Alapuolellani leijuu usvainen Sahara. Hiekassa risteilee vaaleita viivoja. Mietin voisivatko ne olla teitä, vaikka niiden muodot ovat pehmeän luonnollisia niin kuin jokiuomissa? Mutta eihän täällä kai koskaan sada. Ikkunasta näkyy myös ympyrän muotoisia kasteluplantaaseja, jotka näyttävät jotenkin aivan älyttömiltä keskellä aavikkoa. Hetken kuluttua maiseman valtaa sinisenä aavikon hiekassa hehkuva joki. Voisiko se olla Niili? Lentämisessä on se mahtavaa, että näkee sellaisia maisemia ja suuria kokonaisuuksia, joita ei koskaan maanpinnalta käsin pysty hahmottamaan, maantieteilijälle se jättää kuitenkin aina enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ja sitten on tietysti ne kasvihuonekaasupäästöt… joo, kyllä ne ihan oikeasti vähän vaivaavat. Mutta kai se on osa tätä maantieteilijän tragediaa, vaikka kuinka välittäisit ympäristöstä, veri vetää kaukaisiin maihin, joihin on lennettävä. Kokonaisuudessaan tämä kaikki tuntuu kuitenkin samaan aikaan jännittävältä ja epätodelliselta. Afrikka on aivan oikeasti olemassa! Continue reading
Category Archives: Ympäristöekologia
Se tulee taas – vihattu, rakastettu maastokausi
Satoja ruukkuja, säkeittäin multaa, pienten siementen preparointia tuntikausia ja hikinen istutusurakka kasvihuoneella. Näin on kevääni alkanut jo useina vuosina. Nyt olen ottanut perinteeseen mukaan opiskelijani. Continue reading
Kaksi päivää lääkitystä jäljellä
Palautuminen Madagaskarilta ei ollut helppoa, joskaan ei ylivoimaistakaan. Ennakkopeloista huolimatta kukaan ei päätynyt Auroran sairaalaan. Pienempiä vaivoja sen sijaan oli: ainakin yksi terveyskeskuskäynti ja lääkitys ameeban karkoittamiseksi sekä allekirjoittaneen flunssa ja mahatauti joulun aikana. (Hyviä keinoja muuten välttää joulukilot!)
Suurempia ongelmia taisi kuitenkin olla paluussa pimeyteen ja loskaan. Yllättävän nopeasti ihminen unohtaa kuinka epämiellyttävän kuuma tropiikissa oli. Continue reading
Kehittävää kyläilyä
Heli Kinnunen, Madagaskar
Seitsemästä suomalaisesta ja seitsemästä madagaskarlaisesta biologian opiskelijasta muodostuva ryhmämme pääsi tutustumaan kahteen Tany maitso -kehitysyhteistyöhankkeessa mukana olevaan madagaskarlaiseen kylään. Hanketta vetää suomalainen Dodo ry yhteistyössä paikallisten järjestöjen kanssa. Continue reading
Miten suojelualueita voi suunnitella?
Eveliina Tuurnas, Madagaskar
Jos jollakin kurssilaisella oli tänne tullessa idyllinen kuva suojelualueista monimuotoisuuden aarreaittana, se kuva on mukavasti rapissut tässä matkan aikana. Suojelu ei tehokkaasti kohdistu sinne missä lajirikkaus on suurinta. Continue reading
Manombo ja metsien tuhoutuminen
Sirkka Kuisma, Madagaskar
Madagaskar – eksoottiset eläimet, biodiversiteetin hot spot ja trooppiset sademetsät. Kuulostaako tutulta? Mutta oletteko kurkistaneet kasvillisuuskarttaan tai ilmakuvaan Madagaskarista? Monelle tulee varmasti yllätyksenä se, ettei saari olekaan kauttaaltaan niin vihreä kuin saattaisi luulla, vaan maata koristaa vain kapea metsävyöhyke pohjois-eteläsuunnassa. Continue reading
Kalaa ja kakkakuoriaisia
Tuomas Kankaanpää, Madagaskar
ValBion biologisen aseman alimmassa kerroksessa leijuu piinaavan voimakas tuoksu. Nenäänsä seuraamalla löytää ryhmän opiskelijoita kyykkimässä piirissä näpräämässä jotakin epämääräistä. Mätää kalaa taiteillaan harsonyytteihin, jotka sidotaan pieniin puukeppeihin. Teon alla on satakunta lantakuoriaissyöttiä. Continue reading
Häkeltynyt endeemisyydestä
Tuomas Aivelo, Madagaskar
Suomalaisessa metsässä eläimet ovat piilossa. Ne eivät näy ja korkeintaan vähän kuuluvat. Hyttyset kuuluvat ja näkyvät. Madagaskar on toista maata.
Täällä eläimet tulevat lähes iholle. Makit tulevat uteliaina viereen, linnut lauleskelevat lähimmän oksan nokassa ja kameleontit hengailevat parin metrin korkeudessa puiden oksilla. Ja ne hyttyset ovat äänettömiä ja pieniä. Continue reading
Palovammoja ja muhkuraisia teitä
Tuomas Aivelo, Madagaskar
Tunkkaisen ja savuisen Antananarivon jälkeen suunnistimme tiistaina kohti pohjoista, Mahajangan kaupunkia. Herttainen rannikkokaupunki on kiireen ja pölyn jälkeen mukava kokemus. Pohjoisen asukkeja vain vähän häiritsee kuumuus, ja omalle osalleni osui myös auringonpaahteessa kärähtäminen. Tanan leppeään sateisen ilman jälkeen kolmekymmentä astetta ja zeniitissä porottava aurinko on musertava. Continue reading