Opiskelijavalinnat: työ on vielä kesken
Pari vuotta takaperin astui voimaan uusi opiskelijavalintauudistus, joka on viime aikoina kerännyt kritiikkiä julkisessa keskustelussa. Fakta on kuitenkin se, että uudistuksessa on monia hyviäkin puolia.
Ylioppilaskokeiden painoarvoa lisäämällä on pystytty tunnistamaan lukiossa tehty tärkeä työ, eikä opiskelijoiden välttämättä tarvitse jatkaa kuormittavaa opiskelua pääsykokeisiin heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Jos opiskelija on pärjännyt kirjoituksissa, hän voi ottaa hieman ansaittua lepoa. Toisaalta he, jotka eivät ole pärjänneet yhtä hyvin, voivat sen sijaan panostaa pääsykokeisiin.
Ongelma tällä hetkellä ei siis ole itse muutos, vaan sen toteutustapa. Onneksi yliopistot ovat ryhtyneet tekemään muutoksia tutkitun tiedon perusteella, jotta uudistus saataisiin toimimaan halutulla tavalla.
Tällä hetkellä yliopistojen todistusvalinnassa hakija saa hieman alasta riippuen pisteitä eri lukion oppiaineista sen mukaan, kuinka monta kurssia kyseistä ainetta on ollut mahdollista lukea. Itsessään menettely kuulostaa järkevältä, mutta käytännössä siitä puuttuu logiikka. Esimerkiksi oikikseen mielivä hakija voi saada melkein kaksi kertaa enemmän pisteitä pitkästä matematiikasta, kuin yhteiskuntaopista, mikä kuulostaa suoraan sanottuna hieman älyttömältä.
Moni lukiolainen joutuu melko aikaisessa vaiheessa tekemään päätöksen opiskeltavien aineiden suhteen. Terveystieto ja filosofia saattaa kiinnostaa kovasti, mutta niistä saa valitettavan vähän pisteitä monille koulutusaloille haettaessa. Valtaosa lukiolaisista ei ole vielä lukion alussa varma jatkosuunnitelmistaan, minkä vuoksi kemian ja fysiikan opiskeleminen voi tuntua turvallisemmalle vaihtoehto niistä saatavien pisteiden vuoksi, vaikkei aineet itsessään kiinnostaisi.
Tämän takia todistusvalinnan pisteytystyökalua tulisi uudistaa siten, että lukiolaiset voisivat opiskella lukiossa juuri sitä, mikä itseään kiinnostaa ja ennen kaikkea motivoi. Nuorten hyvinvoinnista ollaan puhuttu paljon viime aikoina, ja epämotivoivien ja itselleen haastavien aineiden opiskelu ei varmasti auta nuorten kokemaan stressiin ja jaksamiseen.
Keski-ikä korkeakouluun pääsemisessä on edelleen korkea. On ehdottoman tärkeää, että hakijasumaa puretaan lisäämällä korkeakoulujen aloituspaikkoja, kuitenkin siten, että niitä rahoitetaan riittävästi. Koulutuksen laadusta meidän ei todellakaan tule tinkiä.
Toivon kovasti, että tulevaisuuden opiskelijavalinnassa edelleen korostuvat valintatavat, jotka eivät vaadi useiden kuukausien raastavaa ulkoa opettelua. Ihannetilanteessa opiskelijavalinnassa mitataan hakijan kokonaisvaltaista osaamista, kokonaisuuksien hallitsemista ja tietotaidon hyödyntämistä.
Viime vuosina valintauudistuksessa on kuitenkin otettu askelia oikeaan suuntaan: esimerkiksi todistusvalinnan hallittu lisääminen tunnustaa lukiossa tehdyn pitkäjänteisen ja kovan työn ja on keventänyt abiturienttien kevättä, kun kirjoitusten jälkeen ei välttämättä tarvitse päntätä heti pääsykokeisiin. Olisi äärimmäisen tärkeää, että myös media puhuisi tästä, jotta opiskelijoilla olisi realistinen kuva nykytilanteesta: liian moni kuvittelee tarvitsevansa useita laudatureita päästäkseen korkeakouluun, vaikkei tilanne todellakaan ole tämä.
Työ on kuitenkin vielä kesken: toivon, että tulevaisuudessa kehitetään yhä enemmän korkeakoulujen yhteisiä valintakokeita ja todistusvalinnan tulokset ovat nuorelle saatavilla ennen, kuin pääsykoemateriaalit julkistetaan. Tätä kautta muutenkin kuormittavasta keväästä voitaisiin saada nuorille edes hieman kevyempi. Kaiken kehittämistyön keskeisenä ajatuksena tulee olla pyrkimys taata nuorille rauhaa oppimiseen ja nuoruuden elämiseen.
Lukas Virtala
Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja
