Viimeisimmät / Latest / Senaste

Julkaistu

Ikääntyvien lähiöasukkaiden liikkuminen ja sen edistäminen

Ihmisten eliniänodote on noussut viime vuosina samanaikaisesti syntyvyyden laskiessa. Onkin käynyt niin, että neljässäkymmenessä vuodessa yli 65-vuotiaiden osuus Suomen väestöstä on Tilastokeskuksen (2021) mukaan noussut huimasti: vuonna 1980 osuus oli 12 % (lukumääräisesti n. 58 000 henkeä) ja vuonna 2020 jo 22 % (n. 126 000 henkeä). Pitenevä elinikä tuo mukanaan uudenlaisia haasteita yksilöille ja sen myötä myös erilaisia tarpeita yhteiskunnalle ja elinympäristöille. Lisääntyvät tuki- ja liikuntaelinten sairaudet saattavat hankaloittaa ikääntyvien itsenäistä kotona pärjäämistä ja vaikuttaa näin ollen myös ikääntyvien muuhun hyvinvointiin. Elintavoilla on suuri merkitys hyvinvointiin: fyysinen aktiivisuus, riittävä uni, tasapainoinen ja riittävä ravitsemus ovat yhteydessä mielen hyvinvointiin. Ikääntyvän väestön hyvinvoinnin edistäminen onkin yksi tämän vuosituhannen merkittävistä haasteista yhteiskunnalle.

Kirjoittajat:
Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)

Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeen kohdelähiöissä ikääntyneiden osuus on hyvin lähellä keskimääräistä: Jyväskylän Huhtasuolla 21 % ja Helsingin Kontulassa 22 % (Tilastokeskus, 2021). Lähiöissä väestön ikärakenteen muutos on ollut vielä radikaalimpi kuin yleisemmin, koska ne rakennettiin aikoinaan nimenomaan kaupunkeihin muuttavien lapsiperheiden tarpeita ajatellen. Tilastojen mukaan esimerkiksi Kontulan rakentamisen aikoihin, 1970-luvun alkupuolella, alueella asui parhaimmillaan 22 000 ihmistä, joista yli 65-vuotiaita oli nykyisin kovin vaatimattomalta tuntuva 3 %!

Fyysisen aktiivisuuden määrä vähenee ikääntymisen myötä

Ikääntymiseen liittyvien muutosten myötä fyysinen aktiivisuus usein vähenee, mikä heikentää osaltaan ikääntyvän toiminta- ja liikkumiskykyä (Heikkinen & Rantanen 2008). Vaikka ei ole olemassa yhtä yhtenäistä hyvinvoinnin määritelmää ja kunkin vanhuksen kohdalla pitää miettiä yksilökohtaisesti parhaiten mielen ja kehon hyvinvointia parhaiten tukevia tekijöitä, on fyysisen aktiivisuuden tukeminen yleisesti ottaen selkeä iäkkäiden terveyttä ja elämänlaatua tukeva, sekä yksilöä että yhteiskuntaa hyödyttävä asia. Etenkin ikääntyvillä oman kodin lähiympäristöllä on suuri merkitys fyysiselle aktiivisuudelle: jalkaisin liikkumista tukeva infrastruktuuri ja helposti kuljettavat luontoympäristöt ovat tälle ryhmälle tärkeitä ympäristötekijöitä (kts. esim. Keskinen 2021). Myös YLLI-hankkeen puhelinkyselyn tulokset vahvistavat aikaisempaa kuvaa kävelystä (tai hölkästä/juoksusta) ikääntyvien suomalaisten keskeisimpänä liikkumismuotona. Oikeastaan kaikki muut fyysisen aktiivisuuden muodot näyttäytyvät etenkin pandemiakontekstissa enemmän tai vähemmän marginaalisina (kuva 1.).

Kuva 1. Ikääntyvien (65+ v.) yleisimmät liikuntaharrastukset YLLI-hankkeen puhelinkyselyiden tutkimusviikoilla (7 pv tutkimusjaksot) joulukuussa 2020, helmikuussa 2021 ja kesäkuussa 2021.

Puhelinkyselyillä tietoa ikäntyneiden fyysisestä aktiivisuudesta

Ylli-hankkeen tutkimuksen puhelinkyselyt toteutettiin Kontulassa ja Huhtasuolla kolme kertaa (joulukuussa 2020 sekä helmi- ja kesäkuussa 2021) ja kyselykierroksittain vastaajista yli 64-vuotiaita oli 17–21 % (Taulukko 1). Kyselyissämme perusjoukko oli rajattu alle 80-vuotiaisiin, joten tulokset eivät koske aivan vanhimpia asukkaita.

Taulukko 1. Puhelinkyselyyn vastanneiden määrät eri kierroksilla.

Kyselykierros
Joulukuu 2020Helmikuu 2021Kesäkuu 2021
Ikäryhmä 18–64 v.Lukumäärä kyselykierroksella 239293241
%-osuus kyselykierroksella79 %83 %80 %
Ikäryhmä 65+ v.Lukumäärä kyselykierroksella 656061
%-osuus kyselykierroksella 21 %17 %20 %
Kaikki yhteensäLukumäärä kyselykierroksella 304353302
100 %100 %100 %

Kuva 2 esittää kyselyn tulokset koskien ympäristöjä, joissa lähiöiden asukkaat ovat olleet fyysisesti aktiivisia kyselyviikoilla. Kokonaisuutena tarkasteltuna ikääntyneiden aktiivisuus ei tällä mittarilla poikkea merkitsevästi muista ikäryhmistä, mutta eri ympäristöjen käytössä on eroja. Fyysinen aktiivisuus ei ole tässä vain ”treenaamista”, vaan sisältää myös esim. kävellen tai pyöräillen tehdyt asiointi- ja työmatkat. Tämä osaltaan selittänee sen, että työikäisillä on selvästi enemmän kevyen liikenteen väylillä toteutettuja suoritteita. Muihin ikäryhmiin verrattuna ikääntyvät liikkuvat huomattavan usein sekä ulkoliikuntapaikoilla (kenttien ja ulkokuntosalien lisäksi mm. ylläpidettävät kuntoradat/lenkkipolut) että kaikkein lähimmässä ympäristössä – kotona tai omassa pihassa. Sisäliikuntapaikoissa ikääntyneet ovat liikkuneet vain hyvin vähäisissä määrin pandemia-aikaan rajoittuvien tiedonkeruuajankohtien aikana.

Kuva 2. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) viikoittaisten keskimääräiset liikkumiskerrat liikkumisympäristöittäin. Keskiarvot koostuvat kaikkien kolmen kyselyajankohtien aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021.

Pandemia on vaikuttanut ikääntyvien fyysiseen aktiivisuuteen eri tavoin

Pandemian vaikutus liikkumisen määriin eri ympäristöissä on ollut ikääntyvillä pienempi kuin muilla ikäryhmillä (Kuva 3). Kyselymme ei sisällä tietoa liikkumisen aktiivisuudesta pandemiaa edeltävältä ajalta, joten muutosta ei kyetä suhteuttamaan esimerkiksi siihen, ovatko ikääntyvät esimerkiksi liikkuneet jo lähtötilanteessa muita ryhmiä vähemmän sisäliikuntatiloissa. Kaikkein selkein ja tilastollisesti merkitsevin ero on nähtävissä muutoksessa kevyenliikenteen väylien käytössä. Fyysisen aktiivisuuden ylläpidon kannalta niiden voisi olettaa olevan sellainen ympäristö, jossa aktiivisuutta olisi luontevaa jatkaa, tai jopa lisätä, rajoitusten aikana. Ikääntyvillä aktiivisuuden väheneminen on kuitenkin selkeästi yleisempää ja lisääntyminen harvinaisempaa kuin nuoremmilla – näin siitä huolimatta, että ainakin pandemian alkuvaiheessa etenkin nuoremmilla työikäisillä työmatkaliikunta on vähentynyt selkeästi (VLN 2020, 22). Rakennettujen ja rakentamattomien ulkoliikuntaympäristöjen käyttö sekä kotona tai omalla pihalla liikkuminen ovat kyselyyn vastanneiden ikääntyneiden joukossa useammin lisääntyneet kuin vähentyneet, eniten ulkoliikuntapaikoilla (14 %). Eli muutoin näyttäisi siltä, että sisäliikkumisen rajoituksia on tyypillisesti jossain määrin kompensoitu muilla ympäristöillä – lukuun ottamatta kevyen liikenteen väylien anomaliaa. Syytä tähän ei kyselymme varsinaisesti pysty kertomaan, mutta oletettavasti myös ikääntyneet ovat vähentäneet asiointimatkojaan (Kuva 3).

Kuva 3. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat pandemian aiheuttamat muutokset viikoittaisissa liikkumiskerroissa ympäristöittäin. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.

Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen.

Ikääntyvien fyysistä aktiivisuutta rajoittaa erilaiset esteet

Viimeisellä kyselykierroksella, kesäkuussa 2021, kartoitimme tarkemmin lähiöasukkaiden koettuja esteitä fyysiselle aktiivisuudelle. Kuva 4 kertoo siitä, että ikääntyvät kokevat hyvinkin erilaiset asiat esteinä kuin nuoremmat vastaajat. Yleishavaintona voidaan todeta, että ikääntyvät raportoivat kokevansa esteitä harvemmin kuin nuoremmat: ainoastaan omat sairaudet tai vammat ja koettu liikuntataitojen puute ovat ikääntyville yleisempiä syitä kuin nuoremmille. Ajan puute, joka etenkin ”ruuhkavuosina” on tyypillisin liikkumisen rajoite, ei ymmärrettävästi ikääntyville enää ole sitä kovinkaan usein. Ikääntyvien keskeiset haitat syntyvät fyysisen (vammat, sairaudet) ja henkisen (apeus, väsymys) hyvinvoinnin vajeista – eli asioista, joita fyysinen aktiivisuus edistää. Huomattavaa on, että liikuntapaikkojen fyysinen tai maantieteellinen saavutettavuus, tai muut materiaaliset resurssit, eivät ole ikääntyville kyselyn mukaan kovinkaan yleisiä esteitä. Tämä on ymmärrettävää peilattuna ikääntyvien kapeahkoon aktiivisuuden kirjoon: kävelylle voi lähteä haluamaansa aikaan ja paikkaan eikä siitä koidu juuri kustannuksia (Kuva 4).

Kuva 4. Ikääntyvien (65+ v.) ja muun ikäisten (18-34 v.) raportoimat liikkumisen koetut esteet ja rajoittavat tekijät. Kuva koostuu kaikkien kolmen kyselyajankohdan aineistoista eli siältää joulukuun 2020, helmikuun 2021 ja kesäkuun 2021 kyselyt. Ikäluokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.

Eniten iäkkäiden liikkumista tämän perusteella edistäisi heidän hyvinvointinsa edistäminen tavalla tai toisella henkilöön käyvin tai osallisuutta lisäävin interventioin – ei niinkään liikkumiseen liittyvien fasiliteettien kehittäminen. Kuitenkin liikkumisen ympäristöistä ikääntyvien aktiivisuuden ylläpitoa tukee parhaiten lähiympäristön käveltävyys. Se, millainen ympäristön ideaalitila ikääntyneen kannalta on, riippuu tietysti yksilön toimintakyvystä (Keskinen 2021).

Kirjoittajat:
Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto), Janne Pyykönen ( Jyväskylän yliopisto ) & Petteri Muukkonen (Helsingin yliopisto)


Lähteet:

Heikkinen, E. & Rantanen, T. (toim.) (2008). Gerontologia. 2. uudistettu painos. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy. Duodecim.

Keskinen, K. (2021). Features of the Physical Environment, Walking Difficulty, and Physical Activity in Old Age. University of Jyväskylä. JYU dissertations 391.

Tilastokeskus (2021). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.11.2021]. http://www.stat.fi/til/vaerak/index.html

Valtion liikuntaneuvosto (2020). Koronapandemian vaikutukset väestön liikuntaan. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2020:2.

Julkaistu

Ketkä lähiöiden asukkaista postaavat liikunnan harrastamisestaan?

Vuonna 2020 noin 69 % 16–89-vuotiaista suomalaisista käytti internetiä yhteisöpalvelujen seuraamiseen (Tilastokeskus, 2020). Viime vuosina suomalaisten sosiaalisen median käyttö on ollut voimakkaassa kasvussa. Vuoteen 2015 verrattuna kasvua on 11 %, joten puhumme merkittävästä muutoksesta. Pandemia on todennäköisesti lisännyt sosiaalisen median käyttöä erityisesti iäkkäiden keskuudessa fyysisten kontaktien vähentyessä.

Sosiaalisen median aineistot kiinnostavat tutkijoita

Sosiaalisen median suosio on kasvanut samaan aikaan, kun teknologinen kehitys mahdollistaa yhä monipuolisempia tutkimusaineistojen keruu- ja analysointimuotoja. Kuvien, tekstien ja paikkatietojen tuottamisen lisäksi ihmiset mittaavat esimerkiksi askeliaan, energiankulutustaan tai unen laatuaan monilla eri tavoilla. Tämä yhtälö on luonnollisesti johtanut myös tutkijoiden kiinnostuksen kasvamiseen. Monen työpöydän ääressä pohditaan, millaisia mahdollisuuksia ihmisten itse tuottama tieto tuo esimerkiksi kuntien liikuntasuunnitteluun. Sosiaalisen median aineistot ovat jo osoittautuneet lupaaviksi esimerkiksi kansallispuistojen kävijämäärien arvioinnissa (Tenkanen ym., 2017). Voisiko someaineisto antaa meille lisätietoa esimerkiksi omaehtoisesta liikunnasta vapaasti käytettävillä liikuntapaikoilla, joiden käyttäjämääriä on muutoin hankala selvittää?

Myös Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hankkeessa tarkastellaan sosiaalisen median käyttömahdollisuuksia liikkumisesta kertovana liittyvänä tutkimusaineistona, erityisesti paikkatiedon näkökulmasta. Esimerkiksi twitter-palvelun liikuntaan liittyvät julkaisut jakautuvat alueellisesti samankaltaisesti väestön kanssa, ja tietyt lajit, kuten hiihto ja mailapelit, korostuvat julkaisuissa (Koivisto, 2021). Sosiaalisen median aineisto voi kuitenkin olla tarkastelukulmasta riippuen vinoutunutta ja aineistoa tarvitaan riittävän suuri määrä. Jotta someaineiston perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä, on pohdittava kenestä ja mistä käytettävät aineistot kertovat? Luonnollinen lähtökohta tarkastelulle on tutkia siitä, ketkä kohdealueella julkaisevat sosiaalisessa mediassa juuri liikuntaan liittyen.

YLLI-puhelinkyselystä lisätietoa lähiön somekulttuurista

Olemme toteuttaneet YLLI-hankkeessa Kontulan ja Huhtasuon 18–80-vuotiaille asukkaille puhelinkyselyjä, joissa selvitämme asukkaiden liikkumismuotoja ja erilaisten liikkumisympäristöjen käyttöä. Tammikuussa 2020 ja helmikuussa 2021 toteutetuilla kyselykierroksilla kysyimme asukkailta myös heidän sosiaalisen median käyttötapojaan. Kysyimme käyttääkö vastaaja mitään sosiaalisen median palveluja tai kuntoilun ja liikunnan seurantasovelluksia liikunta-aktiviteettien julkaisemiseen tai jakamiseen. Palvelujen käyttäjiltä kysyimme mitä palveluja vastaaja käyttää. Edelleen tiedustelimme, jakaako vastaaja liikuntaan liittyvien julkaisujen yhteydessä sijaintitietoja, ja jos jakaa, niin kuinka julkisesti.

Somekysymysten osalta vastauksia saimme kahdelta kierrokselta yhteensä 657 kappaletta (304 ja 352). Vastaukset painotettiin vastaamaan ikäluokan ja sukupuolen osalta kohdealueita. Harmillisesti aliedustetuksi aineistossa jäivät muunkieliset ja työttömät. Puhelinkyselyiden laajemmasta sisällöstä voit lukea tarkemmin aiemmasta blogikirjoituksestamme.

Kuka on lähiön liikuntapostaaja?

Vastaajista (N=657) 20 % ilmoitti jakavansa tai postaavansa sosiaalisessa mediassa liikunta-aktiviteeteista. Liikuntapostaajista 52 %, eli kaikista vastaajista noin 10 %, jakoi myös paikkatiedon osana julkaisujaan. Edelleen kaikista vastaajista vain 2 % jakoi julkaisunsa avoimesti kaikille, ja 11 % rajatulle ihmisjoukolle.

Alla olevaan taulukkoon on koottu taustatietoja lähiöiden liikuntapostaajista (Taulukko 1). Naiset julkaisivat miehiä useammin liikuntaan liittyen. Samoin alle 45-vuotiaat olivat vanhempia ikäluokkia aktiivisempia liikuntapostaajia. Suomen kieltä puhuvista noin viidennes, ja muun kielisistä vain kymmenesosa julkaisi liikuntaansa liittyen. Työmarkkina-aseman perusteella aktiivisina postaajina näyttäytyivät erityisesti opiskelijat, jotka postasivat liikkumisestaan lähes neljä kertaa useammin kuin eläkeläiset, ja kaksi kertaa useammin kuin työssäkäyvät tai työttömät. Alueellisessa tarkastelussa Huhtasuolla julkaistiin liikkumisesta Kontulaa useammin. (Taulukko 1.)

Taulukko 1. Vastaajien julkaiseminen ja sijainnin jakaminen sosiaalisessa mediassa. Luokkien välisten erojen tilastollinen merkitsevyys: – p>0.05 (ei merkitsevä); *p<0.05; **p<0.01; ***p<0.001.

MuuttujaLuokat% julkaisee liikunnasta jossain somealustassa (Kyllä)% jakaa myös sijaintitiedon julkaistessaan liikunnasta (Kyllä)
Alue Kontula16 % **51 % –
Huhtasuo25 % 52 %
Ikä<30 v.30 % ***49 % –
30-45 v.30 % 54 %
45-64 v.14 % 56 %
>64 v.11 % 43 %
KieliSuomi22 % *52 % –
Muu12 % 50 %
SukupuoliMies15 % ***56 % –
Nainen26 % 49 %
KoulutusEi ammatillista koulutusta6 % ***67 % –
Matala (myös yliopp.)21 % 49 %
Korkea-aste (myös kesken)27 % 54 %
Työmarkkina-asemaTyöelämässä20 % ***52 % –
Koululainen / opiskelija40 % 43 %
Työtön19 % 77 %
Eläkkeellä12 % 44 %
Talouden kuukausittaiset tulot (€ kk)Ei tietoa17 % –55 % *
Alle 2000 €/kk21 % 36 %
Yli 2000 €/kk21 % 59 %
Kaikki vastanneet20 % 52 %

Suosituin alusta liikuntapostauksiin oli Facebook, jonka kautta 11 % vastaajista julkaisi liikuntaan liittyviä postauksia (taulukko 2). Liikunnan seuranta- ja mittaussovelluksia kuten Polar flow, Stava tai Sportstracker käytti 10 % vastaajista. Muita suosittuja alustoja olivat Instagram (8 %) ja WhatsApp (7 %). Snapchat, twitter, youtube ja TikTok jäivät marginaalisiksi alustoiksi.

Taulukko 2. Vastaajien liikunta-aktiviteettien julkaisemiseen käyttämät alustat.

Sosiaalisen media alusta% vastaajista julkaisee liikuntaan liittyen
Facebook11 %
Jokin GPS-seuranta- tai -mittaussovellus10 %
Instagram8 %
WhatsApp7 %
Snapchat2 %
YouTube1 %
TikTok1 %
Twitter<1 %

Someaineiston käyttömahdollisuuksia liikuntasuunnittelun tukena?

On selvää, että sosiaalisen median tuottama aineisto on vinoutunut. Vinoutunut aineisto ei sinänsä ole tutkijoille uusi ilmiö, mutta sosiaalisen median aineistojen osalta vinouma on merkittävä. Kohdealueillamme lähiökontekstissa liikuntaan liittyviä postauksia julkaisee vain viidesosa vastaajista. Noin joka kymmenes kaikista vastaajista julkaisee liikuntapostauksia, joissa jaetaan myös sijainti, ja vain parilla prosentilla postaus on täysin julkinen. Myös ihmisen taustatekijöillä on vaikutusta heidän somekäyttäytymiseensä. Onkin helppoa todeta, että someaineisto ei voi kertoa kovinkaan uskottavasti pienen alueen, kuten kaupunginosan, väestön liikkumisesta tai liikkumisen sijainneista – “Big dataa” syntyy vasta huomattavasti suuremmista yksiköistä. Varsinaisten paikkatietojen lisäksi voidaan kuitenkin someaineistoista saada lokaatio- sekä käyttötietoa esimerkiksi kuvantunnistustekniikoilla (Väisänen ym., 2021) ja paikkoihin liittyvien sanallisten ilmauksien tunnistamisella tekstistä (geoparsing). Jo vajaavaistakin aineistoa voidaan hyödyntää, mutta tarvittavalla varovaisuudella, sekä esim. laadullisemmin tarkastelemalla.

Sosiaalisella medialla ilmaistaan itseä, ja jaetaan myös vaikutteita (Wallin ym., 2014). Someaineistojen avulla voimme esimerkiksi saada arvokasta tietoa siitä, miten erilaisia liikuntaympäristöjä käytetään, ja millaisia merkityksiä niiden käyttöön yhdistetään julkisissa postauksissa. Sosiaalinen media voi kertoa meille paljon erilaisten tilojen merkityksestä, ainakin niissä julkaiseville ihmisille. Kaupungin liikuntasuunnittelun osalta sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää toki myös muilla tavoilla, kuten palaute- ja tiedonjakokanavana, sekä osallistamisfoorumina erilaisissa tilanteissa.

Kirjoittajat:
Janne Pyykönen & Ilkka Virmasalo (Jyväskylän yliopisto)


Lähteet:
Koivisto, S. (2021). Twitter as an indicator of sports activities in the Helsinki Metropolitan Area [University of Helsinki]. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/333268/Koivisto_Sonja_thesis_2021.pdf

Tenkanen, H., Di Minin, E., Heikinheimo, V., Hausmann, A., Herbst, M., Kajala, L., & Toivonen, T. (2017). Instagram, Flickr, or Twitter: Assessing the usability of social media data for visitor monitoring in protected areas. Scientific Reports 2017 7:1, 7(1), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-18007-4

Tilastokeskus (2020). Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö 2020. Suomen Virallinen Tilasto (SVT): Väestön Tieto- Ja Viestintätekniikan Käyttö [Verkkojulkaisu]. https://www.stat.fi/til/sutivi/2020/sutivi_2020_2020-11-10_tie_001_fi.html

Väisänen, T., Heikinheimo, V., Hiippala, T., & Toivonen, T. (2021). Exploring human–nature interactions in national parks with social media photographs and computer vision. Conservation Biology, 35(2), 424–436. https://doi.org/10.1111/COBI.13704

Wallin, A., Saaranen, A., Rosenberg, S., & Eskola, J. (2014). Liikun, siis jaan? Nuorten käsitykset liikuntapäiväkirjan jakamisesta sosiaalisessa mediassa. . Liikunta & Tiede, 51(6), 78–84.

Julkaistu

Liikuntapaikkojen saavutettavuus esillä Suomen liikunnan ammattilaisten olosuhdeseminaarissa 7.-8.10.2021

Suomen liikunnan ammattilaiset ry. järjesti 7.-8.10.2021 Olosuhdeseminaarin 2021, johon myös LIPAS-palvelu ja YLLI-hanke osallistuivat.

Seminaarissa käsiteltiin myös liikuntapaikkojen saavutettavuutta ja saavutettavuusanalyysejä, kun LIPAS-palvelun projektipäällikkö Tapani Laakso esitteli LIPAS-tietokantaa ja siihen rakennettua analyysityökalua. Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva YLLI-hanke on osallistunut analyysityökalun kehittämiseen. Lisäksi Tapani Laakso toi esitelmässään esille YLLI-hankkeen ja Lähiöohjelman 2020-2022 toimia ja tutkimuksia yhdenvertaisten liikuntamahdollisuuksien edistämiseksi.

Olosuhdeseminaari kokosi liikuntapaikkojen hoidosta ja kunnosta vastaavia ammattilaisia yhteen Holiday Club Saimaaseen. Tilaisuudessa pohdittiin liikuntapaikkojen olosuhteita monipuolisesti. ERityisessä johtamisen foorumissa tarkasteltiin tiedolla johtamista ja laaja-alaista yhteistyötä liikuntapaikkatyössä. Seminaarissa käsiteltiin esimerkiksi niin työn johtamista liikuntapaikkojen hoidossa, kuntien tarjoamia tukia ja avustuksia urheiluseuroille kuin kokemuksia ylikunnallisista yhteistyökokeiluistakin.

Tapanin esitelmä saavutettavuudesta sen analytiikasta löytyy sekä SLA:n että YLLI-hankkeen sivuilta. Seminaarin kaikki esitelmät löytyvät SLA:n kotisivuilla.

Julkaistu

Web maps about geographical accessibility of official sports facilities now available for Helsinki Metropolitan Region

We have now published online also our second set of research outputs – web maps about geographical accessibility of official sports facilities now available for Helsinki Metropolitan Region. We published maps for city of Jyväskylä earlier (see a news post).

One of the aims in YLLI-project (Equality in suburban physical activity environments) (part of the Lähiöohjelma 2020-2022 programme to promote suburbans) is to analyse the geographical accessibility of sport facilities. Maps of geographical accessibility (travel times) for official and built sports facilities are now available for Helsinki Metropolitan Region in the project’s web pages. The maps show the travel-time based potential accessibility of different types of sport facilities. The calculations have been carried out separately for four different travel modes: walking, cycling, via public transportation, and driving (private car). The sport facilities are retrieved from Lipas database during spring 2021.

More information: Marisofia Nurmi & Petteri Muukkonen (marisofia.nurmi@helsinki.fi, petteri.muukkonen@helsinki.fi)

Julkaistu

Maantieteellinen saavutettavuus asukkaiden elämänlaadun edistämisen työkaluna

Maantieteellisella saavutettavuudella tarkoitetaan sitä, miten helposti tiettyyn paikkaan pääsee matkustaen tai liikkumalla esimerkiksi eri kulkuvälineillä tai liikennevälineillä. Käsite perustuu siis ihmisten tai hyödykkeiden liikkumiseen tai palveluiden luokse pääsemiseen. Maantieteessä saavutettavuutta mitataan useimmiten matka-aikana, matkan pituutena tai matkan kustannuksena – ja juuri nämä rajoittavat omalta osaltaan ihmisten mahdollisuuksia osallistua aktiviteetteihin tai käyttää palveluita kodin ulkopuolella. Maantieteessä saavutettavuutta tarkastellaan tai analysoidaan usein paikkatietoanalyysien ja erityisten saavutettavuusanalyysien avulla.

Lähiöohjelmaan 2020-2022 kuuluva tutkimushanke Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) tutkii yhtenä yhdenvertaisten liikunnallisten elämäntapojen rajoittajana myös maantieteellistä saavutettavuutta. Alustavia maantieteellisen saavutettavuuden laskelmiamme voi tarkastella webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä. Jos otamme tarkasteluun näistä kartoista yhden esimerkin, ja katsomme, että mitä maantieteellisen saavutettavuuden avulla aiheesta saadaan irti, voimme saada käsityksen tämän maantieteellisen tarkastelun mahdollisuuksista. Esimerkkitarkastelussa syvennymme uimahallien ja kylpylöiden eli sisäuimapaikkojen maantieteelliseen saavutettavuuteen (~spatiaalinen saavutettavuus) pääkaupunkiseudulla (Kuva 1).

Kuva 1. Matka-ajat autolla lähimpään uimahalliin tai kylpylään pääkaupunkiseudulla (Kuva: YLLI-projekti)

Liikenne ja liikenneverkosto tärkeässä roolissa

Esimerkin kartassa (Kuva 1) on esitetty pääkaupunkiseudun sisäuimapaikkojen (uimahallit ja kylpylät) sijainnit alueella sekä esimerkkinä matka-ajat niihin omalla autolla kuljettaessa. Koska sisäuimapaikat sijaitsevat harvassa ja monilta asuinalueilta on niihin pitkä matka, asukkaat tyypillisimmin ajavat niiden luokse autolla. Tällöin matka-aikoihin ja maantieteelliseen saavutettavuuteen vaikuttavat liikenneyhteydet. Liikenneyhteyksien tärkeimpiä tekijöitä ovat tieverkoston kattavuus sekä katujen ja teiden nopeusrajoitukset, mikä näkyy kartassa. Lähellä olevat asukkaat tyypillisesti kävelevät tai pyöräilevät lähimpään sisäuimapaikkaan. Uintia voi käydä esimerkiksi harrastamassa nuoret, joilla ei ole mahdollisuutta kulkea autolla, vaan he kulkevat välimatkat polkupyörällä tai kävellen. Jotkut taas suosivat joukkoliikennettä ekologisista syistä tai pyöräilyä liikunnallisista syistä. Meitä asukkaita on moneen lähtöön, ja meillä on liikkumiseen omat motiivimme. Arjen kiireessä saatamme usein valita helpoimman tavan liikkua eli omalla autolla kulkemisen. Kulkeminen muulla tavalla kuin omalla autolla voi tehdä paikoin matka-ajoista pidempiä kuin matka-aikakartassa (Kuva 1), ja liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus on heikompaa kuin kartta esittää. Siksi laskemme tutkimushankkeessamme matka-aikoja 1) kävellen, 2) pyöräillen, 3) yksityisautolla ja 4) joukkoliikenteellä. Katso lisää alustavista webkartoistamme kohdekaupungeistamme Jyväskylästä ja Helsingistä.

Matka-aikojen laskentamme huomioi keskimääräisen kävelyajan parkkipaikalle, keskimääräiset ruuhkat, liikennevaloristeyksien, risteyksien ja käännösten tyypilliset hidastamat sekä keskimääräisen ajan, joka menee parkkipaikan etsimiseen kohteessa. Kehittyneissä maantieteellisen saavutettavuuden laskennoissa ei siis nojauduta vain nopeusrajoitustietoon (vrt. kuva 2), koska käytännössä koko matkaa ei voi toteuttaa nopeusrajoituksen nopeudella.

Kuva 2. Nopeusrajoitukset ja sisäuimapaikkojen sjainnit pääkaupunkiseudulla (YLLI-projekti).

Kun tarkastellaan maantieteellistä saavutettavuutta jollakin alueella tai jonkun palvelun käytön näkökulmasta, alueen liikenneverkolla on suuri merkitys. Liikkenneverkkoa pitkin kulkevat niin yksityisautot kuin joukkoliikenteen linja-autot. Lisäksi on raideliikenne ja kevyenliikenteen verkosto. Useimmiten suurimmilla teillä nopeusrajoitukset ovat korkeammat, mikä vaikuttaa myös sisäuimapaikkojen saavutettavuuteen yksityisautolla. Suuret tiet lyhentävät myös syrjäisten reuna-alueen asukkaiden matka-aikoja liikuntapaikkoihin. Tällaiset logistisen ja liikenneverkon analyysit ovat tyypillisiä analyystyökaluja maantieteilijän ja maantieteen tutkijan työkalupakissa – ja varsinkin, kun tutkija tai asiantuntija on erikoistunut paikkatietoon ja sen hyödyntämiseen.

Liikuntapalveluiden palveluverkoston spatiaalinen kattavuus

Esimerkkikartat kertovat meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella melko tasaisin välimatkoin. Ainoastaan reuna-alueilla niitä sijaitsee vähemmän. Lisäksi kartta asukastiheydestä (Kuva 3) kertoo meille, että sisäuimapaikkoja sijaitsee alueella paikoissa, joissa asukkaita asuu enemmän. Tällaisten kalliiden liikuntapalveluiden kannattaa sijaita lähellä suurempaa määrää potentiaalisia asiakkaita. Maantieteessä puhumme palveluverkoston kattavuudesta tai sen spatiaalisesta kattavuudesta.

Kuva 3. Asukastiheys ja sisäuimapaikkojen sijainnit pääkaupunkiseudulla (Kuva: YLLI-projekti)

Asukastiheyskartasta nähdään, että alueella on asumattomia tai harvaanasuttuja alueita, joita ovat muun muassa teollisuusalueet, metsät, pellot ja niityt. Näitä paljon sisältävillä alueilla ei sijaitse sisäuimapaikkoja, koska potentiaalisia käyttäjiä ei olisi riittävästi. Sisäuimapaikat on siis sijoitettu lähelle potentiaalisia asiakkaita.

Asukastiheyskartta ei sellaisenaan kerro, missä uinninharrastajat asuvat tai ketkä todellisuudessa sisäuimapaikkoja käyttävät. Asukastiheyskartta esittää vain asukkaiden kokonaismäärän eri alueilla. Aineistojen pohjalta voidaan miettiä, asuuko eri alueilla esimeriksi eri ikäisiä asukkaita (esimerkiksi lapsiperheitä tai vanhuksia), jotka kenties harrastavat eri liikuntamuotoja.

Liikuntapaikkojen maantieteellinen saavutettavuus vaikuttaa asukkaiden elämänlaatuun

Jos liikuntapaikat sijaitsevat lähellä asukkaiden koteja ja niihin on lyhyt matka, asukas todennäköisesti käyttää niitä useammin. Karkeasti voidaan sanoa, että mitä enemmän asukas liikkuu, sen terveemmin hän elää. Näin hän harrastaa enemmän liikuntaa. Toisaalta jos liikuntapaikalle on pitkä matka ja matkaan kuluu paljon aikaa, saattaa asukas olla harrastamatta liikuntaa. Tämä vähentää hänen harrastamansa liikunnan määrää. Toisaalta jos liikuntapaikat ovat kaukana ja niihin matkustetaan paljon omalla autolla joukkoliikenteen tai jopa pyöräilyn ja kävelyn sijaan, lisää se sekä kasvihuonepäästöjä että ilman pienhiukkasia. Pienhiukkasilla on kielteisiä terveysvaikutuksia.

On hyvä myös muistaa, että kaikki eivät kulje liikuntapaikoille vain autolla, kuten esimerkkikartat esittävät, vaan monet kulkevat niille kävellen tai polkupyörällä, mikä lisää asukkaan harrastaman liikunnan määrää. Lisäksi lähellä sijaitsevat liikuntapaikat myös säästävät aikaa asukkaan arjessa, mikä vähentää kiirettä ja stressiä arjessa. Lisäksi kattava ja monipuolinen liikuntapaikkojen tarjonta asuinalueella tai sen lähellä lisää yleisesti asukkaiden harrastaman liikunnan määrää. Näin edistetään kattavammin alueen asukkaiden liikunnallisia elämäntapoja. On hyvä kuitenkin muistaa, että liikuntaa harrastetaan muuallakin kuin rakennetuilla liikuntapaikoilla. Monet asukkaat käyvät esimerkiksi kävelyllä, marjastamassa tai lenkillä lähimetsässä. Metsä on monille tärkeä virkistysympäristö.

Lisätietoja tutkimushankkeestamme Yhdenvertainen liikunnallinen lähiö (YLLI) löydät hankkeen kotisivuilta https://blogs.helsinki.fi/yhdenvertainen-liikunnallinen-lahio/.

Kirjoittaja: Petteri Muukkonen, Helsingin yliopisto