Primus myrskylyhty. http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/358156/articles/1856661

Eri kulttuuperintöorganisaatioiden aineistojen käyttöä on tutkittu tietyin aikavälein, ja näkökulmana on yleensä tietty aineistotyyppi tai sisällöntarjoajan näkökulma. Tampereen yliopistossa Tiina Hölttä teki pro gradunaan yhden viimeisimmistä, otsikolla: “Digitoitujen kulttuuriperintöaineistojen tutkimuskäyttö ja tutkijat”.  Gradun aihe oli erittäin kiinnostava ja ajankohtainen, koska tutkimuskäyttö on yksi Kansalliskirjaston valitsemista strategisista kehitysalueista, joiden puitteissa on kehitetty pian saatavilla olevat “Digitaalisten ihmistieteiden”-politiikka ja hyötyjä tutkijoille on löydettävissä myös tulossa olevasta “Avoin Kansalliskirjasto”-politiikasta.

Kulttuuriperintöaineistojen tutkimuskäyttö

“Kaikenlainen tiedonhankinta arkisto- ja kirjastoaineistoja, eli kulttuuriperintöaineistoja, käyttäen voidaan laskea tutkimukseksi. ”  Hölttä (2016, 96).

Tieteellisen tutkimuksen osalta Hölttä raportoi, että 80% tutkimuskäytöstä liittyi humanistisiin tieteisiin ja 20% muihin tieteenaloihin. Hän jatkaa, että niin sanottua viihdekäyttöä aineistoista olisi 10% ja muu käyttö on tutkimusorientoitunutta, oli se sitten sukututkimusta, paikallishistoriaa tai akateemista tai opetuskäyttöä tai asiantuntijatehtävissä tarvittavaa. Tätä voi selittää myös yleinen koulutustason nousu (Witting, 2014), jossa potentiaalisella asiakaskunnalla on entistä vaativampia harrastuksia ja tietotarpeita, ja odotukset “kaiken” saamiselle digitaalisena kasvavat. Säilytettyjä analogisia aineistojahan riittää, joten yksistään sen valinta mitä voidaan digitoida, vaatii jo pohdintaa ja kriittisten valintojen tekoa.

Tiedosta ja tiedon järjestämisestä

Alkuperäinen digi, joka oli ensimmäisiä sanomalehtien digitaalisia verkkopalveluja  maailmassa, avattiin vuoden 2001 lokakuussa kirjamessujen yhteydessä. Osa käyttäjistä onkin tottunut järjestelmään joka jo silloin avattiin, joten ei olekaan ihme, että vuonna 2014 perusteellisesti uusitusta käyttöliittymästä, sivuston tiedon järjestämisestä ja hakutoiminnallisuuksista on tullut palautetta laidasta laitaan, mikä on nähtävissä sekä digiin saamissamme käyttäjäpalautteissa, että Höltän tutkimuksen vastauksissa. Eri kehitysprojekteissa suunnitelluille haun parannuksille näyttäisi olevan kysyntää. Tavoite on tehdä tiettyjä asioita selkeämmäksi, mutta samalla lisätään tehokäyttäjille mahdollisuuksia päästä entistä syvemmälle aineistoihin.

Pääsivujen tekstejä on korjattu vaiheittain, ohjetekstejä on selkeytetty ja siirretty niitä itse toimintojen yhteyteen. Lisäksi onkin toivottavaa, että Kansalliskirjaston vuoden 2016 helmikuussa tekemä merkittävä verkkosivustouudistus auttaa myös historiallisen sanomalehtikirjaston löytämisessä, jotta asiakkaat löytävät etsimänsä tiedon. Juuri nyt onkin vastattavissa uusi kysely, jossa löydettävyyttä pohditaan, vaikka tutkimuksen pääalue onkin aineistojen käyttömahdollisuudet mm. opetuksessa.

Tutkijakäyttö ja digitaalisuus

Kiintoisa yhden vastaajan kommentti Höltän (2016) tutkimuksessa oli myös se, että julkista laitosta sinällään, kuten Kansallisarkistoa ja Kansalliskirjastoa, pidettiin digitoinnissa laadun takeena. Tämä johtaakin juurensa siihen, että näillä laitoksilla on jo ydintehtävissään säilyttäminen, joka luo oman uniikin vaatimustasonsa digitoinneille, koska aineiston pitäisi olla saatavissa ikuisesti. Kansalliskirjaston digitointi- ja konservointikeskuksessa vierailleet näkevätkin kaikki eri työvaiheet ja vierailulla myös esitysjärjestelmien takana oleva työ konkretisoituu, kun digitaalisen ketjun työvaiheiden eri osien merkitys avautuu.

Alkuperäinen vai digitaalinen? Digitaalista surrogaattia kukin tutkija pitää useimmissa tapauksissa yhtä hyvänä kuin alkuperäistä, mutta kiintoisasti julkaisujen lähdeviitteissä viitataankin useimmiten (55%) alkuperäiseen aineistoihin, vaikka osa käyttää myös viittaamista joko digitaaliseen ainestoon tai molempiin, Hölttä (2016).  Aiemmassa “Tutkijan ääni”-tutkimuksessa (2012) pidettiin myös sähköiseen aineistoon viittaamista ongelmallisena, ja jos vakiintuneita käytänteitä ei ole,  valitaan alkuperäisaineisto (riippumatta mitä aineistoa on käytetty); lisäksi käyttäjät tiedostavat myös sähköisten versioiden ongelmat (Hupaniitty 2012, 38-39). Olemmepa kuulleet, että joissakin tapauksissa tutkija on tulostanut talteen kaikki käyttämänsä artikkelit, jotta tarvittaessa voi palata alkuperäisiin lähteisiin.

Viittaamiskynnystä helpottamaan, digistä voi myös aiemman leikkeeseen viittaamisen lisäksi, viitata pian myös yksittäiseen sivuun, mm. RefWorks- ja BibTex-muodossa. Jos tutkimuksessa tai verkkosivulla käytettäisiin suoria verkkosivustoviitteitä, niin tällöin eri mediaseurantavälineillä löytäisi käyttätavat paremmin. Näin esimerkiksi Kansalliskirjasto saisi paremmin analytiikkaa siitä, missä kaikkialla aineistoja käytetään, esimerkiksi seuraamalla mistä viittauksia aineistoihin tulee.

Data käyttäjille

Loppupäätelmissään Hölttä toteaa

”Kysy käyttäjiltä, miten palveluja tulee kehittää!”  (Hölttä 2016, 106).

Käyttäjäkuntamme voikin siis varautua, että myös jatkossa kyselemme palautteita ja pohdimme muitakin tapoja luoda yhteistyötä eri käyttäjäryhmien kanssa. Vaikka joihinkin asioihin on jo reagoida, niin tarvetta voisi olla tiiviimpään yhteistyöhön, jotta keskustelupohja laajenee. Tutkija- ja käyttäjäkenttä ylipäätään on monimuotoinen, eri käyttäjät odottavat erilaisia asioita, ja toimintoja ja kuitenkaan kaikkea ei voida tehdä. Digitaalisten ihmistieteiden tutkimuksen myötä ja eri tapahtumat ovatkin avanneet silmiä siitä miten ja mihin aineistoja käytetään. Aineistojen laatua ja määrää ja myös  tietojärjestelmäkehitystä pyritään tekemään jatkuvasti ja täten tarjoamaan sisältöjä paremmassa muodossa.

Lähteet

Hupaniitty, O. (2012). Tutkijoiden ääni ja sähköiset aineistot. Saatavilla: http://www.sls.fi/sites/default/files/forskarnas_rost_slutrapport_28112011_fi.pdf

Hölttä, T. (2016), Digitoitujen kulttuuriperintöaineistojen tutkimuskäyttö ja tutkijat. Saatavilla : http://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201603171337

Witting, M. (2014). Tilastokeskus – Suomen sijoittuminen kansainvälisessä koulutusvertailussa riippuu tarkastelutavasta. Saatavilla: http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-09-29_001.html?s=0

Existing users of the http://digi.kansalliskirjasto.fi web service, might have noticed few new functions, which were launched at the end of last year. There already has existed an opportunity to copy a nifty reference to Wikipedia , but now we experimented bit to take it to next level with adding support for RefWorks. RefWorks is quite commonly used in e.g. University of Helsinki for managing references of all kinds.

If this sounds like useful or even fun, then follow these instructions.

• Firstly, find the page or clipping, which contains the information you want to cite
• Then find the  ” – quote icon and click that to open reference view
• Then go to RefWorks – tab, and copy the text of the field to your clipboard.

You are done for digi’s side.

Digi.kansalliskirjasto.fi and using references

Then in RefWorks, you can import the copied text to your reference list.

Creating new reference in RefWorks

1. Login to RefWorks
2. In RefWorks, click import from the right, and then select ‘From text’ in the given popup
3. Paste the citation info from the clipboard to the field and click Import.The new citation is stored and is viewable in your list and you can use it in your articles.

What about BibTex?

BibTex is the another alternative for references, you can the reference via the “- tool and copy entry to your bibliography.