Tänä vuonna Karavaani päätti suunnata kevätretkelle Pietariin. Matkalle lähti 12 henkeä, joista suurin osa oli laitoksemme opiskelijoita. Vihdoin, pahasti myöhässä, matkakertomus on luettavissa täällä Karavaanin blogissakin.
Lähdimme matkaan Sibelius-junalla aikaisin torstaiaamuna. Junamatkalla suunnittelimme matkan ohjelmaa, terästimme venäjänkielen taitojamme (tulimme tulokseen, että emme oikeastaan osaa paljoakaan) ja aloitimme huonojen vitsien kertomisen.
Maiseman muutos junan ylitettyä Venäjän rajan on melko radikaali, ja loppumatka menikin nopeasti ikkunasta ulos tuijotellessa. Pietariin saavuttuamme ja selviydyttyämme ulos juna-asemalta (mikä oli vaikeampaa kuin voisi olettaa) suuntasimme metrolla kohti hostellia. Metrolla matkustaminen oli aina yhtä jännittävää – Pietarin metro on yksi maailman syvimmistä, ja rullaportaat syvyyksiin tuntuivat loputtoman pitkiltä. Myös metroasemat itsessään olivat näkemisen arvoisia – monet ovat hyvin koristeellisia ja kauniita.
Hostellille päästyämme päätimme etsiä ruokaa, ja päädyimmekin ensimmäiseen ravintolaan, jonka ohi satuimme kävelemään. Suurin odotuksin tilasimme blinejä ja muita venäläisiä ruokia, jotka ikävä kyllä osoittautuivat pettymykseksi. Kaikille jäi nälkä pikkuruisten annosten jälkeen ja siksi menimme suoraan toiseen ravintolaan syömään. Loppujen lopuksi kaikki olivatkin tyytyväisiä, vaikka osa porukasta kävi vielä hakemassa kioskista lisää syötävää, ettei vain jäisi nälkä. Alkoi vaikuttaa siltä, että syöminen ja juominen tulisi olemaan matkan teema.
Matkamme toinen päivä sattui olemaan Venäjällä suuri juhlapäivä. Toukokuun 9. päivänä juhlitaan toisen maailmansodan päättymistä ja liittoutuneiden voittoa – päivä on nykyäänkin Venäjällä kansallinen vapaapäivä ja kansanjuhla. Menimme katsomaan pääkadulla järjestettävää paraatia, ja koko Pietari vaikutti olevan kokoontuneena keskustan kaduille. Tungoksen läpi näimme kuitenkin vilauksia ohi kiitävistä sotilaskulkueista, panssarivaunuista ja ohjuksista, joiden kulkua säestivät kansan hurraa-huudot. Suomalaiselle moinen sotilaallinen uho tuntuu vieraalta, mutta voitonpäivä on ehdottomasti näkemisen arvoinen tapahtuma.
Päivä jatkui paraatin jälkeen palloilemalla kävellen ympäri keskustaa. Osa porukastamme kävi katsastamassa kauniin Kirkon veren päällä. Istuskelimme myös Nevan varrella ja katselimme juhlatunnelmassa olevia pietarilaisia. Söimme turistiravintola Yolki Polkissa, jossa oli kornista sisustuksesta huolimatta hyvää ruokaa ja seisovassa pöydässä sai ahmia itsensä halkeamispisteeseen. Illalla päädyimme istuskelemaan hostellilla, ja seurueestamme vain pari reippainta jaksoi jatkaa iltaa baarissa.
Lauantaina suuntasimme Pietarin suurimpaan nähtävyyteen, Eremitaasiin. Talvipalatsin yhteydessä oleva museo on maailman suurin, ja yhden päivän aikana on miltei mahdotonta nähdä koko museota. Palatsin huoneet ovat toinen toistaan loisteliaampia, ja taidetta löytyy esihistoriallisista esineistä nykytaiteeseen. Museo on kokonaisuutena todella vaikuttava jo pelkästään upeiden puitteidensa ansiosta.
Museosta suuntasimme syömään azerbaidzanilaiseen ravintolaan, jossa oli paitsi ihanaa ruokaa, saimme myös kuulla loistavia itäeurooppalaisia pop-hittejä. Vaikka oli viimeinen ilta, suurin osa matkaseurueesta oli väsynyt, joten vain muutama meistä jatkoi iltaa baarissa.
Viimeisenä päivänä osa porukastamme meni pitkään ja paljon puhuttuun Kunstkamera-museoon, missä on hienoja etnografisia kokoelmia maailman kansoista ja niiden kulttuurista. Museossa on myös mykistävän suuri kokoelma Pietari Suuren keräämiä eläin- ja ihmissikiöitä näytteillä. Kokoelma on todella häiritsevä – sen tarkoitus oli alunperin palvella luonnontieteellisiä tarkoituksia ja jakaa ihmisille tietoa, mutta ilmeisesti myöhemmin kokoelman laajentamiseksi sikiöillä oli jopa käyty kauppaa. Lähdimmekin museosta todella ristiriitaisin tuntein ja ilman ruokahalua. Osa porukasta päätti viisaasti käyttää viimeisen päivänsä shoppailuun sikiöiden katselun sijaan.
Junamatkalla kotiin totesimme, että matka meni nopeasti mutta kotiin on silti mukava palata – ainakin päästä normaalilämpöiseen suihkuun, jonka vesi ei ole kiehuvaa. Kunnianhimoisesti päätettiin, että ensi vuonna ei tyydytä pelkkään Pietariin, vaan lähdetään Moskovaan asti.