Tunne- ja tietoisuustaitojen kehittäminen: harjoituksia yläkouluun

Alle on koottu Opetushallituksen rahoittaman Lasten ja nuorten tunne- ja tietoisuustaito -ohjaajakoulutukseen osallistuneiden kehittämistehtävissä esiin nousseita harjoitteita yläkouluihin.

Tyttöproggis-päivä

Harjoitus on suunnattu yläkoulun tytöille, mutta on sovellettavissa myös pojille. Tyttöproggispäivän tarkoituksena on oppia tunnistamaan ja nimeämään tunteita sekä kehittämään myötätuntoa.

Päivän aikana katsotaan nuorille suunnattu elokuva, johon löytyy lisäksi valmiita tehtäviä Koulukinon sivuilta. Elokuva on monia ajatuksia ja tunteita herättävä, joten tunteiden nimeämiseen ja tunnistamiseen liittyvät harjoitteet sopivat teemaan hyvin.

Päivän aikana on tarkoituksena opastaa kolmen eri harjoituksen (Hengitys/ankkurointi, STOP-harjoitus sekä myötätuntoharjoitus) avulla tyttöjä havainnoimaan ja tunnistamaan omia tunteita sekä niiden herättämiä vaikutuksia omassa kehossa ja toiminnassa, sekä antaa eväitä jatkoon omien tunteiden tunnistamiseen. Harjoitusten kautta tytöt saavat itselleen ”työkalun”, jolla voivat vaikuttaa omaan oloonsa, ajatuksiinsa, tunteisiinsa ja toimintaansa.

Myötätuntoharjoituksen avulla tytöt voivat huomata tuntevansa iloa ja lempeyttä, jota voivat myös kohdentaa omaan itseensä heille vaikeassa tilanteessa. Päivän aikana tytöt saattavat huomata, että muutkin ajattelevat ja tuntevat samoin kuin he itse. Päivän aikana voi tapahtua kollektiivista itsestä ja toisilta oppimista sekä oppia ymmärtämään, että koemme taustoistamme huolimatta samanlaisia asioita ja tunteita elämässämme.

 

Mindfulnesia terveystiedon opettamiseen

Valitsin kehitystehtäväkseni terveystiedon opettamisen Mindful Schools -ohjelman oppitunteja soveltamalla. Toteutin kaksi oppituntia koulumme jopo-luokalle, jossa olen käynyt ohjaamassa Mindful Schools -ohjelman oppitunteja säännöllisesti muutaman viikon ajan. Tätä ennen olimme tavanneet kaksi kertaa. Terveystiedon tuntien aiheena olivat tunteet ja niiden aiheuttamat reaktiot meissä. Tämän lisäksi kerrottiin mindfulnessin hyödyistä tunteiden huomioimisessa ja omien reaktioiden muuttamisessa.

Tunnin alussa otettin mindfulness-asento, jonka jälkeen hengiteltiin. Sen jälkeen sovellettiin Mindful Schools -ohjelmaa. Aiomme koota oppilaiden kanssa tunteita luokan seinälle. Tämä idea tuli oppilailta itseltään. Itse aion opettaa heille Mindful Schools -ohjelman lisäksi ainakin STOP-harjoituksen kevään aikana. Ehkä he itse kehittävät sitä jotenkin tai keksivät lisää omia harjoituksia.

Kokeiluja 7.-9. -luokkalaisille erilaisissa ryhmissä

Olen päässyt aloittamaan tunne- ja tietoisuustaitojen ohjaamisen kolmessa eri luokassa: pienryhmässä, jossa oppilaat ovat erityisen tuen päätöksellä olevia oppilaita, yleisopetuksen luokassa, johon on integroitu myös erityisoppilaita ja erityisluokassa, jossa oppilailla on yksilöllistetyt tavoitteet kaikissa oppiaineissa. Oppilaat ovat 7.-9. -luokkalaisia.

Ohjaamisen pohjalta kirjoitin ajatuksiani ja kokemuksiani näistä oppitunneista, jonka perusteella koostui ohjeet siitä, mikä on tärkeää opettajan huomioida tunne- ja tietoisuustaitoja ohjatessa. Näiden ohjeiden pohjalta voisi helposti kehitellä myös ryhmälle omat pelisäännöt. Tärkeää on ohjaajan oma läsnäolo tilanteelle ja ryhmän antamille signaaleille. (ilmapiiri, ajatukset, puheet). Oppilaat olivat paljon halukkaampia, valmiimpia ja innokkaampia tekemään harjoituksia kuin osasin odottaa, joten kannustan kaikkia kokeilemaan.

Lisäksi aloin valmistaa yläkoululaisille sopivaa harjoitusvihkoa, jossa esiteltäisiin tärkeimmät asiat ja jossa olisi valmiiksi kysymykset jokaiseen tuokioon. Tämä vihkonen ei ole vielä valmistunut, vaan päädyinkin tekemään alkajaisiksi aiheen perusasioista PowerPoint-esityksen oppituntien tueksi. Esityksestä voi kopioida tuokioon sopivan dian paperille, johon voi kirjoittaa myös omia ajatuksia ja vastauksia kysymyksiin. Näistä paperiversioista voi koota oppilaille oman vihkosen. Vaihtoehtona on käyttää tavallista vihkoa, johon kirjoitetaan omia ajatuksia ja vastauksia tuokioiden lopussa annettuihin kysymyksiin ja pohdintatehtäviin.

Tietoisuustaito-opetustuokio: Liikunta& mindfulness

Käytän tulevissa harjoituksissa Rechtschaffenin Keskittymiskykyä luokkaan -opaskirjaa. Sivunumerot osoittavat harjoituksen kohdan kirjassa. Mukana myös linkkivinkki.

Liikuntasaliin tullessa haluan aina ensin ottaa aikaa siihen, että oppilaat saavat purkaa energiansa pois. Sen jälkeen he ovat vastaanottavaisempia erilaisille harjoituksille. Aloitamme suosikkileikillä eli hyllypallolla. Energianpurkuharjoituksen jälkeen siirrymme jumppapatjoille, jossa teemme venyttelyharjoitukset pareittain. Venyttelyjen jälkeen pyydän oppilaita omille paikoilleen, niin että kullekin on oma jumppapatja. Asetutaan patjan taakse. Ensin muutama ns. huokaiseva sisään- ja uloshengitys, jonka jälkeen keskitytään jalkapohjiin lattialla. Pilatesmaiseen tyyliin aloitamme harjoituksen pystyasennon hakemisella, jossa haemme myös selkärangan pystysuoraa asentoa. Lisäksi kuuntelemme hengitystä keskittyen sisään- ja uloshengityksen soljumiseen kehoon ja sieltä ulos. Tässä on oivallinen tilaisuus tehdä hengitys ankkurina -harjoitus (s.138).

Tässä vaiheessa käymme selinmakuulle omille jumppapatjoillemme ja teemme popcorn-ajatukset –harjoituksen (s.147). Tämän jälkeen siirrytään sydämellisyyden harjoittamiseen, jossa kehitetään myötätuntolihaksia. Harjoitus on sama kuin ihan minä itse -harjoitus (s.174). Tähän liitän vaihtoehtoisesti piirtämis- tai kirjoitusharjoituksen, jossa oppilaat voivat konkreettisesti piirtää tai miettiä, millaisia ystävällisiä tekoja he voivat viikon aikana toteuttaa koulussa. Seuraavalla tunnilla käymme läpi tekoja, joita tuli edellisen viikon aikana tehtyä. Tunnin päätteeksi teemme rentoutusharjoituksen omalla jumppamatolla fleecepeittojen alla. Hyviä harjoituksia löytyy esimerkiksi Mielenterveysseuran sivuilta tai Oivan sivuilta.

Tietoisuus- ja tunnetaitoja yläkoulussa sosiaalisen maalaamisen kautta

Kuvataiteen yhdistäminen tunne- ja tietoisuusharjoituksiin oli mielenkiintoinen kokeilu. Täysin hiljaisuudessa työskentely virittää aistimaan toisten kehonkieltä ja antaa tilaa omien ajatusten ja reaktioiden tutkimiseen.

Tehtävässä oppilaat kulkevat tilassa omaa oloaan tutkien ja pysähtyvät silloin tällöin satunnaisen parin kanssa niin, että selät ovat vastakkain.  Selkä on suurimmalle osalle murrosikäisiäkin neutraali kosketettava paikka. Viimeinen ”selkäpari” on pari, jonka kanssa yhteistä työtä maalataan.

Maalaus tapahtuu täysin hiljaisuudessa, toisen tekemisestä impulsseja ottaen. Tarkoitus on havainnoida niitä omia reaktioita ja ajatuksia, joita tekeminen aiheuttaa. Maalaaminen vaatii työhön keskittymistä. Se on myös väline, joka etäännyttää ja antaa mahdollisuuden sanattomaan kommunikointiin, joka ei kuitenkaan ole murrosikäiselle liian intiimiä. Toisen kanssa saman työn ääressä tekeminen puolestaan vaatii hyväksyvän läsnäolon ja avarakatseisuuden opettelua. Kun emme pysty puhumaan, sisäinen monologimme kiihtyy ja tämän sisäisen puheen havainnointia pyrkii ohjaaja ohjaamaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *