“Monikulttuuri” päältä kaunis — tapaus Immonen ja hallituspuolueitten arvot

Tapaus Immonen (kts. esim ‘Perussuomalaisten Terho: Immosen näkemykset “puolueen kannalta haitallisia”‘ HS, 26.7.) on nostanut kysymyksen monikulttuurisuudesta pintaan.

Väitän että tämä monikulttuurisuuskeskustelu ilmentää kahta asiaa: (1) sen vastustajat vastustavat myös keskustan ja varsinkin kokoomuksen ydinarvoja ja (2) “monikulttuurisuudella” ei tarkoiteta sitä, mitä sillä luulisi tarkoitettavan.

(Suosittelen lukemaan kirjoitukseni lisäksi Emma Nortion ja Sirkku Varjosen erinomaisen analyysin “Immosen unelma“. He myös tulkitsevat erittäin kiinnostavasti — hieman eri lähtökohdista kuin minä — sitä, mitä “monikulttuurisuus” tarkoittaa.)


Olli Immonen (ps) ilmoitti toissaöisessä kirjoituksessaan unelvoivansa “vihollistensa” kansoittaman monikulttuurisen kuplan puhkeamisesta, ja kansakunnan puolesta taistelevista urhoista jotka voittavat — mitä ikinä voittavatkin:

“I’m dreaming of a strong, brave nation that will defeat this nightmare called multiculturalism. This ugly bubble that our enemies live in, will soon enough burst into a million little pieces. Our lives are entwined in a very harsh times. These are the days, that will forever leave a mark on our nations future. I have strong belief in my fellow fighters. We will fight until the end for our homeland and one true Finnish nation. The victory will be ours.” (lähde HS, 26.7.)

Jussi Halla-aho (ps) intoutui kommentoimaan kohua näin:

Miksi uutiskynnyksen yhä uudelleen ylittää se, että perussuomalaisista käsin vastustetaan monikulttuurisuutta? Olettiko joku Immosen kannattavan sitä?

Varmuuden vuoksi kerron toimittajille ja muillekin, että myös minä vastustan monikulttuurisuutta. Minäkin pidän monikultturismia rumana kuplana. En välttämättä jaa Immosen optimismia sen suhteen, poksahtaako tämä ruma kupla ennen kuin se on tehnyt eurooppalaisista yhteiskunnista selvää, mutta aion yhtä kaikki toimia asian hyväksi. (Lähde HS, 26.7.)

Eli hän myös unelmoi “monikulttuurismikuplan” puhkeamisesta ja vastustavansa monikulttuurisuutta.


 

Mutta mikä ihme tämä monikulttuurisuus oikein on, jota Immonen perussuomalaisena kansanedustajana ja Halla-aho perussuomalaisena meppinä vastustavat? No, se on jotain sellaista, mikä löytyy mm. kanssahallituspuolue kokoomuksen periaateohjelmasta yhtenä arvopuolueena tunnetun kokoomuksen ydinarvoista:

“Monikulttuurisuus: Haluamme edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta ja vastustamme syrjintää ja rasismia sen kaikissa muodoissa. Aidon monikulttuurisuuden toteutuminen edellyttää suvaitsevaisuutta kaikilta osapuolilta. Monikulttuurisuus on rikkaus, joka omalta osaltaan kehittää yhteiskuntaa. Suomalaisen ja eurooppalaisen kulttuurin sekä kristillisen perinteen tunteminen ja ymmärtäminen avaavat mahdollisuuden aitoon vuorovaikutukseen maassamme.”

Ja se mainitaan myös päähallituspuolue keskustan periaateohjelmassa: “Yhteistyö, suhteellisuudentajuisuus, avoimuus kulttuurien väliselle vuorovaikutukselle ja monikulttuurisuus kuuluvat suomalaisuuteen. ”

Immonen ja Halla-aho siis ovat ilmoittaneet vastustavansa jotain sellaista, joka on kokoomuksen kovaa ydintä ja keskustankin mukaan olennainen osa suomalaisuutta.

Mikä vielä pahempaa, Immosen voi tulkita kehottavan “kanssasotureitaan” sotaan monikulttuurisuutta vastaan (sananmukaisesti hän ei tätä sano, mutta hän on silti vastuussa todennäköisistä tulkinnoista, kuten Kalevan kolumnissa Heikki Uusitalo toteaa; kts myös mitä Panu Raatikainen kirjoittaa blogissaan). Jos näin on, voidaan nähdä kirjoituksen julistavan (epäsuorasti) väkivaltaa toisia hallituspuolueita kohtaan. (Politiikan tutkija Erkka Railo huomauttaa YLEn haastattelussa, että juuri väkivaltainen retoriikka on kaikkein suurin ongelma Immosen kirjoituksessa.)


 

Sanottakoon vielä lopuksi: Minä vastustan “monikulttuurisuuden” käsitettä.

Yllättävää? Ei suinkaan.

En nimittäin vastusta monikulttuurisuutta kun sillä tarkoitetaan rasismin vastustamista, vähemmistöjen asemasta huolehtimista. Silloin kun sillä tarkoitetaan tiukkojen ja epäjohdonmukaisten maahanmuuton esteiden purkamista — silloinkaan en näe siinä mitään pahaa. Mutta termi on monitulkintainen, ja jopa harhaanjohtava. Tarvitsemme paremman käsitteen kuin “monikulttuurisuus” ilmaisemaan eri taustaisiin ihmisiin kohdistamaamme kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta. Ilmaisemaan ihmisten oikeutta määrittää itse identiteettiään oman taustansa pohjalta.

Vastustan “monikulttuurisuutta” käsitteenä siis ennen kaikkea siksi, että siitä saa virheellisen käsityksen, että olisi jotain selkeästi määriteltäviä kulttuureita — joita voisi puolustaa tai vastustaa. Niitä ei ole — missään tarkasti määriteltävässä mielessä.

Ns. “kulttuurien” sisällä on liian paljon esim. tapoihin, uskomuksiin ja kielenkäyttöön liittyvää hajontaa, että voitaisiin puhua yhdestä kulttuurista (käy lukemassa vaikka mitä suomen kielen professori Antti Leino kirjoittaa aiheesta). Ja eri “kulttuurien” välillä taas on niin paljon samaa, että ei kunnolla voida puhua eri kulttuureista.

Koko homma hajoaa siis tilastolliseen kaaokseen, jossa jotkin satunnaiset ns. kulttuuriset artefaktit, kuten vaikka muumimukit ja Paavo Nurmen patsas, nousevat jonkin sorttisiksi kiintopisteiksi — joiden varaan kulttuuri-identiteettiä yritetään rakentaa.

“Suomalaisuus” on, kärjistäen, 1800-luvulla syntynyt fiktiivinen käsite, jota on käytetty “kansallisvaltiomme” perustana ja sen valtiovallan pönkittäjänä. Mutta Suomi ei ole koskaan ollut “suomalainen” eikä se koskaan tule sitä olemaan.


Tästä syystä näen sekä “monikulttuurisuuden” vastustamisen  lähinnä tyhjänä puheena. Tosiasia on, että kyse kulttuurisuusuhossa on siitä, ketä päästetään Suomen rajojen sisäpuolelle ja ketä ei. Ja siitä ketkä saavat sitä rajaa kontrolloida. Ei mistään muusta.

Ihmiset ovat todellisia, ja ihmiset rakentavat itselleen käsityksen omasta “kulttuurista” ymmärtääkseen ympäristöään ja toisia ihmisiä. Mutta “kulttuuri” on mielestäni lähinnä vain työkalu — se ei ole se, minkälainen maailma todella on. (Kirjoitan lisää identiteetin ja kulttuuristereotyyppien psykologiasta ja retoriikasta täällä.)

Joten tulkaa kuvittelemistanne “kulttuurikuplista” ulos. Ne eivät ole todellisia (kuten kirjoitan täällä).

Ja löytäkää sisältänne kunnioitus itseänne sekä toisia ihmisiä kohtaan. Tätä mielestäni ilmentää kauniisti suuresti arvostamani kokoomuksen periaateohjelman kohta:

“Jokaista ihmistä tulee kunnioittaa ja arvostaa yksilönä. On tärkeää suvaita erilaisia mielipiteitä ja tapoja.

Suvaitsevaisuus on ennen kaikkea sitä, että tunnustamme toisten ihmisten yleismaailmalliset ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä.”

Leave a Reply

Your email address will not be published.