Ekologista lokeroa etsimässä

Mihin minä oikein kuulun? Mikä on oma paikkani osana maailmaa ja osana biologista tutkimusta? Olen kiinnostunut vielä liian monesta alasta ja etsin vasta omaa ekologista lokeroani. Tiedän, että se edellyttää ankaraa työtä ja kovaa taistelua, muiden yksilöiden raakaa syrjäyttämistä, mutta olen valmis siihen.

Nyt olen lähdössä Afrikkaan! Alle kolmen viikon kuluttua olen yksin aavikkoisen Namibian syleilyssä, norsujen, gasellien ja jellonien keskellä, lähellä ihmisyyden syntysijoja. En voi itse uskoa sitä – mutta kukaan lähipiiristäni ei sen sijaan tunnu olevan kovinkaan yllättynyt taas tästä yhdestä omapäisyyden osoituksesta.

Mistä on peräisin tämä villi ajatus lähteä kolmeksi viikoksi Namibiaan vapaaehtoistyöhön? Jaa-a, en kai vain voi luonnolleni mitään, kun janoan päästä pakenemaan maailmalle ja tyydyttämään elämisen- ja seikkailunhaluani. Vain karkaamalla pois kotoa säännöllisin väliajoin voin välttää ahdistuksen, joka välillä yrittää saada minut valtaansa täällä Suomessa. Ja toiseksi: biologian opiskelu ei ole kyennyt antamaan minulle haluamaani tyydytystä, vaan kauhukseni sain syksyllä huomata, etten viihdykään Viikissä niin hyvin kuin olisin toivonut. Minua vainosi jatkuvasti epämiellyttävä tunne, etten todella päässyt toteuttamaan itseäni.

Vika oli minussa itsessäni. Olen huono sopeutumaan uuteen ympäristöön, vaikka siedänkin hyvin muutoksia. Olen hidas tutustumaan uusiin ihmisiin, vaikka tulenkin hyvin toimeen kaikkien kanssa. Biologia on intohimoni ja tutkijan ura haaveeni.

Tiedän, että olen matkalla oikeaan suuntaan ja vain biologian kuivien perusopintojen kautta voin päästä haluamaani tavoitteeseen. Omapäisenä ja itsenäisenä sutena en vain haluaisi alistua tähän arkipäiväiseen matkantekoon.

Eikä tarvitsekaan, jos itse olen aktiivinen. Siis sovellan itseäni ja teen kaikkeni yhdistääkseni opintoni ja tosielämän janoni toisiinsa. Ja nyt tunnun vihdoin löytäneen oikean suunnan hämmentävän ja sekasortoisen syksyn jälkeen.

Matkustan Namibiaan paitsi nuoruuden intoa uhkuvana tutkimusmatkailijana, myös havainnoivana ja näkemäänsä hyödyntävänä harjoittelevana biologina. Samalla kun tyydytän huimapäisyyttäni teen myös oppimispäiväkirjaa matkastani ja toivon mukaan ansaitsen sillä jokusen opintopisteen. En joudu potemaan omantunnontuskia opintojen laiminlyömisestä, mutta kuitenkin voin iloisena näyttää kieltä ankeille luentosaleille, jotka eivät kykene antamaan minulle murto-osaakaan siitä, mitä maailmalla on annettavanaan.

Matkalaukku on ollut pakattuna jo joulusta lähtien. Olen valmis lähtemään unelmieni tutkimusmatkalle Afrikkaan – olen aina ollut. Kyse on vain siitä, toteuttaako vihdoin suunnitelmansa ja saada haaveet sopivasti yhdistettyä todelliseen arkielämään.

Enää on osattava hillitä intoa sen verran, että saisin lopulta rajattua sopivat raamit tutkimus- ja opintopäiväkirjaa varten. Liikaa ei pitäisi ahnehtia – sen muistaminen olkoon haasteeni.

Kaksi päivää lääkitystä jäljellä

Palautuminen Madagaskarilta ei ollut helppoa, joskaan ei ylivoimaistakaan. Ennakkopeloista huolimatta kukaan ei päätynyt Auroran sairaalaan. Pienempiä vaivoja sen sijaan oli: ainakin yksi terveyskeskuskäynti ja lääkitys ameeban karkoittamiseksi sekä allekirjoittaneen flunssa ja mahatauti joulun aikana. (Hyviä keinoja muuten välttää joulukilot!)

Suurempia ongelmia taisi kuitenkin olla paluussa pimeyteen ja loskaan. Yllättävän nopeasti ihminen unohtaa kuinka epämiellyttävän kuuma tropiikissa oli. Continue reading

Yhteenvetoa kurssista

Tuomas Aivelo, Madagaskar 

Edeltävistä blogimerkinnöistä saa hyvän kuvan kurssin asiasisällöstä. Kenttäkurssin piilo-opintosuunnitelmaan kuuluu kaikenlaista muutakin. Yritän tiivistää tähän pienen osan niistä kaikista pienistä yllättävistä ja ei-niin-yllättävistä tapahtumista, mitä tropiikissa voi kokea.  Continue reading

Sademetsän kurnuttava kutsu

Titta Lassila, Madagaskar 

Sammakoiden bongaaminen sademetsässä aiheuttaa arvaamatonta riippuvuutta. Kurnuttajien perässä ryömitään vaikka virtaavan puron kivien väliin tai tuijotetaan puoli tuntia pimeään pusikkoon, koska sieltä kuului ”tiktiktik”. Hämäräaktiivisten sammakoiden silmiinpistävä runsaus sademetsää halkovassa purossa kuvastaa hyvin koko luonnon monimuotoisuutta tällä suurella saarella. Continue reading

Eedenistä itään (ja länteen) on kaskipelto

Laura Jäättelä, Madagaskar

Luonnontilaisen metsän löytäminen Madagaskarilta vaatii lihastyötä. Ensin on taivallettava Tolongoinan kaupungista ensin viljelysmaiden halki auringonpaahteessa tunnin verran. Sitten edessä on lähes pystysuora rinne, jota riittää kilometrin verran ylöspäin. Ylhäällä häämöttävän metsänrajan jälkeen maasto on taas tasaista, meille kerrottiin. Katin kontit. Continue reading

Kehittävää kyläilyä

Heli Kinnunen, Madagaskar

Seitsemästä suomalaisesta ja seitsemästä madagaskarlaisesta biologian opiskelijasta muodostuva ryhmämme pääsi tutustumaan kahteen Tany maitso -kehitysyhteistyöhankkeessa mukana olevaan madagaskarlaiseen kylään. Hanketta vetää suomalainen Dodo ry yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Continue reading