Monthly Archives: December 2014

Kolmas ikä – Mitä lemmikkieläinliiketoiminta voi oppia ikääntymisen organisoitumisesta ja organisaation ikääntymisestä

Lemmikkimaailmassa ikääntymiseen liittyvät kysymykset ovat tulleet julkisen keskustelun aiheiksi. Eläinlääkäriyritysten mainonnassa esimerkiksi koiran ”kolmas ikä” ja varautuminen senioriuteen on viime aikoina ollut ajankohtainen teema. Taustalla on luonnollisesti se, että terveydenhoidon kehittyminen on nostanut lemmikkien ikää ja siten myös luonut uusia markkinoita alan toimijoille. Seniorilemmikit alkavat rakentua osaksi omistajan kolmatta ikää, johon yhä useammin lukeutuvat itsensä hemmottelu ja hyvinvointiin liittyvät harrastukset. Kyselytutkimuksemme mukaan yksi kysytyimmistä koiramaailman palveluista on fysioterapia ja hieronta. Myös koirien hemmotteluhoidot ovat siis käynnistymässä. Ikä ei ole este nautiskelulle.

Associate professor Kathleen Riach australialaisesta Monash Universitystä piti 23.10.2014 Göteborgin yliopiston Kauppakorkeakoulussa esitelmän aiheesta “From individualised age to organized ageing – understanding age inequality through organizational practices and cultures”. Luento järjestettiin Ruotsin ikätutkimusverkoston (AgeS) syystapaamisen yhteydessä. Esitys keskittyi pohtimaan lähinnä ikää työelämää ja organisaatiota määrittävänä tekijänä, mutta sen kautta syntyi ajatuksia myös lemmikkialan toimijoiden ja organisaatioiden kehittämiseen.

Göteborgin yliopiston päärakennus

Göteborgin yliopiston päärakennus

Johdatteluna aiheeseen Riach pohti ajallemme tyypillisiä iättömyyden korostamista, kulutuskulttuurin luomaan ”anti-age” -painetta ja kuolemattomuutta. Myös iän ilmaiseminen ja ilmaisemattomuus tuottaa meille vaikeuksia (esim. ”näyttää nuorelta” tai ”vanhentunut”). Ikä (age) ja ikääntyminen (ageing) voidaan käsitteellisesti ymmärtää hyvin eri tavoin biologisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti; ikääntyminen on myös suhteellista ajassa ja tilassa (vrt. käsitteet ”vanhempi” ja ”nuorempi”).

Organisoitunut ikääntyminen (ageing as organized)

Ajankohtaiset trendit hallitsevat usein keskustelua iästä, jolloin huomio saattaa kiinnittyä epäolennaiseen. ”Ainutlaatuiset” yksilöt sekä poikkeama kulttuurisista ja yhteiskunnallisista ikäodotuksista hämärtävät ajatteluamme. Erityisesti ”kolmas ikä” – keski-iän ja vanhuuden välinen aika – mullistaa iän ymmärtämistä. Kolmannen iän yksilöllistyminen (aktiivisuus, parantunut terveys, menestyminen, harrastaminen jne.) haastaa eläkeikää lähestyviä ihmisiä suhteessa tulevaan ja suhteessa vanhuuteen. Iän ymmärtämistä ja määrittämistä värittävät kuhunkin elinkaaren vaiheeseen yleisesti liitetyt kulttuuriset merkitykset. Mikä oikeastaan on hyväksyttyä missäkin iässä?

Myös lemmikinomistajien ikääntyminen on noussut osaksi lemmikkeihin liittyvää julkista keskustelua, jossa pohditaan ikääntymisen vaikutuksia käytännössä ja eettisesti. Esimerkiksi Japanissa on jopa suunniteltu ikääntyvien ihmisten lemmikinomistamisen rajoittamista, koska yhä useammin törmätään orvoksi jääneisiin lemmikkieläimiin. Toisessa vaakakupissa on tosin lemmikin vitaalisuus ja ”ikuinen nuoruus”; lemmikin tarjoama arkipäivän seura ja ulkoilutuksen tuoma sosiaalisuus pitävät yllä aktiivisuutta ja tarjoavat usein hyväksi havaittua läheisyyden terapiaa.

Organisaation ikääntyminen (organizational ageing)

Yrityselämässä ikä ja ikääntyminen ovat jatkuvasti esillä. Riach esitteli organisaatioiden ikääntymistä aluksi vampyyri-vertauksella, jossa ikä aiheuttaa yhteisössä erilaista toiseuden kokemista ja toisten ihmisten ”vaanintaa”. Karl Marxilta lainattu vampyyrisitaatti (vapaasti suomentaen ”vampyyri ei luovuta ennen kuin uhri on kokonaan imetty kuiviin”) johdatti puheen yritykseen kuolemattomuuden symbolina. Yritykset elävät arvoistaan (vrt. Walt Disneyn henkilöityminen), mutta jotkut kuitenkin kuolevat (esim. Lehman Brothers). ”Ikuisen elämän” puolesta joudutaan tekemään uhrauksia, mistä ikääntyvät työntekijät jatkuvasti muistuttavat, uhreina.

Organisaation uusiutuminen (regeneration) on keino, jolla yritykset pyrkivät säilymään kuolemattomina. Yrityksen jatkuva uudelleenbrändääminen (esim. retrobuumi) ja tasapainoilu yrityksen historian vahvuuksien kanssa ylläpitävät taistelua organisaation ikääntymistä vastaan. Yrityksissä on tyypillistä tuottaa työntekijöille ”sisäisen lapsen” -kokemuksia, joka heijastaa vallitsevaa kulttuurista re-orinteetiota: esim. kierrätys (recycle), uudelleenkeksiminen (reinvention) ja uudelleensyntyminen (reborn).

Elinkaaren ja iän rakentamista liikennemerkissä

Elinkaaren ja iän rakentamista liikennemerkissä

Organisaation uudistaminen ikääntymisen kautta ja iän merkityksen keksiminen uudestaan haastavat yritysten liiketoimintamallien kehittämisen. Riachin esiin tuoma neofilia, jatkuva fetissinomainen rakkaus kaikkeen uuteen, kuvaa yrityksen jatkuvaa muutosta, uuden ja oudon etsimistä sekä tulevaisuusorientaatiota. Yrityksessä tämä näkyy tarpeena saada ”uutta verta” organisaatioon. Ehkä tulevaisuus kuitenkin sulauttaa ikääntymisen, jos ikä kyetään näkemään organisatorisen tiedon kasaantumisena. Työssä ikäneutraalius voisi poistaa ikään (ja sukupuoleen) liittyvän ryhmien epätasa-arvoisen kohtelun ja marginalisoinnin. Organisaation tulisi olla varuillaan ”ikäloukuista” ja hakea ikääntymisestä uudenlaista dynamiikkaa.

Kuten edellä kävi ilmi, lemmikkiliiketoiminnassa iästä on tullut yksi merkittävä markkinoiden uudistamisen merkki. Käytännössä olemme pohtineet erilaisissa työpajoissa yritysten osallisuutta lemmikin koko elinkaareen. Esimerkiksi koiraa hankittaessa sitoudutaan pitämään huolta lemmikistä keskimäärin 10–12 vuotta. Ikääntyminen ja iän tuominen entistä tärkeämmäksi osaksi liiketoimintaa myös lemmikkieläinmarkkinoilla voi kehittää paitsi palvelutarjontaa myös harrastusta yleisemminkin.

Teksti: Jaakko Autio

Koirien päiväkodit tarjoavat hoitoa, virikkeitä ja helpotusta arkeen

Ruotsissa lainsäädännöllä vaikutetaan Suomea tiukemmin lemmikkien elinolosuhteisiin ja arjen rutiineihin (ks. lisätietoa ruotsiksi). Säädökset ovat vaikuttaneet myös siihen, että markkinoille on tullut uusia palveluja lemmikeille ja niiden omistajille. Esimerkiksi koiraa on ulkoilutettava Ruotsissa joka seitsemäs tunti ja pentua tai seniorikoiraa vielä useammin. Vuonna 2008 kiristetyn lainsäädännön näkyvin seuraus on lemmikkipäiväkotien määrän nopea kasvu. Yksin Göteborgin lähistöllä koirille tarkoitettuja päiväkoteja on puhelinluettelohaun perusteella lähes 30, eri puolilla kaupunkia ja lähiseutuja. Varovaisesti arvioiden päiväkodeista on tullut varteenotettava palveluliiketoiminnan muoto. Osa päiväkodeista on järjestäytynyt Ruotsin koirapäiväkotiyhdistykseen (Sveriges Hunddagisförening).

Koirien päiväkoteihin tutustuminen osoittaa palvelutarjonnan monipuolisuuden. Kiinnostavaa on, että ainakin yhdellä haastattelemistamme päiväkodeista on kolme toimipistettä, joissa on päivittäin 30, 25 ja 60 hoitokoiraa. Valtaosa päiväkodin asiakkaista tulee siis hoitoon päivittäin. Aivan kuten lapsille, myös koirille on päiväkodeissa omat ryhmänsä, joissa ne viettävät aikaansa tuttujen koirakaverien kanssa.

Ruotsin lainsäädäntö on otettu koirien päiväkodeissa tarkkaan huomioon. Koiria ulkoilutetaan kahdesti päivässä: tunti ennen lounasta käydään pidemmällä lenkillä ja iltapäivällä lyhyemmällä kävelytyksellä. Lemmikeille järjestetään myös aktivoivia harjoituksia, tarjotaan koulutusta ja leikitään kehittävillä leluilla. Koirat saavat myös jatkuvasti leikkiä keskenään.

Koirien päiväkodit tarjoavat joustavan palvelun asiakkailleen. Useimmat niistä ovat avoinna aamukuudesta iltaseitsemään. Hoitoon liittyvät kustannukset saattavat kuitenkin rajoittaa asiakaskuntaa. Päiväkotipaikan kuukausimaksu on yleisesti noin 3000 kruunua eli noin 320 euroa. Maksu on hieman korkeampi kuin lapsen kuukausittainen päivähoitomaksu Suomessa. Helsingissä kokopäivämaksu on enimmillään 283 euroa.

Lemmikin päivähoitopaikan saaminen ei kuitenkaan ole Ruotsissa aivan yksinkertaista. Osa päiväkodeista hyväksyy ainoastaan naaraskoiria. Myös rotu voi olla rajoite, sillä osa päiväkodeista ottaa hoitoon vain sellaisia koirarotuja, joita niiden henkilökunta tuntee. Niin ikään vilkkaan ja paljon liikuntaa tarvitsevan Jack Russelin saaminen hoitoon ei ole välttämättä helppoa. Isommissa päiväkodeissa rajoituksia vaikuttaa kuitenkin olevan huomattavasti vähemmän kuin pienissä. Tämä johtunee eroista henkilökunnan määrässä.

Myös Suomessa on tarjolla lemmikkien päiväkotipalveluja, mutta lainsäädäntö ei meillä ohjaa käytäntöjä kuten Ruotsissa. Suomessa päivähoidon kuukausimaksu vaihtelee noin 300 eurosta lähemmäs 600 euroa. Perheellisille, joilla myös lapset ovat päivähoidossa, päiväkotien kuukausimaksut saattavat muodostua varsin korkeiksi. Hankaluuksia saattaa tuottaa myös se, etteivät koirapäivähoitolat sijaitse lähellä lasten päivähoitoa. Kustannusten ohella lemmikkihoitopalvelujen saatavuus ja sijainti voivat siis rajoittaa niiden käyttöä.

Niin Suomen kuin Ruotsin osalta näyttää siltä, että koirapäiväkotien toiminta ei jatkossa rajoitu vain päivähoitoon ja ulkoiluttamiseen. Päiväkodit ovat laajentumassa hyvinvointikeskuksiksi, joiden yhteydessä tarjotaan päiväkodin omia tai niiden kumppanien palveluja. Hoitopäivään voidaan yhdistää esimerkiksi koulutuspalveluja, trimmausta, fysioterapiaa ja eläinlääkäripalveluja. Osa koirapäiväkodeista toimii jo nyt koirapensionaatteina, joihin lemmikin voi jättää hoitoon yöksi tai esimerkiksi omistajan matkan ajaksi.

Teksti: Jaakko Autio

Puetut hauva-vauvat – sukupuolentutkimusta lemmikeistä

Iloksemme olemme saaneet huomata, että PETNETS-hankkeen ohella lemmikkikulutus on saanut osakseen tutkimuksellista mielenkiintoa myös muualla Suomessa – hiukan yllättävilläkin tutkimusaloilla. Sukupuolentutkimuksen ja kulutustutkimuksen intressit ovat kohdanneet kuluneen vuoden aikana muutamaan otteeseen (ks. blogiteksti Sukupuolentutkimuksen näkökulmia lemmikkieläinliiketoimintaan). Vuoden aikana on myös julkaistu Annamari Vänskän (Turun yliopisto) artikkeli ”New kids on the mall: babyfied dogs as fashionable co-consumers” (abstraktiin) kansainvälisessä tiedelehdessä Young Consumers. Vänskä oli esitelmöimässä tutkimushankkeestaan otsikolla ”Uudet vauvat – pikkukoirien sukupuolittamista vaattein” Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun ja Hankenin järjestämillä Sukupuolentutkimuksen päivillä 2014 – Raha, seksi ja valta 21.marraskuuta.

Pukemisilmiön tausta ovat tuttu: koirat ovat näkyvä osa tämän päivän kulutuskulttuuria niin Suomessa, Japanissa, Etelä-Koreassa, Iso-Britannissa kuin Yhdysvalloissakin. Toisaalta Vänskä viittasi myös menneeseen: koirien asema on ollut oli varsin näkyvä jo 1800-luvulla ja esimerkiksi hoveissa koiria on puettu jo aikoja sitten.

Miksi koiraa puetaan? Vänskän mukaan pukemisen merkitys on viestiä koiran vaarattomuudesta; pukemalla materialisoidaan tunnesidettä lemmikkiin. Hän näkee myös, että sukupuoli on keskeistä ratkaistaessa sitä, miten koiraa pitäisi pukea.

Lemmikki on ei-eläin

Vänskä tarkastelee koirien objektivointia posthumanistisessa viitekehyksessä. Posthumanismilla tarkoitetaan tässä sitä, että lemmikki on ihmisestä riippuvainen olento, eivätkä eläimet näin ollen asetu ihmisyyden ulkopuolelle. Posthumanismia perustellaan muun muassa eläinten oleellisella osalla ihmisten historiassa. Koirasta on tehty ihmisen perheenjäsentä erilaisin käytännöin, esimerkiksi nimeämällä ja ottamalla eläin ulkoa sisälle kotiin. Ihmisen ja koiran välinen suhde on vahvasti emotionaalinen, eivätkä käsitteet kuten vauva ja perhe rajaudu tarkoittamaan ihmisiä. Tämä voidaan havaita arkisessa kielenkäytössä; myös useat PETNETS-lemmikkikyselyn vastaajat kuvailivat sanallisesti lemmikkiään lapseksi, vauvaksi, perheenjäseneksi tai ystäväksi – siis käsitteillä, joilla lähtökohtaisesti on viitattu ihmisolentoihin.

Vänskä toteaakin, että lemmikkikoirista puhuttaessa ei välttämättä puhutakaan enää eläimistä. Lemmikki on eläimeen nähden etuoikeutettu ja läheinen suhde ihmiseen määrittää lemmikkiä. Eläimenä lemmikki on ikään kuin ”alennettu” ja sen eläimellisyys on ainakin osittain ”poissaolevaa”, sen sijaan lemmikki on riippuvainen olento. Ja tämä riippuvaisuus määrittää myös lemmikkeihin kohdistuvaa kulutusta. Lemmikin tehtävä on olla ihmisen seurana, tehdä ihmisestä ihminen. Sillä on kyky herättää vahvoja tunteita: positiivisten tunteiden välittäjänä koira on rakkauskone.

Teksti: Eliisa Kylkilahti