News

YLLI-projektin aineistonkeruumenetelmien esittelyssä on vuorossa puhelinkysely. Aiemmin olemme esitelleet havainnointeja, some-aineistoja ja liikennevirtamittareita. Siinä missä muut menetelmät tuottavat tarpeisiimme dataa kohdelähiöiden alueella sijaitsevista liikuntapaikoista ja niiden käytön määristä, puhelinkysely keskittyy ihmisiin – lähiöiden asukkaisiin. Tämä on tarpeen, onhan hankkeen perimmäinen eetos on kuitenkin kartoittaa alueellisen segregaation vaikutuksia ja edistää tasavertaisia mahdollisuuksia fyysiseen aktiivisuuteen. Tästä alueelle paikannettu aktiivisuus ei vielä kovin paljoa kerro: toisaalta alueilla liikkuu paljon muualta tulevia ihmisiä samoin kuin lähiöiden asukkaat liikkuvat usein oman asuinalueensa ulkopuolella.

On selvää, että sisäliikunnan määrä on romahtanut. Mutta kotona ja rakentamattomissa luontoympäristöissä liikkuminen on lisääntynyt selvästi useammin kuin vähentynyt

Kyselyn rooli tutkimuksen kokonaisuudessa on ajateltu olevan edustava näyte kohdealueiden väestön fyysisen aktiivisuuden paikoista, ajoista, määristä, esteistä sekä näihin liittyvistä taustatekijöistä. Kuten yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellisissä tutkimuksissa yleensä tehdään, edustavuuteen pyrittiin strukturoidulla kyselyllä. Laadullisempaakin aineistoa on tarkoitus kerätä, mutta toistaiseksi on odoteltu pandemiatilanteen rauhoittumista. Päätös kyselyn suorittamisesta puhelimitse tehtiin jo ennen käsitystä pandemian kestosta ja vaikutuksista, mutta etenkin näissä olosuhteissa valinta on osoittautunut onnistuneeksi: käyntikyselyitä ei olisi voinut toteuttaa ja perinteisen postikyselyyn ja sen modernimman varianttiin, internetkyselyyn, vastaajien motivointi olisi todennäköisesti kohdejoukossa ollut vähintäänkin haastavaa. Kyselyjä toteuttaa tarjouskilpailun perusteella ulkopuolinen kaupallinen toimija. Tutkijan näkökulmasta tiukentunut tietosuojalainsäädäntö ja sen tulkinnan hapuilevuus vaativat myös oman jumppaamisensa. Materiaalien säilytyksestä ja jakamisesta konsortion sisällä, tarvittavista luvista ja lausunnoista sekä ”arkaluonteisen” sisällön ja henkilötiedon määrittelyistä käytiin pitkiä keskusteluja useiden tahojen kanssa.

Menetelmän vahvuus ja heikkous on sen vuorovaikutuksellinen toteutus: toisaalta vastaajia voidaan ohjeistaa ja motivoida jatkamaan kyselyä, mutta toisaalta työvoimaintensiivisenä (kalliina) toimintana sekä kyselyn sisällöllisestä laajuudesta että näytteen koosta jouduttiin tinkimään. Ensimmäinen kolmesta kyselykierroksesta oli aikataulutettu joulukuulle 2020 ja ottaen huomioon, että ensimmäinen palkattu työtekijä aloitti lokakuussa, tehtiin suunnittelutyötä varsin hektisesti muiden projektin aloitukseen liittyvien toimien ohessa. Vaikka suunnittelutiimissä oli varsin hyvin kokemusta kyselyiden toteuttamisesta yleisesti, ovat puhelinkyselyt akateemisessa tutkimuksessa olleet sen verran harvinaisempia, että toimiva yhteistyö operoivan yhtiön kanssa oli tarpeen. Monet kyselyn muotoiluun liittyvät asiat universaaleja (esim. vastausvaihtoehtojen kattavuus ja toisensa poissulkevuus), mutta vuorovaikutteisen kyselyn vaatima aika sekä suorittajan (budjettinäkökulma) että vastaajan (sitoutumisnäkökulma) kannalta aiheuttivat jossain määrin päänvaivaa sekä kompromisseja suunnitellun sisällön ja lopullisen toteutuksen välillä. Yhteistyö kaupallisen toimijan kanssa oli kuitenkin sujuvaa, intressit saatiin soviteltua ja kysely toteutettua aikataulun mukaisesti. Toinen kyselykierros samalla formaatilla tehtiin helmikuussa 2021 ja viimeisen ajankohta on kesäkuussa 2021.

Tutkimuksen onnistumisen kannalta olennainen kysymys on myös näytekoon riittävyys toivottuun analyysitasoon nähden. Suhteellisen kalliiseen toteutustapaan päädyttiin juuri sen vuoksi, että sopimus edellyttää näytekoon tavoitteen saavuttamista – esimerkiksi verkkokyselyissä tätä ei voida taata. Puhelinkyselyllä, kuten käytännössä kaikilla kyselyformaateilla, on omat vääristymää perusjoukkoon nähden aiheuttavat vastaajien valikoitumisen mekanisminsa. Kyselyä tehtiin kohdelähiöissä etukäteen tunnetuksi kaupunkien tiedotuskanavien kautta, mutta kiusallinen tosiasia nykyään on, etteivät monet ihmiset vastaa puheluihin, jotka tulevat tuntemattomista numeroista. Aineistossamme tämä näkyy vanhimpien ikäryhmien yliedustuksena vastaajissa. Analysoitavaan aineistoon onkin laskettu alueittain (Huhtasuo ja Kontula) ja sukupuolittain ikäryhmien määrät huomioivat painokertoimet.

Kahden ensimmäisen kyselykierroksen perusteella tutkimuksen kannalta haasteelliseksi on osoittautunut vastaajien ilmoittamien fyysisen aktiivisuuden paikkojen tarkka kohdentaminen. Puhelinkyselyssä ei ollut järkevästi mahdollista kysyä paikkoja strukturoituna, eli haastattelijat ovat kirjanneet paikat avovastauksina, joiden kohdentaminen vaatii usein vahvaa tulkintaa, tai on jopa mahdotonta. Näkemyksen alueiden useimmin käytetyistä liikuntapaikoista ja tyypillisimmistä fyysisen aktiivisuuden muodoista saimme kuitenkin muodostettua. Varsinaiset liikuntapaikat, kuntoratoja lukuun ottamatta, eivät ainakaan näin pandemian ja viileiden kelien aikana olleet kaikkein suosituimpia aktiivisuuden ympäristöjä. Listauksien perusteella sekä Kontulassa että Huhtasuolla paikalliset kuntoradat ja rakentamattomat luontoympäristöt ovat olleet asukkaiden liikkumisen kannalta tärkeimmät paikat, ja kävely/hölkkä/juoksu aivan ylivoimaisesti tärkein liikkumisen muoto. Sisäliikuntapaikat olivat helpommin tunnistettavissa, mutta kohderyhmän (aikuiset) osalta harrastaminen niissä on ollut hyvin rajoitettua tähän saakka tutkittuina ajankohtina.

Yleisemmällä aktiivisuuden paikojen luokittelulla tulokset (taulukko 1) vahvistavat aikaisemmat tutkimustulokset siitä, että kevyen liikenteen väylät ovat keskeisin fyysisen aktiivisuuden areena. Myös kodeissa ja ulkoliikuntapaikoilla (sis. kuntaradat) on oltu liikunnallisesti aktiivisia. Rakentamattomien luontoympäristöjen merkitys korostui Huhtasuon ensimmäisen kierroksen (lunta ei ollut vielä maassa kyselyajankohtana) vastaajien liikkumisessa. Tärkeimpiä liikkumisen paikkoja kysyttäessä lähimetsät ovatkin korostuneesti esillä – Kontulassa niiden vähäisyys mainittiin usein puutteena.

Fyysinen aktiivisuus haastattelua edeltävän viikon aikana (Myönteiset vastaukset – painotettu)
	Joulukuu 2020		Helmikuu 2021
Ympäristö:	Kontula	Huhtasuo	Kontula	Huhtasuo
Kotona/kotipihalla	51 %	48 %	45 %	53 %
Kevyen liikenteen väylillä	83 %	74 %	79 %	73 %
Rakentamattomissa ympäristöissä	24 %	43 %	33 %	31 %
Ulkoliikuntapaikoilla	54 %	60 %	56 %	51 %
Sisäliikuntapaikoilla	7 %	26 %	19 %	17 %

Lähiöohjelman ja YLLI-projektin näkökulmasta keskeisen teeman, yhdenvertaisuuden edistämisen, kannalta vastaajien raportoimat liikkumisen esteet ovat tärkeä osa kyselyn antia. Koettuja haittoja/esteitä haarukoitiin neljällä valmiilla vaihtoehdolla ja avoimella kysymyksellä (taulukko 2). Alueittain ja ajankohdittain tarkasteltuna annetuista vaihtoehdoista mikään ei ponnahda erityisen voimakkaasti esiin. Liikkumispaikkojen puute haittaa hieman enemmän Huhtasuolla kuin Kontulassa, mutta yleisesti ottaen paikkoja koetaan olevan saavutettavissa, eikä niiden kuntokaan usein ole ongelma, eli materiaaliset puitteet ovat koetusti varsin hyvin hoidossa. Puutteita oli koettu lähinnä jonkun, itselle tärkeän lajin suorituspaikan puutteena tai huonona kuntona. Sosiaalisen saavutettavuuden ulottuvuuksista muut paikkojen käyttäjät haittaavana tekijänä on Kontulassa hieman yleisempi kuin Huhtasuolla. Tarkentavan avokysymyksen perusteella muiden käyttäjien aiheuttama haitta ei ole vain perinteiset ”rähinäporukat”, vaan pandemiatilanne näkyy tässäkin muiden ihmisten välttelynä, vaikka ei varsinaisesti ”väkijoukoista” olisikaan kyse. Tiedon puute liikkumisen esteenä mainittiin ensimmäisellä kyselykierroksella Huhtasuolla huomattavan usein, muttei yhtä usein helmikuussa 2021. Muita haittoja koskevaan avokysymykseen listattiin hyvin paljon erilaisia henkilökohtaisia haittoja: mm. terveyteen ja vammoihin liittyviä, mutta myös kiire, rahan puute ja laiskuus passivoivat. Koronauhka mainittiin usein tässäkin.

Estääkö tai vähentääkö jokin seuraavista asioista sinun liikkumistasi?
	Joulukuu 2020		Helmikuu 2021
Minulle sopivien liikkumispaikkojen määrä	Kontula	Huhtasuo	Kontula	Huhtasuo
Estää liikkumistani	5 %	4 %	4 %	8 %
Vähentää liikkumistani	3 %	8 %	9 %	10 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	92 %	88 %	87 %	83 %
Liikkumispaikkojen huono kunto
Estää liikkumistani	1 %	1 %	2 %	2 %
Vähentää liikkumistani	8 %	6 %	11 %	10 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	91 %	93 %	88 %	88 %
Muut liikkumispaikkojen käyttäjät
Estää liikkumistani	3 %	4 %	5 %	6 %
Vähentää liikkumistani	15 %	6 %	13 %	9 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	81 %	90 %	83 %	86 %
Tiedon puute liikkumismahdollisuuksista
Estää liikkumistani	2 %	1 %	2 %	1 %
Vähentää liikkumistani	9 %	21 %	15 %	12 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	89 %	78 %	83 %	88 %
Muu syy
Estää liikkumistani	11 %	8 %	5 %	9 %
Vähentää liikkumistani	14 %	24 %	22 %	12 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	75 %	68 %	73 %	79 %

Koronanviruspandemian vaikutus on siis mainittu monissa eri kysymyksissä liikuntaan vaikuttavana tekijänä: harrasteryhmät ovat tauolla, etenkin sisäliikuntapaikkoja on ollut suljettuna ja yksinkertaisesti muita ihmisiä halutaan välttää. Kyselyssämme pandemian vaikutuksia aktiivisuuteen kysyttiin sekä liikkumisen paikkatyyppien mukaan että yleisellä tasolla (taulukko 3). On selvää, että sisäliikunnan määrä on romahtanut, mutta muita paikkoja tarkastellessa trendit eivät ole aivan yksioikoisia. Kotona ja rakentamattomissa luontoympäristöissä liikkuminen on lisääntynyt selvästi useammin kuin vähentynyt, mutta ulkoliikuntapaikoilla vähennystäkin on tapahtunut melko useilla vastaajilla ja kevyen liikenteen väylillä muutoksen suunnat ovat vielä häilyvämpiä. Kysyttäessä pandemian vaikutuksesta fyysiseen aktiivisuuteen kokonaisuudessaan vastaukset ovat hieman huolestuttavia: kuten aiemmissakin selvityksissä on havaittu, vaikutus on huomattavasti useammin ollut vähentävä kuin lisäävä. Kolmannen kyselyn valmistuttua paneudumme tarkemmin muutoksiin vaikuttaneisiin taustatekijöihin.

Koronapandemian aiheuttama muutos eri ympäristöissä (painotettu)
Ympäristö:	Joulukuu 2020		Helmikuu 2021
Koti/Kotipiha	Kontula	Huhtasuo	Kontula	Huhtasuo
Lisännyt	22 %	20 %	22 %	12 %
Vähentänyt	8 %	9 %	10 %	6 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	70 %	71 %	68 %	82 %
Rakentamattomat ympäristöt
Lisännyt	11 %	12 %	20 %	27 %
Vähentänyt	6 %	3 %	5 %	2 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	83 %	85 %	75 %	70 %
Kevyen liikenteen väylät
Lisännyt	13 %	12 %	16 %	10 %
Vähentänyt	17 %	9 %	10 %	15 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	70 %	79 %	75 %	75 %
Ulkoliikuntapaikat
Lisännyt	19 %	21 %	21 %	14 %
Vähentänyt	11 %	9 %	14 %	8 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	70 %	70 %	66 %	78 %
Sisäliikuntapaikat
Lisännyt	1 %	1 %	2 %	2 %
Vähentänyt	64 %	57 %	59 %	55 %
Ei vaikutusta / En osaa sanoa	35 %	42 %	39 %	43 %
Yleinen koronapandemian vaikutus fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärään
Määrä kasvanut paljon	6 %	4 %	3 %	6 %
Määrä kasvanut jonkin verran	7 %	15 %	9 %	7 %
Ei ole vaikuttanut / En osaa sanoa	45 %	44 %	51 %	55 %
Määrä vähentynyt jonkin verran	24 %	26 %	25 %	20 %
Määrä vähentynyt paljon	17 %	11 %	12 %	12 %

Kirjoittajat:

Ilkka Virmasalo & Janne Pyykönen (Jyväskylän yliopisto)

Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 5.5.2021 YLLI-projektin blogissa.

Ensimmäisessä blogitekstissämme käsittelimme havainnointia avoimien liikuntapaikkojen kävijämäärien seurannan välineenä. Samaan tiedonintressiin on hyödynnetty myös teknisempää apuvälineistöä – ranskalaisen Eco-counter –yhtiön Pyro-Box –laitteita. Laite on infrapunatunnistimella varustettu, varsin huomaamaton harmaa laatikko, joka on kokemuksiemme mukaan kohtalaisen helppo asentaa erilaisiin kiinnityspaikkoihin joko ruuvaamalla tai metallisilla pannoilla. Pyro-Box on ympäri maailman laajasti käytetty jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden määrän mittausväline (väylällä tapahtuva liikennevirta), mutta ainakaan kirjallisuuden perusteella saman tyyliseen avoimien paikkojen kävijöiden laskentaan, kuin meillä oli tarkoitus, niitä ei juuri ole käytetty.

Pyro-Boxit valikoituivat mittausvälineiksemme tarjouskilpailun perusteella. Muut saadut tarjoukset eivät vastanneet tarpeitamme. Toinen, kamerateknologiaan ja hahmontunnistukseen perustuva järjestelmä, olisi vaatinut verkkovirran, eikä se olisi välttämättä toiminut pimeissä ulkotiloissa. Kolmas vaihtoehto oli järjestelmä, jossa laskuri vaati toimiakseen kohdistetun vastakappaleen, jonka asennukseen ei kohteissamme monestikaan ole mahdollisuutta. Myös sähköverkosta riippumaton laskentatulosten automaattinen tiedonsiirto eco-visio-verkkopalveluun tuki Pyro-Box-laitteiden valintaa. Valitun laitteiston etuna onkin helppo asennettavuus ja ympäristötekijöiden hyvä siedettävyys. Lämpöä havainnoiva infrapunajärjestelmä kertoo myös liikkeen suunnan. Laitteita hankittiin kaikkiaan kuusi kappaletta, joista kolmea on kierrätetty kahden viikon jaksoissa erilaisissa mittauspisteissä Kontulassa ja kolmea Huhtasuolla.

Käyttökokemuksia

Mittarit asennettiin ensimmäisen kerran joulukuun alussa 2020 ja tutkimuskäyttöön ne ovat nakutelleet dataa joulukuun puolesta välistä eteenpäin – nyt huhtikuun 2021 alussa on menossa kahdeksas kahden viikon mittausjakso. Kontulassa mittarit ovat kiertäneet alkuperäisen idean mukaisesti niin, että ne ovat kaikki samassa ”kohteessa” (esim. Kontulan liikuntapuisto, Kelkkapuisto, Leikkipuisto Lampi). Kohteita, joissa mittarit kiertävät, on viisi, eli nyt jo kolmannessa kohteessa mittarit ovat toistamiseen. Jyväskylän Huhtasuollakin oli alun perin saman kaltainen suunnitelma, mutta talviajan epäsuotuisat olosuhteet useilla alueen liikuntapaikoilla ovat ohjanneet strategiaa kokeilevampaan suuntaan. Tämä kirjoitus käsittelee lähinnä Jyväskylän kokemuksia.

Kuten todettu, on laitteiden asentaminen yleensä varsin helppoa. Huhtasuon kohteissa kiinnityspaikat ovat olleet aina lyhtypylväitä tai puita, joihin ruuvi- ja pantakiinnitykset sujuvat helposti. Kontulassa on kiinnityksiä myös liikuntapaikkoja ympäröiviin verkkoaitoihin. Tällöin käytetään yleensä aidan toiselle puolella tulevaa vastalevyä, johon laitteen kiinnityskehikko ruuvataan. Laitteen mittasäde ei ole kovin leveä, joten korkeuden kanssa pitää olla tarkka, että pienemmätkin kulkijat tallentuvat. Toisaalta mittari saattaa liian matalalle kohdistettuna laskea ohittajan molemmat jalat omiksi tapauksikseen. Pientä harjoittelua vaati myös mittarien kiinnityskehikoiden ruuvikiinnitteisessä asennuksessa se, ettei kehikkoa pidä ruuvata liian tiukalle, jolloin se vääntyy, eikä laitteen lukkosalpa mene enää kiinni.

Omia haasteitaan on tarjonnut runsasluminen talvi 2020 – 2021. Muutamassa kohteessa anturien reikiin on pyryttänyt lunta tai laitteiden päälle on aurattu lunta, niin että mittaus on häiriintynyt. Joissakin kohteissa asennuspaikat ovat olleet ojien takana syvässä hangessa. Vaihtelevissa kosteus- ja lämpötilaolosuhteissa ongelmia aiheutti ajoittain myös laitteiden jäätyvät lukkopesät.

Pyro-boxien mittaustuloksia voi seurata vuorokauden viiveellä yhtiön verkkopalvelusta, eco-visiosta, josta käsin myös hallinnoidaan mittarien tietoja. Järjestelmään liittyy myös mobiiliapplikaatio. Selainpohjaisen verkkopalvelun toiminnassa ei sinänsä ole ollut huomautettavaa, mutta sen raportointiominaisuudet eivät ole kovin hyvin vastanneet tämän projektin tarpeita. Mobiiliapplikaation toiminta on ainakin tähän saakka ollut puutteellista. Applikaatio ottaa suoran bluetooth-yhteyden laitteeseen ja datayhteyden verkkopalveluun. Sen avulla pitäisi esimerkiksi pystyä päivittämään laitteiden sijainnit kentältä ja lisäämään sovelluksella otettuja valokuvia verkkopalveluun. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan ole toimineet kuin satunnaisesti: sijainnit ja kuvat on yleensä pitänyt päivittää ”manuaalisesti” selaimen kautta.

Etenkin mittausurakkamme alkuvaiheessa mittarit tuottivat päänvaivaa tutkijoille ja laitteen toimittajalle rekisteröimällä ohituksia huomattavasti enemmän kuin niitä oikeasti tapahtui – mittarivirhe oli oletettavasti pahimmissa tapauksissa jopa tuhatkertainen (kymmeniä tuhansia rekisteröintejä paikoissa, joissa se oletettavasti on enimmillään noin kaksi sataa). Virheet todennettiin myös mobiiliapplikaation kautta reaaliaikaisesti seuraamalla. Ongelmaa selvitettiin maahantuojan ja valmistajan kanssa, mutta selkeää syytä ei ole tähän mennessä löytynyt – asennuskohteessa esiintyvät sähkökentät tai epänormaalit lämpötilavaihtelut ovat tällä hetkellä vahvistamaton syy haasteille. Mystiseltä ongelmat vaikuttivatkin: joskus, mutta ei aina, auttoi mittarilaitteen vaihtaminen; joskus paikan muuttaminen, vaikka pari metriäkin.

Mittaamisesta saatuja kokemuksia

Mittarin tuottama data on lukumäärä tunneittain mittarin ohittaneista ihmisistä (ja joskus todennäköisesti myös eläimistä). Mittarin edestäpäin ohittaneet rekisteröidään kulkeneen ”IN”-ja takaapäin ohittaneet ”OUT”-suuntaan.  Se, mitä luvut sitten kertovat on eri asia. Selkeimpiä tapauksia ovat olleet kevyen liikenteen väylät ja kuntopolut: mittarit on yleensä helppo asentaa ja luvut kertovat ohitusten määrän, joskin havaitsimme, että rinnakkain kulkevat ihmiset aikaansaavat monesti vain yhden havainnon. Tulkinnanvaraisuutta on kuntopolkujen (talvella lähinnä latuja, mittausajankohtana myös Helsingissä) ohitusten tulkinnassa ”kävijämääränä” – sijainnista riippuen jokin osa havainnoista on aina samojen liikkujien rekisteröintiä eri kierroksilla.

Vielä ensimmäisen mittausjakson aikana lumen määrä Jyväskylän lentoaseman mittauspisteessä 0 – 10cm, eivätkä kelit etenkään ennen joulua suosineet ulkoliikuntaa. Joulun tietämiltä alkoi kuitenkin Keski-Suomessa parin kuukauden viileä ja erittäin runsasluminen jakso. Ensimmäisellä kierroksella mittareita sijoitettiin vielä sellaisiin kohteisiin kuin pumptrack-polkupyörärata ja Frisbeegolf-rata. Ensin mainitussa jo vähäinenkin lumen määrä tarkoitti, ettei sitä käytännössä käytetty, mutta frisbeegolf-radalla laskuriin tallentui vielä joulun jälkeenkin kymmeniä ohituksia päivässä.

Vielä toiselle mittausjaksolle mittarit vietiin Pupuhuhdan ”digipuistoon”, eli leikkipuiston ja toimintapuiston yhdistelmään. Tavoitteena oli rajata eri sisääntuloista alueelle tulleiden määrä. Vuodenvaihteen mittausjaksolla alueella tallentui vielä jonkin verran liikettä, mutta havaintojemme ja mittaustulosten perusteella suurin osa ohituksista tuli alueelle johtavalla kevyen liikenteen väylällä pulkkailusta, mikä toki on erinomainen liikkumismuoto. Varsinaisen talvikunnossapidon ulkopuolella olevassa puistossa itsessään ei kuitenkaan jälkien tai havainnointiemme perusteella runsasta käyttöä talvisaikaan ole. Olemmekin tammikuun puolesta välistä huhtikuun alkuun mitanneet lähinnä latuina ylläpidettyjä kuntoratoja sekä alueen kevyen liikenteen väyliä. Näissä kohteissa mittaukset onnistuivatkin hyvin – ainoastaan muutamat edellä mainitut, runsaasta lumen tulosta johtuneet häiriöt haittasivat mittauksia ajoittain myös näissä sijainneissa.

Huhtasuon mittauskohteista yksikään ei ole sillä tavalla aidattu alue, että kävijöitä voitaisiin laskea portin ohituksista. Jääkiekkokaukalo on periaatteessa tällainen, mutta siinäkin käytännössä kaukalosta ulospäin aukeava veräjä estää onnistuneen mittauksen. Saman tyylisen problematiikkaan olemme törmänneet Kontulassakin, sellaisissa paikoissa, jossa kulku edellyttää portin aukaisua ja sulkemista. Kenttien ja avoimempien harrastusalueiden mittaamisessa onkin jouduttu tyytymään intuition, logiikan ja mahdollisesti kenttähenkilökunnan tietämyksen perusteella haarukoituihin ratkaisuihin. Erilaisiin mittareiden asennuskohteisiin ja mitattaviin alueisiin liittyy kuitenkin aina epävarmuustekijöitä, joihin liittyvää validointia emme ole vielä ehtineet tekemään.

Tuloksia

Mittarit siis antavat verkkopalvelun välityksellä ulos raakadataa (rekisteröidyt ohitukset kulkusuunnittain eriteltynä per tunti), joka ei vielä sellaisenaan ole kovin informatiivista. Sen käsittely tutkimukselliseksi aineistoksi on monivaiheinen prosessi – ja on vielä kesken. Erilaisten asennuskohteiden piirteet ja esimerkiksi mittausajanjakson keskimääräinen säätila vaikuttavat tuloksiin. Ensimmäisiä havaintoja Jyväskylän Huhtasuon alueen eri paikkoihin liittyvästä fyysisestä aktiivisuudesta voidaan kuitenkin esittää. Myöhemmin voidaan verrata eri kohteissa tapahtunutta vaihtelua esimerkiksi kesäisessä ja talvisessa säässä.

Kuvassa 4 mittauspisteet on tyypitelty kuuteen luokkaan ja tarkasteltu aktiivisuutta eri vuorokauden aikoina näiden tyyppien mukaan. Viivadiagrammin kuvaajat ovat pääosin varsin samanmuotoisia: huippuajat osuvat yleisesti alkuiltapäivään. Kevyen liikenteen väylien ja urheilukenttien (oikeastaan urheilukenttä, koska ainoa aktiivinen kohde on ollut Huhtasuon liikuntapuiston kaukalo) käyttö alkaa aktivoitua aikaisemmin aamulla (koululaisliikunta), kuin esimerkiksi kuntoratojen ja leikki/toimintapuistojen. Varsinaisista liikuntapaikoista etenkin kaukalon käytössä näyttäisi olevan selvä piikki alkuillasta ja kuntoradatkin täyttyvät uudestaan, kun työtätekevätkin ehtivät harrastamaan. Kevyen liikenteen väylien hiljeneminen jo klo 15 eteenpäin kertonee ahkerimman käyttäjäkunnan olevan muita kuin työssäkäyviä. Normityöajan ja aktiivisuuden suhteen selventämiseksi pitää aineisto jakaa vielä viikonpäiviin ja viikonloppuihin.

PS. Ai niin, se otsikossa mainittu poliisi. Yleisesti ottaen mittarien kanssa puuhastelu ei ole herättänyt kovinkaan paljoa mielenkiintoa, ainakaan avointa, yleisössä, vaikka usein operoidaan hyvinkin julkisilla paikoilla. Huhtasuolle johtavan valtaväylän varressa, melkein ajoradalla, lumikasan päällä keikkuva asennushenkilö reppuineen kuitenkin herätti virkavallan kiinnostuksen siinä määrin, että ohi ajettuaan peruuttivat kyselemään millä asialla oltiin. Vakuuttelu asian hyvyydestä meni kuitenkin läpi ja projekti sai jatkua.

Kirjoittajat

Ilkka Virmasalo & Janne Pyykönen, Jyväskylän yliopisto

Tämä blogikirjoitus on aiemmin julkaistu 9.4.2021 YLLI-projektin blogissa.

Why study sports activities?

Being physically active affects us positively in many ways: it prevents many diseases and supports our mental wellbeing. While sedentary lifestyle is becoming more prominent, the effects of physical inactivity become more pronounced on both individual and societal levels. Rates of obesity are on surge, and the cost for society is seen in growing health service bills, longer sick leaves and lost productivity (Lundqvist et al., 2018; Vasankari et al., 2018).

Need for spatial data

Regardless of the importance of the topic, there is quite limited spatial information about physical activities. Most studies focus on people self-reporting their activities and the studies lack the spatial aspect (Sterdt et al., 2014). As there are no official statistics about people’s physical activities, user-generated data, like social media, can serve as a good proxy. The number of social media posts from national parks has been proved to follow the same trends as the official visitor statistics (Heikinheimo et al., 2017; Tenkanen et al., 2017). Similarly, I will try to approximate the sports activities in different parts of the Helsinki Metropolitan area by analysing social media data from Twitter.

Increasing popularity of social media data

The use of social media data in research has become increasingly popular in the course of the last decade. Many researchers have used social media data to extract information about the movement of tourists, impact of natural disasters or discussion about different diseases, to name a few topics (Middleton et al., 2018; Scholz & Jeznik, 2020; Viguria et al., 2020). Some big social media platforms, like Facebook and Instagram, have stopped sharing their data but Twitter has kept their data available for researchers and therefore I am using it in my MSc thesis. Twitter is a free microblogging platform where people can share short messages, links and media content for their followers. From a Twitter database gathered by Digital Geography Lab, I will gather all sport-related tweets and see how they are located in the Helsinki Area.

Geoparsing produces more spatial data

In social media platforms, you can geotag a post, which means attaching location information like coordinates to it. However, only around 1% of the tweets are geotagged, but many tweets mention place names in the text (Lee et al., 2013; MacEachren et al., 2011). I will use Natural Language Processing to analyse the text, extract the location names and convert them to coordinates. This process is called geoparsing and with it I can produce more geographical data to work with. After attaching location information to sports-related tweets where applicable, I will look for spatial patterns in the data. My final results will shed light on questions like:

• Where are the hotspots and cold spots of sports-related tweets in the Metropolitan area?
• Does the number of sports facilities in the neighbourhood affect the tweeting activity?
• Or the socio-economic and educational indicators of the area?

And last but not least:

• Is Twitter data a suitable indicator of sports activities?

Author:

Sonja Koivisto, University of Helsinki

This blog post has been published earlier in the YLLI project’s blog in 5.4.2021

References:

Heikinheimo, V., Minin, E. Di, Tenkanen, H., Hausmann, A., Erkkonen, J., & Toivonen, T. (2017). User-generated geographic information for visitor monitoring in a national park: A comparison of social media data and visitor survey. ISPRS International Journal of Geo-Information, 6(3). https://doi.org/10.3390/ijgi6030085

Lee, K., Ganti, R., Srivatsa, M., & Mohapatra, P. (2013). Spatio-temporal provenance: Identifying location information from unstructured text. 2013 IEEE International Conference on Pervasive Computing and Communications Workshops, PerCom Workshops 2013, March, 499–504. https://doi.org/10.1109/PerComW.2013.6529548

Lundqvist, A., Männistö, S., Jousilahti, P., Kaartinen, N., Mäki, P., & Borodulin, K. (2018). Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa – FinTerveys 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Raportti 4/2018. In K. S. and S. K. P. Koponen, K. Borodulin, A. Lundqvist (Ed.), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (pp. 38–41). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://www.julkari.fi/handle/10024/136223%0Ahttp://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90832/Rap068_2012_netti.pdf?sequence=1

MacEachren, A. M., Jaiswal, A., Robinson, A. C., Pezanowski, S., Savelyev, A., Mitra, P., Zhang, X., & Blanford, J. (2011). SensePlace2: GeoTwitter analytics support for situational awareness. VAST 2011 – IEEE Conference on Visual Analytics Science and Technology 2011, Proceedings, October, 181–190. https://doi.org/10.1109/VAST.2011.6102456

Middleton, S. E., Kordopatis-Zilos, G., Papadopoulos, S., & Kompatsiaris, Y. (2018). Location extraction from social media: Geoparsing, location disambiguation, and geotagging. ACM Transactions on Information Systems, 36(4). https://doi.org/10.1145/3202662

Scholz, J., & Jeznik, J. (2020). Evaluating Geo-Tagged Twitter Data to Analyze Tourist Flows in Styria, Austria. ISPRS International Journal of Geo-Information, 9(11), 681. https://doi.org/10.3390/ijgi9110681

Sterdt, E., Liersch, S., & Walter, U. (2014). Correlates of physical activity of children and adolescents: A systematic review of reviews. Health Education Journal, 73(1), 72–89. https://doi.org/10.1177/0017896912469578

Tenkanen, H., Di Minin, E., Heikinheimo, V., Hausmann, A., Herbst, M., Kajala, L., & Toivonen, T. (2017). Instagram, Flickr, or Twitter: Assessing the usability of social media data for visitor monitoring in protected areas. Scientific Reports, 7(1), 1–11. https://doi.org/10.1038/s41598-017-18007-4

Vasankari, T., Kolu, P., Kari, J., Pehkonen, J., Havas, E., Tammelin, T., Jalava, J., Koski, H., Pihlainen, K., Kyröläinen, H., Santtila, M., Sievänen, H., Raitanen, J., & Kari, T. (2018). Costs of physical activity are increasing – the societal costs of physical inactivity and poor physical fitness. http://tietokayttoon.fi/documents/10616/6354562/31-2018-Liikkumattomuuden+lasku+kasvaa.pdf/3dde40cf-25c0-4b5d-bab4-6c0ec8325e35?version=1.0

Viguria, I., Alvarez-Mon, M. A., Llavero-Valero, M., del Barco, A. A., Ortuño, F., & Alvarez-Mon, M. (2020). Eating disorder awareness campaigns: Thematic and quantitative analysis using twitter. Journal of Medical Internet Research, 22(7), 1–11. https://doi.org/10.2196/17626

Kaikille avoimia ulkoliikuntapaikkoja on Suomessa tuhansia. Nämä vapaasti käytettävät ja monipuolisesti erilaisia käyttäjiä palvelevat liikkumisympäristöt ovat yhdenvertaisten liikkumismahdollisuuksien selkäranka. Rakennettujen liikkumisympäristöjen, kuten liikunta- ja toimintapuistojen, käyttäjämäärien, käyttäjätyyppien sekä käyttötapojen seuranta on kuntien liikuntapalveluille tuttu haaste. Tämä haaste ilmenee varsinkin alueilla, joilla ei ole vakituista henkilökuntaa paikalla.

YLLI-hankkeen tutkijat pyrkivät vastaamaan tähän haasteeseen jalkautumalla helmikuussa 2021 Jyväskylän Huhtasuon ja Helsingin Kontulan aleilla oleville liikuntapaikoille suorittamaan havainnointia alueiden käyttötavoista ja käyttäjämääristä. Halusimme laajentaa ymmärrystämme siitä, ketkä käyttävät lähiöiden liikkumisympäristöjä, miten niitä pääasiassa käytetään ja miten käyttötavat vaihtelevat eri kellonaikoina ja viikonpäivinä. Havainnoinnin tuottama tieto voi auttaa liikuntapaikkojen saavutettavuuden ja houkuttelevuuden kehittämisessä. Systemaattisesti toteutettuna havainnoinnin avulla voidaan tuottaa aikasarjatietoa myös erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuudesta alueiden käyttöön.

SOPARC-havainnointimenetelmä YLLI-hankkeen tutkimuksessa

Jotta usean havainnoinnin tuottama tieto olisi mahdollisimman luotettavaa, on havainnoinnit toteutettava systemaattisesti. YLLI-hankkeen havainnoinneissa käytettiin System for Observing Play and Recreation (SOPARC)-protokollaa. SOPARC on puistojen käyttäjien fyysisen aktiivisuuden ja liikkumisen kontekstin havainnointiin suunniteltu menetelmä, joka perustuu havaintoalueilla olevien ihmisten laskemiseen ja heidän pääasiallisen toimintansa sekä havainnointialueen olosuhteiden havainnointiin tiettynä ajankohtana (McKenzie et. al. 2006). Esimerkki havainnointialueista on nähtävissä kuvassa 1.

YLLI-hankkeen tutkimuksessa havainnointimenetelmää muokattiin hankkeen tavoitteita tukevaksi ja suomen olosuhteisiin soveltuvaksi. Valitsimme ennakolta Huhtasuolta ja Kontulasta havainnointikohteet, jotka jaettiin pienempiin havainnointialueisiin. Jokaiselta havainnointialueelta kirjattiin tiettynä ajankohtana liikuntaympäristöön liittyviä olosuhteita sekä käyttäjien määrä, heidän sukupuolensa ja ikäryhmänsä.

Havainnointialueet havainnoitiin yksi kerrallaan. Havaintokohteen kaikki alueet havainnoituaan tutkija siirtyi seuraavaan havaintokohteeseen ja kiersi näin kaikki kohteet ennalta sovitussa järjestyksessä. Havainnointi toistettiin jokaisella havaintoalueella neljä kertaa päivässä neljänä päivänä viikossa. Kyseisen havainnointikertojen määrän on todettu tuottavan vertailukelpoiset tulokset myös useammin toteutettujen havainnointikertojen kanssa (14 kertaa päivässä, 7 päivänä viikossa) (Cohen et al. 2011). Havainnoinnit toteutettiin helmikuussa 2021, ja ne uusitaan vielä kesällä 2021 vuodenaikojen vaikutusten vertailua varten.

Havainnointikohteita sekä Jyväskylästä että Helsingistä

Havainnoitavaksi valittiin Helsingistä Kontulan läheisyydestä Kelkkapuisto, Kurkimäen liikuntapuisto, Vesalan liikuntapuisto, Leikkipuisto Lampi ja Kontulan Liikuntapuisto (ks. kuva 1). Jyväskylän Huhtasuolta havainnoitiin Huhtasuon liikuntapuisto, Huhtasuon yhtenäiskoulun piha (iltaisin ja viikonloppuisin), Kangaslammen toimintapuisto, Huhtasuon senioripuisto ja Pupuhuhdan toimintapuisto.

Valitut ympäristöt tarjoavat monipuolisia liikkumismahdollisuuksia. Varustuksia ovat alueesta riippuen hiekka/nurmi/tekonurmikentät, koripallokentät, tenniskentät, leikkitelineet, ulkokuntosalilaitteet, miniareenat ja muut vastaavat liikkumisympäristöt. Seuraavassa on esitelty havainnointikohteet lyhyesti.

Talvella suurin osa havaintokohteista oli pääosin luistelu- ja jääkiekkokäytössä. Moni muu osa alueista, kuten mahdolliset nurmialueet ja koripallokentät olivat lumen peitossa ja siten lähes käyttämättä. Alla esitellyissä tuloksissa käyttäjät havainnoitiin pääosin jääalueilla, alueiden reiteillä tai alueilla olevissa lumikinoksissa (lapset). Koska suurin osa vaihtelevista liikkumismahdollisuuksista oli talvella vaikeasti tai mahdottomasti saavutettavissa, käsitellään tekstin tuloksissa havaintokohteita kokonaisuuksina, eikä yksittäisien havaintoalueiden tarkkuudella.

Jyväskylässä myös Huhtasuon senioripuisto ja Pupuhuhdan toimintapuisto valittiin havainnoitaviksi siitä huolimatta, että alueet ovat talvikunnossapidon ulkopuolella. Halusimme nähdä, onko alueilla käyttäjiä tästä huolimatta. Senioripuiston alue oli täysin lumen peitossa, eikä siellä havaittu ketään kierrosten aikana. Pupuhuhdan toimintapuistossa oli lumessa useita käytön jälkiä ja alueelle tulevaa kevyen liikenteen väylää oli esimerkiksi käytetty pulkkailuun. Havainnoituja ihmisiä Pupuhuhdan toimintapuistossa oli kuitenkin vain 3. Näin ollen Senioripuiston ja Pupuhuhdan toimintapuiston alueet on jätetty laskennallisista keskiarvoista. Huhtasuon yhtenäiskoulun pihaa ei havainnoitu arkipäivisin, joten sekin on jätetty pois keskiarvolaskuista.

Luistelu suosituin harrastemuoto

Havainnointiajankohtana sää oli kylmä. Jyväskylässä havainnointipäivien aikana oli keskimäärin -13 astetta pakkasta, kylmimmän mitatun lämpötilan ollessa -20,9 astetta. Helsingissä vastaavat lukemat olivat -10,4 ja -17,9 astetta pakkasta. Tämä todennäköisesti vaikutti laskevasti ihmisten ulkona liikkumiseen ja siten myös alla oleviin tuloksiin.

Kun lasketaan yhteen kaikkien havainnointikertojen (16) ihmismäärät, eniten käyttäjiä oli Kontulan liikuntapuistossa, jossa havainnoitiin yhteensä 501 henkilöä. Täydet 16 kertaa havainnoiduista ja ainakin joiltain osin talvikunnossapidetyistä alueista vähiten ihmisiä havainnoitiin Kangaslammen toimintapuistossa, jossa havainnoitiin yhteensä 46 henkilöä. Luistelumahdollisuuksia tarjoavissa liikuntapuistoissa (ka. 271) oli enemmän ihmisiä pääasiassa leikki- ja mäenlaskualueita tarjoaviin (ka. 168) havaintokohteisiin verrattuna. Luistelu, jääkiekko ja erilaiset leikit olivat suosituimmat pääasialliset aktiviteetit havaintokohteissa.

Yksittäisten havaintokertojen keskiarvoja tarkastellessa suosituin liikuntaympäristöjen käyttöaika oli iltapäivä 15:30-17:30 (ks. Taulukko 1).

Lähteet:

McKenzie, T., Cohen, D., Sehgal, A., Williamson, S. & Golinelli, D. 2006. System for Observing Play and Recreation in Communities (SOPARC): Reliability and Feasibility Measures. Journal of Physical Activity 3(1), 208-222.

Cohen, D., Setodji, C., Evenson, K., Ward, P., Lapham, S., Hillier, A. & McKenzie, T. 2011. How Much Observation Is Enough? Refining the Administration of SOPARC. Journal of Physical Activity 8(8), 1117-1123.

Lasten ja nuorten kriittisen lukutaidon harjoittelu on nykyään tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, jotta he oppivat arvioimaan esimerkiksi internetissä leviävän vaihtelevanlaatuisen tiedon luotettavuutta. Tällainen kriittinen lukutaito on osa monilukutaitoa, jonka tukeminen on yksi perusopetuksen opetussuunnitelman keskeisimpiä tavoitteita. Kriittiseen lukutaitoon kuuluu myös kriittinen geomedian lukutaito. Sillä tarkoitetaan lähde- ja sisältökriittistä tarkastelua sekä analyyttistä otetta karttojen, paikkatiedon sekä paikkaan sidottujen diagrammien, kuvien ja videoiden lukemiseen.

Kriittinen geomedian lukutaito kuuluu olennaisena osana maantiedon ja ympäristöopin opetussuunnitelmiin. Myös muissa oppiaineissa, kuten esimerkiksi äidinkielessä, historiassa, yhteiskuntaopissa ja terveystiedossa, harjoitellaan tiedon visualisointia sekä tulkinnan ja lähdekritiikin taitoja. Kyse on siis osin monialaisista taidoista, joiden opettamisessa on mahdollisuus tehdä yhteistyötä tai työnjakoa opettajien välillä, ja joista lapsi hyötyy kaikissa kouluaineissa ja läpi elämän. Mutta kyseessä on myös tieteenalalle tai oppiaineelle ominaisen tiedon esittämisestä ja tulkinnan taidosta. Kriittinen geomedian lukutaito vaatiikin taustalleen myös hyviä geomediataitoja ja maantieteellistä sisältö- ja menetelmäosaamista.

Lasten ja nuorten kriittisen lukutaidon harjoittelu on nykyään tärkeämpää kuin koskaan aiemmin, jotta he oppivat arvioimaan esimerkiksi internetissä leviävän vaihtelevanlaatuisen tiedon luotettavuutta.

Esimerkiksi Leino ym. (2018) ovat todenneet, että kriittistä lukutaitoa ei ole tuotu riittävästi osaksi kouluopetusta. Näiden taitojen omaksuminen on vaativaa ja aikaa vievää, ja sen tukemiseksi tarvittaisiin pitkäjänteistä suunnitelmallista opetustyötä. Lisäksi olemme havainneet, että tällaiset taidot eivät näy juurikaan oppikirjoissa, jolloin on opettajasta kiinni, miten tätä edistetään. Kriittisen lukutaidon opetus onkin siis ollut pitkältä yksittäisen opettajan vastuulla, minkä takia lapset ja nuoret ovat olleet eriarvoisessa asemassa (Kulju ym. 2020). Syynä tilanteeseen arvioidaan olevan myös se, että opettajankoulutuksessa ei ole tuotu asiaa riittävästi esiin. Mielestämme tutkimukseen perustuvien opetusmateriaalien ja opettajille suunnattujen täydennyskoulutusmateriaalien vähäinen tarjonta saattaa myös vaikuttaa asiaan (ks. CRITICAL tilannekuvaraportti 2021). Kriittisen lukutaidon tukemiseksi tarvittaisiin sen takia koulujen mukaan lisäksi muitakin tahoja.

Geomedian lukutaidon opettamista suomalaisessa koulujärjestelmässä on tutkittu varsin vähän. Markus Hilander (2016) on tarkastellut mediakuvien maantieteellisen sisällön lukemista osana nuorten geomediataitoja. Henna Anunti, Essi Vuopala ja Jarmo Rusanen (2018) ovat kartoittaneet lukiolaisten kokemuksia geomedian käytöstä tutkivassa oppimisessa.

Euroopassa käynnissä ollut GI Learner -hanke on julkaissut innovatiivisia pedagogisia malleja geomedian opetuksen tueksi, ja ennen kaikkea kehyksen oppimistavoitteista eri ikäkausille (Donert ym. (n.d.)). Hankkeen luoma kehys on hyvä lähtökohta suomalaiseen koulujärjestelmään sopivalle kriittisen geomedian lukutaidon tikapuille, jotka kuvaavat osaamistavoitteita ja taitojen syvenemistä ikätasolta toiselle.

Helsingin yliopistossa toimiva geomedian lukutaitoa tutkiva tiimimme, joka on osa Geography of Well-being and Education -tutkimusryhmää, on tarttunut tähän haasteeseen. Tiimi toimii osana kriittistä lukutaitoa edistävää monialaista CRITICAL-hanketta. Olemme haastatelleet keväällä 2021 alakoulujen, yläkoulujen ja lukioiden opettajia muun muassa geomedian käsitteen vastaanotosta kouluissa ja siitä, kuinka hyödylliseksi käsite on ymmärretty. Lisäksi olemme keskustelleet haastateltavien kanssa konkreettisista tavoitteista, jotka lasten ja nuorten geomediataidoille, ja erityisesti kriittiselle geomedian lukutaidolle, tulisi asettaa eri ikätasoilla. Olemme tiedustelleet myös, mitä materiaaleja tai tukea opettajat toivovat geomedian opettamiseen lisää. Näiden haastattelujen ja GI Learner -hankkeen kehyksen pohjalta olemme luomassa kuvausta kriittisen geomedian lukutaidon tikapuista.

CRITICAL-hanke saa rahoituksensa Strategisen tutkimuksen neuvostolta. Sen myötä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden rooli on tiimimme toiminnassa merkittävä. Voimme tuottaa opettajille geomedian lukutaitoon liittyviä lisäkoulutusmateriaaleja, ja tiedottaa kriittisen geomedian lukutaidon tavoitteista laajasti eri kohderyhmille; opettajien ja opetuksen kehittämisestä vastaavien tahojen lisäksi päättäjille ja tutkijoille. Lisäksi CRITICAL-hankkeessa sidosryhmiksi on määritetty opettajien ja opettajankoulutuksen lisäksi kodit ja kirjastot, joiden kautta kriittistä geomedian lukutaitoa vahvistetaan jatkossa (ks. CRITICAL tilannekuvaraportti).

Lähteet:

Anunti, H., Vuopala. E. & J. Rusanen (2018). Lukiolaisten kokemuksia geomedian käytöstä tutkivassa oppimisessa. Terra 130: 1, 17–32.

CRITICAL tilannekuvaraportti 2021 (2021). 10.5.2021. https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/strateginen-tutkimus-pahkinankuoressa/tilannekuvaraportit/stn2020-hankkeet/tilannekuvaraportti_critical.pdf

Donert, K., Gonzáles De Miguel R., de Lázaro M. & A. Parkinson. (n.d.). The GI-Learner Approach: Learning lines for Geospatial Thinking in Secondary Schools. GI_Forum 2016:1 DOI: 10.1553/giscience2016_02_s134

Hilander, M. Reading the geographical content of media images as part of young people´s geomedia skills. Nordidactica2016:2. 69–92.

Kulju, P., Kupiainen, R. & Pienimäki, M. (2020). Raportti luokanopettajien käsityksistä monilukutaidosta 2019. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin julkaisuja 2/2020. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti ja Tampereen yliopisto

Leino, K., Rikala, J., Puhakka, E., Niilo-Rämä, M., Sirén, M., & Fagerlund, J. (2018) Digiloikasta digitaitoihin. Kansainvälinen monilukutaidon ja ohjelmoinnillisen ajattelun tutkimus (ICILS 2018). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Kirjoittajat: Virpi Hirvensalo, Tua Nylén ja Petteri Muukkonen

Tämä blogikirjoitus on julkaistu aiemmin Sirene-verkoston blogissa 17.5.2021 https://www.sirene.fi/blog/rakentamassa-oppimisen-tikapuita-kriittiselle-geomedian-lukutaidolle/.

Sonja is a Master’s student in geoinformatics in the Department of Geosciences and Geography, University of Helsinki. She started in November 2020 as a research assistant in YLLI-project. In her studies and research, Sonja is interested in learning more about big data analytics and possibilities of social media data in research. She did her Bachelor’s degree in human geography, at the University of Helsinki as well. As a research assistant and Master’s thesis writer in YLLI-project, she is now working with Twitter data as an indicator of sports activities in the Helsinki Area. The main topics in her work revolve around content analysis for social media data, assessing and optimizing geoparsing methods as well as validating and complementing social media data with other data sources. Welcome to join our research team!

Julia Leivo, Olli Ruth ja Petteri Muukkonen selvittivät tuoreessa Ainedidaktiikka-lehden artikkelissaan kuinka maantieteen ylioppilaskokeeseen osallistuneet kokelaat hallitsevat taloudellisen kestävän kehityksen keskeiset teemat. Ja kuinka kokelaat osaavat vastauksissaan soveltaa oppimaansa. Leivo ja kumppanit analysoivat ensin millaisia ajattelun taidon tasoja maantieteen ylioppilaskokeen taloudellista kestävää kehitystä käsittelevät kysymykset vaativat kokelailta. Ja seuraavaksi he selvittivät millaisia ajattelun taidon tasoja esseevastauksissa näkyi. Lisäksi he analysoivat mitä keskeisiä kestävän kehityksen sisältöjä kokelaat hallitsivat eniten – ja mitä heikoiten.

Tutkimuksessa analysoitiin Ylioppilastutkintolautakunnan toimittamasta satunnaisotannasta kahden taloudellista kestävää kehitystä käsittelevän kysymyksen esseevastaukset (120 ja 121 kappaletta). Toinen kysymys oli maantieteen ylioppilaskokeiden syksyn 2018 kysymys 7 kahvista ja globalisaatiosta. Ja toinen kysymys oli kevään 2019 kysymys 6 hiekasta ehtyvänä luonnonvarana. Koekysymykset ja niiden alakohdat luokiteltiin vaadittavien ajattelun taidon tasojen mukaan Bloomin taksonomialla. Vastaavasti kokelaiden esseevastaukset luokiteltiin myös ilmenneiden ajattelun taidon tasojen mukaan SOLO-taksonomialla. Tutkimusta varten sekä Bloomin taksonomia että SOLO-taksonomia sovitettiin maantieteen kontekstiin. Mielenkiintoista artikkelissa on lopun liitteinä olevat rekunstruoidut tyyppivastaukset kullekin SOLO-taksonomian tasolle. Kannattaa tutustua.

Tulosten perusteella kaikkein korkeimpia ajattelun taidon tasoja esiintyi vastauksissa niukasti, mutta ei niitä juuri edellytettykään (kuten esimerkiksi luomista). Kysymyksissä edellytettiin pääasiassa aiheen ymmärtämistä, tiedon soveltamista, analysointia ja arvioimista. Vastauksissa ilmenneiden ajattelun taidon tasojen jakauma keskimmäisille tasoille tiedon luokitteluun, arvioimiseen ja keskusteluun, on loogista, koska myös ylioppilaskokeen arvioinneissa pistejakaumat ovat lähes normaalisti jakautuneita. Vain harvat kokelaat ylsivät vaadituille ajattelun taidon tasoille vastauksissaan, mikä on loogista pitää tosiaan mielessä tuon arvioinnin normaalistijakautuneisuuden.

Havaintojensa perusteella Leivo, Ruth ja Muukkonen toteavat, että vaikka kokelaat osasivat mainita ja soveltaa kestävään kehitykseen liittyviä sisältöjä ja teemoja, eivät kokelaat yllättäen useinkaan tuoneet esille tai eivät olleet ymmärtäneet taloudellisen kestävän kehityksen johtoajatusta – siis sitä, että taloudellinen kehitys ei saisi milloinkaan tapahtua ympäristön tai tulevien sukupolvien kustannuksella. Kokelaat kylläkin osasivat aika hyvin muun muassa reiluun kauppaan ja luonnonvarojen kestämättömään käyttöön liittyviä asioita. Lisäksi kokelaat toivat esseevastauksissaan vain harvoin esille muun muassa luonnonvaroista saatavien tulojen epätasaisen jakautumisen lähde-ja kohdemaan välillä, mikä on kuitenkin keskeistä puhuttaessa luonnonvaroista ja taloudellisesta kestävästä kehityksestä.

Tutkimus tiivistää lopussa muutamia keskeisiä suosituksia opettajille. Leivo, Ruth ja Muukkonen suosittelevat muun muassa lukion maantieteen opettajia keskittymään entistä enemmän varmistamaan sen, että heidän opiskelijansa ymmärtävät kestävän kehityksen syvimmän olemuksen ja keskeisen ajatuksen. Opiskelijat kyllä osaavat luetella paljon kestävään kehitykseen liittyviä asioita vastauksissaan, mutta perusmääritelmä usein puuttuu. Lisäksi opettajien toivotaan harjoituttavan opiskelijoillaan entistä enemmän vastaustekniikkaa; kuten esimerkiksi esseevastausten jäsentelyä ja syy-seuraussuhteiden perustelemista. Näillä eväillä esseevastaukset olisivat laadukkaampia, ja niistä erottuisi opiskelijoiden osaaminen vahvemmin.

Leivon, Ruthin ja Muukkosen artikkeli pohjautuu Julia Leivon pro gradu -tutkielmaan, joka valmistui vuonna 2020. Tutkimusartikkeli on luettavissa Ainedidaktiikka-lehden sivustolla (linkki artikkeliin), ja artikkeli on julkaistu avoimesti saatavilla olevana Open access -artikkelina. Artikkeli on osa professori Sirpa Tanin ja tutkijatohtori Essi Aarnio-Linnanvuoren toimittamaa kestävyyskasvatuksen laajaa ja monipuolista erikoisnumeroa.

Tämä teksti on julkaistu aiemmin 3.1.2021 SIRENE-verkoston blogissa /https://www.sirene.fi/blog/maantieteen-ylioppilaskokeen-kestavan-kehityksen-esseevastauksissa-laaja-osaamisen-kirjo/

The university of Helsinki announced that six new members to the Teach­ers’ Academy are selected. See the original news here. Geographer and university lecturer Petteri Muukkonen was one of the selected six teachers. The next selection round will be in the year 2022.

A total of 62 applications to the Teachers’ Academy were received by the deadline of 5
October 2020 (source: rector’s decision 18.12.2020). Applications were received from all faculties. As a group, the applicants were highly qualified.

Six new fellows give the impression of being dedicated to their profession and to the systematic development of teaching. Their activities reflect vision, creativity, thorough pedagogical competence and insight, and the willingness to focus on the student. The selected fellows have shared their expertise widely within the university as well as in national and international forums.

The new fellows of the Teachers’ Academy genuinely involve their students in the construction of teaching, learning and assessment situations and in the development of teaching. Their teaching and supervision practices are innovative and pedagogically justified, and they convey an understanding of the constructive alignment of teaching. They all have solid evidence of producing innovative learning materials and of making use of the new digital learning environments.

All the selected fellows have embraced collegiality in diverse ways and are known as key developers of teaching in their own fields. They are active players on the degree programme and faculty levels and almost without exception on the university level as well, not to mention in international forums. Their activities have had an undeniable effect on the collaborative development of teaching.

Source: The original news https://www.helsinki.fi/en/news/teaching-studying-at-the-university/fellows-selected-to-the-teachers-academy-0 21.12.2020.

Charlotte van der Lijn is a new Postdoctoral Researcher in the YLLI-project at the University of Helsinki, Department of Geosciences and Geography. She started in the beginning of December 2020.

She has completed her university courses in the UK – Her undergraduate degree was in BA Human Geography with a year abroad in Oulu at the University of Leicester 2012–2016, followed by her MSc in Applied Geographic Information Systems at the University of Sheffield 2016-2017. Her thesis was based on increasing accessibility for the visually impaired population in the Peak District National Park, Sheffield, UK using GIS analyses. Her PhD is in Urban Studies and Planning at the University of Sheffield 2017–2020. She researched online housing search in the UK with Rightmove data using novel GIS methods to identify the spatial extent of housing market areas. Her research interests are: applied spatial analysis and GIS, social-inequality, and collective/individual decision-making. In the YLLI-project she will contribute to the GIS data analysis and accessibility modelling.