Helsingin yliopiston tiedelehti julkaisi uusimmassa numerossaan (3/15) huippuyksikömme nelostiimin johtajan, akatemiatutkija Jutta Jokirannan haastattelun. Artikkelissa Jokiranta valottaa 1900-luvun merkittävimmän arkeologisen löydön taustoja ja vaikutuksia. Jutun keskiössä on Qumranin yhteisö, sen yhteys aikansa juutalaisuuteen ja luolista löytyneiden tekstien merkitys. 

Uusinta tutkimuksellista näkökulmaa Qumranin yhteisöön tarjoilee kognitiivinen uskontotiede, joka on yksi Jokirannan tutkimuksen pääaiheista: ”… on kiinnostavaa kysyä, miten perinteitä välitetään rituaaleissa ja miten jäsenet ilmaisevat sitoutumistaan liikkeeseen niiden kautta. Rituaaleissa on myös keskeistä uskoa, että ne todella saavat muutosta aikaan.”

Huippuyksikömme tutkimuksen fokus on erityisesti niissä muutosprosesseissa, joiden kohteina ja aikaansaajina pyhinä pidetyt tekstit ja traditiot ovat historian aikana olleet. Qumranista löydetyt kirjoitukset ovat muuttaneet käsityksiä juutalaisten tekstien moninaisuudesta toisen temppelin aikana. Onkin virheellistä puhua Raamattu-nimisestä kirjakokoelmasta, kun on kyse ajanlaskun taitteen uskonnollisuudesta.

”[Qumranin] Käsikirjoitukset ovat tuhat vuotta vanhempia kuin ennen löytöä tunnetut varhaisimmat hepreankieliset Vanhan testamentin kopiot. Tekstien kirjoittamisen aikoihin ei ollut yhtä lukkoon lyötyä Raamattua, vaan suuri joukko käsikirjoituksia, joista myöhemmin muotoutui nykyisenkaltainen kokoelma.”

”Qumranin tekstit ovat osoittaneet, kuinka monimuotoisia Vanhan testamentin tekstit ovat. Arvovaltaisia olivat myös tekstit, jotka eivät päätyneet meidän Raamattuumme”

Lue lisää Qumranin yhteisöstä, kirjoituksista ja niiden merkityksestä uusimmasta Yliopisto-lehdestä, jota on ilmaiseksi saatavilla kaikkien Helsingin yliopiston rakennuksien tiloista.

Teksti: Ville Mäkipelto