Teksti: Tapio Rasa
”Sellainen ns. perinteinen opettaja en ollut koskaan”, sanoo Riitta Salmenoja, joka opettaa fysiikkaa Novidan lukiossa Loimaalla. ”Lähdin opiskelemaan fysiikkaa Turun yliopistoon vuonna 1992, enkä ajatellut, että ryhtyisin opettajaksi. Turussa oli kiinnostavia linjoja, mutta opintojen aikana heräsi ajatus, että meillä ei ole kylliksi luonnontieteen osaajia. Tajusin, että voisin itse vaikuttaa asiaan, ja valmistuin vuonna 1998 opettajaksi.”
Riitalle opettaminen ei ole luokan edessä puhumista. Fysiikan oppitunnit ovat vahvasti kokeellisia, ja opiskelijat pääsevät itse tekemään fysiikkaa: ”Se on työtapa, joka sopii kaikille, ja osa pääsee vielä erityisen pitkälle itse tekemällä”. Vaikka oma opettamisen tapa onkin löytynyt, Riitta ei ole koskaan vetänyt samaa kurssia kahdesti samalla tavalla. ”Jatkuva kehittäminen ja kehittyminen on työn ydin”, Riitta tiivistää.
Erityisen keskeistä Riitan opetuksessa on digitaalisten opetusvälineiden perusteellinen hyödyntäminen. Digitalisaatio on poistanut paljon turhaa rutiinia opettajan työstä, ja Riitta käyttääkin opetuksen välineenä esimerkiksi itsekorjaavia pikatestejä. Myös kännykkägallupit ovat kovassa käytössä: näin fysikaalisiin kysymyksiin pääsee vastaamaan jokainen ryhmän opiskelija, ja käsitysten jakaumakin saadaan heti näkyviin. ”Yhteenveto osoittaa, että kaikilla on jotain opittavaa, eikä väärin vastaamista tarvitse pelätä”. Digitalisaatio onkin tehnyt Riitan opetuksesta joustavampaa ja digitaalisessa oppimisympäristössä kurssin kokonaisuuskin pysyy paremmin kasassa.
Kun ykköskurssissa on panostettu työtapojen oppimiseen, voi opiskelijoille antaa vastuuta ja vapautta. Riitan kursseilla kukin opiskelija tekee kotitehtäviä omien tavoitteidensa ja kiinnostuksiensa mukaan. Myös tietoa haetaan itse internetistä. ”Tiedon hakemisen mahdollisuutta pidetään itsestäänselvyytenä, mutta ei se lukiolaiselle ole. Harjoituksen myötä abit alkavat pikkuhiljaa jo osata vertailla lähteitä”, Riitta toteaa. Tablettien ja älypuhelinten aikana asiat kuten tiedostojen tallentaminen tietokoneelle on myös asia, jota täytyy opettaa. ”Olisipa aikaa opettaa ohjelmoinnin käyttöä fysiikassa. Oikeassa elämässä ei ole aina valmiina työkaluja, vaan ne pitää joskus itse tehdä”.
Opiskelijoiden valmistaminen tulevaisuuden haasteisiin onkin Riitan opetuksessa keskeistä. Kurssin lopuksi tehdään myös yleensä omatoiminen tutkimusprojekti, jonka aiheen opiskelijat voivat päättää itse. ”Opiskelijat pääsevät näkemään, että ovat oppineet jotain”, Riitta perustelee. Riitan opissa opiskelijat todella kehittyvätkin: kun aluksi opiskelijoilla on koevastauksissaan selkeät algoritmit, joiden pohjalta laskujen vastaukset tuotetaan, ilmestyy tyypillisesti ylioppilaskoevastauksiin joskus opiskelijan ”oma ääni”. Tällöin opiskelija on ratkaissut tehtävän eri tavalla kuin Riitta sen ohjeistaisi, mutta ratkaisu on silti täysin oikein. ”Hyvin palkitseva tunne”, Riitta hymyilee.
Riitta näkee itsensä yhteen saattajan ja mahdollisuuksien tarjoajan roolissa. Kun fysiikan kertauskurssi on päättymässä, tuntuu, että iso yhteinen projekti on viety onnistuneesti loppuun. Porukka on tiivis, ja joskus itketäänkin. ”Pyrin siihen, että olosuhteet ovat oppimiselle otolliset. Kaikki on tervetulleita”, Riitta toteaa. Välineinä tunnelman keventämiseen ovat usein pullat tai pannukakut (joita Riitta saattaa paistella, vaikka harjoituskokeen aikana). Riitalle yhtä tärkeitä ovat myös opiskelijat, jotka eivät suuntaudu fysiikkaan. ”Yleissivistävä ykköskurssi on erittäin tärkeä. Pääsee kaikkien opiskelijoiden kanssa miettimään, mistä meidän tieteellinen tieto tulee ja miten kokeita tehdään.” Opiskelijoilla saattaa olla jokin negatiivinen ennakkokäsitys fysiikasta, mutta tämä helposti muuttuu Riitan kurssilla. Myös kuva itsestä maailmankaikkeudessa kehittyy, ja tähän Riitta pyrkiikin antamaan välineitä.
Onko Riitta päässyt tavoitteeseensa – eli pystynyt innostamaan nuoria luonnontieteiden kysymyksiin? Tähän liittyy Riitalle erityisen mieluinen muisto. ”Ihan paras juttu oli, kun kävimme opiskelijoiden kanssa CERNissä ja opiskelijat pääsivät kyselemään tutkijalta fysiikasta. Johonkin kysymykseen tutkija vastasi, ettei kukaan tiedä vastausta. Opiskelijat innostuivat ja keskustelu siitä mitä ei tiedetä kävi vilkkaana koko matkan hotellille.