Any reading of the Bible is always selective: the more political the agenda, the more biased the reading, says Professor Martti Nissinen. According to the researcher, ideals of gender equality have met with surprising resistance within some circles interpreting the Bible.
Read the whole interview from the University of Helsinki website.
Kaikki Raamatun lukeminen on valikoivaa: mitä poliittisempi agenda, sitä tarkoitushakuisempi luenta, professori Martti Nissinen sanoo Helsingin yliopiston verkkohaastattelussa. Sukupuolten tasa-arvon ihanteet ovat tutkijan mukaan raamatuntulkinnassa nyt yllättävässä vastatuulessa.
Lue huippuyksikön johtajan uusi haastattelu kokonaan Helsingin yliopiston verkkosivuilta.
In last month’s Yliopisto Lehti, Rick Bonnie’s fieldwork in Israel was featured. Together with Dr. Elisabeth Holmqvist-Sipilä and Dr. Paula Kouki, Rick has been sampling the plaster of stepped pools (commonly identified as Jewish ritual baths) across various sites in Israel in order to conduct archaeometric analysis. The aim of the research is to get better insights into the production of these pools and whether their ritual functioning also had an impact on the materials used for constructing these pools.
The fieldwork forms part of the University of Helsinki-funded project “Religious Responses to Climate Change in the Southern Levant: Understanding the rise and fall of Jewish ritual purification baths in the Hasmonean-Roman period.” This project, which runs from 2019 to 2021, aims at examining to what extent environmental factors affected the introduction, change and upkeep of Jewish water purification rituals in the southern Levant from around the late second century BCE into the second and third centuries CE.
Miten historiaa tutkitaan? Mikä rooli lähdekritiikillä on kirjallisten ja arkeologisten lähteiden tulkinnassa? Entä voiko kuvista johtaa historiallista tietoa?
Huippuyksiköiden “Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” ja “Muinaisen lähi-idän imperiumit” videosarjan toisessa osassa käsitellään historiallisen tutkimuksen menetelmiä. Videolla eksegetiikan professori Martti Nissinen, arkeologian yliopistonlehtori Antti Lahelma ja eksegetiikan tohtorikoulutettava Sanna Saari kertovat tutkimuksen menetelmistä ja mielenkiintoisista tapausesimerkeistä.
Videolla selviää myös, minkälaista tietoa arkeologit voivat johtaa roskapusseista ja miten suomalaiset tutkijat ovat valottaneet Indiana Jonesistakin tuttua arkeologista kohdetta.
Videosarjan ensimmäinen osa käsitteli Raamatun muutosten tutkimusta ja sen voi katsella täältä. Sarjan kaksi viimeistä osaa julkaistaan vuoden 2019 aikana ja niissä käsitellään englanniksi muinaista maahanmuuttoa ja sukupuolentutkimuksen näkökulmia muinaisen Lähi-idän ymmärtämiseen.
How does the concept of cultural evolution relate to biblical studies? Elisa Uusimäki, a post-doctoral researcher from CSTT team 4, produced an interview about the topic to the European Association of Biblical Studies (EABS) digital video platform Scholars’ Corner. The interview features Petri Luomanen (University of Helsinki), his team, and Armin Geertz (Aarhus University). You can watch the interesting 30 minutes interview below.
Description from the EABS website: “Prof. Petri Luomanen, Professor of New Testament and Early Christian Culture and Literature at the University of Helsinki, tells us about his current research project ‘Early Christianity in Cultural Evolution’, funded by the Academy of Finland. We’ll begin with a review of Prof. Luomanen’s academic journey so far, learning how his doctoral and postdoctoral research eventually led him to analyse early Christianity in a social-scientific framework. We’ll also meet Luomanen’s research group and hear about the types of added value that the project on cultural evolution has given to the careers of the team members. Finally, Prof. Armin Geertz (Aarhus University), one of the advisory board members of Luomanen’s project, shares his thoughts on the relevance of cultural evolutionary and bio-cultural approaches to the study of religion.”
Tuoreen suomenkielisen Septuagintaa monipuolisesti käsittelevän teoksen, Sisälle Septuagintaan (Suomen eksegeettisen seuran julkaisuja 116), toimittajat vierailivat uudessa kirjapodcastissa keskustelemassa maailman ensimmäisestä raamatunkäännöksestä. Keskustelun voi kuunnella täältä ja sen kuvaus on seuraavanlainen:
“Septuagintan eli Vanhan testamentin kreikankielisen käännöksen tutkimus Helsingin yliopistossa on maailmankuulua. Miksi ja miten pyhät kirjoitukset käännettiin? Kuinka Septuagintaa ja sen kääntäjiä tutkitaan? Entä mikä merkitys teksteillä oli varhaisille kristityille ja Uuden testamentin kirjoittajille? Haastattelussa hiljattain ilmestyneen perusteoksen “Sisälle Septuagintaan” toimittajat emeritaprofessori Anneli Aejmelaeus, tutkijatohtori Katja Kujanpää sekä yliopisto-opettaja, tohtorikoulutettava Miika Tucker.
Eksegeettinen kirjapodcast esittelee mielenkiintoista ja ajankohtaista raamatuntutkimuksen ja sen lähialojen kirjallisuutta. Toimittajat: TT Nina Nikki ja TM Antti Vanhoja.”
Vanhojan kirjapodcastissa on vieraillut myös muita huippuyksikön tutkijoita ja käsitelty useita ajankohtaisia eksegeettisiä aiheita. Tutustu podcastiin tarkemmin täältä.
Kirjoittanut Paavo Huotari
Tämä haastattelu on jatkoa 15.1. julkaistulle haastattelulle “Kenen pääkaupunki Jerusalem on? Huippuyksikön tutkijat avaavat kaupungin historiaa” (Juha Pakkala & Kirsi Valkama), jossa keskityttiin Jerusalemiin Vanhan testamentin ja juutalaisuuden näkökulmasta. Tämä haastattelu tarkastelee kaupungin merkitystä varhaisten kristittyjen ja muslimien näkökulmasta. Viime aikoina esimerkiksi Pyhän Haudan kirkko on ollut esillä mediassa (HS 25.2.).
Helsingin yliopiston yliopistutkijan ja Uuden testamentin eksegetiikan dosentin Raimo Hakolan mukaan kristittyjen kiinnostus pyhään maahan kehittyi vähitellen. Miksi Jerusalem kiinnostaa kristittyjä? “Evankeliumien kuvaukset Jeesuksen viimeisistä päivistä sijoittuvat Jerusalemiin. Kun Jeesuksen pikaisen paluun odotus vähentyi, kiinnostus näihin pyhiin paikkoihin päinvastoin lisääntyi. Taustalla oli usko, että pyhissä paikoissa hengelliset totuudet avautuvat”, Hakola kertoo pyhiinvaelluksen motiiveista.
Jerusalem ei merkitse kristityille ainoastaan Jeesuksen viimeisten päivien muistelua. Hakolan mukaan myös Jeesuksen julistuksessa korostui silloin tällöin Jumalan valtakunnan konkreettinen tuleminen. Jotkut kristityt odottivat tuhatvuotista valtakuntaa, joka laskeutuu Jerusalemiin. ”Tämä näkyy esimerkiksi Justinos Marttyyrin (n. 114–165) kirjoituksissa. Varhaisille kristityille Jerusalem ja siellä olevat rauniot osoittivat myös, että Jeesuksen evankeliumeissa esittämät ennustukset olivat toteutuneet. Pyhiinvaelluskultti saikin pian juutalaisvastaisia piirteitä. Kristityt tulkitsivat tyhjän temppelivuoren ja temppelin rauniot Jumalan rangaistuksena juutalaisille, jotka surmasivat Jeesuksen. Kirkkojen lisääntyminen Jerusalemissa nähtiin taas osoituksena Jumalan suosiosta kristittyjä kohtaan. Itse asiassa joissain kristillisissä lähteissä todetaan, ettei temppelivuorelle saa rakentaa mitään”, Hakola avaa Jerusalemin merkitystä varhaisille kristityille.
”Kun Jeesuksen pikaisen paluun odotus vähentyi, kiinnostus näihin pyhiin paikkoihin päinvastoin lisääntyi”
Mutta miten pyhiinvaelluskultti oli mahdollista ei-kristillisessä Jerusalemissa? “Toisen vuosisadan jälkipuoliskolta on säilynyt vain muutamia kristittyjen miesten matkakertomuksia Jerusalemiin. Laajempi pyhiinvaelluskultti oli mahdollista vasta 300-luvulla, kun keisari Konstantinus (n. 273–337) antoi kristityille oikeuden vapaaseen uskonnonharjoitukseen. Kristityt saivat takaisin takavarikoidun omaisuuden. Uusia kirkkoja rakennettiin Palestiinaan, niihin pakkoihin missä Jeesus oli vieraillut kristillisen perimätiedon mukaan. Kristittyjen suosiminen oli seurausta Konstantinuksen omista poliittisista pyrkimyksistä”, Hakola tarkentaa.
Pyhiinvaelluskultin vaikutus on tuntunut Palestiinan alueella. Jerusalemin lisäksi pyhiinvaellusta esiintyi myös Galilean seudulla, minne Jeesuksen toiminta keskittyi evankeliumien mukaan. Arkeologisen aineiston perusteella Galilean taloudellinen tilanne oli hyvä 400 ja 500-luvuilla. Hakolan mukaan tämä saattoi olla osittain seurausta vakiintuneesta ja laajasta pyhiinvaelluskultista, sillä useat pyhiinvaeltajat edustivat yhteiskunnan varakasta eliittiä.
Jerusalemin tärkeimmäksi pyhiinvaelluskohteeksi nousi Konstantinuksen rakennuttama Pyhän haudan kirkko. Viimeaikaisten restaurointitöiden yhteydessä on nykyisen kirkon alta löytynyt viitteitä 300-luvulla rakennetusta kirkosta. Kristittyjen lähteiden mukaan kirkko rakennettiin Hadrianuksen 100-luvulla rakentaman Venuksen temppelin paikalle. Hadrianuksen ajateltiin rakentaneen temppelin tarkoituksellisesti Jeesuksen tyhjän haudan paikalle ja näin pyrkineen turmelemaan kristittyjen jo olemassa olevia pyhiä paikkoja. ”Ajatus Jeesuksen kuolin- ja hautapaikan sijainnista Venuksen temppelin alla on mahdollisesti syntynyt vasta Konstantinuksen rakennusprojektin yhteydessä. Temppelin korvaaminen kirkolla oli todennäköisesti osa Konstantinuksen politiikkaa yhdistää valtio ja uskonto. Toisaalta tyhjä hauta on keskeinen osa varhaiskristillistä ajattelua. Jeesuksen kuolinpaikan konkreettinen osoittaminen oli tärkeää”, Hakola pohtii.
Jerusalemin ja muiden Jeesuksen elämään liittyvien paikkojen merkitys kristillisenä pyhiinvaelluskohteena näkyy yhä tänä päivänä. 1960-luvulta lähtien erityisesti fransiskaanien sääntökuntaan kuuluneet arkeologit ovat pyrkineet osoittamaan näitä paikkoja koskevan tradition luotettavuuden ja katkeamattoman ketjun ensimmäisiin kristittyihin asti. Hakolan mukaan tällainen johtopäätös perustuu usein löytöjen yksipuoliseen tulkintaan ja aikaiseen ajoitukseen. ”On usein mahdotonta sanoa tarkasti, missä jotkut evankeliumeissa kerrotut tapahtumat ovat tapahtuneet, jo siitä syystä, että Jeesuksen aikaiset kadut ovat usein monta metriä nykyisten katujen alla. Esimerkiksi nykyisen Via Dolorosan reitti vakiintui 1700-luvulla, vaikka varhaisimmat maininnat Jeesuksen kärsimystietä seuraavista kulkueista ovatkin jo 300-luvun lopulta”, Hakola sanoo.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori ja tutkijakollegiumin jäsen Ilkka Lindstedt on varhaisen islamin asiantuntija. Jerusalemia pidetään perinteisesti islamin kolmanneksen pyhimpänä paikkana, miksi? ”Koraanin 17. Suura kertoo palvelijasta, jonka Jumala johdattaa jostain rukouspaikasta kaukaiseen moskeijaan (jae 17:1). Mahdollisesti jo Muhammadin aikaan mutta ainakin myöhemmin tämä palvelija on tulkittu profeetta Muhammadiksi (n. 570–632), joka teki yöllisen matkan Mekasta Jerusalemiin, ja sieltä taas taivaaseen. Taivaassa Muhammad olisi nähnyt entisiä profeettoja, kuten Aabrahamin. Hän myös neuvotteli Mooseksen välityksellä Jumalan kanssa päivittäisestä rukousten määrästä, jota muslimilta edellytetään. Yksi Jerusalemin moskeijoista on myöhemmin saanut nimensä tämän tekstin mukaan ”al-masjid al-aqsā ” eli kaukaisin moskeija,” Lindstedt kertoo.
Vaikka Koraani ei mainitse Jerusalemia nimeltä, Jerusalem oli pyhä kaupunki muslimeille jo islamin syntyaikoina. Varhainen islam on syntynyt pitkälti kristinuskon ja juutalaisuuden pohjalta. Arabian niemimaalla on mahdollisesti liikkunut juutalais-kristillisiä ryhmiä, ebionien jälkeläisiä, jotka noudattivat tiukasti Jumalan lakia, Tooraa. He ovat saattaneet vaikuttaa uuteen uskontoon ja sen myönteiseen suhtautumiseen lakia kohtaan. ”Koska Jerusalem oli tärkeä kaupunki juutalaisille ja kristityille, sitä sen oli oltava myös varhaisille muslimeille. Juutalaisuutta ja Islamia yhdistää erityisesti monoteismi, yksijumaluus. Koraani kuvaa Aabrahamia eräänlaisena proto-monoteistina ja idolatrian vastustajana, joka ei ollut juutalainen tai kristitty. Erityisesti profeetta Aabrahamin perintö yhdistetään Muhammadiin”, Lindstedt avaa uskontojen välisiä yhteyksiä.
Muhammadin elämänkertakirjallisuus kertoo, että muslimit olisivat rukoilleet alussa Jerusalemia kohti. Rukoussuunta kuitenkin kääntyi Mekkaa kohti, kun Muhammad pettyi juutalaisiin, jotka eivät tunnustaneet häntä Raamatun profeettana. ”Tämän elämänkertakirjallisuuden historiallisuus on epävarmaa. Toisaalta Koraanin 2. suura antaa myös viitteitä siitä, että muslimien rukoussuunta olisi vaihtunut”, Lindstedt pohtii.
Muhammadin pettymyksestä tai rukoussuunnan kääntymisestä huolimatta Jerusalem säilyi muslimien pyhänä kaupunkina. Kun Muhammad kuoli vuonna 632, uusi uskonnollis-poliittinen liike oli valloittanut suuren osan Arabian niemimaata. Tämän jälkeen alkoivat arabivalloitukset. Varhaiset muslimit valloittivat alueita muun muassa Lähi-idästä ja sitä myötä myös Jerusalemin pitkän piirityksen päätteeksi vuonna 637. Valloituksen jälkeen muslimit antoivat juutalaisten palata Jerusalemiin. Lindstedtin mukaan juutalaisissa aikalaisteksteissä arabivalloitukset nähdään hyvässä valossa, koska kristittyjä rangaistaan juutalaisten vainoamisesta.
”Kaiken kaikkiaan Jerusalemin merkitys muuttuu sitä mukaan mikä on ajankohtainen tilanne, niin rauhassa kuin sodassa”
Valloitusta seuranneiden tapahtumien historiallisuudesta ollaan epävarmoja. Myöhemmän historiankirjoituksen mukaan kalifi, muslimien hallitsija Umar (v. 634–644), olisi saapunut paikalle, mikä korostaa Jerusalemin tärkeyttä. ”Kertomuksen mukaan patriarkka Sophronius olisi luovuttanut Jerusalemin avaimet muslimeille. Sophronius myös esittelee kaupunkia Umarille. Kun Umar huomaa, että temppelivuorella ei ole temppeliä, hän määrää moskeijan rakennettavaksi sinne. Umar vierailee myös Pyhän haudan kirkolla, missä Sophronius kehottaa häntä rukoilemaan. Umar olisi kuitenkin kieltäytynyt rukouksesta, koska hän ei halunnut antaa mielikuvaa, että muslimit olisivat tulleet ryöstämään kristittyjen pyhiä paikkoja”, Lindstedt kuvaa myöhäisten lähteiden sisältöä.
600-luvun loppupuolella muslimien keskuudessa oli paljon sisäistä hajaannusta ja useita kalifeja. Ibn al-Zubair (v. 683–692) hallitsi Arabian niemimaata ja Mekkaa. Kilpaileva kalifi Abd al-Malik (v. 685–705) hallitsi puolestaan osia suur-Syyriasta ja Jerusalemia. Koska Mekka oli jo tuolloin keskeinen muslimien pyhiinvaelluskaupunki, useat muslimit pitivät juuri Ibn al-Zubairia oikeana hallitsijana. ”Kalliomoskeijan rakentaminen (v. 688–692) Jerusalemiin saattoi olla Abd al-Malikin pyrkimys muuttaa tätä asetelmaa. Kalliomoskeijan arkkitehtuuri viittaa siihen, että se rakennettiin alun perin pyhiinvaelluskohteeksi, ei rukouspaikaksi. Moskeijan keskellä on kivi, jossa Aabraham uskottiin olleen uhraamassa poikaansa tai mistä Muhammad nousi taivaaseen – tai molempia. Ibn al-Zubair kuitenkin kuolee vuonna 692, samana vuonna, kun Kalliomoskeija valmistuu. Kun Abd al-Malik onnistui valloittamaan Mekan, hänen uskonnollinen reforminsa Jerusalemia varten käy tarpeettomaksi”, Lindstedt pohtii kaupungin roolia muslimien välienselvittelyssä.
Umaijadi-dynastian (v. 661–750) aikana kalifaatin pääkaupunki oli Damaskoksessa, lähellä Jerusalemia. Vuonna 750 valta islamilaisessa kalifaatissa vaihtuu abbasidi-dynastialle (v. 750–1258). Samalla myös kalifaatin pääkaupunki siirtyi Bagdadiin. ”Toisaalta vaikka Jerusalemin poliittinen merkitys vähenee vuoden 750 jälkeen, sen apokalyptinen merkitys säilyy. Arabiankielisessä apokalyptisessä kirjallisuudessa useat lopun ajan tapahtumat sijoitetaan Jerusalemiin. Jeesus kuvataan esimerkiksi taistelemassa muslimien rinnalla, kun hän palaa Jerusalemiin. Kaupunkiin liittyvissä taisteluissa Jeesus lyö anti-Kristuksen (arab. al-dajjal) ja luovuttaa vallan toiselle lopun aikojen hahmolle, Mahdille, joka on profeetta Muhammadin jälkeläinen. Kaiken kaikkiaan Jerusalemin merkitys muuttuu sitä mukaan mikä on ajankohtainen tilanne, niin rauhassa kuin sodassa”, Lindstedt tiivistää Jerusalemin merkityksen islamilaisessa maailmassa.
Pääsiäisen tienoilla Yle tarjoili radioaalloillaan noin kahden tunnin verran eksegetiikkaa eli tieteellistä raamatuntutkimusta. Haastateltavien joukossa olivat huippuyksikömme tutkijat Martti Nissinen ja Kirsi Valkama. Ohjelmat voi kuunnella verkossa jälkeenpäin.
Perttu Häkkisen ohjelman jaksossa “Raamattu ja Magia” haastateltiin Kirsi Valkamaa ja Nina Nikkiä heidän toimittamansa kirjan aihepiireistä. “Onko Raamatussa magiaa? Oliko Jeesus maagi? Mikä on magian ja uskonnon ero? Onko uskonnon ja magian käsitteellinen erottelu silmänlumetta?” Jakson voit kuunnella täältä.
Ylen Tiedeykkösessä Ville Talola keskittyi Vanhan ja Uuden testamentin kriittisen tutkimuksen peruskysymyksiin Martti Nissisen ja Matti Myllykosken kanssa. “Kristityt tutkivat Raamattua Jumalan sanana, mutta tiedeyhteisöä Raamatussa kiinnostaa tekstien synty, niiden kuvaama maailma, myytit ja historiallinen aines. Miten Raamatusta tuli Raamattu, mitä Raamatussa on ja ovatko siinä esiintyvät henkilöt kuten Mooses tai Jeesus oikeasti historian hahmoja?” Jakson voit kuunnella täältä.
By Jutta Jokiranta.
Recent “Post-2002 Dead Sea Scrolls Fragments” have created a lively debate and brought forward new challenges to which the academic community does not yet have ready-made policies.
In summer 2017, SBL International Meeting in Berlin (Qumran and Dead Sea Scrolls Unit) held sessions on “Tracing and Facing Possibility of Forgeries: Methodology, Ethics, Policies.” Seven papers discussed the question of authenticity of recently surfaced Dead Sea Scrolls-labelled fragments that belong to private or institutional collections.
CSTT was involved in livestreaming those sessions, which are available for viewing on our YouTube-channel. Several authors have published their doubts of authenticity in the recent Dead Sea Discoveries 24 (2017).
Sidnie Crawford, University of Nebraska – Lincoln, Presiding
Kipp Davis, Trinity Western University
“Scaffolding Non-Overlapping Magisteria: Philology, Science and Journalism in the Study and Publication of Non-Provenanced Judaean Desert Manuscripts”
Michael Langlois, Université de Strasbourg
“Assessing the Authenticity of DSS Fragments Through Palaeographical Analysis”
Torleif Elgvin, NLA University College, Oslo
“Copying Modern Text Editions in the Post-2002 Scrolls Fragments”
Ira Rabin, BAM Federal Institute of Materials Research and Testing
“The Contribution of Material Analysis to the Identification of Forged Writing Materials”Jutta Jokiranta, University of Helsinki, Presiding
Sidnie White Crawford, University of Nebraska – Lincoln, and Ryan Stokes, Southwestern Baptist Theological Seminary
“Looking for Forgeries in the Southwestern Baptist Fragments”
Årstein Justnes, Universitetet i Agder
“The Post-2002 and the Post-2009 Dead Sea Scrolls-like Fragments: A Timeline”
Andrew B. Perrin, Trinity Western University
“Ignoring, Engaging, or Incorporating Non-Provenanced Aramaic Fragments in Secondary Source Publications and Research Projects”
Questions around these topics are many: What are the ways to identify forgeries? Which features are decisive, which are suggestive? Should unprovenanced materials be studied and published in the first place, and if yes, on which terms? What should be done when scholars disagree? Should new fragments be listed among previous discoveries if there are doubts about their authenticity, and if yes, how? What should be done with already published materials if suspicion is raised? Which terms should a scholar agree if asked to evaluate new material? How should the academic community take initiative and bear responsibility and what can be done in legal and ethical terms?
An individual scholar can hardly be an expert in all aspects related to provenance and authenticity issues, and new cooperation and team work are needed. The SBL Annual Meeting in Nov 2017 will have several sessions dealing with provenance and forgery questions (collected here). Next summer SBL International Meeting 2018 in Helsinki will continue the discussion; call for papers for the session on “Ethics and Policies regarding Unprovenanced Materials” is open.
Some recent links:
University of Agder site collecting data and publishing observations and viewpoints: https://lyingpen.com/
Trinity Western University Dead Sea Scrolls Institute YouTube channel: https://www.youtube.com/channel/UCpt-jmAbCL1_2i6Oj1VBWEQ
Science Magazine article on Museum of the Bible: http://www.sciencemag.org/news/2017/10/can-museum-bible-overcome-sins-past
Times of Israel article on Dead Sea Scrolls scam: https://www.timesofisrael.com/dead-sea-scrolls-scam-dozens-of-recently-sold-fragments-are-fakes-experts-warn/
Vanhan testamentin eksegetiikan professorit Martti Nissinen (huippuyksikön johtaja) ja Anneli Aejmelaeus (tiimin 2 johtaja) vierailivat Ylen Tiedeykkönen ohjelmassa kertomassa huippuyksikön tutkimuksesta ja Raamatun synty- ja muutoshistoriasta. 45 minuuttia kestävässä ohjelmassa lähdetään liikkeelle huippuyksikön esittelystä ja päädytään Raamatun värikkään muutoshistorian eri vaiheiden kuvailuun.
Martti Nissinen kertoo ohjelmassa, miksi ”Pyhät tekstit ja traditiot muutoksessa” -huippuyksikkö on luonteeltaan niin kansainvälinen. Lisäksi Nissinen avaa huippuyksikön tavotteita vuodelle 2019 ja kuvailee Vanhan testamentin tekstihistorian keskeisiä vaiheita. Nissisen keskeinen viesti on, että historiassa ei ole ollut yhtään sellaista hetkeä, jolloin Raamatun teksti olisi ollut valmis tai kaikille sama. Ensimmäisistä kirjakääröistä moderneihin käännöksiin asti juutalaisten ja kristittyjen pyhä kirjakokoelma on ollut kokoajan muutoksen alaisena.
Anneli Aejmelaeus puolestaan avaa kaanonin eli ohjeellisen kirjakokoelman synnyn monimuotoisia vaiheita. Kansien väliin koottu nykykristittyjen Raamattua muistuttava kokoelma on ollut ensimmäistä kertaa olemassa vasta 300-luvulla, kun Rooman valtakunnan tuki on mahdollistanut kalliin projektin toteuttamisen. Vanhan testamentin ensimmäisen kreikankielisen käännöksen eli Septuagintan ja Qumranin tekstilöytöjen tutkimus osoittaa, että ajanlaskun taitteessa monet tekstit ovat olleet vielä kehitystyön alla. Aejmelaeus korostaa, että nykyraamattujen kääntämisessä käytetyn tarkkaan yhtenäistetyn ja vakinaistetun heprealaisen tekstin takana on ollut tekstien moninaisuus. Yhtenäisyys on myöhäisempää kehitystä.
Haastattelujen lomassa ohjelmassa kerrataan yleistajuisesti ja napakasti Raamatun tekstihistorian keskeisimpiä vaiheita. Ylen laadukkaasti toimitetun ohjelman voit kuunnella täältä: http://areena.yle.fi/1-3961990
