Luovat ongelmanratkaisun työtavat

Luovan ongelmanratkaisun ideana on tarjota oppilaille riittävän ison ryhmän tuoma potentiaali keksiä ja ideoida uusia ratkaisuja erinäisiin ongelmiin. Konstruktiivisen oppimiskäsityksen mukaisesti oppilaat yhdistävät jo osaamiaan tietoja ja taitoja siten, että tulos on kuitenkin oppilaille uusi. Luova ongelmanratkaisu kehittää oppilaan yritteliäisyyttä, luovuutta, sinnikkyyttä sekä yhteistoiminnallisuutta. Keskeisessä roolissa on oppilaiden oma aktiivisuus. Luovan ongelmanratkaisun mahdollistaa luova ja hyväksyvä ilmapiiri, johon voidaan luokkaa totuttaa ja ohjata erilaisilla lämmittelyillä ja harjoituksilla.

Keksimisen ja ongelman määrittämisen tukena voidaan käyttää luovia ongelmanratkaisun työtapoja. Tämä on hyödyllistä etenkin ratkaisuideoita pohtiessa. Perinteisiä työtapoja ovat esimerkiksi aivoriihi, kaukaiset ajatusmallit tai vaikkapa swot-analyysi. Näistä ja luovan ilmapiirin tuottamisesta on kirjotettu laajasti. Katso esimerkiksi:

Nykyisin näiden käyttöön löytyy lukuisia digitaalisia työkaluja, jolloin vältetään turhien paperilappujen käyttöä. Ideoita on myös helpompi tallettaa, tarkastella, arvioida sekä jakaa koko luokan kesken.  Ideointia tukevia työkaluja ovat esimerkiksi

Riippumatta siitä, mitä luovaa ongelmanratkaisun työtapaa, saati digitaalista työkalua käyttää, on päämääränä joko tunnistaa, määrittää ja rajata ongelma, tuottaa runsaasti monipuolisia ideoita ongelman ratkaisemiseksi tai arvioida ideoita systemaattisesti. Osa luovista ongelmanratkaisun työtavoista pitää sisällään kaikki luovan prosessin vaiheet, kuten esimerkiksi ongelmatilanteen kokonaiskartoitusmenetelmä.

Luovassa prosessissa ideointi ja suuren määrän ideoita tuottaminen on kaikkein haasteellisinta. Ideoiden määrän voidaan ajatella tuottavan laatua, koska mitä enemmän ideoita ongelmaan on esitetty sitä enemmän ongelmaa on pyritty tarkastelemaan monipuolisesti. Ideoinnissa oppilasryhmät kuitenkin jäävät usein kiinni ensimmäiseen toteutuskelpoiseen ideaan eikä ideointia syvennetä enää tämän jälkeen. Hyvään keksittyyn ideaan synty ikään kuin tunne omistamisesta ja siitä ei haluta luopua, vaikka arvokasta olisi jakaa ideoita toisten kanssa ja kehittää niitä eteenpäin. Oppilaat tuottavatkin yleensä enemmän ja monipuolisempia ideoita, jos he eivät tiedä toteuttavansa itse ideoimiaan ratkaisuita.

Seuraavaksi on esitetty muutamaa ideointitapaa digitaalisesti toteutettuna.

8 x 8 menetelmä

Menetelmä on ajatuskartan tapainen ideointimenetelmä, mutta se on kurinalaisempi. Tarkoituksena on valita jokin ongelma, johon liitetään yhteensä kahdeksan erilaista näkökulmaa. Tämän jälkeen jokaisesta näkökulmasta tuotetaan kahdeksan erilaista ideaa. Alla on esitetty kuvassa flingassa toteutettu 8×8 menetelmän mukainen ideointi ongelmaan “koulussa menee liikaa ruokaa roskiin”.

Kaukaiset ajatusmallit

Kaukaiset ajatusmallien ideointimenetelmässä tuotetaan analogia-ajattelulla tehokkaasti sekä arkisia että hyvinkin innovatiivisia ideoita. Menetelmän ideana on ottaa tarkasteltavan ongelma-alueen ulkopuolelta jokin kappale, eliö tai ilmiö. Esimerkiksi kehitettäessä tuotetta kaukaisen kappaleen ominaisuuksista tehdään lista ja jokaisen ominaisuuden pohjalta tehdään ehdotus parannetuksi tuotteeksi.

Kaukaisten ajatusmallien menetelmällä syntyy nopeasti paljon ideoita. Suurin osa ajatuksista ei johda mihinkään, mutta kaukaisella ajatusmallilla kyetään irtautumaan totutuista poluista. Kaukaisen ajatusmallin voi valita jokapäiväisestä elämästä ympärillä olevista esineistä tai hyvinkin kaukaa.

Kännykkäkameroilla ja netin kuvahaulla on helppo toteuttaa kaukaisen ajattelumallin mukaista toimintaa koulussa. Tästä esimerkkinä toimii “Mälsäpaikka – lempipaikka”
Oppilaita pyydetään ottamaan vapaasti kuvia koulun vähemmän mukavistä, tylsistä tai mälsistä paikosta. Kuvien ottamisen jälkeen palataan luokkaan ja ryhmäydytään. Ryhmän jäsenet esittelevät kuvat muille suoraan kännykästä tai digitaalisen valkotaulun kautta. Ryhmä valitsee yhden kuvan, jossa esitetystä tilasta pyritään tekemään mukavampi. Vaihtoehtoisesti koko luokka valitsee kolmesta viiteen kuvaa.

Seuraavaksi oppilaita pyydetään miettimään itselle mukavaa paikkaa ja hakemaan sitä vastaava kuva internetistä tai omista kuvista. Kuvaa ei kuitenkaan näytetä muille. Vuorotellen otetaan omasta lempipaikasta jokin piirre tai ominaisuus ja tuodaan sen mälsään paikkaan. Kaikki ideat kirjoitetaan ylös arviointia varten. Ideoiden arviointi kannattaa tehdä uusissa ryhmissä. Ryhmä valitaan esimerkiksi kolme toteuttamiskelpoista ideaa, joista lähdetään toteuttamaan ratkaisua, jolla mälsästä paikasta saadaan miellyttävämpi.

Kiertotalouden kontekstissa voidaan ottaa kuvia esimerkiksi paikoista, joissa nähdään selkeästi kiertotalouden tai kestävyyden vastaisia toimintatapoja tai ne ovat muuten ongelmallisia. Tämän jälkeen taas valitaan tarkasteltavat kohteet ja ryhmäydytään. Nyt ryhmän jäsenet miettivät omaa lempieläintään ja etsivät siitä kuvan. Tämän jälkeen mietitään eläimen, sen toiminnan tai elinympäristön ominaisuuksia. Vuorollaan jokainen ryhmän jäsen ehdottaa paikkaan kehitysidean jonkin ominaisuuden perusteella. Taas ideat arvioidaan ja valitaan niistä paras tai muutama paras, joiden perusteella lähdetään kehittämään paikkaa paremmaksi.

Ylläolevassa kuvassa on esimerkkinä epätoimiva lajittelupiste, jossa käytöstä poistuneet tuotteet päätyvät vääriin astioihin. Lempieläimenä on kultakala ja kuvana kala lasimaljassa. Eläimen elinympäristön eräs ominaisuus on läpinäkyvä astia, jonka avulla kultakalaa on helppo ihailla. Ideoidaan läpinäkyvät kierrätysastiat, josta on helppo nähdä mitkä tuotteet tulee lajitella mihinkin astiaan.

Ongelmien ja ideoiden kierrättäminen

Oppilaat jaetaan ryhmiin, joissa jokaisessa ryhmässä mietitään johonkin valittuun asiaan liittyviä ongelmia ja nämä kirjataan ylös. Mietityt ongelmat kiertävät seuraavalle ryhmälle, joka puolestaan ideoi ratkaisuehdotuksia esitettyihin ongelmiin tai yhteen valitsemaansa ongelmaan. Ongelmat ja näihin esitetyt ideat kiertävät vielä kolmannelle ryhmälle, joka arvioi ongelmaa määrittäviä näkökulmia ja ideoita rajoittavia tekijöitä. Tämän jälkeen neljäs ryhmä arvioi ongelmaan esitetyt ideat ja toteutusta määrittävien tekijöiden avulla ja valitsee lopulta näistä yhden toteutettavaksi. Valittua ideaa voidaan vielä edelleen kehittää ja muokata toteutuskelpoiseksi.

Ongelmien ja ideoiden kierrättämisen taustalla on ajatus siitä, että luovissa prosesseissa tiedetään ihmisten olevan taipuvaisia valitsemaan ensimmäisen mieleen tullut toteutuskelpoinen idea. Jos oppilaat eivät lähtökohtaisesti tiedä toteuttavansa ideoitaan, on myös ideointi tällöin vapaampaa ja monipuolisempaa. Lisäksi ideoinnissa on myös tärkeää erotella vaiheet puhtaaseen ideointiin ja ideoiden arviointiin. Ongelmien ja ideoiden kierrättämisessä nämä vaiheet ovat kaikki erillisiä ja yhteen ideaan lukkiutumista ei pääse syntymään.