Kielitietoisuuden opiskelua verkkototeutuksena

Alkukeväästä 2020 järjestettiin yhdessä eri opettajien ja tutkijoiden toimesta verkkototeutus kurssista Kielellisten valmiuksien tukeminen varhaiskasvatuksessa (3 op). Kielitietoisuus, kuten myös muun muassa monikielisyys, ovat osa uusia Varhaiskasvatussuunnitelman perusteita (2018). Yhtenä varhaiskasvatuksen pedagogisena tehtävänä on vahvistaa lasten kielellisten taitojen ja valmiuksien sekä kielellisten identiteettien kehittymistä (OPH 2016: 40). Lisäksi kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa tulee tiedostaa, että kielet ovat läsnä jatkuvasti ja kaikkialla. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulee myös ymmärtää kielen keskeisen merkitys lasten kehityksessä ja oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä sekä identiteettien rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa. Monikielisyys tulee Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (OPH 2016: 30) mukaan tehdä näkyväksi, sillä näin tuetaan lasten kehitystä kulttuurisesti moninaisessa maailmassa.

Koulutuksessa ryhmä eri puolelta Suomea tulevia opettajia sekä muita opetus- ja kasvatushenkilöstöön kuuluvia varhaiskasvatuksen ammattilaisia perehtyi kielitietoisuuden uusimpaan tutkimustietoon niin teorian kuin käytännön näkökulmista. Koulutuksen tavoitteena olikin tarjota osallistujille valmiuksia kehittää kokonaisvaltaisia toimintamalleja lasten, mutta myös varhaiskasvatuksen koko henkilöstön kielitietoisuuden lisäämiseksi. Keskiössä kurssilla oli kieli- ja kulttuuritietoinen varhaiskasvatus, jossa kielten, kulttuurien ja moninaisten katsomusten nähdään nivoutuvan osaksi varhaiskasvatuksen kokonaisuutta.

Viikoittain julkaistuilla videoiduilla luennoilla tutustuttiin niin kielellisesti vastuulliseen pedagogiikkaan, alkavan kielitaidon tukemiseen kuin myös muun muassa kielitietoisuuteen ja monikielisyyteen varhaiskasvatuksen arjessa. Luentojen ohessa osallistujat keskustelivat kurssin verkkoalustalla muun muassa erilaista tavoista tuoda kielitaitoisuus osaksi oppimisympäristöjä, sekä kuvien käytöstä osana kielitietoista arkea. Osallistujat toivat esimerkeissään esille monipuolisia tapoja kuvittaa arjen ympäristöä. Eräs osallistuja pohti jo olemassa olevia keinoja sekä kehityksen tarpeita:

”Meillä hoitajilla on kuvaniput, joista löytyy keskeiset kuvat, joita siirtymätilanteissa tarvitaan. Eteisestä löytyy kuvitettu ’taulu’, jossa esiintyy ne vaatteet mitä pitää pukea ulos. Lelulaatikoissa on kuvat siitä mitä siellä on. Samat kuvat löytyy hyllystä, niin lapset osaavat palauttaa lelut omille paikoille. Ruokakärryistä löytyy vielä apukuvia ruokailuun. Kuvat ovat luonteva osa arkea ja suurena apuna myös ryhmän suomenkielisille lapsille, joilla on kielenkehityksen haasteita. Vielä pitäisi miettiä enempi niitä keinoja, joilla lasten omaa äidinkieltä ja kulttuuria saisi näkyvämmäksi, ja miten muutkin kielet tulisivat näkyvämmäksi osaksi arkea.”

Kurssilla pohdittiin keinoja tuoda erilaiset kielimaisemat näkyviksi. (Kuva Pesonen, 2019)

Käytännön esimerkkejä tuotiin runsaasti esille kaikissa verkkokeskusteluissa. Kurssin loppupuolella keskityttiin erityisesti lukemiseen ja kirjojen rooliin kielitietoisessa varhaiskasvatuksessa. Vähentynyt ääneen lukeminen lapsille ja sen vaikutukset lasten kielen kehittymiseen herättivät paljon ajatuksia osallistujissa. Yhdessä pohdittiin lastenkirjallisuuden sekä myös laajemman lastenkulttuurin, mukaan lukien lelujen, elokuvien, musiikin, pelien ja lastenohjelmien sisältämiä avoimia, tarkoitettuja, mutta myös tarkoittamattomia sekä piilotettuja merkityksiä. Näin opittiin samalla käytännön keinoja tuoda kriittinen lukutaito osaksi kielitoista kasvatusta ja opetusta. Osallistujat tuottivat monipuolisia ja havainnollistavia esittelyitä, joissa pohdittiin muun muassa kieltä osana identiteettiä, esitettyjä normeja ja valtasuhteita sekä mahdollista erilaisuuden eksotisointia ja mystifiointia (lisää aiheesta esim. Pesonen, 2018a; 2018b). Osallistujien esittelemien kirjojen pohjalta virisi monipuolisesta keskustelua mahdollisuuksista hyödyntää kirjoja osana kielitietoista kasvatusta ja opetusta. Esimerkkejä annettiin niin perinteisistä kirjasarjoista, kuten Puppe ja Nalle Puh, mutta mukana oli myös uudempia kotimaisia esimerkkejä kuten Onni-poika ja Mur-karhu -sarjat sekä Tuikun tärkeä tehtävä.

Osallistujien mukaan verkkopohjainen opiskelu tarjosi monipuolisia näkökulmia monikielisten lasten kanssa toimimiseen. Erilaiset kirjalliset pohdintatehtävät selkeyttivät omaa ajattelua sekä antoivat uusia näkökulmia käytännön ratkaisuihin omassa työyhteisössä. Kurssi sai parhaimmillaan pohtimaan, miten välitämme lapsille arvostusta eri kieliä ja kulttuureja kohtaan. Monipuolisen asiantuntijaryhmän avulla ja tuella sekä aktiivisen osallistujajoukon myötä mahdollistui uusin silmin näkeminen, jopa vanhoista tavoista pois-oppiminen. Eräs osallistuja kuvasikin oppimaansa: ”Oli hyvä pysähtyä pohtimaan kuinkas me nyt toimitaan ja miten voisimme toimia toisin.”

Kirjoittaja: Jaana Pesonen, Yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Lähteet:

OPH. (2018). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018. Saatavilla: https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet.pdf

Pesonen, Jaana. (2018a) ”Kohti kriittistä lukutaitoa Tatun ja Patun kanssa”. Kieli, koulutus ja yhteiskunta, 9(3). Saatavilla: https://www.kieliverkosto.fi/fi/journals/kieli-koulutus-ja-yhteiskunta-toukokuu-2018/kohti-kriittista-lukutaitoa-tatun-ja-patun-kanssa

Pesonen, Jaana. (2018b). Lastenkirjallisuus normeja vahvistamassa ja haastamassa. Teoksessa Laukkanen, A., Miettinen, S., Elonheimo, A-M., Ojala, H. & Saresma, T (toim.) Feministisen pedagogiikan ABC – Opas ohjaajille ja opettajille: 140-152.

Tunnelmia tutoroinnista ja vieraan kielen aloituksesta ensimmäisellä luokalla

Oma kiinnostukseni varhennettua kielten opetusta kohtaan heräsi omista lapsista. Olin seurannut heidän poukkoilevaa kielen kehitystään kaksikielisessä perheessä, enkä kielten opettajana hahmottanut heidän oppimisprosessiaan. Molemmat lapset olivat myös aloittamassa koulussa juuri vierasta kieltä, kakkosluokkalainen saksaa kielisuihkutuksena ja ekaluokkalainen ranskaa uuden opetussuunnitelman mukaisesti.

Kun Espoon valtuustossa päätettiin, että ykkösluokkalaisten englannin opetustunnit tulisivat luokanopettajille, kouluni luokanopettajat ilmaisivat huolensa: mistä materiaalit ja käytännön vinkit opetukseen? Koulussani luokanopettajat toimivat kieltentunneilla englannin opettajan tukena ja kokemuksensa perusteella ounastelivat, että vieraan kielen aloittamisen siirtäminen ensimmäiselle luokalle ei onnistu vain sormia napsauttamalla. Ilmoittauduin HY+:n varhennetun kielten opetuksen tutoropettajakoulutukseen eli Varpuseen.

Tutoropettajakurssin alussa huomasin olevani upeassa seurassa, taviksena kielten opetuksen gurujen joukossa. Osa koulutuksen osanottajista oli tuttuja minulle kirjasarjojen tekijöinä tai olin aikaisemmin ollut heidän vetämissä koulutuksissaan. Monella heistä oli jo kymmenien vuosien kokemus vieraan kielen varhentamisesta.

Seuran lisäksi myös koulutus itsessään oli tasokas. Se tarjosi upeita luentoja ja teoriaa, jota on itse hankala löytää. Sain myös paljon käytännön vinkkejä toiminnallisuuteen ja uutta näkökulmaa siihen, miten opetetaan kuulemiseen, puhumiseen, liikkeeseen ja visuaalisuuteen tukeutuen, kokonaan ilman kirjoitettua kieltä. Olen ammentanut koulutuksesta myös paljon vinkkejä omaan opetukseeni, vaikka omista oppilaistani nuorimmat, kolmasluokkalaiset, ovat jo luku- ja kirjoitustaitoisia. Vaikka en itse ole vielä päässyt varhennettua englantia opettamaan, tämä koulutus on ollut antoisin ammattitaitoani kehittävistä lisäkoulutuksista monipuolisten luennoitsijoiden ja kouluttajien johdosta.Kesken Varpunen-koulutuksen vaihdoin toimipistettäni ja sain uudessa koulussa tutoroitavakseni tarmokkaan ykkösluokkien opettajaryhmän, joista monelle tämä on myös ihan ensimmäinen vuosi opettajana. Herkullinen tilanne, koska heillä ei ole negatiivisia ennakkoasenteita varhennettua englannin opetusta kohtaan. Luokanopettajan vahvuus alkavan kielen opetuksessa on oman ryhmän tuntemus ja ryhmänhallinta. Kielten opettajalle pienten opettaminen voi olla uutta ja työlästä, mutta varmasti palkitsevaa. Kielten opettajan on varmasti helpompi löytää sopivat opetusmateriaalit ja leikit, joten yhteistyö luokanopettajien ja kielten opettajien välillä olisi suotavaa, kuka varsinaiset kielten oppitunnit sitten pitääkin. Koulussani olemme päätyneet järjestelyyn, jossa käyn ykkösluokan opettajien viikoittaisen tiimipalaverin alussa vetämässä ”alkulämmittelynä” viiden minuutin leikin, jota voi hyödyntää englannin tunneilla ja miksei muussakin opetuksessa.

Tämä on hyvä malli varhennetun kielten opetuksen tutoropettajuuteen, koska joka viikko edes viiden minuutin ajan olen tavattavissa ja minulta voi kysyä kielten opetukseen liittyviä asioita. Tosin lähes joka kysymykseen olen saanut vastata ”mahtava kysymys, otan ensi viikoksi selvää”. Vastausten selvittämiseen paras apu on ollut tutoropiskelijoiden WhatsApp-ryhmä.

Varhennetun kielten opetuksen parissa on innostunut pöhinä – uusia materiaaleja ja koulutuksia on tarjolla runsaasti. Uskon kuitenkin, että kaikkein paras satsaus alkavaan vieraaseen kielenoppimiseen olisi jakoryhmätunnit tai pienet opetusryhmät, koska kieli opitaan vuorovaikutuksessa. Harvoin kielten opetuksessa tapahtuu jotain näin suurta mullistusta, joten on ollut mahtavaa päästä seuraamaan, mitä tapahtuu. Panostakaa myös yhteistyöhön kielten opettajien ja luokanopettajien välillä, jotta kaikki oppisivat toisiltaan nyt, kun olemme kielten opetuksen varhentamisessa uuden asian äärellä.

Heta Yli-Kohtamäki, englannin, saksan ja ruotsin opettaja, Espoo

Älykäs intuitio oppimisyhteisön johtamisessa

Opetushallituksen rahoittama 10 op:n laajuinen koulutushanke järjestettiin 14.2.–8.11.2019. Hankkeen kaksi koulutusryhmää sisälsivät 4 lähiopiskelupäivää ja molemmille ryhmille yhteisen päätösseminaarin 8.11.2019. Tutustu hankkeen aikana tehtyihin kehittämiskokeiluihin ja niistä kirjoitettuihin blogiteksteihin hankkeen omasta blogista!

Lisätietoa hankkeesta

Kohderyhmä
varhaiskasvatus, esiopetus, perusopetus, lukiokoulutus, ammatillinen koulutus, vapaa sivistystyö

Hankkeen tavoitteet olivat:

  • Luoda kokonaiskuva intuitiivisen tiedon hyödyntämisen mahdollisuuksista ja menetelmistä
    oman työn sekä työyhteisön kehittämisen apuna.
  • Osallistujat saavat tutkimuspohjaiset perustiedot intuition toiminnasta ja käytännön työkaluista intuition hyödyntämiseen työssä.
  • Koulutuksen jälkeen osallistujat osaavat soveltaa intuitiota työyhteisön voimavarana: tuoda näkyväksi työyhteisön sanatonta tietoa ja osaamista, valjastaa intuitiivinen tieto tietoisesti käyttöön sekä tukea opetushenkilökuntaa intuitiotaitojen hyödyntämiseen tähtäävän pedagogiikan kehittämisessä ja käyttöönotossa.

Lisätietoja

Marianne Terkki-Mallat
Asiakkuuspäällikkö ja hankkeen projektipäällikkö
Helsingin yliopiston koulutus ja kehittämispalvelut HY+
marianne.terkki-mallat@helsinki.fi

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia kaikille luokka-asteille (1–12), 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita kaikille luokka-asteille.

Focus-kortit keskittymiseen ja palautumiseen

Focus-kortit on tarkoitettu voimistelijoille treenien alkuun kehon ja mielen optimaalisen harjoitustilan saavuttamiseksi ja toisaalta treenien päätteeksi harjoitustilanteesta palautumiseen ja harjoituksen reflektoimiseen.

Jokaista kortin liikettä on tarkoitus suorittaa useampi minuutti. Ensin voimistelijalle annetaan ohje suorittaa liike ja noin minuutin jälkeen ohjeeksi voi antaa hengityksen lisäämisen mukaan. Kun hengitys on mukana, voi antaa tehtäväksi lisätä harjoitukseen mieli-harjoituksen.

Harjoitukset auttavat keskittymään, palautumaan ja reflektoimaan omaa treeniä. Ne myös auttavat tunnistamaan omia ajatuksia, tunteita ja uskomuksia itsestä. Kaikki harjoitukset voi aluksi tehdä ilman hengitysharjoitusta tai ilman mieli-harjoitusvaihetta.

Korttien liikkeet ovat voimistelijoille helppoja ja vaivattomia perusliikkeitä, joita suorittaessa on helppo siirtää ajatus ja hengitys itse liikkeen suorittamisesta.

Jalkapohja-harjoitus

  • seisotaan rauhassa ja hengitetään pari kertaa
  • tehdään erilaisia jalkapohjiin liittyviä ”tunnusteluja”
    • keinu edestakaisin (varpaille, kantapäälle)
    • paino jalkapohjien ulkosivuilta sisäsivuille
    • nostetaan ukkovarvas ylös, muut alhaalla ja toisin päin
    • harotetaan varpaita
  • kaikkien jälkeen tunnustellaan tuntemuksia

Tässä tulee jalkapohjan alue ”tutuksi” ja samalla voi keskittyä tasapainoon. Joillekin yllättävän vaativa juttu.

Pikkuinen mutta ihan mukava keskittymisharjoitus.

Päiväkirjatehtävä: Hiljentymisen hetkillä kynä kulkemaan – tietoisuustaidot äidinkielen tunneilla

Äidinkielen kotitehtävänä on kirjoittaa päiväkirjaa vähintään kolme lausetta päivittäin. Ensimmäisen viikon jälkeen oppilaat eivät kuitenkaan enää tahdo keksiä uutta kirjoitettavaa arjestaan. Tehtävän laajentamisen sijaan sitä syvennetään tietoisuustaitojen avulla.

Tavoitteena on tuoda koulun arkeen pysähtymisen hetkiä, opettaa oppilaat suuntaamaan huomiotaan, syventämään havainnointikykyään sekä rikastuttaa oppilaiden kielellistä ilmaisua erityisesti kirjallisesti.

Opettaja ohjaa koulussa viikon ajan oppilaiden huomiota käsillä olevaan tietoisuustaitoteemaan muutamien minuutin ajan kerrallaan useissa arjen eri tilanteissa. Havaintoja kuvaillaan ryhmässä ja kokemuksia jaetaan, jotta oppilaat oppivat sanallistamaan kokemuksiaan ja hyväksymään erilaisia tuntemuksia. Oppilaiden tehtävä on tehdä samoja harjoituksia kotona ja kirjata havaintojaan vähintään kolmen lauseen verran. Oppilas saa palautetta edistymisestä havaintojen tekijänä ja kirjoittajana. Tehtävä soveltuu eri-ikäisille kirjoittajille tukea säätelemällä (esim. tukisanalistat, kuvatuki, mentoriteksti rikkaasta päiväkirjailmaisusta, mallilauseet tai lauseenalut). Kuvailevan kielen käyttöä on syytä harjoitella ensin ryhmän tuella suullisesti ennen kuin tehtävä annetaan kirjallisena kotitehtävänä.

Oppilaan päiväkirjatehtävät ovat samoja tai samanlaisia, joita on viikon aikana harjoiteltu luokassa. Ensimmäisissä viikkotehtävissä huomio tuodaan aisteilla havaittaviin asioihin ja kehon tuntemuksiin. Tämän jälkeen mielen havainnointitehtävät keskittyvät ensin ajatuksiin, sitten tunteisiin. Myöhemmin suunnataan huomio hyviin asioihin ja kiitollisuudenaiheisiin.

Viikkoraportti

Kehitystehtäväni aiheena on itsemyötätunnon ja onnistumistenhuomioiminen. Viikkoraporttia toteutetaan esimerkiksi viikon päätteeksiperjantaina. Tarkoituksena on huomata, mitä hienoa ja hyvää onoppinut viikon aikana, missä onnistunut ja mistä on kiitollinen. Opettajavoi ohjata oppilaita huomaamaan arjen pieniä asioita. Viikkoraportit kerätään omaan viikkoraportti-vihkoon.

Kuva-avut STOP-harjotukselle

Kuva-avut on suunniteltu niin, että ne voisivat palvella sekä alkuopetusta, erityisoppilaita että isompiakin koululaisia. Kuvia on yhteensä kuusi, yksi kuva harjoituksen jokaiselle kohdalle. Kuvat ovat tukena suulliselle ohjeen annolle ja toimii myös niillä oppilailla, jotka eivät vielä osaa lukea.

Ensimmäisessä kuvassa on STOP-merkki. Toisessa kuvassa on käden kuva. Se kuvastaa sormihengitystä, joka on oppilaille tuttu. Kuvan kohdalla voi myös hengittää sormihengitystä, mikäli se auttaa lasta hengityksen huomioimisessa. Kolmas kuva on ihmiskehon ääriviivat, muistutuksena ”ole tietoinen kehosta”. Neljäs kuva on ajatuskupla, jossa on eri hymiöitä. Tämä merkitsee ”ole tietoinen tunteesta”. Viides kuva on ajatuskupla, jonka sisällä on kysymysmerkki. Tämä merkitsee ”ole tietoinen mielestä”. Viimeinen kuva on iso P-kirjain ja U-käännöstä kuvaava merkki. Se kuvastaa ”palaa tekemiseen”.

Tehdään mukana kuljetettavat kuvat A4-koossa. Jokaiselle STOP-harjoituksen kohdalle on oma kuvansa. Ensimmäinen kuva on STOP-merkki, merkkinä harjoituksen aloittamisesta. Toisessa kuvassa on käden kuva. Se on kuvana kohdalle ”tuo huomio hengitykseen”. Se tuo mieliyhtymän lapsille hengitykseen, sillä olemme harjoitelleet sormihengitystä. Tämän kuvan kohdalla pienien oppilaiden kanssa, sekä pienluokan pienten kanssa otamme sormihengityksen avuksi huomion tuomiseen hengitykseen. Sormihengitys on konkreettinen keino kuulostella omaa hengitystään ja tasata sitä. Samalla se rauhoittaa kehon ja mielen harjoituksen seuraaviin osiin.

Kolmas kuva on ”ole tietoinen kehosta”. Kuvana on ihmisen ääriviivoilla piirretty ihmishahmo. Neljäs kuva ”ole tietoinen tunteesta”. Kuvassa on ajatuskuplassa erilaisia hymiöitä (iloinen, surullinen, vihainen). Viides kuva on ”ole tietoinen mielestä”. Kuvana on pää, jonka yläpuolella on ajatuskupla, jossa on kysymysmerkki. Viimeisenä kuudentena kuvana on iso P-kirjain ja U-käännöstä kuvaava nuoli.

Kuvat auttavat muistamaan myös niitä, jotka eivät vielä osaa lukea. Tarvittaessa lapset ja nuoret voivat kuitenkin olla silmät kiinni ja edetä puheella annetun ohjeen mukaan. Kuvien lisäksi harjoitusta ohjataan myös puheella.

Kuvat auttavat myös ennakoinnissa, kunhan harjoitus tulee lapsille ja nuorille tutuksi. Kuvat on tehty sellaisiksi, että ne ovat tarpeeksi selkeitä pienille ja erityisille, mutta ”kelpaavat” myös yläkoululaisille olematta liian lapsellisia.

Kuvien koko A4 mahdollistaa sen, että niitä on helppo kuljettaa mukanaan. Näin ne ovat käytettävissä, vaikka ennen jokaista oppituntia tai oppimishetkeä. Niitä voi käyttää myös esim. ennen koetta tai muuta jännittävää tilannetta.

Kuvakortit tunne-ja tietoisuustaitojen tuntisisällöistä

Halusin sekä itselleni että oppilaille luokkaan näkyville helpot ja motivoivat kuvat, jotka muistuttavat niistä taidoista, joita on jo harjoiteltu. Minä opettajana muistan paremmin pitää yllä harjoituksia kouluarjessa ja ehkäpä oppilaatkin näin muistavat ottaa käyttöön tunne- ja tietoisuustaitoja.

Laitan kuvan aina taululle näkyviin ennen harjoituksen alkua ja siirrän sen harjoituksen lopussa sivuun, näille kuville varattuun paikkaan

Kuvat liittyvät suoraan Mindful School -ohjelman (pienemmät oppilaat) sisältöihin. Kuvat on haettu Bing-palvelusta ja ne ovat Creative Commons-lisenssillä käytössä.

Kuvien sisältö:

  1. auringonkukka-asento
  2. kuunteleminen
  3. hengittäminen
  4. lempeät ajatukset, itselle tärkeä henkilö tai eläin
  5. kehotietoisuus
  6. hengityksen aallot
  7. anteliaisuus
  8. omien ajatusten huomaaminen
  9. tarkat silmät
  10. välittäminen leikeissä
  11. tietoisuus tunteista
  12. hitaat liikkeet
  13. huomaa hyvä
  14. tietoinen kävely
  15. tietoinen syöminen
  16. keinoja koetilanteeseen

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia yläkouluun, 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita yläkouluihin.

Tunnejana

  • Valitse jokin päivä viime viikolta. Merkitse ylös minkä päivän valitsit.
  • Mieti millainen päiväsi oli: mitä silloin tapahtui, millaisia tunteita sinulla oli. Voit valita 5-10 tapahtumaa päivälle (positiivisia/negatiivisia). Merkitse tapahtumat janalle.
  • Kirjoita tapahtumat kohdalle kellon aika, mitä tapahtui ja tunne. Positiivinen tapahtuma merkitään janan yläpuolelle, negatiivinen alapuolelle. Yhdistä lopuksi tapahtumat toisiinsa viivalla.

Ohje

  • Mukana voi olla tunnesanasto.
  • Aluksi oppilas täyttää tunnejanan ja sen jälkeen käydään yhdessä keskustellen läpi, mitä tapahtui ja millaisia tunteita koki päivän aikana.
  • Voidaan myös yhdessä miettiä, miten hankalista tunteista pääsi yli.

Tunne- ja tietoisuustaitoihin tutustuminen

Kohderyhmä: Yläkoulu, erityisopetus

Tavoitteena ja tarkoituksena on tutustuttaa yläkoulun erityisluokan oppilaille, mitä tarkoittaa tunne- ja tietoisuustaidot. Mitä merkitystä niillä on ja miten niitä voi oppia. Tehtävä tarjoaa oppilaille tietoa ja harjoituksia, oman kehon tuntemusten tunnistamista, hengittämistä sekä hetkessä olemista. Jokaisen harjoituksen aluksi tarkkaillaan omaa kehoa, mitä se kertoo meille juuri nyt.

Kehitystehtävä koostuu 1-2 viikon aikana tehtävistä harjoitteista ja keskusteluista.

  1. Oma keho, asento
    • Keskustelua oman kehon kertomasta. Millainen on hyvä asento tai missä olo tuntuu hyvältä?
    • Tavoitteena hyväksyä tässä hetkessä oma olo ja keho. Oman olon, kehon ja tuntemusten hyväksyminen.
  2. Hetkessä oleminen
    • Yhteinen keskustelu tästä hetkestä. Mitä tapahtuu? Mitä näemme? Missä olemme? Mistä tiedämme olevamme kehossamme juuri nyt?
    • Harjoituksia: mitä näet ympärilläsi, miltä kätesi näyttää, miltä jalat tuntuvat, miltä istuminen tuntuu jne.
    • Tavoitteena olla tässä hetkessä, vailla tarvetta mennä eteenpäin tai muistella mennyttä.
    • Toteutetaan mahdollisuuksien mukaan useampana päivän tai jopa päivän aikana useamman kerran.
  3. Hengittäminen
    • Harjoitellaan tunnistamaan omaa hengitystä. Missä se tuntuu? Miltä se tuntuu? Voiko siihen vaikuttaa?
    • Tavoitteena muutaman hengityksen ajan tarkkailla omaa kehoa ja sen tuntemuksia.
    • Hengitys ankkurina, aina mukana
    • Toteutetaan vähintään kahtena peräkkäisenä päivänä.
  4. Stressitekijöihin vaikuttaminen
    • Yhteinen keskustelu stressistä ja kuormittumisesta. Mitä asiat stressaavat tai aiheuttavat kuormitusta? Voiko niihin vaikuttaa? Miten niihin voi vaikuttaa?
    • liikeharjoitus: liikkuminen stressin tai kuormituksen vähentämiseen
    • Tavoitteena hyväksyä kuormitus ja kertoa, että tilanne voi muuttua. Tässä ajatus jo tulevaan jaksoon kevätlukukaudella.

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia eskareille ja alakouluun, 2019

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita eskareille ja alakouluikäisille.

Kivi-harjoitus

Ohjeet:
1) Valitse itsellesi hyvä asento.
2) Muutu kiveksi. Kivi ei liiku, eikä puhu. Kivi kuulee.
3) Kuuntele ääniä luokan ulkopuolelta.
4) Kuuntele ääniä luokan sisäpuolelta.
5) Kuuntele ääniä itsestäsi. Tunnetko oman hengityksen?

Harjoitus kestää 1–2minuuttia.

Kaukoputkiharjoitus: opetustuokio tietoiseen katsomiseen ”kaukoputken” avulla (3.lk)

Harjoituksessa oppilaat tutustuvat tuttuun ympäristöön talouspaperikaukoputken avulla ja esittelevät lempikohtansa luokasta myös parille. Keskustelussa verrataan huomion suuntaamista eli keskittymistä kaukoputkeen. Kaukoputki näyttää yhden kohteen selvästi ja yksityiskohtaisesti. Samalla muut ympäröivät asiat suljetaan tietoisesti pois mielestä.

Kaukoputkiharjoitusta kerrataan kuvataidetyössä, jossa oppilas ottaa valokuvan jostain kauniista yksityiskohdasta luonnossa ja tekee siitä hyvin yksityiskohtaisen piirustuksen.

Mielenmestarit-tunnit

Olen pitänyt luokalleni säännöllisesti läsnäoloharjoituksia reilun vuoden ajan. Harjoitukset on pidetty aina koko luokan tunneilla. Nopeasti huomasin, että harjoitukset “upposivat” suurimpaan osaan lapsia, mutta joukossa oli aina muutama, joille rauhoittuminen ja pysähtyminen oli erityisen vaikeaa. Nämä oppilaat lähtivät helposti häiritsemään myös muiden keskittymistä. Halusin kokeilla tässä kehittämistehtävässä ns. yksityistuntien pitoa eli pidän UCLAN ohjelman kokonaisuudessaan yhdelle oppilaalle kahden kesken. Tämän oppilaan on sitten jatkossa tarkoitus toimia apuopena koko luokalle.

“Yksityistuntien” pito on ollut aivan ihanaa. Näiden kertojen aikana sama oppilas, jonka on ollut vaikea keskittyä koko luokan tunnilla, on ollut hyvin keskittynyt ja sitoutunut harjoituksiin. Kotitehtävät oppilas on tehnyt yhdessä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat ovat kertoneet, että harjoitukset ovat olleet hyvin pidettyjä myös kotona.

Aluksi minulla oli ajatus pitää yksityistunnit tukiopetustunteina, mutta koin sen hieman ristiriitaisena. Sain järjestettyä pienet kahden kesken vietetyt hetket avustajaresurssin avulla koulupäivien aikana. Tämä järjestely ei kuitenkaan ole jatkuvasti mahdollista ja tällä hetkellä mietinkin, miten jatkossa tehdään.

Kuvitin yhden oppilaani kanssa Mielenmestarit-vihon. Vihossa on jokaiselle tunnille oma kotitehtävä. Tehtävä pohjautuu tunnilla opittuun asiaan. Oppilaat saavat vapaasti “todentaa” vihkoon kotitehtävän. Vihkoon voi esim. kirjoittaa missä teki harjoituksen, miltä harjoitus tuntui. Vihko on ollut hyvin pidetty ja oppilaat ovat tehneet mielellään kotitehtäviä ja kirjanneet ne vihkoon.

Tietoisuustaitoja ala-asteen kummiluokkayhteistyönä

Kuudennen luokan oppilaat toimivat koulukummeina 2. luokan oppilaille. 6.-luokkalaiset saivat uutta näkökulmaa tietoisuustaitojen harjoitteluun, kun heille kerrottiin, että heidän tehtävänään on ohjata entuudestaan tuttuja harjoitteita kummioppilaille. Pienet ryhmät harjoittelivat ohjaamista ensin omassa luokassa ja sen jälkeen sovittuina aamuina opettivat harjoitteet kummiluokassa. Omassa luokassa ryhmä sai kertoa, miten ohjaaminen oli sujunut ja miltä se oli tuntunut. Kummiluokan opettaja antoi positiivista palautetta siitä, kuinka rauhallisesti ja asiallisesti ohjaaminen oli sujunut ja kuinka 2.-luokkalaiset olivat luontevasti lähteneet mukaan harjoituksiin ja rauhoittuneet niiden myötä.

  1. keijujen kuuntelu (kuunnellaan chimes-helinää ja nostetaan käsi, kun keijut ovat kadonneet)
  2. ääni-imurointi (pysähdytään kuuntelemaan ääniä luokasta -> luokan ulkopuolelta ->omasta itsestä, yritetään tavoittaa kaikki pienimmätkin äänet ääni-imurikorvilla)
  3. lepakkohengitys (kädet nousevat ja laskevat oman hengityksen myötä kuin lepakon siivet)
  4. kukkahengitys (sormet avautuvat ”nupusta” ja sulkeutuvat jälleen terälehtien tavoin)
  5. ankkurihengitys (keskitytään hengitykseen nenän -> rintakehän ->pallean seudulla pitämällä kättä ko. kohdalla ja aistimalla hengityksen aallot)

Myötätunto toisia kohtaan

Suunniteltu kolmasluokkalaisille, sopii erityisen hyvin 8–11 vuotiaille, sillä Rechtschaffenin mukaan tämän ikäiset lapset alkavat kehittää sosiaalista tietoisuutta ja myötätunnon kykyä. He voivat rakentaa tunneälyään myötätuntoharjoitusten avulla.

Aloituskello: Voit nyt sulkea silmäsi tai vain katsoa alaspäin, jos se tuntuu paremmalta. Sitten keskitytään hengittämään muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos.

Kertaus: Viittaus edelliseen kertaan, jolloin oli puhuttu itsemyötätunnosta. Opettaja voi myös kysyä, oliko moni muistanut käytännössä puhua itselleen rauhoittavasti ja lempeästi ja kysyä, minkälaisissa tilanteissa oli hyötyä tästä taidosta.

HARJOITUS: Sulje nyt silmäsi tai voit taas katsoa alaspäin, jos se tuntuu paremmalta. Kuvittele, että olet koulun pihalla. Aurinko paistaa ja välitunti on juuri alkanut. Sinulla on mukava keskustelu uuden luokkatoverisi kanssa ja olette juuri aikeissa mennä yhdessä keinumaan, kun paras kaverisi tulee paikalle. Hän muistuttaa sinua, että teidän piti olla tänään ihan kahdestaan välitunnilla ja haluaa sinut mukaansa. Et osaa sanoa mitään, ja lähdet hänen mukaansa. Luokkatoverisi jää yksin keinujen luokse.

Pysähdytään  tähän hetkeksi.

  • Mieti, nyt miltä sinusta tuossa tilanteessa tuntuisi.
  • Kuvittele myös, miltä luokkatoveristasi tuntuisi, jos itse olisit tullut jätetyksi yksin koulun pihalle.

Otetaanpa nyt sama tilanne uudelleen.

Olet uuden luokkatoveri kanssa keinujen luona, kun paras kaverisi tulee paikalle. Hän muistuttaa sinua sovitusta ja pyytää mukaansa, mutta tällä kertaa sinä emmit. Pidät tuumaustaon, hengität muutaman kerran syvään ja sanot, että haluaisit jäädä keinumaan, mutta pyydät myös häntä mukaan. Kerrot myös parhaalle kaverillesi, mistä olitte keskustelleet ja myös hän innostuu aiheesta. Jatkatte nyt keskustelua kolmisin.

Pysähdytään nyt tähän tilanteeseen. Miltä nyt tuntuu? Kumpi tilanne tuntui paremmalta.

Koonti: Niinpä, useimmiten käy niin, että kun haluamme jonkun toisen voivan hyvin, niin myös me itse voimme hyvin.  Ja sitten taas, jos me kohtelemme toista epäystävällisesti, niin me itsekin tulemme siitä onnettomiksi.

Tässä toisessa tilanteessa, oli tuumaustauko, joka mahdollisti myötätunnon ottamisen päätöksentekoon ja tässä tapauksessa ratkaisu oli kaikille parhain. Tämä on yksi syy siihen, miksi me harjoittelemme täällä koulussa näitä tietoisuustaitoja, jotta me pystyisimme tekemään paremmin tietoisia valintoja, jotka ohjaavat meidän käytöstämme.

Voidaan myös vielä kerrata, mitä myötätunto tarkoittaa

Viikon tehtäväksi voi antaa myötätunnon osoittamisen toisia kohtiaan ja myös sen huomaamisen tilanteissa, joissa saa sitä itse osakseen.

Lähteet: Luentomuistiinpanot, Rechtschaffen: Keskittymiskykyä luokkaan sekä omiin tarpeisiin muokattu Mindfulness Curriculum Kindergarten-5th Grades:Class Nine.

Tietoinen maalaaminen

Oppitunti on suunniteltu 5.–6.-luokkalaisille. Tunnin rakenne on kolmiosainen: alkukeskustelu ja ohjeet, työskentely ja yhteinen jakaminen sekä palaute.

Oppitunnin aluksi asetutaan piiriin istumaan ja kerrotaan tunnin aiheesta, tietoisesta maalaamisesta. Ajatuksena on, että jokainen työskentelee omassa rauhassaan n. 15 min ajan. Työskentelyn aikana ei puhuta ja vältetään katsekontaktia muihin.

Ohje työskentelyvaiheeseen:

  • valitse itsellesi sopiva työskentelypaikka
  • ennen kuin aloitat työskentelyn hengitä vielä muutaman kerran tietoisesti
  • katsele värejä ja valitse se, joka kutsuu sinua
  • anna kätesi vapaasti kuljettaa maalia paperille
  • huomioi, miltä väri / sivellin tuntuu kädessäsi, millaisia muotoja kätesi haluaa piirtää
  • pidä huomiosi työskentelyssäsi
  • kun tunnet olevasi valmis, palaa yhteiseen tilaan

Ohjeiden annon jälkeen tehdään yhteinen hengitysharjoitus. Harjoituksen päätyttyä jokainen hakeutuu itselleen sopivaan työskentelytilaan.

Työskentelyn jälkeen palataan yhteiseen tilaan ja jaetaan kokemuksia. Miltä tuntui maalata omassa rauhassa? Miltä tuntui maalata ilman ajatuksia siitä, mitä maalaa? Haluatko toteuttaa tällaista tapaa maalata uudelleen?

Työskentelyn voi toteuttaa esim. siveltimellä maalaten, pulloväreillä käsin maalaten tai pastelliliiduilla työskennellen.

Aamun aloitus -harjoitus

Tarkoituksena on oppia avautumista ja myötätuntoista suhtautumista toiseen ihmiseen. Oppilaiden mielestä ryhmässä saattaa usein olla miellyttäviä ja epämiellyttäviä henkilöitä. Aistitaan, miltä tuntuu kohdata luokkatoveri tietoisesti. Pyritään siihen, että tässä hetkessä tavataan toinen ihminen sellaisena kuin hän on.

Harjoitus:

  1. Osallistujat asettuvat eri puolille luokkahuonetta.
  2. Oppilaat seisovat paikallaan silmät kiinni ja huomioivat oman hengityksen. Opettaja voi ohjeistaa Ilmapallot harjoituksen mukaan:

Uloshengityksellä ilmapallo täyttyy.

Sisäänhengityksellä päästät sen tyhjentymään.

Näin jatketaan viisi kertaa, jonka jälkeen osallistujat voivat avata silmät.

  1. Osallistujat lähtevät kävelemään oman hengityksen tahtiin. Ensin kuljetaan niin, että kiinnitetään huomio vain omaan askellukseen.
  2. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, hidas kävely jatkuu, mutta nyt katsotaan vastaantulevaa silmiin.
  3. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, hidas kävely jatkuu, katsotaan vastaantulevaa silmiin ja hymyillään.
  4. Kun ohjaaja kilauttaa kelloa, kävely jatkuu ja katsotaan vastaantulevaa silmiin, hymyillään ja sanotaan ”hei”.
  5. Tämän jälkeen osallistujat jatkavat kävelyä omistautuen taas oman kehon kuunteluun.

Harjoituksen jälkeen mietitään piirissä seuraavia asioita:

Tietoinen hengitys

  1. Miltä tuntui tietoinen hengittäminen ilmapalloharjoituksessa?
  2. Millaista oli harjoitella suuntaamaan tarkkaavuutta hengittämiseen?

Toisen aito huomioiminen tervehdittäessä

  1. Miltä tietoinen, ystävällinen tervehtiminen tuntui?

Oma keho

  1. Mitä ja missä kohtaa kehoa huomasit tuntemuksia itsessäsi tervehtimisharjoituksessa?

Muita kysymyksiä

  1. Oliko vaikeaa pysyä keskittyneenä?
  2. Mitä hyötyä tällaisesta harjoituksesta on?
  3. Missä paikassa ja milloin aiot kokeilla uudelleen tarkkaavuuden suuntaamista hengittämiseen?
  4. Missä tilanteessa aiot kiinnittää uudelleen huomiota toisen ystävälliseen tervehtimiseen?

Tunne- ja tietoisuustaitoja ekaluokkalaisille, Osa ilmiöopetusta -harjoitus

Ekaluokkalaisten ilmiönä on vesi, jota käsitellään muun muassa ympäristöopin, suomen kielen ja kirjallisuuden, kuvataiteen sekä liikunnan oppiaineissa. Tunne- ja tietoisuustaitoja harjoitetaan lyhyiden harjoitusten avulla eri oppiaineiden tunneilla.

Tietoisen hengityksen harjoitusta tehdään esimerkiksi välituntien jälkeen, jolloin on aika palauttaa huomio luokkatyöskentelyyn. Oppilaat ovat tunnustelleet omassa kehossaan missä hengitys tuntuu tuomalla käden omaan ankkuripisteeseen. Hengittäminen tietoisesti 3–5 kertaa, jonka jälkeen oppilaat ovat läsnä ja valmiina uuteen oppituntiin.

Tietoista juomista on harjoitettu havainnoimalla vettä. Oppilaat haistoivat ja tietoisesti maistelivat vettä: miltä vesi tuntuu suussa, miten vesi liikkuu suussa ja miten vesi kulkee suusta nielua pitkin alas.

Oppilaat osallistuivat ilmiö-opetuksen aikaan uimaopetukseen uimahallissa, jossa harjoittelivat uimataidon alkeita. Teimme koulussa mielikuvaharjoitteluna uimaliikkeitä tietoisesti harjoitellen.

Uimapatja-rentoutusharjoitus, jota harjoitettu liikuntatuntien päätteeksi, kun oppilaat pääsevät patjojen päälle makaamaan. Harjoituksessa kuvitellaan, että maataan uimapatjan päällä vedessä. Harjoituksessa voi käyttää taustalla ääninauhaa, jossa vesi virtaa rauhallisesti eteenpäin. (Hanne Laasala & Sanna Wickström: Rauhoittumiskortit lapsille ja nuorille.)

Draaman keinoilla harjoiteltu omien tunteiden säätelyä ja energian hallintaa liikkumalla vuoroin kuin voimakas hyökyaalto, virtaisa koski, tasaisesti soliseva puro, kevyesti liplattava järvi tai täysin tyyni lampi. Tässä opettajalla tukena kuvat eri tavalla liikkuvista vesistä. Veden liikettä havainnoitu myös luonnossa sekä liikkuvista kuvista. Uimaopetuksen leikeissä oppilaat ovat saaneet konkreettisen kokemuksen veden virtausvoimasta.

Mindfulness Curriculum Kindergarten – 5th Grades -materiaalia kakkosluokkalaisten tunne- ja tietoisuustaitojen harjoitteluun

Harjoitukselle on varattu oma tila, toteutus esim. istuen aamupiirissä lattialla. Kun oppilaat itse valitsivat paikkansa, piirissä oli levottomampaa. Opettajan järjestellessä oppilaat uudelleen keskittyminen parani huomattavasti. Harjoitus on tehty oppitunnin alussa ja sitten on siirrytty työskentelemään oppiainetehtävien pariin.

Tuokion kesto on ollut pisimmillään 15 minuuttia. Ensimmäisestä kerrasta lähtien oppilaita on sitoutettu tuokion ohjaamiseen. Järjestäjä toimii Chimen soittajana harjoitusten aikana. Hänen vastuullaan on myös nostaa viikon aikana tehtävä harjoitus ja lukea se ääneen muille. Tehtäväkortit jäävät luokan seinälle

Tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksista koostetaan jokaisen tuokion jälkeen seinämuistuttajat. Kuvat ovat löytyneet kuvahaun avulla internetistä. Myös oppilaiden nostamat tehtäväkortit jäävät luokan seinälle muistuttajakorttien viereen.

Tehtävistä voi jäydä suullisesti tai koostaa henkilökohtainen pienimuotoinen tehtäväkirja, jossa olisi soveltuvia kuvituksia.

Työkirjan sisällöt:

Tietoinen asento ja kuuntelu

Kirjoita vihkoon, mitä teimme ja mille se sinusta tuntui. Tehtävää ei arvostella, mutta opettaja katsoo, että olet tehnyt tehtävän.

Tietoinen hengitys

  1. Kun hengität, missä se tuntuu kehossasi?
  2. Millaista oli harjoitella suuntaamaan tarkkaavuutta hengittämiseen?
  3. Missä paikassa ja milloin aiot kokeilla uudelleen tarkkaavuuden suuntaamista hengittämiseen?

Ystävällisten ajatusten lähettäminen

  1. Kenelle voisit lähettää ystävällisiä ajatuksia?
  2. Mille ystävällisten ajatusten lähettäminen sinusta tuntui?
  3. Aiotko yrittää tehdä saman harjoituksen myöhemmin?

Kehotietoisuus

  1. Millaisia tuntemuksia huomasit kehossasi?
  2. Missä kohtaa kehoasi tunsit eniten aistimuksia / tuntemuksia?
  3. Mitä hyötyä ajattelisit saavasi itsellesi, kun opit tunnistamaan oman kehosi tuntemuksia?

Tietoinen hengittäminen

  1. Oliko vaikeaa pysyä keskittyneenä hengittämiseen näin pitkä aika?
  2. Mille sinusta tuntui, kun harjoittelit hengittämiseen keskittymistä ja käytit ankkurisanoja?
  3. Missä tilanteessa aiot kiinnittää uudelleen huomiota hengittämiseen?
  4. Mitä hyötyä tietoisesta hengittämisestä voi sinulle olla?

Aistiharjoitus ulkona

Menimme koulun vieressä olevaan pieneen metsikköön ja pyysin oppilaita muodostamaan piirin. Kerroin, että kohta pyytäisin heitä kääntymään selkä piirin keskustaan päin ja sulkemaan silmät. Kerroin, että annan ohjeita siitä, mihin aistiin milläkin hetkellä keskitytään: kuuloon, hajuun, makuun, tuntoon ja näköön. Lopuksi soittaisin kelloa ja kun ääntä ei enää kuulu, heidän tulisi kääntyä takaisin piirin keskustaan päin.

“Käänny selkä piirin keskustaan päin ja sulje silmäsi tai suuntaa ne maahan. Avaa korvasi. Kuuntele kaikkia ääniä, joita kuulet: hiljaisia, kovempia, läheltä ja kaukaa kuuluvia. Ne voivat olla ihmisten, autojen, lentokoneiden tai eläinten aiheuttamia ääniä. Kuuntele oikein tarkasti.” (noin 1 min)

“Keskity sitten hajuaistiin. Hengitä syvään sisään ja ulos nenän kautta. Huomaatko jotain hajua tai tuoksua? Vai onko ilma niin raikas, että et haista mitään?” (n. puoli min)

“Keskity seuraavaksi makuaistiin. Voit maiskutella hieman suutasi ja pyöritellä kieltä suussasi. Miltä suussasi maistuu?” (n. puoli min)

“Keskity sitten tuntemaan oma kehosi. Tunnustele, miltä jalat tuntuvat maata vasten. Onko paino molemmilla jaloilla? Millainen on asentosi? Tunnetko jännitystä tai painon tunnetta jossain kohdassa kehoasi? Entä rentoutta tai keveyttä? Miltä sormet tuntuvat? Miltä olkapäät tuntuvat? Tunnetko kylmyyttä tai lämpöä jossakin kohtaa kehoa?” (noin 1 min)

“Avaa sitten silmäsi. Katsele edessäsi näkyvää luontoa. Kohdista katseesi johonkin puuhun, lehteen, kiveen tai muuhun yksittäiseen asiaan. Katsele sitä oikein tarkasti. Kiinnitä huomiota sen jokaiseen yksityiskohtaan. Miltä sen pinta näyttää? Mitä eri värejä ja värisävyjä näet siinä?” (noin 1 min)

“Kohta kuulet kellon soiton. Kuuntele se loppuun asti ja kun et enää kuule ääntä, käänny piirin keskustaan päin.”

Harjoituksen jälkeen keskustelimme siitä, mihin aistiin oli oppilaiden mielestä helpoin keskittyä. Monen mielestä kuuloon ja/tai näköön. Oppilaat kertoivat, mitä olivat kuulleet ja mitä olivat katselleet ja siinä nähneet.

Tietoisuusharjoituksia ja PVC

Positiivisen CV:n tunnit 6lk oppilaille kesto ajallisesti 1kk (= 3 x 1h/vko + 1 seurantaviikko) samalla harjoitellaan pysähtymistä ja hiljentymistä päivän aikana.

Tunnin teemat 1–3. Tunnit 1–2 perättäisinä viikkoina. Tämän jälkeen väliviikko, jolloin ”huomioidaan hyvää tekoa luokassa”. 3. tunti seuraavalla viikolla.

  • Tunnin aloitus ja lopetus ovat aina samat, harjoitellaan toiston kautta pysähtymistä:
    • Mindfulness-harjoitus 5min/Hanne Laasala (joko itse lukien tai kuunnellen) https://www.youtube.com/watch?v=dpBCjphnluQ
    • Tunti päättyy rentoutuskorttiin. Oppilas saa valita ja halutessaan toimia ohjaajana toisille.

Tunnin teemat:

  1. MINÄ ITSE

Teema: Omat vahvuudet/Omat kehittämisen kohteet

Keskikohta/omat vahvuudet ja mahd. kehittämisen kohteet

  • Negatiivinen <-> Positiivinen – sanat (valitse itsellesi 5 sopivaa). Keskustelua, mikä onkin ”sanan toinen puoli/näkökulma”
  1. KAVERIN VAHVUUDET

Teema: Omat vahvuudet eri sosiaalisissa konteksteissa

  • Positiivisuuskukka (oppilaat kirjoittavat jonkin positiivisen asian kyseisestä henkilöstä)

tai Täydennetään lauseet

  • PVC:n peruspohja loppuun: Omat Vahvuudet eri sosiaalisissa konteksteissa: Koti, koulu ja harrastukset
  • Ilmianna hyvä teko -> Laatikko luokkaan (eniten kiitosta antanut ja saanut palkitaan) ja pyri antamaan myös positiivista palautetta kaverille.

[Tässä harjoitteluviikko välissä]

  1. YHTEISÖN TASOLLA

Teema: Huomaa hyvä toisessa, mikä toisen käytöksessä minua ärsyttää?

  • Eriksonin väriteema alustuksena
  • luonteiden vaikutus yhteistyöhön
  • Paljastetaan hyvä teko ja palkitaan 🙂
  • Rentoutus (Tietoinen syöminen) tai 12 min rentoutus

[Tarvittaessa STOP-harjoitus (STOP-harjoitus)]

Mindfulnes-harjoituksia Icehearts-joukkueelle

Icehearts-joukkueen toisella ja kolmannella luokalla opiskelevia poikia. Icehearts on varhaisen puuttumisen toimintamalli lapsen hyväksi sekä sosiaalityön, koulun ja vapaa-ajan tueksi. Iceheartsin toimintamallin työvälineenä on joukkueurheilu. Kyseisen joukkueen ensimmäiset jalkapallopelit olivat takana ja esim. tappioista yli pääseminen on ollut joukkueessa haasteena. Omien tunteiden sanoittaminen oli haastavaa ja suurimman osan oppilaista äidinkieli ei ollut suomi. Ryhmän kanssa pidettiin syksyn 2019 aikana kuusi mindfulnesstaitojen harjoittelutuokiota, jotka pohjautuivat Mindfulness Curriculum Kindergarten – 5th Grades -materiaaliin. Tekstin käänsin selkokieliseksi suomeksi oman ohjaamiseni tueksi. Tuokiot toteutettiin Icehearts-toiminnan aikana iltapäivisin 1–2 kertaa viikossa.

TUOKIOT:

  • Motivointi ja mindfullnestaitojen esittely: selkokielinen mindfullnesstaitojen ja niiden hyötyjen esittely esim. urheilun näkökulmasta, harjoitellaan myös istuma-asento, jossa jatkossa tehdään harjoituksia
  • Tietoinen kuuntelu: tietoisen kuuntelun harjoitus em. materiaalia mukaillen
  • Tietoinen hengittäminen: hengityksen käyttäminen ankkurina em. materiaalia mukaillen, tukena kuvia ankkurista ja veneestä ankkurin kiinni pitämänä käsitteiden selventämiseksi
  • Tietoisuus ajatuksista, hyvien ajatusten lähettäminen: hyvien ajatusten lähettämisen harjoitus em. materiaalia mukaillen ja alkuun yhteinen keskustelu mitä tarkoittaa henkilö, läheinen henkilö jne.
  • Tietoisuus tunteista: tunteiden havaitsemisen harjoitus em. materiaalia mukaillen, alkuun yhteisiä Tuliko tunne- tehtäviä Valterin materiaaleja hyödyntäen
  • Mitä olemme oppineet: kehoskannausharjoituksen jälkeen yhteistä juttelua mitä huomioita on tehnyt kuluneiden viikkojen aikana itsessään ja onko oppinut uusia hyödynnettäviä taitoja

Pöllön koiratarha lasten joogatunneille -harjoitus

60-minuuttisen tietoisuustaitoharjoituksia hyödyntävän joogatunnin rakenne on seuraavanlainen: 1) Alkurinki: Joogapehmo kiertää antamassa puheenvuoron kullekin lapselle kerrallaan: Pidätkö koirista tai tunnetko ketään koiraa? 2) Triangeli-hengitysharjoitus 1min. Jos uskallat, sulje silmäsi. Keskity hengitykseen, tunnetko sen esimerkiksi vatsassasi? Kun kuulet triangelin äänen, voit avata silmäsi. Miltä harjoitus tuntui? 3) 2 x Lasten aurinkotervehdys 4) Asanat: Erilaisia tasapainoa, liikkuvuutta ja keskivartalon lihasvoimaa vahvistavia jooga-asentoja paikallaan ja liikkeessä tunnin tarinan johdattamana (Koirat menevät hetkeksi hoitoon koiratarhaan, jossa viisas pöllö auttaa heitä rauhoittumaan.) 5) Pöllön kehomeditaatio (kirjasta Tipsun temppukirja, Mindfulnessia ja myötätuntoa kasvatustyöhön. Suvi Markkanen 2018, sivut 110-113) 6) Loppurinki: Mikä tunnissa oli sinusta mukavinta?

Tämän esimerkkijoogatunnin teemana oli Pöllön koiratarha. Teeman ”viisas pöllö ja räksyttävä koira” kautta lasten kanssa voi käsitellä aivojen toimintaa, itsesäätelyä ja tunnetaitoja.  Teemaa voi jatkaa esimerkiksi pitämällä ensin joogatunnin ja toisella kerralla kuvataiteen keinoin paneutua ”viisaan pöllön ja räksyttävän koiran” rooliin jokaisen ihmisen toiminnan kannalta ikätason huomioiden.

Pelipohja tietoisuus- ja tunnetaitojen harjoittelemiseen

Psykologin ja kuraattorin yksilötyökäyttöön suunniteltu pelipohja, jossa harjoitellaan sekä tietoisuustaitoja että opetellaan tunteita. Pelialustalla on reitti, jota kuljetaan noppaa heittämällä. Jotkut ruudut ovat väriltään punaisia, vihreitä, sinisiä tai keltaisia, ja niihin osuessaan pelaaja ottaa värinmukaisesta pinosta rauhoittumiskortin (Laasala&Wikström) ja tekee / tehdään yhdessä kortissa oleva harjoitus. Jos kortteja ei ole saatavilla, voi näissä ruuduissa tehdä jonkin tietoisuusharjoituksen (hengityskukkanen, kynttilähengitys, tietoinen syöminen/kävely/kuuntelu, kellon kuuntelu, sormihengitys, stop-harjoitus, hengitystähti). Toisissa ruuduissa lukee jokin tunne. Tunneruutuja ovat kiukku, ilo, suru, onni, häpeä, ikävä ja syyllisyys. Näitä voi olla enemmänkin, mutta tässä ajatuksena on pelata peliä pienimpien koululaisten kanssa, siksi mukana vain selkeimpiä perustunteita.

Tunneruutuun osuttaessa lapsen kanssa pohditaan esim.

  • millaisessa tilanteessa on (viimeksi) kokenut kyseistä tunnetta,
  • millaisissa tilanteissa sitä yleensä tuntee,
  • missä tunne tuntuu,
  • mitä hyötyä siitä on,
  • miten yleensä toimii, kun kokee ko. tunnetta
  • mikä auttaa helpottamaan oloa kyseisen tunteen aikana,
  • mikä olisi suotuisa tapa toimia tuon tunteen vallassa jne.

Peliä voi pelata lyhyesti, kulkemalla kerran reitti läpi, tai jos aikaa on enemmän niin kiertää rataa niin kauan, että kaikki tunteet on käyty läpi ja kaikenvärisiä harjoituksia on kokeiltu. Lapsi voi tällöin kerätä itselleen ”työkalupakkia”, josta voi myöhemmin koostaa lapselle mukaan annettavan paperin vaikka kirjeen muodossa, esim. ”Sinä kerrot tulevasi kiukkuiseksi/surulliseksi kun… Osaat jo hienosti toimia silloin näin… Haluaisitko seuraavalla kerralla kokeilla yhdessä harjoittelemaamme…”

Verkosta virtaa varhennukseen

Yliopistonlehtori Kirsi Wallinheimon kokemuksia varhennetun kielenopetuksen verkkototeutuksesta

HY+ toteutti Opetushallituksen rahoittamaa hanketta ”Tietoa ja taitoa varhennettuun kielenopetukseen”, jonka kuuden opintopisteen laajuinen verkkototeutus saatiin päätökseen 8. marraskuuta 2019.

Koulutus oli suunnattu opettajille ja varhaiskasvatuksen henkilöstölle, jotka aloittavat varhennetun kieltenopetuksen 2020 tai toteuttavat sitä jo. Tavoitteena oli tarjota varhennetun kielenopetuksen kanssa työskenteleville opetustoimen henkilöille uutta tutkimukseen perustuvaa tietoa sekä mahdollisuuksia verkostoitua alan muiden toimijoiden kanssa.

Tässä blogipostauksessa tarkastellaan verkkototeutuksesta saatuja kokemuksia.

Kurssi sisälsi videoluentoja ja webinaareja, joiden yhteyteen liitettiin omien toimintamallien ja kokemusten jakaminen verkkokeskusteluissa. Pienten osatehtävien suorittaminen edisti kurssilla opiskelua ja rytmittyi työn ohessa suoritettavaksi.

Ennakkotehtävään vastattiin jaetussa dokumentissa. Webinaarien jälkeen osallistujat jakoivat kokemuksiaan erilaisista tehtävistä ja aktiviteeteistä, joita luennoitsijat esittelivät. Eräs osallistuja totesi kurssipalautteessaan Flingassa: ”opintojen suorittaminen oli pelkästään antoisaa ja jopa mukavaa 🙂 Kiitos kaikille!”

Osallistujat olivat aktiivisia verkko-opiskelijoita, mikä lisäsi yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Eri puolilla Suomea on vaihtelevia opetusmenetelmiä ja hyviä käytänteitä, joihin pääsi tutustumaan verkkokeskusteluissa. Osallistujat jakoivat asiantuntijuuttaan toisiaan tukien ja avoimesti sisältöjä jakaen. Koulutuksen suurin anti olikin osallistujien mukaan lukuisat käytännön ideat, joita he saivat luennoitsijoilta sekä toisilta kurssilaisilta.

Epävarmuus varhennetussa kieltenopetuksessa käytettävistä työtavoista oli osallistujien mukaan eräs syy hakeutua koulutukseen. Etenkin Storyline ‑menetelmä koettiin sellaiseksi, joka voitaisiin ottaa käyttöön monen opetuksessa saman tien. Koulutus toi osallistujille halun oppia vielä lisää ja syventyä pienten lasten kieltenopetukseen.

Osallistujien mukaan kurssin etu oli se, että luentoja pystyi kuuntelemaan silloin, kun se itselle parhaiten sopi. Tehtävät koettiin mielekkäiksi ja niiden tekemiseen oli annettu riittävästi aikaa. Monet kokivat saaneensa ”vahvistusta omaan osaamiseen”.

Verkkototeutus ei aina ole mutkatonta. Ohjeistuksiin olisi haluttu hieman tarkennuksia ja videoluentojen kuunteluun olisi kaivattu vaihtelevuutta esimerkiksi mahdollisuudella lukea videoluentoon liittyviä artikkeleita.

Osallistujilla ei ollut juurikaan tekniikan kanssa vaikeuksia. Sen sijaan oma opiskelutekniikka oli joidenkin osallistujien mukaan verkkototeutuksen alkumetreillä hukassa. Kaikki pääsivät kuitenkin hyvin mukaan ja 35 ilmoittautuneesta 25 osallistujaa suoritti koko kurssin.

Ohjaajana voin sanoa olevani jälleen yhtä kokemusta rikkaampi verkkokurssien ohjaamisessa!

KT Kirsi Wallinheimo, HY

Hankkeessa toteutettuja kehittämistehtäviä:

Verkkototeutuksen kehittämistehtävien koonti

Altistaminen

Englannin opiskelu Kappelimäen koulussa vuosiluokilla 1

Ideoita englannin kielen varhentamiseen

Ideoita ja vinkkejä espanjan varhennukseen

Kielitutorin materiaalipankin esittely

Kodin ja koulun yhteistyö

Storyline Avaruusolio

Varhennettu englanti: ylöpäin eriyttäminen

Varhennettu kielenopetus Paraisilla

Varhennettua kielenopetusta huoltajille

Varhennetun englannin puolivuosikello

Varhennustyö

Vuosikellon käsikirja

Ylöspäin eriyttäminen englannin opetuksessa

Keinoja kielitietoiseen ja monikieliseen varhaiskasvatukseen

HY+:n toteuttaman ja Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittaman Kielellisten valmiuksien tukeminen varhaiskasvatuksessa ‑hankkeen tarkoituksena on antaa uusia keinoja kielellisten taitojen tukemiseen päiväkodeissa. Hanke päätettiin toteuttaa, koska varhaiskasvatuskentällä on ilmennyt tarpeita kehittää muun muassa monikielisyyttä ja digitaitoja.

Moni osallistuja koki hankkeessa järjestetyn koulutuksen tarpeelliseksi, koska monikielisten lasten määrä varhaiskasvatusryhmissä on kasvanut huomattavasti. ”Alueellani monikielisyys on kasvanut nopeasti, mutta tietous ei”, toteaa eräs hankkeen koulutukseen osallistunut.

Toisaalta myös pääsääntöisesti yksikielisissä päiväkodeissa työskentelevät osallistujat pitivät koulutusta tarpeellisena.

”Päiväkotimme on aika yksikielinen, ja kaipasin tietoa, miten voin lisätä monikulttuurisuuden ja -kielisyyden näkymistä päiväkodissamme. Tärkeää on herätellä työyhteisöä havainnoimaan ja tiedostamaan monikulttuurisuuden ja -kielisyyden merkitystä varhaiskasvatuksessa”, kommentoi eräs osallistuja.

Monikielisyys ja kielitietoisuus ovat siis teemoja, joita varhaiskasvatuksen parissa työskentelevät pitävät merkittävinä ja ajankohtaisina.

Hankkeen koulutukseen osallistuneet kokivat erityisen hyödyllisinä uuden tutkimistiedon sekä käytännön mallit, keinot ja ideat kielitietoisen arjen toteuttamiseen. Lisäksi verkostoitumismahdollisuutta, yhdessä pohtimista ja vertaistukea pidettiin tärkeänä.

Eräs osallistuja kiteyttää koulutuksen antia seuraavasti: ”Sain vahvistusta jo kielitietoiseen toimintaamme päiväkodissa. Koulutus lisäsi tietoisuutta ja tutkimukseen pohjautuvaa tietoa monipuolisesti erilaisista näkökulmista. Koulutus antoi paljon uusia ideoita arkeen sekä uutta ajateltavaa.”

Lue aiheesta lisää HY+:n blogista.

Hankkeessa toteutettuja kehittämistehtäviä:

Kielitietoisuus Inkoossa ja Vantaalla

Kahden maailman kohtaaminen henkilökunnan ja vanhempien näkökulmasta 

Kielitietoinen leikin tukeminen varhaiskasvatuksessa

Monikielisyyden ja eri kulttuurien näkyväksi tekeminen varhaiskasvatuksessa

Eri kielten ja kulttuurien näkyväksi tekeminen varhaiskasvatuksessa

Kielitietoista pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa – vinkkejä varhaiskasvattajille

 

Opettajana virtuaalisessa luokkahuoneessa

Virtuaaliset luokkahuoneet ja etäopetus lisääntyvät vauhdilla. Usein opetuskokonaisuuksia rakennetaan myös monimuoto-opetuksena yhdistellen erilaisia opetus- ja oppimistapoja: lähiopetuksen lisäksi osa materiaalista opiskellaan etä- tai virtuaaliopetuksena.

Virtuaalisen opetuksen toteuttaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän ennakkosuunnittelua ja valmistelua opettajan puolelta. Opettajana virtuaalisessa luokkahuoneessa -koulutushankkeessa tutustuttiin erilaisiin välineisiin ja pedagogisiin ajatuksiin ja menetelmiin, joiden avulla virtuaalisesta oppimis- ja opetuskokemuksesta saadaan mahdollisimman paljon irti. Alla esimerkki koulutushankkeen aikana suunnitellusta opetuskokonaisuudesta.

 

Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia (rajatun opetuskokonaisuuden suunnittelu)

Tekijä(t): Marjo Ahopelto ja Ulla Lauhava

Oppilaitos: Ounasvaaran lukio, Rovaniemi

Kohderyhmä: lukion 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijat, äi6-kurssi

Lukion äi6-kurssin Nykykulttuuri ja kertomukset kokonaistavoitteena on perehtyä keskeisiin nykykulttuurin ilmiöihin ja teemoihin. Ajankohtaisia tekstejä on tarkoitus opetella tarkastelemaan kertomuksellisuuden ja intertekstuaalisuuden näkökulmista. Lisäksi kurssin tavoitteena on syventää ymmärrystä dialogisesta vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutusetiikasta. Kurssilla pohditaan ihmisen tapaa rakentaa yksilöllisiä ja maailmallisia tarinalinjoja, mikä puolestaan auttaa mielekkään maailmankuvan rakentamisessa herkästi sirpaleiselta ja kaoottiselta vaikuttavan moninaisuuden karnevaalin ja siihen kytkeytyvän tekstiavaruuden keskellä.

Kurssiin sisältyvä Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia -aihekokonaisuus on vahvasti ajassa elävä, ajankohtaisista kulttuurisista ilmiöistä ammentava ja niiden kautta nykyaikaa kertomus- ja kulttuuriperinteeseen sitova. Tämän lähtökohdan vuoksi on mielekästä ja tarkoituksenmukaista, että nettisisällöt sekä opiskelijoiden itse valitsemat ilmiöt ja tekstit ovat keskeinen osa opetusta ja että nuoret ovat itse myös sisällöntuottajina kokonaisuuden käsittelyssä. Vastavuoroisuus ja dialogisuus opettajan ja opiskelijoiden välillä tarjoaa tällaisten kokonaisuuksien kohdalla oivalluksen kokemuksia molemmille osapuolille. Kokonaisuuden käsittelyssä on luontevaa, että opetuksessakin hyödynnetään virtuaalisia ympäristöjä – näin sisällöt ja metodit kohtaavat parhaiten.

LOPS2021 tulee ohjaamaan opetusta nykyistä monimuotoisempaan suuntaan, ja Rovaniemen lukioissa on tarkoitus pilotoida uudenlaisia opetuksenjärjestämismalleja tulevina vuosina. Ko. äidinkielen aihekokonaisuuden opettaminen monimuotomallin mukaisesti sopii siis hyvin koko lukio-opetusta koskevan uudistuksen henkeen. Toisen asteen kehittäminen on tärkeää, jotta opetus kohtaa korkeakoulu- ja työelämävaatimukset tulevaisuudessakin. Opiskelijoiden on tärkeää saada haltuun virtuaalisen työskentelyn taidot, ja siihen liittyvät sitoutumisen haasteet on ratkaistava. Pidän tärkeänä sitä, että virtuaalinen opetus rakennetaan korostetun vuorovaikutteiseksi, jottei synny näennäisen läsnäolon ilmiötä ja käsitystä siitä, että etätunnit voi laiskotella läpi. Tähän liittyvää metakeskustelua on hyvä käydä avoimesti myös opiskelijoiden kanssa, mikä auttanee heitä hahmottamaan myös vuorovaikutuksen eettisten kysymysten tärkeyttä. Kaikenlainen pilotointi ja kokeileminen antavat malleja muidenkin kokonaisuuksien opettamiseen ja opiskelemiseen niin äidinkielessä kuin muissakin oppiaineissa ja tarjoavat eväitä kehittämiseen ja mallien parantamiseen.

Opetusta ei ole lukioasteella mielekästä rakentaa pelkän etätyöskentelyn varaan silloin, kun opiskelijoita on mahdollisuus tavata kasvotustenkin. Lähitapaamisia on hyvä olla erityisesti kurssin alkuosassa, jotta opiskelijat ryhmäytyvät ja tapaavat sekä toisensa että opettajan, mikä sitouttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi varsinkin siirtymävaihe monimuotoisempaan opiskeluun vaatii juuri metatason keskusteluja ja kasvokkain käytyä keskustelua itsereflektiotaidoista. Sinänsä mikään sisältö ei esimerkiksi ko. äidinkielen kurssilla vaadi lähityöskentelyä.

Kurssi on tarkoitus rakentaa ensimmäisellä monimuoto-opiskelun kokeilukerralla siten, että kurssin kolme muuta aihekokokonaisuutta (Kertomusten maailma, Median kertomuksia sekä Eettinen dialogi ja vuorovaikutus) opiskellaan lähitapaamisissa, minkä jälkeen Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia -kokonaisuus opiskellaan virtuaalisessa ympäristössä. Kurssi päätetään koeviikon dialogisessa virtuaalitapaamisessa. Jatkossa lähitapaamisia on monimuotomallissa tarkoitus järjestää informaaleissa oppimisympäristöissä, siis muualla kuin koulussa. Pyrkimyksenä on luoda perinteisen luokkaopiskelun rinnalle malli, joka perustuu aitoon monimuotoisuuteen.

Aihekokonaisuuden käsittely kytketään muihin kurssin kokonaisuuksiin myös käytännön tasolla: opiskelijat valitsevat pienryhmittäin jo kurssin alussa jonkin nykykulttuurin ilmiön tai teeman, jota he tutkivat läpi kurssin erilaisten tekstien, tehtävien ja keskustelujen kautta. He lukevat myös teoksen, joka kytkeytyy valittuun teemaan. Ilmiöitä ja teemoja tarkastellaan kurssin kontekstissa eli ennen kaikkea kertomuksellisuuden näkökulmasta. Tarkastelun ytimenä on kertomuksellinen konflikti, jonka varaan rakentuu suuri osa todellisuuskäsitystämme. Kun päästään viimeiseen kokonaisuuteen, opiskelijat ovat jo saaneet käsityksen siitä, miten ilmiöitä ja teemoja fiktiossa ja mediateksteissä käsitellään.

4–6 oppitunnin (à 75 min.) virtuaali- tai monimuoto-opintojakson aikana opiskelijat tuottavat havainnollistaviin esimerkkeihin perustuvan digiesityksen, joka voi olla esimerkiksi vuorovaikutteinen esitelmä, etukäteen kuvattu vlogikeskustelu tai haastavimmillaan tarinamuotoon rakennettu, jopa näytelmällinen esitys, jonka opiskelijat voivat toteutustavasta riippuen tarvittaessa kuvata etukäteen. Valitsipa ryhmä minkä tahansa muodon, muita kurssilaisia pitäisi pystyä aktivoimaan esimerkiksi kysymyksin, äänestyksin tai jopa lyhyiden tehtävien avulla. Opiskelijat ovat siis kurssilla nykyaikaan sopivasti eräänlaisessa kaksoisroolissa, kun he sekä etsivät ja analysoivat tekstejä että tuottavat niiden pohjalta omaa sisältöä.

Virtuaalijaksolla hyödynnetään sekä Googlen ympäristöä ja työkaluja (pienryhmätyöskentely) että Adobe Connectia (opettajan tapaamiset, esitykset ja yhteinen keskustelu). Opiskelijat tapaavat jakson aikana ensin pienryhmittäin, joko kasvokkain tai verkossa (digipalaverit ja yhteiskäyttötiedostot). Tällöin he kokoavat kurssin aikana vähitellen rakentamaansa kuvaa ilmiön käsittelystä ja siihen liittyvistä tarinalinjoista, etsivät lisää tekstejä (kirjoitetut, puhutut ja audiovisuaaliset tekstit sekä kuvamateriaali) ja alkavat rakentaa esitystään. Tämän jälkeen kaksi pienryhmää tapaa toisensa ja tuutoroi sekä vertaisarvioi toistensa keskeneräisiä tuotoksia ja pohtii myös, mitä ryhmät voisivat oppia toistensa ilmiöanalyyseista ja työskentelytavoista.

Opettajan rooli jakson aikana on tavata vuorotellen jokaista pienryhmää virtuaalisesti mentorin ominaisuudessa. Tavoitteena on, että opettaja ehtii tavata jokaisen ryhmän sekä hahmottelun ja työstämisen vaiheessa (pidempi tapaaminen) että viimeistelyn vaiheessa (lyhyempi tapaaminen). Myös koeviikon tapaamiskerta vietetään virtuaaliympäristössä, toki tauotettuna, ja aika käytetään digiesityksiin ja niihin liittyvään keskusteluun sekä koko kurssin kokoavaan keskusteluun. Ryhmien valitsemien esimerkki-ilmiöiden ja -teemojen kautta pohditaan yhdessä sitä, miten hahmotamme ja jäsennämme maailmaa ja kerromme siitä. Arviointi rakentuu sekä itse- ja vertaisarvioinnista että opettajan antamasta palautteesta, dialogisesti ja avoimesti. Arvioinnin kriteerit annetaan luonnollisesti jo kurssin alussa, jotta arviointi on mahdollisimman läpinäkyvää ja objektiivista.

Koko kurssin aikana on tarkoitus tietoisesti ja opiskelijoiden kanssa aiheesta keskustellen pohtia ja rakentaa sekä oppijuuden että opettajuuden uudenlaisia rooleja. Pyrkimys on päästä mahdollisimman vastavuoroiseen, dialogiseen keskusteluun, jonka lopputuloksena opiskelijat aidosti pääsevät opettamaan opettajaakin lopputöidensä avulla. Opettajan tehtävänä ei ole kurssilla valita tekstejä etukäteen tai määrätä tarkasti niihin liittyviä tehtäviä sekä sitä, mitkä vastaukset ovat oikein ja mitkä väärin. Kurssin sisältö syntyy pitkälti opiskelijoiden itsensä valitsemana, ja usein pienryhmät tekevät kyllä samantyyppistä analyysia mutta eri aihepiirien teksteistä.

Olen käyttänyt tällaista teemamenetelmää vaikuttamiseen liittyvällä äi4-kurssilla, ja tulokset ovat olleet ns. perinteiseen tapaan verrattuna parempia: opiskelijat ovat palautteen perusteella motivoituneet ja sitoutuneet paremmin ja pitäneet tehtäviä mielekkäämpinä, ja myös tuotokset ovat olleet pitkälti korkeatasoisia. Tällä menetelmällä voidaan saavuttaa kokemus oman oppijuuden omistamisesta, mikä on välttämätön taito nykymaailmassa ja varsinkin tulevaisuudessa. Nuorten on opittava aktiiviseksi tiedon suhteen; sitä ei enää ole mielekästä tarjoilla oppilaille valmiina.

Tällainen toimintakulttuuri vaatii myös sitä, että opettaja pyrkii pois perinteisestä opettajuudesta kohti mentorin ja rinnallaoppijan roolia. Jotta kurssi ei ole liian haastava, opettajan on kuitenkin tärkeä auttaa, tukea ja ohjata ja ennen kaikkea olla läsnä. Opiskelijoille pitää myös antaa vaiheittainen ja aikataulutettu ohjeistus erityisesti virtuaalijakson ajalle, ja opettajan on saatava luku- ja kommentointioikeus ryhmien tiedostoihin sekä tietoa siitä, missä vaiheessa ryhmien työskentely kulloinkin on. Tarkoituksena on myös mallintaa lopputyötä, mikä pilotointikerran jälkeen on helpompaa, kun opiskelijoille voi näyttää autenttisia muiden tekemiä töitä. Kurssin töistä voisi rakentaa esimerkiksi digitaalisen näyttelyn.

Utbildningen: Kompetensutveckling för ämneslärare i humaniora ämnen – Nyttig information för ämneslärare

Under läsåret 2018–2019 arrangerade HY+ fortbildning på svenska för ämneslärare inom humaniora: Kompetensutveckling för ämneslärare i humaniora ämnen. Utbildningsstyrelsen (UBS) finansierade utbildningen, vilket innebar att den var avgiftsfri för samtliga deltagare från undervisningssektorn. Utvecklingssakkunig Kaija Junttila från HY+ var projektledare.

Fortbildningen arrangerades för ämneslärare i psykologi, historia, samhällslära, religion, livsåskådningskunskap och filosofi i årskurs 7–9 och i gymnasiet. Sammanlagt deltog 42 ämneslärare från olika delar av Svenskfinland i utbildningsdagarna som arrangerades i Helsingfors.

Utbildningen bestod av en inledande, gemensam del (3 sp) för alla deltagare samt av fem ämnesspecifika delar (à 3 sp), av vilka deltagarna valde minst en och högst tre. Som avslutning på utbildningen arrangerades ett gemensamt slutseminarium för alla deltagare. Inom de ämnesspecifika delarna presenterades den aktuella forskningen av forskare främst från Helsingfors universitet, men även från andra universitet som Åbo Akademi, Uppsala universitet och Stockholms universitet.

Under utbildningsdagarna fokuserade vi både på deltagarnas ämneskompetens och på deras bedömningskompetens. För utvecklingen av ämneskompetensen bad vi utbildarna lyfta fram och fokusera på särskilda teman som kunde kopplas direkt till innehållet i såväl grundskolans som gymnasiets läroplan för respektive läroämne. Aktuell forskning presenterades samt idéer, modeller och verktyg som kunde appliceras i planeringen av deltagarnas egen undervisning. Såväl den inledande delen som alla ämnesspecifika delar innehöll en skriftlig tillämpningsuppgift vars syfte var att ytterligare stödja deltagarna i deras tillämpning av utbildningens teoretiska innehåll i sin egen undervisning.

Det andra centrala temat i utbildningen var utvecklingen av ämneslärarnas bedömningskompetens med fokus på att främja jämlikhet och rättvisa i elevbedömningen. För utvecklingen av bedömningskompetensen arbetade deltagarna med att skapa en samsyn på bedömningskriterierna i läroplanen. Samtidigt presenterades och diskuterades tankar kring hur bedömningen kan stödja och styra lärandet hos elever samt hur man kan stödja djuplärande med hjälp av bedömning.

Allmänna tankar & reflektioner från de deltagande ämneslärarna

Utbildningens deltagare utvärderade utbildningen skriftligt via en elektronisk plattform, såväl utbildningen i sin helhet som dess ämnesspecifika delar. Av utvärderingsrapporten för hela utbildningen framkommer det klart att deltagarna sett ett stort behov av fortbildning för ämneslärare inom humaniora. De uppskattade också upplägget att fortbildningen byggts upp till en längre utbildningshelhet. Det som deltagarna särskilt värdesatte var att en stor del av utbildningens innehåll kunde tillämpas direkt i deras eget arbete.

Enligt deltagarna genomfördes utbildningen till hög grad på ett interaktivt och deltagande sätt och den inspirerade till att förnya det egna arbetssättet. Utbildarna fick även beröm för sin professionalitet och sitt engagemang.

En majoritet av deltagarna tyckte att det var väldigt givande att under utbildningens gång få utbyta erfarenheter, tankar och reflektioner med ämneskollegor, men även med andra kollegor. Även om deltagarna lyfte upp tankar och idéer kring nya praktiska modeller och verktyg som en viktig lärdom från utbildningen, så underströk flertalet deltagare att de önskar mera fokus på konkreta arbetsredskap som de kan ta med sig för att utveckla arbetet i klassrummet.

Utvärderingsrapporten innehöll även deltagarnas tankar gällande framtida utbildningsbehov. Här följer några kommentarer:

”Kontakten mellan universitet och lärare kunde fortsätta. Gärna med större fortbildningshelheter för att hållas uppdaterad med forskningsläget.”

”Mest önskar jag konkreta arbetsverktyg i stil med debatten. Vi är ganska ensamma i klass-rummen och det är viktigt att lufta tankar. Kunde man tänkas ha gemensamma diskussioner i mindre grupper, som när vi arbetade med bedömningen, och lufta didaktiska idéer?”

Gemensamma nämnare för en stor del av deltagarnas svar var behovet av ytterligare utbildning i didaktiska metoder, ämnesövergripande helheter samt mer konkreta tips och arbetsverktyg till klassrummen. Deltagarna gav även förslag på specifika ämnen och teman för fortbildning. Socialpsykologi lyfts särskilt starkt fram, men även kognitiv psykologi, ekonomi/företagsamhet, säkerhetspolitik, juridik, religiöst och vetenskapligt språk, etik inom religioner samt populärkultur i religion.

Utbildarnas reflektioner & iakttagelser

I de inlägg som följer nedan delar utbildarna för respektive utbildningsdel med sig av sina reflektioner och iakttagelser från utbildningen, speciellt från de tillämpningsuppgifter som deltagarna slutförde som en del av varje utbildningsdel.

Gemensamma delen – Humaniora ämnen

För den gemensamma delen i humaniora ämnen fick deltagarna bekanta sig med olika humaniora och samhällsvetenskapliga utbildningsprogram vid Helsingfors universitet samt ta del av forskningsresultat gällande elevbedömningens jämlikhet. Professor Åsa Wikforss från filosofiska institutionen vid Stockholms universitet gav expertinlägg kring s.k. faktaresistens i de humaniora läroämnena, samt skolans roll i att förebygga faktaresistens och hur man kan öva det kritiska tänkandet i respektive läroämnen. Docent och universitetslärare i retorik Mika Hietanen från Uppsala universitet fokuserade på kritiskt tänkande och argumentationsförmåga i de humaniora läroämnena under sin del av utbildningen. Hietanen tog bl.a. upp vad som är övertygande kommunikation, hur argumentation evalueras samt hur man kan använda debatt som ett pedagogiskt verktyg i dessa läroämnen.

I inlägget ”Debatt som metod i humaniora realämnen” presenterar Mika Hietanen de centrala ämnena för sin föreläsningsdel samt Hietanen delar med sig av sina reflektioner och iakttagelser från de övningar i debatt och tala inför grupp som han utförde med deltagarna under den gemensamma utbildningsdelen.

Länk till Mika Hietanens inlägg – Debatt som metod i humaniora ämnen

Psykologi: Kognitiv neuropsykologi och den åldrande hjärnan

Innehållet för utbildningsdelen inom psykologi bestod i huvudsak av neuropsykologi. Åldrandets neuropsykologi och minnesprocesser var det ena huvudtemat och kognitiv neuropsykologi hos barn och unga det andra huvudtemat. Under utbildningsdelen presenterades relevant och nyligen publicerad forskning i dessa teman och därtill fick deltagarna reflektera kring hur undervisningen i dessa teman kan behandlas på gymnasienivå. Som utbildare för neuropsykologi delen fungerade PsM, specialiserad neuropsykolog, doktorand Petra Boman från Folkhälsan och Åbo Akademi samt FD, leg psykolog, PM Carina Saarela från Åbo Akademi.

I följande inlägg presenteras Petra Bomans och Carina Saarelas reflektioner såväl allmänt på utbildningsdagarna i neuropsykologi samt på den tillämpningsuppgift som deltagarna slutförde i ett aktuellt tema inom ramen för neuropsykologi.

Länk till Petra Bomans och Carina Saarelas inlägg

Filosofi & livsåskådning: Mångfald och frågan om goda grunder i tänkande och etik

Den här utbildningsdelen var avsedd för såväl lärare i filosofi som i livsåskådningskunskap i årskurs 7–9 och i gymnasiet. Centralt innehåll för utbildningsdelen var mångfald i tänkande och vad som påverkar människors sätt att tänka, samt grunden till vetenskapligt och etiskt tänkande. Som huvudutbildare fungerade docent, universitetslektor i praktisk filosofi Kristian Klockars från statsvetenskapliga fakulteten vid Helsingfors universitet.

I följande inlägg ger Klockars en grupprespons till den tillämpningsuppgift som deltagarna lämnade in som en del av utbildningsdelen. Som uppgift valde deltagarna ett av tre presenterade teman från grundskolans eller gymnasiets läroplan för undervisningen i filosofi och/eller livsåskådnings-kunskap. Utgående från behandlingen av dessa teman under utbildningsdagarna samt egna reflektioner skulle deltagarna redogöra skriftligt för hur lärandemålet kunde förverkligas i praktiken.

Länk till Kristian Klockars inlägg

Religion: Religion i konst och arkitektur samt på sociala medier

I utbildningsdelen för religion behandlades två huvudsakliga teman: religion, konst och arkitektur samt religion och sociala medier. Under utbildningsdagarna presenterades aktuell forskning inom båda teman och därtill fick deltagarna analysera t.ex. hur religiösa ikoner, bilder eller inlägg på sociala media kan anses avbilda ideologier, tankesätt och teologiska uppfattningar på olika sätt. Som huvudutbildare för religionsdelen fungerade docent, universitetslektor Johan Bastubacka från teologiska fakulteten vid Helsingfors universitet. Enligt Bastubacka utgjorde deltagarnas engagemang och aktiva deltagande, i form av frågeställningar, analyser och diskussioner, en ytterst väsentlig och givande del av utbildningen i sin helhet.

I inlägget som följer ger Bastubacka en kort sammanfattning av de gemensamma kontaktpunkterna som han fann mest relevanta i deltagarnas inlämnade tillämpningsuppgifter. Som tillämpnings-uppgift kunde deltagarna antingen göra en bildanalys eller en analys av en religiös kommunikativ text. Förutom själva analysen av bilden eller texten så hade deltagarna även som uppgift att reflektera kring hur sakinnehållet från närstudiedagarna (olika teman och exempel som diskuterats) går att tillämpa i den egna undervisningen samt med vilka andra skolämnen bild- eller textanalysen av religiösa bilder/texter kan integreras för att förverkliga ett ämnesövergripande samarbete.

Länk till Johan Bastubackas inlägg

Historia: Historieämnet, källkritiken och nya perspektiv i en global värld

Historieundervisningen i skolan ska på allt kortare tid och genom få obligatoriska kurser täcka in allt större områden och frågor. Under utbildningsdagarna i historia behandlade vi ämnen som källkritik, historiebruk och historia i spel samt globalhistoria. Vi valde de här ämnena för att de är centrala och viktiga för ämnet historia i skolan och i dagens samhälle. Läroplanen ställer stora krav på historielärarna att stödja elevernas och studenternas förmåga att förstå och tillämpa källkritik och att tänka kritiskt, men hur hänger de här sakerna ihop? Hur når man elever och studerande som inte har tålamod att läsa, skriva och abstrahera, och hur slår man en brygga till den historiska kunskap som i dag förmedlas genom spel? Ungdomarna lever i en värld där globala problem och perspektiv är närvarande också i deras vardag. Historieämnet är en naturlig plats att förankra också globala frågor i skolan, men hur och vad?

Programmets innehåll bestod av både föreläsningar och diskussioner. Programmets utbildare var universitetslektorerna Henrika Tandefelt och Derek Fewster samt professor Henrik Meinander från humanistiska fakulteten vid Helsingfors universitet och universitetslektor Pia Mikander från pedagogiska fakulteten vid Helsingfors universitet.

I inläggen som följer kommenterar Derek Fewster, Pia Mikander och Henrika Tandefelt de individuella reflektioner som deltagarna delat med sig av som en del av sin tillämpningsuppgift. Vid skapandet av sin tillämpningsuppgift kunde deltagarna välja mellan följande temaområden: källkritik och kritiskt tänkande, historia och spel eller global historia. Sedan skulle deltagarna skriva sina reflektioner på ämnets betydelse och hur det integreras och aktualiseras i historieunder-visningen i skolan, särskilt i deltagarnas egen undervisning. Förutom att utbildarna ger en återkoppling på tillämpningsuppgiften, delar de även med sig av relevanta källor till information gällande läs- och undervisningsmaterial för deltagarna och andra ämneslärare inom historia.

Länk till inläggen

Samhällslära: Samhällsskick, EU:s kohesionspolitik och lagkunskap

I utbildningsdelen för samhällslära kunde deltagarna ta del av teman som olika samhällsskick, det finländska förvaltningssystemet i internationell jämförelse, politisk teori och demokrati samt EU:s utvecklingstendenser och gemensamma interna politik. Som utbildare fungerade docent, universitetslektor i rättsvetenskap Martin Björklund från Svenska social- och kommunalhögskolan vid Helsingfors universitet, PM, doktorand Isak Vento från statsvetenskapliga fakulteten vid Helsingfors universitet samt docent, universitetslektor i straff- och processrätt Dan Helenius från juridiska fakulteten vid Helsingfors universitet.

I följande inlägg har samtliga tre utbildare sammanfattat sina mest relevanta reflektioner och kommentarer på den tillämpningsuppgift som deltagarna lämnade in som en del av utbildningsdelen. För tillämpningsuppgiften kunde deltagarna välja mellan tre temaområden: Grundrättigheter och offentlig rätt, EU och dess politik eller Straffrätt och ansvar. Uppgiften gick ut på att granska det befintliga som står i läroplanen och i nuvarande läromedlet gällande det valda temat och göra en lektionsplan (dokument) som deltagaren senare kunde använda sig av i sin egen undervisning.

Länk till Martin Björklunds inlägg: Grundrättigheter och offentlig rätt

Länk till Isak Ventos inlägg: EU och dess politik

Länk till Dan Helenius inlägg: Straffrätt och ansvar