Elektronispektroskopian tutkija ja Suomen ensimmäinen fysiikan naisprofessori Helena Aksela

Teksti: Johanna Männistö ja Marko Huttula

Helena Aksela on ensimmäinen fysiikan professorin virkaan nimitetty nainen Suomessa. Hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon Oulun yliopistossa vuonna 1972 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1980 aiheesta ”Studies of Auger spectra based on atomic calculations”. Hän on toiminut professorina, akatemiaprofessorina sekä eri tutkimus- ja opetustehtävissä Oulun yliopistossa, jossa hän on osallistunut aktiivisesti Fysiikan opetukseen ja opetuksen kehittämiseen. Monet tutkimusryhmässä maisterin ja tohtorin tutkinnon suorittaneet ovat saaneet alkukipinän perusopintovaiheen kursseilla ensimmäisiä kertoja atomifysiikkaan tutustuttaessa.

Helena Aksela (kuva: Oulun yliopisto)

Elektronispektroskopian tutkimus oli alkanut Oulun yliopistossa 1960-luvun lopussa ja Aksela ryhtyi tutkimaan atomaaristen spektrien rakennetta laskennallisia menetelmiä käyttäen, mikä suuresti edesauttoi spektrien tulkintaa ja oli ensiarvoisen tärkeää, kun atomaarisia spektrejä ryhdyttiin 1970-luvun alkupuolelta lähtien mittaamaan synktrotronisäteilyä käyttäen. Näistä ajoista lähtien elektronispektroskopian ryhmälle on ollut ominaista kokeellisen ja laskennallisen tutkimuksen läheinen yhteys. Akselan johdolla ryhmässä perehdyttiin jo varhain erityisesti relativististen atomirakennelaskujen avulla fotoniviritteisen elektroniemission tutkimukseen ja simuloitiin mm. foto- ja Auger-elektronien elinaikoja ja kulmajakaumia. Tuloksia verrattiin ryhmässä mitattuihin korkean resoluution spektreihin, ja ryhmä saavuttikin nopeasti alallaan johtavan aseman. Synkrotronisäteilyn säädettävä, kapea energiajakauma avasi ainutlaatuisia mahdollisuuksia erityisesti absorptiorajojen spektroskopian tutkimukselle, jossa havaitaan resonanssivirityksissä purkautuvia fotoneja ja elektroneja. Alan teoriaa oli kehittänyt erityisesti Teijo Åberg Teknillisestä Korkeakoulusta ja hän oli läheisessä yhteydessä Akselan ja elektronispektroskopian ryhmän kanssa. Ryhmä oli 1990-luvuilla ensimmäisenä maailmassa soveltamassa ns Resonanssi Raman Auger -ilmiötä ja todentamassa monia teorian ennusteita atomien ja molekyylien elektroniemissiossa.

Aksela on tehnyt useita tutkijavierailuja ulkomaisiin yliopistoihin, näistä tärkeimpinä 1972-1973 Werner Mehlhornin tutkimusryhmään Freiburgin yliopistossa Saksassa, Darrah Thomasin ryhmään Oregonin yliopistoon 1976, University of Western Ontarioon 1984-1985, sekä Photon Factory -laboratorioon Japanissa 1990.

Helena Akselalla on ollut lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä luottamustehtäviä, muun muassa Suomen Akatemian luonnontieteen ja tekniikan toimikunnan jäsenyys 2007-2012, Suomen edustus ESRF:n ja Nordsyncin neuvostoissa, sekä toimiminen Suomen edustajana IUPAP:in Working Group on Women in Physics –jaostossa.

Lisäksi hän on toiminut monissa Oulun yliopiston koulutusta ja tutkimusta arvioineissa ja suunnitelleissa toimikunnissa. Aksela kuului myös Helsingin yliopiston tutkimuksen arvioinnin suorittaneeseen toimikuntaan vuonna 2005. Suomen Fyysikkoseuran hallituksessa Helena Aksela oli 2001-2002 ja on ollut jatkuvasti aktiivisena toimijana seuran synkrotronisäteilyjaoksessa.
Helena Aksela on toiminut myös monissa MAX- synkrotronisäteily laboratorion toimintaa ja tulevaisuutta suunnitelleissa komiteoissaja yhdessä puolisonsa Professori Seppo Akselan kanssa ovat edistäneet Suomen ja erityisesti Oulun Yliopiston osallistumissa näihin kansainvälisiin tutkimusinfrastruktuureihin ja luoneet pohjaa alan poikkitieteelliselle kehittymiselle yhteistyössä Tarton Yliopiston (Viro) tutkojoiden kanssa. Nykyisellään Suomi onkin Oulun Yliopiston koordinoimana vahvasti mukana maailman kirkkaimman synkrotronisäteilylähteen MAX IV laboratorion toiminnassa, mm. rakentamassa Suomalais-Virolaista FinEstBeAMS säteilylinjaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *