Fysiikka inspiroi tiedekeskuksen syntyyn

Teksti: Merli Juustila

Pääkaupunkiseudulta ei taida löytyä lasta, joka ei olisi käynyt Heurekassa tai menossa sinne tulevina vuosina koulunsa kanssa. Tämä tiedekeskus on ollut tärkeä osa inspiroimaan lapsia, nuoria ja aikuisia tieteiden pariin kohta jo 30 vuotta. Mutta tiesitkö, että tiedekeskuksen tarina alkoi fysiikan kautta?

Fysiikka 82-näyttely

Elettiin 80-luvun alkua. Hiukkasfyysikko Hannu Miettinen oli nähnyt konferenssissa näyttelyn, jonka Cern oli tehnyt itsestään. Näyttely teki vaikutuksen Hannuun ja hän keksi, että näyttely pitää saada myös Suomeen. Syntyi idea näyttelystä, jossa samalla esiteltäisiin suomalaista tutkimusta. Näyttelyyn päätyivät lähinnä fysikaaliset tieteet kuten meteorologia ja geofysiikka klassisen fysiikan lisäksi.

Fysiikka82-näyttely

Näin syntyi Heurekan esikuva eli fysiikka82-näyttely, joka järjestettiin Säätytalossa. Näyttely oli kahden viikon mittainen ja sinne oli vapaa pääsy. Tänä aikana näyttelyssä kävi 40 000 vierasta. Tuona aikana Säätytalon pihalla odotti jatkuva jono väkeä. Yksi järjestäjien tehtävistä olikin pitää tunnelma korkealla myös jonottajien parissa.

“Näyttelyssä oli erilaisia uusia vehkeitä, kuten tietokoneita. Niitä sai kokeilla ja näyttelyä ohjanneet opettivat ihmisiä käyttämään koneita. Eräskin kävijä tuli oppaalta kysymään, että “Ovatkos nämä nyt niitä tietokoneita?”. Astrofysiikasta oli molekyylejä käsittelevä koe, jossa saattoi ottaa itse yhteyttä metsähovin havaintoasemalle ja mitata CH-molekyylin yli 80 GHZn taajuudella. Kävijä sai laittaa mittauksen päälle ja nähdä siitä tulevan spektrin.”

Koska näyttely oli todella suosittu, alkoi pohdinta pysyvämmästä tiedekeskuksesta, jota Hannu ehdotti kolleegalleen Tapio Markkaselle. Idea oli nyt saatu ja oli syytä tarttua toimeen.

Idea lähtee lentoon

Nyt idea tarvitsi tukea. Hannu ja Tapio hankkivat mukaan vielä kolmannenkin osapuolen, tähtitieteilijä Heikki Ojan, joka lähti innolla mukaan. Kolmistaan he laativat vetoomuksen pysyvästä tiedekeskuksesta. Vetoomus lähti kaikille mahdollisille tiedeorganisaatioille, kuten tieteellisille seuroille, yliopistoille ja tieteen akatemioille. Mukana olivat myös pääkaupunkiseudun kunnat, opetusministeriö, valtiovarainministeriö, julkisen sanan neuvosto sekä useat eri mediat. Hanke esiteltiin tärkeänä sivistyshankkeena.

Jos katsoo 80-luvun Suomea, niin kyseessä oli varmaan merkittävin uusi idea ja sivistyshanke, jota Suomeen oli tehty pitkiin aikoihin.

Tiedekeskusprojektin puheenjohtaja Hannu Miettinen ja projektipäällikkö Tapio Markkanen

Tiedekeskus saa johtoryhmän ja ensimmäiset työntekijät

Hanke eteni vauhdilla ja sai heti laajalti tukea. Joulukuussa 82 järjestettiin virallinen lähtölaukaus. Ensimmäiset tilat projektia varten saatiin Helsingin yliopiston keskuskampuksen tiloista Fabianinkadulta. Hankkeen johtoryhmä kokousti tuolloin ahkeraan, ja sai ylivahtimestarilta erityisluvan tulla toimistolle jo seitsemältä aamulla kokoukseen. Kaikki illat menivät erilaisten tieteellisten seurojen kevätkokouksissa esittelemässä hanketta, joten kokoukset oli pidettävä aamulla.

Etenkin Vuorineuvoksille oli tärkeää, että heidän kanssa oli jo sovittuna tapaaminen, jos mentiin tapaamaan muita neuvoksia. Puskaradiossa jutut levisivät nopeasti ja joku saattoi närkästyä jos hanke oli käynyt vierailulla naapurissa, mutta itsensä kanssa ei oltu vielä sovittu palaveria.

Elinkeinoelämä mukaan

Suomen kulttuurirahasto ja opetusministeriö lähtivät heti tukemaan hanketta ja myönsivät avustusta jo hankkeen alkuvaiheessa. Elinkeinoelämä oli tärkeä osa hanketta ja se piti saada vahvasti mukaan. Hankkeen taustalle luotiin sopimus, että sen rahoituksesta ⅓ tulee valtiolta, ⅓ elinkeinoelämältä ja ⅓ siltä kunnalta, joka tiedekeskuksen saa. Onneksi elinkeinoelämällä meni tuolloin 80-luvun alussa vielä hyvin. Työllisyystilanne oli hyvä ja usko koulutukseen korkealla. Kukaan ei väittänyt, etteikö hanke olisi tärkeä. Näin alkoi pitkä neuvottelu yritysten kanssa, jolla kerättiin tuo elinkeinoelämän osuus.

Elinkeinoelämää rajoittivat tietyt säädökset ja yksi oli lahjoitusten suuruus. Yritys sai antaa vuodessa maksimissaan 150 000 markan verran lahjoituksia. Joten sovittiin, että mukaan lähtevät yritykset antaisivat kolmen vuoden aikana tuon 150 000 markkaa, joka ei ihan valtavasti yritysten pussissa vielä ollut. Pienemmilläkin määrillä sai lähteä mukaan. Jälkikäteen on ajatellut, että jos hanketta olisi muutamallakaan vuodella lykätty niin olisi voinut jäädä perustamatta.

Yliopistovaikuttajat mukaan

Rahankeruukäynneillä oli mukana myös neljä yliopistovaikuttajaa, joiden rooli oli äärimmäisen tärkeitä. Rehtori, myöhemmin kansleri Ernst Palmen. Lääketieteen puolelta Lauri Saxen. TKK:n sovelletun matematiikan professori Olli Lokki. Teknillisen fysiikan professori Toivo Katila.

“Heidän [yliopistovaikuttajien] kanssaan käytiin rahankeruureissuilla elinkeinoelämän parissa. Yksi näistä neljästä herrasta oli aina mukana. Sumplittiin tarkkaan kuka lähtee ja kenen luo. Teollisuuden palveluksessa oli paljon vanhoja oppilaita etenkin Olli Lokilta ja Toivo Katilalta, joten mietittiin aina tarkkaan kuka lähtee ja mihin.”

Suurin osa yrityksistä oli selkeästi hankkeen puolella ja näin kassaa alkoi kertyä. Ei mennyt kauaakaan kun tavoite alkoi jo täyttyä ja mukana oli joukko elinkeinoelämän vaikuttajia.

Ei vain luonnontieteitä ja tekniikkaa

Yksi Heurekan suurimmista teemoista ihan alusta alkaen, oli monitieteellisyys. Siitä haluttiin tehdä tiedekeskus, joka kattaisi kaikki tieteen alat. Tekniikka ja luonnontieteet olivat saaneet aina paljon huomiota, mutta nyt tiedekeskuksesta tulisi sellainen paikka, jossa tiedettä esiteltäisiin ihan kaikilta aloilta. Tämä on pysynyt Heurekan linjana koko sen matkan ajan.

 

Näyttelyideoita

Mihin keskus rakennetaan?

Pääkaupunkiseudun kunnista kaikki olivat toki ottamassa tiedekeskusta omaan kuntaansa. Kuitenkin päättäjien suhtautuminen asiaan vaihteli hyvin paljon. Helsingissä lastenpäivänsäätiö oli kovin kiinnostunut rakentamaan tiedekeskuksen osaksi Linnanmäkeä. Ongelmaksi kuitenkin muodostui tila eli sopivaa tilaa ei vain Alppilan alueelta löytynyt. Espoo oletti, että koska siellä on teknillinen korkeakoulu niin tiedekeskus sopisi samaan imagoon. Espoon kaupunginvaltuusto ei kuitenkaan kovin pitkää siivua antanut asialle omaa aikaansa vaan asiaa sai esitellä erään kokouksen kokoustauolla edustajille.

Vantaa otti asian vakavasti harkintaan heti alusta alkaen. Vantaan kaupunginjohtaja Lauri Lairala oli kovasti hankkeen puolella. Oli kova paikka kun Vantaata ei mielletty mitenkään kulttuurin lähteeksi, pitkänmatkanjunat eivät pysähtyneet Tikkurilassa ja lentokenttäkin oli nimetty Helsingin mukaan. Vantaa tarvitsi jotain omaa. Vantaa kutsui koolle oman kaupunginvaltuuston, kokoukseen saapuivat kaikki  ja kokousasialistalla oli vain yksi asia: Tiedekeskus. Esitelmä kokouksessa kesti noin puoli tuntia ja sen jälkeen oli varattu tunti kysymyksille. Tämän jälkeen keskus sai vihreää valoa.

Eräs kysymys jäi hyvin mieleen kun yksi edustaja kysyi, että käyttekö te vain tässä huutokauppaa kuntien välillä ja katsotte kuka tarjoaa eniten. Tapio vastasi, että mikä se sellainen huutakauppa on, jossa on vain meklari paikalla. Me ollaan kerrottu mitä halutaan ja se joka huutaa ensin niin saa. Tilaisuuden jälkeen edustaja tuli vielä sanomaan, että “Olet sä kyllä aika meklari.”

Arkkitehtikilpa

Tiedekeskuksella oli nyt rahoitus ja paikka, tarvittiin vielä arkkitehti. Tiedekeskusta varten järjestettiin arkkitehtikilpa ja ehdottomasti paras voitti. Voittajiksi valikoitui kolmen hengen tiimi, jonka arkkitehdit olivat käyneet kuvaamassa koko jokilaakson ja teettivät kuvista lakanan kokoiset suurennokset. Nämä he ripustivat seinille ja suunnittelivat keskuksen istuessaan lakanoiden ympäröiminä. Kilpailun voittaja suunnitelma oli myös nimetty hyvin “Heureka”.

Lopulta rakentaminen päästiin aloittamaan ja peruskivi muurattiin lokakuussa 1987 ja vuotta myöhemmin rakennus oli valmis. Heureka pääsi aloittamaan toimintansa seuraavan vuoden huhtikuussa ensimmäisellä näyttelyllään. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta tuosta peruskiven muurauksesta ja Heureka on edelleen tärkeä innoittaja kävijöilleen tieteen pariin.

Onnea kohta 30-vuotias Heureka, fysiikka kiittää upeasta työstä!

Juttua varten on haastateltu Heurekan perustajaa Tapio Markkasta, jolta suurin osa sitaateista on peräisin.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.