Tekijä: Milla K Rautakorpi

Julkaistu

Valintakoewebinaarin Q&A

Hanke järjesti 29.9. valintakoevalintaan keskittyvän webinaarin. Webinaarin aikana osallistujilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä ja käydä keskustelua Zoomin Q&A-toiminnon avulla. Alle on koottu muutamia näistä kysymyksistä, sekä niihin annettuja vastauksia. Kysymyksiä on yhdistelty ja osaa kysymyksistä on muokattu useampaa alaa koskevaksi. Vastauksissa on hyödynnetty webinaarin aikana annettuja vastauksia, mutta hankkeen projektiryhmä on myös täydentänyt niitä tätä blogipostausta varten.

Yksi webinaarin puheenvuoroista keskittyi kokemuksiin ja tutkimukseen liittyen valtakunnalliseen kasvatusalan valintakokeeseen (VAKAVA), mikä selittää kyseiseen kokeeseen keskittyvät kysymykset. Webinaarin tallenteen ja materiaalit löydät webinaarit-sivulta.

”Onko lähtökohta se, että kaikki alat menevät yhteiseen yhteen kokeeseen joka tapauksessa?”

Tämä skenaario on nähty koulutusvararehtorien mukaan epärealistisena jo hanketta käynnistäessä. Kaikille yhteinen koe ei ole tavoitteena, vaan kokeiden määrää pyritään vähentämään lisäämällä yhteistyötä.

”Onko tutkittua tietoa siitä, riippuuko opiskelumenestys valintatavasta (todistusvalinta vs. valintakoevalinta), etenkin niiden koulutusalojen kohdalla, joiden valintakoe perustuu lukion oppimäärään? Yliopistojen kannaltahan valintakokeiden järjestämisestä tulisi olla jotain hyötyä. Onko siis näyttöä siitä, että yliopistot saavat parempia opiskelijoita todistusvalinnalla ja valintakokeella kuin pelkällä todistusvalinnalla?”

Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhosen mukaan tähän liittyen on tehty joitain analyysejä. Esim. rinnakkain toteutetun todistusvalintahankkeen tulosten mukaan sekä todistusvalintapisteet että koevalintapisteet ennustavat 1. lukuvuoden opintomenestystä, eikä näiden yhteyksien välillä ole selvää eroa. Toisaalta Suhosen ja Kuuppelomäen analyysien mukaan DIA-valinnassa koevalinnan pisteet ovat ennustaneet paremmin valmistumistodennäköisyyttä, vaikka DIA-valinnassa valintakokeet ovat perustuneet lukion oppimäärään. Valintakokeista näyttäisi siis olleen hyötyä hyvien opiskelijoiden valinnassa. Toki aihetta kannattaa tutkia vielä lisää, esimerkiksi sitten, kun opiskelijavalintauudistuksesta on kulunut riittävästi aikaa, jotta sen vaikutuksia voidaan luotettavasti arvioida.

Webinaariin osallistujan mukaan ainakin hänen oppiaineessaan ero näkyy selvästi siten, että valintakokeella valitut suorittavat 1. opiskeluvuoden aikana keskimäärin 10 op enemmän, kuin todistusvalinnalla valitut – avoimen yliopiston väylällä valitut vielä tätäkin enemmän. Osalla todistusvalinnalla valituista opintopistekertymä on hyvin pieni, mikä painaa keskiarvoa alaspäin.

”Sisällöllisesti etävalintakurssi antaa hakijalle erinomaisen ymmärryksen siitä, mitä ala todella on. Valintakurssin idea on vähän päinvastainen kuin nopeasti suorittava yhdistävä valintakoe, sillä kurssi vie enemmän aikaa kuin yhden päivän aikana tehty koe. Kenties tässä keskustelussa valintakokeesta on hyvä pitää esillä myös erilaisten avoimen väylien kehittäminen.”

Tutkija Virve Murto totesi, että on kiinnostavaa, ettei ennakkomateriaali ole aina perinteistä luettavaa tekstiä. Hyvä kysymys onkin, kuka opetusta tarjoaa ennalta, yliopiston toimija vai yksityiset valmennuskursseja järjestävät organisaatiot.

Etävalintakursseissa ongelmana on myös se, että kurssin todellista suorittajaa ei voida varmuudella tietää.

”Tietyillä aloilla työskentely vaatii ihmisiltä myös vuorovaikutustaitoja. Miten yhteisvalinta (todistuspisteet ja/tai valintakoe) voisi mitata vuorovaikutustaitoja?”

Kirjallisissa valintakokeissa vuorovaikutustaitojen mittaaminen on haastavaa, joten tutkija Jukka-Pekka Jänkälä ehdottaa vuorovaikutustaitojen mittaamiseen erillistä soveltuvuuskoetta.

Toisaalta vuorovaikutustaitoja voisi opettaa opintojen yhteydessä, jolloin niitä ei ole välttämätön mitata vielä opintoihin hakeutuessa.

”Onkohan Otuksen tekemistä kolmesta osatutkimuksesta tulossa Otuksen puolesta vielä noiden kaikkien kolmen tutkimuksen havaintojen yhteenveto, johtopäätökset ja toimenpidesuositukset?”

Otuksen ja Laboren tekemässä tutkimusraportissa on johtopäätös-/pohdintaluku, mutta tutkija Jukka-Pekka Jänkälän mukaan yksityiskohtaiset toimintasuositukset rajoittuvat siihen, että oppiaineiden tulisi perehtyä toistensa valintakokeisiin, mikäli eivät ole sitä vielä tehneet. Sen perusteella voi arvioida a) valintakokeen tarkoitusta tilanteessa, jossa vähintään puolet tulee valituksi todistusvalinnalla; b) sisältöä sen näkökulmasta mitä koe mittaa; ja c) yhteistyömahdollisuuksia, eli olisiko mahdollista tehdä kokonaan tai osittain yhteinen koe. Tarvitaan siis paikallisia oppiaineiden ja yliopistojen välisiä keskusteluja. Tutkimusryhmällä ei ole riittävää tietoa hakukohteista kohdennettujen suositusten antamista varten. Tutkimusten loppuraportit löytyvät blogin tältä sivulta.

”Suosiiko (esim. VAKAVA-) koe hakijoita, joilla on jo akateemisia opintoja taustalla, tai jopa aiempi korkeakoulututkinto?”

Valintakoe mittaa usein niitä valmiuksia tai taitoja, jotka kehittyvät korkeakouluopintojen aikana. Aiempia akateemisia opintoja tehneet hakijat ovat valintakokeissa keskimäärin vahvemmassa asemassa, mutta ensikertalaiskiintiöt tasaavat hakijoiden välistä eroa.

”Mihin perustuu se, että VAKAVA-kokeessa tulisi olla kognitiivisesti vaativampia tehtäviä? Edellyttääkö opiskelu kasvatusaloilla niitä ja eikö niitä voi oppia opintojen aikana? Onko sellainen kasvatusalan opiskelija huono, joka kuitenkin pärjää matalamman kognitiivisen tason tehtävissä ja soveltavuuskokeessa hyvin?”

Kysymykset keskittyvät kasvatusalan valintakokeeseen, mutta asiaa voi ajatella myös muihin aloihin soveltaen. Kognitiivisesti vaativammilla tehtävillä saadaan lisättyä kokeen erottelevuutta. Etenkin hakupainealojen (esim. monet kasvatusalan hakukohteet) kohdalla etusijalle voidaan laittaa sellaiset opiskelijat, joilla on jo vahvat tiedonkäsittelyn taidot.

”Miten kontrolloidaan arvaamis- ja poissulkemistekniikkoja monivalintakokeessa. Voiko siis sanoa, että tehtävä mittaa ”korkeamman tason” taitoja, jos tehtävässä voi vastata oikein arvaamalla?”

Monissa monivalintakokeissa vääristä vastauksista annetaan miinuspisteitä. Esimerkiksi webinaarissa puhujana olleen Riitta-Leena Metsäpellon mukaan VAKAVA-kokeen puheenjohtaja Jouni Peltonen on linjannut, että VAKAVA-kokeessa arvaamalla täytetyn kokeen pistemäärän odotusarvo on 0, eli sama kuin vastaamatta jättäminen. Monivalintakoe ei siis tarkoita sitä, että hakija voisi tulla ”vahingossa” valituksi.

 

Photo by Diego PH on Unsplash

Julkaistu

Lukiolaisten ohjaus valintojen muuttuvassa maailmassa

Lukuvuosi 2023–24 on käynnistynyt jo tovi sitten. Kymmenet tuhannet uudet opiskelijat ovat aloittaneet lukiotaipaleensa ympäri Suomea, ja pohtivat, mitä valinnaisia opintoja tulisivat lukion aikana suorittamaan. Samaan aikaan kymmenet tuhannet lukion toisen ja kolmannen vuoden opiskelijat tekevät lopullisia päätöksiä siitä, mitä ylioppilaskokeita tulisivat kirjoittamaan. Viimeistään lukion loppuvaiheilla kukin joutuu miettimään, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen. Näiden pohdintojen lisäksi monia myös varmasti mietityttää, miten yliopistojen opiskelijavalintojen muuttuminen vaikuttaa omiin suunnitelmiin.

Vuonna 2026 käyttöön otettava todistusvalinnan pisteytys on nyt julkaistu yliopistovalinnat.fi-sivustolla. Muilta osin valintaperusteet julkaistaan Opintopolussa aina hakukierrosta edeltävänä syksynä. Vaikka monilta osin valintaperusteet ovatkin usein pysyneet hakukierroksesta toiseen hyvin samanlaisina, ovat muutokset aina mahdollisia.

Yliopistojen valintakokeita ollaan parhaillaan kehittämässä vuodelle 2025. Tavoitteena on vähentää valintakokeita siten, että yhdellä kokeella voi jatkossa hakea entistä useammalle alalle ja entistä useampaan yliopistoon. Näin ollen kaikkiin nykyisiin valintakokeisiin voi tulla isojakin muutoksia. Vuoden 2025 valintakokeiden tarkemmat tiedot julkaistaan valintaperusteiden yhteydessä syksyllä 2024. Valintakokeiden kehittämisestä tiedotetaan kuitenkin työn edetessä, ja on todennäköistä, että jo ensi kesänä pystymme antamaan enemmän tietoa siitä, miltä valintakokeet tulevat vuonna 2025 näyttämään.

Miten sitten lukiolaisen pitäisi tulkita ylioppilastodistuksen pisteytykseen tehtyjä muutoksia? Entä miten lukiolainen voi ennakoida valintakokeisiin tulevia muutoksia?

Yliopistojen viesti lukiolaisille on, että lukion valinnaisina opintoina kannattaa opiskella sitä, mikä itseä eniten kiinnostaa. Samat kiinnostuksen kohteet ohjaavat myös sitä, minkä alan opintoihin nuori pyrkii lukion jälkeen, joten on todennäköistä, että oman kiinnostuksen mukaan tehdyt lukio-opinnot antavat sen alan kannalta keskeistä osaamista, jolle nuori päätyy hakemaan. Tällaisesta osaamisesta on hyötyä niin todistusvalinnassa, valintakokeeseen valmistautuessa kuin itse opinnoissakin. Itseä kiinnostavista aineista on myös helpompaa kirjoittaa hyvä arvosana ja näin varmistaa parhaat mahdolliset todistuspisteet. Lisäksi kaikkien kannattaa lukiossa panostaa äidinkielen ja kirjallisuuden opiskeluun (mukaan lukien S2- ja R2-oppimäärät), sillä kaikilla aloilla tarvitaan kyseisen oppiaineen antamia geneerisiä taitoja.

Tietoa uusista valintakokeista tulee verrattain myöhään, mutta lukiolaisen ei kannata huolestua. Hakijalle uusien valintakokeiden kokonaisuus tulee näkymään eniten siten, että hän voi hakea useampaan eri hakukohteeseen – ja jopa eri aloille – samalla valintakokeella. Yliopistot ovat useilla aloilla luopuneet jo vuosia sitten pitkää valmistautumista vaativista valintakokeista, eivätkä uudet valintakokeet tuo pitkän valmistautumisen valintakokeita takaisin, vaan ennakkomateriaalien määrä tullee ennemminkin vähentymään entisestään.

Opetus yliopistoissa lähtee kuitenkin siitä olettamuksesta, että uusilla opiskelijoilla on tietyt valmiudet alan opintoihin. Valmiuksilla tarkoitetaan osaamista, joka on hankittu jo toisen asteen opintojen aikana. Osalla aloista valmiudet liittyvät enemmän geneeriseen osaamiseen, kun taas osalla aloista vaaditaan, että uusilla opiskelijoilla on alan opintojen kannalta keskeistä substanssiosaamista. Esimerkiksi monissa vieraiden kielten koulutuksissa uusilta opiskelijoilta odotetaan tietyn tasoista kielen osaamista ennalta. Substanssiosaamisen tarve korostuu myös luonnontieteellisillä aloilla, joilla osaaminen on luonteeltaan kumulatiivista. Näitä valmiuksia yliopistot mittaavat opiskelijavalinnoissa – niin todistusvalinnassa kuin valintakokeissakin – nyt ja tulevaisuudessa.

Photo by Hans-Peter Gauster on Unsplash

Julkaistu

Alkukesän kuulumiset

Todistusvalinnan pisteytysesitys yliopistojen päätettävänä

Unifin koulutusvararehtorit ovat antaneet 17.5. yliopistojen päätettäväksi esityksen uudesta todistusvalinnan pisteytyksestä. Yliopistot päättävät pisteytyksestä 31.8. mennessä. Tämän jälkeen pisteytyksestä viestitään laajemmin toisen asteen toimijoille ja tuleville hakijoille yliopistovalinnat.fi- sivulla.

Valintakoevalinnan kehittäminen

Seuraavaksi hankkeessa aletaan keskittyä valintakokeiden kehittämiseen. Kesän aikana kootaan mahdollisimman kattavasti eri koulutusalojen edustajista koostuva valintakoevalinnan asiantuntijatyöryhmä, joka aloittaa työskentelynsä syksyllä. Asiantuntijatyöryhmän tarkoituksena on tuoda koulutusalojen näkemyksiä valintakoevalinnan kokonaisuuden valmisteluun.

Syksyllä järjestetään työpajoja, jotka rakentuvat erikseen ilmoitettavien teemojen ympärille. Työpajojen tavoitteena on tunnistaa, minkä koulutusalojen kesken keväällä aletaan valmistella yhteisiä valintakokeita. Työpajoihin ovat tervetulleita kaikki aiheesta kiinnostuneet yliopistojen henkilöstön jäsenet. Tarkemmat tiedot lisätään elo-syyskuussa tälle sivulle.

Lukusuosituksia

Todistusvalinnan pisteytysesityksen julkaisu herätti mielenkiintoa myös mediassa. Aiheeseen tarttuivat muun muassa Yle (17.5.) ja Helsingin Sanomat (21.5. ja 4.6.).

Hankkeen tilaaman todistusvalintaan liittyvän tutkimuksen raportti on julkaistu 21.6. Myös valintakoevalintaan liittyvä tutkimus julkaistaan kesän aikana. Linkit valmiisiin raportteihin löytyvät tältä sivulta.

Kesäkuussa julkaistiin myös valtioneuvoston kanslian rahoittaman Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin (Uusvalu) -hankkeen loppuraportti. Hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Koulutuksen arviointikeskus, tutkijoina Sirkku Kupiainen, Irene Rämä, Laura Heiskala sekä tutkimushankkeen vastuullinen johtaja Risto Hotulainen. Tutkimus tuotti tärkeää tietoa opiskelijavalinnan vaikutuksista lukioihin, ja kiitämme mahdollisuudesta keskustella tutkimuksen tuloksista hankkeen tutkijoiden kanssa jo todistusvalinnan pisteytyksen valmisteluvaiheessa.

Photo by Pauline Heidmets on Unsplash

Julkaistu

Todistusvalinnan pisteytysluonnoksen julkaisuwebinaarin Q&A

Todistusvalinnan pisteytysluonnos julkaistiin perjantaina 31.3. Tiistaina 4.4. pidetyssä webinaarissa kuvattiin pisteytyluonnoksen työstämisen prosessi, sekä esiteltiin pisteytysluonnos perusteluineen. Tähän postaukseen on poimittu vastattavaksi Q&A:ssa esitettyjä kysymyksiä.

”Voiko taulukoiden koulutusalajaotteluun toivoa vielä tässä vaiheessa muutosta?”

Ehdottomasti voi. Lausuntokierros on käynnissä Otakantaa-palvelussa 21.4. saakka, ja kaikki muutosehdotukset perusteluineen pyydetään antamaan lausuntona, jotta ne tulevat huomioiduksi varsinaista pisteytysesitystä laadittaessa.

”Astuuko muutos voimaan samanaikaisesti kaikille vai onko siirtymäaika aiemmin yo-tutkinnon suorittaneille?”

Uusi todistusvalinnan pisteytys otetaan käyttöön vuonna 2026, eikä aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneille ole erillistä siirtymäaikaa.

”Miten ammattikoululaisten mahdollisuudet hakeutua yliopistoihin on huomioitu?”

Jatkossakin yliopistoon valitaan suuri määrä opiskelijoita myös muilla valintatavoilla (esim. valintakokeilla), jotka ovat avoinna myös ammatillisen tutkinnon suorittaneille.

”Harkittiinko reaalin suhteen mallia, jossa pistemäärä olisi aineen laajuus * arvosana, jolloin pitkän aineen suorittamisesta edelleen palkittaisiin, mutta vaihtoehtona olisi nykyisestä poiketen yhdistää useamman lyhyen aineen pisteet.”

Reaaliaineiden pisteyttämiseksi on pohdittu erilaisia malleja. Sellaisissa malleissa, joissa lukiolainen voi saada saman pistemäärän joko yhdestä laajemmasta aineesta tai useammasta suppeammasta aineesta, on joitain ongelmia. Ensinnäkin tällainen malli on lukiolaisen näkökulmasta hankalammin hahmotettava. Toisekseen malli saattaisi kannustaa taktikoimaan ja tekemään ainevalintoja kurssimäärien pohjalta. Pisteytysluonnoksessa on pyritty selkeään kokonaisuuteen, jossa lukiolaisen ei tarvitse taktikoida, vaan hän voi valita oppiaineet oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Onko reaaliaineiden muutoksessa uhkana, että oppimäärien suorittaminen valikoituu entistä vahvemmin sen mukaan, mihin opiskelija lukion jälkeen tähtää, ts. opiskelijoiden on aiemmin tiedettävä, mihin haluaa?”

Pisteytysluonnoksessa on pyritty siihen, että lukiolaisen ei tarvitsisi tietää jatko-opintosuunnitelmiaan vielä lukion alkuvaiheessa. Luonnoksessa suurella osalla aloista reaaliaineet on jaettu kahteen eri luokkaan siten, että alan kannalta keskeisemmät reaaliaineet tuottavat enemmän pisteitä. Piste-ero enemmän ja vähemmän tuottavien reaaliaineiden välillä on kuitenkin kohtuullinen, joten vaikka lukiolainen olisi valinnut hakukohteensa kannalta vähemmän pisteitä tuottavan reaaliaineen, voi hän silti tulla hyväksytyksi todistusvalinnassa. On hyvä muistaa, että lähes millään alalla ei tarvitse päästä lähellekään maksimipisteitä tullakseen hyväksytyksi todistusvalinnassa, vaan hyvä suoritus riittää. Kuten pisteytysluonnoksessakin todetaan, on syytä olettaa, että lukiolainen valitsee melko luontaisesti hakemansa alan kannalta ns. oikeat aineet, jos hän saa tehdä lukion ainevalinnat sekä jatko-opintosuunnitelmansa oman kiinnostuksensa mukaisesti.

”Edelleen herättää ajatuksia siitä, että pitkä kieli ja lyhyt matematiikka tuottavat samat pisteet. Onko tälle jokin perustelu?”

Pisteytysluonnoksessa suurin osa L-arvosanan pisteistä määräytyy nykyisen pisteytyksen mukaisesti. Tästä logiikasta on poikettu joidenkin oppiaineiden kohdalla, mutta poikkeamat on perusteltu pisteytysluonnoksessa. Esimerkiksi pitkän vieraan kielen ja lyhyen matematiikan laudaturin tuottamat pistemäärät ovat samat kuin nykyisessä pisteytysmallissa, eikä tämän muuttamiselle ole nähty tarvetta. Pitkän kielen ja lyhyen matematiikan välisen piste-eron ei nähdä ohjaavan valintoja, sillä nämä valinnat eivät ole toisiaan poissulkevia, toisin kuin esimerkiksi valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä.

”Onko tehty sellaisia simulaatioita, joissa on analysoitu nykyisen pisteytysmallin tuomat käyttäytymismuutokset ja sen pohjalta mallinnettu käyttäytymismuutoksia uudelle pisteytystaulukolle?”

Tällaisia simulaatiotuloksia ei valitettavasti ole ollut käytettävissä pisteytysluonnosta laadittaessa.

”Aikovatko yliopistot muokata myös valintakokeitaan niin että niissä ei ole ristiriitaa todistusvalinnan kanssa. Esimerkkinä lääketiede: jos psykologiasta saa saman verran pisteitä kuin fysiikasta se saattaa kannustaa opiskelemaan psykologiaa fysiikan sijasta. Tässä opiskelija saattaa tehdä karhunpalveluksen itselleen, jos ei pääsekään todistusvalinnalla sisään. Onko tarkoitus muuttaa lääketieteen valintakoevaatimuksia myös?”

Todistusvalinnan lisäksi myös valintakokeita ollaan kehittämässä, mutta tämä työ on vasta alkamassa. Vielä ei siis ole käsitystä siitä, mitä tämä yksittäisten alojen, kuten lääketieteen osalta tarkoittaa. Opiskelijavalinnat ovat kuitenkin kokonaisuus, jossa eri valintaväylät täydentävät toisiaan, joten valintakokeiden kehittämistyössä on tärkeä huomioida myös todistusvalinta.

 

Photo by Ana Municio on Unsplash

Julkaistu

Opiskelijavalintawebinaarin Q&A-keskustelu

Kehittämishankkeen järjestämät webinaarit saivat jatkoa 16.2. hankkeen järjestäessä yliopistoille, toisen asteen toimijoille sekä muille sidosryhmille yhteisen webinaarin. Webinaarissa kuultiin lisää tutkimushavaintoja hankkeen tilaamista, VATTin, Laboren ja Otuksen toteuttamista tutkimuksista. Lisäksi Sirkku Kupiainen oli kertomassa alustavia havaintoja UUSVALU-hankkeen (Opiskelijavalinnan uudistus lukion ja lukiolaisten silmin) tutkimuksesta. Lukioiden ja lukiolaisten näkökulmaa tuotiin esiin Heini Kelosaaren (SOPO ry) ja Ella Siltasen (Suomen Lukiolaisten liitto) kommenttipuheenvuorojen muodossa.

”Voisiko todistusvalinnan pisteytyksessä käyttää jotakin laadullista mittaria myös kurssimäärien lisäksi?”

Hankkeessa mietitään, millä tavalla eri aineiden pisteytykset voitaisiin määritellä. Laadullisten mittareiden määrittely todistusvalinnan pisteytykseen on haasteellista. Nykyinen todistusvalinnan pisteytys on pohjautunut pitkälti oppimäärän laajuuteen. Tulevaan pisteytysmalliin on hahmoteltu sellaisia vaihtoehtoja, joissa erityisesti ainereaalien osalta kurssimäärä ei ole pistemäärän kannalta merkittävin tekijä.

”Mihin perustuu, että hakija voi päästä opiskelemaan esimerkiksi teologiaa, ilman uskonnon yo-arvosanaa tai edes yhtään uskonnon kouluarvosanaa?”

On tosiaan aloja, joita voi päästä opiskelemaan ilman, että hakija on suorittanut kyseisen aineen ylioppilaskoetta. Pisteytystä on tarkasteltava kokonaisuutena.  Tiedostetaan, että usein hakijoilla on useita eri vaihtoehtoja opiskeltavaksi alaksi. Jos pisteytys on joka alalla kovin omanlaisensa, johtaa se helposti siihen, että lukiolaisen tulee tehdä jo lukion aikaisessa vaiheessa valinta siitä, mihin hän hakee opiskelemaan. Voidaan myös ajatella, että alalle saadaan hyviä opiskelijoita myös muita aineita opiskelleista, eikä lukion tietyn aineen oppimäärän tiedot ole välttämättömät opinnoissa menestymisen kannalta. Esimerkiksi teologiseen haettaessa on hyötyä uskonnon lisäksi myös muista reaaliaineista, kuten elämänkatsomustiedosta, historiasta tai filosofiasta.

Toki yliopistoissa on myös sellaisia aloja, joissa lukion tietyn aineen oppimäärän (tai sitä vastaavien tietojen) hallinta on välttämätöntä opinnoissa pärjäämiseksi. Näiden alojen osalta tämä huomioidaan todistusvalinnan pisteytyksessä, esimerkiksi kynnysehtoja käyttämällä.

Terveystiedon pisteytys

Q&A-keskustelualueella käytiin vilkasta keskustelua terveystiedon pisteytyksestä. Terveystiedossa on muita reaaliaineita vähemmän lukiokursseja, minkä vuoksi siitä on nykyisessä, pitkälti kurssimääriin perustuvassa todistusvalinnan pisteytyksessä saanut vähiten pisteitä. Poikkeuksen muodostavat ne alat, joissa terveystieto on nostettu painotetuksi aineeksi, kuten esimerkiksi terveystieteet.

Matalat todistuspisteet ja vähäinen kurssimäärä saattavat olla syynä siihen, että terveystietoa pidetään muita helpompana kokeena. Q&A-alueella tuotiin esiin sitä, että terveystieto ei maineestaan huolimatta ole helppo koe, mistä kertoo muun muassa se, että terveystiedossa matalampien arvosanojen (A-C) kirjoittaneiden määrä on suhteellisesti muita reaaliaineita suurempi, ja pisterajat ovat matalat. Eri aineiden arvosanajakaumia ja pisterajoja voi tarkastella YTL:n sivuilla. Keskustelussa nostettiin esiin myös kirjoittajien valikoituneisuus, eli webinaarin osallistujan mukaan terveystiedon kirjoittajien määrä on vähentynyt päivälukioissa, kun taas aikuislukioiden ja kaksoistutkintojen suorittajia ohjataan kirjoittamaan terveystietoa, mikä ei näy tilastoissa. Keskusteluun osallistuneiden mukaan tämä saattaa johtua pienemmästä kurssimäärästä ja sen perusteella tapahtuvasta ohjauksesta. Toisaalta tuotiin esiin se, että terveystieto on relevantti aine esimerkiksi lähihoitajan kaksoistutkintoa suorittaville.

”Suomi äidinkielenä (S1) ja suomi toisena kielenä (S2). Miksi näistä saa saman verran pisteitä todistusvalinnassa, vaikka vaatimustaso on aivan eri?”

Nykyisessä pisteytyksessä äidinkielenä huomioidaan lähes kaikissa hakukohteissa suomi äidinkielenä, ruotsi äidinkielenä, saame äidinkielenä, suomi toisena kielenä tai ruotsi toisena kielenä. Tähän ei ole suunniteltu tehtävän muutoksia myöskään tulevassa pisteytysmallissa. Suomi äidinkielenä ja suomi toisena kielenä ovat äidinkieli ja kirjallisuus -oppiaineen vaihtoehtoisia oppimääriä. S2-opetuksen päämääränä on, että oppilas saavuttaa sellaiset kielen perustaidot, että hän pystyy toimimaan ja opiskelemaan ympäröivässä kieliyhteisössä tasavertaisena muiden kanssa (OPH). Tästä syystä näitä oppimääriä ei ole tarpeen pisteyttää eri tavoin. S2-kielen matalampi pisteytys todennäköisesti jopa vähentäisi korkeakoulutuksen saavutettavuutta niille hakijoille, joiden äidinkieli ei ole suomi, ruotsi tai saame.

Matematiikka ja kielet

Webinaarissa melko paljon keskityttiin nimenomaan matematiikkaan. Tämä oli tietoinen valinta ja syynä oli se, että matematiikka korostuu muutoinkin todistusvalinnan pisteytyksestä puhuttaessa (ks. esim. HS, 2.3.2023). Pisteytyksen kehittämisessä huomioidaan toki kaikki lukioaineet.

”Onko matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen aiheuttanut kieli- ja reaaliaineiden opiskelun ja kirjoittamisen vähenemistä?”

Positiivista on, että matematiikan kirjoittamatta jättäminen on vähentynyt ja pitkän matematiikan kirjoittaminen on lisääntynyt. Kuten webinaarissa nähtiin, ja kuten ilmenee myös YTL:n tilastoista, myös reaaliaineiden kirjoittajamäärät ovat lisääntyneet viime vuosien aikana. Tässä on kuitenkin poikkeuksia kuten terveystieto, jonka kirjoittajien määrä on vähentynyt, mutta jonka kirjoittajamäärät ovat kuitenkin samalla tasolla kuin muissa reaaliaineissa.  Vieraiden kielten kirjoittajien määrä sen sijaan on ollut laskussa jo pitkään. Tilaistoista ei ole mahdollista tehdä suoria johtopäätöksiä siitä, onko juuri matematiikan kirjoittamisen lisääntyminen vähentänyt kielten kirjoittamista. Todennäköisesti yhteys ei ole ainakaan näin suoraviivainen.

Q&A-keskustelussa nostettiin esiin kielialojen huoli siitä, että matematiikka painotetaan vieraiden kielten kustannuksella, sekä turhautuminen siitä, että vieraiden kielten opiskelun vähenemisestä ei vaikuteta olevan huolissaan. Keskustelualueella nostettiin esiin sitä, miten myös vieraiden kielten osaaminen on yleissivistystä, viestintätaitoja sekä kulttuuritaitoja. Kielten opiskelu vaatii opiskelutaitoja, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä, mitkä ovat muutenkin opinnoissa tarvittavia taitoja.

Yliopistojen ja toisen asteen välinen viestintä

Q&A-keskustelussa tuotiin esiin se, miten koulutusten sisältöjen ja ”arjen” kuvaaminen on jäänyt yliopistoissa liian vähälle huomiolle. Keskustelussa tiedostettiin se, että tämä vaatii runsaasti resursseja, mutta parhaimmillaan tämä voisi osaltaan ratkaista joitain niitä ongelmia, mitä nyt yritetään ratkaista opiskelijavalinnalla. Tämä oli erinomainen kommentti, sillä yliopistoissakin on havahduttu viime aikoina siihen, miten tärkeää on kuvata opintotarjontaa ja opintojen sisältöjä hakijalle selkeällä ja saavutettavalla tavalla. Hakijoiden sitoutumista ja motivaatiota edesauttaa se, että hakija oikeasti tietää, millaisiin opintoihin on hakeutumassa ja miten niistä työllistyy.

Opot ovat keskeisessä roolissa yliopistojen opiskelijavalintojen viestinnän kannalta. Q&A-keskustelussa pohdittiin sitä, miten yliopistot parhaiten tavoittaisivat opot. Keskustelussa ehdotettiin muun muassa seuraavia: selkeät nettisivut hakijalle, yliopistot voisivat laatia yhteisen materiaalin todistusvalinnasta kaikkiin Suomen kuntiin ja lukioihin jaettavaksi. Yliopistot ovat jonkin aikaa järjestäneet omia tilaisuuksiaan opoille, minkä lisäksi syksyllä 2022 järjestettiin ensimmäinen kaikkien yliopistojen yhteinen opowebinaari – tälle on suunniteltu jatkoa.

Photo by Sigmund on Unsplash

Julkaistu

Yliopistojen opiskelijavalinnat lukiolaisten silmin – opiskelijavalintawebinaarissa pidetty kommenttipuheenvuoro

Hanke järjesti 16.2.2023 yliopistojen ja toisen asteen henkilöstölle, sekä muille sidosryhmille suunnatun opiskelijavalintawebinaarin. Webinaarin tallenne on kokonaisuudessaan katseltavissa täällä.

Opiskelijavalintojen kehittämistyössä on tunnistettu hakijanäkökulman huomioimisen tärkeys. Onneksemme saimme webinaarissa kuulla Suomen Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Ella Siltasen kommenttipuheenvuoron, jossa hän sanoitti lukiolaisten näkökulmaa yliopistojen opiskelijavalintoihin.

Olemme poimineet tämän puheenvuoron alla olevalle videolle. Katselusuositus!

Julkaistu

Keskustelua todistusvalinnan kehittämistarpeista – kooste todistusvalintawebinaarin Q&A:sta

Yhteinen keskustelu valintojen tulevaisuudesta jatkui 18.11., jolloin järjestettiin todistusvalinnan kehittämiseen keskittyvä webinaari. Tähän postaukseen on koottu webinaarin Q&A-alueella käytyä keskustelua sekä kommentteja.

Todistusvalinnan pisteytys ja ainevalinnat

”Jos lukiolaisen pitää valita kirjoittamansa aineet todistusvalintaa ajatellen, tarkoittaa tämä, että pitää käytännössä jo 1. luokalla lukiossa tietää mitä haluaa opiskella lukion jälkeen, jotta voi valita oikeita kursseja –”

Webinaarissa havainnollistettiin kuinka monta ja mitkä aineet hakijan tulisi kirjoittaa, jos hän haluaisi pitää kaikki ovet avoinna korkeakouluun. Tämä esimerkki ei onneksi ole suurimmalle osalle hakijoista realismia, mutta osoittaa hyvin sen, minkälaista viestiä yliopistot tällä hetkellä lähettävät.

Keskustelussa nostettiin esiin, että vaikka lukiolainen ei erityisesti haluaisi pitää kaikkia vaihtoehtoja auki, on kyse myös siitä, että nuori ei tiedä yliopistojen hakukohteista riittävästi, tai ei osaa vielä osaa tehdä koulutukseen liittyviä valintoja todistusvalinnan pisteytystaulukoiden vaatimalla tarkkuudella. Tavoitteena tulisi olla se, että juuri lukion aloittavan nuoren ei ylipäätään tarvitsi joutua edes miettimään vielä tällaisia asioita. Hyvä kysymys onkin, missä määrin tämä on todistusvalinnan pisteytyksellä ratkaistavissa.

Toinen webinaarin keskustelussa esiin noussut näkökulma oli, että vaikka nuori osaisi ja haluaisi tehdä valintoja jo varhaisessa vaiheessa, niin useilla juuri lukion aloittaneilla ei vielä ole kykyä hahmottaa sitä, minkälaiset tavoitteet ovat itselle realistisia. Toisin sanoen valinnat tehdään ideaalipisteytyksen mukaan, ei sen mukaan, mikä itselle tuottaisi todennäköisimmin parhaat pisteet. Tätä havainnollistettiin myös webinaarin esityksessä. Monelle voi myös olla epäselvää se, miten hyvät arvosanat yliopistoon pääsemiseen vaaditaan. Aihetta sivuaa  Dimensio-lehdessä julkaistu Jouni Pursiaisen ja Kaisa Vähähyypän Yliopistoon ilman Älliä? -kirjoitus, joka tarkastelee matematiikkaa koskevia valintoja, sekä yliopistoihin opiskelemaan valittujen arvosanoja.

”Onko logiikka jatkossa edelleen se, että mitä enemmän aineessa on lukiokursseja, siitä saa eniten pisteitä?”

Tutkimustyö on vielä erittäin kesken, joten vielä ei ole lyöty lukkoon pisteytyksen logiikkaa. Erilaisia vaihtoehtoja kartoitetaan ja tarkastellaan.

Eri valintatavoilla valitut

”Koska meillä on nyt käytössä sekä todistusvalinta että valintakoevalinta, olisi hyvä varmistaa, että niissä huomioidaan erilaisia osaajia/opiskelijoita– jotta nuorille ei tulisi sellaista oloa, että jos ei pärjää ”suuressa pistekisassa”, voi myös vaikuttaa tulevaisuuteensa omalla harrastuneisuudellaan ja kiinnostuksen suuntaamisella”

Hakupainealoilla on vaikea perustella, että valintakokeella mitattaisiin kovin eri asioita kuin todistusvalinnassa. Enää yliopistoon pääsy ei kuitenkaan edellytä sekä ylioppilaskirjoituksissa että valintakokeessa menestymistä, mikä on merkittävä parannus entiseen verrattuna.

Olisi tärkeää saada koulutusvalintojaan pohtiville jo ennen hakuvaihetta paremmin tietoa siitä, millaisia sisältöjä koulutuksissa on ja mitä opinnoissa menestyminen edellyttää. Näin harrastuneisuus johtaisi jo oikeanlaisiin hakukohdevalintoihin. Tietystä alasta erityisen kiinnostuneet voisivat hyödyntää myös muita valintaväyliä (esim. avoimen väylä, MOOC).

Perusteluja löytyy eri kiintiöissä sekä samanlaisen että erilaisen osaamisen huomioimiselle. Tärkeänä huomiona nostaisimme esiin sen, että eri valintatavoilla valitut opiskelijat aloittavat opintonsa yhdessä, jolloin heillä kuitenkin tulisi olla samanlaiset valmiudet yliopisto-opintoihin.

Kielet

Keskustelussa nousi esiin se, miten tärkeää on kehittää todistusvalinnan pisteytysmallia siten, että se tukisi myös kielten opiskelua. Suomalaisen kielivarannon kapenemisesta on oltu huolissaan jo pidemmän aikaa ennen todistusvalinnan käyttöönottoa, mistä kertoo esimerkiksi OKM:n selvitys vuodelta 2017, sekä asiantuntijoiden nostot julkisessa keskustelussa (esim. Kuntaliiton Kyösti Värri; YTL:n Tiina Tähkä).

Webinaarin keskusteluosuuden alussa pyysimme osallistujia nimeämään kolme tärkeintä asiaa todistusvalinnan kehittämistyössä, jolloin 28 % vastaajista valitsi yhdeksi tärkeimmistä asioista kielten opiskeluun kannustamisen. Vaikka kielivarannon kapenemisesta on oltu huolissaan jo ennen todistusvalintaa, usein nostetaan esiin se näkemys, että nykyinen pisteytysmalli heikentää kielivarannon moninaisuutta entisestään. Tämä on tärkeä huomio, ja opiskelijavalintojen kehittämistyössä on hyvä huomioida myös tämä puoli – vaikka todistusvalinnan pisteytysmalli ei olisi syypää kielivarannon kapenemiseen, voi se toivottavasti olla osana kielivarannon monipuolisuuden turvaamista.

Tutkimus

”Olisi kiinnostava(mpa)a tietää, onko uudelleenhakemisessa tapahtunut muutosta verrattuna aikaan ennen todistusvalintaa.” ”Onko olemassa tutkittua tietoa alan vaihtajista ennen nykyistä todistusvalintaa? Koe- ja todistusvalinnan vertailun lisäksi voisi tehdä vertailua edeltävän valintatavan vuosiin?”

Kesäkuussa 2022 julkaistussa, OKM:n tilaamassa opiskelijavalintauudistuksen seurantatutkimuksen loppuraportissa (VATT, 2022) havaitaan, että valintauudistus nosti 19-vuotiaiden osuutta yliopistoon hyväksytyistä, mutta myös lisäsi paikan vastaanottaneiden todennäköisyyttä hakea uutta opiskelupaikkaa seuraavana vuonna. Nyt käynnissä olevassa tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka moni vaihtaa alaa 1–2 vuoden opintojen jälkeen.

”Onkohan tutkittu sitä, miten jatkokoulutusalan valinnan ajankohta suhteutuu ns. hakupainealoihin ja muihin aloihin? Toisin sanoen, tehdäänkö valinta hakeutua esim. lääketieteellisen, oikeustieteellisen jne. koulutukseen varhemmin kuin muille aloille? Mikäli näin olisi voisiko tämän ottaa huomioon pisteytyksessä? –”

Tärkeä huomio, jota voi tarkastella monesta eri näkökulmasta. Meillä ei valitettavasti ole tiedossa tällaista tutkimusta, vaikka muutoin hakupainealoille – joista useat ovat niin kutsuttuja statusaloja – valikoituneita opiskelijoita onkin tutkittu. Tiedetään, että statusaloille valikoituu muita aloja useammin korkeasta sosioekonomisesta taustasta tulevat henkilöt (esim. Nori ym., 2021), eikä opiskelijavalintauudistus näytä tasoittaneen sosioekonomisen taustan vaikutusta (Karhunen ym., 2022). Ylipäänsä hakupainealojen ja ei-hakupainealojen mahdollisesti toisistaan poikkeavat tarpeet on hyvä ottaa tarkasteluun opiskelijavalintojen kehittämisessä.

Photo by Volodymyr Hryshchenko on Unsplash

Julkaistu

Yhteisen keskustelun alku – kooste valintakoewebinaarin Q&A:sta

 

Yliopistojen opiskelijavalintojen kehittämisessä keskeisenä lähtökohtana on tutkimusperustaisuus ja yhteinen keskustelu. Laajempi keskustelu avattiin 27.10., kun järjestimme ensimmäisen yliopistojen henkilöstölle suunnatun valintakoewebinaarin. Tavoitteena oli muodostaa yhteistä näkemystä valintakoevalinnan nykytilanteesta ja kehittämisen suunnasta. Valintakokeisiin liittyvää tutkimusta tekevät Otuksen ja Laboren tutkijat esittelivät webinaarissa ensimmäisiä tutkimushavaintojaan.

Keskustelu oli ilahduttavan monipuolista, jättäen meidät hankkeen parissa työskentelevät positiivisin ja odottavaisin mielin valmistautumaan webinaarisarjan seuraavaan osaan. Alle olemme tehneet nostoja webinaarialustan Q&A:ssa käydystä keskustelusta.

Kysely ja kommentointimahdollisuus valintakoewebinaarin teemoista on avoinna Otakantaa.fi-palvelussa 30.11. asti.

Onkohan missään tilastoa siitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakijat keskimäärin osallistuvat?

Webinaarin osallistujan mukaan Vallu-valintakoepalvelussa yliopistosektorin valintakokeiden osalta 86 % hakijoista suoritti yhden valintakokeen, 12 % kaksi valintakoetta ja 2 % kolmesta viiteen valintakoetta (kevät 2022). Kattavaa tilastoa meillä ei ole tiedossa siitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakija osallistuu, kun otetaan huomioon kaikki valintakoejärjestelmät sekä paperiset kokeet. Tilastoista ei käy ilmi, kuinka moneen hakukohteeseen hakija on tullut huomioiduksi suorittamillaan valintakokeilla. Ei myöskään tiedetä sitä, kuinka moneen valintakokeeseen hakija on jättänyt syystä tai toisesta osallistumatta.

Nykymuotoiset valintakokeet kuitenkin estävät useaan eri valintakokeeseen osallistumisen, vaikka kiinnostusta alalle olisikin. Tunnistettuja esteitä ovat laajat ennakkomateriaalit, päällekkäiset valintakokeet, sekä logistiset ja taloudelliset haasteet, kun valintakokeisiin on matkustettava pitkiäkin matkoja, mikä saattaa edellyttää myös valintakoepaikkakunnalla yöpymistä. Olisi tärkeää nähdä se osuus hakijoista, joille useat valintakokeet johtavat niiden suorittamatta jättämiseen.

Jos valintakokeesta halutaan tehdä enemmän yleisiä valmiuksia (=tietoja ja taitoja) mittaava koe, miten se eroaa ylioppilaskirjoituksista?

Valintakokeita tarvitaan edelleen niille, jotka eivät ole osallistuneet ylioppilaskirjoituksiin, tai eivät ole niissä syystä tai toisesta menestyneet. Ei ole kenenkään etu, jos hakijat jäävät uusimaan ylioppilaskirjoituksiaan vuosi toisensa jälkeen. Täytyy myös muistaa, että lukuisten erilaisten todistusvalinnan pisteytysmallien ja kynnysehtojen vuoksi on mahdollista, että hyvin sujuneet ylioppilaskirjoitukset eivät välttämättä takaa todistusvalinnalla hyväksytyksi tulemista. Siitä huolimatta kyseinen henkilö voi menestyä valintakokeessa erinomaisesti, ja tulla hyväksytyksi yliopistoon. On tärkeää, että toisella asteella tehdyt valinnat eivät sulje ovia yliopistoon.

DIA-kokeen ongelmanratkaisutehtävä on yksi esimerkki alakohtaisten valmiuksien mittaamisesta. Näiden määrittely onkin haastavaa, miten suuria eroja alojen välillä on siinä, minkälaisia valmiuksia niillä tarvitaan? Juuri tätä tutkitaan käynnissä olevassa tutkimuksessa. Toisaalta miten alakohtaisten valmiuksien mittaaminen eroaisi tiettyjen aineiden ylioppilaskirjoituksista? Eri valintatavoilla valituksi tulleet opiskelijat aloittavat opintonsa yhdessä, joten miksi valintakokeen tulisi mitata jotain täysin eri valmiuksia, kuin ylioppilaskirjoitukset?

Miten yliopistojen/koulutusalojen/oppiaineiden profiloituminen sovitetaan yhteen geneerisiä taitoja mittaavan valintakokeen kanssa?

Valtaosa uusista opiskelijoista valitaan todistusvalinnalla, jolloin he eivät perehdy esim. valintakoemateriaaliin — näille hakijoille olisi yhtä tärkeää päästä perehtymään profiileihin, eli esimerkiksi nykyistä parempi koulutustarjonnan ja koulutusten sisältöjen kuvaaminen palvelisivat kaikkia hakijoita (ml. muutkin kuin lukiolaiset) ja itse valinta voitaisiin hoitaa mittaamalla geneerisempiä valmiuksia suorittaa korkeakouluopintoja. Jo nyt on olemassa esimerkkejä useita hakukohteita kattavista valintakoeyhteistöistä, joissa ei kuitenkaan ole ilmennyt viitteitä hakukohteiden identiteetin tai profiilin vähenemisestä. Profiloituminen on mahdollista ilmaista jo aiemmassa vaiheessa, valintakoe on tähän verraten myöhäinen ajankohta.

Miksi valintakokeisiin käytettävää rahamäärää pidetään suurena, ottaen huomioon, että opiskelijavalinta on erittäin tärkeä yhteiskunnallisen tehtävän osa, ja jota toteuttaville organisaatioille opiskelijavalinta on kriittinen oman uusiutumisen kannalta?

On totta, että kyseessä on koko yhteiskunnan kannalta kriittisestä vaiheesta, johon täytyy kaikkien osapuolten satsata. Tarkoituksena on nyt tutkia, voitaisiinko vähintään yhtä hyvään lopputulemaan päästä kevyemmillä ja (taloudellisestikin) tehokkaammilla menettelyillä.

Hakijanäkökulmaa on pidetty tärkeimpänä kehittämishankkeen suunnittelussa, taloudellista säästöä syntyy, jos on syntyäkseen. Valintakokeisiin käytettävän rahamäärän lisäksi hakijoille aiheutuu kustannuksia, kaikkien valintaan osallistuvien ajankäytöstä puhumattakaan. Ei ole järkevää eikä tehokasta, että hakija käy useassa valintakokeessa ja useilla paikkakunnilla osoittamassa samantyyppistä osaamistaan tai joutuu tekemään poisvalintoja hakutoiveissaan ajan- ja/tai rahanpuutteessa.

Webinaarin järjestäjien keskustelunavaus: Mitä mahdollisuuksia ja/tai haasteita näet alojen sisäisessä valintakoeyhteistyössä (esimerkki tällaisesta on VAKAVA-koe)?

Webinaarin osallistujien vastauksista ilmeni, että etenkin valintayhteistyön alussa on haastavaa arvioida hakijoiden kokonaismäärää. Tämän koetaan hankaloittavan kokeen muodon suunnittelua, sekä koejärjestelyjä. Yksittäisten kokeeseen osallistuvien hakijoiden määrä pienenee, kun useaan hakukohteeseen riittää yksi valintakoe. Suomessa on jo useita laajoja valintakoeyhteistöitä, joihin osallistuvat alat ovat erittäin tyytyväisiä yhteistyön toimivuuteen ja valittuihin opiskelijoihin. Näiden valintayhteistöiden hyvien käytäntöjen jakaminen ja soveltaminen tuleviin yhteistöihin voi olla hedelmällistä.

Miten kansallinen yhteistyö mahdollisesti vaikuttaa jo olemassa oleviin isoihin valintayhteistöihin?

Isot valintakoeyhteistyöt toimivat itsessään jo hyvin. Voimme kuitenkin pohtia olisiko niiden välillä mahdollisuutta sellaiseen yhteistyöhön, joka sujuvoittaisi hakijan polkua ja säästäisi resursseja. Toimivaa yhteistyötä ei haluta romuttaa.

Photo by Towfiqu barbhuiya on Unsplash