Viikko sitten tie vei Badehaus Szimpla Musiksaloniin kuuntelemaan punkkia ja maistelemaan ööliä. Tapahtuman konsepti on yksinkertainen: vaihtuva paikallinen panimo tuo maisteltavaksi oluen/oluita ja miljöö sisustetaan panimon henkeen enemmän tai vähemmän sopivalla musiikilla. Loppuillasta soittaa livebändi.
Täytyy sanoa, että jouduin harhaan luullessani Lue loppuun
Lopultakin on tarjolla narratiivi, jolla sitoa (lähes) kaikki Berliinissä jo koettu yhteen. Huomenna suunnitelmissani on osallistua olutmaisteluun, jonka jälkeen tapahtuma jatkuu punk-keikkana. Tämä Helsinkiin, kiitos!
Aasinsilta aiempaan löytyy järjestävästä tahosta ja maisteltavasta. Hops & Barleysta on kehkeytynyt mulle das bierlokal, jossa on pakko käyttää Berliinissä vierailevat kaverit kierroksella. Kuten vieraileva väki myös oluet vaihtuvat: yksi kolmesta hanasta muuttuu noin kahden viikon välein. Ennen olutta pantiin pubin nurkassa, mutta nykyään tuotanto on jouduttu siirtämään toisaalle isompiin tiloihin. Panovehkeet koristavat vielä sisustusta.
Hops & Barleyn olut on tasalaatuisen kaupallista. Tyypillistä jenkkityylistä mainstream craft-alea. Siis oikein hyvää. Ensimmäisenä kannattaa kokeilla aina hanasta löytyvää Friedrischainer-pilsneriä. Vähän tuhdimpaa (as in maltaisempaa) kuin paikalliset yleensä. Vaihtelun vuoksi ★★★★☆.
Huomisessa tapahtumassa maistellaan Hops & Barleyn avustuksella ja saman Braufest Berlin -tapahtuman alla, joka toi ilokseni paikallisia pienpanimoita alueelle. Seuraavassa bullet pointit festivaaleilta:
– Kirjoitin arvioita punakynällä festivaalikartan reunoille. Tämän kartan olen nyt oletusarvoisesti kadottanut.
– Festivaalin paras olut oli slovakialaisen Kaltenecker-panimon White Shadow. Älkää kysykö miksi, sillä kakkosmuistiinpanot eivät sitä kerro.
– Oli pakko ostaa paita!
Ehkä löydän vielä nuo muistiinpanot, ehkä en. Jännitystä!
Mutta kuinka aloittaa Berliininsä?
Koko tapahtumasta en olisi tiennyt ilman tiedusteluretkeä Biershop Berliiniin (jonka tapahtumat huomaan aina viikko liian myöhässä). Tarjonta on täällä ihan käsittämättömän hyvä. Lähinnä ulkolaisia oluita. Esim. useampaa laatua BrewDogia, Williams Brothersia, Sierra Nevadaa ja belgejä. Toistaiseksi erikoisinta, mitä sieltä olen ostanut, on ollut Rogue Farms ruis-IPA.
Syyskuussa talon herrasmies ohjasi minut eteenpäin kokeilemaan Vagabund Brauerein tarjontaa Weddingissä:
Plussaa: Vagabundia pitää kolme amerikkalaistaustaista nuorta miestä, joista ainakin yhden päätyö on matematiikan opettajana. Paikalliset täyttävät baarin illan myötä. Tätä tehdään intohimolla ja vapaa-ajalla. Tässä on aito tekemisen meininki. Olutta myy parrakas mies likaisessa paidassa.
Miinusta: Olut maistuu vähän kotikutoiselta. Vastakohtana Hops & Barleylle ei siis mitenkään erityisen suodatettua tai kaupallista. Tässä on aito tekemisen meininki. Olutta myy parrakas mies likaisessa paidassa.
Käydessäni 0,3 litraa 6,5-prossaista Propeller Aufwind -double pale alea maksoi 3,5 €. Tarkempi arvio tästä on kateissa. Seuraavasta puolestaan puuttuu hinta.
Odotin 5,2-prossaisen Victory Summer Ale:n olevan jotain kölschmaista kesäisyyttä. Olenhan Saksassa. Näin ei ollut. Tuoksussa ruohoa ja kukkaisuutta. Maussa hipaus kirsikkaa (mitä en välttämättä olisi huomannut ellei sitä olisi minulle henkilökunnan puolesta spoilattu). Pehmeä ja helppo juotava. Katkerot lähinnä jälkimaussa. ★★★☆☆.
P.S. tai silleen
Kirjoitin tämän postauksen pääosin Schalanderissa. Alkuruokana nautittu pils oli alkuun kuin ilmaa joisi – kiitos runsaan ja ilmavan vaahdon. Vaahdon tasaannuttuakin kyseessä on kevyt pils, jossa on vehreä ja jopa pisaran sitruunainen maku sekä hieman olkinen tuoksu. Hyvää. ★★★☆☆.
Verimakkaran kanssa maistui (niin ikään ravintolan oma) dunkel, joka oli tyylisekseen harmillisen kevyttä ja laihaa. ★★☆☆☆.
Tänne kannattaa ehkä tehdä jopa pöytävaraus, koska kyseessä on vain pieni ravintola. Itse en tehnyt ja söin baaritiskillä istuen, tätä näpytellen.
Aikanaan AOS:n blogissa kirjoitti Edinburghin kirjeenvaihtaja Marko Halonen. Toisin kuin kyseinen kirjoitussarja tämä blogi ei ole niin vahvasti ns. reittausblogi. Teen harjoittelua Berliinissä helmikuun loppuun asti ja tarkoitukseni on tällä välin käsitellä erilaisia olutkulttuurin puolia harrastajan näkökulmasta. Lue loppuun
Maanantaina 3.6.2013 klo 18 eteenpäin vietetään Akateemisen olutseuran kevään viimeistä kuukausitapaamista Oluthuone Kaislassa.
Ravintola löytyy helposti Kaisaniemen metroaseman kupeesta osoitteesta Vilhonkatu 4, ja sen ajantasainen hanavalikoima osoitteesta:
http://www.oluthuone.fi/kaisla-juomalista.html
Pöydän tunnistaa jo perinteiseen tapaan tästä merkistä:
Koska tapahtuma on kevään viimeinen, kannattaa tulla jo pelkästään, jotta olisi ajan tasalla kesän tapahtumista. :)
Tapahtuma Facebookissa:
https://www.facebook.com/events/148384765347490/
– Simo
AOS:n sihteeri
0405572660
Pääsin työn puolesta vierailemaan Saimaan juomatehtaan uudella panimolla, jonka myötä firma tavoittelee jopa miljoonan litran tuotantoa vuonna 2014. Tulossa on uusia oluita ja siidereitä sekä kauppoihin että Alkoihin.
Jo kauppoihin tullut 4,2 alkoholiprosenttinen Marsalkka Luomukarpalo on suunnattu tekijöiden mukaan juojaryhmälle, joka ei niin perinteisistä oluista perusta. Tuote onkin ihan oiva vaihtoehto kauppasiidereille ja omasta mielestäni ihan kokeilemisen arvoinen helppo, maustettu olut – jos tällaisesta tykkää.
Vahvemman Marsalkka Luomuvehnän pullo tosin tullee näyttämään erilaiselta kuin kuvassa, sillä myös pullouudistusta juonitaan.
– Meinattiin eka tehdä miedompaa, mutta alkoi mennä liian vetiseksi, kommentoikin ”mestaripanijaksi” itseään tituleeraava Pertti Oksa.
Koko tuotannossa Oksan panimo panostaa yhä enenevissä määrin lähituotantoon ja luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Monille jo tutusta Marsalkka Luomuvehnästä on tulossa 5,2 % Alko-versio. Myös täysin uusia tuotteita on tulossa.
Lähituotanto näkyy myös valmistuksesta jälkeen jäävien raaka-aineiden käytössä. Kuten monesta muusta panimosta (esim. Laitilalla on myynnissä Kukko-mallasleipää) myös Saimaan rannoilta yritetään kierrättää maltaat ja hiiva. Maltaista on tehty sopimus paikallisen sikatilallisen ja marttojen kanssa. Syksyllä on siis luultavasti tulossa mallaspossua ja -leipää.
Mäskissä ja hiivaliemessä on porsaille hyvä valkuaisainepitoisuus. Sikatilallisten mukaan se on lisäksi sialle erityisen maittavaa ruokaa. Oksa vitsaileekin, että siat ”pääsevät kasvamaan pienessä pöhnässä”.
Suomessa pienpanimoiden osuus oluen myynnistä on kasvanut vahvasti viime vuosina. Harrastaja voinee toivoa, että kasvua on vastakin. Tanskassa myynti on noin 7 %:n luokkaa, joten Suomen 2,6 %:ssa on vielä kasvunvaraa.