Opettajana virtuaalisessa luokkahuoneessa – tukea etäopetukseen ja ohjaukseen!

Virtuaaliset luokkahuoneet ja etäopetus ovat lisääntyneet vauhdilla. Usein opetuskokonaisuuksia rakennetaan myös monimuoto-opetuksena yhdistellen erilaisia opetus- ja oppimistapoja: lähiopetuksen lisäksi osa materiaalista opiskellaan etä- tai virtuaaliopetuksena.

Virtuaalisen opetuksen toteuttaminen vaatii kuitenkin usein paljon enemmän ennakkosuunnittelua ja valmistelua opettajan puolelta. esimerkiksi opiskelijoiden yhteisöllisen työskentelyn suunnittelu ja järjestely tai opiskelijoiden oppimisen tukeminen vaatii sellaisia käytäntöjä, jotka eroavat oleellisesti kasvokkain toteutettavasta opetuksesta.

Ylipäänsä opetus on suunniteltava huolellisesti ja oppimisympäristön rakenteen on oltava selkeä, opiskelijaa tukeva ja luonteva. Improvisoinnille ei ole samalla tavalla mahdollisuuksia kuin luokkaopetuksessa, mutta tietysti runsas aineisto ja hyvä tehtäväpankki sallivat myös virtuaaliopetuksessa poikkeamisia suunnitellusta.

Opetushallituksen rahoittamassa Opettajana virtuaalisessa luokkahuoneessa (2019-2020) -täydennyskoulutushankkeessa tutustuttiin pedagogisiin ajatuksiin, erilaisiin välineisiin ja menetelmiin, joiden avulla virtuaalisesta oppimis- ja opetuskokemuksesta saadaan mahdollisimman paljon irti. Osallistujat olivat peruskoulun ja lukion opettajia.

Koulutuksen loppureflektiona ja yhteenvetona tehtiin yhteisöllisesti virtuaali/etäopetuksen huoneentaulut, jossa koottuna ohjeita etä/virtuaaliopetuksessa huomioitaviin asioihin

Virtuaaliopetuksen huoneentaulu 1

Virtuaaliopetuksen huoneentaulu 2

Alla lisäksi muutamia esimerkkejä koulutushankkeen aikana suunnitelluista opetuskokonaisuudesta ja osallistujien pohdinnoista.

Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia (rajatun opetuskokonaisuuden suunnittelu)

Tekijä(t): Marjo Ahopelto ja Ulla Lauhava
Oppilaitos: Ounasvaaran lukio, Rovaniemi
Kohderyhmä: lukion 2. ja 3. vuosikurssin opiskelijat, äi6-kurssi

Lukion äi6-kurssin Nykykulttuuri ja kertomukset kokonaistavoitteena on perehtyä keskeisiin nykykulttuurin ilmiöihin ja teemoihin. Ajankohtaisia tekstejä on tarkoitus opetella tarkastelemaan kertomuksellisuuden ja intertekstuaalisuuden näkökulmista. Lisäksi kurssin tavoitteena on syventää ymmärrystä dialogisesta vuorovaikutuksesta ja vuorovaikutusetiikasta. Kurssilla pohditaan ihmisen tapaa rakentaa yksilöllisiä ja maailmallisia tarinalinjoja, mikä puolestaan auttaa mielekkään maailmankuvan rakentamisessa herkästi sirpaleiselta ja kaoottiselta vaikuttavan moninaisuuden karnevaalin ja siihen kytkeytyvän tekstiavaruuden keskellä.

Kurssiin sisältyvä Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia -aihekokonaisuus on vahvasti ajassa elävä, ajankohtaisista kulttuurisista ilmiöistä ammentava ja niiden kautta nykyaikaa kertomus- ja kulttuuriperinteeseen sitova. Tämän lähtökohdan vuoksi on mielekästä ja tarkoituksenmukaista, että nettisisällöt sekä opiskelijoiden itse valitsemat ilmiöt ja tekstit ovat keskeinen osa opetusta ja että nuoret ovat itse myös sisällöntuottajina kokonaisuuden käsittelyssä. Vastavuoroisuus ja dialogisuus opettajan ja opiskelijoiden välillä tarjoaa tällaisten kokonaisuuksien kohdalla oivalluksen kokemuksia molemmille osapuolille. Kokonaisuuden käsittelyssä on luontevaa, että opetuksessakin hyödynnetään virtuaalisia ympäristöjä – näin sisällöt ja metodit kohtaavat parhaiten.

LOPS2021 tulee ohjaamaan opetusta nykyistä monimuotoisempaan suuntaan, ja Rovaniemen lukioissa on tarkoitus pilotoida uudenlaisia opetuksenjärjestämismalleja tulevina vuosina. Ko. äidinkielen aihekokonaisuuden opettaminen monimuotomallin mukaisesti sopii siis hyvin koko lukio-opetusta koskevan uudistuksen henkeen. Toisen asteen kehittäminen on tärkeää, jotta opetus kohtaa korkeakoulu- ja työelämävaatimukset tulevaisuudessakin. Opiskelijoiden on tärkeää saada haltuun virtuaalisen työskentelyn taidot, ja siihen liittyvät sitoutumisen haasteet on ratkaistava. Pidän tärkeänä sitä, että virtuaalinen opetus rakennetaan korostetun vuorovaikutteiseksi, jottei synny näennäisen läsnäolon ilmiötä ja käsitystä siitä, että etätunnit voi laiskotella läpi. Tähän liittyvää metakeskustelua on hyvä käydä avoimesti myös opiskelijoiden kanssa, mikä auttanee heitä hahmottamaan myös vuorovaikutuksen eettisten kysymysten tärkeyttä. Kaikenlainen pilotointi ja kokeileminen antavat malleja muidenkin kokonaisuuksien opettamiseen ja opiskelemiseen niin äidinkielessä kuin muissakin oppiaineissa ja tarjoavat eväitä kehittämiseen ja mallien parantamiseen.

Opetusta ei ole lukioasteella mielekästä rakentaa pelkän etätyöskentelyn varaan silloin, kun opiskelijoita on mahdollisuus tavata kasvotustenkin. Lähitapaamisia on hyvä olla erityisesti kurssin alkuosassa, jotta opiskelijat ryhmäytyvät ja tapaavat sekä toisensa että opettajan, mikä sitouttaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. Lisäksi varsinkin siirtymävaihe monimuotoisempaan opiskeluun vaatii juuri metatason keskusteluja ja kasvokkain käytyä keskustelua itsereflektiotaidoista. Sinänsä mikään sisältö ei esimerkiksi ko. äidinkielen kurssilla vaadi lähityöskentelyä.

Kurssi on tarkoitus rakentaa ensimmäisellä monimuoto-opiskelun kokeilukerralla siten, että kurssin kolme muuta aihekokokonaisuutta (Kertomusten maailma, Median kertomuksia sekä Eettinen dialogi ja vuorovaikutus) opiskellaan lähitapaamisissa, minkä jälkeen Nykykirjallisuuden ja -kulttuurin kertomuksia -kokonaisuus opiskellaan virtuaalisessa ympäristössä. Kurssi päätetään koeviikon dialogisessa virtuaalitapaamisessa. Jatkossa lähitapaamisia on monimuotomallissa tarkoitus järjestää informaaleissa oppimisympäristöissä, siis muualla kuin koulussa. Pyrkimyksenä on luoda perinteisen luokkaopiskelun rinnalle malli, joka perustuu aitoon monimuotoisuuteen.

Aihekokonaisuuden käsittely kytketään muihin kurssin kokonaisuuksiin myös käytännön tasolla: opiskelijat valitsevat pienryhmittäin jo kurssin alussa jonkin nykykulttuurin ilmiön tai teeman, jota he tutkivat läpi kurssin erilaisten tekstien, tehtävien ja keskustelujen kautta. He lukevat myös teoksen, joka kytkeytyy valittuun teemaan. Ilmiöitä ja teemoja tarkastellaan kurssin kontekstissa eli ennen kaikkea kertomuksellisuuden näkökulmasta. Tarkastelun ytimenä on kertomuksellinen konflikti, jonka varaan rakentuu suuri osa todellisuuskäsitystämme. Kun päästään viimeiseen kokonaisuuteen, opiskelijat ovat jo saaneet käsityksen siitä, miten ilmiöitä ja teemoja fiktiossa ja mediateksteissä käsitellään.

4–6 oppitunnin (à 75 min.) virtuaali- tai monimuoto-opintojakson aikana opiskelijat tuottavat havainnollistaviin esimerkkeihin perustuvan digiesityksen, joka voi olla esimerkiksi vuorovaikutteinen esitelmä, etukäteen kuvattu vlogikeskustelu tai haastavimmillaan tarinamuotoon rakennettu, jopa näytelmällinen esitys, jonka opiskelijat voivat toteutustavasta riippuen tarvittaessa kuvata etukäteen. Valitsipa ryhmä minkä tahansa muodon, muita kurssilaisia pitäisi pystyä aktivoimaan esimerkiksi kysymyksin, äänestyksin tai jopa lyhyiden tehtävien avulla. Opiskelijat ovat siis kurssilla nykyaikaan sopivasti eräänlaisessa kaksoisroolissa, kun he sekä etsivät ja analysoivat tekstejä että tuottavat niiden pohjalta omaa sisältöä.

Virtuaalijaksolla hyödynnetään sekä Googlen ympäristöä ja työkaluja (pienryhmätyöskentely) että Adobe Connectia (opettajan tapaamiset, esitykset ja yhteinen keskustelu). Opiskelijat tapaavat jakson aikana ensin pienryhmittäin, joko kasvokkain tai verkossa (digipalaverit ja yhteiskäyttötiedostot). Tällöin he kokoavat kurssin aikana vähitellen rakentamaansa kuvaa ilmiön käsittelystä ja siihen liittyvistä tarinalinjoista, etsivät lisää tekstejä (kirjoitetut, puhutut ja audiovisuaaliset tekstit sekä kuvamateriaali) ja alkavat rakentaa esitystään. Tämän jälkeen kaksi pienryhmää tapaa toisensa ja tuutoroi sekä vertaisarvioi toistensa keskeneräisiä tuotoksia ja pohtii myös, mitä ryhmät voisivat oppia toistensa ilmiöanalyyseista ja työskentelytavoista.

Opettajan rooli jakson aikana on tavata vuorotellen jokaista pienryhmää virtuaalisesti mentorin ominaisuudessa. Tavoitteena on, että opettaja ehtii tavata jokaisen ryhmän sekä hahmottelun ja työstämisen vaiheessa (pidempi tapaaminen) että viimeistelyn vaiheessa (lyhyempi tapaaminen). Myös koeviikon tapaamiskerta vietetään virtuaaliympäristössä, toki tauotettuna, ja aika käytetään digiesityksiin ja niihin liittyvään keskusteluun sekä koko kurssin kokoavaan keskusteluun. Ryhmien valitsemien esimerkki-ilmiöiden ja -teemojen kautta pohditaan yhdessä sitä, miten hahmotamme ja jäsennämme maailmaa ja kerromme siitä. Arviointi rakentuu sekä itse- ja vertaisarvioinnista että opettajan antamasta palautteesta, dialogisesti ja avoimesti. Arvioinnin kriteerit annetaan luonnollisesti jo kurssin alussa, jotta arviointi on mahdollisimman läpinäkyvää ja objektiivista.

Koko kurssin aikana on tarkoitus tietoisesti ja opiskelijoiden kanssa aiheesta keskustellen pohtia ja rakentaa sekä oppijuuden että opettajuuden uudenlaisia rooleja. Pyrkimys on päästä mahdollisimman vastavuoroiseen, dialogiseen keskusteluun, jonka lopputuloksena opiskelijat aidosti pääsevät opettamaan opettajaakin lopputöidensä avulla. Opettajan tehtävänä ei ole kurssilla valita tekstejä etukäteen tai määrätä tarkasti niihin liittyviä tehtäviä sekä sitä, mitkä vastaukset ovat oikein ja mitkä väärin. Kurssin sisältö syntyy pitkälti opiskelijoiden itsensä valitsemana, ja usein pienryhmät tekevät kyllä samantyyppistä analyysia mutta eri aihepiirien teksteistä.

Olen käyttänyt tällaista teemamenetelmää vaikuttamiseen liittyvällä äi4-kurssilla, ja tulokset ovat olleet ns. perinteiseen tapaan verrattuna parempia: opiskelijat ovat palautteen perusteella motivoituneet ja sitoutuneet paremmin ja pitäneet tehtäviä mielekkäämpinä, ja myös tuotokset ovat olleet pitkälti korkeatasoisia. Tällä menetelmällä voidaan saavuttaa kokemus oman oppijuuden omistamisesta, mikä on välttämätön taito nykymaailmassa ja varsinkin tulevaisuudessa. Nuorten on opittava aktiiviseksi tiedon suhteen; sitä ei enää ole mielekästä tarjoilla oppilaille valmiina.

Tällainen toimintakulttuuri vaatii myös sitä, että opettaja pyrkii pois perinteisestä opettajuudesta kohti mentorin ja rinnallaoppijan roolia. Jotta kurssi ei ole liian haastava, opettajan on kuitenkin tärkeä auttaa, tukea ja ohjata ja ennen kaikkea olla läsnä. Opiskelijoille pitää myös antaa vaiheittainen ja aikataulutettu ohjeistus erityisesti virtuaalijakson ajalle, ja opettajan on saatava luku- ja kommentointioikeus ryhmien tiedostoihin sekä tietoa siitä, missä vaiheessa ryhmien työskentely kulloinkin on. Tarkoituksena on myös mallintaa lopputyötä, mikä pilotointikerran jälkeen on helpompaa, kun opiskelijoille voi näyttää autenttisia muiden tekemiä töitä. Kurssin töistä voisi rakentaa esimerkiksi digitaalisen näyttelyn.

Kommunikatiivisuus kieltenopetuksessa ja etäopetuksen reflektointi

Tekijä: Hanna, peruskoulun kielten opettaja
Oppilaitos: peruskoulu
Kohderyhmä: peruskoulun oppilaat, vieraat kielet

Opetan vieraita kieliä peruskoulussa, ja pedagoginen haaste, jonka halusimme kurssityöllä ratkaista, oli se, että oppilaat ymmärtäisivät konkreettisesti ja omakohtaisesti, mitä kommunikatiivisuus eli viestin perillemeno tarkoittaa, kun sitä paljon nykyisessä Perusopetuksen opetussuunnitelmassa painotetaan. Toimin samassa ryhmässä aiemman vuoden työpaikkani kieltenopettajakollegoiden kanssa, eli meitä oli suunnitteluryhmässä opettajia kahdesta eri perusopetuksen koulusta.

Suunnitelmamme oli yksinkertaistetusti seuraava: seiskaluokkalaiset oppilaat haastattelevat pareittain toisen koulun oppilaita englanniksi kouluihinsa ja koulunkäyntiin liittyen tietokoneiden välityksellä esim. Skype-puhelulla. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että oppilaat tekevät parityönä videoklipin koulustaan ja koulunkäynnistään, ja sitten vastaanottajakoululaiset kommentoivat videoita.

Toteutusta suunniteltaessa jo huomasimme, että vaikka tällaisten oppimistilaisuuksien järjestäminen oppilaille olisi enemmän kuin tarpeen ja suotavaa, niin siihen liittyy monia käytännön ongelmia. Eri kunnissa oppilailla on eri mahdollisuudet teknisiin laitteisiin, esim. joissain kouluissa on omat laitteet oppilaille ja toisissa kouluissa laitteen saaminen käyttöön jollekin oppitunnille on epävarmaa. Sitten kun laiteasiat ovat kunnossa, niin törmätään siihen, että jossain kunnissa käytetään Googlen työkaluja ja toisissa taas Microsoftin työkaluja, jolloin esim. oppilaiden soittaminen toisilleen on haastavaa. Lisäksi vielä peruskoulussa olemme lukujärjestysten ja aikataulujen orjia, ja kun niitä lähtee muokkaamaan, että saisi kahden eri koulun oppilaat soittelemaan oppitunnilta toisilleen, niin jos ei käy tuuri, että oppitunnit ovat päällekkäin, niin siinä saattaa olla aikamoinen homma järjestää asia niin, että molemmat läsnä samaan aikaan ja laitteet saatavilla.

Koulutuksen anti on ollut erityisesti nyt korona-aikoina oikein lohdullinen ja kannustava, sillä opin koulutuksesta, että tietoteknisten valmiuksien opettaminen ja niihin ohjaaminen oppilaille on todella tärkeää, vaikka se usein tuntuu siltä kuin kaikki menisi enemmän tai vähemmän pieleen.  Tältä tuntui muistakin koulutukseen osallistuneista eri opetusasteilla. Esimerkiksi tässä korona-ajassa oppilaille on varmasti konkretisoitunut salasanahallinnan merkitys, kun ei voikaan pyytää aina opea vaihtamaan salasanaa, kun vanha on unohtunut.  Olen todella kiitollinen, että olin sählännyt tietokoneiden kanssa oppilasryhmien kanssa jo normaalioloissa, sillä olin testaillut tiettyjä työkaluja ja ohjelmia, eikä kaikki tullut minulle aivan uutena viime viikkoina. Opin, että digijutut vaativat digisinnikkyyttä, sillä aina et tiedä, missä on vika : käyttäjässä vai siinä, että jokin ohjelma ei toimi toivotusti, ja aina syypäätä ei saa edes selville.

Toisaalta minusta on tragikoomista, että koulutuksessa kuuntelimme silmät pyöreinä, kun eräs opettaja kertoi opettavansa uintia etänä ja naureskelimme, miten se on mahdollista. Lisäksi tuolloin työkavereiden kanssa naureskelimme, että kurssi on osin turha, koska eihän perusopetus ole tällaista itsenäistä virtuaaliopetusta. Viime viikot ovat osoittaneet, että kaikki on mahdollista etänä ja kaikkea voi sattua.

Lisäksi olen pohtinut, että jos nämä koronavirukset jäävät pyörimään maailmaan niin, että tällaisia kotiin eristäytymiskausia tulee aina säännöllisin väliajoin, niin olisi tärkeää, että jokaisella oppilaalla olisi perusopetuksessa käytössään oma tietokone tai tabletti, jotta poikkeusoloihin siirtyminen sujuisi näppärämmin. Tai ainakin niin, että ne, joilla ei ole laitetta kodin puolesta, saisivat sen koululta.

Mielekkään  verkkokurssin suunnittelu lukiossa

Tekijä: Merja Metsola
Oppilaitos: Joensuun aikuislukio
Kohderyhmä: lukio, verkko-opiskelu 

Kehittämishaaste:  Lukiollamme on tarve järjestää verkko-opetusta ja haluamme tehdä sen jatkossa aiempaa laadukkaammin. Lukion opetussuunnitelmat uudistuvat niin, että uuden OPS:n kurssit aloitetaan elokuussa 2021. Tähtäämme siihen, että tuolloin koulumme opiskelijoiden on mahdollista aloittaa myös verkko-opiskelu uuden OPS:n vaatimukset täyttäen. Minun haasteenani on kehittää koulullemme sopiva malli/ohjeistus, jonka avulla voimme luoda pedagogisesti toimivia lukion verkkokursseja. Kehitän mallia samalla, kun laadin ihmisen biologian (BI4) verkkokurssipohjaa Moodleen.

Koulumme verkko-opetukselle on olemassa joitakin reunaehtoja ja pyrkimyksiä, joiden rajoissa koulumme verkko-opiskelu pyritään toteuttamaan. Nämä raamit ovat seuraavat:

  • LOPS2021 tavoitteiden tulee täyttyä kontaktiopetusta vastaavalla tavalla
  • Opiskelija voi opiskella kurssin koska ja missä tahansa
  • Opiskelijan ei tarvitse ostaa tiettyä oppikirjaa opiskellakseen kurssin, vaan materiaalin saa valita itse (annetaan kuitenkin suositus/suosituksia)
  • Kurssisuorituksen arviointi on monipuolista ja opiskelija voi suorittaa kurssin ilman päättökoetta (halutessaan voi myös osallistua kokeeseen, jos tarvitsee harjoitusta esim. Abitti-koeympäristöstä)
  • Opiskelijalla on käytössään opettajan etätuki koko kurssin ajan ja opiskelija saa ohjaavaa palautetta opettajalta opiskelun edetessä
  • Verkkokurssin opettaminen ei voi tuottaa kohtuutonta työkuormaa opettajalle, vrt. lähiopetus (ei esim. voida lähteä ajatuksesta, että opettaja tarkistaa jokaisen opiskelijan jokaisen tehtävän kurssilla, vaan palautteen antoon ja edistymisen seurantaan on löydettävä jokin muu ratkaisu)

Ratkaisun ideointia 

  • LOPS2021 (tässä vaiheessa vielä luonnos) systemaattinen läpikäynti ja tavoitteiden koonti taulukkoon/taulukoihin –> sisällölliset, taidolliset ja arviointiin liittyvät tavoitteet.
  • Koska reunaehtona on opiskelun aikaan ja paikkaan sitomattomuus, on pakko joustaa osasta hyvän verkko-opetuksen periaatteista (esim. opiskelijoiden verkkokeskustelut, yhteisöllinen tuottaminen ja vertaisarviointi) –> paikataan tätä opettajan ja opiskelijan välisellä tiiviillä vuorovaikutuksella. Toinen vaihtoehto olisi, jos olisi käytössä jokin sellainen sovellus, jossa opiskelijat näkevät aikaisempien opiskelijoiden töitä tai kommentteja niin että heille tulee sellainen jatkuvuuden kokemus. Näin vuorovaikutus ei kuormittaisi liikaan opettajaa.
  • Kurssin sisältö rakentuu aihealueisiin liittyvistä oppimiskysymyksistä, joiden perusteella opiskelija hakee tarvitsemansa tiedon luotettavista lähteistä (opiskelija kirjoittaa samalla oppimispäiväkirjaa, johon kirjaa vastaukset kysymyksiin –> kokoaa siis samalla itselleen oman kurssimateriaalin.  Oppimispäiväkirjalle voisi tehdä myös valmiin rakennerungon, jotta opiskelijan ei tarvitse käyttää aikaa sen rakenteen pohtimiseen.
  • Kurssiin kuuluu erilaisia arvioitavia tehtäviä, joiden perusteella kurssi voidaan arvioida. Arvioinnin tukena käytetään myös opiskelijan tuottamaa oppimispäiväkirjaa/omaa kurssimateriaalia ja/tai itsearviointia. Tarvittaessa/halutessaan opiskelija voi myös osallistua kurssikokeeseen esim. tilanteessa, jossa hän kokee tarvitsevansa yo-kokeessa käytettävän Abitti-koejärjestelmän käyttöharjoitusta. ?
  • Opiskelu tapahtuu Moodle-ympäristössä, johon liitetään videoneuvotteluyhteys (todennäköisesti Collaborate). Kurssin aikana järjestetään opiskelijan ja opettajan välisiä tapaamisia: videoneuvottelu, chat, Moodle-viestit/sähköpostit. Vuorovaikutuksen ylläpitoon luodaan esimerkinomainen malli, jota opettaja ja opiskelija voivat soveltaa aina kulloisenkin tarpeen  mukaan.

Kehittämistehtävään liittyvät materiaalit ja linkit (linkki tarkempaan suunnitteludokumenttiin, oheismateriaaleja, esitysmateriaalit, hyödyllisiä linkkejä jne.)

Toteutuksen yksityiskohtainen suunnittelu (vaiheet 1-3.)

  1. Laatukriteerien laatiminen

Ajasta ja paikasta riippumattomien verkko-opintojaksojen laatukriteerit

Pyrkimyksenä myös:

  • Opiskelijan ei tarvitse ostaa tiettyä oppikirjaa opiskellakseen kurssin, vaan materiaalin saa valita itse (annetaan kuitenkin suositus/suosituksia)
  • Opiskelija voi suorittaa kurssin ilman päättökoetta (halutessaan voi myös osallistua kokeeseen, jos tarvitsee harjoitusta esim. Abitti-koeympäristöstä)
  1. Mallit, ohjeet ja rasti-ruutuun-tarkistuslistat apuvälineiksi verkkokurssien laadintaan
  • Videomateriaali ja itsearviointikysymykset ”onko minulla valmiudet opiskella verkossa?”
  • Ohjeistusmalli (teksti-, visuaalisten kaavio- ja video-ohjeiden laatiminen)
  • ”Salitreenimalli” eli opiskeluohjelma salitreeniohjelman tapaan opiskeluun kannustamiseksi (sis. myös lepopäivät)
  • Rakennemalli (looginen, opiskelua ohjaava, palasteltu rakenne)
  • Aikataulumalli (paljonko opiskelijalla kuluu aikaa, paljonko opettajalla kuluu aikaa)
  • Vuorovaikutusmalli (milloin ja millä tavalla ollaan yhteydessä opiskelijaan)
  • Tehtävätyyppimalleja (automaattisesti tarkistuvia, opiskelijan itsearvioitavia)
  • Arviointimalleja (arviointi ilman kurssikoetta)
  • Rasti-ruutuun: tarkista lopuksi nämä kohdat valmiista kurssistasi
  • Valmiita työkaluja helpottamaan opettajan suunnittelutyötä (testataan näistä meille sopivia ja muokataan tarvittaessa):

https://fitech.io/wp-content/uploads/2019/09/Oppimismuotoilun-tyo%CC%88kalupakki-v2.pdf

  1. Verkko-opettajien tukikoulutusohjelman suunnittelu (mitkä koulutukset verkko-opetusta antavien opettajien tulisi käydä)
  • Moodlen (tai muun käytettävän oppimisympäristön) käytön perusteet
  • Vuorovaikutus verkossa (sis. Collaborate tai muu käytössä oleva videoneuvottelutyökalu)
  • Verkko-opintojakson suunnittelu (miten suunnittelutyökaluja voi hyödyntää)
  • Kurssin ”käsikirjoituskoulu”
  • Opetusvideot opiskelijan tueksi (sis. interaktiiviset videot; H5P, EdPuzzle tmv.)

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.