Category: Pecha Kucha

Tiede – Tutkimus – Tarina, powered by Pecha Kucha

Teksti: Emilia Kilpua

Suomen fyysikkoseura juhli 70-vuotista taivaltaan perjantaina 29.9 Tiede – Tutkimus – Tarina, powered by Pecha Kucha tapahtuman merkeissä Tutkijoiden yönä. Tilaisuus järjestettiin Helsingin yliopiston päärakennuksen pienessä juhlasalissa. Tunnelma oli tiivis ja paikka ääriään myöten täynnä. Lähes 250 fysiikasta innostunutta kuulijaa saapui paikalle. Puheita seurattiin suorana live-striimin kautta myös useissa muissa yliopistokaupungeissa fyysikkoseuran järjestämissä tapahtumissa. Tilaisuuden juonti Ursan tiedottaja, TV:stäkin tuttu Anne Liljeström. Illan aikana nähtiin kahdeksan puhujaa ja kahdeksan ainutlaatuista tarinaa. Kalvot vaihtuivat 20 sekunnin välein ja Anne lopetti puheet armotta sorsapillin pärähdykseen.

Ensimmäisenä lavalle nousi Kari Enqvist.  ”Tiede on lapio, jolla tieto kaivetaan esiin” hän julisti. Elämäntarkoitus jäi kuulijoille kuitenkin arvoitukseksi. Taina Kurki-Suonio kertoi, että fuusio on tulevaisuuden ja tähtien energiaa ja muistutti että olemme kaikki tähtien lapsia. Ilpo Vattulainen kehotti nuoria tekemään vaikeita juttuja ja Merli Juustila kertoi valloittavasti Tiedemarssin tarinan. Väliajalla oli tarjolla kuohuviiniä ja postereita. Toisen setin ensimmäinen puhuja Hanna Vehkämäki vertasi pienhiukkasten muodostumista rikkihapon ja dimetyliiniamiinin kohtalokkaaksi rakkaustarinaksi. Syksy Räsänen valotti kuulijoille standradimallin upeutta ja Sissi vei meidät kierrokselle galakseihin. Illan päätti Helsingin yliopiston uusi kansleri Kaarle Hämeri. Hän asteli lavalle kitara kainalossa ja veti kaksi ensimmäistä kalvoaan rocktähden elkein. Ilta jatkui Thirsty Scholars-pubissa ja tiedediskossa Dubrovnikissa.

Fyysikkoseura kiittää kaikkia tapamaan osallistuneita, juontajaa, puhujia ja posterin pitäjiä onnistuneesta illasta!

Puhujakohtaiset tallenteet ja muutamia kuvia tapahtumasta alla (kuvaaja

Kari Enqvist – Totuuden jälkeinen aika

Taina Kurki-Suonio – Fuusio, tulevaisuuden energiaa?

Ilpo Vattulainen – Elämää tietokoneissa

Merli Juustila – #siksiTiede

Hanne Vehkamäki – Molekyylien kosiomenot

Syksy Räsänen – Higgs ja maailmankaikkeuden synty

Sissi Enestam – Aktiivisen galaksin ytimessä

Kaarle Hämeri – Yllättävä pienhiukkastutkimus

Kari Enqvist: Tiede on lapio (kuva Timo Martola)
Taina Kurki-Suonio, Olemme kaikki tähtien lapsia (Kuva Timo Martola)
Science Basement posteri (kuva Timo Martola)
Kaarle Hämeri ja kitari (kuva Timo Martola)
Illan Pecha Kucha puhujat (kuva Emilia Kilpua)

Pecha Kucha juontajaesittely: Anne Liljeström

Teksti: Emilia Kilpua

Fyysikkoseuran Pecha Kucha tapahtuman juontaa valoisa ja energinen Anne Liljeström.

Anne esittelee itsensä mielellään tähtitieteen sekatyöläiseksi. Lukion jälkeen hän opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa ja maisterin paperit saatuaan aloitti tekemään väitöskirjaa nuorten tähtien ympärille muodostuvista protoplanetaarisista kiekoista. Annesta ei lopulta tullut tutkijaa, mutta hän on löytänyt paikkansa tieteen parissa. Urapolku on vienyt vapaasta tiedetoimittajasta Ursan tiedottajaksi. Juttuja hän on kirjoittanut mm. Tähdet ja Avaruus lehteen, Tiede-lehteen ja Helsingin sanomiin. Annen on voinut myös bongata Ylen Prisma Studiosta tai luennoimasta yliopistolla tiedeviestinnän tärkeydestä.

Tiedottajan työssä Anne pääsee tutustumaan alansa uusimpiin tutkimustuloksiin ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Avaruusjutut eivät aina aukene ihan helposti tavalliselle tallaajalle ja Anne pyrkii kertomaan niistä hauskasti, epämuodollisesti ja lähestyttävästi. Annen tavoite on viilata kynnys tieteeseen tutustumiseen mahdollisimman matalaksi ja sytyttää kiinnostus ottaa itse lisää selvää. Hän painotta, ettei tieteen tarkasta ymmärtämisestä kannata ottaa liian suuria paineita vaan positiivinen suhtautuminen tieteeseen on tärkeintä.

Videolla Anne kertoo mm. miksi Pecha Kucha on niin hieno formaatti

Pecha Kucha puhujaesittely: Kaarle Hämeri – Yllättävä pienhiukkastutkimus

Teksti: Taina Ruuskanen

Kaarle Juhani Hämeri (s. 18. heinäkuuta 1964 Espoo) on toiminut Helsingin yliopistossa aerosolifysiikan professorina vuodesta 2003 lähtien ja aloittaa Helsingin yliopiston kanslerina lokakuusta 2017 alkaen.

Kaarle aloitti fysiikan opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1984, valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1991 ja aerosolifysiikan alalta filosofian tohtoriksi vuonna 1995. Väitöskirjatyössä hän tutki kokeellisesti höyryjen nukleaatiota itse rakentamallaan koelaitteistolla. Väitöskirja otsikkona oli Homogeneous nucleation in a laminar flow diffusion chamber. Kaarle toimi väittelyn jälkeen post doc -tutkijana Tukholman yliopistossa vuosina 1995–1996 ja Helsingin yliopisto nimesi hänet dosentiksi vuonna 1999.

Työurasta valtaosa on Helsingin yliopistossa, jossa hän toimi assistenttina, Suomen Akatemian projektitutkijana ja Suomen Akatemian nuorempana tutkijana useita jaksoja 1990-luvulla. Vuosina 1998–2000 hän toimi Helsingin yliopiston ympäristötutkimuksen koordinaattorina. Lisäksi Kaarle toimi Työterveyslaitoksen vanhempana tutkijana vuosina 2000–2002 ja hän on ollut Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen varajohtaja vuodesta 2010.

Työtehtävien ohella Kaarle on työskennellyt aktiivisesti useissa kansainvälisissä aerosolifysiikan tieteenalan järjestö- ja opetustehtävissä. Vuonna 2016 hänelle myönnettiin International Aerosol Fellow –tunnustus, kansainvälisestä toiminnasta aerosolitieteen edistämiseksi. Professoriliiton puheenjohtajana (2015-2017) Kaarle Hämeri on puhunut vahvasti tutkimuksen ja opetuksen puolesta ja edistänyt tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutusta.

Tutkimus ja siihen perustuva opetus ovat olleet aina Kaarlelle tärkeitä: ”Parhaiten tutkimuksen ja opetuksen yhteys on toteutunut osaltani vuosittain järjestämissäni kansainvälisissä kesäkouluissa.”. Kaarle Hämeri on järjestänyt kansainvälisiä intensiivikursseja Hyytiälän tutkimusasemalla jo 13 vuonna, minkä lisäksi hän on pitänyt vastaavia kursseja myös Saksassa ja Kiinassa. Kursseilla hän on tuonut opetukseen uusia menetelmiä, joilla opiskelijoiden roolia oppimisessa ja vuorovaikutteisuutta on korostettu.

Tieteellisen julkaisutoiminnan ohella Kaarle Hämeri on kirjoittaja muun muassa Otavan vuosina 2010–2013 julkaisemassa lukion fysiikan Empiria-oppikirjasarjassa.

Meillä on kunnia saada Kaarle Suomen Fyysikkoseuran Pecha Kucha lavalle 29.9! Aiheena Yllättävä pienihiukkastutkimus. Ilmoittaudu fyysikkoseura.fi

Pecha Kucha puhujaesittely: Sissi Enestam – Aktiivisen galaksin ytimessä

Teksti: Emilia Kilpua

Massiiviset tähdet päättävät päivänsä dramaattisesti. Niiden ulko-osat räjähtävät supernovana ja ydin luhistuu äärimmäisen tiheäksi pistemäiseksi kohteeksi. Syntyy singulariteetti, reikä aika-avaruudessa, jonka valtaisasta vetovoimasta ei säteilykään pääse pakenemaan.

Sissi Enestam innostui mustista-aukoista jo lapsena. Hän pohti maailmankaikkeuteen liittyviä filosofisia kysymyksiä ja haaveili tekevänsä havaintoja suurilla kaukoputkilla. Nyt näistä unelmista on tullut totta. Sissi tekee väistökirjaansa supermassiivisista mustista aukoista ja hän pääsee käyttämään Metsähovin observatorion 14 metristä radioteleskooppia.

Synnyttyään musta aukko alkaa imeä sisuksiinsa lähellä olevaa materiaa. Singulariteettiin katoaa niin tähtienvälistä ainetta kuin kokonaisia tähtiä. Mustat aukot voivat myös sulautua yhteen. Sulautuminen synnyttää paitsi entistä massiivisemman mustan aukon, myös gravitaatioaaltoja. Nämä Einsteinin ennustamat aika-avaruuden värähtelyt havaittiin ensimmäistä kertaa syyskuussa 2015 kun kaksi mustaa aukkoa törmäsi miljardin valovuoden päässä Maasta.

Kun materiaa kertyy tarpeeksi syntyy supermassiivinen musta aukko, jonka massa saattaa olla jopa kymmenien miljardeja Auringon massoja. Tällaisia jättiläisiä löytyy useimpien galaksien ytimistä, myös oman Linnunratamme keskustasta. Sissi tutkii miten mustan aukon massa vaikuttaa aktiivisen galaksiytimen ominaisuuksiin. Kun materia syöksyy supermassiiviseen mustaan aukkoon valtavalla vauhdilla se lähettää voimakasta säteilyä radioaalloista gammasäteilyyn. Tutkimus auttaa myös ymmärtämään nuoren maailmankaikkeuden kehittymistä ja galaksien muodostumista.

Aktiivisen galaktisytimen keskeltä löytyy supermassiivinen musta-aukko (Image credit: NASA / Dana Berry, SkyWorks Digital)

Sissi ei päätynyt jatko-opiskelijaksi ihan sitä tavallisinta polkua. Hän vietti jo 17-vuotiaana vuoden Yhdysvalloissa. Valkolakin saatuaan Sissi aloitti lukemaan fysiikkaa Los Angelsissa Kalifornian yliopistossa ja jatkoi sieltä parin vuoden päästä Skotlantiin Glasgow’n yliopistoon lukemaan astrofysiikkaa. Maisterin paperit hän sai Ranskasta Strasbourgin yliopistosta. Kesätöitä hän on tehnyt sekä Euroopan avaruusjärjestö ESA:n että Yhdysvaltain avaruusjärjestö NASA:n leivissä.

Millaista on siis aktiivisen galaksin ytimessä? Tule kuuntelemaan Sissiä Pecha Kucha illassa 29.9! Ilmoittaudu fyysikkoseura.fi

 

Pecha Kucha puhujaesittely: Syksy Räsänen – Higgs ja maailmankaikkeuden synty

Teksti: Emilia Kilpua

Miten maailmankaikkeus sai alkunsa, miten se kehittyy ja mikä on sen lopullinen kohtalo? Näitä kysymyksiä kosmologi Syksy Räsänen pohtii työkseen. Hänen tutkimuksen pelikenttänä on siis vaatimattomasti koko maailmankaikkeus. Uransa aikana Syksy on työskennellyt Higgsin kentän, kosmisen mikroaaltotaustan ja kosmisen inflaation parissa, tutkinut kosmisia magneettikenttiä, galaksien muodostaman rakenteen vaikutusta universumin laajenemiseen, sekä tutkaillut ylimääräisiä ulottuvuuksia säieteoriaan pohjautuen. Lista kuulostaa lähes epätodelliselta, mutta tutkimus pohjautuu teoreettisen työhön ja havaintoihin.

Syksy väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 2002, jonka jälkeen hän on kiertänyt maailmaa tutkijatohtorina Oxfordin yliopistossa, CERNin hiukkastutkimuskeskuksen teoriayksikössä ja Geneven yliopiston kosmologiaryhmässä. Kesällä 2010 Syksy palasi Helsingin yliopistolle tuuraamaan Kari Enqvistiä yliopistonlehtorina, jossa hän on parhaillaan yliopistotutkijana.

Tällä hetkellä Syksy keskittyy tutkimaan maailmankaikkeuden rakenteita, kuten galakseista muodostuvia rihmastoja, seinämiä ja onkaloita. Erityisesti häntä kiinnostaa miten nämä rakenteet vaikuttavat maailmankaikkeuden laajenemiseen ja valon kulkuun. “Maailmankaikkeus on laajentunut kiihtyvällä tahdilla viimeisten muutamien miljardien vuosien ajan” Syksy kertoo. “Rakenteet voivat mahdollisesti selvittää mistä tämä kiihtyminen johtuu”. Kiihtyvän laajenemisen havaitsi ensimmäistä kertaa kaksi eri tutkijaryhmää vuonna 1998 käyttämällä apunaan kaukaisia tyypin Ia supernovapurkauksia. Kolme tutkijaa jotka työskentelivät näissä tiimeissä saivat löydöstään fysiikan Nobelin palkinnon vuonna 2011. Minkälainen loppu maailmankaikkeuttamme siis odottaa? ”Koska emme ymmärrä laajenemista viimeisten miljardien vuosien ajalta, emme tiedä mitä tulevaisuudessa käy” Syksy selventää.

Galaksirihmastoa Millennium-simulaatiossa, joka on ajettu Max Planck
Instituutin supertietokoneilla Saksassa. http://wwwmpa.mpa-garching.mpg.de/galform/virgo/millennium/

Tutkimustyön ohella Syksy on erittäin ansioitunut tieteen popularisoijana. Hän pitää aktiivisesti yleisöluentoja ja kirjoittaa fysiikasta kansantajuisesti. Tällä hetkellä hänen mietteitään kosmologiasta pääsee lukemaan Kosmokseen kirjoitettua-blogista URSA:n sivuilta. Tavanomaisten popularisointi -aktiviteettien lisäksi Syksy on myös ollut mukana erikoisemmissakin projekteissa. Hän käsikirjoitti yhdessä ohjaaja Davide Giovanzanan kanssa sirkusesityksen maailmankaikkeuden historiasta. Suosittu Tanssiteatteri Hurjaruuth esitti joulun 2013 aikoihin Talvisirkus Kosmoksen, jossa kuljettiin läpi maailmankaikkeuden historia nykypäivästä alkuräjähdykseen.  ”Törmäsimme Daviden kanssa Arkadia-kirjakaupassa. Hän oli tehnyt Kvanttisirkuksen Turussa, ja juttelimme, että kosmologiastakin voisi ammentaa sirkukseen, ja ryhdyimme sitten vain tekemään.” Syksy kertoo. Hän on lisäksi konsultoinut peliyhtiö Remedylle aikamatkailua Quantum Break peliin ja yliopistolla humanistit voivat osallistua Syksyn luennoimalle ”Fysiikkaa runoilijoille”-kurssille. Syksy saikin vuonna 2014 arvostetun J. V. Snellman-palkinnon ansiokkaasta tieteellisen tiedon välittämistyöstään.

Syksy Räsänen ja Talvisirkus Kosmos rakenteilla (Helsingin yliopiston arkisto)

Katso videolta kun Syksy kertoo tarkemmin tutkimuksestaan ja antaa ohjeita nuorille siitä miten tullaan fyysikoksi.

“Kiehtovinta tutkimuksessa on se, että voi toimia luovasti  ja että ei ole mitään ennalta määrättyä polkua jota kulkea.”

Syksy from Emilia Kilpua on Vimeo.

Syksy kertoo Suomen Fyysikkoseuran järjestämässä Pecha Kucha tapahtumassa 29.9 aiheesta Higgs ja maailmankaikkeuden synty. Ilmoittaudu fyysikkoseura

 

Pecha Kucha puhujaesittely: Merli Juustila – #siksiTiede

Teksti: Taina Ruuskanen

Merli on nuori kärkipolven fyysikko ja tohtorikoulutettava, joka on ehtinyt tehdä hengästyttävän paljon muutakin kuin nörtteillä yliopiston käytävillä. Innostus tähtitieteeseen toi hänet yliopistolle, mutta hän vaihtoi ilmakehätieteisiin pelastaakseen maailman joka on tässä ja nyt, sen sijaan että selvittäsi kaukaisen avaruuden ihmeitä. Hänen väitöskirjatutkimus keskittyy energialähteiden riskianalyysiin niiden koko elinkierron osalta. Viikonloppuisin hän on taikuri, merenneito tai vampyyri eli larppaaja. Aktiivisuus ei rajoitu vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, hän myös parantaa maailmaa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Opiskeluaikana Merlin sukunimen ollessa vielä Lahtinen, hän toimi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (HYY), ainejärjestöissä Resonanssi ja Meridiaani, tiedekuntajärjestössä Matlu sekä ainejärjestöjen edunvalvontajärjestössä (HYAL). Hän työskenteli tutkimusavustajana  yliopistolla sekä ammattiliiton opiskelija-asiamiehenä, josta tie on vienyt ammattiliitto Loimun valtuuston puheenjohtajaksi.

Tällä hetkellä Merli työskentelee, väitöskirjatutkimuksensa ohessa, Future Earth Suomen tiedesihteerinä. Future Earth Suomi on globaalimuutostutkimuksen kansalliskomitea, joka edistää Suomessa harjoitettavaa monitieteistä ja yhteiskunnallisesti vaikuttavaa globaalimuutostutkimusta. Keväällä 2017 Merli järjesti Helsingissä March for Science tiedemarssin, joka nosti tieteen- ja tutkimuksen tapetille ympäri maailmaa. Tämä työ jatkuu edelleen ja Merlillä on myös paljon kiinnostusta tiedeviestinnän suuntaan.  Harrastuksiin on kuulunut myös aktiivinen bloggaaminen yhteisöblogi Nörttitytöissä, jonka tiedeosiota Merli päätoimittaa.

Merli Juustilan kehittämä kurssi “Fyysikkona työelämässä” on osa Helsingin yliopiston Fysiikan laitoksen työelämäopintoja. ”Luonnontieteiden ja fysiikan osaamiselle on tarvetta yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla, kurssin on kehitetty valmentamaan fyysikoiksi valmistuvia vastaamaan tähän haasteeseen.”

Merlin unelma on työskennellä tieteen ja politiikan risteyksessä, juuri siellä missä maailmasta tehdään parempi! Tervetuloa kuuntelemaan hänen tarinaansa Tutkijoiden yönä Pecha Kucha tapahtumaan. Ilmoittaudu fyysikkoseura.fi

 

 

 

 

Pecha Kucha puhujaesittely: Hanna Vehkamäki – Molekyylien kosiomenot

Teksti: Minna Palmroth

Hanna Vehkamäki on laskennallisen aerosolifysiikan professori Helsingin yliopistossa. Hän tutkii hiukkasryppäiden ja jääkiteiden muodostumista ilmakehässä. Hanna on mallintaja, eli hänen työnsä on kehittää menetelmiä hiukkasrykelmien muodostumisen ymmärtämiseksi. Nämä pikkuiset hiukkasryppäät ovat usean eri ilmakehätieteen tutkimuskohteen ytimessä. Esimerkiksi ilmastonmuutoksessa niillä on suuri rooli joka tunnetaan kuitenkin hyvin huonosti ja niiden käyttäytyminen on ymmärrettävä taisteltaessa ilmansaasteita vastaan. Keskeisen työnsä vuoksi Hanna on ilmakehätieteiden raskaan laskennan primadonna, hänet tunnetaan kaikkialla maailmassa ilmakehätieteilijöiden parissa.

Hanna väitteli Helsingin yliopistosta vuonna 1998, ja työskenteli sen jälkeen Lontoossa. Hanna on yksi niistä harvoista henkilöistä, jotka ovat onnistuneet Euroopan arvostetuimman rahoituksen saavuttamisessa, ei vain kerran – vaan kahdesti. Euroopan tutkimusneuvosto myöntää kovan kilpailun jälkeen monivuotisen rahoituksen vain parhaille hakijoille, ja Hanna on onnistunut sekä aloittelevien että kokeneiden tutkimusryhmänjohtajien sarjoissa.

Hanna on aktiivinen ja pidetty opettaja ja opetuksen kehittäjä, ja hän on merkittävästi vaikuttanut Helsingin yliopiston fysiikan opetuksen uudistumiseen. Suoraviivaisella tarmollaan Hanna vaikuttaa myös yhteiskunnassa tekemällä ilmakehän hiukkasryhmien käyttäytymistä tunnetuksi. Hannan hieno keksintö on Aerosolijuna, jonka kyydissä hän matkusti kollegansa kanssa Euroopan halki pitämässä luentoja yliopistokaupungeissa! Mukava tapa yhdistää tiede, matkailu, kansainvälinen vaikuttaminen ja verkostoituminen, sekä tieteen popularisointi. Tyttöjen ja naisten innostaminen fysiikan pariin on Hannalle tärkeää ja aerosolijuna edisti myös tätä asiaa.

Suomen Fyysikkoseura tarjoaa tajunnanräjäyttävän Pecha Kucha puheillan, jossa iloksemme olemme saaneet Hannan lavalle puhumaan molekyylien kosiomenoista! Tule kuuntelemaan Hannaa Tutkijoiden yönä 29.9. Helsingin yliopiston Pieni juhlasali, 29.9. klo 20 – ilmoittaudu fyysikkoseura.fi.

Pecha Kucha puhujaesittely: Ilpo Vattulainen – Elämää tietokoneissa

Teksti: Emilia Kilpua ja Ilpo Vattulainen

Ilpoa kiinnosti jo lapsena luonto. Näin jopa siinä määrin, että hän oli kerran tutkimusretkillään vähällä kadota suonsilmäkkeeseen. Tästä kokemuksesta Ilpo ei masentunut vaan seikkailu sytytti kipinän ymmärtää ja tutkia entistä tarkemmin ympäröivää maailmaa. Lukion jälkeen Ilpo opiskeli yliopistolla fysiikkaa, mutta väitöksen kynnyksellä hän päättikin keskittyä lapsuutensa rakkauteen biologiaan. Ilposta tuli siis biofyysikko.

Mikään käytännön biologi Ilpo ei kuitenkaan ole. Omien sanojensa mukaan hän ei erota toisistaan harakkaa ja varista, eikä hänen tunnistamiaan sieniä kannata syödä. Ilpo keskittyy teoriaan ja numeeristen mallien kehittämiseen ja soveltamiseen. Tieteellinen laskenta onkin Ilpon toinen intohimo. Yläasteikäisenä Ilpo myi moponsa, jotta sai ostettua sen ajan tykeimmän tietokoneen ja koodasi konekielellä omia pelejä. Nykyään Ilpo kertoo katselevansa kateellisena, kun ryhmän muut jäsenet koodaavat massiivisille supertietokoneille, kun hän itse joutuu kirjoittamaan raportteja ja hoitamaan muita ryhmänjohtajan velvollisuuksia.

Konkreettista hyötyä ei Ilpon tutkimukselta puutu. Hänen johtamansa noin 30 laskennallisen biofyysikon ryhmä mallintaa ilmiöitä, jotka auttavat löytämään parempia hoitokeinoja useisiin sairauksiin. Alan kiehtovuus on myös sen poikkitieteellisyydessä. Tutkimus risteilee fysiikan, biologian, kemian ja tieteellisen laskennan rajapinnoilla.

Ilpo nousee lavalle Suomen Fyysikkoseuran järjestämässä Pecha Kucha tapahtumassa Tutkijoiden yönä 29.9. Aiheena on Elämää tietokoneissa. Tervetuloa!

Videolla Ilpo pohtii alaansa ja polkua tutkijaksi.

Koleratoksiini-proteiinin sitoutuminen solukalvoon. Kuva: Sami Rissanen (Ilpo Vattulaisen tutkimusryhmä (TTY)).

Kuvat videossa: Ilpo Vattulainen

Pecha Kucha puhujaesittely: Taina Kurki-Suonio, Fuusio – tulevaisuuden energiaa?

Teksti: Emilia Kilpua

Taina Kurki-Suonio esittelee olevansa ”fuusikko” eli fuusiota tutkiva fyysikko. Fuusiossa kevyet atomiytimet sulautuvat siististi yhteen. Energiaa syntyy puhtaasti ja polttoainevarat ovat käytännössä ehtymättömät. Kestävä ratkaisu siis yhä kasvavaan energiatarpeeseen. Fuusiota ei kuitenkaan ole ihan vaivatonta valjastaa hyötykäyttöön. Ensin yli satamiljoona-asteinen plasma pitäisi saada vangittua mahdollisimman pitkään voimakkaiden magneettikenttien avulla. Mutta plasma on siitä ärsyttävää ainetta, että se ei tahdo pysyä millään paikoillaan. Tainan suuri unelma onkin kesyttää mini-Aurinko.

Mutta miten Tainasta tuli fuusikko? Omien sanojensa mukaan hänen uransa alun suuret päätökset tekivät miehet ja sattuma. Rakkaus luonnontieteisiin syntyi jo lapsena rakennusmestari-isän kannustamana. Kun lukioaikainen poikaystävä dumppasi Tainan hän päätti muuttaa Rovaniemeltä Helsinkiin. Siellä tuore kemianopiskelija istui vahingossa fysiikan cumlaude luennolle ja jäi kerrasta koukkuun. Maisterivaiheessa Taina lähti uteliaisuuttaan Yhdysvaltoihin Massachusettsin teknilliseen korkeakouluun. Tuore sulhanen siirtyi samoihin aikoihin uudelle mantereelle tekemään väitöskirjaa Teksasin yliopistoon Austiniin. Taina seurasi perässä ja innostui kirjoittamaan oman väitöskirjansa plasmapohjaisista hiukkaskiihdyttimistä. Pian huippuyliopistoista soiteltiin Tainalle, että tuletko meille töihin. Ja niin Taina päätyi tutkijatohtoriksi aurinkoiseen Kaliforniaan, Berkeleyn yliopistoon. Siellä hän aloitti työt fuusion parissa.

Nykyään Taina on alansa huipulla. Hänen johtama tiimi Aalto-yliopistolla on kehittänyt maailman parhaimman koodin mallintamaan kaikista kuumimpia ioneita, joita syntyy sekä fuusioreaktioissa, että plasmaa kuumentaessa. Nämä ”kiihkeät kaverit” pitäisi saada ehdottomasti vangittua, koska ne tekevät muuten melkoista tuhoa fuusioreaktorin sisäseinille. Lähes törmäyksettöminä kuumat ionit seuraavat uskollisesti magneettikentän pienimpiäkin mutkia, mikä tekee mallinnuksesta erityisen haastavaa.

Mutta jos se Tainasta on kiinni tulevaisuudessa maailma pyörii fuusion voimalla! Hän nousee lavalle Fyysikkoseuran järjestämässä Pecha Kucha tilaisuudessa 29.9. Ilmoittaudu fyysikkoseura.fi

Videolla Taina kertoo tarkemmin alastaan ja miksi fuusiotutkimukseen kannattaa nyt panostaa

Pecha Kucha puhujaesittely: Kari Enqvist – Totuuden jälkeinen aika

Teksti: Minna Palmroth

Helsingin yliopiston professori Kari Enqvist on Suomen tunnetuin kosmologi ja tieteen popularisoija. Karista voi hyvällä syyllä todeta legendaarisesti “hän ei esittelyjä kaipaa”. Leipätyökseen Kari tutkii varhaista maailmankaikkeutta, maailmankaikkeuden kosmista mikroaaltokohinaa, ja inflaatioteoriaa. Paitsi että Kari on maailmalla tunnettu teoreetikko, hän työskenteli myös Euroopan avaruusjärjestön kosmista mikroaaltosäteilyä tutkivan Planck-satelliitin parissa.

kuva: Veikko Somerpuro

Kari väitteli vuonna 1983, ja sen jälkeen hänellä on ollut useita arvostettuja asemia Suomessa ja maailmalla, esimerkiksi CERN:issä ja Tanskassa. Tuotteliaana tutkijana hänet valittiin Suomen Akatemian akatemiaprofessoriksi vuonna 2010. Akatemiaprofessori on yksi korkeimmista suomalaisen tieteenharjoittajan kunniapaikoista. Kari on myös pidetty opettaja, hän luennoi esimerkiksi kvanttimekaniikkaa ja suhteellisuusteoriaa.

Hengästyttääkö? Eipä siinä vielä kaikki! Nimi Kari Enqvist herättää tuntemuksia myös niiden alojen edustajissa, jotka eivät kosmologiasta ole koskaan kuulleetkaan. Kari on tieteen supertähti. Hän kirjoittaa uupumattomalla tahdilla kirjoja, blogeja ja kolumneja tieteestä, sen asemasta ja maailman menosta. Kun Kari sanoo jotakin, se vaikuttaa. Hänen hyväntahtoisen ironian sävyttämä tyylinsä hymyilyttää tutkijapiireissä, mutta sivaltaa niitä jotka luottavat kyseenalaistamatta ennemmin uskomuksiin kuin tutkittiin tietoon. Kerran hän käräytti selvännäkijän suorassa lähetyksessä. Kestoaiheita ovat tieteellisen maailmankuvan ja uskonnon väliset ristiriidat sekä tunneperäisen päätöksenteon kritisointi.

Suomen Fyysikkoseura on ylpeä saadessaan Karin pecha kucha -lavalle Tutkijoiden yönä 29.9. Tule kuuntelemaan, mitä Karilla on sanottavana totuuden jälkeisestä ajasta! Helsingin yliopiston Pieni juhlasali, 29.9. klo 20 – ilmoittaudu fyysikkoseura.fi