Latinalaisen Amerikan tutkimuksen sekä Pohjois-Amerikan tutkimuksen opiskelijoille järjestettiin Harri Kettusen Opettajien akatemian laitososuudella opintomatka Madridiin 22. – 26.10.2014. Opiskelijoita matkalle lähti yhteensä kahdeksan, joista viisi oli Lam-opiskelijoita. Lam-henkilökunnasta mukaan lähtivät Sarri Vuorisalo-Tiitinen sekä Harri Kettunen.
Matkan tarkoituksena oli tutkia, kuinka Amerikat näkyvät ja ovat läsnä Madridissa tänä päivänä. Lam-opiskelijana keskityn tässä tekstissä Latinalaiseen Amerikkaan. Pohdin matkaa ja sen itselleni avaamia uusia näkökulmia, sekä tuon esiin ryhmässämme esiin tulleita puheenaiheita ja ajatuksia herättäneitä seikkoja. Joukossamme oli niin kokeneita Madridin-matkaajia kuin ensi kertaa Espanjassa vieraileviakin, sekä toisaalta niin opinnoissaan pitkälle ehtineitä väitöskirjan kirjoittajia kuin kandiansa aloitteleva toisen vuoden opiskelijakin (eli minä). Lähtökohdat ja näin ollen näkökulmatkin olivat siis moninaiset.
Ensimmäinen vierailukohteemme Madridissa oli Universidad Complutense de Madrid.
Yliopiston aula. Opiskelijoiden lukukausimaksujen korotuksia vastustavia banderolleja.
Kuva: Ville Virtanen
Complutense on yksi maailman vanhimmista yliopistoista (perustettu v. 1293) sekä Espanjan suurin yliopisto. Tutustuimme päivän aikana Complutensen opetustarjontaan. Latinalaiseen Amerikkaan liittyen yliopistossa voi opiskella muun muassa alueen kirjallisuutta, sekä historiaa ja antropologiaa.
Ryhmämme vieraili Amerikan historian laitoksella.
Kuva: Ville Virtanen
Mayatutkija Alfonso Lacadena García-Gallo kädessään atlatl ja sitä innoissaan kuvaava meikäläinen.
Kuva: Ville Virtanen
Nuolia ja luita laatikoissa.
Illemmalla suuntasimme vierailulle Suomen Madridin-instituuttiin (Instituto Iberoamericano de Finlandia). Instituutti on perustettu yhteistyössä Complutensen yliopiston kanssa, ja sen tarkoituksena on tuoda suomalaista kulttuuria tunnetuksi espanjan- ja portugalinkielisissä maissa, sekä edistää maidenvälistä kulttuurivaihtoa. Suomella on vastaavia kulttuuri-instituutioita yhteensä 16 maassa, joista ainoa iberian niemimaan ja iberoamerikan kulttuureihin keskittyvä on Madridin instituutti.
Instituutin johtaja Auli Leskinen esitteli meille kattavasti instituution toimintaa ja projekteja. Myös instituutiolla työharjoittelussa oleva macondolainen, Karoliina Saarinen, liittyi kanssamme iltaa viettämään. Instituutilla on muutamia työharjoittelupaikkoja eri tehtäviin liittyen suomalaisille opiskelijoille.
Kuva: Ville Virtanen
Instituutilta löytyy kattavasti suomalaista kirjallisuutta, niin tunnettuja nykyteoksia kuin klassikkojakin (kuten Muumi-kirjoja), sekä instituutin julkaisemaa tutkimus- ja käännöskirjallisuutta. Latinalaisessa Amerikassa instituutti on järjestänyt ja avustanut merkittäviä suomalaisia taideprojekteja. Lisäksi Instituutti kuuluu Espanjan Team Finland –verkostoon, jonka tarkoituksena on lisätä yhteistyötä suomalaisten tekijöiden välillä (Team Finland-verkostoon kuuluvat myös Suomen suurlähetystö, Finpro, VisitFinland ja kauppakamari). Team Finland- verkoston toimintatavoitteena on tiivistää yhteistyötä suomalaisten tekijöiden välillä ja edistää Suomi-kuvaa maailmalla.
Instituutti myös panostaa suomalaisen koulutuksen tunnetuksi tekemiseen, ja järjestää Suomesta kiinnostuneille ohjelmaa Suomi-klubin muodossa. Sen laaja-alaisuus tuntui itselleni aluksi hiukan hämmentävältä, sillä en ole aiemmin tutustunut vastaavaan konseptiin. Taide eri muodoissaan kiinnostaa minua kuitenkin aina, joten oli hauska nähdä, mitä teoksia instituuttiin oli valittu suomalaista kirjallisuutta edustamaan. Suomen tärkeimpänä kulttuurivientituotteena toimii design, jota pidetään maailmalla korkeatasoisena. Helsingissä sen kyllä huomaa, kun kaikennäköistä design-tapahtumaa tuntuu jatkuvasti olevan käynnissä. Designin maailma on itselleni kuitenkin melko vieras. Latinalaiseen Amerikkaan viedyt suomalaiset kuvataide- ja nykytaideprojektit alkoivat sen sijaan heti kiinnostaa.
Ihmettelyä täynnä ollut ensimmäinen päivä Madridissa alkoi kuitenkin vaatia veronsa, ja ilta jatkuikin rennommissa tunnelmissa tapasten äärellä. Ravintolaksi valikoitui Madridin klassikko, Café Gijón, joka on sisällissodan jälkeen toiminut kulttuurieliitin tapaamispaikkana.
Matkan varrella nähtiin vaatimattoman kokoinen Espanjan lippu sekä Kolumbuksen patsas.
Gijon ja kanta-asiakkaat(?)
Madrid-matkakertomus jatkuu huomenna, kun julkaisen seuraavan pätkän. Siinä retkueemme suunnistaa mm. Pradon taidemuseoon.
