Akateemikko Pekka Jauho

Teksti: Risto Nieminen

Professori Pekka Jauho (1923 – 2015) kuului siihen tiede-, teknologia- ja kulttuurivaikuttajien harvalukuiseen joukkoon, joka rakensi perustan sodanjälkeisen Suomen jälleenrakentamiselle ja nousulle agraarivaltiosta korkeasti kehittyneeksi sivistysvaltioksi. Hän oli visionääri, joka varhain ymmärsi tieteellisen tutkimuksen ja kansainvälisyyden keskeisen merkityksen kansakunnan hyvinvoinnin rakentamisessa.

Akateemikko Pekka Jauho

Pekka Jauhon sukujuuret ovat syvällä Pohjois-Pohjanmaalla, Kemijoki-varressa. Hänen isänsä Antti Jauho oli tunnettu Oulun lyseon rehtori ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Pekka Jauho oli koko elämänsä vahvasti sitoutunut Pohjois-Suomen kulttuurin ja elinkeinoelämän kehittämiseen.

Pekka Jauho oli hävittäjälentäjä jatkosodassa ja kunnostautui mm. hakemalla Messerschmitt-koneita Suomeen kesällä 1944.  Sodan jälkeen hän suoritti yliopisto-opintonsa ripeästi ja teki teoreettisen fysiikan väitöstutkimuksensa Lundin yliopistossa Ruotsissa, aiheenaan inversio-ongelma: ytimien välisen vuorovaikutuksen määrittäminen protoni-protonisirontamittauksista.

Toimittuaan jonkin aikaa vakuutusyhtiö Kansan päämatemaatikkona  hän siirtyi akateemikko Erkki Laurilan innostamana Teknillisen korkeakouluun vuonna 1957.  Sen teknillisen fysiikan osastosta tuli vuosien mittaan monien uusien alojen kehitysahjo Suomessa: energiatekniikka, kylmäfysiikka, elektroniikka, tietokoneet, laserit, lääketieteellinen tekniikka, aivotutkimus ja nanoteknologia. Pekka Jauho vaikutti erityisesti ydinenergia-alan tutkimuksen ja koulutuksen ylösrakentamiseen Suomen siirtyessä ydintekniikkaan energiahuollossa.

Hän oli keskeinen toimija myös teoreettisen fysiikan aseman vahvistamisessa: Jauho oli vuonna 1957 toimintansa aloittaneen yhteispohjoismaisen Nordita-instituutin perustajajäsen1 ja mukana valtakunnallisen Teoreettisen fysiikan tutkimuslaitoksen perustamisessa Helsingin yliopiston yhteyteen vuonna 1964. Hän toimi useiden fyysikkosukupolvien innoittavana ja kannustavana kouluttajana.

Pekka Jauho siirtyi VTT:n pääjohtajaksi vuonna 1970, mutta säilytti läheisen yhteyden tiedemaailmaan mm. kvanttimekaniikan kurssien luennoijana TKK:ssa. Hän toimi tarmokkaasti VTT:n kansainvälistymisen ja ulkoisesti rahoitetun tutkimuksen vahvistamiseksi. Hänen kaudellaan VTT:n toiminta laajeni eri puolille Suomea. Jauho toimi myös Suomen ja Neuvostoliiton tieteellisteknillisen komitean puheenjohtajana ja Suomen edustajana kansainvälisessä avaruusyhteistyössä. Hänet kutsuttiin myös Ranskan kunnialegioonan jäseneksi maiden välisen yhteistyön edistämisen ansioista. Jauhon tieteellinen mielenkiinto laajeni myös monimutkaisten teknisten järjestelmien riskianalyysiin ja yleisemmin futurologiaan.

Pekka Jauho nimitettiin tieteen akateemikoksi vuonna 1987. Nimitykseen vaikutti hänen työnsä tieteen ja tekniikan tutkimuksen ja koulutuksen edistäjänä sekä hänen monipuolinen toimintansa talouden ja kulttuurin parissa. Hän toimi luottamustehtävissä mm. valtion tiedeneuvostossa, Teknillisten Tieteiden Akatemiassa, Suomen Kulttuurirahastossa sekä Maanpuolustuksen tieteellisessä neuvottelukunnassa. Hän oli myös sanomalehti Kalevan johtokunnan ja useiden yritysten hallintoneuvoston ja hallituksen jäsen.

Kiinnostavan ja aidon kuvan Pekka Jauhon toiminnasta saa hänen muistelmakirjastaan2 Ensiksi kielsin konditionaalin.  Kirjan sivuilta välittyy kuva ulospäin suuntautuneesta, aloitekykyisestä ja aikaansaavasta tutkijasta ja hallintomiehestä.

Pekka Jauho oli karismaattinen ja monella tavoin lahjakas, luottamusta herättävä ihminen. Hän oli oppilailleen ja alaisilleen esikuva ja ikoni, jossa yhdistyi eksaktien luonnontieteiden tinkimättömyys, monipuolinen kulttuuriharrastus ja pohjoisen ihmisen lämmin huumorintaju.

Hänen poikansa Antti-Pekka Jauho on Tanskan teknillisen yliopiston (DTU) nanoteknologian professori.

  1. http://www.nordita.org/docs/nordita_50_year_cronstrom.pdf
  2. Pekka Jauho: Ensiksi kielsin konditionaalin, Terra Cognita 1999

 

Leave a Reply

Your email address will not be published.