Monthly Archives: September 2013

Tutkija yllättää: “Asiantuntijoiden hiljaisesta tiedosta voi kyllä puhua ääneenkin!”

Hiljaisen tiedon varastointi yhden ihmisen päässä on yrityksen kannalta kannattamatonta! Parhaiksi todetut toimintatavat pitäisi saada kaikkien käyttöön! Välillä pantataankin tietoa, sillä saattaa saada kilpailuedun…”

Heidi opiskelee pääaineenaan kasvatustiedettä. Hän on lukion jälkeen työskennellyt 15 vuotta kiinteistöpalvelualalla myyntitehtävissä.

 

”Esimerkiksi työntekijä saattaa osata kaksi erillistä prosessia, mutta vasta hiljainen tieto toimii selittävänä tekijänä prosessien välissä, luo yhteyksiä. Uuden ja vanhan, tunnetun ja vielä tunnistamattoman osaamisen yhdistäminen mentoroinnin avulla on todettu yhdeksi toimivaksi menetelmäksi.”

Tuulikki oli opiskellut pari vuotta puheviestintää, kunnes työelämä tempaisi mukaansa viideksi vuodeksi rekrytointialan yritykseen. Hän opiskelee kasvatustiedettä nyt sivuaineenaan.

 

”On tärkeää ettei hiljainen tieto katoa parhaiden osaajien mukana muualle. Osaajan mukana voivat hävitä myös bisnesmaailmassa niin tärkeät kontaktit! Miten saadaan eläköityvien suurten ikäluokkien mukana katoava hiljainen tieto säilytettyä?”

Amanda opiskelee neljättä vuottaan viestintää ja on töissä viestintätoimistossa. Hän opiskelee kasvatustiedetty nyt sivuaineenaan.

 

”Meillä tällaiset termit kuten hiljainen tieto on liitetty ihan arkielämän keskusteluun.”

Kanerva on kirjoittanut ylioppilaaksi viime vuonna ja aloittanut nyt kasvatustieteen opinnot. Kanervan äiti on kasvatustieteilijä.

 

”En oikeastaan tiennyt että hiljainen tieto on ihan joku tietty käsite! Lööppi kiinnosti, koska se sai minut ajattelemaan miten paljon tietoa ja kokemusta vanhempien kollegoiden päässä on, ja miten vaikeaa se näppituntuma ja ne valistuneet arvaukset on siirtää omaksi tietotaidoksi!”

Anna opiskelee viidettä vuotta lääketiedettä ja on työskennellyt lääkärinä perusterveydenhuollossa. Hän opiskelee kasvatustiedettä nyt sivuaineenaan.

 

Apples and oranges, yes please!

Apples-and-Oranges-Planetvisits

 

Anna/Hiljainen tieto

“We can know more than we can tell”

Aloittakaamme opiskelijoiden tuottamien postauksien sarja hiljaisesti.

 

Kun johonkin yhteisöön, esimerkiksi työpaikalle tai vaikkapa yliopistoon, saapuu uusi jäsen, hänet otetaan yleensä jonkunlaisin tervetulotoivotuksin vastaan. Kokeneemmat yhteisön jäsenet kertonevat jotakin itsestään, roolistaan ryhmässä sekä kuvaavat työsarkaansa. Uusi jäsen saa informaatioryöppyjä milloin mistäkin suunnasta, mutta hyvästäkin perehdytyksestä tai johdannosta huolimatta osasta yhteisön käytännöistä vaietaan. Uusi jäsen sulautuu joukkoon vasta kokemuksen ja tarkkailun kautta.

Meidän porukasta kaikki kokivat otsikon ”Asiantuntijoiden hiljaisesta tiedosta voi kyllä puhua ääneenkin!”. Tässä sitä siis ollaan, julkilausumassa juttua hiljaisesta tiedosta.

Hiljainen tieto, englanniksi tacit knowledge, on hieman haasteellinen määritellä. Sitä kuvataankin usein tiedoiksi ja taidoiksi, joita on vaikea pukea sanoiksi tai ylipäätään ilmaistuksi. Tuo intuitiivinen osaaminen on kehkeytynyt ajan kanssa, kokemuksen karttuessa. Termin isänä pidetään Michael Polanyitä, joka oli kunnostautunut useammalla eri tieteenalalla mm. kemiassa ja filosofiassa. Tämän tekstin otsikon lause löytyy hänen kirjastaan The Tacit Dimension, jonka saa muuten varatuksi itselleen esimerkiksi täältä: https://helka.linneanet.fi/ .

Suomeksi tacit knowledge kääntyi vasta 1997 Hannele Koivusen kirjassa Hiljainen tieto (Tämäkin opus löytyy kirjastostamme!).   Sittemmin käsite on noussut monien työelämä-aiheisten keskusteluiden osaksi. Erityisesti työvoiman ikääntyessä ja siirtyessä eläkkeelle herää huoli asiantuntijuuden säilymisestä: Mikäli vuosien aikana kertynyt kompetenssi ei saa huomiota ajoissa, jää sekin kantajansa myötä eläkkeelle eikä osaaminen siirry tehtävän jatkajille. Ongelma ei rajoitu vain sukupolvenvaihdoksiin, vaan jokainen muutos työyhteisössä vaikeuttaa ainakin aluksi hiljaisen tiedon kulkua. Julkilausumattomat toimintatavat kussakin yhteisössä pysyvät ennallaan, kunnes joku haastaa ne esimerkiksi kyseenalaistamalla ja ehdottamalla uutta tai sitten kun tavan kannattajat poistuvat yhteisöstä. Vaatii siis ponnisteluja ennen kuin implisiittinen tieto muuttuu eksplisiittiseksi.

Hiljaista tietoa pyritään hyödyntämään Knowledge management –teorioissa, joiden edustajista tunnetuimpia ovat japanilaiset Nonaka ja Takeuchi. Heidän tavoitteenaan on ollut saada yrityksen sisältä nostettua asiantuntijuutta paremmin tuottavaksi.

Hiljainen tieto voi konstruoituna auttaa yhteisöjä eteenpäin tavoitteissaan tai jarruttaa toimintaa. Siksi kannattaa aina edes hiukan kyseenalaistaa omia tapoja.

Haastankin teidät, arvon kanssaopiskelijat ja muut ruudun toisella puolen, pohtimaan niitä ryhmiä sekä yhteisöjä, joiden jäseniä olette. Miettikää miten hiljainen tieto näyttäytyy niissä? Oletko löytänyt itsesi jonkin porukan uutena jäsenenä ihmettelemästä ”miksi tuo asia hoidetaan tuolla tavalla”?

 

Kommenttiareena ja sana on vapaa!