Monthly Archives: October 2014

Vastuullista lemmikkikulutusta?

Lemmikit, lemmikkeihin liittyvä kuluttaminen ja moninaiset lemmikkeihin liittyvät ilmiöt ovat usein eettisen ja vastuullisen pohdinnan kohteena. Esimerkkeinä mainittakoon Helsingin eläinsuojeluyhdistys, HESY ry:n ja Suomen kennelliiton ovat vastikään tekemä kannanotto koiranjalostuksen ja liian kapean geenipoolin vaaroista sekä Seppo Turusen haastattelu, jossa hän kohahdutti pari vuotta sitten esittämällä lemmikinpidon ylipäätänsä olevan epäekologista ja epäeettistä.

Tarkasteltaessa kuluttamisen vastuullista yleisemmin, voidaan sen todeta olevan melkoinen ristiriitaisuuksien viidakko. Ensinnäkin, tutkimukset ovat jo vuosikymmeniä todenneet, että kuluttajilla on pääsääntöisesti asennetasolla halua ja arvostusta vastuullisia valintoja kohtaan, mutta useinkaan nämä vastuulliset asenteet eivät näyttäydy ostoskoreissa. Tulos on niin tavanomainen, että on alettu puhua ”green gap” –ilmiöstä (mm. McDonald et al. 2012, Black 2010), jossa asenteet ja käyttäytyminen ovat ristiriidassa. Petnets-projektissa kerätystä kvantitatiivisesta aineistosta nähdään, että valtaosa vastaajista piti esimerkiksi kotimaisuutta (75 %) ja luonnonmukaisuutta (84 %) tärkeinä tekijöinä lemmikinruokintavalintoja tehdessään. Voidaan kuitenkin kysyä, kuinka moni todellisuudessa ostaa pääsääntöisesti luonnonmukaista ja kotimaista ruokaa lemmikilleen?

Toiseksi vastuullisuuden ristiriidat kytkeytyvät siihen, että vaikka pyrkisikin kuluttamaan vastuullisesti, kuluttaja on usein ymmällään siitä, mikä olisi kaikkein vastuullisin valinta; koiranomistaja voi tuskailla vaikkapa sen suhteen, onko lähiteurastamolta haettu ihmisen käyttöön kelpaamaton puhdas lihatuote ympäristölle kuormittavampi kuin Yhdysvalloissa valmistettu, pakattu ja sieltä kuljetettu vähemmän proteiineja sisältävä valmisruoka?

Kolmanneksi, ristiriitaisuuksien lähteenä voi olla myös se, että vastuullisuus itsessään on hyvin monisyinen ilmiö, siinä on useammanlaisia ulottuvuuksia, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa. Pyritäänkö esimerkiksi toteuttamaan ekologisesti vastuullisia valintoja vai sosiaalista vastuullisuutta? Sosiaalisen vastuullisuuden sisällöksi voisi lemmikkikontekstissa tulla vaikkapa asianmukainen koiranjätöksistä huolehtiminen kaupunkialueella tai paikallisten toimijoiden ja pienyrittäjyyden kannattaminen lemmikkikulutusvalinnoissa.

Tyypillisimmin lemmikkikulutustutkimuksessa korostuu se, että vastuulliseksi toiminnaksi mielletään lemmikistä ja sen hyvinvoinnista huolehtiminen. Esimerkiksi vastajulkaistussa Kulutustutkimus.Nyt-lehden artikkelissamme, nousi esiin altruistinen arvo tärkeäksi tutkimustulokseksi, jonka mukaan monet lemmikinomistajat kertoivat sijoittavansa jopa enemmän rahaa lemmikin kuin oman itsensä hyvinvointiin. Vastaavasti vastikään bloggasimme oletettavasti yleistymässä olevasta lemmikkien terveysteknologiasta. Usein vastuullinen toiminta siis paikantuu kohteisiin, jotka koetaan henkilökohtaisella tasolla merkityksellisiksi, lemmikinomistajilla se voi saada sisällökseen vaikkapa rahan lahjoittamisen sellaiseen hyväntekeväisyyteen, joka tukee koiratarhoja tai kodittomia koiria.

Neljänneksi vastuullisuuden ristiriitaisuudet näkyvät kuluttajan arkisissa neuvotteluissa. Lemmikille tehtävien kulutusvalintojen vastuullisuutta voidaan arvioida suhteessa esimerkiksi halpaan hintaan, tuotteen laadukkuuteen tai ostamisen ja käyttämisen helppouteen. Laadullisessa haastatteluaineistossamme vastuullisuus tai ekologisuus sinänsä keräsi vain vähän suoria kannanottoja, erityisesti siitä keskusteltiin suhteessa kuluttamisen turhuuteen ja tarpeelliseen, useat haastateltavat kokivat, että haluavat ostaa lemmikilleen vaan tarpeellisia ja välttämättömiä kulutuskohteita, eivätkä ”hassata ylenpalttiseen”. Kierrätys ja erilaiset kirpputorit myös lemmikkitavaroiden parissa näyttävätkin kasvattavan suosiotaan. Väitöskirjassani nostinkin esiin, että suomalaista lemmikkikulutusta näyttäisi osaltaan luonnehtivan turhan kuluttamisen välttäminen.

Toisaalta tutkiessamme välttämätöntä kuluttamista nuorten aikuisten kontekstissa kävi ilmi, että lemmikit itsessään ja niille kuluttaminen koettiin usein välttämättömäksi kuluttamiseksi. Voidaankin lopulta nostaa esiin lukuisat tutkimustulokset siitä (kts. lisää esim. Beck & Katcher 1983; Hines 2003), millaisia terveysvaikutuksia, niin psyykkisiä kuin fyysisiä lemmikit omistajilleen tuovat ja pohtia lemmikkeihin liittyvää vastuullisuutta myös siltä kannalta, mitä hyvää lemmikit pelkällä läsnäolollaan omistajilleen tai esimerkiksi terapia- tai kaverikoirina tuovat.

Lisää aiheesta voit lukea joulukuussa ilmestyvästä kuono.fi:n ja Lemmikin yhteisnumerosta!

Lähteet:
Beck, A. M., & Katcher, A. H. (1983). Between Pets and People. The Importance of Animal Companionship. New York: Putnam.
Black I. (2010). Editorial: Sustainability through Anti-Consumption. Journal of Consumer Behavior, 9, pp. 403-411.
Hines, L. M. (2003). Historical perspectives on the Human-Animal Bond. American Behavioral Scientist, 47(1), pp. 7–15.
McDonald S., Oates C.J., Panayiota J.A, Young W. & Hwang K. (2012). Individual strategies for sustainable consumption. Journal of Marketing Management, 28, pp. 445-468.

Teksti: Henna Syrjälä

Göteborgilaista koiranelämää kaduilla ja kapakoissa

Ensimmäinen vaikutelma kaupungista oli lemmikkien osalta hiljainen. Vähitellen aikataulut alkoivat käydä yksiin koiranulkoiluttajien kanssa. Ruotsin tiukka säädös koirien ulkoiluttamisesta vähintään joka seitsemäs tunti ilmeisesti näkyy siinä, että joku perheestä ulkoiluttaa lemmikkejä mahdollisimman myöhään ennen töihin menoa. Toinen ulkoilutuspiikki on varhainen iltapäivä.

Tyypillisen göteborgilaisen koiranulkoiluttajan kädessä näyttää olevan yhden hihnan sijasta vähintään kaksi, jopa kolmekin nelijalkaista. Göteborgilainen koira kulkee silmiinpistävän usein myös irrallaan ilman hihnaa. Eräänä päivänä isäntä oli ulkoiluttamassa kahta vapaana juoksevaa isokokoista setteriä polkupyörällä ja koirat ohittivat kadulla vastaantulijat vapaasti, sieltä, mistä vapaata tilaa vauhtia pysäyttämättä löytyi. Koirat käyttäytyivät kuitenkin ystävällisesti, aivan kuten ruotsalaisen koiran kuuluukin.


Ruotsissa joka kolmannessa kotitaloudessa on jokin lemmikki, koira tai kissa taas joka neljännessä. Lemmikkien määrästä Ruotsissa on monenlaista tietoa. Uusimman ”virallisen” tiedon mukaan koiria on noin 784 000 ja kissoja 1 159 000. Kissojen määrä on laskusuunnassa. Vertailuna Suomessa oli Tilastokeskuksen mukaan koiria oli 630 000 vuonna 2012 ja kissoja 592 000. Suomi on siis Ruotsiin verrattuna vahva koiramaa.

Koirarotujen suhteen Ruotsi muistuttaa hyvin paljon Suomea (ks. Henna Jyrinki ja Pirjo Laaksonen 2007). Noutajat, metsästykseen käytetyt jämtlanninpystykorvat, saksanpaimenkoirat, shetlanninlammaskoirat ja chihuahuat ovat molemmissa maissa kärkikymmenikössä (ks. taulukko alla). Ruotsissa myös kaupunkikulttuuriin kuuluvat spanielit mahtuvat 10 suosituimman rodun joukkoon. Vaikka villakoirat eivät ole 20 suosituimman rodun listalla, törmää tyypillisen ruotsalaisiin mustakarvaisiin puudelivanhuksiin tuon tuostakin. Kaupunkikuvassa isokokoisia, metsästyskoiratyyppisiä rotuja ei juuri näy.

Suurin osa ruotsalaisista koirista (68 prosenttia) elää aikuiskotitalouksissa, ja lapsiperheiden koiramäärä on viime vuosina laskenut. Tilanteen voi aistia myös käytännössä: koira on tavallinen vieras olutravintoloissa kahden aikuisen seurassa. Suomeen verrattuna koira on todellakin yleisempi näky pubeissa ja baareissa. Näyttää siltä, että Ruotsissa tulkitaan paljon Suomea väljemmin sitä, millaisissa tiloissa voidaan sekä käsitellä ruoka-aineita että toivottaa lemmikit tervetulleiksi. Varsinaisissa ruokaravintoloissa koiria ei ole näkynyt. Ehkäpä siinä on kysymys enemmän omistajien omasta rauhasta, tai ruokaravintolat yksinkertaisesti kieltävät lemmikkien tuonnin.


Erityisen koiraystävälliseksi Göteborgin kaupunkia ei voi sanoa, sillä koirapuistoja tuntuu olevan harvemmassa kuin Suomessa. Myös lemmikkitarvikeliikkeitä on vaikea löytää keskusta-alueelta. Kuitenkin koirat ovat tiiviimmin läsnä osana kaupunkikulttuuria. Eräänä aurinkoisena aamuna kadulla näkyi valokuvaustilanne, jossa ammattikuvaaja oli valaistusmiehen kanssa kuvaamassa hyvin harjattua ja kauniiksi ehostettua tiibetinspanielia. Spanielinarttu oli kuulemma rotunsa muotovalio. Kuvaus oli siis tarkoitettu nartun ”mallikansion” uudistamiseen.

Kenties kyse on turvallisemmasta yhteiskunnasta tai hyväuskoisuudesta, sillä göteborgilaisten ruokakauppojen edustoilla näkyy yllättävän paljon yksinäisiä koiria odottamassa emäntäänsä tai isäntäänsä saapuvaksi. Koirat kuitenkin näyttävät tyytyväisiltä ja ihmiset huomioivat niitä. Vaikka koiria on Ruotsissa suhteessa väkimäärään Suomea vähemmän, ruotsalaiset nelijalkaiset ovat ainakin tarkkailijan silmissä aktiivisemmassa roolissa.

10 yleisintä koirarotua Ruotsissa 2013, rekisteröinnit

(suluissa rodun sijoitus Suomessa 2013)

1. (1.) Labradorinnoutaja 2275
2. (4.) Jämtlanninpystykorva 1935
3. (5.) Kultainen noutaja 1809
4. (3.) Saksanpaimenkoira 1339
5. (10.) Chihuahua, pitkäkarvainen 1320
6. (14.) Cockerspanieli 1047
7. (15.) Cavalier kingcharlesinspanieli 1034
8. (7.) Shetlanninlammaskoira 916
9. (12.) Chihuahua, lyhytkarvainen 913
10. (11.) Norjanhirvikoira 797

Lähde: Svenska Kennelklubben ja Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry

Teksti: Jaakko Autio

Koirien aktiivisuusmittari enteilee lemmikkien terveysteknologian yleistymistä

Mittaatko sykettä, liikkumista tai lepoa jollain teknisellä laitteella? Julkaisetko lenkkipolkusi reitin sosiaalisessa mediassa? Nykyisin lähes kaikkea ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää tietoa voidaan mitata, seurata ja jakaa kotioloissa. Terveysteknologia ei kuitenkaan ole ainoastaan ihmisten yksinoikeus, vaan markkinoilla on myös lemmikkieläimille suunniteltuja mittausvälineitä. Olen hankkeen tutkijan ja aktiivisen koiraharrastaja Henna Syrjälä kanssa testanneet viime keväästä lähtien omilla koirillamme Whistle -aktiivisuusmittaria. Käytössä Whistle on osoittautunut koukuttavaksi lemmikin aktiivisuuden seurantavälineeksi, joka avaa näkymän koiran päivärytmiin ja sen muutoksiin.

Whistle toimii samaan tapaan kuin ihmisten aktiivisuusmittarit, se mittaa liikuntaa, liikunnan intensiivisyyttä sekä lepoa minuutin tarkkuudella. Laitteen uusimmassa versiossa on lisäksi paikannustoiminto, joka piirtää koiran sijainnin ja liikkeet karttapohjalle. Kaulapantaan kiinnitettävä Whistle päivittää keräämänsä tiedot langattomasti älypuhelinsovellukseen, jossa tietoja voi selata ja julkaista esimerkiksi Facebookissa tai Twitterissä. Lokitietoja voi myös täydentää kuvin ja tekstein. Kun Whistle -sovellus on asennettu esimerkiksi ulkoiluttajan älypuhelimeen, jää sovellukseen merkintä myös siitä, kenen kanssa ja millaista (juoksu, kävely, uinti, leikki) liikuntaa on harrastettu. Sovellusta voi käyttää näin esimerkiksi perheen sisäiseen yhteydenpitoon. Tiedot liikkumisesta ja levosta päivittyvät sovellukseen silloinkin, kun koira jää yksin kotiin esimerkiksi työpäivän ajaksi. Koiran puuhastelua voi siis tarkastella myös etänä.

Koiratutkia, paikannusjärjestelmiä ja koirakameroita on ollut tarjolla esimerkiksi metsästyskäyttöön jo pitkään, mutta Whistlen ensisijainen tarkoitus on edistää koiran hyvinvointia sekä vahvistaa omistajan ja lemmikin välistä suhdetta. Taustalla on tarve ymmärtää lemmikkieläintä, sen vointia ja tarpeita. Koirien ylipaino-ongelmien ja liikuntaelinsairauksien yleistyessä laite opastaa säännölliseen ja tavoitteelliseen liikkumiseen, mutta myös riittävään lepoon. Samalla se kannustaa myös lemmikin omistajaa liikkumaan. Sovellus antaa palautetta ja tekee koosteita niin päivittäisestä, viikoittaisesta kuin kuukausittaisesta aktiivisuudesta. Sovellus onnittelee, kun liikuntatavoitteisiin päästään sekä muistuttaa, kun tavoitteista jäädään. Se tarjoaa lisäksi vertailutietoa saman rotuisten, kokoisten ja ikäisten koirien saamasta liikunnasta ja levosta.

Molemmille testaajille Whistlen käyttö on muodostunut arkiseksi: päivän päätteeksi on mielenkiintoista selata päivän tapahtumia ja lisätä merkintöjä vaikkapa harrastuksista tai annetuista lääkkeistä. Laite myös helpottaa ajankäytön suunnittelua esimerkiksi koulutusharjoitteissa. Henna myös yhdistelee toisella sovelluksella omasta liikkumisestaan keräämiään tietoja Whistlen tietoihin. Laitteen keskeinen puute on juuri kerätyn tiedon rajallisuus ja se, ettei sovellus keskustele muiden sovellusten kanssa. Hyötykäyttö esimerkiksi tottelevaisuuskoulutuksessa edellyttää, että omistaja tekee lisäksi muistiinpanoja harjoitusten vaativuudesta ja luonteesta. Olisi myös mielenkiintoista, jos esimerkiksi oma kalorikulutus tai syke olisi mahdollista liittää Whistlen tietoihin. Koira ja omistaja voisivat harjoitella tavoitteellisesti yhdessä!

Whistle on toistaiseksi saatavilla vain Yhdysvalloissa ja Kanadassa, mutta valmistajan mukaan saatavuutta laajennetaan jatkossa. Myös kilpailijoita laitteelle on jo ilmennyt. Esimerkiksi kehitysvaiheessa oleva Fitbark -aktiivisuusmittari mahdollistaa ihmisen ja koiran liikkumiseen liittyvien tietojen yhdistämisen. Jää nähtäväksi, miten teknologia yleistyessään muuttaa eläimen ja ihmisen välistä suhdetta tai lemmikinomistajien arkea. Syveneekö ymmärrys esimerkiksi koiran käyttäytymisestä tai sen muutoksista? Muuttuvatko eläinlääkärin diagnoosit tai suositukset jotenkin? Katoaako ihmisen ja eläimen välisestä suhteesta jotain olennaista, jos sitä tarkkaillaan lisääntyvästi teknologian välityksellä? Nyt markkinoilla olevat laitteet ovat vasta ensimmäinen askel lemmikkien terveysteknologian yleistymisessä. Koirapuistoissa ja harjoitusleireillä tekniset laitteet tuntuvat ainakin herättävän kiinnostusta.

Teksti: Ari Kuismin

Kulutustutkimuksen tuulahduksia länsinaapurista

Petnets-hankkeen tutkijat vierailivat viime viikolla (2.-3.10.14) Göteborgissa tapaamassa ruotsalaisia kollegojaan ja keskustelemassa kulutustutkimuksen ajankohtaisista teemoista. Kokoonnuimme yhteiseen seminaariin paikalliseen Kulutustutkimuksen keskukseen, Göteborgin yliopiston kauppakorkeakoululle.

Keskustelua ruotsalaisten kollegojen kanssa riitti: esittelimme vuoroin meneillään olevia tutkimushankkeitamme sekä niiden tuloksia. Seminaarin aluksi tutkimuskeskuksen johtaja Ulrika Holmberg teki katsauksen keskuksen projektien kirjoon ja teemoihin. Keskeisinä tutkimusaiheina Holmberg mainitsi digitalisaation, kulttuurin, ruoan sekä kansalliset kulutuskäytännöt. Tutkimustuloksia myös julkaistaan ahkerasti. Esimerkiksi ruotsalaisten kulutusta kuvaavia tilastoja julkaistaan vuosittain ilmestyvässä ’Kuluttajabarometrissa’.

Seminaarissa kuulimme tarkemmin kahdesta meneillään olevasta hankkeesta digitalisaatioon ja liikkumiseen liittyen. Hiljattain käynnistyneessä ’Digcon’ -hankkeessa tutkitaan kuluttajien arjen digitalisoitumista eri osa-alueilla. Huomiota kiinnitetään muun muassa sukupuolen ja teknologiankäytön yhteyksiin. Yksi esimerkki arjen digitalisoitumisesta on autovalmistaja Volvon kehittämä mobiilisovellus, jonka tarkoituksena on helpottaa työmatkaliikkumista ja ekologisesti kestäviä tapoja liikkua paikasta toiseen. ’Commute Greener’ -sovellus on esimerkki myös siitä, miten eri teknologioiden yhdistäminen tekee kuluttajien arjesta sujuvampaa.

Kuulimme myös toisesta, pidemmälle ehtineestä hankkeesta. ’Consumer logistics’ -projektissa tutkitaan eri elämänvaiheessa olevien kuluttajien tapoja kuluttaa ja liikkua erityisesti ekologisen kestävyyden näkökulmasta. Projektissa on tutkittu sitä, miten opiskelijat, lapsiperheet ja vanhukset liikkuvat ostostensa kanssa ja millaisia käytänteitä ostoksilla käymiseen liittyy. Tutkimuksessa mielenkiinnon kohteena on se, miten arjen erilaiset rytmit muokkaavat kuluttajien tapoja liikkua. Esimerkiksi monille vanhuksille painavien ostosten kanssa liikkuminen voi olla haastavaa, mutta asioiminen on tärkeää vaihtelua arkeen, liikuntaa ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Ostosten kanssa ”taiteileminen” on myös erilaista, kun liikutaan polkupyörällä, julkisissa liikennevälineissä, lastenvaunujen tai rollaattorin kanssa. Petnets -hankkeessa on tullut esiin, miten myös lemmikin kanssa liikkuminen voi olla toisinaan haastavaa. Hankaluuksia voi esimerkiksi aiheuttaa ruokaostoksille poikkeaminen tai yllättävä tarve päästä eläinlääkäriin. Kaikilla lemmikinomistajilla ei ole käytössään autoa ja liikkuminen julkisissa liikennevälineissä voi olla vaikeaa tai mahdotonta.

Helsingin yliopiston tutkijat esittelivät seminaarissa kahta palvelujen kulutukseen keskittyvää tutkimushanketta. Kerroimme Petnets -hankkeesta ja sen toteuttamisesta, sekä esittelimme tilastovertailuja Suomen ja Ruotsin lemmikeistä ja niille kuluttamisesta. Keskustelimme myös hankkeessa saaduista tutkimustuloksista. Ruotsalaiset kollegamme olivat erittäin kiinnostuneita monitieteisestä hankkeestamme sekä lemmikkeihin liittyvän kulutuksen laajuudesta. Keskustelua käytiin erityisesti siitä, millainen asema lemmikillä esimerkiksi perheenjäsenenä on ja miten tuo asema vaikuttaa lemmikille kuluttamiseen. Lisäksi keskustelua herättivät maakohtaiset erot, kuten lainsäädäntö, tarjottavat palvelut ja niiden kysyntä. Ruotsissa on esimerkiksi lainsäädännöllä rajattu aikaa, joksi koiran voi jättää yksin kotiin. Saimme seminaarissa ja sitä seuranneissa keskusteluissa arvokasta palautetta ja kehitysehdotuksia Petnets -hankkeen jatkoa ajatellen.

Lemmikkeihin liittyvän kulutuksen lisäksi esittelimme myös toista tutkimusprojektiamme. Projektissa tutkimme nuoria kuluttajina ja asiakaspalvelijoina. Olemme keränneet tarinoita mieleen jääneistä myönteisistä ja epämiellyttävistä palvelukokemuksista, joita on kerrottu sekä kuluttajien että asiakaspalvelijoiden näkökulmista. Analysoimme, miten nuoret tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi asiakaspalvelutilanteissa. Tutkimusaihe on mielenkiintoinen myös Petnets -hankkeen valossa, sillä kyselytutkimuksemme perusteella juuri nuoret ovat aktiivisia lemmikkiharrastajia ja lemmikkeihin liittyvien palvelujen käyttäjiä.

Vierailu ja seminaari aurinkoisessa Göteborgissa synnytti uusia, raikkaita ajatuksia sekä uutta pontta Petnets -hankkeen syksyyn. Syksyn aikana hankkeessa jatketaan työtä tutkimuksen parissa sekä kehitetään uusia palveluja lemmikeille sekä niiden omistajille.

Teksti: Eliisa Kylkilahti ja Ari Kuismin