Helsingin yliopiston vastuullisten tutkijoiden (PI) listalla ryöpsähti vähän aikaa sitten kielikeskustelu. Se sai alkunsa englanninkielisestä kutsusta englanninkieliseen tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen, jossa opastetaan tulevaan tutkimuksen kansainväliseen arviointiin. Arvioinnissa tiettävästi yhtenä painopisteenä on yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Yliopistoissa on käynnissä murros, kun pyritään määrätietoisesti organisaation läpäisevään kansainvälisyyteen. Käytännössä tämä halutaan osoittaa siirtymällä kokoustamaan pelkästään englanniksi, etteivät suomea osaamattomat opettajat ja tutkijat jää keskustelun ulkopuolelle. Jos paikalla on yksikin suomea osaamaton, keskustelu muuttuu englanninkieliseksi. Ja hallinnon tilaisuudet pyritään järjestämään englanniksi jo varmuuden vuoksi. Helsingin yliopiston johtosääntö mahdollistaa myös pöytäkirjojen kirjoittamisen pelkästään englanniksi eikä se edellytä ulkomailta rekrytoitavilta suomen tai ruotsin kielen taidon hankkimista. (Johtosääntö on parhaillaan uudistettavana, mutta näihin kohtiin ei olla esittämässä muutoksia.)

Yliopistossa on hyvät kieliperiaatteet, mutta käytännössä ollaan ajautumassa yksikielisyyteen, siis pelkkään englantiin. Virallisesti kaksikielisessä yliopistossa ruotsi uhkaa jäädä käytännön kokoontumisissa kokonaan jalkoihin. Toki kokemusta on myös toimivista monikielisistä käytänteistä esimerkiksi suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitoksessa, jossa myös Tieteen termipankkia koordinoidaan. Toivoa sopii, ettei tietotaito näiden osalta hautaudu vuodenvaihteessa lakkautettavan laitosrakenteen mukana, vaan voisi pikemminkin levitä hyvien käytänteiden mallina laajemmallekin.

Kysymys on juuri tästä. Voimme opetella uusia monikielisiä käytänteitä, joissa eri kieliä käytetään myös hallinnollisissa tilaisuuksissa toistensa rinnalla aivan niin kuin teemme arjessamme muutenkin. Tämä vaatii asennetta ja kysyy kielitietoisuutta. Lopputulos on kuitenkin palkitseva. Kokoontumisissa kukin voi puhua itselleen tärkeästä asiasta sillä kielellä tai niillä kielillä, jotka siinä yhteydessä sujuvimmiksi kokee. Paikalta löytyy kyllä spontaania käännösapua niille, jotka meinaavat pudota kärryiltä. Puheen tukena voi käyttää toisella kielellä esitettyjä dioja. Monikielisyyskeskustelun virittämiseen tähtäsi myös äskettäin eri kampuksilla järjestetty kielitietoisuuskampanja, joka korosti sitä, että voimme olla toinen toisemme tukena eri kielten haltuunotossa – ja tarjota näin myös mahdollisuuden oppia suomea.

En voi nähdä täytenä sattumana sitä, että samaan aikaan kun yliopistossa on runnottu läpi monta suurta uudistusta kiivaassa aikataulussa, käännetään hallintoon liittyvä keskustelu tapahtumaan yksinomaan englanniksi. Ei varmasti tarvitsisi edes erikseen sanoa, että hallinnollinen terminologia on näissä kansainvälisissä keskusteluissa yhteinen opettelun aihe. Uudistusten yhteydessä sitä keksitään koko ajan lisää eikä sanaseppoilu suju aina yhtä tahtia kolmella kielellä. Usein pysähdytään erikseen keskustelemaan siitä, ymmärtävätkö paikalla olijat jonkin englanninkielisen hallintotermin samalla tavalla ja mikä on sen suomenkielinen vastine yliopiston hallinnossa. Kieltämättä tällainen yhteisen ymmärryksen hakeminen olisi suomenkielistenkin hallintotermien yhteydessä tarpeellista. Monista niistä on kuitenkin käytännön kokemuksen kautta saavutettu tieto. Uusia opetellaan samalla kun opetellaan elämään uudessa hallintorakenteessa, koulutusohjelmarakenteessa ja osastorakenteessa.

Toki useimmat hallinnon viestit tulevat kauniisti kolmella kielellä. Tämä luo myös luottamusta siihen, että uudet hallintotermit saadaan käyttöön niin suomeksi, ruotsiksi kuin englanniksikin. Ja ehkä jostain löytyy myös vastaavuustaulukko niiden välillä. Mallia voisi ottaa vaikka Tieteen termipankista. Sen wiki-pohja on avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti vapaasti hyödynnettävissä hallinnonkin käyttöön.

Kirjoittajat: Maija-Leena Huotari ja Sanna Tuomela

Tieteen Termipankkiin on syntymässä Clean Energy Research -termistö. Se eroaa perinteisistä tieteenalatermistöistä, sillä lähtökohtana on BCDC Energia -tutkimus- ja kehittämishankkeen alussa koottu keskeinen käsitteistö viiden eri tieteenalan julkaisuista.

Ajankohtaiset yhteiskunnalliset haasteet, kuten ilmastonmuutos sekä energiantuotannon ja -kulutuksen kehittäminen vaativat monitieteistä tutkimus- ja kehitystyötä. BCDC Energia -hanke on esimerkki siitä, miten tieteellinen tutkimus vastaa haasteisiin ja tuottaa monitahoiseen ongelmaan konkreettisen, yhteiskunnallisesti merkittävän ratkaisun.

Tutkimuksessa markkinamekanismit yhdistetään tietoteknologiaan ja sääennusteisiin ympäristötaloustieteen, tietoliikennetekniikan, ilmatieteen, tietojenkäsittelytieteen ja informaatiotutkimuksen yhteistyönä. Lisäksi hankkeen kehityspartnereina ovat strategiset kumppanit eli Hiilineutraalit kunnat (Hinku) ja Lähienergialiitto sekä keskeisimpiä suomalaisia energia-alan toimijoita edustava yritystiimi BCDC Advisory Board. Näin mahdollistetaan aurinko- ja tuulienergian mahdollisimman laajamittainen ja kustannustehokas käyttö.

Tieteenaladiskursseista yhteiseen ymmärrykseen

Tieteidenvälisen termistön luomisen ja kehittämisen haasteena ovat eri tieteenalojen tiedon ja tutkimuskäytäntöjen yhteensovittaminen. Tieteenalan historia, vallitsevat paradigmat tai keskeiset tieteelliset diskurssit sekä tiedeyhteisö vaikuttavat siihen, miten käsitteitä käytetään ja määritellään. Jonkinlainen yhteinen käsitteistö ja jaettu tietoteoreettinen ymmärrys on välttämätön, jotta tutkijat voivat kommunikoida keskenään.

Clean Energy Research -termistössä on noin 200 termiä. Ne on kerätty hankkeen viiden tutkimusryhmän vetäjän merkittävimmistä alan julkaisuista viime vuosien ajalta. Kevään aikana kaikkiin termeihin liitetään tutkijayhteistyönä määritelmät suomen ja englannin kielillä sekä selitteet suomen kielellä. Pääsääntöisesti termit määritellään puhtaan energian tutkimuksen näkökulmasta. Määritelmissä ja selitteissä pyritään kuitenkin huomioimaan myös tieteenalan perinteen mukaiset samoin kuin tutkijoiden omat termeille antamat merkitykset.

Vaikka terminologiassa yhdistyy viisi eri tieteenalaa, siinä on vain muutamia termejä, jotka ovat yleisiä ja yhteisiä useammalle tai kaikille viidelle tieteenalalle. Tällaisia ovat esimerkiksi ’research’ ja ’knowledge’, ja niilläkin on erityisasema informaatiotutkimuksessa. Termejä, jotka ymmärretään eri tavoin eri tieteenaloilla, on vain muutama. Esimerkiksi pilvi tarkoittaa säätieteilijälle eri asiaa kuin langattoman pilvipalvelun suunnittelijalle. Jo tässä vaiheessa mukana on myös uusia hankeyhteistyössä syntyneitä termejä. Uusi termi tallennetaan Tieteen terminpankkiin viimeistään siinä vaiheessa, kun se on vakiintunut laajempaan käyttöön. Näin on jo tapahtunut termin energiasääennuste kohdalla, joka hyväksyttiin Kotimaisten kielten keskuksen sanapoimintoihin vuonna 2016.

Terminologiasta uudeksi tutkimusalaksi

Clean Energy Research -termistö auttaa ymmärtämään energia-alan ja erityisesti uusia puhtaan energian käsitteitä. Se yhdistää ja luo uraauurtavalla tavalla uuden tutkimusalan käsitteistöä. Yhteisen käsitteistön luomisprosessissa tutkijat keskustelevat käsitteistä yli tieteenalarajojen ja pohtivat niiden merkitystä myös muille aihepiiristä kiinnostuneille. Tieteen Termipankki onkin oiva mahdollisuus uuden tutkimusalan tutummaksi tulemiseen tutkijoille, yhteiskunnallisista asioista päättäville ja laajemmalle yleisölle.

Termityön seuraavassa vaiheessa selvitetään, miten termistöstä luotu käsitekartta, tai ontologia, auttaa ymmärtämään termien suhteita ja merkityksiä paremmin. Monitieteisyys tekee ontologiatyöstä erityisen mielenkiintoista ja haasteellista. Koska ontologiassa termistöä tarkastellaan verkostona, se voi osoittaa termien suhteita tieteenalarajojen yli. Siten se auttaa ymmärtämään ja kehittämään uutta, yhteistä ja yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusalaa.

Kirjoittajat:
Maija-Leena Huotari ja Sanna Tuomela, BCDC Energia Vuorovaikutus
Yhteystiedot: etunimi.sukunimi(a)oulu.fi
www.bcdcenergia.fi
Twitter: @bcdcenergia
Lue lisää BCDC Energian blogista

Maija-Leena Huotari on Informaatiotutkimuksen professori ja BCDC Energia -hankkeen vuorovaikutusvastaava sekä Vuorovaikutuksen tutkimusryhmän vetäjä.
Sanna Tuomela on projektitutkijana BCDC Energia -hankkeen Vuorovaikutuksen tutkimusryhmässä. Hän on myös tohtoriopiskelija ja valmistelee tieteenfilosofiaan kuuluvaa väitöskirjaa.

Kirjoittanut Katri Seppälä

Sanastokeskus TSK on vuodesta 1984 alkaen ylläpitänyt TEPA-termipankkia. Muutaman vuoden sisäisen käytön jälkeen termipankki avattiin ensin maksaville asiakkaille ja vuodesta 1997 alkaen se on ollut kaikkien maksuttomasti käytettävissä Sanastokeskuksen verkkosivuston kautta. TEPAa on uudistettu vuosien varrella sekä tekniikan että sisällön osalta ja tänä syksynä termipankkiin päätettiin ottaa aineistoeriä, jotka kasvattavat TEPA-haun piiriin kuuluvaa aineistoa merkittävästi. Toinen mukaan otetuista aineistoista on peräisin EU:n toimielinten yhteisestä IATE-termipankista ja toinen kattaa valtaosan Tieteen termipankin aineistosta. Tarkempaa tietoa TEPAn sisällöstä löytyy termipankin etusivun Sisältö-linkin kautta.

Aineistolisäysten tarkoituksena on helpottaa tiedonhakua: yhdellä TEPA-haulla voi nyt saada hakutuloksia entistä useammista lähteistä ja tiedon käyttö on aiempaa helpompaa, kun hakutulokset näkyvät yhtenäisessä muodossa alkuperäisten toisistaan poikkeavien esitystapojen sijaan.

Ennen viimeisintä uudistusta kaikki TEPAn aineistot perustuivat valmiisiin julkaisuihin. Myös jatkuvasti päivitettävien Tietotekniikan termitalkoiden ja Pankki- ja rahoitussanaston aineistoista vain julkaisuvalmiit osat sisällytettiin TEPA-termipankkiin. Suurin osa aineistosta oli kertynyt Sanastokeskuksen eri toimijoiden toimeksiannosta toteuttamista sanastoprojekteista.

Nyt tilanteeseen tulee muutos, kun mukana on Tieteen termipankin aineistoa, johon sisältyy erilaisissa kehitysvaiheissa olevia aineistoeriä. Päivitämme TEPAssa näytettävää Tieteen termipankin aineistoa säännöllisesti ja jokaisesta termitietueesta on linkki alkuperäiseen tietueeseen, joten käyttäjän on helppo tarkistaa, milloin kyseisen käsitteen tietoja on viimeksi päivitetty. Vastaavasti linkin avulla voi käydä tarkistamassa esimerkiksi onko käsitteen sisällöstä käytyä keskustelua kirjattu Tieteen termipankin wikiin.

Tieteen termipankin aineiston lisääminen TEPAan laajentaa termipankin sisältöä paitsi määrällisesti niin myös uudella näkökulmalla. Vaikka TEPA-termipankkiin jo aiemmin sisältyneet sanastoaineistot sisältävät useiden eri erikoisalojen käsitteitä, eikä tutkimusta ole erityisesti rajattu pois sanaston käsitteitä valittaessa, käsitteitä on useimmiten tarkasteltu käytännön työn ja toiminnan näkökulmasta. Nyt kun aineistot on koottu yhteen, pääsemme tarkastelemaan millä tavalla tutkijoiden laatimien määritelmien näkökulma mahdollisesti eroaa muiden samojen käsitteiden käyttäjien näkökulmasta.

Samalla kun TEPA-termipankkiin lisättiin aineistoa, niiltä osin kuin mahdollista termitietueisiin tuotiin mukaan uusi ominaisuus: automaattisesti kootut käsitesuhteet. Käsitesuhteet perustuvat alkuperäiseen aineistoon kirjattuun tietoon, joka ei kuitenkaan kaikilta osin ole aiemmin ollut näkyvillä tai helposti käytettävissä. Toivomme, että nyt esiin nostetut käsitesuhteet helpottavat siirtymistä toisiinsa liittyvien käsitteiden välillä tietoa haettaessa ja toisaalta tukevat myös käynnissä olevaa Tieteen termipankin kehitystyötä.

TEPA-termipankkiin voi tehdä hakuja osoitteessa: http://www.tsk.fi/tepa/ Otamme mielellämme vastaan palautetta osoitteeseen tsk@tsk.fi.

Kirjoittanut Juuso-Ville Gustafsson

Ovatko semiotiikan termit hukassa? Eikö semiosis suju? Semiotiikkaan voi nykyisin törmätä yllättävissä paikoissa – ja täysin eri aloilla. Monille ensikosketus semiotiikkaan tulee erilaisten tekstien kautta, joissa käytetään semiotiikalle ominaista terminologiaa. Mikäli se ei ole ennestään tuttua, saattaa semiotiikka alkaa tuntua luotaantyöntävältä tai esoteeriselta. Tällainen tunne on täysin ymmärrettävä, sillä ilman helposti saatavilla olevaa suomenkielistä semiotiikan sanastoa on keskeisten käsitteiden selvittäminen työlästä ja aikaavievää puuhaa. Tilannetta vaikeuttaa myös se, ettei suomenkielisiä semiotiikan sanakirjoja yksinkertaisesti ole olemassa – edes käännöksinä. Suomenkielisiä semiotiikan johdantoteoksia kyllä löytyy, mutta nämäkin teokset ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Näistä teoksista luetuimpia lienevät Eero Tarastin Johdatusta Semiotiikkaan (Gaudeamus, 1990) ja Harri Veivon ja Tomi Huttusen Semiotiikka. Merkeistä Mieleen ja Kulttuuriin (Edita, 1999). Näiden teosten lisäksi semiotiikkaa on käsitelty myös monien erityisalojen oppikirjoissa, mutta nämä teokset eivät ole ensisijaisesti tarkoitettu semiotiikan oppikirjoiksi.

Jos semiotiikkaan satunnaisesti törmäävä lukija, opinnäytettä työstävä opiskelija tai artikkelia lukeva tutkija haluaisi nopeasti selvittää, mitä käsitteillä ”teksti”, ”koodi” tai ”semiosis” tarkoitetaan, joutuu hän turvautumaan lähinnä englanninkielisiin semiotiikan oppikirjoihin, tietosanakirjoihin ja hakuteoksiin. Painettujen hakuteosten ongelmana on kuitenkin niiden nopea vanhentuminen, usein kallis hinta, kehno saatavuus ja määritelmien tai selitysten pituutta koskevat rajoitukset. Suomalaisesta näkökulmasta englanninkieliset sanakirjat eivät myöskään auta käännösvastineiden löytämisessä. Kenen puoleen tulisi esimerkiksi silloin kääntyä, kun pitäisi selvittää tulisiko interpretant kääntää tulkinnaksi, tulkitsimeksi vai tulkinteeksi? Siinä missä aikaisemmin tällainen kysymys olisi lähinnä aiheuttanut syvän hiljaisuuden, voidaan siihen nyt antaa selkeä vastaus: Tieteen termipankin tietenkin! Suunnatkaa selaimenne siis osoitteeseen http://tieteentermipankki.fi/wiki/Luokka:Semiotiikka

Termipankin semiotiikan sanasto on nykyaikaisesti toteutettu ja avoimesti kaikkien saatavilla. Kuka tahansa rekisteröitynyt käyttäjä voi käydä termipankin sivuilla ehdottamassa termiä määriteltäväksi tai keskustella termisivun sisällöstä kunkin sivun keskustelualueella. Termipankin mediawikialusta mahdollistaa olemassaolevista määritelmistä keskustelemisen ja kollektiivisen kirjoittamisen ja muokkaamisen yhteistyön. Myös olemassaolevia määritelmiä tai selitteitä voidaan helposti päivittää ja muokata saadun palautteen avulla.

Sanastotalkoot Termipankissa

Termipankissa semiotiikan sanaston rakentaminen tapahtuu rajoitetun joukkoistamisen (engl. niche sourcing) avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sanastoa kartuttavat alan asiantuntijat vapaaehtoistyönä. Määritelmien ja selitteiden tekeminen perustuu lähdemateriaaliin. Käsitettä määriteltäessä asiantuntija käy läpi useamman lähdeteoksen ja vertailee niistä löytyviä määritelmiä keskenään. Näin on toimittava siitä huolimatta, että lopulta päätyisikin käyttämään vain yhtä teosta määritelmän pohjana. Tämän jälkeen on pohdittava, miten käsitteen voisi määritellä mahdollisimman hyvin suomeksi ja miten sitä voisi havainnollistaa selitteeseen. Lopuksi on vielä mietittävä käsitesuhteita, eli käsitteiden yhteyttä toisiin käsitteisiin, kielivastineita ja mahdollisesti myös etymologista alkuperää. Lopputuotteina, käsitteiden määritelminä ja selitteinä, saadaan siis lähdeteosten perusteella tehtyjä suomenkielisiä parafraaseja. Käsitteen määrittelyn osoittautuessa hankalaksi tai monelle tieteenalalle yhteiseksi voi asiantuntija ehdottaa, että termiä käsiteltäisiin Termipankin yhteydessä toimivan Monitieteisen humanististen alojen termityöhankkeen järjestämissä kaikille avoimissa termityökokouksissa.

Toisinaan sanastoa voidaan kartuttaa myös etsimällä oppikirjoista tai muista vastaavista teoksista sopivia määritelmiä tai selitteitä, joita voisi käyttää sellaisenaan – mikäli lähdeteoksen tekijä(t) ja sen kustantaja antavat siihen luvan. Semiotiikan osa-alueelle on esimerkiksi kerätty valmiita määritelmiä ja selitteitä Harri Veivon ja Tomi Huttusen edellä mainitusta semiotiikan oppikirjasta. Professorit Veivo ja Huttunen sekä oppikirjan kustantanut Edita antoivat ystävällisesti Tieteen termipankille luvan hyödyntää heidän teostaan ja siitä mahdollisesti saatavia määritelmiä ja selitteitä sellaisenaan.

Suomenkielisen semiotiikan verkkosanaston perustamisen ja kehittämisen mahdollistivat Suomen kulttuurirahasto ja Koneen säätiö rahoittaessaan monitieteistä humanististen alojen termityöhanketta, jonka yhtenä osana oli semiotiikan osa-alueen perustaminen. Semiotiikan sanaston kokoaminen tieteen termipankkiin aloitettiin syyskuussa 2015 Suomen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Kulttuurirahaston apuraha mahdollisti yhden tutkijan palkkaamisen semiotiikan osa-alueen kehittämiseen neljäksi kuukaudeksi. Työtä semiotiikan osa-alueen parissa pystyttiin jatkamaan myös vuonna 2016 Koneen säätiön humanististen alojen termityöprojektille myöntämällä apurahalla. Tämän apurahan turvin on osa-alueen kehitystyötä voitu jatkaa toiset neljä kuukautta.

Jos semiotiikan termit ovat hukassa, niin kannattaa jatkossa suunnata tieteen termipankkiin. Jos taas termit ovat hyvin hallussa ja huomaat jonkun olennaisen termin puuttuvan, tai havaitset puutteita määritelmissä tai selitteissä, voit rekisteröityä käyttäjäksi ja auttaa meitä termipankin kehittämisessä. Osallistumalla termityöhön voit vaikuttaa termipankin kehittämiseen ja tulevaisuuteen.

Otsikossa on kyseessä merkki: http://tieteentermipankki.fi/wiki/Semiotiikka:merkki