alalla kovin omanlaisensa, johtaa se helposti siihen, että lukiolaisen tulee tehdä jo lukion aikaisessa vaiheessa valinta siitä, mihin hän hakee opiskelemaan. Voidaan myös ajatella, että alalle saadaan hyviä opiskelijoita myös muita aineita opiskelleista, eikä lukion tietyn aineen oppimäärän tiedot ole välttämättömät opinnoissa menestymisen kannalta. Esimerkiksi teologiseen haettaessa on hyötyä uskonnon lisäksi myös muista reaaliaineista, kuten elämänkatsomustiedosta, historiasta tai filosofiasta.

Toki yliopistoissa on myös sellaisia aloja, joissa lukion tietyn aineen oppimäärän (tai sitä vastaavien tietojen) hallinta on välttämätöntä opinnoissa pärjäämiseksi. Näiden alojen osalta tämä huomioidaan todistusvalinnan pisteytyksessä, esimerkiksi kynnysehtoja käyttämällä.

Terveystiedon pisteytys

Q&A-keskustelualueella käytiin vilkasta keskustelua terveystiedon pisteytyksestä. Terveystiedossa on muita reaaliaineita vähemmän lukiokursseja, minkä vuoksi siitä on nykyisessä, pitkälti kurssimääriin perustuvassa todistusvalinnan pisteytyksessä saanut vähiten pisteitä. Poikkeuksen muodostavat ne alat, joissa terveystieto on nostettu painotetuksi aineeksi, kuten esimerkiksi terveystieteet.

Matalat todistuspisteet ja vähäinen kurssimäärä saattavat olla syynä siihen, että terveystietoa pidetään muita helpompana kokeena. Q&A-alueella tuotiin esiin sitä, että terveystieto ei maineestaan huolimatta ole helppo koe, mistä kertoo muun muassa se, että terveystiedossa matalampien arvosanojen (A-C) kirjoittaneiden määrä on suhteellisesti muita reaaliaineita suurempi, ja pisterajat ovat matalat. Eri aineiden arvosanajakaumia ja pisterajoja voi tarkastella YTL:n sivuilla. Keskustelussa nostettiin esiin myös kirjoittajien valikoituneisuus, eli webinaarin osallistujan mukaan terveystiedon kirjoittajien määrä on vähentynyt päivälukioissa, kun taas aikuislukioiden ja kaksoistutkintojen suorittajia ohjataan kirjoittamaan terveystietoa, mikä ei näy tilastoissa. Keskusteluun osallistuneiden mukaan tämä saattaa johtua pienemmästä kurssimäärästä ja sen perusteella tapahtuvasta ohjauksesta. Toisaalta tuotiin esiin se, että terveystieto on relevantti aine esimerkiksi lähihoitajan kaksoistutkintoa suorittaville.

”Suomi äidinkielenä (S1) ja suomi toisena kielenä (S2). Miksi näistä saa saman verran pisteitä todistusvalinnassa, vaikka vaatimustaso on aivan eri?”

Nykyisessä pisteytyksessä äidinkielenä huomioidaan lähes kaikissa hakukohteissa suomi äidinkielenä, ruotsi äidinkielenä, saame äidinkielenä, suomi toisena kielenä tai ruotsi toisena kielenä. Tähän ei ole suunniteltu tehtävän muutoksia myöskään tulevassa pisteytysmallissa. Suomi äidinkielenä ja suomi toisena kielenä ovat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen vaihtoehtoisia oppimääriä. S2-opetuksen päämääränä on, että oppilas saavuttaa sellaiset kielen perustaidot, että hän pystyy toimimaan ja opiskelemaan ympäröivässä kieliyhteisössä tasavertaisena muiden kanssa (OPH). Tästä syystä näitä oppimääriä ei ole tarpeen pisteyttää eri tavoin. S2-kielen matalampi pisteytys todennäköisesti jopa vähentäisi korkeakoulutuksen saavutettavuutta niille hakijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame.

Matematiikka ja kielet

Webinaarissa melko paljon keskityttiin nimenomaan matematiikkaan. Tämä oli tietoinen valinta ja syynä oli se, että matematiikka korostuu muutoinkin todistusvalinnan pisteytyksestä puhuttaessa (ks. esim. HS, 2.3.2023). Pisteytyksen kehittämisessä huomioidaan toki kaikki lukioaineet.

”Onko matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen aiheuttanut kieli- ja reaaliaineiden opiskelun ja kirjoittamisen vähenemistä?”

Positiivista on, että matematiikan kirjoittamatta jättäminen on vähentynyt ja pitkän matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt. Kuten webinaarissa nähtiin, ja kuten ilmenee myös YTL:n tilastoista, myös reaaliaineiden kirjoittajamäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tässä on kuitenkin poikkeuksia kuten terveystieto, jonka kirjoittajien määrä on vähentynyt, mutta jonka kirjoittajamäärät ovat kuitenkin samalla tasolla kuin muissa reaaliaineissa.  Vieraiden kielten kirjoittajien määrä sen sijaan on ollut laskussa jo pitkään. Tilaistoista ei ole mahdollista tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, onko juuri matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen vähentänyt kielten kirjoittamista. Todennäköisesti yhteys ei ole ainakaan näin suoraviivainen.

Q&A-keskustelussa nostettiin esiin kielialojen huoli siitä, että matematiikka painotetaan vieraiden kielten kustannuksella, sekä turhautuminen siitä, että vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä ei vaikuteta olevan huolissaan. Keskustelualueella nostettiin esiin sitä, miten myös vieraiden kielten osaaminen on yleissivistystä, viestintätaitoja sekä kulttuuritaitoja. Kielten opiskelu vaatii opiskelutaitoja, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä, mitkä ovat muutenkin opinnoissa tarvittavia taitoja.

Yliopistojen ja toisen asteen välinen viestintä

Q&A-keskustelussa tuotiin esiin se, miten koulutusten sisältöjen ja ”arjen” kuvaaminen on jäänyt yliopistoissa liian vähälle huomiolle. Keskustelussa tiedostettiin se, että tämä vaatii runsaasti resursseja, mutta parhaimmillaan tämä voisi osaltaan ratkaista joitain niitä ongelmia, mitä nyt yritetään ratkaista opiskelijavalinnalla. Tämä oli erinomainen kommentti, sillä yliopistoissakin on havahduttu viime aikoina siihen, miten tärkeää on kuvata opintotarjontaa ja opintojen sisältöjä hakijalle selkeällä ja saavutettavalla tavalla. Hakijoiden sitoutumista ja motivaatiota edesauttaa se, että hakija oikeasti tietää, millaisiin opintoihin on hakeutumassa ja miten niistä työllistyy.

Opot ovat keskeisessä roolissa yliopistojen opiskelijavalintojen viestinnän kannalta. Q&A-keskustelussa pohdittiin sitä, miten yliopistot parhaiten tavoittaisivat opot. Keskustelussa ehdotettiin muun muassa seuraavia: selkeät nettisivut hakijalle, yliopistot voisivat laatia yhteisen materiaalin todistusvalinnasta kaikkiin Suomen kuntiin ja lukioihin jaettavaksi. Yliopistot ovat jonkin aikaa järjestäneet omia tilaisuuksiaan opoille, minkä lisäksi syksyllä 2022 järjestettiin ensimmäinen kaikkien yliopistojen yhteinen opowebinaari – tälle on suunniteltu jatkoa.

Photo by Sigmund on Unsplash

Julkaistu

Keskustelua todistusvalinnan kehittämistarpeista – kooste todistusvalintawebinaarin Q&A:sta

Yhteinen keskustelu valintojen tulevaisuudesta jatkui 18.11., jolloin järjestettiin todistusvalinnan kehittämiseen keskittyvä webinaari. Tähän postaukseen on koottu webinaarin Q&A-alueella käytyä keskustelua sekä kommentteja.

Todistusvalinnan pisteytys ja ainevalinnat

”Jos lukiolaisen pitää valita kirjoittamansa aineet todistusvalintaa ajatellen, tarkoittaa tämä, että pitää käytännössä jo 1. luokalla lukiossa tietää mitä haluaa opiskella lukion jälkeen, jotta voi valita oikeita kursseja –”

Webinaarissa havainnollistettiin kuinka monta ja mitkä aineet hakijan tulisi kirjoittaa, jos hän haluaisi pitää kaikki ovet avoinna korkeakouluun. Tämä esimerkki ei onneksi ole suurimmalle osalle hakijoista realismia, mutta osoittaa hyvin sen, minkälaista viestiä yliopistot tällä hetkellä lähettävät.

Keskustelussa nostettiin esiin, että vaikka lukiolainen ei erityisesti haluaisi pitää kaikkia vaihtoehtoja auki, on kyse myös siitä, että nuori ei tiedä yliopistojen hakukohteista riittävästi, tai ei osaa vielä osaa tehdä koulutukseen liittyviä valintoja todistusvalinnan pisteytystaulukoiden vaatimalla tarkkuudella. Tavoitteena tulisi olla se, että juuri lukion aloittavan nuoren ei ylipäätään tarvitsi joutua edes miettimään vielä tällaisia asioita. Hyvä kysymys onkin, missä määrin tämä on todistusvalinnan pisteytyksellä ratkaistavissa.

Toinen webinaarin keskustelussa esiin noussut näkökulma oli, että vaikka nuori osaisi ja haluaisi tehdä valintoja jo varhaisessa vaiheessa, niin useilla juuri lukion aloittaneilla ei vielä ole kykyä hahmottaa sitä, minkälaiset tavoitteet ovat itselle realistisia. Toisin sanoen valinnat tehdään ideaalipisteytyksen mukaan, ei sen mukaan, mikä itselle tuottaisi todennäköisimmin parhaat pisteet. Tätä havainnollistettiin myös webinaarin esityksessä. Monelle voi myös olla epäselvää se, miten hyvät arvosanat yliopistoon pääsemiseen vaaditaan. Aihetta sivuaa  Dimensio-lehdessä julkaistu Jouni Pursiaisen ja Kaisa Vähähyypän Yliopistoon ilman Älliä? -kirjoitus, joka tarkastelee matematiikkaa koskevia valintoja, sekä yliopistoihin opiskelemaan valittujen arvosanoja.

”Onko logiikka jatkossa edelleen se, että mitä enemmän aineessa on lukiokursseja, siitä saa eniten pisteitä?”

Tutkimustyö on vielä erittäin kesken, joten vielä ei ole lyöty lukkoon pisteytyksen logiikkaa. Erilaisia vaihtoehtoja kartoitetaan ja tarkastellaan.

Eri valintatavoilla valitut

”Koska meillä on nyt käytössä sekä todistusvalinta että valintakoevalinta, olisi hyvä varmistaa, että niissä huomioidaan erilaisia osaajia/opiskelijoita– jotta nuorille ei tulisi sellaista oloa, että jos ei pärjää ”suuressa pistekisassa”, voi myös vaikuttaa tulevaisuuteensa omalla harrastuneisuudellaan ja kiinnostuksen suuntaamisella”

Hakupainealoilla on vaikea perustella, että valintakokeella mitattaisiin kovin eri asioita kuin todistusvalinnassa. Enää yliopistoon pääsy ei kuitenkaan edellytä sekä ylioppilaskirjoituksissa että valintakokeessa menestymistä, mikä on merkittävä parannus entiseen verrattuna.

Olisi tärkeää saada koulutusvalintojaan pohtiville jo ennen hakuvaihetta paremmin tietoa siitä, millaisia sisältöjä koulutuksissa on ja mitä opinnoissa menestyminen edellyttää. Näin harrastuneisuus johtaisi jo oikeanlaisiin hakukohdevalintoihin. Tietystä alasta erityisen kiinnostuneet voisivat hyödyntää myös muita valintaväyliä (esim. avoimen väylä, MOOC).

Perusteluja löytyy eri kiintiöissä sekä samanlaisen että erilaisen osaamisen huomioimiselle. Tärkeänä huomiona nostaisimme esiin sen, että eri valintatavoilla valitut opiskelijat aloittavat opintonsa yhdessä, jolloin heillä kuitenkin tulisi olla samanlaiset valmiudet yliopisto-opintoihin.

Kielet

Keskustelussa nousi esiin se, miten tärkeää on kehittää todistusvalinnan pisteytysmallia siten, että se tukisi myös kielten opiskelua. Suomalaisen kielivarannon kapenemisesta on oltu huolissaan jo pidemmän aikaa ennen todistusvalinnan käyttöönottoa, mistä kertoo esimerkiksi OKM:n selvitys vuodelta 2017, sekä asiantuntijoiden nostot julkisessa keskustelussa (esim. Kuntaliiton Kyösti Värri; YTL:n Tiina Tähkä).

Webinaarin keskusteluosuuden alussa pyysimme osallistujia nimeämään kolme tärkeintä asiaa todistusvalinnan kehittämistyössä, jolloin 28 % vastaajista valitsi yhdeksi tärkeimmistä asioista kielten opiskeluun kannustamisen. Vaikka kielivarannon kapenemisesta on oltu huolissaan jo ennen todistusvalintaa, usein nostetaan esiin se näkemys, että nykyinen pisteytysmalli heikentää kielivarannon moninaisuutta entisestään. Tämä on tärkeä huomio, ja opiskelijavalintojen kehittämistyössä on hyvä huomioida myös tämä puoli – vaikka todistusvalinnan pisteytysmalli ei olisi syypää kielivarannon kapenemiseen, voi se toivottavasti olla osana kielivarannon monipuolisuuden turvaamista.

Tutkimus

”Olisi kiinnostava(mpa)a tietää, onko uudelleenhakemisessa tapahtunut muutosta verrattuna aikaan ennen todistusvalintaa.” ”Onko olemassa tutkittua tietoa alan vaihtajista ennen nykyistä todistusvalintaa? Koe- ja todistusvalinnan vertailun lisäksi voisi tehdä vertailua edeltävän valintatavan vuosiin?”

Kesäkuussa 2022 julkaistussa, OKM:n tilaamassa opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportissa (VATT, 2022) havaitaan, että valintauudistus nosti 19-vuotiaiden osuutta yliopistoon hyväksytyistä, mutta myös lisäsi paikan vastaanottaneiden todennäköisyyttä hakea uutta opiskelupaikkaa seuraavana vuonna. Nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka moni vaihtaa alaa 1–2 vuoden opintojen jälkeen.

”Onkohan tutkittu sitä, miten jatkokoulutusalan valinnan ajankohta suhteutuu ns. hakupainealoihin ja muihin aloihin? Toisin sanoen, tehdäänkö valinta hakeutua esim. lääketieteellisen, oikeustieteellisen jne. koulutukseen varhemmin kuin muille aloille? Mikäli näin olisi voisiko tämän ottaa huomioon pisteytyksessä? –”

Tärkeä huomio, jota voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Meillä ei valitettavasti ole tiedossa tällaista tutkimusta, vaikka muutoin hakupainealoille – joista useat ovat niin kutsuttuja statusaloja – valikoituneita opiskelijoita onkin tutkittu. Tiedetään, että statusaloille valikoituu muita aloja useammin korkeasta sosioekonomisesta taustasta tulevat henkilöt (esim. Nori ym., 2021), eikä opiskelijavalintauudistus näytä tasoittaneen sosioekonomisen taustan vaikutusta (Karhunen ym., 2022). Ylipäänsä hakupainealojen ja ei-hakupainealojen mahdollisesti toisistaan poikkeavat tarpeet on hyvä ottaa tarkasteluun opiskelijavalintojen kehittämisessä.

Photo by Volodymyr Hryshchenko on Unsplash

Julkaistu

Opinto-ohjaajien ajatuksia valintojen kehittämisestä – kirjoittajavieraana opinto-ohjaaja Heini Kelosaari

Uudistuksia ja reunaehtoja

Viime aikoina, kun olen puhunut opinto-ohjauksesta, on puheeseeni usein liittynyt tavalla tai toisella käsite reunaehdot. Tämä on lyhykäisyydessään ajatus siitä, että opinto-ohjausta ei toteuteta missään tyhjiössä. On todella paljon asioita, jotka vaikuttavat tavalla tai toisella opinto-ohjaukseen.

Yksi viime vuosien suurimmista reunaehdoista lukion opinto-ohjauksessa lienee ollut opiskelijavalintauudistus ja siihen liittyvä todistusvalinta. Toki todistusvalinta ei suinkaan ole ainoa merkittävä reunaehto. Viime vuosilta esiin voi nostaa mm. ylioppilastutkinnon uudistukset, laajennetun oppivelvollisuuden, muutamien lukioon liittyvien lakien uudistamisen, uudet opetussuunnitelmat sekä aina kulloinenkin hallitusohjelma – ihan vain muutamia keskeisiä mainitakseni. Kokonaan oma lukunsa on sitten lukiokoulutuksen rahoitus, jonka leikkauksista mm. Kuntaliiton erityisasiantuntija Kyösti Värri on kirjoittanut.

Tässä aallokossa opinto-ohjaajat lukioissa tekevät työtään yrittäen auttaa nuoria parhaansa mukaan niin opintojen suunnittelussa, ylioppilaskirjoitusten miettimisessä kuin jatko-opinto- ja urasuunnitelmissakin.

On monta syytä, miksi meneillään oleva Valtakunnallinen yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämishanke kuulostaa opinto-ohjaajan näkökulmasta hyvältä. Ensinnäkin todistusvalinnan muutosten on tarkoitus pohjautua tutkimustietoon. Muistan ottaneeni monesti kantaa, että koulutusta koskevien päätösten tulisi pohjautua tutkimustietoon ja tiedon keruun ja arvioinnin tulisi olla jatkuvaa. Tässä on tietysti aina haasteensa, koska kaikkea ei esim. pystytä tilastoista helposti esiin kaivamaan. Yksi tällainen todistusvalintaan liittyvä haastava tutkittava voisi olla lyhyen ja pitkän matematiikan asema lukiossa. Kuinka moni valitsee ensin pitkän matematiikan ison todistusvalinnan pistesaaliin toivossa ja matkalla kuitenkin pettymyksekseen tajuaa, että pitkän matematiikan opiskelu ei ole itseä varten. Tämä ei esim. näy ylioppilaskirjoituksiin ilmoittautumisessa ja siten niissä tilastoissa, mutta lukion arjessa sitäkin selvemmin.

Tutkimuksesta päästään jouhevasti seuraavaan positiiviseen asiaan eli hankkeen aikatauluun. Monet koulutukselliset muutokset on viime vuosina toteutettu aikataulussa, joka ei ole mahdollistanut kunnollista keskustelua, saati sitten tiedottamista opiskelijoille tulevista muutoksista hyvissä ajoin. Se, että uudet todistusvalinnan kriteerit on tarkoitus julkaista 2023 ja ottaa käyttöön keväällä 2026, on vihdoinkin järkevä aikataulu, joka antaa mahdollisuuden myös sidosryhmien kuulemiseen. Aito halu kehittää todistusvalintaa, valintakokeita ja valinnan aikatauluja selkeämmiksi ja vähemmän kuormittaviksi näkyy siis jo nyt.

On silti monia asioita, joita voisi hiukan hankkeen ohikin nostaa keskusteluun. Miten suhtaudumme erilaiseen koulutukseen? Niin kauan kuin yliopistojen valinnoista puhuttaessa keskustelu keskittyy vain lääketieteen, oikeustieteen ja kauppatieteen opiskeluun, puhumme pelkästään hakupainealoista nostamatta muita korkeakoulutuksen tai ylipäänsä koulutuksen vaihtoehtoja esille. Opiskelun ja erilaisen osaamisen hankkimisen pitäisi olla tärkeä arvo jo sinänsä. Lisäksi täytyy vielä nykyistä paremmin varmistaa, että opiskelijoilla on olemassa hyvää ja ajantasaista tietoa opiskelupaikoista, tarvittavasta osaamisesta ja työelämästä yleensä. Millaista sitten on tulevaisuuden korkeakoulussa tarvittava osaaminen? Tai millaisia ovat tulevaisuuden työelämätaidot? Tämän hetken veikkaukset nostavat esiin mm. luovuuden, joustavuuden ja sosiaaliset taidot. Miten nämä sitten näkyvät koulutuksessa ja opiskelijavalinnoissa jatkossa? Sitä jään mielenkiinnolla odottamaan.

Heini Kelosaari
opinto-ohjaaja, KM
Suomen Opinto-ohjaajat ry, lukiotoimikunnan pj.

Julkaistu

Lukiolaisten ajatuksia valintojen kehittämisestä – kirjoittajavieraana Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Lukas Virtala

Opiskelijavalinnat: työ on vielä kesken

Pari vuotta takaperin astui voimaan uusi opiskelijavalintauudistus, joka on viime aikoina kerännyt kritiikkiä julkisessa keskustelussa. Fakta on kuitenkin se, että uudistuksessa on monia hyviäkin puolia.

Ylioppilaskokeiden painoarvoa lisäämällä on pystytty tunnistamaan lukiossa tehty tärkeä työ, eikä opiskelijoiden välttämättä tarvitse jatkaa kuormittavaa opiskelua pääsykokeisiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Jos opiskelija on pärjännyt kirjoituksissa, hän voi ottaa hieman ansaittua lepoa. Toisaalta he, jotka eivät ole pärjänneet yhtä hyvin, voivat sen sijaan panostaa pääsykokeisiin.

Ongelma tällä hetkellä ei siis ole itse muutos, vaan sen toteutustapa. Onneksi yliopistot ovat ryhtyneet tekemään muutoksia tutkitun tiedon perusteella, jotta uudistus saataisiin toimimaan halutulla tavalla.

Tällä hetkellä yliopistojen todistusvalinnassa hakija saa hieman alasta riippuen pisteitä eri lukion oppiaineista sen mukaan, kuinka monta kurssia kyseistä ainetta on ollut mahdollista lukea. Itsessään menettely kuulostaa järkevältä, mutta käytännössä siitä puuttuu logiikka. Esimerkiksi oikikseen mielivä hakija voi saada melkein kaksi kertaa enemmän pisteitä pitkästä matematiikasta, kuin yhteiskuntaopista, mikä kuulostaa suoraan sanottuna hieman älyttömältä.

Moni lukiolainen joutuu melko aikaisessa vaiheessa tekemään päätöksen opiskeltavien aineiden suhteen. Terveystieto ja filosofia saattaa kiinnostaa kovasti, mutta niistä saa valitettavan vähän pisteitä monille koulutusaloille haettaessa. Valtaosa lukiolaisista ei ole vielä lukion alussa varma jatkosuunnitelmistaan, minkä vuoksi kemian ja fysiikan opiskeleminen voi tuntua turvallisemmalle vaihtoehto niistä saatavien pisteiden vuoksi, vaikkei aineet itsessään kiinnostaisi.

Tämän takia todistusvalinnan pisteytystyökalua tulisi uudistaa siten, että lukiolaiset voisivat opiskella lukiossa juuri sitä, mikä itseään kiinnostaa ja ennen kaikkea motivoi. Nuorten hyvinvoinnista ollaan puhuttu paljon viime aikoina, ja epämotivoivien ja itselleen haastavien aineiden opiskelu ei varmasti auta nuorten kokemaan stressiin ja jaksamiseen.

Keski-ikä korkeakouluun pääsemisessä on edelleen korkea. On ehdottoman tärkeää, että hakijasumaa puretaan lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja, kuitenkin siten, että niitä rahoitetaan riittävästi. Koulutuksen laadusta meidän ei todellakaan tule tinkiä.

Toivon kovasti, että tulevaisuuden opiskelijavalinnassa edelleen korostuvat valintatavat, jotka eivät vaadi useiden kuukausien raastavaa ulkoa opettelua. Ihannetilanteessa opiskelijavalinnassa mitataan hakijan kokonaisvaltaista osaamista, kokonaisuuksien hallitsemista ja tietotaidon hyödyntämistä.

Viime vuosina valintauudistuksessa on kuitenkin otettu askelia oikeaan suuntaan: esimerkiksi todistusvalinnan hallittu lisääminen tunnustaa lukiossa tehdyn pitkäjänteisen ja kovan työn ja on keventänyt abiturienttien kevättä, kun kirjoitusten jälkeen ei välttämättä tarvitse päntätä heti pääsykokeisiin. Olisi äärimmäisen tärkeää, että myös media puhuisi tästä, jotta opiskelijoilla olisi realistinen kuva nykytilanteesta: liian moni kuvittelee tarvitsevansa useita laudatureita päästäkseen korkeakouluun, vaikkei tilanne todellakaan ole tämä.

Työ on kuitenkin vielä kesken: toivon, että tulevaisuudessa kehitetään yhä enemmän korkeakoulujen yhteisiä valintakokeita ja todistusvalinnan tulokset ovat nuorelle saatavilla ennen, kuin pääsykoemateriaalit julkistetaan. Tätä kautta muutenkin kuormittavasta keväästä voitaisiin saada nuorille edes hieman kevyempi. Kaiken kehittämistyön keskeisenä ajatuksena tulee olla pyrkimys taata nuorille rauhaa oppimiseen ja nuoruuden elämiseen.

Lukas Virtala
Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja