Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittely oppilaitoksissa

”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy kouluissa” koulutusjakson toisena koulutuspäivänä tutustuttiin niihin käytännön työkaluihin ja menetelmiin, jotka edesauttavat aiheen käsittelyä ja ennaltaehkäisyä oppilaitoksissa. Mutta mitä tarkoitetaan väkivaltaiseen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyllä?

Valtaosa oppilaista on joutunut todistamaan maailmanlaajuisia kriisejä, terrori-iskuja sekä kansallisia ja kansainvälisiä konflikteja esimerkiksi medioiden kautta. Väkivaltaisen ekstremismin ilmeneminen itsessään aiheuttaa yhteiskuntien polarisoitumista, ja tämä kehityssuuntaus on havaittavissa jo Suomessakin. Polarisoitumisen mukanaan tuomat haasteet ovat itse ääriliikkeiden toimintaa/iskuja kattavampi ja laajempaa hajaannusta aiheuttava tekijä. Tästä syystä on tärkeää pohtia, kuinka väkivaltaisen radikalisoitumisen ja esktremismin teemoja käsitellään oppilaitoksissa, miten oppilaiden kysymyksiin ja tunteisiin vastataan sekä kuinka rakennetaan pohjaa dialogin käymiselle. Koska aihealue sisältää riskin propagandistisen tiedon, ennakkoluulojen ja väärinkäsitysten leviämiseen, henkilöstön vahva ammattitaito käydä haastavia keskusteluita kiistanalaisista aiheista oppilaiden kanssa nousee keskeiseen rooliin.

Väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin mukanaan tuomat haasteet ovat kansainvälisiä, ja kussakin maassa tähän haasteeseen vastataan kansallisesti parhaaksi nähdyllä tavalla. Isossa-Britanniassa koulujen edellytetään osallistuvan kansalliseen terrorismin vastaiseen strategiaan ja lainsäädäntö on tuonut kouluille velvollisuuden tarkkailla oppilaita mahdollisen radikalisoitumisen näkökulmasta. PREVENT-ohjelma on kuitenkin saanut osakseen paljon kritiikkiä, sillä sen on nähty esimerkiksi luovan oppilaitoksiin epäluulon ja pelon kulttuuria, heikentäneen dialogin käymistä ja kriittistä ajattelua (ks. esim. O’Donnell 2016; 2017). Suomessa kansallista toimenpideohjelmaa väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennaltaehkäisyyn oppilaitoksissa ei ole. Käsittelyn ja ennaltaehkäisyn mahdollisuudet nähdään osana opetussuunnitelmien jo nyt sisältämiä tavoitteita, sisältöjä ja menetelmiä. Keskiöön nousee kuitenkin henkilöstön riittävä tiedollinen ja taidollinen kompetenssia käydä keskustelua kiistanalaisista aiheista osana opetustaan.

Kun kiistanalaisten aiheiden määritellään olevan: ”Aiheita, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja jakavat mielipiteitä yhteisöjen sisällä ja yhteiskunnassa”, koulutukseen osallistuvien kasvatuksen ammattilaisten mukaan seuraavat aiheet nousevat tällä hetkellä esiin oppilaitoksissa:

Mitä suurempana sana näyttäytyy sanapilvessä, sitä enemmän se on saanut mainintoja osallistujilta.

Kiistanalaisista aiheista keskusteleminen on tyypillisesti kuulunut osaksi tiettyjen oppiaineiden kuten historian, elämänkatsomustiedon, uskonnon, psykologian, filosofian ja yhteiskuntaopin sisältöjä. On kuitenkin havaittu, että oppilaitokset eivät tarjoa nuorille tarpeeksi mahdollisuuksia käsitellä kiistanalaisia aiheita, kuten ääriliikkeitä, naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tai sukupuolista suuntautumista, koska niiden opettamista pidetään liian haastavana. Mikäli lapset ja nuoret eivät kuitenkaan saa koululta tukea, he saattavat jäädä vaille opastusta, eivätkä löydä luotettavia keinoja käsitellä kiistanalaisia aiheita rakentavasti. Tällöin riskinä on myös ajautuminen vähemmän luotettavien lähteiden pariin. Uusia kiistanalaisia aiheita syntyykin kaiken aikaa ja jos nuoret oppivat käsittelemään kiistanalaisia aiheita nyt, heillä on paremmat valmiudet käsitellä niitä myös tulevaisuudessa. Millerin mukaan: ”To fail to address such issues in a way that will lead to dialogue, disagreement, investigation, analysis and criticism is to fail those young people and to fail to promote their moral development”. (Miller 2013, 197).

Opetushallituksen rahoittamassa ja HY+:n organisoimassa “Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy kouluissa” koulutusjaksolla kiistanalaisten aiheiden käsittelyyn liittyviä haasteita lähdettiin purkamaan draamaan ja roolipelaamiseen, polarisaatiomalliin sekä aiheen käsittelyyn kehitettyjen materiaalien avulla.

Luokanopettaja, teatteri-ilmaisunohjaaja, psykodraamaohjaaja ja pelitutkija Jori Pitkäsen työpajassa pohdittiin roolipelien käytön soveltumista väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyyn ja ennaltaehkäisyyn. Työpajan alussa osallistujat jakautuivat neljään sukuun. Gallénit, Sibeliukset, Ahot ja Haloset seikkailivat aluksi Tuppulan kylässä pyrkien tekemään demokraattisia päätöksiä yhteiselon eteen tuomien haasteiden ilmettyä. Roolipelin edetessä suvut joutuivat muuttamaan ulkomaille, sillä Suomi muuttui asuinkelvottomaksi. Roolipelin tässä vaiheessa punnittiin tunteita, joita toiseus, vieraus, omasta kulttuurista erossa oleminen sekä alusta aloittaminen saivat aikaan. Elämä uudessa maassa toi mukanaan vahvoja tunteita ja yllättäviä haasteita. Uudessa maassa asumisen jälkeen paljastui, että kustakin suvusta yksi jäsen oli liittynyt väkivaltaiseen ääriliikkeeseen ja lähtenyt taistelemaan vanhaan kotimaahansa Suomeen. Kirjeet väkivaltaiseen ääritoimintaan mukaan lähteneille sukulaisille olivat osa eläytymismetodia.

Pitkäsen ja Gergovin opas ”Draaman keinoin kiusaamista vastaan” on ilmaiseksi ladattavissa täällä.

KM, YTM Miriam Attias, sovittelija ja Naapuruussovittelun keskuksen päällikkönä tutkii tällä hetkellä keinoja ennaltaehkäistä ja käsitellä väestöryhmien välistä polarisaatiota ja konflikteja Koneen säätiön rahoituksen turvin. Attiaksen työpajassa käsiteltiin Bart Brandsman muotoilemaa polarisaatiomallia, jonka sisältö on tiivistetty tässä videossa. Attiaksen työpajan keskeisin sanoma kertautui osallistujien koulutuspalautteissa, joissa he kertoivat saavuttaneensa ymmärrystä polarisaatiota aikaansaavista ja ylläpitävistä rooleista, sekä sen toimintamekanismeista. Aitoon dialogiin pyrkimisen edellytyksenä kuuntelun ja tarkoituksenmukaisten kysymysten esittäminen kuuntelun jälkeen on yksi avain kiistanalaisista aiheista keskusteluun. Kysymyksellä ”Mikä henkilökohtainen elämänkokemus sinulla liittyy tähän asiaan?” pääsee pitkälle pohtimaan niin omiin kuin keskustelukumppanin mielipiteisiin ja asenteisiin vaikuttavia tekijöitä.

Näistä mielipiteistä ja asenteista keskustelemalla pääsee usein kiinni niihin käsityksiin, joihin henkilö mielipiteensä perustaa. Totuudelliseen tietoon perustuvien mielipiteiden ja käsitysten esiintymisen voimakkuudesta tehty tutkimus on havainnut viime vuosien aikana, että ne käsitykset, joille ihmiset perustavat mielipiteitään, eivät useinkaan ole todellisuutta. Ipsos Morin (2016; 2017) tutkimuksissa tutkittiin 38 maan kansalaisten käsityksiä liittyen esimerkiksi terrorismiin liittyvien kuolemien määrästä, maahanmuuttajien osuudesta vangeista, homoseksuaalisuudesta, rokotuksista, muslimiväestön määrästä asuinmaassaan sekä muslimiväestön määrän tulevasta kehityksestä. Tulosten perusteella esimerkiksi ranskalaiset arvioivat muslimiväestön osuuden 24% suuremmaksi, kuin mitä se todellisuudessa oli ja muslimiväestön määrän kehitysennusteen 31% todellista suuremmaksi. Hollantilaiset arvioivat maahanmuuttajien osuuden vankien määrästä 32% todellisuutta suuremmaksi. Tutkimuksen johtopäätöksissä todetaankin: ”Perceptions are not reality.” Vuoden 2016 kokonaistuloksissa heikoimman tuloksen saavutti Intia, Hollannin oltua tarkin arvioissaan. Vuonna 2017 kysymykseen ”Who’s most wrong” vastaus on Pohjois-Afrikka, Ruotsin oltua tarkin arvioissaan.

Ipsos Mori, 2017

Vaikka Suomi ei ole ollut edustettuna Ipsos Morin tutkimuksissa, tuore Lessenskin (2017) Media Literacy Index tutkimus mittasi resilienssiä liittyen valeuutisiin ja totuuden jälkeisen aikakauden ilmiöihin. Arvioitavana pidettäviä tekijöitä eli median vapautta, koulutuksen laatua ja ihmisten välistä luottamusta pidettiin edellä kuvattuihin teemoihin resilienssiä indikoivina tekijöinä. Suomi sijoittui 35 maan joukosta ykköseksi. Maakohtaisissa tuloksissa oli selviä maantieteellisiä eroja, joka on havaittavissa tulosten myötä muodostettujen klustereiden sijoittumisessa. Mitä tummemman sininen väri sitä parempi sijoitus maalla on Media Literacy Indexissä, mitä vahvempi oranssi väri, sitä heikompi sijoitus.

Media Literacay Index 2018, Lessenski

Allekirjoittanut jatkoi koulutuspäivää esittelemällä niitä materiaaleja, joita väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyyn tai ennaltaehkäisyyn on kehitetty kansainvälisesti. Koska suomalaiseen kontekstiin kehitettyä materiaalia ei vielä ole, on materiaaleja käytettävä valikoiden kontekstisidonnaisuus ymmärtäen. Tavoitteena tutkimuksessani kuitenkin on, että myös suomalaisiin oppilaitoksiin kehitetään tulevaisuudessa materiaalia tukemaan väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyä ja ennaltaehkäisyä.

Euroopan Neuvoston Teaching Controversial Issues, ja sittemmin suomennettu ”Kiistanalaisia aiheita opettamassa – kiistanalaisten aiheitten opettaminen demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen keinoin – opettajan koulutuspaketti” sisältää noin kaksipäiväiseksi suunnitellun koulutuskokonaisuuden kasvatuksen ammattilaisille. Oppaan sisältöjä voi kuitenkin myös soveltaa yksittäin ja erillisinä kokonaisuuksina. Oppaan ensimmäisen osan harjoituksissa tunnistetaan ja havainnoidaan niitä emotionaalisia reaktioita, joita kiistanalaisten aiheiden käsittely kasvattajassa itsessään aiheuttavat. Miltä tuntuisi esimerkiksi keskustella kollegan kanssa teemoista kuten: ”Avustettu eutanasia on inhimillinen tapa kuolla ja se pitäisi laillistaa”, ”Tupakoivien ihmisten pitäisi maksaa muita enemmän terveydenhoidosta”, tai ”Homopareille pitäisi myöntää adoptio-oikeus.” Minkälaisen vaatimuksen oppimisympäristölle tai pedagogisille suhteille luo kiistanalaisten aiheiden rakentava käsittely? Opettajan koulutuspaketti on ilmeiseksi ladattavissa täällä.

Extreme Dialogue on Euroopan Komission rahoituksen avulla kehitetty 14-18 –vuotiaille tarkoitettu materiaali, jonka tarkoituksena on kehittää nuorten resilienssiä vastustaa väkivaltaista ääriajattelua, kehittää kriittisen ajattelun- ja medialuvuntaitoja sekä luoda turvallinen ympäristö kiistanalaisista aiheista keskusteluun.

Materiaali jakaantuu kuuteen tarinaan ja työpajaan. Työpajoissa päähenkilöinä ovat:

  • Entinen valkoista ylivaltaa kannattanut äärioikeistolainen
  • Daesh:n (ISIS:n) riveissä kuolleen äiti
  • IRA:n murhaamaksi joutuneen poika
  • Entinen al-Muhajiroun islamistiaktivisti
  • Pakolainen Syyriasta
  • Vainon kohteeksi joutunut romani

Extreme Dialoguen materiaali on rakennettu niin, että päähenkilön tarinan kertova video (noin 6-10 minuuttia) voi toimia itsessään opetusmateriaalina sekä keskustelun ja työskentelyn pohjana. Materiaaliin on kuitenkin kehitetty valmiita 3.5-4.5 tunnin mittaisia työpajoja, jonka kunkin tehtävän sisältö, tavoitteet sekä toteuttamistapa on kuvattu tarkasti. Työpaja etenee monimediaisen Prezi-esityksen kuljettamana. Teemaa väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä pohditaan moninaisten osallistavien harjoitusten kautta. Harjoituksilla pyritään vahvistamaan osallistujan ymmärrystä radikalisoitumisen prosesseista ja mekanismeista esittämällä tarkistettuihin tietoihin perustuvia tilannekuvauksia ajattelun ja pohdinnan taustalle. Ajattelu herätellään esimerkiksi seuraavankaltaisten tehtävien kautta:

Suppose you want to boil a frog. How do you do it? You could place the frog into a pot of hot water, but as soon as it feels the heat, it will jump out. So, what can you do? Put a pot of cool water on the stove and then add the frog. Not sensing danger the frog will stay. Next, turn the burner on low to slowly heat the water. As the water warms, the frog relaxes. The warmth feels good. As the water gets hotter it acts like a steam bath draining away energy and deepening the frog’s relaxation. The frog becomes sleepy and has less and less energy while the water is getting hotter and hotter. By the time the frog realizes its danger, the water is beginning to boil, and it is too late to take action. There is neither time nor energy left to do anything. The frog perishes in the boiling water. What is the moral of the story? (Extreme Dialogue, 2017.)

Lähteet:

Extreme Dialogue (2017). http://extremedialogue.org

Ipsos Mori (2016). Perceptions are not reality: what the world gets wrong.

Ipsos Mori (2017). The Perils of Perception 2017.

Miller, J. (2013). REsilience, violent extremism and reiligous education. British Journal of Religious Education, 35:2, 188-200.

O’Donnell, A. (2016) Securitisation, Counterterrorism and the Silencing of Dissent: The Educational Implications of Prevent. British Journal of Educational Studies, 64(1), 53-76.

O’Donnell, A. (2017). Pedagogical injustice and counter-terrorist education. Education, Citizenship and Social Justice. 12(2), 177-193.

Kirjoittaja: Katja Vallinkoski, väitöskirjatutkija

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *