Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia kaikille luokka-asteille (1–12)

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita kaikille luokka-asteille.

Mielen mestari -seinä

Varaa Mielen mestari -aiheelle oma seinä, jota rakennatte yhdessä oppilaiden kanssa sitä mukaa, kun uusia asioita harjoitellaan. Seinä muistuttaa aiheesta, ja ehkä jopa saa lapsen tekemään harjoituksia aktiivisemmin. Seinästä on myös helppo näyttää, mitä aiheita Mielen mestari -tunneilla on tehty ja mikä harjoitelluista tehtävistä voi auttaa mm. hankaliin tunteisiin. Seinälle voi myös lisätä näkyviin tulevan viikon kotiharjoituksen aiheen. Kotiin saa tiedon kotiharjoituksesta, kun merkitsee Wilmaan positiivisen tuntimerkinnän ja tekstiin esim. ”Keskityit tunnilla hienosti. Voit seuraavalla viikolla harjoitella valpasta kuuntelua.” Joku huoltaja toivottavasti muistuttaa lastaan harjoittelusta, tai ehkä jopa harjoittelee lapsen kanssa. Saattaa olla, että varsinkin nuorimmat oppilaat eivät muistaisi muuten tehdä kotiharjoituksia.

Luontoa hyödyntävä harjoitus

Tämä harjoitus on suunniteltu pidettäväksi ulkona ja luontoa on tarkoitus hyödyntää mahdollisimman monin eri aistein: kuunnellen, haistellen, katsoen, maistaen sekä tunnustellen. Harjoitus toteutetaan useampana kertana, jolloin voidaan keskittyä yhteen tai kahteen aistiin kerrallaan. Tässä esitellään kuitenkin vain ensimmäinen hajuaistiin perustuva harjoitus.

Harjoitus aloitetaan kasvitarhan omenapuiden luota. Oppilaat istuvat ryhdikkäästi maahan, omenapuiden juurelle. Heitä pyydetään keskittymään hengitykseensä ja antamaan kehonsa rentoutua. Ensimmäisenä tarkasteltava aistina on hajuaisti. Vedettäessä joka sisäänhengityksellä happea keuhkoihin saadaan samalla annos tuoksuja. Mikä tuoksuu? Onko se jokin kukka? Muu kasvi? Ylettyykö liikenteen tuoksu kasvitarhalle saakka? Millaisia hajut ovat? Imeliä? Raikkaita? Tunkkaisia? Hedelmällisiä? Millaisia tunteita nämä tuoksut herättävät? Entä ajatuksia? Samalla muistutetaan oppilaita siitä, että sisään hengittämämme happi on samalla puiden ulos hengittämää. Luonnon vastavuoroisuuden ja syy-seuraussuhteen mukaisesti myös ulos hengittämämme hiilidioksidi menee taas puiden käytettäväksi ja osaksi luonnon kiertokulkua (Rechtschaffen 2017, 199).

Mindfulness-kalenteri

Kehitystehtäväni on mindfulness-kalenteri, jonka voi ottaa luokassa/kurssilla käyttöön, kun kahdeksan viikon harjoitukset ovat takana. Jokaiselle kuukauden päivälle on yksi tehtävä, mitä pitää toteuttaa päivän aikana. Tällä tavalla tulee kerrattua kaikki kurssin tärkeät asiat ja sovellettua niitä heti arjessa.

  1. Istu ryhdikkäästi ja hengitä tietoisesti päivän aikana useamman kerran.
  2. Kiinnitä huomiosi tietoisesti hajuaistiisi ja siihen, mitä se aistii kaikkialla, missä liikut – etenkin ulkona.
  3. Mieti, mistä olet kiitollinen ja kirjoita ne paperille.
  4. Kysy perheenjäseniltäsi, mistä he ovat kiitollisia.
  5. Syö tänään jokainen ateriasi ajatuksella ja nauttien.
  6. Liiku luonnossa aistit auki.
  7. Mieti, miten lohduttaisit ystävää – samoin tavoin voit lohduttaa myös itseäsi
  8. Tee tietoisesti STOP-harjoituksia useamman kerran päivän aikana ja palauta samalla mieleesi, mitä sanan STOP kirjaimet tarkoittivat.
  9. Lähetä tänään tietoisesti lempeitä ajatuksia ystävillesi.
  10. Lähetä tietoisesti lempeitä ajatuksia itsellesi.
  11. Valmista päivän ateriasi ajatuksella: pilko kasvikset ja tiskaa tiedostaen yms.
  12. Katsele ympäristöäsi tarkkaavaisesti, löydät varmasti jotain uutta.
  13. Katsele ympärillesi ja huomaa kaikki kaunis.
  14. Siirrä taskustasi sitä mukaa kolikoita/pikkukiviä toiseen taskuun, kun olet kehunut/antanut positiivista palautetta jollekulle.
  15. Kerro jollekin tarina hyvästä ja pahasta sudesta.
  16. Hyvä poikii hyvää: laita hyvä kiertämään.
  17. Harjoittele tänään itsemyötätuntoa.
  18. Kuuntele itseäsi avoimella, lempeällä, uteliaalla ja hyväksyvällä asenteella.
  19. Huomaa hyvä ympärilläsi.
  20. Käy läpi kiitollisuusaakkoset ystäväsi kanssa.
  21. Anna kehosi päättää tänään aikataulusi.
  22. Jos jokin asia ärsyttää, mieti lähdetkö sen ajatuksen mukaan vai et – voit tietoisesti päästää irti siitä.
  23. Jätä tilaa itsesi ja ajatuksiesi välille.
  24. Muista, että olemme ihmisinä samassa veneessä – ymmärrys yleisinhimillisyydestä. Muistele, mihin harjoitukseen ajatus liittyi.
  25. Turvallinen ilmapiiri tulee hyväksymisen kautta. Ole hyväksyvä tänään kaikkia ja etenkin itseäsi kohtaan.
  26. Pidä tänään itsemyötätuntotaukoja itsellesi sekä kertaa samalla, mitä sanan TAUKO kirjaimet merkitsivät.
  27. Mitä sanoja sinun pitäisi kuulla itseltäsi tai muilta tänään? Sano ne ääneen.
  28. Kirjoita itsellesi rakkauskirje.
  29. Älä sekoita ajatuksiasi tunteisiin. Jos sinulla on esimerkiksi jokin negatiivinen tunne, älä anna sen viedä sinua kuin pässiä narusta vaan ota tunne tietoisesti vastaan, mieti mikä sen tarkoitus on ja päästä siitä sitten irti.
  30. Tee tunteiden havaitsemisen ja tiedostamisen harjoitus RAIN ja palauta samalla mieleen, mitä kirjaimet merkitsivät.
  31. Lähetä lempeyttä itselle ja kaikille! Olkoon niin, että olet onnellinen. Olkoon niin, että olet turvassa. Olkoon niin, että kehosi ja mielesi voi hyvin. Olkoon niin, että löydät rauhan elämässäsi.

Harjoittelua erilaisia toimintatapoja yhdistäen

Kehittämistehtäväni koostuu useasta eri palasesta, joiden yhteisenä teemana on tuoda uusia toimintatapoja opettamani pienryhmäni arkeen. Käytänteissä korostuvat tunteiden tunnistamisen ja nimeämisen taidot sekä positiivinen vahvuuspedagogiikka.

Jokainen oppilas teki aluksi itselleen vahvuuskortin, johon hän merkitsi sekä ydinvahvuutensa että kehittämisvahvuutensa. Päivittäisessä keskustelussa mietitään tilanteita, joissa oppilas on päässyt käyttämään kyseisiä vahvuuksiaan ja hän saa korttiinsa leiman jokaisesta kerrasta, jolloin vahvuutta on käytetty. Olemme käyttäneet valmiita Huomaa hyvä -vahvuuskortteja mutta kehittämistehtävääni on kuulunut vahvuuksien sanoittaminen uudelleen oppilaideni ymmärryksen tason mukaisiksi.

Lisäksi harjoittelemme tunnetaitoja tunnekorttien avulla: oppilas valitsee kettukuvista kortin, joka kuvaa hänen tunnetilaansa esimerkiksi juuri tällä hetkellä, ja kertoo, miksi valitsi sen kortin. Korttien avulla voidaan kertoa myös vaikkapa viikonlopusta tai suhtautumisesta johonkin tulevaan tapahtumaan. Kahdenkeskiset juttutuokiot oppilaiden kanssa olivat myös osa kehitystehtävääni. Lisäksi kehitystehtävääni kuului koko koululle pidetty päivänavaus, joka oli mindfulness-tuokio. Tuokiossa harjoitettiin tietoista kuuntelua ja tehtiin leikkimielinen hengitysharjoitus.

Tuoksuja hyödyntävä harjoitus

Valitsin tuoksut tietoisen harjoituksen tueksi rusina-harjoituksen innoittamana. Jokainen nuori saa eteensä muutaman tuoksutikun, joita haistellaan yhtä kerrallaan samaan aikaan muiden kanssa. Tuoksutikut on hyvä merkitä numeroin harjoitusta helpottamaan. Jokaisen tuoksun välissä pysähdytään (STOP-harjoitus) ja kerrotaan tuntemuksista ja ajatuksista parille. Tuoksuja ei saa olla liikaa. Valitsin tuoksut luonnollisista eteerisistä öljyistä, sillä ne tuoksuvat vahvasti, mutta luonnollisesti. Pyrin valitsemaan erityyppisiä tuoksuja: laventeli, appelsiini, piparminttu, mustapippuri, kataja, ylang-ylang ja eukalyptus. Näistä yhteen tehtävään voisi valita kolme tai neljä tuoksua kerrallaan, jotta tehtävään on aikaa ja nuorten mielenkiinto säilyy.

Kielellä keskittyminen

Ihmisen kieli on herkkä. Usein emme mieti kieltämme ja sitä, miltä suussa tuntuu. Kielen kanssa voi kuitenkin myös harjoitella tietoista toimintaa/keskittymistä. Silmät kannattaa sulkea. Hengitetään ensin kolme kertaa rauhallisesti sisään ja ulos.

Tutustutaan kielen liikkeisiin. ”Ajattele kielen kärkeä. Nosta se ylös, niin, että se koskettaa kitalakea. Sen jälkeen taivutetaan kielen kärki alas, etualahampaiden taakse.” Muistutetaan tasaisesta hengittämisestä. Annetaan kielen liukua rauhallisesti pitkin hampaiden sisäpintaa niin, että kieli kaartaa hampaita pitkin hammasrivistön viimeiseen hampaaseen. Sitten siirrytään hampaiden alariviin. Annetaan kielen liukua rauhallisesti hammasrivistön sisäpintaa pitkin toiseen reunaan. Tämän jälkeen jokainen jatkaa oman kielensä keskittynyttä liikettä puoli minuuttia.

Miltä tuntui? Pystyitkö keskittymään?

Äänen tuntu -harjoitus

Äänen tuntu -harjoituksen tavoitteena on kehittää ääniaistimusten avulla keskittymistä ja tietoisuutta kehon tuntemuksista.

Harjoitus aloitetaan rauhoittumisella ja tehdään mieluiten silmät suljettuina. Ohjaaja luo soittimilla, kehosoittimilla tai ihmisäänellä rytmiä tai äänimaisemaa. Osallistujien tehtävänä on kuunnella mahdollisimman tarkasti äänten alkua ja loppua. Sen jälkeen kiinnitetään huomio siihen, herättääkö ääni kehossa jotain tuntemuksia, miltä tai missä kohtaa kehoa se tuntuu ja tuntuuko äänen kuunteleminen mukavalta vai epämukavalta. Koska harjoituksen tarkoituksena on pysähtyä äänimaiseman tuoman kokemuksen äärelle, soitinten tai rytmin vaihtelua tärkeämpää on luoda rauhallista tunnelmaa, jossa on aikaa havaintojen tekemiselle. Harjoitus voidaan päättää keskusteluun.

Myös oppilaat voivat osallistua äänimaiseman luomiseen. Harjoitus sopii yhdistettäväksi myös esimerkiksi musiikin, kielten tai kuvaamataidon tunteihin.

Keskittymis- ja vuorovaikutusharjoitus

Harjoituksen avulla voi oppia keskittymistä, rauhoittumista, rauhallista yhdessä toimimista, sovittujen ohjeiden noudattamista, yhteenkuuluvuutta, yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Onnistuessaan harjoituksen aikana luokkaan syntyy taianomainen tunnelma.

  1. VAIHE: rauhoittuminen
  2. VAIHE: pariharjoitus
  3. VAIHE: koko luokan/ryhmän yhteisharjoitus, jossa istuinpaikat vaihtuvat
  • opettaja huolehtii siitä, että jokainen oppilas saa viestin, vie sitä eteenpäin ja pääsee vaihtamaan istumapaikkaa
  • ohjeet/esimerkki oppilaille ennen harjoitusta
  • sopimus: ei saa laittaa kättä kahta kertaa saman oppilaan olkapäälle
  • opettaja päättää harjoituksen, jolloin kaikki avaavat silmänsä ja huomataan, miten istumapaikat ovat vaihtuneet
  • keskustellaan yhdessä kokemuksista
  • Miltä tuntui, kun käsi laskeutui olkapäälle? Miltä tuntui kuunnella hiljaista liikkumista luokassa? Miltä tuntui odottaa, että joku pysähtyy taakse? Miltä tuntui liikkua luokassa äänettömästi? Millainen tunnelma luokassa oli harjoituksen aikana?

Kun kolmannen vaiheen harjoitus on tullut tutuksi, sitä voi tehdä ilman ykkös- ja kakkosvaihetta. Onnistuessaan harjoitus synnyttää luokkaan kollektiivisen kokemuksen avulla lähes maagisen ja käsin kosketeltavan keskittymisen tunnelman.

Tietoisuustaitojen harjoittamista

Lyhyt 15 minuutin mittainen tuokio pidetään luokassa ennen varsinaisen oppitunnin alkua.

Rauhallisena hetkenä ja paikassa on helpompi kuulla itseään, kehoaan ja sen tuntemuksia. Kun on asettunut mukavasti paikalleen, voi keskittyä omaan kehoon ja siihen, miltä siellä tuntuu ja mihin tunteisiin tuntemukset liittyvät.

  • Miltä oma keho tuntuu? Millaisia tunteita ja tuntemuksia siellä esiintyy?
  • Tuntuuko puristusta rinnassa, möykkyä palleassa, kireitä hartioita? Tuntuuko tiukkaa vannetta pään ympärillä?
  • Vaikeuttaako tunne rauhallista hengitystä?
  • Onko vaikeaa pysähtyä aloilleen ja olla hiljaa?
  • Mitä tapahtuu, jos suuntaa huomion kehoon ja sen tuntemuksiin? Lisääntyykö esimerkiksi puristus? Vai lieveneekö se?

Kehon tuntemukset voi vain hyväksyä ja antaa niiden olla olemassa, mahdollisista hankaluuden tunteista huolimatta. Havainnot ja tuntemukset voi kirjata ylös, jos pitää esimerkiksi päiväkirjaa. Jos tuntuu siltä, ettei omaa oloa jaksa kuunnella juuri nyt, voi olla itselleen lempeä ja ajatella että ehkä se onnistuu paremmin huomenna.

Tuntemusten myötä voi yrittää hyväksyä itsensä. Hyväksymisen tunteen kanssa voi viettää rauhallisen hetken, ja tunnustella, miltä se tuntuu.

Harjoituksina voidaan toistaa:

  • Asento
  • Tietoinen kuuntelu
  • Tietoinen hengittäminen
  • Ankkuri

Näiden lisäksi voi harjoitella kehotietoisuutta, STOP-harjoitusta sekä erityisesti itsemyötätuntoa. Sen lisäksi tehtäviä voi laajentaa erilaisiin esimerkkeihin ja videoklippeihin, kotiharjoituksiin ja erilaisiin oman elämän tilanteisiin.

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia yläkouluun

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita yläkouluihin.

Tyttöproggis-päivä

Harjoitus on suunnattu yläkoulun tytöille, mutta on sovellettavissa myös pojille. Tyttöproggispäivän tarkoituksena on oppia tunnistamaan ja nimeämään tunteita sekä kehittämään myötätuntoa.

Päivän aikana katsotaan nuorille suunnattu elokuva, johon löytyy lisäksi valmiita tehtäviä Koulukinon sivuilta. Elokuva on monia ajatuksia ja tunteita herättävä, joten tunteiden nimeämiseen ja tunnistamiseen liittyvät harjoitteet sopivat teemaan hyvin.

Päivän aikana on tarkoituksena opastaa kolmen eri harjoituksen (Hengitys/ankkurointi, STOP-harjoitus sekä myötätuntoharjoitus) avulla tyttöjä havainnoimaan ja tunnistamaan omia tunteita sekä niiden herättämiä vaikutuksia omassa kehossa ja toiminnassa, sekä antaa eväitä jatkoon omien tunteiden tunnistamiseen. Harjoitusten kautta tytöt saavat itselleen ”työkalun”, jolla voivat vaikuttaa omaan oloonsa, ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.

Myötätuntoharjoituksen avulla tytöt voivat huomata tuntevansa iloa ja lempeyttä, jota voivat myös kohdentaa omaan itseensä heille vaikeassa tilanteessa. Päivän aikana tytöt saattavat huomata, että muutkin ajattelevat ja tuntevat samoin kuin he itse. Päivän aikana voi tapahtua kollektiivista itsestä ja toisilta oppimista sekä oppia ymmärtämään, että koemme taustoistamme huolimatta samanlaisia asioita ja tunteita elämässämme.

 

Mindfulnesia terveystiedon opettamiseen

Valitsin kehitystehtäväkseni terveystiedon opettamisen Mindful Schools -ohjelman oppitunteja soveltamalla. Toteutin kaksi oppituntia koulumme jopo-luokalle, jossa olen käynyt ohjaamassa Mindful Schools -ohjelman oppitunteja säännöllisesti muutaman viikon ajan. Tätä ennen olimme tavanneet kaksi kertaa. Terveystiedon tuntien aiheena olivat tunteet ja niiden aiheuttamat reaktiot meissä. Tämän lisäksi kerrottiin mindfulnessin hyödyistä tunteiden huomioimisessa ja omien reaktioiden muuttamisessa.

Tunnin alussa otettin mindfulness-asento, jonka jälkeen hengiteltiin. Sen jälkeen sovellettiin Mindful Schools -ohjelmaa. Aiomme koota oppilaiden kanssa tunteita luokan seinälle. Tämä idea tuli oppilailta itseltään. Itse aion opettaa heille Mindful Schools -ohjelman lisäksi ainakin STOP-harjoituksen kevään aikana. Ehkä he itse kehittävät sitä jotenkin tai keksivät lisää omia harjoituksia.

Kokeiluja 7.-9. -luokkalaisille erilaisissa ryhmissä

Olen päässyt aloittamaan tunne- ja tietoisuustaitojen ohjaamisen kolmessa eri luokassa: pienryhmässä, jossa oppilaat ovat erityisen tuen päätöksellä olevia oppilaita, yleisopetuksen luokassa, johon on integroitu myös erityisoppilaita ja erityisluokassa, jossa oppilailla on yksilöllistetyt tavoitteet kaikissa oppiaineissa. Oppilaat ovat 7.-9. -luokkalaisia.

Ohjaamisen pohjalta kirjoitin ajatuksiani ja kokemuksiani näistä oppitunneista, jonka perusteella koostui ohjeet siitä, mikä on tärkeää opettajan huomioida tunne- ja tietoisuustaitoja ohjatessa. Näiden ohjeiden pohjalta voisi helposti kehitellä myös ryhmälle omat pelisäännöt. Tärkeää on ohjaajan oma läsnäolo tilanteelle ja ryhmän antamille signaaleille. (ilmapiiri, ajatukset, puheet). Oppilaat olivat paljon halukkaampia, valmiimpia ja innokkaampia tekemään harjoituksia kuin osasin odottaa, joten kannustan kaikkia kokeilemaan.

Lisäksi aloin valmistaa yläkoululaisille sopivaa harjoitusvihkoa, jossa esiteltäisiin tärkeimmät asiat ja jossa olisi valmiiksi kysymykset jokaiseen tuokioon. Tämä vihkonen ei ole vielä valmistunut, vaan päädyinkin tekemään alkajaisiksi aiheen perusasioista PowerPoint-esityksen oppituntien tueksi. Esityksestä voi kopioida tuokioon sopivan dian paperille, johon voi kirjoittaa myös omia ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin. Näistä paperiversioista voi koota oppilaille oman vihkosen. Vaihtoehtona on käyttää tavallista vihkoa, johon kirjoitetaan omia ajatuksia ja vastauksia tuokioiden lopussa annettuihin kysymyksiin ja pohdintatehtäviin.

Tietoisuustaito-opetustuokio: Liikunta& mindfulness

Käytän tulevissa harjoituksissa Rechtschaffenin Keskittymiskykyä luokkaan -opaskirjaa. Sivunumerot osoittavat harjoituksen kohdan kirjassa. Mukana myös linkkivinkki.

Liikuntasaliin tullessa haluan aina ensin ottaa aikaa siihen, että oppilaat saavat purkaa energiansa pois. Sen jälkeen he ovat vastaanottavaisempia erilaisille harjoituksille. Aloitamme suosikkileikillä eli hyllypallolla. Energianpurkuharjoituksen jälkeen siirrymme jumppapatjoille, jossa teemme venyttelyharjoitukset pareittain. Venyttelyjen jälkeen pyydän oppilaita omille paikoilleen, niin että kullekin on oma jumppapatja. Asetutaan patjan taakse. Ensin muutama ns. huokaiseva sisään- ja uloshengitys, jonka jälkeen keskitytään jalkapohjiin lattialla. Pilatesmaiseen tyyliin aloitamme harjoituksen pystyasennon hakemisella, jossa haemme myös selkärangan pystysuoraa asentoa. Lisäksi kuuntelemme hengitystä keskittyen sisään- ja uloshengityksen soljumiseen kehoon ja sieltä ulos. Tässä on oivallinen tilaisuus tehdä hengitys ankkurina -harjoitus (s.138).

Tässä vaiheessa käymme selinmakuulle omille jumppapatjoillemme ja teemme popcorn-ajatukset –harjoituksen (s.147). Tämän jälkeen siirrytään sydämellisyyden harjoittamiseen, jossa kehitetään myötätuntolihaksia. Harjoitus on sama kuin ihan minä itse -harjoitus (s.174). Tähän liitän vaihtoehtoisesti piirtämis- tai kirjoitusharjoituksen, jossa oppilaat voivat konkreettisesti piirtää tai miettiä, millaisia ystävällisiä tekoja he voivat viikon aikana toteuttaa koulussa. Seuraavalla tunnilla käymme läpi tekoja, joita tuli edellisen viikon aikana tehtyä. Tunnin päätteeksi teemme rentoutusharjoituksen omalla jumppamatolla fleecepeittojen alla. Hyviä harjoituksia löytyy esimerkiksi Mielenterveysseuran sivuilta tai Oivan sivuilta.

Tietoisuus- ja tunnetaitoja yläkoulussa sosiaalisen maalaamisen kautta

Kuvataiteen yhdistäminen tunne- ja tietoisuusharjoituksiin oli mielenkiintoinen kokeilu. Täysin hiljaisuudessa työskentely virittää aistimaan toisten kehonkieltä ja antaa tilaa omien ajatusten ja reaktioiden tutkimiseen.

Tehtävässä oppilaat kulkevat tilassa omaa oloaan tutkien ja pysähtyvät silloin tällöin satunnaisen parin kanssa niin, että selät ovat vastakkain.  Selkä on suurimmalle osalle murrosikäisiäkin neutraali kosketettava paikka. Viimeinen ”selkäpari” on pari, jonka kanssa yhteistä työtä maalataan.

Maalaus tapahtuu täysin hiljaisuudessa, toisen tekemisestä impulsseja ottaen. Tarkoitus on havainnoida niitä omia reaktioita ja ajatuksia, joita tekeminen aiheuttaa. Maalaaminen vaatii työhön keskittymistä. Se on myös väline, joka etäännyttää ja antaa mahdollisuuden sanattomaan kommunikointiin, joka ei kuitenkaan ole murrosikäiselle liian intiimiä. Toisen kanssa saman työn ääressä tekeminen puolestaan vaatii hyväksyvän läsnäolon ja avarakatseisuuden opettelua. Kun emme pysty puhumaan, sisäinen monologimme kiihtyy ja tämän sisäisen puheen havainnointia pyrkii ohjaaja ohjaamaan.

Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia eskareille ja alakouluun

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita eskareille ja alakouluikäisille.

Tehtävävihko eskareille ja 1.-luokkalaisille

Harjoituksia varten luodaan tehtävävihkonen (ei kuitenkaan Hero-vihko), joka on monelle lapselle jo tuttu esim. muskarista. Lapsi tietää, että se liittyy tiettyyn toimintaan ja sen äärellä tehdään tietyntyyppistä harjoittelua tai teeman käsittelyä. Vihon täyttäminen ei edellytä kirjoittamista. Aukeaman värittäminen on merkki siitä, että tehtävät ovat tehty.

Tähän työhön tein yhden sivun esimerkin ja version Muumeista. Muumit ovat kaikille tuttuja sympaattisia hahmoja ja niihin ei sisälly negatiivisia tunteita. Muumit ovat inhimillisiä ja korostavat hyväksyvää, empaattista suhtautumista muihin. Muumien tunteisiin voi samaistua.

Vihko voisi toimia päiväkodissa tai koulussa opettajan tukena ja sen sisältöä voi sitoa teemoihin kuten vahvuus, OPSin sisältöihin tai laaja-alaisiin tavoitteisiin kuten arjentaitoihin ja vuorovaikutukseen.

Vihkosta avataan yksi sivu ja sen aihetta käsitellään yhdessä keskustelemalla. Näin sanallistetaan tunteita, aihetta käsitellään yhteisöllisesti ja harjoittelulla tunnistetaan tunne kehossa: minätietoisuus lisääntyy. Kun teema on käsitelty, väritetään aukeama, joka on merkki siitä, että tehtävä on tehty.

Harjoittelua soittimia hyödyntäen

Harjoituksen voi toteuttaa esimerkiksi pitkäsointisilla laattasoittimilla, äänimaljoilla tai vaikkapa pianolla. Lyhytsointiset instrumentit, kuten puiset ksylofonit eivät harjoitukseen sovellu. Harjoitus soveltuu 9-vuotiaille ja sitä vanhemmille.

Harjoitus aloitetaan asettautumalla istumaan tai makoilemaan lattialla. Tämän jälkeen ohjaaja kuvaa, että harjoituksessa on tarkoitus kuunnella intervalleja, ja havainnoida omia kuuntelun herättämiä kokemuksia. Harjoituksen kuvaamisen jälkeen ohjaaja aloittaa soittamisen. Ohjaaja soittaa muutamia eri intervalleja. Harjoituksen lopuksi kokemuksia voidaan jakaa pienissä ryhmissä tai vaikka koko porukalla.

Harjoituksen lopuksi keskustellaan harjoituksen herättämistä tunteista, syntyneistä havainnoista ja muista kokemuksista pienissä ryhmissä tai koko porukalla. Keskustelua voidaan myös jatkotyöstää esim. piirtäen.

Kehitystehtävä alakouluikäsille

Mindful Schools -tietoisuustaito-ohjelman mukainen tehtäväkirja. Tehtävät perustuvat Mindfulness Curriculum Kindergarten-5th Grade -tietoisuustaitomateriaalin kuuteentoista opetustuokioon. Tehtävät on laadittu siten, että ne tukevat pientenkin oppilaiden tietoisuustaitoharjoitusten kokemusten syventämistä. Tehtäviä on mahdollista eriyttää ylöspäin tai tehdä kotitehtävänä osana harjoittelua. Tehtäväkirjan avulla tietoa tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia saadaan välitettyä myös koteihin ja oppilaille jää yhteisen harjoittelujakson jälkeen tehtävien muodossa työkaluja tunne- ja tietoisuustaitojen itsenäiseen harjoitteluun.

Itsemyötätuntoa tukeva harjoitus kuvan avulla

Tehtävänä on tehdä viikoittain kuukauden ajan myötätuntoharjoitus, jossa lähetetään myötätuntoisia ajatuksia itselle, jollekin läheiselle ja jollekin vähän vieraammalle ihmiselle.

Kaikki istuvat omilla paikoillaan ja toistavat mielessään seuraavat sanomani lauseet:

”Toivon, että olen turvassa.”

”Toivon, että olen rauhallinen.”

”Toivon, että olen ystävällinen itselleni.”

”Toivon että hyväksyn itseni sellaisena kuin olen.”

Sen jälkeen keskustellaan itsemyötätunnosta ja siitä, mitä se tarkoittaa.

Oppilaat miettivät, mitkä sanat lohduttaisivat juuri häntä ja kirjoittavat ne sitten paperille. Pohditaan, kuka tai millainen hahmo voisi lohduttaa tai kannustaa häntä vaikeassa tai haastavassa tilanteessa. Se voi olla esim. eläin, mielikuvitushahmo tai joku ihminen. Piirretään tai etsitään hahmolle tai henkilölle sopiva kuva. Jotta tulisi hyvä mieli, mitä tämä henkilö voisi minulle sanoa, mitä sanoja minä juuri silloin tarvitsen. Valittu kuva liimataan pulpetin kanteen, ladataan kännykän näyttöön tai paikkaan, josta se on helposti löydettävissä. Ensin myötätuntoiset sanat voivat olla kuvan mukana, mutta myöhemmin niitä ei ehkä enää tarvitse ja ne voi ottaa halutessaan pois. Harjoittelemalla myötätuntoiset sanat tulevat aina mieleen, kun katsoo kuvaa. Näin voi lisätä itsemyötätuntoa jokaiseen päivään.

Harjoittelun aikana tutustutaan tunnetaitoihin Askeleittain ja Huomaa hyvä -materiaalin avulla. Itsemyötätuntoharjoittelua jatketaan viikoittain kuukauden ajan käyttämällä lohduttavan hahmon kuvaa apuna. Kuvan on hyvä olla helposti saatavilla. Vahvistetaan kuvahahmon yhdistymistä myötätuntoisiin ajatuksiin itseä kohtaan. Vähitellen pelkän kuvan näkeminen saa myötätunnon heräämään. Kun haluamme ja toivomme itsellemme ja toisillemme hyvää, se saa lopulta välittämisen ja myötätunnon tunteen heräämään.

Oppilaat saavat tehtäväksi harjoitella tätä myös kotona.

Luontoa hyödyntävä harjoitus alakouluun

Luonto ja metsä rentouttavat ja virkistävät mieltä. Luonnossa oleminen auttaa rauhoittumaan ja laskemaan sykettä. Luonnossa onkin luonnollista tehdä tietoisuusharjoituksia, koska ympäristö luo jo otollisen tilan rauhoittumiselle ja hyvinvoinnin lisäämiselle.

Tässä harjoituksessa oppilaat tekevät metsässä 1-2 oppitunnin ajan tietoisuuteen liittyviä harjoituksia. Oppilaat saavat harjoittaa tietoista metsäkävelyä, jonka aikana aktivoidaan eri aistikanavia vuorollaan ja tunnistetaan tunteita, joita luonto itsessä herättää. Huomioidaan, mitkä asiat luonnossa lisäävät hyvinvointia ja mistä saa olla kiitollinen. Koululuokassa perehdytään tämän jälkeen kiitollisuustunteeseen tarinan ja tehtävien parissa. Tarkoituksena on lisätä itsetuntemusta, tehdä oma hyvinvointikatsaus ja kiinnittää huomio asioihin, joista omassa elämässään voi olla kiitollinen.

Materiaaleja väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin käsittelyyn ja ennaltaehkäisyyn oppilaitoksissa

HY+:n organisoiman ja Opetushallituksen rahoittaman ”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy kouluissa” -koulutusjakson suorituksiin kuului ryhmässä tehtävä kehittämistehtävä. Tavoitteena oli, että koulutuksen päätyttyä osallistuja on ollut mukana työstämässä kehittämistehtävää, joka voi olla esimerkiksi käytännön kokeilu, konkreettisen materiaalipaketin kasaamista, uuden materiaalin tai menetelmän kehittämistä tai muuta työyhteisön toimintakulttuuria kehittävää toimintaa. Tavoitteena oli, että kehittämistehtävä on mahdollista siirtää osaksi omaa/muiden opetusta/työtä. Kehittämistehtävissä käsiteltiin väkivaltaisen radikalisoitumisen käsittelemistä ja ehkäisemistä laajasti (esim. yhden ennaltaehkäisevän teeman kautta) omassa toimintaympäristössä ja yhteiskunnassa laajemminkin, sekä tuotiin esille erilaisia keinoja kehittää koulun toimintakulttuuria väkivaltaista radikalisoitumista ehkäiseväksi.

Kehittämistehtäviä valmistui yhteensä 15. Työt luokiteltiin neljään pääkategoriaan ja näiden välisiin yhdistelmiin. Kategoriat olivat:

  • Henkilöstön kompetenssin lisäämiseen pyrkivät kehittämistehtävät
  • Aiheen käsittelyä oppilaiden kanssa mahdollistavat kehittämistehtävät
  • Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä edistävät ja lisäävät kehittämistehtävät
  • Kulttuurisensitiivisyyttä ja katsomusdialogia edistävät kehittämistehtävät

 

Kuvio kehittämistehtävistä
Kuvio kehittämistehtävistä. Saat kuvion suuremmaksi klikkaamalla kuvaa.

Kehittämistehtävistä julkaistaan anonymisoituja versioita, mikäli työn luonne sitä vaatii.

Kehittämistehtävät pähkinänkuoressa ja lisämateriaaleja niihin liittyen:

1. Hakkari, Mustonen, Pirttikoski ja Tikkanen kehittivät pääkaupunkiseudun (Helsinki, Espoo ja Vantaa) yhteistyötä kehittämistehtävässään, jossa tavoitteena on lisätä oppilaitosten johdon ja henkilöstön osaamista ja ymmärrystä väkivaltaisesta radikalisoitumisesta ja ekstremismistä. Kehittämistehtävään kuuluu yhteisen koulutustilaisuuden suunnitteleminen järjestäminen sekä materiaalipaketin kasaaminen käytettäväksi opetuksen johtamisen tukemiseen.

”Kun muutama henkilö on koulutettu koulussa ja oppilaitoksessa, ajatellaan helposti, että asia/homma on hoidossa väkivaltaisen radikalisoitumisen ennaltaehkäisyn näkökulmasta.” On kuitenkin lisättävä osaamista laajasti koko kouluyhteisössä.

Kehittämistehtävässä annetaan esimerkkejä video- ja kirjallisuusmateriaaleista joita voi hyödyntää aihetta käsiteltäessä:

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

2. Laivuori ja Malmberg kehittivät materiaalipaketin opettajille, joka sisältää arjen ennakkoluulojen työstämisen toimintamallin. Toimintamallissa:

  • Aloitetaan virittelyvideolla (Paleface – Laulu sisällissodasta)
  • Orientoitumistehtävässä oppilaat saavat post-it -lappuja, joihin kirjoitetaan ryhmiä, joiden jäsen itse kokee olevansa. Tämän jälkeen tutkitaan lappuja parin kanssa, ryhmitellään ne, etsitään samankaltaisuuksia ja mahdollisia eroja. Tämän jälkeen kukin lappu sijoitetaan nelikenttään, jossa x-akselin ulottuvuudet ovat a) itse valitut ryhmät b) näitä en valinnut ryhmät, ja y-akselin ulottuvuudet ovat c) arvostettuja yhteiskunnassa d) aliarvostettuja/halveksittujen yhteiskunnassa. Keskustelua tehtävän aikaansaamista ajatuksista ja tunteista.
  • Pyydetään oppilaita listaamaan aiheita, joiden ajatellaan olevan kiistanalaisia, eli sellaisia, jotka herättävät voimakkaita tunteita ja jakavat mielipiteitä. Tämän jälkeen ryhmän esille nostamista teemoista keskustellaan pareittain tai ryhmässä. Kokeilussa oppilaat nimesivät kiistanalaisiksi aiheiksi:
  • Kiistanalaisista aiheista keskustelun jälkeen yhteiskeskustelua, kysymyksinä esimerkiksi: ”Kuvaile, millaista on kunnioittava keskustelu eri mieltä olevan kanssa ja toisen ihmisen aito kuunteleminen?”, ”Miten ihmisten välistä vastakkainasettelua voisi välttää?”
  • Tämän jälkeen Blob Tree -harjoitus (Kiistanalaisia aiheita opettamassa, s 39.), jossa pohditaan omaa suhtautumista kiistanalaisiin aiheisiin ja niistä keskustelemiseen.
  • Kootaan yhteenveto isolle paperille.

Kehittämistehtävässä annetaan esimerkkejä video- ja kirjallisuusmateriaaleista, joita voi hyödyntää aihetta käsiteltäessä:

Dialogitaidot

Muita linkkejä ja vinkkejä

  • Netflixin dokumenttisarja Wild Wild Country on kiinnostava esimerkki kahden yhteisön, Oregonin Antelope-kylän ja sinne muuttavien Bhagwan Shree Rajneeshin palvojien suhteiden polarisoitumisesta ja radikalismin väkivaltaistumisesta. Tätä ei sellaisenaan voi käyttää opetuksessa, mutta sitä voi suositella vaikka sosiaalipsykologiasta ja kulteista kiinnostuneille.
  • Elokuva Baader-Meinhof Complex on tositapahtumiin perustuva jännitysdraama Saksassa 1970-luvulla vaikuttaneesta terroristiryhmä Punaisen armeijakunnan (RAF) vaiheista.
  • Lehto, Katriina (2007) Ulrike Meinhof – lähemmäs totuutta, ei todellisuutta. Helsinki: Ajatus Kirjat. Kirja valaisee Meinhofin näkökulmasta, miksi toimittajasta ja äidistä tuli terroristi.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

3. Vihersaari ja Nieminen kehittivät kouluhenkilöstölle materiaalipaketin, jonka tavoitteena on lisätä tietämystä nuorten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja ennaltaehkäisemisestä koulussa. Esitystä voi käyttää aiheeseen johdattelijana esimerkiksi henkilökunnan kokouksissa tai yhteisöllisen oppilashuoltotyön toiminnassa.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

4. Lemberg, Streng ja Räyhäntausta toteuttivat oppilaitoksessaan kyselyn, jossa selvitettiin alaikäisten maahanmuuttajien kokemuksia osallisuudesta. Oppilaat vastasivat THL:n Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohankkeen – Sokran – osallisuustestiin. Tulosten perusteella pyritään lisäämään mahdollisuuksia tukea oppilaiden osallisuutta koulussa, ja sitä myös yleisesti yhteiskunnassa. Kyselyn tulokset ovat tehokas lähtökohta osallisuutta tukevan oppilaitoskulttuurin kehittämisen ja esimerkiksi yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän työn suhteen. Sokra-hankkeesta voi lukea tarkemmin täältä. Kysely koostuu kymmenestä Likertin-asteikolla olevasta väittämästä ja taustatiedoista.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

5. Kajas, Koivisto ja Alkio kehittivät jaksosuunnitelman yläkoulun monialaiseen oppimiskokonaisuuteen teemasta: Kuka minä olen? Kuka sinä olet? Monialaisen oppimiskokonaisuuden tavoitteena on muun muassa lisätä oppilaiden ymmärrystä itsestä ja muista, tehdä opiskelijoita tietoiseksi mustavalkoisen ajattelun ansoista, luoda turvallinen ilmapiiri radikaalienkin ajatusten ilmaisemiseen sekä opettaa keskustelemaan eettisesti. Jakso aloitetaan luokanvalvojan tunnilla orientoitumalla aiheeseen joko keskustelun pohjana toimivan kuvan avulla tai katsomalla videopätkä saman ikäisten nuorten Omarin ja/tai Kadian tarinasta. Jaksosuunnitelmassa on huomioitu seuraavat aineet: äidinkieli, terveystieto, uskonto ja elämänkatsomustieto, maantieto, kotitalous ja kuvataide. Suunnitelma sisältää paljon linkkejä aiheen käsittelyä laajentaviin lähteisiin.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

6. Karvinen ja Toivomäki-Pellinen kehittivät suunnitelman valmistavan luokan oppilaiden vaiheittaisesta integroitumisesta. Integroitumisen vaiheina nähdään integroituminen 1) omaan luokkaan, 2) kouluyhteisöön ja 3) perusopetuksen luokkaan. 

Integroitumisen vaiheet

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

7. Enkenberg ja Talvensalo Kehittivät tietopaketin 6.-9. luokkalaisille väkivaltaisesta ekstremismistä. Tietopaketti voi toimia myös aiheeseen perehtymättömälle koulutyöntekijälle tiiviinä katsauksena teemaan.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

8. Kurki ja Lusma kartoittivat keinoja, joilla kehittää oppilaiden keinoja ratkaista konflikteja sanallisesti, kasvattaa itsesäätelytaitoa ja taitoja kohdata toisensa ilman ennakkoluuloja. Tavoitteena on lisäksi rasismin ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Kehittämistehtävässään Kurki ja Lusma esittelevät viisi valmiiksi kehitettyä ohjelmaa, joiden kautta heidän kouluyhteisöönsä kehitetään läpi lukuvuoden kestävä toimintamalli kullekin luokkatasolle. Esitellyt ohjelmat olivat SPR:n Jos ees joku tajuis?, MLL:n Kaveritaidot kaikille –ohjelma, Suomen mielenterveyssäätiön Jotain rajaa –tunnekasvatusmateriaali, Synkeän Louhoksen Seikkailu ja YLE:n Moraalimittari.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

9. Salimi, Hajali, Marcon, Kopsala ja Friberg kehittivät tietopaketin, jonka tarkoituksena on tukea kulttuurisensitiivisyyttä ja tasa-arvoisuutta eri kulttuuristen perheiden kohtaamisessa. Tietopaketti tarjoaa kuvauksen niistä teemoista, joita kulttuurisensitiivinen kohtaaminen pitää sisällään. Mahdollisten jatkokoulutusten yhteydessä ryhmä laajentaa työtään käsittelemään niitä erityiskysymyksiä, joita kuhunkin kulttuuriin liittyy.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

10. Jurva ja Rinkinen kehittivät katsomusdialogiin perustuvan 5-7 vaiheisen toiminnallisen oppituntikokonaisuuden katsomusaineiden tunneille käytettäväksi. Materiaalin kerrotaan soveltuvan parhaiten lukion uskontojen ja elämänkatsomustiedon 1. kursseille. Tavoitteena kokonaisuudessa on edistää katsomuskeskustelua sekä kehittää vuorovaikutustaitoja. Materiaali sisältää tunnin kulkua ohjaavan diaesityksen sekä aiheen teemoja käsittelevän teoriaosan. Tunti etenee seuraavien vaiheiden kautta:

  • Tutustutaan toisiimme
  • Tiedonhakua pienryhmissä
  • Dialogiharjoituksia pareittain, väittäminä muun muassa: ”Uskonnollisten symbolien käyttäminen julkisilla paikoilla pitäisi kieltää”, ”Jooga tai meditaatio eivät sovi kouluun, sillä niiden harjoittaminen voi olla jonkun katsomuksen vastaista”, ”Pyhät tekstit ovat satua, joten niiden sisältöä ei tarvitse tuntea” tai ”Uskontoja pitää voida pilkata vapaasti. Saahan poliitikkojakin kritisoida.”
  • Paluu dialogirinkiin
  • Pienryhmätyöskentelyä
  • Loppukeskustelu

Harjoituksen vaiheet

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

11. Kaisa, Susanna ja Henri kehittivät peruskouluikäisille oppilaille 45-90 minuutin oppitunneille soveltuvan tuntisuunnitelman, jonka tavoitteena on ryhmäyttää, löytää samankaltaisuuksia, pohtia omia näkemyksiä ja keskustella omista näkemyksistä ja kuunnella toisia.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

12. Nurmi ja Väisänen laativat ja toteuttivat omassa kouluyhteisössään Maailma kylässä teemapäivän. Kehittämistehtävä sisältää suunnitelman toteutettavasta tapahtumasta sekä suunnitelman oppilaiden osallistamisesta tapahtuman järjestämiseen. Tapahtuman tavoitteena oli lisätä tietoisuutta teemoista kuten: vihapuhe, sananvapaus ja eettiset valinnat. Tavoitteena oli myös tukea koulun yhteishenkeä, tuoda esille maailman ja koulun monikulttuurisuutta sekä esitellä eri järjestöjen toimintaa. 9.5. järjestetyn teemapäivän tapahtumista voi lukea myöhemmin koulun blogista.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

13. Ståhle ja Kenttä kehittivät tieto- ja ideapaketin kouluhenkilöstölle kulttuurisensitiivisyydestä. Tavoitteena on lisätä kouluhenkilöstön ymmärrystä kulttuurisensitiivisyydestä ja sen mukaisesta toiminnasta. Työssä esiteltiin Bennetin kulttuurien välisen sensitiivisyyden kehityksen malli, jonka vaiheet ovat:

  • Kieltäminen
  • Defensiivisyys
  • Vähättely
  • Hyväksyntä
  • Sopeutuminen
  • Integraatio

Teemasta saa lisätietoa Helsingin yliopiston KUKAS –hankkeen (Kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta kehittämässä) blogista. Teemaan voi virittäytyä tunnetun tubettajan humoristisella kuvauksella kulttuurikysymyksistä.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

14. Karjalainen, Enovaara ja Ranta kehittivät yläkouluissa ja toisella asteella käytettävän materiaali- ja menetelmäpaketin oppilaiden osallisuuden vahvistamiseen koulussa. Materiaalin tavoitteena on kehittää ja tarjota henkilöstölle työvälineitä ryhmien kanssa työskentelemiseen, ryhmädynamiikan rakentamiseen sekä oppilaiden aktivoimiseen, osallistamiseen, motivoimiseen ja sitouttamiseen.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

15. Räsänen ja Lappalainen pohtivat väkivaltaisen radikalismin ehkäisyn kehittämistä monikulttuurisen koulunsa näkökulmasta. Kehittämistehtävässään he päätyivät kehittämään kestoltaan noin tunnin mittaisen koulutusmateriaalin koulun yhteissuunnitteluajalla pohdittavaksi. Tavoitteena on saada opettajat miettimään muutamia kysymyksiä teemaan liittyen.

Pohdintatehtävien pääotsikko on Väkivaltaisen radikalismin ehkäisy koulussa. Räsänen ja Lappalainen jakoivat pohdintatehtävät kolmen alaotsikon alle. Ensimmäinen alaotsikko on Erilaisten sosiaalisten ryhmien väliset jännitteet. Materiaalissa alustetaan varsinaiset kysymykset lyhyesti. Alustuksen jälkeen opettajat pohtivat kahta kysymystä:

  • Kuinka koulussa tuetaan oppilaan sosiaalisten taitojen kehittymistä?
  • Kuinka ryhmien välisiä jännitteitä voidaan purkaa koulussa?

Toinen alaotsikko on Radikalismin torjuminen koulussa. Avainteemat kysymyksissä ovat turvallisuuden tunteen tukeminen ja osallisuuden tunne:

  • Kuinka eri kulttuurien representaatiot näkyvät koulussamme?
  • Kuinka oppilaiden ja perheiden osallisuuden tunnetta voisi tukea koulussa?

Viimeisessä osassa opettajat joutuvat pohtimaan omaa suhtautumistaan monikulttuurisuuteen. Avuksi pohdintaan tarjoamme monikulttuurisuuden ymmärryksen eri tasoja kuvaavat portaat.

Kehittämistehtävän materiaali ladattavissa tästä.

Kirjoittaja: Katja Vallinkoski, väitöskirjatutkija

Muuttunut media ja sen vaikutuksista

Ymmärrys median muutoksesta

HY+:n järjestämän ”Väkivaltaisen radikalisoitumisen ehkäisy kouluissa” -koulutuksen kolmannessa osuudessa pohdittiin mediaa otsikolla ”Kiistanalaiset keskusteluaiheet hybridissä mediaympäristössä.” Luennoitsijoina toimivat apulaisprofessori Johanna Sumiala ja tutkija Minttu Tikka Helsingin yliopistosta.

Kun hybridillä mediaympäristöllä tarkoitetaan perinteisen ja sosiaalisen median yhteenkietoutumista, se tuo mukanaan lisääntyneen määrän toimijoita, alustoja ja toimintalogiikkoja viestintään. Kun yhä useammalla on mahdollisuus osallistua viestintään (esim. Twitter, Facebook, Instagram, Telescope, Snapchat, Periscope ja erilaiset keskustelualustat)  tällöin ”kuka tahansa voi olla toimittaja, mutta kukaan ei ole editori”. Siinä missä perinteisissä medioissa toimii edelleen joitain säätelymekanismeja, länsimaisessa sosiaalisessa mediassa näin ei ole. Minkälaisia ongelmia tämä muutos tuo mukanaan?

Siirtyminen hybridiin mediaympäristöön on johtanut muun muassa:

  • Journalistien portinvartijan roolin kaventumiseen (”Jos meidän lehtemme ei julkaise kouluampujan nimeä, joku muu tekee sen.”)
  • Useiden narratiivien samanaikaiseen kiertämiseen (vaihtoehtoiset tulkinnat, valeuutiset)
  • Viestin kierron kiihtymiseen eli acceleraatioon (mitä enemmän viestiä kierrätetään, sitä enemmän algoritmit tekevät sitä näkyvämmäksi)
  • Yhteisen, jaetun julkisuuden hajoamiseen ihmisten eriytyessä seuraamaan uutisointia omaa todellisuuskuvaansa vastaaville alustoille, sekä perspektiiviharhoihin koetuista uhista (ks. Ipsos Mori).
  • Julkisuuskuplien syntymiseen.

Edellä mainituista syistä hybridin mediaympäristön voi nähdä olevan luonteeltaan ennalta-arvaamaton. Kun yksilö hakeutuu niiden lähteiden äärelle, joista hän saa tukea omille ajatuksilleen, kuplautuminen vahvistuu ja muiden äänten jäädessä kuulematta, tulkinnat yksinkertaistuvat entisestään. Tällöin ihmiset alkavat elämään eri sosiaalisissa todellisuuksissa.

Median muutosta kuvaa myös siirtyminen deadline-journalismista online-journalismiin, jolloin uutiset päivittyvät koko ajan ja uutisvälitys nopeutuu. Tämä johtaa siihen, ettei tietoja ehditä samalla tavalla tarkistaa, vaan mahdolliset virheet korjataan sitten, kun tietoa saadaan lisää. Sisältö on kuitenkin jo tässä vaiheessa saattanut lähteä kiertämään ja huhuihin perustuva tieto levitä laajalle. Kun median rektion tapahtuneeseen pitää tapahtua nopeasti, sisällöt ovat usein yksinkertaistuksia monimutkaisista teemoista.

Se, että eri toimijat journalismin kentällä taistelevat lukijoiden huomiosta, johtaa jatkuvaan kamppailuun näkyvyydestä. Tämä kilpailutilanne itsessään saattaa kiihdyttää, yksinkertaistaa, emotionaalista ja visuaalistaa viestintää. Kuinka saada ihmiset tietoiseksi taustalla vaikuttavista mekanismeista ja sitä kautta median sisältöjen muotoutumisesta? Yksinkertaistuva ja yksipuolistuva viestintä johtaa tulkintojen polarisoitumiseen, joka itsessään lisää jännitteitä yhteiskunnan eri toimijoiden välillä.

Kiistanalaiset keskusteluaiheet

Kun kurssiosallistujilta kysyttiin, mitkä aiheet mediassa ovat tänä päivänä kiistanalaisia, esille nousivat maahanmuutto, terrori-iskut, venäjä-politiikka, rokotukset, imetys, islam-opetus, ravinto, uusi OPS, lasten pelaaminen, syntyvyys ja miesten syrjäytyminen. Kouluttaja kysyy tässä vaiheessa: ”Mistä asiasta vallitsisi konsensus?”

Koulutukseen osallistujilta kysyessäni kiistanalaisista aiheista oppilaitoksissa vastaukseksi tuli seuraavia teemoja:

Kurssiosallistujat Kaija Laivuori ja Merja Malmberg olivat kysyneet opettamiltaan oppilailta, mitä aiheita he näkevät kiistaa herättävinä. Esille oli noussut seuraavia teemoja:

Hybridi mediaympäristö ja Charlie Hebdo -iskut

Sumiala ja Tikka kuvasivat hybridejä mediaympäristöjä Charlie Hebdo -iskujen yhteydessä. Iskujen uutisoinnissa alueella olevien ulkopuolisten ja panttivangeiksi joutuneiden henkilöiden oma viestintä eri medioihin nousi poikkeuksellisen suureen rooliin osaksi hybridiä mediatapahtumaa. #JeSuisCharlie kasvoi suuriin mittasuhteisiin ja sai voimakkaan symboliarvon. Tilannetta yksittäisten häshtägien voimakkaasta leviämisestä kuvattiin heat map:n avulla, joka kuvastaa #JeSuisCharlie:n leviämistä Charlie Hebdo iskujen jälkeen kansainvälisesti.  Sumialan, Valaskiven, Tikan ja Huhtamäen kirja Hybrid Mediaevents julkaistaan toukokuussa 2018.

Hybrid Mediaevents, Sumiala, Valaskivi, Tikka ja Huhtamäki

Tietoisuus ja ymmärrys siitä, että erilaiset kriisit, konfliktit ja voimakkaat tunnekuohut hyödyttävät aina jotakin tahoa, on tärkeä. Charlie Hebdo -iskujen jälkeen muslimien tila on kaventunut ranskalaisessa yhteiskunnassa ja oikeistopopulismi ottanut tilaa.

Miten hillitä polarisaatiota ja vastakkainasettelua hybrideissä mediaympäristöissä?

Kuinka median muutosta ja sen aikaansaamia vaikutuksia tulisi käsitellä oppilaiden kanssa? Miten saada heidät tietoiseksi tiedon kuplautumisesta, fragmentoitumisesta ja tekoälystä, joka ohjaa sitä, mitä meistä kukin medioissaan näkee? Ensisijaisen tärkeää on tuoda esille ymmärrystä siitä, että media ei ole sellaisenaan todellisuuden peili.

Kurssiosallistujista osa kantoi huolta siitä, ettei oppilaat hallitse edes perustiedonhankintataitoja. Opettajana toimiessani testasin yhdeksäsluokkalaisten kykyä erottaa ne kysymykset, joihin hakukoneilla voi löytää vastauksen kysymyksistä, jotka perustuvat mielipiteisiin. Kun ymmärrys mielipiteisiin perustuvan tiedon hakemisen mahdottomuudesta oli saavutettu harjoittelimme kriittistä tiedonhankintaa. Esitin oppilaille seuraavat kysymykset:

  • Onko maapallo litteä?
  • Onko holokausti tapahtunut?
  • Onko ilmastonmuutos todellinen?

Tehtävä osoittautui hyödylliseksi ja tiedonhankinnan kriittisyyttä voimakkaasti kehittäväksi. Harjoituksen yhteydessä maapallon litteydestä tietoa hakiessaan oppilaat törmäsivät ensimmäiseksi optimoituun verkkosivustoon, jonka sisällön kuvaus alkoi seuraavalla lauseella:  ” Jos maa olisi iso pallo, kallellaan, heiluva ja liikkuisi läpi äärettömän avaruuden, niin silloin paikallaan olevia tai tasaisia vesi pintoja ei olisi olemassa.”

Lisäksi hyvänä voi pitää harjoitusta, jossa tiedonhankinnan kohteena olevasta ilmiöstä (esim. Egypti) tietoa haetaan ensin kolmessa eri ryhmässä. Yksi ryhmä hakee tietoa Egyptistä matkakohteena, toinen Egyptin historiasta ja kolmas Muslimiveljeskunnasta. Muutamien omaan teemaan liittyvien hakujen jälkeen kaikki hakevat tietoa hakusanalla Egypti, ja tarkastellaan, kuinka aiemmat haut ovat optimoineet hakutuloksia.

Jotta mediaympäristöjen vahvistama yhteiskunnallinen polarisaatio ei voimistuisi, mihin jokaisen ihmisen pitäisi sitoutua kommunikoidessaan ja toimiessaan eri mediaympäristöissä? Nick Couldryn (2012) mukaan kommunikaation etiikkaan tulisi kuulua:

  • Tarkkuus, jolloin on pyrittävä todellisuuden tarkkaan kuvaamiseen ilman stereotypioita. Koska teemat ovat usein kompleksisia, niitä ei tule liiallisessa määrin yksinkertaistaa. Tarkkuuteen kuuluu myös julkaisemisnopeuden hidastaminen, jotta esimerkiksi lähteet ehditään tarkoituksenmukaisella tavalla tarkistaa.
  • Vilpittömyys, eli sitoudutaan henkilökohtaisesti siihen, mitä julkaistaan.
  • Huolenpito ja seurauseettisen näkemyksen huomioiminen. Voiko julkaisemisella olla haitallisia seurauksia jollekin ihmisryhmälle?

Edellä kuvattujen hyveiden vaaliminen edellyttää kehittynyttä näkökulmanottokykyä, ja siihen pyrkiminen tietoista harjoittelua. Tästä huolimatta em. hyveiden mahdollisuudet on tuotava esille oppilaiden kanssa keskustellessa. Nuorille on korostettava medioissa toimiessa perinteisen tietoturvallisuuden ja julkaisumoraalin lisäksi yksilönvastuuta myös tästä laajasta näkökulmasta. On luotava ymmärrystä siitä, että yksilöt ovat mukana rakentamassa maailmassa esiintyviä ilmiöitä.

Mutta miten kasvattaa liikkumatilaa kiistanalaisista aiheista keskustelemisessa tilanteessa jossa verkkoympäristössä ei päästä mistään aiheesta jaettuun konsensukseen? Yhtenä keinona Helsingin yliopiston opiskelijat ovat käynnistäneet hankkeen Kaikkien Some, jonka tavoitteena on kampanjoida parempien yhteiskunnallisten somekeskustelujen puolesta. Julkaistua sisältöä pääsee tarkastelemaan esimerkiksi Twitterissä kanavalla @KaikkienSome ja #KaikkienSome. Aiheeseen liittyvää tematiikkaa käsitellään myös Helsingin yliopiston ”Vihapuhe” tutkimushankkeessa, josta lisätietoja hankkeen blogista.

Kirjoittaja: Katja Vallinkoski, väitöskirjatutkija