Naakkavahingot tulevat kasvamaan, ilmenee Ruralia-instituutin selvityksestä

Naakat aiheuttavat haittaa jo ympäri maan.

Naakkojen kannan voimakkaan kasvun ja levittäytymisen seurauksena naakkojen aiheuttamat vahingot ovat lisääntyneet voimakkaasti koko maassa.

Naakkavahingot ovat toistaiseksi keskittyneet Etelä-Pohjanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen alueille. Naakat aiheuttavat lähinnä pistemäisiä maatalousvahinkoja repimällä viherrehupaaleja, jauhosäkkejä ja katemuoveja. Yksittäiset satotappiot voivat pahimmillaan nousta aina kymmeniin tuhansiin euroihin.

Tiedot ilmenevät Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin selvityksestä, jossa tarkasteltiin naakan aiheuttamia vahinkoja eri ELY-keskusten alueilla viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Samoin selvitettiin naakan rauhoituksesta myönnettyjen poikkeamislupien ajallinen ja alueellinen esiintyvyys.

– Molempien kohdalla on havaittavissa voimakas nouseva trendi. Naakkakannan edelleen kasvaessa ja levittäytyessä uusille asuinalueille tulevat siis naakkavahingotkin kasvamaan, sanoo projektipäällikkö Mari Pohja-Mykrä Ruralia-instituutista.

Yhä runsaammat naakkaparvet talvehtivat kaupungeissa ja aiheuttavat häiriötä kiertelemällä taivaalla, talojen katoilla ja kaupunkipuistoissa ennen asettumistaan lepopaikoille. Suuret parvet aiheuttavat hygieniahaittoja ja huolta mahdollisesta tautivaarasta.

– Naakka puhututtaa jo laajalti ja ympäristöviranomaiset saavat yhä enemmän käsiteltäväkseen tapauksia naakan aiheuttamista vahingoista, Pohja-Mykrä toteaa.

Naakkahaittojen ehkäisemiseksi Ruralia-instituutissa on kaavailtu kolmivuotista hanketta yhdessä Turun yliopiston ekologian laitoksen kanssa. Hankkeelle on haettu rahoitusta ympäristöministeriöltä.

 

Lisätiedot:

Mari Pohja-Mykrä

050 415 1149

mari.pohja-mykra@helsinki.fi

Luomutietoa vapaasti verkossa

LuomuTIETOverkko-sivustolta löytyy monipuolisesti luomun oppimateriaaleja erityisesti viljelijöiden käyttöön. Oppimateriaalikokonaisuuden tekee erityiseksi sen, että se on julkaistu kokonaan verkossa ja se on vapaasti kaikkien hyödynnettävissä. Viljelijöille on myös järjestetty luomun verkkokursseja ja kehitetty työkaluja verkostoitumiseen.

Tiedonvälitys ja koulutus ovat siirtymässä verkkoon luomunkin saralla. Luomun verkkoviestinnän edelläkävijöitä on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin ylläpitämä LuomuTIETOverkko-sivusto.

LuomuTIETOverkossa on julkaistu jo yli 200 artikkelia, jotka kertovat luomualan uusista kuulumisista ja esittelevät verkkosivuilta löytyviä oppimateriaaleja. Sivustolla voi kuunnella asiantuntijaluentoja ja tehdä virtuaalivierailuja luomutiloille, sekä tulostaa luomun eri osa-alueisiin paneutuvia tietokortteja ja tutkimustiivistelmiä.

 – Verkkomateriaalin avulla hyvät käytännöt siirtyvät viljelijältä viljelijälle, painottaa erikoissuunnittelija Jukka Rajala. – Käytännön kokemuksia tukevat esimerkiksi tutkijoiden tekemät asiantuntijaluennot. Lue loppuun

Lähiluomun työpajat

Kuinka kuluttaja löytää luomuruuan ja myyjät kuluttajan kestävästi ja ilman turhia mutkia?

Tule oppimaan ja pohtimaan uutta luomun jakelukanavista sekä lähisuoramyynnin mahdollisuuksista ja vuorovaikutuksesta! Tarjolla käytännön esimerkkejä, ryhmätöitä, teoriaa, oppimistehtäviä, pientä purtavaa ja Mikkelin pajoissa myös liikuntaa ja valokuvataidetta.

Työpajat vuonna 2012:

PAJA 2: Yhteisö asiakkaana – asiakas yhteisössä

Jyväskylässä tammikuussa 2012, torstai 26.1.2012

PAJA 3: Luomuruoka erikoiskaupoissa

Helsingissä tai Tuusulassa helmikuussa 2010, tiistai 14.2.2012

PAJA 4: Lähiluomun hyvät käytännöt

Mikkelissä maaliskuussa 2012, torstai 22.3.2012

Lähiluomun työpajat (2 op) -pdf

Luomualan täydennyskoulutus -nettisivut

Brittitutkija saapuu Seinäjoelle kartoittamaan tutkimuskenttäänsä

Uusi  seminaarisarja  käynnistää tutkijavierailuohjelman Ruralia-instituutissa.

Seinäjoen yliopistokeskuksessa toimiva Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti tuo lakeuksille kestävän kehityksen asiantuntijan Iso-Britanniasta. Cardiffin yliopiston tohtori Alex Franklin on  pääpuhuja torstaina Seinäjoella järjestettävässä seminaarissa, jossa hän tarkastelee maaseutuyhteisöjen kestävää kehitystä Suomessa ja Walesissa. Seminaarissa tutkimustaan esittelee myös kuusi Ruralia-instituutin asiantuntijaa.  

Franklin saapuu Seinäjoelle kartoittamaan tutkimusmahdollisuuksia uuden Ruralia Visiting Scholars – ohjelman puitteissa.  Ohjelma tarjoaa mahdollisuuden  ulkomaisille maaseutututkijoille vierailla Ruralia-instituutin toimintayksiköissä vuosina 2011–2012.   Franklin tulee uudestaan Seinäjoelle Ruralia-instituuttiin keväällä kahdeksi kuukaudeksi.

 Tutkijavierailuohjelman kautta vahvistetaan Ruralia-instituutin kansainvälistä tutkimustoimintaa ja edistetään  kansainvälistä verkostoitumista ja tunnettuutta.  Vastaavankaltaista ohjelmaa on Helsingin yliopistossa toteuttanut  Aleksanteri-instituutti ja siitä on saatu hyviä kokemuksia.

Ruralia Visiting Scholars – ohjelmaan haettiin tänä vuonna erityisesti maaseutu- ja aluepolitiikan sekä elintarvikeketjujen ja maaseutuyrittäjyyden ja innovaatiojärjestelmien asiantuntijoita. Ohjelmaan valitut tutkijat osallistuvat Ruralia-instituutin tutkimustoimintaan ja esittelevät omaa tutkimustaan pitämällä luentoja ja osallistumalla tutkimusseminaareihin Suomessa.  

Tutkimusvierailujen kesto on yhdestä kolmeen kuukautta.  Vierailevia tutkijoita valittiin viisi ja he tulevat  Iso-Britanniasta, Italiasta, Norjasta ja Unkarista.   Tutkijavierailu-ohjelman rahoittavat  Seinäjoen ja Mikkelin yliopistokeskukset. Ruralia Visiting Scholars – ohjelman seuraava haku avataan maalis-huhtikuussa 2012.  

Lisätietoja:

 Projektipäällikkö Aapo Jumppanen

 0504151152

 aapo.jumppanen@helsinki.fi

 

Käsikirja tukee ammatillisen koulutuksen ja pienyritysten yhteistyötä luontoalalla

Envolwe-hankkeessa edistettiin yhteistyötä pilottikokeiluilla

Pienyrityksillä on keskeinen rooli maaseudulla ja alueiden menestymisessä. Niillä on kuitenkin korkea kynnys palkata uutta työvoimaa. Aina ei myöskään olla tyytyväisiä uusien työntekijöiden osaamistasoon. Ammatillista koulutusta pitäisi kehittää vastaamaan paremmin näiden pienyritysten tarpeita, sillä olisi vaikutusta myös aluekehittämiseen.

– Pienet yritykset voivat hyötyä monin tavoin yhteistyöstä ammatillisten oppilaitosten kanssa. Työvoiman saatavuus paranee ja ammatilliset oppilaitokset ovat keskeisiä osaajia alueen innovaatioympäristössä, mikä avaa pienille yrityksille uusia mahdollisuuksia, kertoo projektipäällikkö Anne Matilainen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

Juuri päättynyt Ruralia-instituutin koordinoima Envolwe (Nature Based Entrepreneurs and Vocational Education Training Providers Learning and Working Together) -hanke keskittyi siirtämään ja kehittämään hyviä käytänteitä ammatillisen koulutuksen kentässä. Hankkeessa muun muassa koottiin käsikirjaan yhteistyökäytäntöjä ammatillisen koulutuksen ja pien- ja mikroyritysten välisen yhteistyön kohentamiseksi.

European Handbook for Successful Vocational Education and Training (VET) and Small Business Co-operation – It can be done! –käsikirjan tarkoitus on antaa vinkkejä yhteistyön kehittämiseen konkreettisessa ja helppolukuisessa muodossa sekä rohkaista viemään yhteistyötä eteenpäin systemaattisesti. Käsikirja on julkaistu sähköisessä muodossa Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry:n toimesta ja löytyy osoitteesta www.luontoyrittaja.fi.

Käsikirja perustuu yhteistyömallien pilotointikokemuksiin viidessä eri maassa. Hyvänä esimerkkinä pilotoidusta yhteistyöstä on italialaisen partnerin pilotikseen valitsema Innovatiivinen luontoyrittäjien vaihto-ohjelma. Pilotin ensimmäisessä osassa aloittavat yrittäjät tai yritystoimintaa suunnittelevat loppuvaiheen luonto- ja luonnontuotealan opiskelijat lähtivät vaihtoon toiseen Euroopan maahan kokeneelle yrittäjälle.

– Usein vaihdon tulokset jäävät realisoitumatta yritystoimintaan. Tämän vuoksi pilotin toisessa osassa vaihdosta palanneille aloittaville yrittäjille tai opiskelijoille toteutettiin ammatillisen toimijan taholta innovaatiotukiprosessi, jossa vaihdon aikana saadut kokemukset tuotiin osaksi liiketoimintasuunnitelmaa tai sen kehittämistä. Lisäksi tarjottiin neuvoja käytännön kehittämistoimenpiteiden aloittamiseksi, Matilainen sanoo.

Norjassa puolestaan pilotin tavoitteena oli löytää win-win yhteistyömalli luontoalan yritysten ja Stavangerilaisen ammatillisen oppilaitoksen välillä tukemaan alhaisen motivaatiotason omaavien opiskelijoiden kehittymistä käytännön työn ja tehtävien kautta. Tavoitteena oli näyttää opiskelijoille, mitä yrittäjänä toimiminen luontoalan yrityksissä todellisuudessa on ja minkälaista osaamista yrittäjät edellyttävät työntekijöiltään.

– Pilotin aikana opiskelijat toteuttivat todellisina “asiakascaseina” yrityksille esimerkiksi liikelahjoja tai esitteitä ja vastavuoroisesti saivat yrityksistä työelämään tutustumispaikkoja, Matilainen toteaa.

Yritysmaailman ja ammatillisen koulutuksen yhteistyön tiivistäminen ja lisääminen on nostettu esille lukuisissa kansallisissa ja EU-tason politiikkaohjelmissa. Keskeisenä tavoitteena on lisätä ammatillisen koulutuksen laatua ja pyrkiä takaamaan, että tulevaisuuden työvoiman osaaminen vastaa yritysten tarpeita. Useimmat ammatilliset oppilaitokset tekevätkin yhteistyötä suurten tai keskisuurten yritysten kanssa. Pienet ja mikroyritykset eivät vielä ole täysin mukana näissä yhteistyökuvioissa tai hyödy niistä, vaikka 99 % kaikista EU alueen yrityksistä luokitellaan pieniksi tai keskisuuriksi yrityksiksi ja jopa 90 % mikroyrityksiksi.

Euroopan Komission tuella rahoitetun Envolwe -hankkeen kohderyhmäksi valittiin luontoalan yritykset. Hankkeessa kukin ammatillinen oppilaitospartneri valitsi olemassa olevista kartoitetuista hyvistä käytänteistä ne, joita halusi testata. Usein yhdistettiin myös usean eri yhteistyömallin parhaita puolia. Valitut yhteistyökäytännöt testattiin hankkeen partnerimaissa, jotka olivat Eesti, Suomi, Italia, Norja ja Iso-Britannia.

Lisätiedot:

Anne Matilainen
050 415 1156
anne.matilainen@helsinki.fi

www.luontoyrittaja.net/envolwe

Innovaatioympäristöihin tähtäävä ajattelu vasta tulossa maaseutualueille

Uusi tutkimus avaa näköaloja innovaatiotoimintaan maaseudulla

Innovaatioympäristöjä koskeva ajattelu on vasta saamassa jalansijaa maaseutualueilla. Paikalliset innovaatiotoimintojen ratkaisumallit vaihtelevat selvästi toimintaympäristön mukaan. Kunnilla on tässä merkittävä rooli innovaatiovetoista elinkeinopolitiikkaa aktivoivana ja kokoavana voimana.  Lisäksi paikallisilla toimintaryhmillä on erityinen asema elinkeinojen ja innovaatiotoiminnan kehittäjinä.

– Leader-toimintamallin vahvuus on paikallislähtöinen kehittämisote, mutta vaarana on, että nykyisessä ohjausjärjestelmässä toimintaryhmätyö jää irralliseksi muusta innovaatiotoiminnan edistämisestä, sanoo kehittämispäällikkö Manu Rantanen Helsingin yliopiston Ruralia-instituutista.

 Tiedot käyvät ilmi Ruralia-instituutin, Tampereen yliopiston Alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö Senten sekä Itä-Suomen yliopiston Alue- ja kuntatutkimuskeskus Spatian toteuttamasta tutkimuksesta, joka avaa uusia näköaloja maaseudun innovaatiotoimintaan erityisesti paikallisten ja seudullisten innovaatioympäristöjen tarkastelulla. Tutkimuksen kohdealueina olivat Etelä-Pohjanmaalta Kuusiokuntien seutukunta, Kymenlaaksosta Kouvolan seutukunta, Pirkanmaalta Ylä-Pirkanmaan seutukunta sekä Pohjois-Karjalasta Pielisen Karjalan seutukunta. Maaseudun toimijoista lähempään tarkasteluun valittiin sekä kunnallisia ja seudullisia elinkeinojen kehittäjiä että paikallisia toimintaryhmiä.

 Maaseudulla innovaatiotoiminta perustuu inhimillisten resurssien tehokkaaseen hyödyntämiseen ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Paikallisia vuorovaikutussuhteita on vahvistettu edistämällä paikallisten toimijaverkostojen syntymistä.

 – Samalla tulee kiinnittää huomiota ylipaikallisten verkostojen luomiseen ja alueen ulkopuolisen tiedon välittymiseen, projektisuunnittelija Timo Suutari Ruralia-instituutista toteaa.  

 Maaseudun innovaatiotoiminnan kehittäminen kiteytyy tutkimuksessa elinvoimapolitiikan käsitteeseen, joka yhdistää elinkeinopolitiikan, innovaatiopolitiikan ja maaseutupolitiikan kehittämisotteet paikallisesti kokoavaksi uusiutumisen välineeksi.

 Tutkimusraportti ”Innovaatiotoiminnan edistäminen maaseudulla – Kohti paikallista elinvoimapolitiikkaa” löytyy osoitteesta www.tem.fi/julkaisut (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 38/2011). Tutkimuksen rahoitti työ- ja elinkeinoministeriö.

 

Lisätiedot:

Projektisuunnittelija Timo Suutari

050 4151161

timo.m.suutari@helsinki.fi

 

Kehittämispäällikkö Manu Rantanen

044 5255890

manu.rantanen@helsinki.fi                     

 

 

Maiseman-, luonnon- ja ympäristönhoito on kannattavaa ja kannatettavaa

Luonto, maisema ja ympäristö ovat meidän kaikkien yhteistä omaisuutta. Onko omaisuudella myös määritettävissä oleva arvo? Maiseman-, luonnon- ja ympäristön hoitotöiden kustannuksia ja töihin käytettävissä olevia rahavaroja tarkastelemalla voi ainakin aloittaa keskustelun arvoista, joita yhteiseen omaisuuteen liittyy.

Maisema Helsingistä © Aana Vainio

Helsinki 2011 © Aana Vainio

Vuoden 2012 alussa valmistuvan kansallisen vieraslajistrategian tavoitteena on ehkäistä haitallisten vieraslajien aiheuttamat haitat ja riskit Suomen luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle, elinkeinoille sekä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnille ja toiminnalle. Vieraslajien torjuntaan liittyviä jatkuvia kustannuksia Suomessa aiheuttavat muun muassa haitallisten vieraslajien, kuten jättiputkien, jättipalsamien ja kurtturuusujen torjunta sekä Suomeen levinneiden pienpetojen ja muiden eläinten pyynti. Helsingin kaupunki käytti vuoden 2010 aikana noin 0,5 M€ villikanikannan rajoittamiseen ja haittojen torjuntaan. Strategiatyöryhmä arvioi, että Suomessa käytetään vieraslajien hallintaan liittyviin toimiin vähintään kymmeniä miljoonia euroja vuosittain. Haitallisten vieraslajien aiheuttamat taloudelliset vuosittaiset menetykset ovat Suomessa nykyisen arvion mukaan kymmeniä tai jopa satoja miljoonia euroja. Vieraslajeja siis kannattaa torjua ja hävittää.

Maisema Tampereelta © Aana Vainio

Tampere 2011 © Aana Vainio

Tampereen kaupunki käyttää vuosittain viheralueiden hoitoon noin 7,3 M€. Vaikka kunnissa ja kaupungeissa tehdään paljon töitä ”omin voimin”, merkittävä osa palveluista hankitaan yksityisiltä urakoitsijoilta. Yhteisten alueiden ylläpitoon Tamperella käytetään asukasta kohti vuodessa 105 €, josta viheralueiden hoitoon kuluu 35 € / asukas. Vieraskasvilajeista vain jättiputkea torjutaan kaupungissa aktiivisesti, noin 15000 eurolla vuodessa.

Perinnebiotooppien hoitoon tukea voi saada alueen ELY-keskuksista: Maatalouden ympäristötuen erityistukea perinnebiotoopin, arvokkaan viljelysmaiseman tai luonnon monimuotoisuutta ilmentävän kohteen vaalimiseen ja hoitoon, tai ns. ei-tuotannollisten investointien tukea, jolla voi mm. raivata kasvillisuutta sekä kunnostaa rakennelmia kuten latoja ja aitoja. Arvokkaista perinnebiotoopeista ja maatiloilla ympäristötuella hoidettavista perinnebiotoopeista vasta alle puolet, noin 25000 ha on säännöllisten hoitotoimien piirissä.

Virkistyspalveluiden päällikkö Anneli Leivo laskee, että Metsähallituksen luontopalvelut käytti virkistyspalvelujen huolto- ja asiakaspalvelujen ostamiseen yhteensä noin 1 M€ vuonna 2010. Summalla mm. ylläpidettiin retkeilyrakenteita ja tarjottiin asiakaspalveluja. Uus- tai korjausinvestointeja, kuten reittien rakentamista tähän summaan ei laskettu mukaan. Suojelubiologi Katja Raatikainen puolestaan kertoo, että vuonna 2010 Metsähallituksen luontopalvelut käytti luonnonsuojelutöiden ostopalveluihin yli 2,1 M€. Luonnonsuojelutöinä mm. hoidetaan lehtoja ja perinnebiotooppeja sekä ennallistetaan metsiä ja soita.

Life+ on EU:n rahoitusväline, jolla tuetaan ympäristön hyväksi toteutettavia hankkeita eri jäsenmaissa. Suomessa kaudelle 1.1.2007-31.12.2013 rahoituspuitteet ovat 2143,409 M€, mistä osa ohjautuu konkreettisiin luonnonsuojelullisiin hoitotöihin osa-alueelta ”luonto ja biologinen monimuotoisuus”. Parhaillaan toteutetaan esimerkiksi hanketta ”Return of rural wetlands”, joka luo pohjaa tulevalle maanomistajalähtöiselle osallistavalle kosteikkoelinympäristöjen kunnostamiseen, hoitoon ja perustamiseen tähtäävälle ohjelmalle.

Maisema © Aana Vainio

Kyrösjärvi Ikaalinen 2010 © Aana Vainio

Ylitarkastaja Hannele Kekäläinen Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Vesivarojen käytön ja hoidon yksiköstä kertoo, että toiminta-alueella vesiensuojelun, -kunnostuksen ja -hoidon töitä on toteutettu erilaisina EU-hankkeina, joiden yhteissumma on ollut vuosittain kymmeniä tuhansia euroja. Kansallisella rahoituksella Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on vuosittain toteuttanut ostopalveluna erilaisia vesistöjen kunnostus- ja vesihuoltotöitä valtion budjettimyöntöjen mukaan noin 1-2 M€ edestä. Vuosivaihtelu on ollut suurta ja hankerahoituksen ennakoidaan edelleen pienentyvän. Vesistöjen kunnostustöitä on silti edelleen tehtävä tässä tuhansien järvien maassa. Töistä suurin osa tehdäänkin jo nyt kansallisella rahoituksella ja kuntien panostuksella. ELY-keskukset ovat aiemmin tehneet osan töistä omana työnään, mutta jatkossa kunnostustyöt ulkoistetaan täysin, jolloin urakoiden kilpailuttaminen siirtyy töiden tilaajille eli kunnile tai muille tahoille, joille ELY-keskus myöntää avustuksia mahdollisuuksien mukaan.

ELY-keskusten liikenne ja infrastruktuuri vastuualueet kilpailuttavat Liikenneviraston omistamien alueiden kunnossapitopalvelut. Vuonna 2012 kilpailussa on 15 urakkaa, joilla käytännössä toimii runsaasti aliurakoitsijoita.  Leijonanosan vuosittaisista 400 M€ hoitorahoista vievät talvityöt. Liikenneympäristön, rakenteiden ja laitteiden hoitoon ohjautuu noin 44 M€. Tuo summa sisältää monenlaista, myös mm. kaiken tiealueiden viherhoidon. Destia yhtenä suurista urakoitsijoista hankkii hoitamilleen tiealueille alihankintana mm. viheristutuksia ja niiden hoitoa, riistavaara-alueiden raivauksia, niittoja, taajama-alueiden vihertöitä jne.

Luonto-, maisema- ja ympäristöomaisuuden hoitaminen on siis paitsi kannatettavaa työtä myös kannattavaa liiketoimintaa osaaville työn tekijöille!

Luonnon- ja maisemanhoitotöiden koulutushanke – Aana Vainio

Eteläsavolainen lähi- ja luomuruoka Herkkujen Suomessa

Herkkujen Suomi on toistaiseksi suurin Suomessa järjestetty lähiruokatapahtuma, joka järjestettiin tuttuun tapaan elokuun lopulla Helsingissä myös tänä vuonna. Tapahtumassa kävi peräti 56 000 lähiruoasta kiinnostunutta, joten eteläsavolainen lähi- ja luomuruoka pääsi osastolla hienosti esille.

Etelä-Savon osastolla oli tarjolla lähi- ja luomuruokaa Aina – Erinomaista Etelä-Savosta -brändin myötä. Aina-materiaali – essut, pöytäliinat, kassit ja messurekvisiitta – takasivat yhtenäisen ilmeen ja toivat näkyvyyttä koko tapahtumassa.

Osaston lisäksi eteläsavolaiset pääsivät hienosti esille myös tapahtuman tiedotustilaisuudessa, kun Aina – Erinomaista Etelä-Savosta -menulautanen tilattiin tiedotustilaisuuden tarjoiluksi.

Lähiruokatarjoilun lisäksi osastolla kävijöille oli jaossa tapahtumassa julkistettu uusi Aina – Erinomaista Etelä-Savosta reseptivihko sekä tuore lähiruokaopas.

Lue lisää tapahtumasta, tiedotustilaisuudesta ja reseptivihkosta Ruralian luomusivuilta: www.helsinki.fi/ruralia/luomu/index.htm