Liisi Oterma – priimustohtori ja peto hiomaan

 teksti: Eva Isaksson

Turku on Suomen tähtitieteen kehto, mutta yliopiston siirryttyä Helsinkiin alkoi tähtitieteen opetus Turussa uudelleen vasta 1924. Yrjö Väisälä käynnisti Turun yliopiston yhteyteen vahvaan havainto-osaamiseen perustuvan tutkimustradition, jonka perinnettä Tuorlan observatorio edelleen kunniakkaasti jatkaa.

Liisi Oterma Australiassa Parkesin observatorioon suuntautuvalla retkellä IAU:n yleiskokouksen yhteydessä 25.8.1973. (Kuva: AIP Emilio Segrè Visual Archives, John Irwin Slide Collection)

Yrjö Väisälän oppilas ja seuraaja Liisi Oterma oli Väisälälle vahva työpari. Oterma aloitti opettajansa kanssa pikkuplaneettajahdin jo ennen valmistumistaan maisteriksi 1938. Pikkuplaneettoja etsittiin kaksoispistemenetelmällä, jossa tähdet näkyivät päällekkäisinä pisteinä, mutta pikkuplaneetat olivat valotusten välillä ehtineet liikkua. Joinakin vuosina suurin osa Turun kansainvälisesti erittäin runsaslukuisista pikkuplaneettahavainnoista oli Oterman tekemiä.

Pikkuplaneettojen lisäksi valokuvalevyille tallentui myös komeettoja. Oterma havaitsi kaikkiaan kolme uutta komeettaa, joista tunnetuin, komeetta Oterma (1942 VII), ilmestyi valokuvaan maaliskuussa 1943. Laskelmat osoittivat, että pörröiseltä näyttävä kohde oli komeetta, jonka rata Auringon ympäri oli yllättävää kylläkin pyöreä. Komeetan kiertoaika oli vain kahdeksan vuotta. Oterma sai selville komeetan liikkuneen ennen vuotta 1937 tavanomaisempaa soikeaa 18 vuoden kiertorataa, kunnes Jupiterin vetovoima oli häirinnyt komeettaa siinä määrin, että se oli joutunut lähes ympyränmuotoiselle radalleen Marsin ja Jupiterin ratojen väliin. Oterma ennusti samanlaisen häiriön palauttavan komeetan soikealle kiertoradalle vuosien 1962-63 tienoilla. Tämä 1957 esitetty ennustus toteutui. Komeetta Oterma herätti aikoinaan suurta kansainvälistä huomiota.

Vuonna 1955 ilmestyneessä väitöskirjassaan Oterma käsitteli kaukoputkien optiikkaa ja niiden optimointia. Väitöskirja hyväksyttiin korkeimmalla arvosanalla. Liisi Otermasta tuli 1955 pidetyn Turun yliopiston promootion priimustohtori ja Suomen ensimmäinen tähtitieteestä väitellyt naistutkija. Seuraavana vuonna Liike- ja virkanaisten kansallisliitto valitsi hänet vuoden naiseksi.

Yrjö Väisälälle Otermasta tuli korvaamaton. Yhteistyössä he valmistivat niin optiikkaa teleskooppeihin kuin kvartsisauvoja maan navan liikkeiden havaitsemiseen. Väisälä kehaisi Oterman olevan ”oikein peto hiomaan”.

Yrjö Väisälä ja Liisi Oterma “tahkoamassa” Kvistabergin tähtitornin korjauslasia Tuorlan tunnelihiomossa 1955. (Kuva: Tuorlan observatorio)

Väisälän kanssa valmistettua optiikkaa päätyi niin koti- kuin ulkomaisiin observatorioihin. He viimeistelivät mm. Uppsalan yliopiston Schmidt-teleskoopin pääpeilin 1957. Tähän tuolloin lajissaan maailman suurimpaan teleskooppiin Väisälä ja Oterma valmistivat myös metrin läpimittaisen korjauslasin. Myöhemmin Oterman aloitteesta hankittiin Tuorlan observatorioon Kööpenhaminan observatorion valmistama 60 cm fotometrinen teleskooppi, joka mahdollisti uudet astrofysikaaliset havainnot Tuorlassa. Optiikka tähänkin teleskooppiin valmistettiin Tuorlassa Oterman johdolla. Samoin hänen johdollaan valmistettiin optiikka myös Tuorlan 70 cm Schmidt-teleskooppiin, joka valmistuttuaan 1980 oli Suomen suurin teleskooppi.

Liisi Oterma menossa tunnelilaboratorioon kvartsimetri kädessään. (Kuva: Tuorlan observatorio)

Tuorlassa valmistetuista havaintolaitteista kannattaa mainita myös vuonna 1960 valmistunut zeniittiputki, joka osoittautui hämmästyttävän tarkaksi ja pitkäikäiseksi. Liisi Otermalle omistetussa ”Maapallo ja avaruus” -juhlakirjassa (Ursa 1984) kerrotaan zeniittiputkella tehtyihin havaintoihin liittyvä anekdootti, joka hyvin kuvaa Oterman tutkijanluonnetta:

”Esimerkkinä prof. Oterman taidosta kerrottakoon, että viimeksi suoritetussa parannuksessa, jolloin havaintoja oli kertynyt jo yli 20 000 kpl, hän tarkisti ne kaikki, poisti virheelliset havainnot, korjaili laskuvirheitä sekä suoritti lopuksi em. havaintojen tasoituksen, jossa virheyhtälöitä oli yli 20 000 ja tuntemattomia yli 200 kpl. Tämä olisi melkoinen urakka tietokoneellakin suoritettavaksi, mutta prof. Oterma laski tämän kaiken käsin apunaan vain pieni pöytälaskukone! Prof. Oterman perustelu menettelylleen oli erikoinen ja ansaitsee myös tulla mainituksi. Hän tarvitsi tulokset nopeasti eikä hänellä ollut aikaa jäädä odottamaan sopivan tietokoneohjelman valmistumista tai havaintojen lävistystä reikäkorteille tietokoneelle luettavaan muotoon. Näiden havaintojen myöhempi kohtalo on sittemmin osoittanut, että prof. Oterman arvio tietokonekäsittelyn nopeudesta oli myös täsmälleen oikea.”

Väisälän seuraajaa valittaessa Liisi Oterma sai kansainvälisten asiantuntijoiden vahvan suosituksen, sillä hänen katsottiin parhaiten kykenevän jatkamaan Yrjö Väisälän aloittamaa työtä. Hänet nimitettiin Turun yliopiston tähtitieteen professorin virkaan 1965. Tutkijana Oterma varmasti oli saamiensa suositusten painoinen, mutta tutkimusresurssien hankkijana ja vaikuttajana hän ei yltänyt opettajansa mittoihin.

Yhdessä asiassa Väisälän oppilas oli kumminkin ylivertainen. Liisi Oterma hallitsi sujuvasti toistakymmentä kieltä, ja hänen tiedetään valinneen urakseen tähtitieteen, koska Turun yliopistossa ei opetettu sanskriittia.

Leave a Reply

Your email address will not be published.