Helsingin yliopisto
Kuudes selkokielen tutkimushankkeita ideoiva Klaara-työpaja pidettiin Helsingin yliopistossa 5.4.2019. Työpajan otsikkona oli “Miten selkokieltä puhutaan?”.
Keskustelujen pohjustukseksi kuulimme kuusi lyhyttä puheenvuoroa. Liisa Raevaara kertoi arkikeskustelujen ymmärrysongelmista. Mari Wiklund esitteli hanketta autismikirjon varhaisnuorten vuorovaikutuksesta. Salla Kurhila kertoi, millaisia ohjeita Helsingin yliopistossa annetaan keskusteluun suomea toisena kielenä puhuvien kanssa. Kaarina Mononen avasi selkokielinäkökulmaa vanhustenhoidon keskusteluihin. Sari Karjalainen toi terveisiä puheen ja kielen häiriöiden tutkimuksen kentiltä. Leealaura Leskelä kertoi selkokielestä kehitysvammaisten keskusteluissa. Aamupäivä jatkui keskustelulla kahden vuorovaikutusvideon herättämistä havainnoista.
Iltapäivän pienryhmäkeskustelua käytiin tällä kertaa neljän keskustelukysymyksen pohjalta: Pitäisikö ja voiko selkokielen puhumista ja selkovuorovaikutusta tutkia? Voiko vuorovaikutusta ohjeistaa? Ovatko selkokielen kohderyhmät niin erilaisia, että samat selkokielen puheen ohjeet eivät voi auttaa heitä kaikkia? Miten ryhmät eroavat toisistaan ja miten erilaista kieltä he tarvitsevat?
Keskustelua ja ideoita oli jälleen runsaasti. Tässä poimintoja:
- Ensin ohjeistusta selkoajatteluun, vasta sitten selkopuheeseen!
- Auttaisiko selkokielikylvetys?
- Voisiko selkokielelle simultaanitulkata?
- Miten ottaa huomioon se, että sama henkilö voi kuulua moneen käyttäjäryhmään?
- Selkokieli peruskouluun!
- Tarvitaan etnografista tutkimusotetta: kohderyhmiin kuuluvat mukaan tutkimuksen suunnitteluun.
- Ohjeet on omaksuttava etukäteen, vuorovaikutustilanteessa on myöhäistä miettiä ohjeita.
- Selkokielisen vuorovaikutuksen ohjeita tarvitaan molemmille osapuolille.
- Mikä on varmasti yhteistä kaikille? Selkeä ääntäminen, häiriötekijöiden poistaminen.
- Puheen prosodiaa voisi tutkija selkouutisten äänitteistä.
- Selkokielestä tarvitaan myös kvanttidataa ja sellaiseen perustuvaa tutkimusta.
- Mistä voi päätellä sen, että toinen ei ymmärrä?
- Millaiset keskustelun piirteet tekevät keskustelusta selkokielisen?
- Vaikkei ohjeita pystyisi aina noudattamaan, ne lisäävät tietoisuutta.
- Mitä vuorovaikutukselle tapahtuu, kun sitä hidastetaan tai mukautetaan helpommaksi? Vaihtuuko rekisteri (esim. puhekielestä kirjakieleen)?
- Eri ryhmät tarvitsevat erilaisia ohjeita. S2-oppijat haluavat esimerkiksi erilaista sanastoa kuin muut selkokieltä tarvitsevat.
Toivottavasti ainakin osa ideoista johtaa ennemmin tai myöhemmin myös tutkimuksiin!
Seuraavan Klaara-pajan aihe on “Millaista selkokielen pitäisi olla?”. Paja pidetään Helsingissä kuluvan viikon perjantaina 12.4.2019, ja se on jo täynnä. Tietoa tästä ja kevään muista Klaara-työpajoista löytyy täältä. Huomatkaa erityisesti 24.5. järjestettävä paja, jonka aiheeksi on valittu ”Selkokieli ja saavutettava palvelumuotoilu”. Pajoihin ovat tervetulleita kaikki selkokielen tutkimuksesta kiinnostuneet!
Katso työpajan selkokielinen yhteenveto tässä.